Ai kun mä tykkään kuinka ajatukset yhdistyvät ja sitten onkin halu kirjoitella.Tällä kertaa cocktail koostuu kolmesta teemasta: viime viikonlopun liikuntalääketieteen opintojen ravitsemuskurssin pitäminen, Anetten mainio kuvaus asiakastyöstä joka vastaa oikeastaan tismalleen omaa kehitystäni sekä ohimennen kuultu heitto "holistisesta ravitsemushoidosta" joka jäi myhäilyttämään. Shake, stir, jäähilettä ja annos on valmis.
Liiklääk appron porukat olisi laittaneet asiakkaan kuosiin
Pidän tässä hommassa aika tärkeänä sitä, että osaa kaivaa esiin ne seikat mitkä eniten vaikuttavat asiakkaan tavoitteisiin ja mitkä on niitä naruja joilla asiat muuttuu - ja siinä riittää varmaan opeteltavaa hautaan asti. Itse asiassa pidän sitä varsinaisena ravitsemusasiantuntemuksena ja pelkkä tieto siitä mikä syömisessä vaikuttaa mihinkin on sellaista pakollista pohjaa hommalle. Kun keskivertoasiakkaalla on hyvästä syömisestä 10 isoa linjausta ja 40 pientä linjausta pielessä niin ei ole paljoa iloa vain tunnistaa niitä - keskeistä on osata arvioida mitkä pari niistä on sellaisia pullonkauloja mistä lähteä liikkeelle ja oppia hiljalleen miten ne asiat saisi lähtemään liikkeelle. Tutkimustieto kun on vain taustaa käytännölle. Ja tätä kovasti yritin korostaa koko kurssin ajan.
Opiskelijoilla oli tehtävänä antaa jaksamista ja laihtumista toivovalle laihdutusasiakkaalle 3 ohjetta ja minä leikin tätä tosielämän asiakastani heidän kysellessä pohjatietojani - minulla oli mielessäni lista asioista, jotka heidän ainakin pitäisi kysyä. Ja he kysyivät ne kaikki. Parisuhteen tila, työstressi, haaveet elämässä ja kaikenlaista muuta pakollisten syömis-, lääkitys-, liikunta-, unikysymysten lisäksi. Ja kaikenlisäksi he osasivat minusta varsin hyvin bongata asiakkaan pullonkaulat. Kokonaisvaltaista ja hyvää ajattelua näiltä opiskelijoilta!
Anetten blogi
Anettella oli erinomainen kuvaus siitä mitä asiakastyö ravitsemusasiantuntijoilla varmaan enimmäkseen on ja olisi hyvä olla. Ei siitä enempää, mutta kirjoitus liittyy trilogiaani monelta osin.
Holistinen hoito
Sana holistinen on ainakin minulla negatiivisesti latautunut, koska niin monessa paikkaa se liitetään johonkin jossa joku hoito, metodi tai henkilö todetaan "holistiseksi" ja ah-niin-monipuoliseksi - ja indikaatio on tietty että muualla hoidetaan asiat kaavamaisesti ja yksinkertaisesti. Tämä on koomista, sillä kun työni puitteissa törmään eri alan osaajiin liikuntaohjaajista, terveydenhoitajiin, ravitsemusihmisiin, lääkäreihin, psykologeihin jne.. niin kovasti tuntuvat useimmat olevan holistisia. Niin olivat ihan approbaturopintojen opiskelijatkin ja Anetten tarinakin kuvasi hyvin kokonaisvaltaisuutta. Tottakai toimijoiden joukossa on aina vain oman tonttinsa hoitajia, mutta itse ainakin päällimmäinen mielikuva on näistä monipuolisista toimijoista. Lääkäritkin olisivat ihan varmasti holistisisempia jos heidän vastaanottoaikansa olisi sama tunti kuin useimmilla muilla - vartissa on varmaan aika hankala olla kokonaisvaltaisen syväluotaava.
Cocktailin pointti
Jaa-a. Kai se oli se, että kokonaisvaltainen ohjaus elintavoissa on välttämätöntä. Ja että halua ja ajatusta siihen tuntuu olevan terveysohjaajilla paljonkin. Ja että tietoa pohjalle sekä reilusti asiakasaikaa päälle niin asiat tuppaavat yleensä luistamaan hyvin eteenpäin.
maanantai 30. tammikuuta 2012
maanantai 23. tammikuuta 2012
Liian hyvä syöminen
Periaatteessa tämä blogautus on jatkoa Häiriintyneen Syömisen -sarjalle (anoreksia, ahmiminen) ja sen osa 3. Mutta en silti otsikoi tätä tuohon sarjaan, sillä kaikki tähän otsikkoon liittyvä ei ole häiriintynyttä syömistä. Liian hyvän syömisen teema oli alunperinkin suunniteltu osaksi sarjaa, sillä ortoreksia on toki ihmisten mieliä mietityttävä syömishäiriö - mutta teema unohtui kunnes aihetta sekä pyydettiin että sattui tulemaan pari sopivaa asiakastapausta asiasta muistuttamaan.
Aihe on liian hyvä syöminen - ja jos joku luulee, ettei se ole mahdollista niin toki on ja monella tavoin. Tietysti liian hyvä syöminen on lopulta puutteellista ja ei-oikeastaan-hyvää-syömistä, mutta kutsutaan sitä nyt tällä nimellä, koska taustalla ilmiössä on pyrkimys syödä mahdollisimman hyvin - joka on lopulta liian hyvää.
Liian hyvän syömisen voi käytännössä tiivistää siihen, että henkilö yrittää liki kaikessa syömisessään tehdä vain järkeviä ratkaisuja: jokaisen viljatuotteen pitää olla täysjyväinen, valita vähäsokerisin tuote tai vähärasvaisin, perinteisiä herkkuja ei syödä vaan herkuiksi valikoituu uusia "terveellisiä herkkuja" jne. Kun syömistä katsoo niin kaikki on niin hemmetin terveellistä ja fiksua - ja jos joskus ei ole niin siitä tupataan kokea enemmän tai vähemmän syyllisyyttä.
Aihe on liian hyvä syöminen - ja jos joku luulee, ettei se ole mahdollista niin toki on ja monella tavoin. Tietysti liian hyvä syöminen on lopulta puutteellista ja ei-oikeastaan-hyvää-syömistä, mutta kutsutaan sitä nyt tällä nimellä, koska taustalla ilmiössä on pyrkimys syödä mahdollisimman hyvin - joka on lopulta liian hyvää.
Liian hyvän syömisen voi käytännössä tiivistää siihen, että henkilö yrittää liki kaikessa syömisessään tehdä vain järkeviä ratkaisuja: jokaisen viljatuotteen pitää olla täysjyväinen, valita vähäsokerisin tuote tai vähärasvaisin, perinteisiä herkkuja ei syödä vaan herkuiksi valikoituu uusia "terveellisiä herkkuja" jne. Kun syömistä katsoo niin kaikki on niin hemmetin terveellistä ja fiksua - ja jos joskus ei ole niin siitä tupataan kokea enemmän tai vähemmän syyllisyyttä.
Liian hyvä syöminen syömishäiriönä - ortoreksia
Ortoreksia oli muutamia vuosia sitten paljon esillä - todennäköisesti, koska se kuulosti monen toimittajan mielestä uudelta ja jännältä. Kymmenisen vuotta syömishäiriöisten parissa työskelleenä en ole vieläkään tavannut puhtaasti ortoreksisesti oireilevaa sairastavaa henkilöä. Siis henkilöä, jolla häiriintyneen syömisen motiivi keskittyy vain tai edes pääasiallisesti terveyteen. Sen sijaan yleistä on, että ortorektista oireilua on anorektisen oireilun ohella - eli henkilöllä syömisen keskiössä on syömisen vaikutus painoon ja siinä sivussa on sitten tarttunut myös joitakin terveysperusteisia motiiiveja - jotka nekin tosin usein kaivelun jälkeen osoittautuvat painomotiiveiksi.
Ihan varmasti ortoreksiaa sairastavia on - veikkaan vaan, että niitä ei ole kovin paljoa. Kun syöminen on kaavoihin kangistunutta, rajoittavaa, pakonomaista, ahdistavaa ja vaikuttaa liiallisen terveyshakuiselta niin veikkaukseni on kuitenkin että pohjalla on anorektinen oireilu, jossa terveysperusteet ovat tietoinen tai tiedostamaton tekoselitys valinnoille. Tietysti lopulta ihan sama onko kyseessä ortorektinen vai anorektinen oireilu - tällainen syöminen heikentää hyvinvointia ja elämänlaatua niin voimakkaasti, että asiaan kannattaa tarttua viipymättä ja aloittaa matka parempaan syömiseen joka tapauksessa. Ja varsin pakonomaisen ja ahdistavan oireilun - eli siis syömishäiriön - tapauksessa, sitä matkaa ei kannata aloittaa yksin vaan muiden avulla.
Liian hyvä syöminen yleisimmillään
Yleisimmin liian hyvä syöminen ei mene väkinäisyydessään ja pakonomaisuudessaan ihan syömishäiriöasteiselle tasolle - mikä on tietty ylipäätään hyvin veteen piirretty viiva mistä se alkaa. Mutta eivät syömisvalinnat vailla jännitteitäkään ja liiallista totisuutta ole eli ollaan oikeastaan tunnelmallisesti jossain syömishäiriön ja normaalin syömiskäyttäytymisen välimaastossa. Syömisen terveys- tai painovaikutukset mietityttävät enemmän kuin tarvitsisi ja ajoittain myös ahdistavat ja ohjaavat käyttäytymistä ohi nautintojen. Ei hyvä.
Tällaisessa syömisessä osa syömisvalinnoista on aidosti luontevia ja huolettomia - mutta osa väkinäisiä ja ajoittain ahdistusta tuottavia. Eli kyseessä on ainakin hyvinvointia nakertava syöminen. Käytännössä tällainen syöminen on useimmiten myös liian kevyttä syömistä - ei niin kevyttä, etteikö jaksettaisi tai että paino laskisi reilusti. Mutta liian kevyttä kuitenkin. Jaksaminen kärsii ylipäätään ja etenkin paljon liikkuvilla ylikunto, junnaava suorituskyky ja rasitusvammat ovat yleisiä. Paino on normaalipainon alarajoilla tai hitusen alipainon puolella ja kuukautiset naisilla epäsäännöllisiä tai poissa. Jos liialliseen keveyteen yhdistyy ruokavaliossa liiallinen vähärasvaisuus niin sitten koetut iho- ja hiusongelmat ovat melko yleisiä.
Toinen yleinen variaatio samasta teemasta on niillä, jotka pyrkivät syömään liian terveellisesti mutta liian kevyt syöminen ajaa heidät ahmimisongelmiin ja siten paino-ongelmiin - vaikka he eivät ahmimisen vuoksi kykene yliterveelliseen syömiseen niin taustalla on koko ajan pyrkimys siihen ja se lopulta pitää ahmimista yllä.
Kyllä tätäkin syömistä kannattaa alkaa vapauttamaan kohti hiukan vähemmän totista syömistä ja kohti aidosti parempaa ruokavaliota, joka parantaa jaksamista ja hyvinvointia.
Liian hyvä syöminen vahingossa
Siis kukaanhan ei nykypäivänä vahingossa yhtään miettimättä syö liian hyvin. Kyllä liian hyvän syömisen takana on aina enemmän tai vähemmän tietoiset valinnat. Mutta niinkin voi käydä, että syömistietoisella ihan vapautunutkin syöminen voi olla liian hyvää. Jos omat mieltymykset kovasti ohjaavat perusterveelliseen syömiseen niin reilulla ja joustavallakin syömisotteella syöminen voi jäädä liian kevyeksi. Tähän olen itse törmännyt lähinnä urheilijoilla tai runsaasti muuten liikkuvilla ja luulen, että vähemmän liikkuvilla ongelmia ei tulekaan - vasta kun kulutus nousee suureksi niin muuten terveellinen syöminen muuttuukin liian hyväksi syömiseksi suhteessa suureen kulutukseen. Kun terveellisen syömisen perusominaisuuksiin kuuluvat hyvät kylläisyysvasteet ja osin puutteellinen ruuan imeytyminen (jotak normitilassa nähdään hyötynä) niin runsaasti liikkuvilla niistä tuleekin riittävää syömistä vaikeuttavia tekijöitä. Maratoonarilla ei yleensä ole varaa olla turhan tarkka syömisestään.
Näissäkin tapauksissa liiallinen vähärasvaisuus on usein osa ongelmaa, mikä tuo lisäongelmia.
Miten korjata ongelma?
Ymmärtämällä, että se mikä on hyvää syömistä ei ole 100 %:sti fiksuja valintoja. Vaan 80 %. Tai 70 %. Tai 90 %. Tai ylipäätään, että hyvä syöminen koostuu enimmäkseen fiksusta syömisestä, jossa on kuitenkin pelivaraa kaikenlaisille poikkeamille, jotta voidaan elää joustavasti, hauskasti ja monipuolisesti - eli jos haluat tehdä jotain syömisessä niin sinä voit tehdä sen, etkä törmää päässäsi mihinkään rajoitusajatelmiin. Kun sinä syöt seuraavan kerran pizzan/karkkipussin/suklaata/tms. niin sen olisi oltava osa hyvää syömistä eikä mikään pahe tai ongelma. Saitte varmasti jujusta kiinni...
Ei tämäkään aina aukea ihan itsestään eikä ihan heti, koska syömisen kieltorakennelmat voivat automatisoitua ja olla yllättävänkin syvällä. On aika yleistä, että asiakas itse kokee ettei tykkää jostakin ruuasta ja vasta pitemmän pohdinnan jälkeen tunnistaa että itse asiassa tykkääkin, mutta kokee ettei ruokaa pitäisi syödä jonkun paino/terveysajatuksen vuoksi. Hyvä ensiaskel on alkaa tekemään listaa ruuista ja syömistilanteista, joissa ei syö tai valitse jotakin vaikka haluaisi (unohdetaan allergiat, joissa kannattaakin välttää)- ja sitten ajan kanssa tarkastella listalle tulevia asioita. Periaatteessa sen listan pitäisi olla tyhjä koska kaikkea kyllä voi syödä ja listalle päätyminen on enemmän tai vähemmän merkki turhan mustavalkoisesta ajattelusta.
Mistä liian hyvä syöminen kumpuaa?
Olisi liian helppoa sanoa, että "osa ihmisistä vetää asiat aina överiksi.. ja me nyt vaan eletään maailmassa, jossa ihanteet ja arvot on vaativia ja vääristyneitä.. ihmiset nyt vaan haluaa kokea hallinnan tunnetta tai päteä edes jossakin"... jne. ajatusmalleja jotka liittyvät asiaan.
Näin tietty on, mutta on meillä ihan viestinnällisiäkin ongelmia kun melkein kaikki syömisohjeistus tähtää syömisen parantamiseen, mutta juuri missään ei jarrutella sen muuttumista liian hyväksi. Nykyisestä viestinnästä on siis ihan loogista ajatella, että valintojen kannattaisi olla 100 %:sti fiksuja vaikka sitä ei tarkoiteta - ja törmään tähän asiakaskokemukseen jatkuvasti. Tsekatkaapa parit yleisimmät terveyssivustot niin aika äkkiä havaitsette, että ohjeet ovat yleensä vain syömisen parantamiseen tähtääviä määrittelemättä mikä on riittävän hyvä ja ylipäätään joustavuuden ja kohtuullisuuden ilmapiiri on aika ohut. Voitte sitten vertailla rustaamiani lyhyitä ohjeita SuomiMies -sivustolle ja pitäisi näkyä se ero kuinka viestinnässä minusta pitäisi ohjata riittävän hyvään eikä täydelliseen syömiseen. Mutta yleiseroina voidaan viestiä kahdella tapaa:
* "valitse täysjyväisiä viljatuotteita" on totaalinen ohje - itse käytän "valitse enimmäkseen täysjyväisiä mutta ei kaiken tarvitse olla".
* valitse vähärasvaisia/-sokerisia tuotteita -> valitse vähärasvaisia/-sokerisia tuotteita jos maku ei kärsi, jos kärsii älä valitse
* syö vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä -> syö vähintään puoli kiloa kasviksia, mutta 1-1,5 kg/vrk määrillä kannattaa pohtia onko niitä jo niin paljon että kokonaisuus kärsii
* vältä makeisten syöntiä -> ei herkkuja kannata syödä montaa kertaa päivässä eikä ehkä edes päivittäin mutta kerta viikossa on jo asketismia
* jne..
Eli viestinnässä pitäisi huomioida myös se toinen pää, ettei ohjetta noudateta liiallisuuksiin. Miksi näin ei tehdä? Varmaan halutaan ytimekästä viestintää eikä lavertelevampaa, jota liiallisuuden huomioiminen vaatii. Varmaan ei uskota, että syöminen voi mennä liiallisuuksiin. Ja osin luulen, ettei edes tajuta että ohjeistuksesta voi tulla ongelmia. Tai jos tajutaan niin niitä pidetään marginaalisina. Oikeastaan ihan sama mikä syy on, pieleen menee kuitenkin.
Ihan varmasti ortoreksiaa sairastavia on - veikkaan vaan, että niitä ei ole kovin paljoa. Kun syöminen on kaavoihin kangistunutta, rajoittavaa, pakonomaista, ahdistavaa ja vaikuttaa liiallisen terveyshakuiselta niin veikkaukseni on kuitenkin että pohjalla on anorektinen oireilu, jossa terveysperusteet ovat tietoinen tai tiedostamaton tekoselitys valinnoille. Tietysti lopulta ihan sama onko kyseessä ortorektinen vai anorektinen oireilu - tällainen syöminen heikentää hyvinvointia ja elämänlaatua niin voimakkaasti, että asiaan kannattaa tarttua viipymättä ja aloittaa matka parempaan syömiseen joka tapauksessa. Ja varsin pakonomaisen ja ahdistavan oireilun - eli siis syömishäiriön - tapauksessa, sitä matkaa ei kannata aloittaa yksin vaan muiden avulla.
Liian hyvä syöminen yleisimmillään
Yleisimmin liian hyvä syöminen ei mene väkinäisyydessään ja pakonomaisuudessaan ihan syömishäiriöasteiselle tasolle - mikä on tietty ylipäätään hyvin veteen piirretty viiva mistä se alkaa. Mutta eivät syömisvalinnat vailla jännitteitäkään ja liiallista totisuutta ole eli ollaan oikeastaan tunnelmallisesti jossain syömishäiriön ja normaalin syömiskäyttäytymisen välimaastossa. Syömisen terveys- tai painovaikutukset mietityttävät enemmän kuin tarvitsisi ja ajoittain myös ahdistavat ja ohjaavat käyttäytymistä ohi nautintojen. Ei hyvä.
Tällaisessa syömisessä osa syömisvalinnoista on aidosti luontevia ja huolettomia - mutta osa väkinäisiä ja ajoittain ahdistusta tuottavia. Eli kyseessä on ainakin hyvinvointia nakertava syöminen. Käytännössä tällainen syöminen on useimmiten myös liian kevyttä syömistä - ei niin kevyttä, etteikö jaksettaisi tai että paino laskisi reilusti. Mutta liian kevyttä kuitenkin. Jaksaminen kärsii ylipäätään ja etenkin paljon liikkuvilla ylikunto, junnaava suorituskyky ja rasitusvammat ovat yleisiä. Paino on normaalipainon alarajoilla tai hitusen alipainon puolella ja kuukautiset naisilla epäsäännöllisiä tai poissa. Jos liialliseen keveyteen yhdistyy ruokavaliossa liiallinen vähärasvaisuus niin sitten koetut iho- ja hiusongelmat ovat melko yleisiä.
Toinen yleinen variaatio samasta teemasta on niillä, jotka pyrkivät syömään liian terveellisesti mutta liian kevyt syöminen ajaa heidät ahmimisongelmiin ja siten paino-ongelmiin - vaikka he eivät ahmimisen vuoksi kykene yliterveelliseen syömiseen niin taustalla on koko ajan pyrkimys siihen ja se lopulta pitää ahmimista yllä.
Kyllä tätäkin syömistä kannattaa alkaa vapauttamaan kohti hiukan vähemmän totista syömistä ja kohti aidosti parempaa ruokavaliota, joka parantaa jaksamista ja hyvinvointia.
Liian hyvä syöminen vahingossa
Siis kukaanhan ei nykypäivänä vahingossa yhtään miettimättä syö liian hyvin. Kyllä liian hyvän syömisen takana on aina enemmän tai vähemmän tietoiset valinnat. Mutta niinkin voi käydä, että syömistietoisella ihan vapautunutkin syöminen voi olla liian hyvää. Jos omat mieltymykset kovasti ohjaavat perusterveelliseen syömiseen niin reilulla ja joustavallakin syömisotteella syöminen voi jäädä liian kevyeksi. Tähän olen itse törmännyt lähinnä urheilijoilla tai runsaasti muuten liikkuvilla ja luulen, että vähemmän liikkuvilla ongelmia ei tulekaan - vasta kun kulutus nousee suureksi niin muuten terveellinen syöminen muuttuukin liian hyväksi syömiseksi suhteessa suureen kulutukseen. Kun terveellisen syömisen perusominaisuuksiin kuuluvat hyvät kylläisyysvasteet ja osin puutteellinen ruuan imeytyminen (jotak normitilassa nähdään hyötynä) niin runsaasti liikkuvilla niistä tuleekin riittävää syömistä vaikeuttavia tekijöitä. Maratoonarilla ei yleensä ole varaa olla turhan tarkka syömisestään.
Näissäkin tapauksissa liiallinen vähärasvaisuus on usein osa ongelmaa, mikä tuo lisäongelmia.
Miten korjata ongelma?
Ymmärtämällä, että se mikä on hyvää syömistä ei ole 100 %:sti fiksuja valintoja. Vaan 80 %. Tai 70 %. Tai 90 %. Tai ylipäätään, että hyvä syöminen koostuu enimmäkseen fiksusta syömisestä, jossa on kuitenkin pelivaraa kaikenlaisille poikkeamille, jotta voidaan elää joustavasti, hauskasti ja monipuolisesti - eli jos haluat tehdä jotain syömisessä niin sinä voit tehdä sen, etkä törmää päässäsi mihinkään rajoitusajatelmiin. Kun sinä syöt seuraavan kerran pizzan/karkkipussin/suklaata/tms. niin sen olisi oltava osa hyvää syömistä eikä mikään pahe tai ongelma. Saitte varmasti jujusta kiinni...
Ei tämäkään aina aukea ihan itsestään eikä ihan heti, koska syömisen kieltorakennelmat voivat automatisoitua ja olla yllättävänkin syvällä. On aika yleistä, että asiakas itse kokee ettei tykkää jostakin ruuasta ja vasta pitemmän pohdinnan jälkeen tunnistaa että itse asiassa tykkääkin, mutta kokee ettei ruokaa pitäisi syödä jonkun paino/terveysajatuksen vuoksi. Hyvä ensiaskel on alkaa tekemään listaa ruuista ja syömistilanteista, joissa ei syö tai valitse jotakin vaikka haluaisi (unohdetaan allergiat, joissa kannattaakin välttää)- ja sitten ajan kanssa tarkastella listalle tulevia asioita. Periaatteessa sen listan pitäisi olla tyhjä koska kaikkea kyllä voi syödä ja listalle päätyminen on enemmän tai vähemmän merkki turhan mustavalkoisesta ajattelusta.
Mistä liian hyvä syöminen kumpuaa?
Olisi liian helppoa sanoa, että "osa ihmisistä vetää asiat aina överiksi.. ja me nyt vaan eletään maailmassa, jossa ihanteet ja arvot on vaativia ja vääristyneitä.. ihmiset nyt vaan haluaa kokea hallinnan tunnetta tai päteä edes jossakin"... jne. ajatusmalleja jotka liittyvät asiaan.
Näin tietty on, mutta on meillä ihan viestinnällisiäkin ongelmia kun melkein kaikki syömisohjeistus tähtää syömisen parantamiseen, mutta juuri missään ei jarrutella sen muuttumista liian hyväksi. Nykyisestä viestinnästä on siis ihan loogista ajatella, että valintojen kannattaisi olla 100 %:sti fiksuja vaikka sitä ei tarkoiteta - ja törmään tähän asiakaskokemukseen jatkuvasti. Tsekatkaapa parit yleisimmät terveyssivustot niin aika äkkiä havaitsette, että ohjeet ovat yleensä vain syömisen parantamiseen tähtääviä määrittelemättä mikä on riittävän hyvä ja ylipäätään joustavuuden ja kohtuullisuuden ilmapiiri on aika ohut. Voitte sitten vertailla rustaamiani lyhyitä ohjeita SuomiMies -sivustolle ja pitäisi näkyä se ero kuinka viestinnässä minusta pitäisi ohjata riittävän hyvään eikä täydelliseen syömiseen. Mutta yleiseroina voidaan viestiä kahdella tapaa:
* "valitse täysjyväisiä viljatuotteita" on totaalinen ohje - itse käytän "valitse enimmäkseen täysjyväisiä mutta ei kaiken tarvitse olla".
* valitse vähärasvaisia/-sokerisia tuotteita -> valitse vähärasvaisia/-sokerisia tuotteita jos maku ei kärsi, jos kärsii älä valitse
* syö vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä -> syö vähintään puoli kiloa kasviksia, mutta 1-1,5 kg/vrk määrillä kannattaa pohtia onko niitä jo niin paljon että kokonaisuus kärsii
* vältä makeisten syöntiä -> ei herkkuja kannata syödä montaa kertaa päivässä eikä ehkä edes päivittäin mutta kerta viikossa on jo asketismia
* jne..
Eli viestinnässä pitäisi huomioida myös se toinen pää, ettei ohjetta noudateta liiallisuuksiin. Miksi näin ei tehdä? Varmaan halutaan ytimekästä viestintää eikä lavertelevampaa, jota liiallisuuden huomioiminen vaatii. Varmaan ei uskota, että syöminen voi mennä liiallisuuksiin. Ja osin luulen, ettei edes tajuta että ohjeistuksesta voi tulla ongelmia. Tai jos tajutaan niin niitä pidetään marginaalisina. Oikeastaan ihan sama mikä syy on, pieleen menee kuitenkin.
Kokemuksesi ja vinkkisi syömisviestintään
tiistai 17. tammikuuta 2012
Vinha perä
Tämä on kaupallinen tiedote. Uusi kirjani on ulkona ja kun joskus lupasin kustantajalle, että voin markkinoida (mikä on mulle vähän kirosana..) kirjaani myös blogissa niin teen sen nyt ja tässä.
Kirjan nimi on Vinha perä ja sen juju on kertoa kaikenlaisista painonhallinnan myyteistä ja luuloista. Ne jotka muistavat parin viikon takaisen Hesarin jutun laihdutuksen 12:sta myytistä saivat esimakua kirjan sisällöstä. Kirjassa teemoja on tosin yli 150 ja käsittely vaihtelevasti laajempaa kuin Hesarin jutussa:
Kirjan nimi on Vinha perä ja sen juju on kertoa kaikenlaisista painonhallinnan myyteistä ja luuloista. Ne jotka muistavat parin viikon takaisen Hesarin jutun laihdutuksen 12:sta myytistä saivat esimakua kirjan sisällöstä. Kirjassa teemoja on tosin yli 150 ja käsittely vaihtelevasti laajempaa kuin Hesarin jutussa:
Mistä
laihduttamisessa oikeastaan on kysymys? 8
Mitä
ylipaino tai laihtuminen on? 8
Minäkö
ylipainoinen? 8
Onko
laihduttaminen terveellistä? Voiko se olla epäterveellistä? 9
Laihduttelu
ja pysyvä laihduttaminen 10
Pitääkö
laihdutuksessa laskea kaloreita? 11
Haikailu
aiempien kuurien onnistumisen perään 12
Miksi
laihdun vasta tiukalla dieetillä? 12
Pieni
ylipainoko terveellisin paino? 12
Sentit
vai kilot – onko vatsarasva oikeasti ”sitä pahempaa”? 13
Millä
ja miten mitata laihtumista? 13
Kun
laihdutat, niin mitä laihdutat ja missä vaiheessa? 14
Miten
laihduttaa menettämättä lihasta ja rasvan hävikki maksimoiden? 15
”Nestettä
se vaan on..” eli paljonko voi laittaa nestevaihtelun piikkiin 16
Kuinka
moni laihduttaja onnistuu pysyvässsä laihtumisessa? 17
Laihdutetun
painon kilohinta 17
Reisirasva
tiukassa 18
Rasvan
poltto paikallisesti 18
No
jos ei paikallista rasvanpolttoa, niin entä rasvaimua? 19
Selluliitti
ei pala 19
Set
point teoria – hakeutuuko paino vai elintapat takaisin 20
Kun
paino jumittaa 20
Geenien
rooli painonhallinnassa 20
Mikä
on hyvä tavoiteaikataulu laihduttamisessa? 21
Mikä on hyvä
tavoitepaino? 22
Mitkä
tavoitteet ovat hyviä? 22
Repsahdin, mitä
nyt? 23
Miksi
laihduttaminen on miehille helpompaa?
Keho ja aineenvaihdunta
Paljonko luut voi painaa?
Lihas painaa läskiä enemmän
Säästöliekkiä tuikkeesta roihuun
Kilpirauhasen vajaatoiminta ja aineenvaihdunta
Syklityksellä aineenvaihdunta vauhtiin
Jojoilu sekoittaa aineenvaihdunnan
Pienempi paino kuluttaa vähemmän
Paastosta hidastusta kehoon
Geenit ja yksilöllinen aineenvaihdunta
Vaihdevuodet
Iän myötä hidastuva aineenvaidunta
Paljonko kilon lihomiseen tarvitaan työtä
En syö mitään ja vain lihon
Vähennä tölkki kaljaa päivässä ja laihdu 10 kiloa vuodessa
Avannot, kylmä suihku tai muuten vain viileää
Sauna
Ajattelu – raskasta muttei kuluttavaa hommaa
Alien vai Mr Bean – miten elokuvat kuluttavat?
Rakastelu – kovaa mutta harvemmin kuluttavaa hommaa
Videopelien energiankulutus
Ruoka ja ravintoaineet
Energiatiheys eli kalorisisältö keskeisenä mutta ei ainoana
painovaikuttajana
Ruokien kalorit eivät ole ihan sitä mitä paketissa lukee
Proteiinia lisää
Proteiinin metka ja vähemmän metka ääripää
Rasva ei paljoa laihduta eikä lihota
Onko rasvan laadulla väliä painolle?
Transrasvat
Omega-3 ja omega-6 –suhde, ei mikään tiivis parisuhde
Hiilihydraatteja sen verran kuin haluat
Glykemiaindeksi
Insuliini-indeksi
Kuitujen painovaikutus
Lihottaako leipä?
Peruna, pasta ja riisi
Mikä on paras hiilihydraattien, proteiinien ja rasvan suhde?
Vähähiilihydraattisuus ja ketoosi
Hedelmät ja hedelmäsokeri
Kevyttuotteilla ei juuri laihduta
Sosekeittoa ja puuroa – askeettista ja aneemista
Laihduttavat ruoka-aineet mansikasta selleriin
Ruokien yhdistelysäännöt
Kalsiumko laihduttaa?
Happo-emäs tasapaino
Kookosrasva
Pähkinät
Lightjuomat ja aspartaami
Onko serkkusi läpipasko?
Syöminen, nälkä ja kylläisyys
Ovatko vain syöpöt valikoituneet jäljelle evoluutiossa?
Miesten ja naisten erot nälän tuntemisessa
Ateriarytmin tasaisuus – miksi ja mitä se on?
Aamiainen on päivän tärkein ateria
Lihottaako iltasyöminen?
Miten nälkä sekoaa? Kun nälkä ei tunnu nälältä.
Syöminen vaikkei ole nälkä
Ahmimishäiriö – joka kymmenennellä
Makeanhimo ja sokeririippuvuus – yleinen kokemus vaikkei
sokeri riippuvuutta aiheutakaan
Tunnesyöminen ja stressisyöminen– todellista mutta usein
ahmimishäiriö
Makean mieliteko lounaan jälkeen
Syömiseen keskittyminen
Hitaasti syöminen on hyväksi, muttei kannata väkisin
Huolella pureskelu –
varma tapa tuottaa hölmö olo
Annoskoot – pienempi pussi, pienempi lautanen vai fiiliksen
mukaan
Juominen
Kuluttaako veden juominen energiaa?
Juominen aterioilla – ennen, jälkeen vai miten lystää
Kuluttaako jäinen juomavesi extraa?
Kahvia laihdutukseen – suomalaiset olisi maailman hoikin
kansa jos se olisi siitä kiinni
Vihreää teetä, teetä vai teepillereitä
Pahoinvointi kahvin ja teen juonnin jälkeen?
Alkoholi – lihottavaa, muttei niin lihottavaa
Miksi laihdutuksen alussa pitää rampata vessassa koko ajan?
Liikunta
Ei liikunta paljoa laihduta, mutta sekin vähä on hyvää
Mikä määrä liikuntaa vaikuttaa painoon – onko joka
askeleella väliä?
Miksi liikunta ylipäätään laihduttaa?
Liikunta tarkentaa nälkää
Liikkuvan aineenvaihdunta käy eri kierroksilla
Lihas kuluttaa kuluttaa enemmän kuin läski
Liikun, siis pystyn
Rasvanpolttosyke ja muut rasvanpolttokikat
Mikä on paras liikunnan teho ja laji?
Onko liikunnan ajankohdalla väliä?
Kuinka pian liikunta alkaa polttamaan rasvaa?
Pahoinvointi pian liikunnan jälkeen
Puuhastelun ja levottomuuden väheneminen laihdutuksessa
Painon nousu runsaan liikunnan jälkeen
Stressi ja mieliala painonhallinnassa
Stressi
Hyvin nukkuvat syövät vähemmän ja pitävät hormonit
hollillaan
Ahdistunut syö enemmän, vihainen ei – patoatko vai puratko
pahaa mieltä
Syöminen vaimentaa kipua
Masennus ja mielialaongelmat
Stressiä voi itse asiassa mitata
Päänsärkyä laihdutuksessa
Syömisen jälkeinen väsymys
Pillerit, vempeleet ja tehokeinot
Ateriakorvikkeet
Lääkkeet
Ravintolisät – kromistako apua makeanhimoon
Ympäristö
Raskauden aikainen ravinto
Tupakointi ja nikotiini
Purkan jauhaminen syömisen korvikkeena
Ympäristön ja ruuan ympäristömyrkyt lihottavat
Onko helteisillä alueilla ja vuodenajoilla laihduttaminen
helpompaa?
Vaikuttaako auringonvalon määrä painoon?
Virukset lihottajina
Bakteerit myös
Dieettien niksit
Välimeren ruokavalio
Fitnessdieetit
Kivikauden ruokavaliot – paleoravintoa
Atkins ja vähähiilihydraattiset ruokavaliot – eli karppaus
Sout Beach Diet – karppausta suositelluilla rasvajakaumilla
Biosignature tai hormonidieetti
Zone
Veriryhmädieetti
Mikä dieetti on paras?
Tieto ja kikat yhteen, mistä painonhallinnassa on kysymys
(Hitsi tästä taitaa tulla tuon listauksen kanssa aika pitkä blogautus, mutta kerrotaan silti mitä halusin.)
Miksi näitä painonhallintakirjoja on useampia?
Ammoin kirjoitin "Rentoa Painonhallintaa" kirjan yksinkertaisesti, koska kirjaa pyydettiin ja koin että minulla oli sanottavaa. Tämän kirjan jälkeen olisin halunnut kirjoittaa syömishäiriöistä, mutta kustantaja pyysi uutta laihdutuskirjaa (koska ne tietty myyvät paremmin). Totesin, että olin jo sanani aiheesta sanonut, mutta heidän visionsa lyhyemmästä ja suunnitelmallisemmasta painonhallinnan toteutuksesta sai minutkin ajattelemaan, että ehkäpä joillekin todella voisi olla hyötyä selkeistä ohjeista ja käytännön avusta reseptipuolellakin - lopputuloksena oli "Syö hyvin ja laihdu" -kirja. Tämänkin jälkeen totesin, että laihdutus on nyt loppuunkaluttu aihe - kunnes kustantaja ehdotti casetyyppistä kirjaa ja totesin sen saman tien hyväksi ideaksi, joka ei ollut mieleeni juolahtanut. Näin syntyi "Löydä tiesi keveään oloon" -kirja. Tässä vaiheessa olin jo luopunut ajatuksesta, että kaikki laihdutuksesta oli sanottu ja tovin päästä päässä alkoikin pyörimään nykyisen kirjan teema.
Ajatus oli, että "Vinha Perä" olisi laihduttajalle täysin turha kirja (mikä myös esipuheessa todetaan), mutta se voisi olla kiinnostava kirja - aiempien kirjojen piti olla niitä hyödyllisiä. Se ei sisällä ainoatakaan kunnon ohjetta saatika kokonaiskuvaa laihdutuksesta. Ja näin sen teinkin, vain yksittäisiä teemoja myyteistä, luuloista ja puheessa olevista teemoista. Aika näyttää laajemman otoksen, mutta molemmat esilukijat totesivat kirjan auttaneen heidän painonhallintaansa vaikken niin ajatellut - kirja auttoi heitä karsimaan epäolennaisuuksia ja keskittymään olennaiseen. Ja kuulemma se vahvisti aiempien kirjojen viestiä, jotka puolestaan keskittyivät mielestäni olennaiseen ja kaikki hilu oli tietoisesti poissa. No hyvä tietysti jos apua kirjasta on ihmisille, mutta se on siis kaikki bonusta, jota en ollut odottanut.
Olen kirjaan tyytyväinen. Päällimmäisenä siksi, että sen kohdalla ensimmäisen kerran olin tarpeeksi jämäkkä ja sen kansitoteutuksessa on ensimmäisen kerran toteutunut kaksi suurta toivettani omieni - mutta myös kaikkien kirjojen kohdalla:
a) kannessa ei ole ihmistä (mikä on minusta aina tylsän näköistä)
b) ja jos on niin se ihminen en ole minä (ei mennyt ihan nappiin tämä parin edellisen kirjan kohdalla..)
Sisällöllisestikin olen kirjaan tyytyväinen siinä mielessä, että sitä oli erityisen kiva kirjoittaa. Kun katsotte aiheita niin voitte ehkä kuvitella, miten sormeni syyhysivät blogauttaa monista aiheista mutta matskua piti säästää kirjaan. Jonkun säästöliekin kohdalla tein poikkeuksen kun siitä oli muutenkin juttuni netissä.
Jatkossa tässä blogautuksessa voi sitten kommentoida, jos kirjan tiimoilta jotain mieleen juolahtaa.
Muuta aiheesta:
laihdutus,
markkinointi,
media,
painonhallinta
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Tutkimusseurantaa ja harhaista turinaa
Kyselin taannoin paljonko tutkimusta tulee seurattua. Pääkiinnostukseni oli siinä onko blogikuntani ammattilaisilla ja "harrastelijoilla" paljoakaan eroa - epäilin, ettei ole ja siltähän se tosiaan vaikuttaa.
Paljonko tutkimusta pitäisi seurata?
Gallupin tulos oli odottamani vaikka siinä nyt tietty on tulkinnanvaraa tosi paljon: kuka nyt sitten mieltää ravitsemuksen ammatikseen ja mikä nyt sitten on tutkimustiedon seuraamista. En siihen spekulaatioon lähde. Ei ole yllätys, että ns. ravitsemuksesta kiinnostuneet seurata voivat todella paljon tutkimusta - tämähän näkyy kaikkialla internetissä ja sen ulkopuolellakin. Ravitsemusammattilaiset seuraavat tutkimusta enimmäkseen melko hyvin - pidän tuota yli 10 h/kk varmaan jo kohtuullisena määränä ajan tasalla pysymiseen ja 5-10 h/kk on tietty vähemmän ja vähän huonompi mutta kyllä silläkin varmaan pärjäilee. Ja sen alle ammattilaisen ei ainakaan kannata mennä tai on aika helposti pihalla parin vuoden sisällä.
Luulen, että joistakin ravitsemusammattilaisista kuulostaa aika raa'alta, että pitäisi verraten paljon seurata tutkimusta kun arkityössä on muutenkin monella niin paljon kiirettä, ettei siellä ole työaikana tähän mahdollisuutta vaan asia vaatisi harrastuneisuutta omalla ajalla mitä ei voi keltään vaatia. Ettei työ ole kuitenkaan harrastus eikä siitä tarvitse olla innoissaan. Ja olisin aivan samaa mieltä.
Mutta toisaalta sanoisin, että tylyähän se on mutta ravitsemusasiantuntijan ammatti tänä päivänä vain on poikkeuksellisen vaativa. Ja syy näkyy gallupissa. Jos ammattilainen ei seuraa tutkimusta, niin moni muu seuraa paljonkin ja siinä käy äkkiä niin, ettei pysy ehkä enää kärryillä mistä jutellaan, ei osaa vastata ihmisten kysymyksiin, ei tiedä mitä ihmisten mielissä liikkuu ja mitä uudet tutkimukset sanovat. Ja silloin työtään ei enää tee niin hyvin kuin voisi ja voi menettää uskottavuuttaan mikä on vielä huonompi asia. Olisi varmaan hiukka eri asia olla vaikkapa hammashoitaja tai maalari - niillä vanhoillakin tiedoilla hommat saataisiin tehdyksi vähintään kohtuuhyvin ja harva asiakas olisi aiheesta niin harrastunut että saisi kiinni siitä, ettei ole ihan ajan tasalla. Eli sanoisin, että ravitsemusten ammattilaisten PITÄÄ seurata tutkimusta. Ja on keskeinen osa oman työn hallintaa, että sille vaaditaan ja jätetään aikaa työajalla. Kaikki apu mitä informaatiohallintaan saadaan on hyväksi - esimerkiksi Pronutritionistin jutuista on varmasti hyötyä. Mutta silti sitä tutkimusta pitäisi itsekin seurata, ettei jää muiden tiedonsuodatuksen armoille ja pääsee luomaan oman käsityksenä. Ja juu olen toki sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse osata vaan tietoa voi hakea - mutta mitä enemmän tietää tässä ja nyt niin kyllä siitä apua on.
Entä se ravitsemuksen koulutustausta, eikö se takaakaan tietopohjaa? Se on mainio lähtökohta. Olin joskus puhumassa työelämästä vastavalmistuville ravitsemustieteilijöille ja yksi viestini oli, ettei vastavalmistunut pelkältä koulutuspohjalta paljoa vielä tiedä. Mutta koulutus on loistava pohja sille, että kun jatkatte oman kiinnostuksenne seuraamista ja pääsette työelämässä vertaamaan tutkimustietoa käytännön kokemuksiin niin ajan kanssa teillä on käsissä todellista asiantuntemusta, jota ei voi saada ilman tätä koulutus- ja työtaustaa. Itse en miellä tätä koulutuksen vähättelynä, mutta olen kuullut kyllä toisenlaistakin mielipidettä. Eli yritin kannustaa jatkuvaan kehittämiseen, koska se on tässä työssä aika välttämätöntä. Ei ole muuten sittemmin pyydetty puhumaan vastavalmistuneille :) - tuskin se kuitenkaan nyt tosta johtui.
Eli toivon, että kollegani pystyvät työpaikallaan järjestämään aikaa tutkimuksen seurantaan ja jos se ei meinaa onnistua, niin tämän blogautuksen ojentaminen työnantajalle on varmasti ratkaiseva painostuskeino :)
Ja mites niitä tutkimuksia sitten tulkitaan?
Blogautus olisi loppunut tuohon mutta juuri äsken silmiin osui muun haun yhteydessä perusjuttu tutkimusharhoista. Ja repesin hymyyn sen vilaistuani. Nämä tutkimusharhathan ovat kaikkien tiedeopintojen peruskamaa, mutta se ei näköjään paljoa estä niiden esiintymistä. Sillä se hymy juontui siitä, että kun katsoin listaa yleisimmistä harhoista niin ensiajatukseni oli, että ravitsemuskeskusteluhan on melkein kokonaan pelkkää harhaa. Ja toivonkin, että tämä juttukin luettaisiin huumorilla ja ajatuksella "näin urpoja me ihmiset nyt vain ollaan" eikä minään syyttämisenä. Me kaikki vain olemme viritettyjä niin, että olemme mielellämme oikeassa :)
Katsotaanpa joitakin näistä harhoista:
1) Confirmation bias—evaluating evidence that supports one's preconceptions differently from evidence that challenges these convictions
Eli jos tutkimustulos on mieleinen niin se helposti hyväksytään sellaisenaan ja sitten jos tutkimus ei miellytä, niin kritiikkiä alkaa löytyä. Nämä on varmaan omassa mielessä varsin hyvin perusteluja näkemyksiä ja tiettyyn pisteeseen asti tutkimuksia pitääkin tulkita - mutta sitten kannattaa muistaa, että joka ikinen tutkimus on ihan helppo repiä täysin silpuksi näillä pohdinnoilla. Jos kriittinen tulkinta aina kohdistuu vaan "väärän tuloksen" tutkimuksiin ja johtaa olemassaolevan mielipiteen ylläpitoon niin ei siinä mistään kriittisestä tulkinnasta ole oikeasti kysymys. Mieli se siellä pelaa omaa peliään - haluaa olla oikeassa ja välttää ristiriitoja.
2) Rescue bias—discounting data by finding selective faults in the experiment
Kaikkein yksinkertaisimmillaan äskeisiä pohdintoja ei tosin käydä vaan todetaan vaan "toi on niin maksettu tutkimus" tai muilla tavoin vain ohitetaan tutkimus. Näitähän näkee tosi paljon ja lähes järjestään kritiikki on "establishmenttia" vastaan ja taustalla luullaan olevan lääketeollisuuden ja elintarviketeollisuuden lobbaus. Nämä ovat argumentteja, joilla voi sitten mukavasti ohittaa oikeat pohdinnat, hakea vastakkainasettelua ja ehkäpä kokea pientä ylemmyyden tunnettakin siitä kuinka moraaliton maailma on ja kuinka suoraselkäinen tiedon tulkitsija itse olen. Olen iloinen, että ravitsemustoimijat eivät juurikaan ole lähteneet tähän leikkiin vaikka sitä yritettiin usutellakin uutisissa vähähiilihydraattisten tutkimusten taustalla olevasta rahoituksesta - ainakaan minun näkemäni asiantuntijakommentit eivät vähätelleet tuloksia rahoitustaustan vuoksi mikä olisikin ollut halpamaista.
3) Auxiliary hypothesis bias—introducing ad hoc modifications to imply that an unanticipated finding would have been otherwise had the experimental conditions been different
Tutkimustulosten spekulointi on aika yleistä, kun joku ei ole omaan mielipiteeseen sopivaa. Jos olisi tehty näin.. Jos jos jos jos. Mutta tutkimuksissa tehdään niin kuin tehdään ja niistä saadaan ne tulokset mitä saadaan. Ei se niistä muuksi muutu. Kukin toimii tavallaan, mutta itse otan ainakin kaikki tutkimustulokset sellaisina kuin tutkijat ne raportoivat ja en laita tulkintaa niille tuloksille. Tulkinta mitä harrastan kohdistuu tutkimuksen laatuun ja taustoihin, joiden pohjalta voi miettiä antaako tuloksille millaista painoarvoa. Mutta ei niitä tuloksia oikein muuksi pysty muuttamaan ja jos siihen alkaa niin sitä peliä voi jatkaa loputtomiin.
5) “Time will tell” bias—the phenomenon that different scientists need different amounts of confirmatory evidence
Eli "lisänäyttöä tarvitaan vielä.." Heh, eihän tätä ole näkynyt missään... Lisänäyttöä tarvitaan siis aina, mutta toiset päätyy käytännön "oikeansuuntaisempiin" johtopäätöksiin hieman aikaisemmin kuin toiset. Ja jotkut liiankin aikaisin.
Jatkossa voittekin sitten nettikeskusteluja seuratessa ja lehtijuttuja lukiessa huvittaa itseänne etsimällä näitä tulkintaharhoja - tuskin tarvitsee kissojen ja koirien kanssa etsiä.
Kuka on objektiivinen tutkimusten tulkitsija?
Onko joku sitten immuuni harhoille ja parempi asiantuntija tulkitsemaan tutkimustuloksia. No juu ja ei. Kukaan ei ole immuuni harhoille, sillä mekanismit ovat niin sisäänrakennettuja ja olisi kornia kenenkään väittää tarkastelevansa asioita täysin objektiivisesti. Eikä tämä mikään ihme ole, sillä onhan kohtuuyleinen tieteellinenkin näkemys, ettei ihmisen tiedonhaun ole tarkoituskaan tavoittaa objektiivista tietoa vaan nimenomaan vahvistaa omaa intuitiivista näkemystä. Mutta olennainen pointti on, että pyrkimys harhojen tunnistamiseen omassa ajattelussa ja harhojen ohittamiseen voinee edes hiukan saattaa mielipidettä objektiivisempaan valoon - ja vastaavasti jos ei näitä asioita mieti ollenkaan niin pöpelikköön menee satavarmasti.
Ravitsemustausta ja tutkimustiedon seuraamisen määrä kuukaudessa
Paljonko tutkimusta pitäisi seurata?
Gallupin tulos oli odottamani vaikka siinä nyt tietty on tulkinnanvaraa tosi paljon: kuka nyt sitten mieltää ravitsemuksen ammatikseen ja mikä nyt sitten on tutkimustiedon seuraamista. En siihen spekulaatioon lähde. Ei ole yllätys, että ns. ravitsemuksesta kiinnostuneet seurata voivat todella paljon tutkimusta - tämähän näkyy kaikkialla internetissä ja sen ulkopuolellakin. Ravitsemusammattilaiset seuraavat tutkimusta enimmäkseen melko hyvin - pidän tuota yli 10 h/kk varmaan jo kohtuullisena määränä ajan tasalla pysymiseen ja 5-10 h/kk on tietty vähemmän ja vähän huonompi mutta kyllä silläkin varmaan pärjäilee. Ja sen alle ammattilaisen ei ainakaan kannata mennä tai on aika helposti pihalla parin vuoden sisällä.
Luulen, että joistakin ravitsemusammattilaisista kuulostaa aika raa'alta, että pitäisi verraten paljon seurata tutkimusta kun arkityössä on muutenkin monella niin paljon kiirettä, ettei siellä ole työaikana tähän mahdollisuutta vaan asia vaatisi harrastuneisuutta omalla ajalla mitä ei voi keltään vaatia. Ettei työ ole kuitenkaan harrastus eikä siitä tarvitse olla innoissaan. Ja olisin aivan samaa mieltä.
Mutta toisaalta sanoisin, että tylyähän se on mutta ravitsemusasiantuntijan ammatti tänä päivänä vain on poikkeuksellisen vaativa. Ja syy näkyy gallupissa. Jos ammattilainen ei seuraa tutkimusta, niin moni muu seuraa paljonkin ja siinä käy äkkiä niin, ettei pysy ehkä enää kärryillä mistä jutellaan, ei osaa vastata ihmisten kysymyksiin, ei tiedä mitä ihmisten mielissä liikkuu ja mitä uudet tutkimukset sanovat. Ja silloin työtään ei enää tee niin hyvin kuin voisi ja voi menettää uskottavuuttaan mikä on vielä huonompi asia. Olisi varmaan hiukka eri asia olla vaikkapa hammashoitaja tai maalari - niillä vanhoillakin tiedoilla hommat saataisiin tehdyksi vähintään kohtuuhyvin ja harva asiakas olisi aiheesta niin harrastunut että saisi kiinni siitä, ettei ole ihan ajan tasalla. Eli sanoisin, että ravitsemusten ammattilaisten PITÄÄ seurata tutkimusta. Ja on keskeinen osa oman työn hallintaa, että sille vaaditaan ja jätetään aikaa työajalla. Kaikki apu mitä informaatiohallintaan saadaan on hyväksi - esimerkiksi Pronutritionistin jutuista on varmasti hyötyä. Mutta silti sitä tutkimusta pitäisi itsekin seurata, ettei jää muiden tiedonsuodatuksen armoille ja pääsee luomaan oman käsityksenä. Ja juu olen toki sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse osata vaan tietoa voi hakea - mutta mitä enemmän tietää tässä ja nyt niin kyllä siitä apua on.
Entä se ravitsemuksen koulutustausta, eikö se takaakaan tietopohjaa? Se on mainio lähtökohta. Olin joskus puhumassa työelämästä vastavalmistuville ravitsemustieteilijöille ja yksi viestini oli, ettei vastavalmistunut pelkältä koulutuspohjalta paljoa vielä tiedä. Mutta koulutus on loistava pohja sille, että kun jatkatte oman kiinnostuksenne seuraamista ja pääsette työelämässä vertaamaan tutkimustietoa käytännön kokemuksiin niin ajan kanssa teillä on käsissä todellista asiantuntemusta, jota ei voi saada ilman tätä koulutus- ja työtaustaa. Itse en miellä tätä koulutuksen vähättelynä, mutta olen kuullut kyllä toisenlaistakin mielipidettä. Eli yritin kannustaa jatkuvaan kehittämiseen, koska se on tässä työssä aika välttämätöntä. Ei ole muuten sittemmin pyydetty puhumaan vastavalmistuneille :) - tuskin se kuitenkaan nyt tosta johtui.
Eli toivon, että kollegani pystyvät työpaikallaan järjestämään aikaa tutkimuksen seurantaan ja jos se ei meinaa onnistua, niin tämän blogautuksen ojentaminen työnantajalle on varmasti ratkaiseva painostuskeino :)
Ja mites niitä tutkimuksia sitten tulkitaan?
Blogautus olisi loppunut tuohon mutta juuri äsken silmiin osui muun haun yhteydessä perusjuttu tutkimusharhoista. Ja repesin hymyyn sen vilaistuani. Nämä tutkimusharhathan ovat kaikkien tiedeopintojen peruskamaa, mutta se ei näköjään paljoa estä niiden esiintymistä. Sillä se hymy juontui siitä, että kun katsoin listaa yleisimmistä harhoista niin ensiajatukseni oli, että ravitsemuskeskusteluhan on melkein kokonaan pelkkää harhaa. Ja toivonkin, että tämä juttukin luettaisiin huumorilla ja ajatuksella "näin urpoja me ihmiset nyt vain ollaan" eikä minään syyttämisenä. Me kaikki vain olemme viritettyjä niin, että olemme mielellämme oikeassa :)
Katsotaanpa joitakin näistä harhoista:
1) Confirmation bias—evaluating evidence that supports one's preconceptions differently from evidence that challenges these convictions
Eli jos tutkimustulos on mieleinen niin se helposti hyväksytään sellaisenaan ja sitten jos tutkimus ei miellytä, niin kritiikkiä alkaa löytyä. Nämä on varmaan omassa mielessä varsin hyvin perusteluja näkemyksiä ja tiettyyn pisteeseen asti tutkimuksia pitääkin tulkita - mutta sitten kannattaa muistaa, että joka ikinen tutkimus on ihan helppo repiä täysin silpuksi näillä pohdinnoilla. Jos kriittinen tulkinta aina kohdistuu vaan "väärän tuloksen" tutkimuksiin ja johtaa olemassaolevan mielipiteen ylläpitoon niin ei siinä mistään kriittisestä tulkinnasta ole oikeasti kysymys. Mieli se siellä pelaa omaa peliään - haluaa olla oikeassa ja välttää ristiriitoja.
2) Rescue bias—discounting data by finding selective faults in the experiment
Kaikkein yksinkertaisimmillaan äskeisiä pohdintoja ei tosin käydä vaan todetaan vaan "toi on niin maksettu tutkimus" tai muilla tavoin vain ohitetaan tutkimus. Näitähän näkee tosi paljon ja lähes järjestään kritiikki on "establishmenttia" vastaan ja taustalla luullaan olevan lääketeollisuuden ja elintarviketeollisuuden lobbaus. Nämä ovat argumentteja, joilla voi sitten mukavasti ohittaa oikeat pohdinnat, hakea vastakkainasettelua ja ehkäpä kokea pientä ylemmyyden tunnettakin siitä kuinka moraaliton maailma on ja kuinka suoraselkäinen tiedon tulkitsija itse olen. Olen iloinen, että ravitsemustoimijat eivät juurikaan ole lähteneet tähän leikkiin vaikka sitä yritettiin usutellakin uutisissa vähähiilihydraattisten tutkimusten taustalla olevasta rahoituksesta - ainakaan minun näkemäni asiantuntijakommentit eivät vähätelleet tuloksia rahoitustaustan vuoksi mikä olisikin ollut halpamaista.
3) Auxiliary hypothesis bias—introducing ad hoc modifications to imply that an unanticipated finding would have been otherwise had the experimental conditions been different
Tutkimustulosten spekulointi on aika yleistä, kun joku ei ole omaan mielipiteeseen sopivaa. Jos olisi tehty näin.. Jos jos jos jos. Mutta tutkimuksissa tehdään niin kuin tehdään ja niistä saadaan ne tulokset mitä saadaan. Ei se niistä muuksi muutu. Kukin toimii tavallaan, mutta itse otan ainakin kaikki tutkimustulokset sellaisina kuin tutkijat ne raportoivat ja en laita tulkintaa niille tuloksille. Tulkinta mitä harrastan kohdistuu tutkimuksen laatuun ja taustoihin, joiden pohjalta voi miettiä antaako tuloksille millaista painoarvoa. Mutta ei niitä tuloksia oikein muuksi pysty muuttamaan ja jos siihen alkaa niin sitä peliä voi jatkaa loputtomiin.
5) “Time will tell” bias—the phenomenon that different scientists need different amounts of confirmatory evidence
Eli "lisänäyttöä tarvitaan vielä.." Heh, eihän tätä ole näkynyt missään... Lisänäyttöä tarvitaan siis aina, mutta toiset päätyy käytännön "oikeansuuntaisempiin" johtopäätöksiin hieman aikaisemmin kuin toiset. Ja jotkut liiankin aikaisin.
Jatkossa voittekin sitten nettikeskusteluja seuratessa ja lehtijuttuja lukiessa huvittaa itseänne etsimällä näitä tulkintaharhoja - tuskin tarvitsee kissojen ja koirien kanssa etsiä.
Kuka on objektiivinen tutkimusten tulkitsija?
Onko joku sitten immuuni harhoille ja parempi asiantuntija tulkitsemaan tutkimustuloksia. No juu ja ei. Kukaan ei ole immuuni harhoille, sillä mekanismit ovat niin sisäänrakennettuja ja olisi kornia kenenkään väittää tarkastelevansa asioita täysin objektiivisesti. Eikä tämä mikään ihme ole, sillä onhan kohtuuyleinen tieteellinenkin näkemys, ettei ihmisen tiedonhaun ole tarkoituskaan tavoittaa objektiivista tietoa vaan nimenomaan vahvistaa omaa intuitiivista näkemystä. Mutta olennainen pointti on, että pyrkimys harhojen tunnistamiseen omassa ajattelussa ja harhojen ohittamiseen voinee edes hiukan saattaa mielipidettä objektiivisempaan valoon - ja vastaavasti jos ei näitä asioita mieti ollenkaan niin pöpelikköön menee satavarmasti.
tiistai 3. tammikuuta 2012
Vuoden 2012 ruokatrendit
Olen nähnyt viikon sisällä monia juttuja, joissa vuoden 2012 syömistrendejä on ennusteltu. Näiden veikkailujen sijaan ajattelin kuitenkin tarjota Oikean vastauksen vuoden 2012 trendeistä, koska onhan nyt aivan selvää mitä ne tulevat olemaan. Tykkäsit tai et, ne ovat nämä:
1) Ympäristötietoisuus osana syömistä
Jos kuulut niihin, joiden mielestä syöminen on minimaalinen ympäristötekijä (= olet väärässä) tai niihin, joiden mielestä ympäristökysymyksiä ei pitäisi liittää syömisohjeisiin (mikä onkin mielipidekysymys) niin edessäsi on ikävä vuosi. Kaikki tähänastinen keskustelu syömisen arvoista on ollut vasta alkulämmittelyä ja fiilistelyä. Vuonna 2012 ympäristökysymykset liitetään osaksi ravitsemussuosituksia ja siitä tämä homma vasta alkaa. Ympäristötietoiset voivat puolestaan myhäillä tyytyväisinä. Syömisen terveysvaikutusten kannalta trendi on suotuisa, sillä kasvisten korostuminen ja eläinkunnan tuotteiden vähentyminen nousevat esiin - ja molemmat ovat teemoja, jotka varsin vahvalla näytöllä liittyvät terveyden paranemiseen.
2) Fiilistely ja fiilisten tunnistaminen syömisessä
Syömisen monimuotoiset mahdollisuudet alkavat saamaan yhä vahvempaa jalansijaa. Mediatappelu dieettinippeleistä jatkuu, mutta pinnan alla ja ratkaisevissa mielipidevaikuttajissa vahvistuu yleisvire, jossa hyvä syöminen on monenlaista ruokavaliotyypiltään. Tähän yksilöllisyyttä korostavaan syömisajatteluun yhdistyy sopivasti jatkuvasti lisääntyvä syömiseen liittyvien viestien parempi tunnistaminen - brändättyinä ajatuksina ne ovat intuitiivista syömistä, tietoista syömistä tai rentoa syömistä. Nämä brändäykset eivät saavuta laajamittaista suosiota, mutta niiden tausta-ajatus oman kehon kuuntelusta, kuuntelun harjaannuttamisesta ja kehoon luottamisesta tulee mainstreamiksi eikä vain kiinnostuneiden testailuksi. Joku kömpelö suomenkielinen nimikin saatetaan laajemmalla asiayhteydelle keksiä. Tämä on ilman muuta mainio trendi.
3) Luonnonmukaisen syömisen ja paikallisuuden trendi jatkuu vahvana
Ei tätä tarvitse tarkennella enempää. Trendit ovat yleisilmeeltään hyviä ja alkuinnostuksen pahimmat ylilyönnit alkavat jäämään taka-alalle. Trendit jalostuvat kohti varsin järkevää kokonaisuutta ja yhä useammassa kotipihassa alkaa kasvamaan jos jonkinlaista yrttiä, puskaa ja puuta. Parin kunnanviraston katolla aletaan mediahankkeena myös pitämään omia puutarhoja, mutta kosteusvaurioiden vuoksi ilmiö laantuu pian.
4) Huoli globaalista ruokaturvasta saa lisähuomiota
"Mustana joutsenena" tapahtuu jotakin, jonka seurauksena ruuan hintakeinottelu lisää voimakkaasti taas ruuan hintaa. Kärsijöinä ovat tietysti köyhien maiden köyhä väestö - ja tällä kertaa huomio kiinnittyy kotimaisen hintapäivittelyn sijaan juuri näihin ulkomaiden ihmisiin. Dokumentteja TVssä, laajoja artikkeleita, globaalin ruokatuotannon päivittelyä ja kaikenkaikkiaan huomion osittaista kiinnittymistä oman pienen maamme ulkopuolellekin. Tämäkään huomio ei vielä riitä minkään muuttumiseen, mutta se on osa tietoisuuden lisääntymistä joka on välttämätöntä mikäli jonain päivänä voisi tapahtua jotakin.
Siinä ne tärkeimmät tulevat tapahtumat ovatkin. Toki täällä kotimaassa on satunnaisia pienempiä ilmiöitä, kuten myrskypeloista kumpuava omien porakaivojen lisääntyminen ja niiden vedenlaadusta johtuvat huolet. Stevia floppaa, ruokamyrkytysepidemia kohahduttaa ja "antakaa syömiseni olla" -liike aloittaa toimintansa. Mutta ei mitään isompaa.
Nämä trendit eivät anna aihetta alkaa vielä tyhjentämään kauppojen hyllyjä tai hamstraamaan ruokaa ylipäätään. Joku voisi sanoa, että visioni ovat aika optimistisia eivätkä anna paljoa tilaa inhimilliselle hölmöilylle. Mutta minkäs teet - noin se vain menee.
1) Ympäristötietoisuus osana syömistä
Jos kuulut niihin, joiden mielestä syöminen on minimaalinen ympäristötekijä (= olet väärässä) tai niihin, joiden mielestä ympäristökysymyksiä ei pitäisi liittää syömisohjeisiin (mikä onkin mielipidekysymys) niin edessäsi on ikävä vuosi. Kaikki tähänastinen keskustelu syömisen arvoista on ollut vasta alkulämmittelyä ja fiilistelyä. Vuonna 2012 ympäristökysymykset liitetään osaksi ravitsemussuosituksia ja siitä tämä homma vasta alkaa. Ympäristötietoiset voivat puolestaan myhäillä tyytyväisinä. Syömisen terveysvaikutusten kannalta trendi on suotuisa, sillä kasvisten korostuminen ja eläinkunnan tuotteiden vähentyminen nousevat esiin - ja molemmat ovat teemoja, jotka varsin vahvalla näytöllä liittyvät terveyden paranemiseen.
Kuuluvatko ympäristöarvot syömisen suosituksiin?
2) Fiilistely ja fiilisten tunnistaminen syömisessä
Syömisen monimuotoiset mahdollisuudet alkavat saamaan yhä vahvempaa jalansijaa. Mediatappelu dieettinippeleistä jatkuu, mutta pinnan alla ja ratkaisevissa mielipidevaikuttajissa vahvistuu yleisvire, jossa hyvä syöminen on monenlaista ruokavaliotyypiltään. Tähän yksilöllisyyttä korostavaan syömisajatteluun yhdistyy sopivasti jatkuvasti lisääntyvä syömiseen liittyvien viestien parempi tunnistaminen - brändättyinä ajatuksina ne ovat intuitiivista syömistä, tietoista syömistä tai rentoa syömistä. Nämä brändäykset eivät saavuta laajamittaista suosiota, mutta niiden tausta-ajatus oman kehon kuuntelusta, kuuntelun harjaannuttamisesta ja kehoon luottamisesta tulee mainstreamiksi eikä vain kiinnostuneiden testailuksi. Joku kömpelö suomenkielinen nimikin saatetaan laajemmalla asiayhteydelle keksiä. Tämä on ilman muuta mainio trendi.
3) Luonnonmukaisen syömisen ja paikallisuuden trendi jatkuu vahvana
Ei tätä tarvitse tarkennella enempää. Trendit ovat yleisilmeeltään hyviä ja alkuinnostuksen pahimmat ylilyönnit alkavat jäämään taka-alalle. Trendit jalostuvat kohti varsin järkevää kokonaisuutta ja yhä useammassa kotipihassa alkaa kasvamaan jos jonkinlaista yrttiä, puskaa ja puuta. Parin kunnanviraston katolla aletaan mediahankkeena myös pitämään omia puutarhoja, mutta kosteusvaurioiden vuoksi ilmiö laantuu pian.
4) Huoli globaalista ruokaturvasta saa lisähuomiota
"Mustana joutsenena" tapahtuu jotakin, jonka seurauksena ruuan hintakeinottelu lisää voimakkaasti taas ruuan hintaa. Kärsijöinä ovat tietysti köyhien maiden köyhä väestö - ja tällä kertaa huomio kiinnittyy kotimaisen hintapäivittelyn sijaan juuri näihin ulkomaiden ihmisiin. Dokumentteja TVssä, laajoja artikkeleita, globaalin ruokatuotannon päivittelyä ja kaikenkaikkiaan huomion osittaista kiinnittymistä oman pienen maamme ulkopuolellekin. Tämäkään huomio ei vielä riitä minkään muuttumiseen, mutta se on osa tietoisuuden lisääntymistä joka on välttämätöntä mikäli jonain päivänä voisi tapahtua jotakin.
Siinä ne tärkeimmät tulevat tapahtumat ovatkin. Toki täällä kotimaassa on satunnaisia pienempiä ilmiöitä, kuten myrskypeloista kumpuava omien porakaivojen lisääntyminen ja niiden vedenlaadusta johtuvat huolet. Stevia floppaa, ruokamyrkytysepidemia kohahduttaa ja "antakaa syömiseni olla" -liike aloittaa toimintansa. Mutta ei mitään isompaa.
Nämä trendit eivät anna aihetta alkaa vielä tyhjentämään kauppojen hyllyjä tai hamstraamaan ruokaa ylipäätään. Joku voisi sanoa, että visioni ovat aika optimistisia eivätkä anna paljoa tilaa inhimilliselle hölmöilylle. Mutta minkäs teet - noin se vain menee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)