Näytetään tekstit, joissa on tunniste valmisruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valmisruoka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. helmikuuta 2012

Einekset

Minulta toivottiin vastausta blogissani kysymykseen "Voiko makaronilaatikkoa syödä?" ja eineksistä voisi muutenkin kai sanoa jotain.


Eineskysely



Eineksethän on aihe, josta yleisesti voisi sanoa että halvalla on vähän hankalaa saada terveellistä ja eineksissäkin tämä pätee. En todellakaan kaipaa mitään einesruokien haukkumista maanrakoon, mutta mielestäni einekset ovat päässeet melkoisella päänsilittelyllä tässä vuosien aikana. Fiilikseni mukaan lähinnä siksi, että jos aihetta on sattunut kritisoimaan niin syyllistyneiden perheenäitien armada on ollut niskassa - ei ole sattunut omalle kohdalle (vielä..) mutta pari tällaista muistikuvaa muualta on. Siispä minäkään en kritisoi - kerron niistä vain mielipiteeni :)

Einesruuan peruskonsepti
Einesruuan perusajatuksenhan pitäisi olla, että kaupasta ostettu einesruoka lämmitetään ja laitetaan lautaselle, josta se toinen puolikas on varattu kasvisosiolle. Siihen pinjansiemensalaatin viereen se makaronilaatikko sitten kauniisti asetellaan lautaselle lasten istuessa hymyillen paikoillaan odottamassa perheen yhteistä rauhoittumista hyvän ruuan äärellä. Ja näin meillä on sitten eineksistä koottu hyvä ateria.

Ja sitten kysymys. Kuinka monessa perheessä sen eineksen lisäksi laitetaan kasviksia runsaasti? Ei varmaan kovin monessa ja tämähän ei ole einesten ongelma, mutta jos niitä kasviksia siinä lautasella olisi niin einespäivällinen muuttuisi heti moninverroin paremmaksi ravitsemuksellisesti. Eli einesten peruskonsepti aika usein mättää tässä kohtaa missä jotkut mieltävät niiden olevan sellaisenaan valmis ateria - eivät ne ole kun ei niitä rehuja siellä useimmiten paljoa ole.

Einesten ravitsemuksellinen laatu
Einekset voisivat olla ravitsemuksellisesti ja laadullisesti erinomaisia - jolloin niissä olisi 4-8 euron hintalappu ja niitä harva ostaisi. Tai sitten jos hintalappu on 1-2 euroa niin se hyvä ravitsemuksellisuus on aika hankalaa. No en oikeasti tiedä einesten hinnanmuodostuslogiikkaa tarkemmin, mutta todennäköisesti alhaisen hinnan vuoksi muutama asia tuppaa olemaan kuitenkin epäoptimaalinen.

Proteiini-hh suhde on niistä päällimmäisin. Vaikkei mitään optimaalista suhdetta olekaan niin einesruuissa tuppaa painottumaan perunan/riisin/makaronin osuus ja varsinainen liha/kala/kana osuus jää vähälle - koska se on halpaa ja kuluttajille halpuus on tärkeä valintakriteeri. Mietitäänpä vaikka perinteistä lautasmallia ja sen ajatusta, että liha:peruna välillä voisi ollapa vaikka 1:1 -suhde - kyllä se on tosi harva valmisruoka joka pääsee tähän suhteeseen ja tyypillisimmin siitä jäädään kauas. Koska annoksen proteiiniosuus jää pienemmäksi niin jää myös annoksen ravitsemuksellisuus ja kylläisyysvaikutus. Jonkun vähähiilihydraattisempaan kallistuneen ajatusmallin kannalta tämä 1:1 :kään ei tietty sopisi ja tilanne vaikuttaisi vielä heikommalta. Itse tyytyisin 1:1 mutta kun sekään ei oikein toteudu. Viimeksi einestä syödessäni minun katkarapu-kasvis-nuudeliannoksessani oli 2 katkarapua...

Sitten tullaan lukemattomiin pienempiin laatutekijöihin kuten hiilihydraattien täysjyvävalintojen puutteeseen, liha/kala/kana -osan monipuolisuuteen ja laatuun, suolaan jne.. Kun ruokaa tehdään halvalla ja se yritetään sovitella useimpien makuun niin se vain tarkoittaa että täysjyvätattareita, kampelaa ja kaikenlaista hitusen terveellisempää ja monipuolisempaa saadaan einesrintamalla odotella. Lisäainehuolestuneille on sitten eineksissä vielä omat bonukset vaikka itse en niistä huolestu.

Makuasioista ei voi kiistellä, kulttuurista ehkä jotenkuten..
.. mutta toisaalta mikäs on sen lystimpää. Itse käytän einesruokia ehkä kerran kuussa ja syy on puhtaasti makuasia. Itse tehden saa vain niin paljon parempaa ruokaa. Mutta vaikka makuasioista ei noin laajemmin kannata vääntää debattia, niin onhan se selvää että suomalaisten terveellisten syömistottumusten kannalta ehkä kaikkein tärkeintä mitä voi tapahtua on että ruokakulttuurimme kaikenkaikkiaan menee parempaan suuntaan - ruuan arvostus, ruuan laiton ulottuvuudet, maun esiinnousu, ruuanlaittohalu ja -kyky jne.. siellä mukana. Einesruoka ei kovin hyvin sovi tähän teemaan ja se on kuitenkin pohjimmiltaan itselläni se varsinainen pääsyy miksi pitäisin einesruokia muuna kuin arkisena ratkaisuna.

Se etteivät einesruuat ole kiitettävän monipuolisia ja ravitsemuksellisia ei ole valmistajien vika - siinähän annetaan kuluttajille mitä he haluavat ja matkan varrella on tainnut olla useampikin yritys tehdä kalliimpia ja ravitsemuksellisempia eineksiä mutta menestys lienee ollut heikkoa. Mutta vaikka tällaiset "paremmat" einekset tulisivat suosioon tulisi niin isossa mittakaavassa mielipiteeni tuskin paljoa muuttuisi - ne eivät edelleenkään edustaisi hyvää ruokakulttuuria vaikka olisivat ravitsemuksellisempia.

Eli voiko makaronilaatikkoa syödä?
Tottakai voi. Ja jos siihen kasataan ne kasvikset ympärille niin kyllä se ihan käypä ateria on vaikkei täydellisyyttä hivokaan - mutta kun ei tarvitse. Toisaalta olisin kyllä sitä mieltä, että ruokaa enemmän tehdään raaka-aineista koska sillä tavoin on helpompi saada yhdistettyä syömisessä sekä maukkaus, monipuolisuus ja terveellisyys. Mutta kyseessä ei ole tietty pelkkä syömisen ravitsemustekninen ulottuvuus vaan myös paljon muuta - lähtien siitä, että muistaisin nähneeni tutkimuksen jossa ruuanlaitto vahvisti kylläisyyttä ja mekanisminahan voisi olla syömisen aromit tai tietoisuus (siis mindfullness tyyppisenä). Mutta kun en äkkiseltään sitä löytänyt niin sivuutetaan teema toistaiseksi. Niin tai näin, ruuanlaitto yhdistyy parempaan syömiseen (1, 2).

Ja lopetetaan käytännön sovellukseen. On tietty yleistä, että asiakas ei juuri tee ruokaa ja vaikka alussa asiaan ei ehkä tartuta niin yleensä tulee sanottua että tässä on teema johon vielä törmätään. Ja kun törmätään niin koettuina esteinähän on joskus aika mutta useimmiten suhteettomat mielikuvat ruuanlaitosta. Ihan kuin se vaatisi aina sen tunnin, olisi vaativa taidonnäyte ja lopputulos olisi joku gourmet. Ja sitten realisoidaan että höpsis suurin osa suomalaisista on varmaan ihan keittiötumpeloita ja tekee ihme mössöjä, mutta mitä väliä kunhan lopputulos on omasta mielestä hyvää ja parempaa ruokaa. Ja aikapuolella voi todeta, että sehän on hyvän syömisen perustaito että on tiedossa fiksuja ja maukkaita ruokia, jotka voi loihtia perusaineksista alle vartissa jos tarve on. Aika vakiokysymykseni onkin "Mitäs sä tekisit ruuaksi jos pitäis alle vartissa saada jotain joka on hyvää ja sisältää samalla kasviksia?" Jos/kun vastaus on "en mä tiedä sellaista" niin sitten niitä aletaan opettelemaan ja kyllä ne sieltä löytyykin. Ja sitten vaan pidetään huoli, että niitä raaka-aineksia aina on kotona.

Eli. Eineksiä voi syödä. Mutta jos nyt kuitenkin enemmän tehtäisiin ruokaa - ja jos se tuntuu hankalalta niin opetellaan hissusseen. Lasketaan vain rima niin matalalle että saletisti pääsee yli.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Elintarvikkeiden flopit

Jäin yhtenä päivänä miettimään mitäs kaikenlaisia tuotteita tässä on vuosien aikana tullut kauppojen hyllyille häipyäkseen sieltä varsin äkkiä. Ja näitä tuotteita olisi toki pilvin pimein, mutta ajan nyt takaa sellaisia vähän erikoisempia vetoja, jotka eivät ole sitten vedonneet kuluttajiin - mikä on monessa tapauksessa terve merkki. Olen varma että niitä on paljon enemmänkin, mutta mieleeni tuli ensi ajatuksella vasta muutama:

15 % rasvaa sisältävä margariini: tästä on aikaa melkein kymmenisen vuotta. Kauhulla odottelin näiden tuloa markkinoille, sillä Hollannissa olin hieman aiemmin huomannut vieläkin vähärasvaisempia margariineja.

- "Light"maito kuidulla: täytyy myöntää, että tämä tuote edusti niin ultralight linjausta, että olin melkein pöyristynyt siitä - samalla tavoin kun olin pöyristynyt rasvattomasta raejuustosta. Näiden kahden ero lopulta oli, että toinen pysyi markkinoilla ja toinen ei.

- Omega-3 sisältävä limu: joitakin vuosia sitten piipahti kaupoissa, kun omega-3 tietoisuus alkoi lisääntyä. Järki voitti.

Mutta on myös tuotteita, joiden kohdalla olin melko varma että ne eivät kauaa kaupassa näy - ja olin väärässä. Ultrakevyet chorizomeetvurstit, rypsioltermanni ja rasvaton raejuusto, ultra-bran flakesit ovat ensimmäisenä mieleen tulevia esimerkkejä - milloin ajattelin joko tuoteajatuksen, erilaisuuden tai maun tulevan esteeksi. Tätä blogautusta ei kuitenkaan ole tarkoitettu näille tuotteille, jotka ovat säilyneet markkinoilla vaan niille, jotka sieltä varsin nopeasti ovat hävinneet. Toivonkin lukijoilta muistutuksia, mitäs muita "innovaatioita" kaupoissa on vuosien aikana piipahtanut - koska itse ainakin saan näistä muistikuvista nyt jotain lämmintä nostalgiaa vaikka markkinoilletulohetkellä reaktiot ovat olleet joskus viileämpiäkin.

Jos/kun näitä muistikuvia tulee niin kiitoksella otan vastaan ja lisäilen listaan. Ja lisäilen itsekin jos näitä mieleen tulee.