Jännäkakka

Minulla on "jännittäjämaha"

Edellisen vakavahenkisen blogautuksen päälle oli tilaus heittää jotain selvästi keveämpää. Ja siihen tarjoutui sopiva tilaisuus kun kuulin juuri sanan, jonka olen kuullut ensimmäisen kerran jo joskus -80 luvulla: jännäkakka. Tämä termi on vahvimmin jäänyt mieleeni jalkapallosta, jossa aina välillä joukossa oli pelaajia joilla oli kova tarve päästä vessaan juuri silloin kuin muut olivat jo menossa kentälle pelaamaan - tätä yleisesti kutsuttiin jännäkakaksi eli todettiin (peliä edeltävän) jännityksen laukaisevan tuon vessatarpeen.

Sinälläänhän tässä ei liene mitään ihmeellistä - varsinkin kun itse termi on päässyt jopa urbaaniin sanakirjaan. On aivan yleistä kansanviisautta, että jännitys laukaisee monilla vessatarpeita ja mahakipuja.

Kumpi oli ensin - tieto vai kokemus?
Mutta se mitä jäin miettimään nyt sanan kuullessani jälleen kerran on, että jos tämä oli faktana pidettyä tietoa niin oliko se sitä myös tutkimuksellisesti 1980-luvulla - onko tutkimus ollut kärryillä vai tullut jäljellä. Kai se yleensä menee niin, että kokemukset ovat aina edellä mutta tutkimus sitten myöhemmin raakkaa niistä selvempiä. Ja nyt ei todellakaan olla omalla ravitsemuksen vahvuusalueellani joten ihan perinteistä tiedonhakua tässä harrastelin nopeasti.

Ainakin vuonna 2001 oli jo selvästi tiedossa, että akuutti stressi laukaisee jännäkakan: "The available data clearly demonstrate that inhibition of gastric emptying and stimulation of colonic transit is the most consistent pattern in the motility response of the GI tract to acute or short-term stress." Siitä taaksepäin erilaisilla hakusanayhdistelmillä jäi vaikutelma, että 1980-luvun lopulla tämä ilmiö alkoi hahmottua aika selvästi. 1970-luvun alkupuolella asiaa spekuloitiin, mutta mitään selvää suuntausta ei tuntunut olevan - kovasti tuntuivat myös viittailevaan vuoden 1947 epäselvät tulokset antaneeseen tutkimukseen, joten mahdottomasti ei tällä välin tutkimusta aiheesta liene ollut. Näin se tutkimustieto etenee ja on mukavaa huomata, että tutkimus on nyt ajan tasalla.

Jää vaikutelma, että kokemus oli olemassa ennen tietoa sillä jo 1980-luvun alkupuolelta muistan jännäkakan yleisen käsitteen ja silloin tutkimustieto kyllä taisi hakea yhä itseään. Moni blogin lukija saattaa muistaa samankaltaisen ilmiön vielä pidemmän matkan takaa.Ja en nyt hetkeäkään epäile, etteivätkö kliseiset roomalaisetkin olisi ilmiön tunnistaneet.

Hyöty??
Tämä nyt oli vähän tällainen päähänpilkahdusblogautus, mutta olisiko tästä jotain oikeaakin iloa. No ehkä se, että tällainen ilmiö on olemassa jos joku ei siihen ollut vielä törmännyt. Ja ehkä noin laajemmin se, että kun puhutaan ruuansulatuskanavan häiriöistä niin mieli on voima, jota ei kannata koskaan unohtaa. Turhan härskistikin on tullut joskus yleistettyä, että vatsavaivojen takana puolet on ruuasta johtuvaa ja puolet psyykattua vaivaa. Härskiä siksi, että muitakin aiheuttajia on ja siksi, että joskus se voi olla kokonaan ruuasta johtuvaa tai muillakin painotuksilla asioiden suhteen. Ja esimerkiksi syömishäiriöiden kohdalla törmää siihen, että vatsavaivat voivat olla lähes täysin psyykattyja - ja ei, se ei tarkoita että päässä viiraa. Ihminen vaan nyt on tällainen. Kunhan nyt vaan pidetään mielessä mielen voima vatsavaivoissakin.

PS. Mitä termejä teillä on tälle ilmiölle ollut? Tuo otsikon kuvaus ei liene ainoa termi asialle.

Hyvä ravitsemus ja syöminen - kuntavaalit 2012

Miten ravitsemus-/syömisteemat vaikuttavat ehdokasvalintaan kuntavaaleissa

Aiemman blogautukseni gallupissa yleisin vastaus oli, että te haluatte vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon myös ravitsemusasioissa. Mikä on aivan mainiota. Ja nyt on sen aika, kun kunnallisvaalit ovat jälleen edessä muutaman viikon päästä. Nyt te voitte vaikuttaa siihen minkälaisia resursseja kouluruokailulle annetaan ja mitä arvoja kouluruokailuun pyritään sisällyttämään, miten aikuisille tärkeä työpaikkaruokailu toteutuu ja miten teidän lähellänne ravitsemusosaamista on saatavilla. Ja moneen muuhun asiaan.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta julkaisi oppaassa "Ravitsemuksella hyvinvointia" juuri oman listansa asioista , joiden avulla kuntatason toimintaa voi arvioida - ja samaa listaa voi käyttää myös ideoimaan omaa kuntavaaliehdokasta. Tai sitten teillä on ihan omat visiot tärkeistä syömisen arvoista ja sekin on hyvä.

Käytännössä minä en ole nähnyt syömisteemaa juurikaan esillä ainakaan medioissa kuntavaaliteemana - varmasti useatkin yksittäiset ehdokkaat siitä ovat puhuneet, mutta isossa mittakaavassa ei. Valitettavasti meiltä taitaa puuttua sopiva mediakohu, jotta aiheeseen jouduttaisiin ottamaan kantaa - nyt se kohu on varattu keikkalääkäreille julkisessa terveydenhuollossa, sillä he ovat jokaisessa puolueohjelmassa. Tärkeä asia ilman muuta ja mielelläni luovutan syömisen tuolle teemalle. Toisaalta on tietysti myös niin, että syöminen ja julkinen ruokapalvelu on vain osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja muita kuntapalveluita, mutta alan ihmisenä syömisen kuitenkin soisi näkyvän omana itsenään.

Puolueiden linjaukset
Puolueiden kuntavaaliohjelmiin suhtaudun valitettavasti hieman sanahelinänä - siellä on hyviä asioita, mutta se millä tarmolla ja sydämellä niiden takana sitten ollaan on aina kysymysmerkki ainakin itselleni ja aika pitkälle pidän kuntavaaliohjelmia vain vertailuna siitä mikä puolue aistii parhaiten ajankohtaisia trendejä. Mutta jos kuntavaaliohjelmia katsoo, niin Perussuomalaiset mainitsee syömiseen ja ravitsemukseen liittyviä tavoitteita otsikkotasolla - Vasemmistoliitto ja Vihreät mainitsevat syömisen osana kokonaisuutta. Eri puolueiden kuntavaaliohjelmat ovat alla liitteenä ja lyhyt kommenttini syömiseen liittyen:

Keskusta: tästä ei irtoa oikein mitään, yleistä terveydenhuollon tilasta
Kokoomus: ei käytännössä mitään.
Kristillisdemokraatit: eipä näkynyt mitään
Perussuomalaiset: kotimainen ruoka ja lähiruoka (minulle ne ovat eri asia) omana teemanaan
SDP: eipä juuri mitään, terveydenhuolto kyllä vahvasti esillä.
SFP: eipä juuri mitään uloskirjoitettuna, mutta julkisten hankintakriteerien laatukriteerien korostaminen periaatteessa voisi koskettaa myös julkisen sektorin joukkoruokailua
Vasemmistoliitto: lähiruokaa korostetaan julkisessa ruuanhankinnassa
Vihreät: lähiruuan, luomun, kasvisruuuan ja reilun kaupan tuotteiden osuutta halutaan lisätä

Puoluelinjaukset ovat tietysti vain yksi osa kokonaisuutta mutta aika kesyähän tuo on. Vain vasemmalle kallellaan olevissa puolueissa syöminen mainitaan. Kun aiheina on esillä lähiruoka ja muut kuvatut painotukset niin ne ovat tietysti trendikkäitä, konkreettisia ja osaksi isompia poliittisia linjauksia sopivia tavoitteita. Mutta kyllä minä kaipaisin resursseja ylipäätään laadun ja maun takaamiseen ja etenkin kouluruokailussa tietynlaisen paremman kasvatuksellisen otteen mahdollistumiseen oli se sitten Sapere tai kunnon ruokatauot tai jotain muuta.

Ehdokastason linjaukset
Harvempi varmaan ehdokastaan valitsee vain syömistavoitteiden perusteella, mutta ei ainakaan minun valintaani yhtään haittaa jos muutenkin mielekkäällä ehdokkaalla on myös syömisen suhteen näkemyksiä. On kuitenkin käytännössä aikamoinen homma alkaa kahlaamaan ehdokkaiden mielipiteitä blogeista ja toreilta. Vaalikoneet helpottavat tietysti tätä hommaa monella saralla, mutta kaksi valtakunnallista vaalikonetta ei kyllä ota juurikaan kantaa syömiseen liittyviin kysymyksiin:
YLEn vaalikone
MTV3 vaalikone

Onneksi on myös paikallisempia vaalikoneita ja usein paikallisten sanomalehtien toimesta. Uudellamaalla esimerkiksi Helsingin Sanomien vaalikone sisältää monen kunnan ehdokkaat ja myös kysymyksen luomu- ja kasvisruuan käytöstä kouluruokailussa. Jos tiedätte omalla alueellanne vaalikonetta, joka ottaa kantaa syömiseen niin olisi mukava jos voitte linkata sen tännekin kommenteissa.

Toiminta ratkaisee
Syöminen on puhuttanut viime vuosina paljon. Jos te tiedätte avanneenne joskus suunne manataksenne kouluruokailua, vanhushoidon ruokailua tai jotain muuta ravitsemukseen/syömiseen liittyvää kuntapalvelua niin nyt on aika toimia. Vaikka keskustelu on aina sallittua, niin kuntavaaleissa te tavallaan valitsette moraalisen oikeutenne valittaa niistä. Jos ei itse yritä parantaa asiaa keskeisimmillä keinolla mikä kansalaisille on annettu, niin sittenpä on vähän kornia valittaa niistä myöhemmin. Vaikkei siitä kukaan tietysti tiedäkään :)

10 syytä nähdä kohtuuden rajat rasvaohjeissa

Mielipiteeni rasvasta

Lauantaina oli hetki kun ei naurattanut - ja tiedän, ettei naurattanut montaa muutakaan ravitsemustoimijaa. Mielestäni Suomen laadukkaimmassa terveyslehdessä Hyvä Terveys on juttu "10 syytä vähentää kovaa rasvaa", jota lukiessa tuntui kuin olisi mennyt aikakoneella pari vuosikymmentä taaksepäin pahimman rasvakammon aikaan. Veikkaan (muoks. 2.10: on selvinnyt että näinpä tässä on käynyt) jutun teossa kommunikaatiohäiriötä toimittajan ja asiantuntijoiden välillä (en itsekään aina ehdi haastatteluja tarkastella), mutta se on lopulta epäoleellista - juttu on mikä on. On hieman epäreilua ottaa yksi juttu näin hampaisiin, mutta vielä ongelmallisempana pidän sitä jos tämä menee läpi lukijakuntaan - joten se on hampaissa.

Ongelmat
Sävy oli kaikenkaikkiaan "mitä vähemmän rasvaa sen parempi" ja virheellisesti tekstissä väitettiin rasvan saantisuosituksen olevan enintään 30 % energiasta - oikeasti suositushaitari on 25-35 E% eli törkeästi liian vähärasvaista ruokavaliota nimenomaan varotaan. Virheitä oli kyllä muitakin, mutta pahinta oli kaikkinainen rasvan ja etenkin maitorasvan minimoinnin ihannointi. Kuin haudasta nousi esiin alle 10 % rasvaa sisältävien juustojen suosittelu ja hövelisti todettiin, että muutaman kerran viikossa voi nautiskella 17 % juustolla ja kerran pari kuussa jopa ihan täysrasvaisilla. Siis jo sinällään kevyttuote eli 17 % rasvaa sisältävä juusto on liian rasvainen arkikäyttöön! Kevytjäätelö oli se paras jäätelövalinta ja margariinin  käyttö paistamisessa oli suositeltavaa, koska "öljyä menee niin helposti liikaa" ja öljyhän on - taivas varjelkoon - 100 % rasvaa!! Ihan suoraan todetaan myös, että ruuan maku ei ole niin tärkeää kuin terveys. Muitakin herkkupaloja löytyy.

Miksi välittää yhdestä artikkelista?
Huonoille lehtijutuille voi yleensä nauraa, nyt en siihen pystynyt sillä kyseinen lehti on Duodecimin julkaisema, sen levikki lääkäreille lienee runsas ja sillä on muutoinkin puolivirallisen terveyslehden mielikuva - isomman statuksen myötä seuraa isompi vastuu. Artikkelista jollekin voi todella jäädä mielikuva, että tämä on nykyinen virallinen ravitsemuslinjaus suosituksia myöten. No onko se? Ainakaan rasvan määräsuosituksen kanssa ei ollut, mutta iso osa harmin kohteista on tulkinnanvaraisia, sillä suositukset ottavat kantaa vain vähärasvaisten tuotteiden valintaan mutta ei siihen kuinka vähärasvaista sen pitää olla. Normaalia vähärasvaisempi? Kaikkein vähärasvaisin? Ainakin suositukset sallivat alle 20 % juustot arkikäyttöön, joten siinä voi sanoa olleen ylilyöntiä ja jutussa puhutaan vain rasvattomasta maidosta vaikka suosituksille kelpaa 1 %:kin.

Melkein kymmenen teesiä
Kun suosituksista saa vain osin selkänojaa sille, ettei virallisestikaan syömisen ihan näin tiukkaa tarvitse olla, niin jospa lehtijutun tapaan 10:ssä teesissä kerron mikä jutussa nyppii.

1) Vain rasvaan tuijottaminen. Okei, väestön kolesterolitasot ovat nousussa, siihen halutaan reagoida ja siitä tämäkin juttu kumpuaa. Tämä on asiallista ja tyydyttyneen rasvan osittainen korvautuminen tyydyttymättömillä on osa ratkaisua. Mutta kohonneen kolesterolin hoitomallin esittäminen vain tyydyttyneen rasvan välttämisenä ja sen vetämisenä aivan äärimmilleen on täysin yksisilmäistä. Miksi ihmeessä pitäisi vetää rasvan välttäminen äärimmilleen kun sama tai oikeastaan kokonaisterveyden kannalta paljon parempi tulos saadaan helpoilla pikku muutoksilla rasvassa ja keskittymällä samalla kasviksiin, ateriarytmeihin ja lukuisiin muihin syömisen osa-alueisiin (jotka on suomalaisilla pielessä). Painovaikutusten kautta ja itsenäisten vaikutusten kautta tällaisesta monipuolisesta tuunaamisesta saadaan sama/parempi tulos ilman, että missään tarvitsee mennä äärimmilleen ja tehdä syömisestä tylsää ja hankalaa.

2) Maun kärsiminen terveyden ehdoilla, eieiei.. Ettei joku ymmärrä väärin, niin vähärasvaiset kevyttuotteet eivät ole lainkaan välttämättömiä. Hyvän ruokavalion saa koostettua ilman niitäkin kun tietää mitä tekee ja monella tasolla syöminen on laadukasta. Mutta isommalle osalle ne myös ovat osa terveellisempää syömistä, koska syömispaketti ei muutoin olekaan ihan niin hyvä ja syömistä ei ihan niin viitsitä miettiä. Minusta kevyttuotteita kannattaa valita osata hyvää syömistä, mutta maun puitteissa. Ruokavalion maukkauden kärsiminen ja paremman makuisen ruuan haikailu on hyvinvoinnin heikentymistä (ja myös epätodennäköisesti pysyvä muutos) ja niin pitkälle ei kannata mennä - kun löytyy hyvänmakuinen vähärasvainen sitä kannattaa valita, jos ei löydy niin ei kannata. Maku voi muuttua myös ajan kanssa pienien valintojen kautta vähärasvaisempaan suuntaan, mutta sitä ei kannata liikaa pakottaa. Käytännön työssä tämä näyttää riittävän vallan mainiosti suosituksen mukaisiin rasvasaanteihin pääsemiseen.

3) Öljyn pelko. Suomalaiset ovat vasta viime vuosina tulleet kerta- ja monityydyttymättömien rasvojen saannissa suosituksen alarajan yli - vielä 10 v sitten monityydyttymättömiä saimme liian vähän ja kertatyydyttymättömät pyörivät suosituksen alarajalla. Öljypelkoiset ohjeet ovat isku päin kasvoja tälle kehitykselle.

4) Lopputuloksena helposti liian vähärasvainen ruokavalio. Lehtijutun ohjeet ovat juuri sellaisia, joiden seurauksena vastaanottotyössä saa sitten palautella ihmisiä pois  liian vähärasvaisesta ruokavaliosta ja yrittää saada heitä käyttämään öljyjä, pähkinöitä jne. edes sen verran kuin niitä minimissään olisi syytä olla. Ja jos joku yhä luulee, ettei liian vähärasvaiseen ruokavalioon (alle suositusten 25E%) pääse helposti niin ehdotan  pientä tutustumista vaikkapa laihduttajien syömisiin.

4) Margariini öljyä parempi? Margariinin suosiminen öljyn kustannuksella on hyvin epäilyttävää, sillä öljyt ovat näistä kahdesta rasvahppokoostumukseltaan tyydyttymättömpiä ja margariinit ovat yksi keskeisimpiä tyydyttyneen rasvan lähteitämme. Minusta ei saa margariinin kauhistelijaa millään vaan se on minusta hyvä valinta - mutta jos vertaa öljyyn niin eihän sillä ole mitään jakoa terveyden osalta. Meille olisi todennäköisesti myös parempi jos leivänkin oppimisimme etelä-eurooppalaiseen tyyliin dippaamaan öljyyn.

5) Terveys vai hyvinvointi? Halutaanko syömisestä terveyttä vai hyvinvointia, jonka osa terveys on. Itse kannatan hyvinvointia. Terveys on tärkeä, mutta minun mielessäni maku ja sosiaalinen joustavuus ovat yhtä tärkeitä jos haluamme hyvinvointia ja ylipäätään pysyviä ruokailutottumusten muutoksia. Hyvä maku, joustavuus ja terveys ovat melko helpostikin ihan yhteensovitettavia asioita syömisessä - mutta ei tuollaisilla linjauksilla.

6)  Ravitsemustoimijat (tai ainakin minä ja moni tuntemani) yrittävät yhä pyristellä irti ahdistavista ja tiukista mielikuvista, joita menneiden vuosikymmenien aikana ammattikunnallemme on syntynyt. Enkä syytä menneitä toimijoita, silloin elettiin sen tutkimustiedon valossa ja olisin itsekin varmaan toteuttanut yltiötiukkaa rasvalinjaa - ja itse asiassa 90-luvun lopulla työni alkuvuosina toteutinkin, mutta onneksi ei päässyt juurtumaan selkäytimeen ja oli helppo vaihtaa ajatusmallia. Ainakaan minun tuntemistani ravitsemustieteilijöistä ja -terapeuteista kukaan ei edusta artikkelin kuvaamaa ajattelua rasvan käytöstä. Emme tarvitse lisävaikeuksia kun vanhasta mielikuvasta on muutenkin hankala päästä irti. Luotan ettemme todellakaan ole pääsääntöisesti näin nihkeitä ja siksipä gallupissa erottelin ammattikuntamme vastaamaan.

7) Vähemmän juttuja ravitsemuksesta medioissa. Ja ne sitten hyviä ja avarakatseisia eikä mitään syömisen Top10 -listoja tai muuta "myyvää" mutta hyödytöntä paremmalle syömiselle. Helpottaisi kummasti tätä syömisen "ristiriitaisuutta" ja yleistä ahdistusta. Jos hyvää asiaa ei ole niin ei aleta sitä väkisin vääntämään vain koska ihmiset tykkää lukea ravintojuttuja. Siksipä tämänkin blogautuksen Top 10 jääkin 7:ään.

*******************************************************************************

Rautalankaversio: Öljyä saa ja kannattaa käyttää, ei varoa. Vähärasvaisten tuotteiden valinta on useimmille hyvä, mutta ei välttämätön keino hyvän ja suosituksen mukaisen rasvan laadun koostamiseen. Mutta se ei tarkoita, että kaiken pitää olla vähärasvaista ja kaikkein vähärasvaisin olisi aina suositeltavin valinta. Suomalaisen hyvin syömisen edistämisen asiaa rasvapelottelu ei auta. Kohtuus tässäkin.