Kuinka moni suomalainen syö hyvin?

Kuinka moni suomalainen syö hyvin edes tärkeimmissä asioissa: tasaisesti kovia nälkiä ehkäisten sekä saa riittävästi kasviksia (400 g/vrk), öljyjä ja kalaa (arvioidaan riittävällä tyydyttymättömien rasvojen saannilla)? Minulle kelpaisi aluksi nämä neljä teknisempää kriteeria ilman sen kummempia erittelyjä, sillä koitetaan nyt keskittyä isoihin linjoihin ja vaikka haluaisin sisällyttää siihen maukkaan ja vapautuneen syömisen niin pysytään nyt helpommin määriteltävällä alueella. Eli kun kriteerit on nuo neljä, niin moniko suomalainen aikuinen toteuttaa noita?

Minusta tähän olennaiseen kysymykseen suomalaisessa syömisessä ei ole olemassa vastausta eikä sillä juuri spekuloidakaan. Tai kai reilumpaa olisi sanoa, että tietoa ja spekulointia hyvästä syömisestä on, mutta ei sillä tavalla kuin minä haluaisin. Toki meillä on tietoa suomalaisten ravintoaineiden saannista Finravinto-tutkimuksissa - nämä lukemat on välttämätöntä tietää, mutta hyvä syöminen ei ratkea pelkillä ravintoainetiedoilla joten ne eivät riitä. Ruokatasollakin asioita toki seurataan. Finravinnossa on mukana suomalaisten keskimääräisiä ruokien käyttölukemia ja AVTK:ssa on raportoitu oikeata ideaa eli hyvää syömistä kolmella kriteerillä. Mutta kriteerit eivät vain ole ihan olennaiseen keskittyvät mielestäni (kasvikset, rasvaton maito ja margariini leivän päällä). Mutta ei näistä oikein ole iloa minun kriteereilleni.

Minun arvioni ja sen logiikka

Mutta arvaillaanpas.. Tasaisesta syömisestä suomalaisilla ei ole mitään tietoa - ei sekään minun tarkoittamallani tavalla ihan hirveästi toteudu mutta oletan silti ettei se ole suurin pullonkaula. Kalaa suomalaisista syö vähintään kolmasti viikossa 11 % ja öljynkäyttö lienee lisääntymään päin mutta tarkemmat tiedot ilmeisesti aika hakusessa.  Ja kun katsotaan monityydyttymättömien rasvojen saantia, niin olemme kaikkein tuoreimmassa Finravinnossa ensimmäistä kertaa päässeet suositusten alarajojen yli eli suunta on kyllä oikea, mutta ollaan vasta minimitasolla josta heitän lonkalta että tuskin edes puolella tämä kombo toimii. Kaikkein suurimmaksi pullonkaulaksi kuitenkin tulee kuitenkin kasvisten määrä. Kun AVTKssa kolmannes suomalaisista vastaa ylipäätään syövänsä 6-7 kertaa viikossa vihanneksia ja hedelmiä, niin minulla ei riitä paljoakaan luottoa siihen, että näistäkään moni pääsee 400 g suosituslukemaan. Jostain datasta tämäkin lukema olisi saatavissa, mutta niin kauan kuin siitä ei ole tietoa niin lähden näppituntumaveikkauksesta eli 2 kymmenestä näistä pääsee yli 400 g - tämä veikkaushan voi mennä ihan jorpakkoon jos nämä ovat juuri niitä terveystietoisia jotka eivät pelkästään syö päivittäin vaan syövät myös paljon. Mutta jos kolmannes syö päivittäin ja näistä 20 % syö riittävästi niin se tekee 7 % suomalaisista. Kuulostaa siltä, miltä se käytännössä vaikuttaakin. Toisaalta Finravinnossa miesten keskimääräinen saanti on välillä 300-350 g/vrk ja naisilla 350 g luokka tai hitusen yli - mikä indikoisi että paljon isompi osa söisi yli 400 g/vrk. Riippuu siis vähän mitä dataa arvioi.

No niin ja sitten tietysti kaikki vielä yhteen. Eli kuinka moni toteuttaa kaikkia? Jää ihan arvaukseksi ja minun arvaukseni on 4 %. Jonkinlaisen objektiivisuuden nimissä on myös sanottava, että voi se varmaan olla 10 %:kin - tuota isompia lukuja en sulata ennen kuin hyvä data on pöydässä. Olen myös hiukka kahden vaiheilla kumpia nämä "onnistujat ovat": terveystietoisia syömisen parantajia vai vanhan koulukunnan "ateriat syödään ajallaan, omasta järvestä kallaa ja lanttua lautasella olla pitää" porukkaa, joka perinnesuomalaisilla keinoilla tulee maaliin? Varmaan molempia - ja haluaisin uskoa perinnemalliin, mutta vähän veikkaan terveystietoisuuden vievän voiton. Ja siinä olisi se huono puoli, että terveystietoisista osalla veikkaan syömisen olevan liiankin totista ja se maku-vapautuneisuus kärsii. Eli vaikka teknisesti he syövät hyvin, niin kaikki eivät varmaan oikeasti. Perinnesyöjien uskon olevan tässä parempia.

Suomalaiset eivät taida syödä kovin hyvin


Väliotsikko ei ole kovin mairitteleva, mutta ei tässä nyt ole tarkoitus haukkua kansaa vaan enemmänkin tuoda realismia. Ja aina voi helpottaa oloaan toteamalla, ettei nämä asiat naapurimaissa kovin paljoa kummemmin ole. Kaipa sieltä voisi väestödatasta kaivaa näitä arvioita ja ehkä niitä on julkaistukin, mutta olen tiedekokouksissa näitä haluamani tyyppisiä analyysejä nähnyt muutamia (ja sieltä aloin kaipailla Suomestakin samoja tuloksia) ja kyllä ne hyvinsyöjien prosentit on aina alle 5 % olleet.

Niin tai näin, niin suomalaiset eivät syö nykyisten eivätkä muiden kuulemieni ehdotettujen suositusten mukaan eivätkä kovin hyvin. Mutta ollaan positiivisia! Kasvisten käytön lisääntyminen ja tyydyttymättömien rasvojen lisääntyminen osoittavat, että olemme kehityskelpoinen kansakunta. Samaa rataa vaan ja huomiota olennaiseen niin kyllä se tästä.

Saisiko nämä luvut? Tai edes arvauksia?

Niin ja lopuksi. Jos joku kollega tai tutkija istuu sellaisen datan äärellä, josta saisi tarkempia arvioita hyvin syövien suomalaisten määrästä niin hommiin siitä - proffa betalar! Pitäisin tällaisia lukuja erittäin käyttökelpoisena referenssinä väestötason terveysneuvonnassa. Mutta oikeita lukuja odotellessa, minulle kelpaavat myös lukijoiden arvaukset koska hillittömällä mutullahan tässä mennään! Mikä on teidän veikkauksenne kuinka moni syö hyvin. Ja mitkä ovat kriteerinne?

Minä veikkaan hyvin syövien suomalaisten osuudeksi

Tolkkua nettihifistelyyn

Edessä on uuden tietokoneen hankinta ja vakiintuneena kannettavan käyttäjänä olen vaihtamassa pöytäkoneeseen. Kun tälle tuntemattomalle sektorille hyppäsin niin toki lähdin selvittämään netistä mitä mieltä "asiantuntijapalstoilla" ollaan minun valinnaksi muodostuneesta koneestani. Kun kuitenkin työnteon ohessa pelailen - kuten aikuisen miehen kuuluukin - niin pitäähän sen pelin sitten pyöriäkin eli jotain minimivaatimuksia koneelle on. Onneksi joku muukin oli kysellyt juuri samasta koneesta.

Amatööri saa kyytiä

Kommentit olivat seuraavanlaisia:

"eieieiei.. nyt sä kaveri kuule jätät noi valmispaketit. Tilaat osat ja kasaat ne itse. Säästät ja saat tuplatehokkaamman koneen!"

"noi paketit käyttää jotain halpakiinalaista teknologiaa joka hajoo heti.."

"toi näyttis ei pärjää vakiotuulettimella vaan sun pitää itse ostaa toinen lisää"

"just tossä pelissä ATIn ajureilla on ollut ongelmia ja ottasin kyllä AMD:n"

"ei tosta saa selvää minkä valmistajan SSD siinä on. Niiden nopeudessa on huimia eroja."

"et ikinä saa vaihdettua tohon mitään osia.."
"emolevy ja prossu ei tue kellottamista ja USB 3 tukikin puuttuu.."

Meinasin hiukka masentua kun haluaisin sen koneen niinku aika pian! En tilailla osia, odotella Thaimaan tulvaongelmien vuoksi kovalevyjen tuloa ja lopulta kasailla sitä itse, joka on kuulemma "helppoa" ja "mummokin osaa".  Eli kasaisin sitä viikon ja kilautan lopulta kaverille. Puhumattakaan jostain ylikellottamisen säätämisestä. Aika säälittävä fiilis tuli kaikenkaikkiaan kunnes yllättävänkin myöhään tajusin ottaa etäisyyttä! Ja aloin miettimään, että entäs jos tämä on kuin keskimääräinen ravitsemuksen keskustelupalsta, niin tästä hiomisestahan on suurin osa aivan turhanpäiväistä hössötystä.

Otin uuden taktiikan käyttöön, jossa yritin suhteuttaa asioita siihen mistä jotakin tiedän - eli kuinka kärpäsistä tehdään härkäsiä ravitsemuksen nettikeskusteluissa:

- jos jotakin komponenttia tai sen isoa teemaa pidetään tärkeänä niin sillä on todennäköisesti merkitystä ja huomioin sen. Eli jos näytönohjaimessa ATI GTX 560 Ti on olennaisesti parempi kuin sen aiemmat mallit niin kai sillä voi olla merkitystä minullekin. Ja jos SSD on olennaisesti nopeampi kuin kovalevy niin haluan SSDtä. Tässä käytin vertailuajatuksena, että jos syömisessä pidetään kasviksia tärkeinä tai kalasta saatavia omega-3 rasvahappoja esiasteitaan kasviomega-3sia parempina niin kai siinä jotain perää on. Ehkä logiikka ei aukea tässä mutta päässäni analogia oli aika selkeä.

- ja siinä vaiheessa kun ollaan aika pienissä teemoissa niin sillä ei sitten olekaan enää mitään merkitystä minulle - tuunaajille ehkä. Kenen valmistajan tekemä se näytönohjain tai muisti on? Tukeeko emolevy jotain joka joskus tulee ja jolla saattaa olla merkitystä? Ihan sama.
- plus minähän en mitään kellota - mistä tuli mieleen lähinnä tämä :)  - joten kaikki ne tuunailut on merkityksettömiä minulle.

Ja kah! Asiat olikin yhtäkkiä paljon selvempiä ja laitoin konepaketin tilaukseen.

Analogian toimivuus?

Tarinan opetus tietty on, että silloin kun silmiin osuu ravitsemuksen nettikeskustelua niin valitettavan suuri osa siitä on turhanpäiväistä tai pienen merkityksen näpräilyä pikkuasioilla ja turhan usein siellä joukossa näkyisi edes jokin järjen ääni joka suhteuttaa asioita ja miettii mikä on riittävää kysyjän tarpeisiin - parhaimmilla saiteilla näitä suhteuttajia on mutta monessa kohtaa ei. Kuten aiemminkin olen kertoillut niin loputtomiin voi syömistäkin tuunailla, mutta yleensä asiat on kiinni isojen linjojen toimivuudesta jossa pikkujutuilla on marginaalinen merkitys. Ja noin isossa mittakaavassa yleensä sanonkin että jos haluaa helposta hyvästä syömisestä päästä jyvälle niin ei kannata foorumien kaaoksessa liikaa notkua - hyvä opastaja tai hyvä kirja selventää asiaa yleensä paljon paremmin.

Nyt kun en ole mikään tietoteknologian huippuosaaja niin en osaa varmasti sanoa miten osuva analogiani on. Mutta en myöskään niin ummikko kuin miksi itseni alussa tein. Luulenkin, että tällä tietokonesaralla noilla ohittamillani asioilla on oikeasti useimmissa tapauksissa todellista merkitystä - siinä missä syömisessä aivan turhia ja jopa haitallisia ohjeita osuu keskusteluissa silmiin verraten usein. Mutta isoissa linjoissa analogia pätee:  nettikeskustelua usein toteutetaan harrastuneimpien ehdoilla eli siellä ovat äänessä henkilöt, joilla on halua ja kykyä käyttää asiaan paljon aikaa ja voimavaroja. Ja tämä on tietysti hyvä jos sellaista haluaa. Mutta sitten ovat ne isommat massat, jotka eivät ole valmiita tekemään asioista ihan niin monimutkaisia vaan avainsanoja ovat "helppous, yksinkertaisuus ja nopeus" joiden puitteissa niitä hyviä tuloksia sitten halutaan. Kuulun tässä tietokoneosastossa tähän jälkimmäiseen ryhmään ja syömisohjeissa valtaosa suomalaisista mennee samaan kategoriaan - ja näille keskustelufoorumit voi olla paikka missä asiat ei ainakaan selkiä.

PS. Vasta kirjoitettuani tämän tajusin että aika samanlaisen jutun blogautin juuri hiljattain. En ole ristiretkellä keskustelufoorumeita vastaan vaikka teemaa nyt on sivuttu. Pyörinhän sellaisella itsekin. Mutta on niissä omat hyvät ja huonot puolensa joista kannattaa olla tietoinen.

Elintarvikkeiden flopit

Jäin yhtenä päivänä miettimään mitäs kaikenlaisia tuotteita tässä on vuosien aikana tullut kauppojen hyllyille häipyäkseen sieltä varsin äkkiä. Ja näitä tuotteita olisi toki pilvin pimein, mutta ajan nyt takaa sellaisia vähän erikoisempia vetoja, jotka eivät ole sitten vedonneet kuluttajiin - mikä on monessa tapauksessa terve merkki. Olen varma että niitä on paljon enemmänkin, mutta mieleeni tuli ensi ajatuksella vasta muutama:

- 15 % rasvaa sisältävä margariini: tästä on aikaa melkein kymmenisen vuotta. Kauhulla odottelin näiden tuloa markkinoille, sillä Hollannissa olin hieman aiemmin huomannut vieläkin vähärasvaisempia margariineja.

- "Light"maito kuidulla: täytyy myöntää, että tämä tuote edusti niin ultralight linjausta, että olin melkein pöyristynyt siitä - samalla tavoin kun olin pöyristynyt rasvattomasta raejuustosta. Näiden kahden ero lopulta oli, että toinen pysyi markkinoilla ja toinen ei.

- Omega-3 sisältävä limu: joitakin vuosia sitten piipahti kaupoissa, kun omega-3 tietoisuus alkoi lisääntyä. Järki voitti.

Mutta on myös tuotteita, joiden kohdalla olin melko varma että ne eivät kauaa kaupassa näy - ja olin väärässä. Ultrakevyet chorizomeetvurstit, rypsioltermanni ja rasvaton raejuusto, ultra-bran flakesit ovat ensimmäisenä mieleen tulevia esimerkkejä - milloin ajattelin joko tuoteajatuksen, erilaisuuden tai maun tulevan esteeksi. Tätä blogautusta ei kuitenkaan ole tarkoitettu näille tuotteille, jotka ovat säilyneet markkinoilla vaan niille, jotka sieltä varsin nopeasti ovat hävinneet. Toivonkin lukijoilta muistutuksia, mitäs muita "innovaatioita" kaupoissa on vuosien aikana piipahtanut - koska itse ainakin saan näistä muistikuvista nyt jotain lämmintä nostalgiaa vaikka markkinoilletulohetkellä reaktiot ovat olleet joskus viileämpiäkin.

Jos/kun näitä muistikuvia tulee niin kiitoksella otan vastaan ja lisäilen listaan. Ja lisäilen itsekin jos näitä mieleen tulee.

Uutuuksia ja kytköksiä

Uutuus on hernepohjainen elintarvike ja kytkös on minulla. Näinä avoimuuden aikoina ajattelin todeta, että minulla on nyt taloudellinen sidos. Olen osakas Nofu:ssa, joka valmistaa hernepohjaisia ruokia. Asian kertominen menee yksiin Ateria 2011 messujen kanssa, jossa asia ilmenee muutenkin. Ja koska tuote ei ole aiemmin ollut esillä niin en ole kokenut, että asian esiinnostaminen olisi ollut tarvittavaa.

Tarina menee näin:

Olimme keväällä 2010 tulossa Ruokastategia -työryhmän tapaamisesta ja kuskasin ryhmän jäsentä sekä melkoista ideoiden Tonavaa Marko Parkkista kotiin:

Marko: "Kuule, mitäs mieltä sä olet kun meillä on lähtenyt yksi idea liikkeelle. Kun tässä ruokastrategiassa kaikilta kanteilta törmätätään koko ajan kasviksiin, kotimaiseen ruokatuotannon innovointiin, lähiruokaan ja proteiiniin niin mä olen miettinyt että kun tuota kotimaista hernettä käytetään lähinnä rehuksi niin jos siitä alkaisikin tekemään ruokaa"

Patrik: Ei hitto miten yksinkertainen mutta loistava idis! Siinähän yhdistyy kaikki keskeiset teemat ja trendit syömisessä. Jos saatte sen maistumaan hyvältä eikä se pieretä mahdottomasti niin vaikuttaa kyllä voittavalta konseptilta.

Sitten asia painuikin minulta unohduksiin, kunnes vuoden 2010 lopulla Marko pyysi minua osakkaaksi mukaan yritykseen kun idea oli edennyt pidemmälle ja siitä näytti olevan kehkeytymässä jotakin. Ja minä tartuin tilaisuuteen.

Miksi?

Olen pitkään halunnut nähdä oman alani tuotteen kehittymisen ideasta tuotteeksi - kun on paljon ravitsemuksen kanssa tekemisissä niin on aikamoinen aukko olla tietämättä mitkä tekijät voivat määrittää mitä ruokia kuluttajille ja kaupoille lopulta päätyy ja millä ehdoilla. Ja varmaan koko prosessissa olisi paljon opittavaa, jota ei pelkästään näe konsultoivan asiantuntijan näkökulmasta vaan olisi hyvä olla enemmän sisäpiirissä. Ja itse asiassa jo tässä vaiheessa koen, että olen saanut paljon uutta tietoa ruokasysteemeistä monella tasolla.

Näitä tilaisuuksia päästä mukaan uuteen tuotteeseen on ollut vuosien aikana lähemmäs kymmenkunta mutta koskaan tuotteiden konsepti ei ole ollut sellainen, jonka takana voisin seistä 100%:sti - mikä on välttämätöntä. On selvää, että mahdollisuuksien tarjoamisen takana on ravitsemusosaamisen lisäksi uskottavan julkisuusmielikuvan hakeminen tuotteelle ravitsemusasiantuntijan mukanaololla - mutta yhtälailla minun uskottavuuteni kannalta jatkossa on keskeistä, etten joudu myymään mitään omista arvoistani. Ja tässäkään en näe riskiä, että muuttaisin ajatuksiani mutta kaikkihan tapahtuu mielikuvilla - jos tulee mielikuva arvojeni myymisestä niin se riittää, tapahtui sitä oikeasti tai ei. Siellä aiemmissa mahdollisuuksissa oli mm. ravintolisiä, ruokia, hyvinvointijuomia ja laihdutustuotteita eli ei näiden kohdalla juurikaan tarvinnut miettiä osallistumista. Itse asiassa olin jo aika pitkälle ajatellut, ettei sellaista tuotetta varmaan voi ollakaan, jossa pääsisin tämän prosessin näkemään. Mutta kah, niinpä vain tuli.

Noh, entä raha. Tuotteelle ja yritykselle taloudellinen kannattavuus on toki tärkeää. Itselläni se ei nyt vaan ole tärkeimpien motiivien joukossa vaikka mieluumminhan sitä lotossakin mieluummin voittaa kuin häviää.

Miten se vaikuttaa objektiivisuuteeni?


Vastaus jää nähtäväksi. Itse tietysti olen sitä mieltä ettei mitenkään ja olen oikeastaan enemmän huolissani siitä, että ryhdyn varovaiseksi sanomaan mitään kasviksista, joukkoruokailusta ja sen sellaisesta joka liippaa asiaa. Vähän sama juttu kuin varsin hiljaa olen siitä, että minusta tulevaisuuden asiakasohjaus on perinteisen asiakasvastaanoton yhdistäminen some-nettiohjaukseen - mutta Kiloklubin takia tästä en viitsi elämöidä.

Keskeistä tietty on, ettei tuotteen keskeisissä elementeissä ole mitään mitä olen ravitsemuksellisesti vastustanut ja päinvastoin siinä on paljon sellaista mistä olen jo vuosia puhunut muutenkin. Joten minkään ei pitäisi muuttua. Katsotaanpa avainsanoja, jotka minä nostaisin esiin:

- kasvistuote: luulenpa saaneeni vuonna 2007 tunnustuksen Kotimaisilta Kasviksilta juuri siksi että olen pitänyt kasviksia aivan keskeisenä hyvän syömisen tekijänä. Ei uutta tässä.

- kypsennetty kasvistuote: olen monesti todennyt, että ihannetilanteessa monenlaisia asioita syötäisiin raakana ja myös kasviksia. Mutta kun otetaan maku ja joustavuus yms. sellaista mukaan niin se ei vaan aina ole mielekästä. Kasviksissakin riittää kun osa tuoreita niin osa voi olla käsiteltyjä (en äkkiseltään löytänyt mielipiteen vahvistavaa linkkiä..). Falafelit ovat monella tapaa hernetuotteiden tapaisia ja niitä olen ennenkin pitänyt hyvinä.

- hernekasvit ravitsemuksessa: tämä kertoo paljon. Herne ja kikherne on toki eri asioita, mutta ei nyt niin kovin...

- proteiini: olen korostanut proteiinin riittävää saantia painonhallinnassa ja ylipäätään syömisessä jo pitkään.

- kotimaisuus/lähiruoka: en ole tätä kummemmin koskaan korostanut. Pidän tätä ruokakulttuurin kannalta hyvänä juttuna, mutta ravitsemuksellisesti sen verran pienenä tekijänä etten ole juuri kokenut tarpeelliseksi sitä korostaa.

- lisäaineeton: en ole pitänyt tärkeänä tai keskeisenä. Toki ihannemaailmassa turhat lisäaineet tiputetaan pois, mutta yhtälailla on ärsyttänyt viime aikojen yliampuvat lisäainepelot ja -jutut. Lähtökohtaisesti lisäaineet kohtuullistuu perusjärkevillä raaka-aineilla ja ruuan valmistamisella. Luulenpa jatkossakin korostavani näitä lisäaineiden sijaan.

- joukkoruokailu/kasvikset joukkoruokailussa: tuotehan alussa hakee jalansijaa joukkoruokailuista. Näiden laatua ja etenkin kouluruokailun osalta parannuksia olen monen muun toimijan tavoin toivonut pitkään. On mielestäni tärkeää miten kasviksia (ja kaikkia muitakin ateriaosia) saadaan koululaisille maistuvassa muodossa - mutta toisaalta olen ollut aika varauksellinen kasvisruokapäivää kohtaan sen "pakottavuuden" vuoksi ja toisaalta pelossa että jos ne ruuat on huonoja niin kasvisten mielikuva vain heikkenee.

Mutta noin isossa mittakaavassa ei tuossa ristiriitoja oikein ole. Jos minusta kehkeytyy yhtäkkisesti lähiruuan ja lisäaineettomuuden hehkuttaja, niin sitten on minusta ihan aiheellista kysyä intressejäni. Niin tai näin, asia on nyt tiedotettu.

Oikeaa vastausta syömiseen saa hakea

Selasin blogini liikennettä ja törmäsin mainiosti ulostuotuihin tuntemuksiin syömiskysymyksissä. Kysyttiin mistä voisi tietää miten asiat syömisessä oikeasti ovat? Ravitsemus turhan usein käsitetään tieteenä, jossa etsittäisiin OIKEAA vastausta. Mutta kun ei tämä ole mitään fysiikkaa tai matematiikkaa, jossa asiat menee yhden kaavan mukaan. Linkin blogin kyselijä ei saa vastausta OIKEASTI kysymyksiinsä, koska niihin ei ole sellaista olemassa. Ei syömisessä ole definitiivisiä KYLLÄ/EI vastauksia juuri missään. Kun on sata liikkuvaa palasta niin vastaus mihin tahansa yksittäiseen kysymykseen on oikeasti riippuvainen muista. Kun ne 99 muuta palasta on tuossa asennossa niin vastaus on KYLLÄ ja kun ne on toisessa asennossa vastaus on EI. Joissain asioissa KYLLÄ vastaus tulee liki kaikissa palasten asennoissa (Onko kasvikset terveellisiä?) mikä helpottaa viestintää ja tuottaa aika vähän ristiriitoja - mutta useimmissa tapauksissa vastaus riippuu ihan siitä, miten ne kaikki muut asiat on syömisessä tehty (Onko rypsiöljy paras öljy?) ja sittenpä niitä kokemuksia, tutkimustuloksia ja ristiriitoja onkin paljon. Ja yleensä kun näistä asioista puhutaan terveysviestinnässä niin ajatellaan sitä keskivertosuomalaisen palasten asentoja joihin se vastaus sovitetaan. Mitä?! Et olekaan keskivertosuomalainen??!! Jaa.. no sitten sinulle se vastaus voi olla erilainen.

Selvät vastaukset!!

Otetaanpa esimerkki linkissä olevista kysymyksistä ja tosi tiivistetyt vastaukseni:

Rasvattomat maitotuotteet vs. Rasvaiset maitotuotteet

- keskivertosuomalaisen kannattanee valita osin vähärasvaisempia tuotteita, mutta mitä enemmän syömisen moni asia (öljyjä, kasviksia..) on kunnossa sitä vähemmän tarvitsee.

Vitamiinilisät lisäävät kuolleisuutta vs. Vitamiinilisät eivät todellakaan lisää kuolleisuutta

- riippuu täysin lisästä, annoksesta ja tilanteesta ja silti yksilöllisiä taustatekijöitä on paljon ja vaikutus usein epäselvä.

Tyydyttynyt rasva tuhoaa suomalaiset vs. Lautasmalli tuhoaa suomalaiset

- ei kumpikaan tuhoa suomalaisia, tyydyttynyt rasva on aika pikkuhuoli ja lautasmalli parantaisi roimasti keskivertosuomalaisen ateriakoostumusta

Viljat ja peruna "1/4 lautasmallista" vs. Ei turhia hiilareita

- kumpi omaan mieltymykseen ja jaksamiseen sopii. Kumpikaan ei ole ongelma. Paljon kuluttavien urheilijoiden kannattaa välttää hiilarittomia lautasia, muilla on pelivaraa.

Leipä on terveellistä vs. Vaaralliset viljat

- keskivertosuomalaisen terveyttä täysjyväleipä parantaa, mutta ilmankin täysjyvää voi syödä terveellisesti kun tietää mitä tekee. Täysjyväviljan sopivuus on yksilöllinen asia (vrt keliakia).

Lisäaineista ei ole haittaa vs. Lisäaineita tulisi välttää

- niputettuna ryhmänä sanoisin, että toki lisäaineita kannattaa kohtuudella välttää, mutta ei niistä allergiat poislukien ole kyllä selviä haittojakaan. Ja oikeasti näitä ei pitäisi niputtaa vaan kertoa aina mistä lisäaineesta puhutaan yksittäin.

Tehomaatalous vs. Luomu

- ravitsemuksellisesti aika sama kun eroavaisuudet eivät ole olennaisia nykytiedolla, monen muun näkökannan suhteen molemmissa on puolensa

Eli ei yhtään selvää vastausta... Mistä päästäänkin itse teemaan.. Kun yhtä oikeaa vastausta ei ole, niin on monta oikeaa vastausta. Tästä mainion esimerkin antoi Matti "Kuningas" Alpola, jota jäin kuuntelemaan oman luentoni jälkeen muutama päivä sitten. Olen Matin kanssa ollut samoilla luentosessioilla aiemminkin ja hänen esityksistään saa aina irti jotain - niin nytkin. Osana omaa teemaansa Matti sivusi monen totuuden tematiikkaa (ja viittasipa rasvakeskusteluunkin esimerkkinä) ja antoi mainion esimerkin siitä, kuinka yhdelle ilmiölle voi olla kymmenen "selitystä" joista jokainen on oikea - ja olisi kovin hedelmätöntä kinastella siitä mikä niistä kymmenestä oli Oikea tai ylipäätään oikeampi. Hänen esimerkkinsä oli koulumaailman yliaktiivisesta pojasta, jonka käyttäytymisen syitä löydettiin aina riippuen siitä keneltä kysyttiin: naapuri sanoi isän juopottelun olevan syy, sosiaalityöntekijä epäili vanhempien vireillä olevaa eroa, vanhemmat syyttivät opettajan lepsua otetta, opettaja taisi epäillä puutteellista rajojen asettelua kotona, lääkäri taisi diagnosoida jotain jne.. Eli jokainen antoi selityksiä omasta kokemusmaailmastaan käsin ja oli myös erimielisyyksiä siitä kuka olisi oikeassa. Parempi olisi nousta asian yläpuolelle ja hyväksyä että kaikissa on perää ja lähteä siitä hakemaan askelia eteenpäin. Niin ja toivon ettei Mattia harmita tarinansa kertominen - tuhansien tarinoiden mieheltä tämä tuskin olikaan pois luentoannista.

Ilman Matin viittausta rasvakeskusteluun oli minun päässääni ilmeistä, että juuri tästä ravitsemuskeskustelu kärsii. Sen sijaan, että useimmat mielipiteet ja näkemykset nähtäisiin sanojansa kokemana Oikeana niin noustaisiin juupas-eipäs ja hyvä-paha asetelmien yläpuolelle. Syitä näihin yksinkertaisiin asetelmiin on varmasti monia: tietoinen viestin yksinkertaistaminen (esim. kansanterveysviestintä), tietämättömyys, yleinen vastakkaisasettelun halu (media) ja ihmisten yleinen mieltymys selkeisiin mielipiteisiin toisaalta-toisaalta pohdintojen sijaan ja sellaisten asiantuntijoiden arvostus, jotka sanovat asiat yksinkertaisesti. Eli kova on draivi saada ulos yksinkertaisia totuuksia syömisestä - aika vähän sellaisia kuitenkin on.

Mutta se ei tarkoita, etteikö syömisestä jotain voi sanoa. Päinvastoin. Minusta hyvän syömisen yleislinjat ovat aika selkeät.

Ravitsemuksen keskustelufoorumit