Tutkimusseurantaa ja harhaista turinaa

Kyselin taannoin paljonko tutkimusta tulee seurattua. Pääkiinnostukseni oli siinä onko blogikuntani ammattilaisilla ja "harrastelijoilla" paljoakaan eroa - epäilin, ettei ole ja siltähän se tosiaan vaikuttaa.

Ravitsemustausta ja tutkimustiedon seuraamisen määrä kuukaudessa

Paljonko tutkimusta pitäisi seurata?

Gallupin tulos oli odottamani vaikka siinä nyt tietty on tulkinnanvaraa tosi paljon: kuka nyt sitten mieltää ravitsemuksen ammatikseen ja mikä nyt sitten on tutkimustiedon seuraamista. En siihen spekulaatioon lähde. Ei ole yllätys, että ns. ravitsemuksesta kiinnostuneet seurata voivat todella paljon tutkimusta - tämähän näkyy kaikkialla internetissä ja sen ulkopuolellakin. Ravitsemusammattilaiset seuraavat tutkimusta enimmäkseen melko hyvin - pidän tuota yli 10 h/kk varmaan jo kohtuullisena määränä ajan tasalla pysymiseen ja 5-10 h/kk on tietty vähemmän ja vähän huonompi mutta kyllä silläkin varmaan pärjäilee. Ja sen alle ammattilaisen ei ainakaan kannata mennä tai on aika helposti pihalla parin vuoden sisällä.

Luulen, että joistakin ravitsemusammattilaisista kuulostaa aika raa'alta, että pitäisi verraten paljon seurata tutkimusta kun arkityössä on muutenkin monella niin paljon kiirettä, ettei siellä ole työaikana tähän mahdollisuutta vaan asia vaatisi harrastuneisuutta omalla ajalla mitä ei voi keltään vaatia. Ettei työ ole kuitenkaan harrastus eikä siitä tarvitse olla innoissaan. Ja olisin aivan samaa mieltä.

Mutta toisaalta sanoisin, että tylyähän se on mutta ravitsemusasiantuntijan ammatti tänä päivänä vain on poikkeuksellisen vaativa. Ja syy näkyy gallupissa. Jos ammattilainen ei seuraa tutkimusta, niin moni muu seuraa paljonkin ja siinä käy äkkiä niin, ettei pysy ehkä enää kärryillä mistä jutellaan, ei osaa vastata ihmisten kysymyksiin, ei tiedä mitä ihmisten mielissä liikkuu ja mitä uudet tutkimukset sanovat. Ja silloin työtään ei enää tee niin hyvin kuin voisi ja voi menettää uskottavuuttaan mikä on vielä huonompi asia. Olisi varmaan hiukka eri asia olla vaikkapa hammashoitaja tai maalari - niillä vanhoillakin tiedoilla hommat saataisiin tehdyksi vähintään kohtuuhyvin ja harva asiakas olisi aiheesta niin harrastunut että saisi kiinni siitä, ettei ole ihan ajan tasalla. Eli sanoisin, että ravitsemusten ammattilaisten PITÄÄ seurata tutkimusta. Ja on keskeinen osa oman työn hallintaa, että sille vaaditaan ja jätetään aikaa työajalla. Kaikki apu mitä informaatiohallintaan saadaan on hyväksi - esimerkiksi Pronutritionistin jutuista on varmasti hyötyä. Mutta silti sitä tutkimusta pitäisi itsekin seurata, ettei jää muiden tiedonsuodatuksen armoille ja pääsee luomaan oman käsityksenä. Ja juu olen toki sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse osata vaan tietoa voi hakea - mutta mitä enemmän tietää tässä ja nyt niin kyllä siitä apua on.

Entä se ravitsemuksen koulutustausta, eikö se takaakaan tietopohjaa? Se on mainio lähtökohta. Olin joskus puhumassa työelämästä vastavalmistuville ravitsemustieteilijöille ja yksi viestini oli, ettei vastavalmistunut pelkältä koulutuspohjalta paljoa vielä tiedä. Mutta koulutus on loistava pohja sille, että kun jatkatte oman kiinnostuksenne seuraamista ja pääsette työelämässä vertaamaan tutkimustietoa käytännön kokemuksiin niin ajan kanssa teillä on käsissä todellista asiantuntemusta, jota ei voi saada ilman tätä koulutus- ja työtaustaa. Itse en miellä tätä koulutuksen vähättelynä, mutta olen kuullut kyllä toisenlaistakin mielipidettä. Eli yritin kannustaa jatkuvaan kehittämiseen, koska se on tässä työssä aika välttämätöntä. Ei ole muuten sittemmin pyydetty puhumaan vastavalmistuneille :) - tuskin se kuitenkaan nyt tosta johtui.

Eli toivon, että kollegani pystyvät työpaikallaan järjestämään aikaa tutkimuksen seurantaan ja jos se ei meinaa onnistua, niin tämän blogautuksen ojentaminen työnantajalle on varmasti ratkaiseva painostuskeino :)

Ja mites niitä tutkimuksia sitten tulkitaan?

Blogautus olisi loppunut tuohon mutta juuri äsken silmiin osui muun haun yhteydessä perusjuttu tutkimusharhoista. Ja repesin hymyyn sen vilaistuani. Nämä tutkimusharhathan ovat  kaikkien tiedeopintojen peruskamaa, mutta se ei näköjään paljoa estä niiden esiintymistä. Sillä se hymy juontui siitä, että kun katsoin listaa yleisimmistä harhoista niin ensiajatukseni oli, että ravitsemuskeskusteluhan on melkein kokonaan pelkkää harhaa. Ja toivonkin, että tämä juttukin luettaisiin huumorilla ja ajatuksella "näin urpoja me ihmiset nyt vain ollaan" eikä minään syyttämisenä. Me kaikki vain olemme viritettyjä niin, että olemme mielellämme oikeassa :)

Katsotaanpa joitakin näistä harhoista:

1) Confirmation bias—evaluating evidence that supports one's preconceptions differently from evidence that challenges these convictions

Eli jos tutkimustulos on mieleinen niin se helposti hyväksytään sellaisenaan ja sitten jos tutkimus ei miellytä, niin kritiikkiä alkaa löytyä. Nämä on varmaan omassa mielessä varsin hyvin perusteluja näkemyksiä ja tiettyyn pisteeseen asti tutkimuksia pitääkin tulkita - mutta sitten kannattaa muistaa, että joka ikinen tutkimus on ihan helppo repiä täysin silpuksi näillä pohdinnoilla. Jos kriittinen tulkinta aina kohdistuu vaan "väärän tuloksen" tutkimuksiin ja johtaa olemassaolevan mielipiteen ylläpitoon niin ei siinä mistään kriittisestä tulkinnasta ole oikeasti kysymys. Mieli se siellä pelaa omaa peliään - haluaa olla oikeassa ja välttää ristiriitoja.

2) Rescue bias—discounting data by finding selective faults in the experiment

Kaikkein yksinkertaisimmillaan äskeisiä pohdintoja ei tosin käydä vaan todetaan vaan "toi on niin maksettu tutkimus" tai muilla tavoin vain ohitetaan tutkimus. Näitähän näkee tosi paljon ja lähes järjestään kritiikki on "establishmenttia" vastaan ja taustalla luullaan olevan lääketeollisuuden ja elintarviketeollisuuden lobbaus. Nämä ovat argumentteja, joilla voi sitten mukavasti ohittaa oikeat pohdinnat, hakea vastakkainasettelua ja ehkäpä kokea pientä ylemmyyden tunnettakin siitä kuinka moraaliton maailma on ja kuinka suoraselkäinen tiedon tulkitsija itse olen. Olen iloinen, että ravitsemustoimijat eivät juurikaan ole lähteneet tähän leikkiin vaikka sitä yritettiin usutellakin uutisissa vähähiilihydraattisten tutkimusten taustalla olevasta rahoituksesta - ainakaan minun näkemäni asiantuntijakommentit eivät vähätelleet tuloksia rahoitustaustan vuoksi mikä olisikin ollut halpamaista.

3) Auxiliary hypothesis bias—introducing ad hoc modifications to imply that an unanticipated finding would have been otherwise had the experimental conditions been different


Tutkimustulosten spekulointi on aika yleistä, kun joku ei ole omaan mielipiteeseen sopivaa. Jos olisi tehty näin.. Jos jos jos jos. Mutta tutkimuksissa tehdään niin kuin tehdään ja niistä saadaan ne tulokset mitä saadaan. Ei se niistä muuksi muutu. Kukin toimii tavallaan, mutta itse otan ainakin kaikki tutkimustulokset sellaisina kuin tutkijat ne raportoivat ja en laita tulkintaa niille tuloksille. Tulkinta mitä harrastan kohdistuu tutkimuksen laatuun ja taustoihin, joiden pohjalta voi miettiä antaako tuloksille millaista painoarvoa. Mutta ei niitä tuloksia oikein muuksi pysty muuttamaan ja jos siihen alkaa niin sitä peliä voi jatkaa loputtomiin.


5) “Time will tell” bias—the phenomenon that different scientists need different amounts of confirmatory evidence
Eli "lisänäyttöä tarvitaan vielä.." Heh, eihän tätä ole näkynyt missään... Lisänäyttöä tarvitaan siis aina, mutta toiset päätyy käytännön "oikeansuuntaisempiin" johtopäätöksiin hieman aikaisemmin kuin toiset. Ja jotkut liiankin aikaisin.


Jatkossa voittekin sitten nettikeskusteluja seuratessa ja lehtijuttuja lukiessa huvittaa itseänne etsimällä näitä tulkintaharhoja - tuskin tarvitsee kissojen ja koirien kanssa etsiä.

Kuka on objektiivinen tutkimusten tulkitsija?

Onko joku sitten immuuni harhoille ja parempi asiantuntija tulkitsemaan tutkimustuloksia. No juu ja ei. Kukaan ei ole immuuni harhoille, sillä mekanismit ovat niin sisäänrakennettuja ja olisi kornia kenenkään väittää tarkastelevansa asioita täysin objektiivisesti. Eikä tämä mikään ihme ole, sillä onhan kohtuuyleinen tieteellinenkin näkemys, ettei ihmisen tiedonhaun ole tarkoituskaan tavoittaa objektiivista tietoa vaan nimenomaan vahvistaa omaa intuitiivista näkemystä. Mutta olennainen pointti on, että pyrkimys harhojen tunnistamiseen omassa ajattelussa ja harhojen ohittamiseen voinee edes hiukan saattaa mielipidettä objektiivisempaan valoon - ja vastaavasti jos ei näitä asioita mieti ollenkaan niin pöpelikköön menee satavarmasti.