Kevyttuotteet

Taas ovat kevyttuotteet olleet otsikoissa ja lööpeissä näkynyt, että olisi löydetty jotakin uutta tietoa ja kevyttuotteista  ei olisikaan iloa laihduttajille. Osa minusta olisi ihan tyytyväinen tähän, sillä kevyttuotteet ovat sen verran pikkujuttu hyvässä syömisessä, ettei haittaa vaikka niiden painoarvo ihmisten mielikuvissa pienenisi. Mutta blogautus kuitenkin tuli, sillä vielä enemmän minua harmittaa virheellinen tieto. Jos aihepiiri on yhtään tutumpi, niin tylsempi tosiseikka kuitenkin on, ettei mitään uutta tietoa kevyttuotteista ole löytynyt ja kevyttuotteista edelleenkin voi olla iloa - mutta ne voivat myös auttaa lihomaan.

Tällä kertaa lööpit tulivat väestötutkimuksesta, jossa havaittiin että ylipainoiset ihmiset joivat enemmän light-limuja kuin hoikemmat ja ylipainoiset light-limujen juojat saivat ruuastaan enemmän kaloreita kuin tavallisten sokerilimujen käyttäjät. Väestötutkimuksista voi vetää syy-seuraus suhteita molemminpäin ja tästä tutkimuksesta voi olla sitä mieltä, että kyseessä olisi ilmiö jossa light-limut saavat ihmiset syömään enemmän ja lihottavat ihmisiä. Ja liikkeellä on paljon teorioita miksi näin olisi: aspartaami lisää nälkää (ei totta, oikeastaan hitusen päinvastoin), makeaan tottuminen (voi olla, mutta pitkälti mutua). Kevyttuotteista laajemminkin katsottuna on monia teorioita lihottavuudesta - esimerkiksi tuttu "kevyttuotteita käytetään kahta kauheammin" joillakin yksilöillä toimii näin, mutta keskimäärin tutkimukset eivät tue tätä ilmiötä.

Mutta enpä usko kevyttuotteiden olevan lihottavia. Uusi tutkimushavaintokin taitaa selittyä sillä, että ylipainoiset käyttävät enemmän kevyttuotteita laihtuakseen, mutta he käyttävät niitä tavalla joka vaikeuttaa syömistä. Kevyttuotteet eivät ole lihottavia sinällään, mutta jos niitä käyttää ongelmallisesti niin ne voivat olla.

Tutkimustaustaa
Väestötutkimuksissa nähdään melko systemaattisesti, että ylipainoiset käyttävät enemmän kevyttuotteita. Tämä pätee mainitusti kevytlimsojen käyttöön, mutta monenlaisten kevyttuotteiden käyttöön.
Jos haluaisi väkisin nähdä kevyttuotteet lihottavina niin voisi kaivaa esiin väestötason tutkimusnäyttöä, jossa esimerkiksi light-juomien käyttö ei yhdisty pelkästään ylipainoon vaan myös tulevaan lihomiseen. Mutta nämä ovat väestötutkimuksia, joissa siis syy-seuraus suhteista ei voi sanoa mitään ja näillä tutkimusnäytöillä ei kannata johtopäätöksiä rakentaa. Totesin jo, että loogisempaa on ylipainoisten runsaampi kevyttuotteiden käyttö ja käyttö ongelmallisesti kuin että selitys löytyisi "kevyttuotteet ovat lihottavia" selityksestä. Miksi näin?

Siksi, että silloin kun tullaan väestötutkimusten syy-seuraus spekulaation maailmasta kontrolloidumpiin tutkimuksiin, joissa syy-seuraus suhteet ovat selvempiä niin varsin säännönmukaisesti emme näe kevyttuotteiden lihottavan vaan hieman laihduttavan. Tämä on nähty sokeria vähennetteässä keinomakeutetuilla limuilla ja ruuilla ja vähärasvaisissa tuotteissakin näin lienee ottaen huomioon miten systemaattisesti ruokavalion rasvan vähentäminen on vähentänyt painoa kontrolloiduissa asetelmissa. Ja tämä on loogista kun mietitään niiden energiatiheysvaikutuksia.

Eli tutkimussynteesi on: kontrolloidut tutkimukset kertovat, että kevyttuotteet itsessään ovat kyllä "laihduttavia" verrattuna energiapitoisempiin vaihtoehtoihinsa mutta väestötutkimukset kertovat että ne eivät juurikaan auta ylipainoisia laihtumaan ja ehkä jopa päinvastoin. Voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta aika moni - ja laihdutustyötä tekevä varsinkin - voi havaita miksi näin on kun miettii kokemuksiaan.

Käytäntö selittää "ristiriitaa" - miksi jotkut hyötyvät, toiset eivät
Kontrolloiduissa tutkimuksissa kevyttuotteet tulevat yleensä osaksi muuta ruokavalio-ohjausta, jolloin ihmisiä kehotetaan syömään tasaisemmin ja laadukkaammin muutenkin. Ja tämänkaltaisessa asetelmassa, jossa syöminen on suht hyvässä tasapainossa nousee kevyttuotteiden pieni laihduttavuus suhteessa "tavallisiin" tuotteisiin esiin.

Miksi kevyttuotteet eivät sitten laihdutakaan ylipainoisia käytännön elämässä? No ensinnäkin, kevyttuotteiden laihdutusvaikutukset ovat kovin vähäisiä - muutaman kilon luokkaa keskimäärin ja valituilla kevyttuotteilla on eroa keskenään. Sokerilimujen suurkuluttajan siirtyessä light-limuihin voi odottaa useammankin kilon painovaikutusta, mutta kevytsipsien tai -popcornin valitseminen tavallisten sijaan ei heiluttane painoa lainkaan - energiavähennys on niin olematon. Koska kevyttuotteiden painovaikutus on parhaimmillaankin pieni, niin painonhallinnan ongelmat muualla syövät helposti tämän vaikutuksen. Ja näin siinä usein käy, sillä kevyttuotteiden suurkulutus on usein merkki siitä ettei käyttäjä ole oivaltanut jotain keskeistä painonhallinnasta vaan keskittää voimiaan kevyttuotteiden kaltaiseen pikkuseikkaan. Kevyttuotteiden suurkuluttajan painonhallintastrategia on usein vuosikymmenten takaa: vähemmän vain kaloreita tavalla tai toisella ja sitten sinnitellään. Ei huomiota jaksamiseen, ei korjata ateriarytmiä, ei etsitä joustavaa syömisajatusta, ei keskitytä ylipäätään olennaisiin asioihin vaan yritetään vain saada vähemmän kaloreita. Ja niin kauan kun nämä keskeiset asiat ovat pielessä niin paino ei laske ja todennäköisesti nousee - ei siinä kevyttuotteiden pieni painovaikutus asiaa muuksi muuta.

Kaiken lisäksi juuri äsken kuvatussa kokonaisuudessa kevyttuotteet voivat jopa auttaa lihomaan. Tyypillinen painonhallinnan asiakas tänäkin päivänä on henkilö, joka syö päivän aikana liian vähän - ja lopputuloksena löytää itsensä makeanhimon, iltasyömisen ja hallitsemattomuuden maailmassa. Jos tällaisella henkilöllä aamiainen on vaikkapa leipä keinomakeutetulla mehukeitolla, niin on aika helppoa sanoa että aamiainen on aivan liian kevyt ja mehukeiton olisi parempi olla sokerinen. Leipä sokeroidulla mehukeitolla on vielä kaukana laadukkaasta aamiaisesta mutta on se parempi kuin leipä kevytmehukeitolla, jossa olisi vielä vähemmän energiaa. Sama lounaalla - jos aikoo syödä lounassalaatin niin sen sitten parempi olla varsin ruokaisa eikä mikään kevyt kanasalaatti ultralight-majoneesikastikkeella. Surkea mutta yleinen strategia on nälän tai mieliteon yllättäessä sammuttaa sitä light-limulla - se sammuttaa tuntemuksia hetkeksi mutta kasvattaa nälkää vain myöhemmin. Esimerkkejä kevyttuotteiden ongelmakäytöstä ja lihottavasta käytöstä olisi muitakin, mutta eiköhän nämä hahmota ajatusta.

Ruuan energiamäärä on yksi keskeinen kylläisyystekijä ja kevyttuotteiden liika käyttö voi viedä kylläisyyden ulottumattomiin. On arkea havaita kuinka laihduttajat käyttävät kevyttuotteita liikaakin ja tavalla jossa ne eivät toimi. Kevyttuotteet "toimivat" kun tasapainoisessa kokonaisuudessa niillä saadaan aikaan maltillisia energiavähennyksiä. Mutta ne eivät toimi jos kevyttuotteet ovat liian kevyttä syömistä ylläpitävä tekijä.

Miten suhtautua kevyttuotteisiin?
Tästä sopasta pitäisi päästä johonkin helppoon käytännön sovellukseen. Minun sovellukseni on

"Valitse kevyttuotteita jos ne sopivat ajatusmaailmaan ja maku ei kärsi"

Aika simppeliä. Aina välillä törmää siihen, että kevyttuotteet eivät jotenkin istu asiakkaan arvoihin, "periaatteisiin" tai sitten niissä pelätään olevan jotakin huonoa - iänikuisena ja turhan yksioikoisena esimerkkinä "kun rasvaa on poistettu niin sokeria ja e-koodeja tullut tilalle". Nämä ovat yleensä aika tunnepohjaisia reaktioita, mutta koska kevyttuotteet eivät kuitenkaan mikään ruokavalion kulmakivi ole niin käytännön työssä yleensä tyydyn siihen että jos asiakas ei halua kevyttuotteita käyttää niin asia on sillä selvä. Sen verta yksinkertaista on koota järkevä ruokavalio ilman kevyttuotteitakin.

Makukriteerin perusteeksi riittäisi ihan itse maku - ruuan maukkaudessa ei kannata tehdä kompromisseja. Mutta on siinä toinenkin pointti eli maun mukaan valittuna kevyttuotteita ei näytä tulevan sinne liikaa (mikä joillakin vaarantaa kylläisyyden) vaan aika passelisti - useimmille löytyy joku 17% juusto, rasvaton maito, vähäsokerinen jogurtti tai mistä kukakin nyt pitää. Ja sitten kuitenkin pidetään kiinni siitä, että jos maku kärsii niin sitten ei valita kevyttuotteita. Jos ihan avarakatseisesti asiaa katsotaan (mikä ei aina toteudu) niin lähes järjestään asiakkaat päätyvät siihen, että jonkin verran kevyttuotteita saattaa olla mukana mutta ei liikaa.

Lauseesta kuitenkin ilmenee, että toivoisin joitakin kevyttuotteita valittavan. Yleisesti ottaen kyllä, vaikka joillakin on myös niin hyvä perusruokavalio ettei kevyttuotteille ole mitään tarvetta. Mutta usein ruokavaliossa kaikki ei ole näin mallillaan ja matka aika pelkistettyyn perusraaka-aineiden käyttöön voi olla aika pitkä. Jos niitä maustettuja jogurtteja, meetvursteja, juustoja ja sen sellaisia käytetään runsaasti niin ei haittaa hiukka vähentää runsaan sokerin ja tyydyttyneen rasvan kuormaa. Ei niistä mitään hyötyä ole.

Sovelluslausettani toteutettaessa tapahtuu käytännön työssä monenlaisia asioita. Tyypillinen laihduttaja vähentää runsasta kevyttuotteiden käyttöään ja löytää maukkaamman ja kylläisemmän tavan syödä. Syömishäiriöillä oireilevilla yleensä sama asia. Aiemmin syömisestä mitään välittämätön saattaa alkaa käyttämään joitain kevyttuotteita. Ja tämä oli blogautukseni pointtikin - sen sijaan että kevyttuotteet nähtäisiin vain hyvinä tai pahoina nähtäisiin, että tilanteesta riippuen ne voivat olla molempia. Mutta eivät koskaan ratkaisevan tärkeitä.

Proteiinipatukat

Käytän proteiinipatukoita...

Kesällä useampikin toimittaja intoutui kyselemään proteiinipatukoista, kun oli ilmennyt että tuotteiden suosio on vahvassa kasvussa. Oma tiivistetty kantani niihin on, että paljon harjoittelevat voivat niitä ajoittain käyttää helpottamaan välipaloja ennen ja jälkeen harjoittelun - mutta jos henkilöllä on syömisessä fokus painonhallinnassa, hyvinvoinnissa tai terveydessä niin ei proteiinipatukoiden mikään kovin rutiiniratkaisu välipalaksi kannattaisi olla. Tämä on siinä mielessä keskeistä, että täysin mutuna luulen että iso osa tuotteiden myynnin kasvusta johtuu juuri tämän painonhallinta/hyvinvointisektorin käyttäytymisestä. Omat kommenttini aiheeseen vaikuttavat varmasti monen tuotteita käyttävän mielestä vähän nihkeiltä ja ajattelin muutaman sanan aiheesta turista lisää.

Proteiinipatukan anatomia
Hyödyllisin paikka arvioida proteiinipatukoita on minusta katsoa niiden valmistusaineluetteloa, jossa sisältö pitää olla esitettynä suuruusjärjestyksessä ja lista antaa muutenkin kuvaa tuotteesta. Melkein kaikissa patukoissa sisältö tiivistyy kolminaisuuteen 1) jotain proteiinia/proteiiniseosta 2) suklaata ja/tai sokereita ja 3) sidosaineet ja makuaineet. Paremmissa tuotteissa proteiinia on enemmän ja heikommissa sitten sen verran vähän, että sokeripatukka voisi olla parempi nimi. Variaatioita näistä kolmesta teemasta on yhtä monta kuin patukoitakin ja hiukka oma lukunsa ovat "vähähiilihydraattiset" patukat, joissa usein on pientä kommervenkkiä kun käytössä on pitkälti hiilihydraatinomaisesti käyttäytyviä ainesosia kuten glyserolia (lasketaan silti rasvoihin), sokerialkoholeja, polydekstroosia tai muita ainesosia, joiden avulla ravintosisältö voi näyttää hiukka erilaiselta kuin  mitä kehossa lopulta tapahtuu.

Käyttökohteet
Mutta tiivistettynä siis: yleensä hyviä proteiininlähteitä antaen 20-40 g proteiinia ja ympärillä sokeria vaikkapa 15-30 grammaa. Mukana voi olla lisättynä vitamiineja/mineraaleja ja toisaalta mukana on myös jo raaka-aineiden kautta rasvoja, jotka eivät kuulu laadukkaimpiin - mutta jätän nämä hilut hiukka huomiotta.

Proteiinille on tietty paljonkin käyttökohteita ja urheilua harrastaville ja varsinkin treenin jälkeiseen palautumiseen sokerit eivät ole mikään mörkö, niitä jopa joskus halutaan. Urheilussa ja tavoitteellisessa kuntoilussa patukat siis OK.

Mutta painonhallinta ja hyvinvointi? Vaihdetaanpa proteiinipatukan tilalle toisenlaisen välipala samanlaisin ravitsemuksellisin speksein: 150 g raejuustoa ja 40 g Dumle -karkkeja (tai melkein mitä vaan karkkeja) on pitkälti sama asia ja samalla syy miksi käytän proteiinipatukan kohdalla usein lausetta "vähän parempi karkkipatukka". Jos me nyt alamme suosittelemaan hyviä välipaloja laihduttajalle tai yleiseen hyvinvointiin niin en minä kyllä näe tätä komboa mitenkään korkealla hyvien välipalojen listalla. Aika monen mielessä ensimmäinen kysymys olisi varmaan "mitä hittoa ne Dumlet siellä tekee?!? eikö sinne keksitä muka mitään parempaa tilalle?". Ja keksitään toki.

Monella tapaa tuntuukin, että kun usein kuulee sanottavan proteiinipatukkaa hyväksi välipalaksi niin se vertautuu suklaapatukkaan - ja verrattuna siihen tottakai se on parempi valinta. Mutta  verrattuna ruokavälipaloihin se on kyllä laadullisesti aika heikko esitys. Tottakai ymmärrän, että välillä on kiire ja patukka on helppo olla mukana ja syödä. Ja tottakai niitä voi käyttää välipaloina - mutta kunhan ei silti olisi illuusiota, että kyseessä on laatuvälipala vaan mieluummin olisi sellainen ajatus, että joskus kun on hässäkkää käytän patukkaa mutta kun on aikaa yritän syödä jotain parempaa.


Välipalan anatomia
Toinen hiukka epäoleellisempi pointti välipalassa on, että siellä olisi hyvä olla myös hedelmää, marjaa tai kasvista mukana jos tavoitteet ovat painonhallinnassa tai hyvinvoinnissa. Oikeaa virallista ja parasta välipalaa ei olekaan, mutta yleissääntönä pitäisin tuon keventävän ainesosan mukanaoloa suotavana useimpien ihmisten tavoitteissa. Toki voi syödä patukan ja hedelmän - ja se onkin minusta parempi kuin pelkkä patukka - mutta monen käytössä proteiinipatukka on sellaisenaan ja se keventävä elementti jää puuttumaan välipalasta.


Karkin korvikkeena
Aivan toinen asia sitten on se, että jotkut käyttävät patukoita karkin korvikkeena. Ja mikäs siinä jos se mielekkäältä tuntuu. Mutta noin pitkässä juoksussa syömisessä ja herkkujen kohtuuden hallinnassa on kyllä sellainen näppituntuma (on siihen viitteellistä tutkimustakin) että on parempi, että kun syödään herkkuja niin sitten syödään sitä mitä halutaan syödä eikä etsitä sille korvikkeita. Tämä liittyyy siis siihen, että jos on suklaanhimo ja sitä paikataan proteiinipatukoilla, niin se suklaa pysyy siellä taustalla edelleen kiellettynä hedelmänä joka odottaa ihmisen heikkoa hetkeä laukaistakseen suklaakohtauksen. Lyhyellä aikavälillä karkin korvaaminen voi tuntua toimivalta, pitkällä aikavälillä veikkaisin että joillain toimii mutta useammalla ei.

Proteiinivalmisteet muutoin
Proteiinivalmisteillehan on muutoin kyllä paljonkin ihan hyviä käyttökohteita ja varsinkin joissakin erityistilanteissa (sairaudet, ikääntyvät..), joissa ravinnonsaanti on vaakalaudalla ne ovat jopa alikäytettyjä. Mutta patukka vaan on vähän heikko kuljetusalusta proteiinille ja esimerkiksi nestemäisistä proteiinivalmisteista tuon hyvän proteiniin saa paremman ilman ylimääräistä tauhkaa.

Sinällään tässäkin on kyse samasta ilmiöstä kuin monessa muussakin ruoka-aineryhmissä. Lapsuutemme suht' maalaisjärkiset rajaukset ruoka-aineiden fiksuudessa hämärtyvät yhä enemmän kun perushyvien ruoka-aineiden prosessointi heikentää niitä ja perushuonoja aineksia tuunataan vähän fiksummiksi. Ja kuluttajan on koko ajan vain hankalampi enää arvioida mikä on fiksu valinta ja mikä ei. Enimmäkseen perusraaka-aineissa ja niistä tehdyissä tuotteissa pysyminen mahdollisuuksien mukaan on aina simppeli ratkaisu, niin ei tarvitse miettiä onko tämä keksi tai patukka nyt hyvä vai ei.

Elintarvikkeiden flopit

Jäin yhtenä päivänä miettimään mitäs kaikenlaisia tuotteita tässä on vuosien aikana tullut kauppojen hyllyille häipyäkseen sieltä varsin äkkiä. Ja näitä tuotteita olisi toki pilvin pimein, mutta ajan nyt takaa sellaisia vähän erikoisempia vetoja, jotka eivät ole sitten vedonneet kuluttajiin - mikä on monessa tapauksessa terve merkki. Olen varma että niitä on paljon enemmänkin, mutta mieleeni tuli ensi ajatuksella vasta muutama:

- 15 % rasvaa sisältävä margariini: tästä on aikaa melkein kymmenisen vuotta. Kauhulla odottelin näiden tuloa markkinoille, sillä Hollannissa olin hieman aiemmin huomannut vieläkin vähärasvaisempia margariineja.

- "Light"maito kuidulla: täytyy myöntää, että tämä tuote edusti niin ultralight linjausta, että olin melkein pöyristynyt siitä - samalla tavoin kun olin pöyristynyt rasvattomasta raejuustosta. Näiden kahden ero lopulta oli, että toinen pysyi markkinoilla ja toinen ei.

- Omega-3 sisältävä limu: joitakin vuosia sitten piipahti kaupoissa, kun omega-3 tietoisuus alkoi lisääntyä. Järki voitti.

Mutta on myös tuotteita, joiden kohdalla olin melko varma että ne eivät kauaa kaupassa näy - ja olin väärässä. Ultrakevyet chorizomeetvurstit, rypsioltermanni ja rasvaton raejuusto, ultra-bran flakesit ovat ensimmäisenä mieleen tulevia esimerkkejä - milloin ajattelin joko tuoteajatuksen, erilaisuuden tai maun tulevan esteeksi. Tätä blogautusta ei kuitenkaan ole tarkoitettu näille tuotteille, jotka ovat säilyneet markkinoilla vaan niille, jotka sieltä varsin nopeasti ovat hävinneet. Toivonkin lukijoilta muistutuksia, mitäs muita "innovaatioita" kaupoissa on vuosien aikana piipahtanut - koska itse ainakin saan näistä muistikuvista nyt jotain lämmintä nostalgiaa vaikka markkinoilletulohetkellä reaktiot ovat olleet joskus viileämpiäkin.

Jos/kun näitä muistikuvia tulee niin kiitoksella otan vastaan ja lisäilen listaan. Ja lisäilen itsekin jos näitä mieleen tulee.

Ruokaa treenin jälkeen vai palautusvalmiste?

"Mites nää palautusjuomat ja valmisteet, onko tarpeellisia vai ihan soopaa?" (kysytty tähän mennessä 3211 kertaa ja ajattelin blogata, jos jonkun googlaavan silmiin juttu osuisi).

Treenin jälkeinen ravinto on melko tärkeää

Sopiva ravinto raskaan treenin jälkeen on melko tärkeä asia. Ja olisi ennen harjoittelua syötykin ravinto tärkeää ja jopa osa palautumista, mutta selvyyden vuoksi pysyttelen tässä jälkeisessä syömisessä. Treenin jälkeen kannattaa saada ainakin proteiinia ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja sopiva määrä ja harjoittelun kannalta sopivassa suhteessa.

Se kannattaako nuo hiilihydraatit ja proteiinit saada palautusvalmisteilla ja kuinka pitkälle ruoka riittää on hiukka epäselvempi asia. Sekä ruuasta ja palautusvalmisteista voi saada nopeasti imeytyvää hiilihydraattia. Mutta vain palautusvalmisteista voi saada nopeammin imeytyvää heraproteiinia, jonka edut tavalliseen ruuan proteiiniin ovat hiuksenhienot, mutta riittävästi kallellaan siihen suuntaan että sitä on kutsuttava hitusen "tehokkaammaksi" proteiiniksi. Palautusvalmisteisiin voidaan myös lisätä aineksia, jotka mahdollisesti parantavat palautusvaikutuksia kuten leusiinia ja glutamiinia (joíta proteiinissa on toki muutenkin mutta rikastettuna vielä enemmän). Eli jos halutaan optimoida ja hakea mahdollisia hyötyjä osin tuntemattomiltakin sektoreilta, niin toki hyvä palautusvalmiste on oikea valinta.

Toisaalta ruaalla pärjää myös ihan mainiosti, kunhan oppii valitsemaan hyvät palauttavat välipalat - pelkällä banaanilla ei tosiaan pitkälle pötkitä. Tähän päiväänkään mennessä ei käsittääkseni ole tehty tutkimusta, jossa katsottaisiin ruuasta ja ravintolisistä saatujen saman ravintoarvon annosten vaikutusta palautusvasteissa johonkin konkreettiseen vasteeseen kuten suorituskykyyn, lihasmassaan tms - ja jos on niin oletan että joku (todnäk.  Anssi) tietoni päivittää :)  Mutta jos nyt vertaa loistavaa palautusvalmistetta vaikkapa 5-10 dl maitotölkin juomiseen, niin kyllähän ne erot on häviävän pienet ja veikkaan, ettei niiden teoreettisia eroavaisuuksia (hiilihydraattien ja proteiinin laaduissa) tulla missään tutkimuksessa näkemään käytännön hyötynä. Ero voi hyvnkin olla, mutta varmaan sen verta hienovaraisella tasolla, ettei siihen päästä kovalla tutkimusnäytöllä kiinni.

Eli kumpi siis? Se kumpi sopii 

Minun on joskus itsekin vaikea päättää pidänkö ruokaa ja palautusvalmistetta tässä suhteessa samalla viivalla vai onko palautusvalmiste karvan verran parempi. Ja koska ne ovat niin lähellä toisiaan, niin käytännössä päällimmäinen fiilikseni usein on, että ihan sama kumpi toteutuu kunhan jompikumpi toteutuu. Tekee sitä kumpi tuntuu sopivammalta. Ja ei sitten haikailla sen perään, että pitäiskö sittenkin tehdä toisella lailla - mihin ajoittain törmää. Eli jos syöt treenin jälkeen fiksua ruokaa ja se tuntuu sopivan, niin turha on pohtia "pitäiskö mun kuitenkin käyttää palautusvalmisteita". Ja vastaavasti toisinpäin.

Toki joudun työssäni esittämään aiheessa myös suosituksia ja niissä sama ajatusmalli korostuu. Mitä tavoitteellisempaa liikkuminen on, mitä enemmän asiat ovat muutenkin kunnossa (jolloin pienilläkin asioilla alkaa olemaan merkitystä) ja mitä kovemmilla rasituksilla mennään sitä taipuvaisempi olen pitämään palautusvalmisteita suositeltavana ratkaisuna sekä fysiologisten vaikutusten mutta myös tilanteisiin liittyvän helppokäyttöisyyden vuoksi. Huippu-urheilu tästä tyyppiesimerkki, mutta toki kuntoilijoillakin tällaisia tilanteita esiintyy. Ja vastaavasti mitä kauempana näistä teemoista ollaan, niin sitä vähemmän on tarvetta hakea optimointia tässäkään aiheessa. Mutta aina loppujen lopuksi asiakkaan mieltymykset ja tottumukset ovat kuitenkin se tärkeämpi tekijä kumpaan toimintamalliin kannattaa päätyä. Urheilijat toki päätyy monestakin syystä palautusvalmisteisiin mikä on ihan OK - mutta jos joku nyt ei päädy niin kyllä sekin on OK. Kuntoilijat hajaantuu tässä suhteessa vielä enemmän.

Case Pöperöproffa

Vaikka nykyiseltä tutkimuspohjalta pidän palautusvalmisteita hitusen ruokaa parempina, niin aivan toinen asia on kuinka tärkeä tämä asia lopulta on ja tavoitteleeko tässä täydellisyyttä. Ja annankin casen tyyppisesti oman esimerkkini - enkä todellakaan esimerkkinä oikeasta tavasta vaan esimerkistä johon voi peilata. Jos on enemmän tosissaan, niin voi varmasti optimoida enemmän. Ja jos ei ole tämänkään vertaa tosissaan niin voi varmaan ottaa tässä yksittäisessä asiassa syömisen vieläkin rauhallisemmin ja silti selvitä hengissä harjoittelusta.

Olen vuosien aikana tehnyt monenlaista urheilun saralla: pelannut jalkapalloa, futsalia ja squashia (1 turnaus mutta silti :) ) kaikkia korkeimmalla tai toiseksi korkeimmalla sarjatasolla - ja edelleen pelaan fudista 2-divisioonassa eli minulla on ollut säkää vammojen kanssa, mutta ei hommia myöskään aivan pieleen ole voinut tehdä, että nämä asiat ovat onnistuneet. Joitakin vuosia keskityin alittamaan maratonissa 3 h aikaa (ei mennyt..) ja oli minullakin toki vaihe kun "lihasta pitäis saada". Mutta yritän sanoa, että kohtuullisilla rasitustasoilla on liikunnassa menty, vaihtelevasti eri tyyppisiä juttuja tehty, kohtuullisen tosissaankin joskus on oltu ja useimmat tavoitteet on saavutettu - maratonit sössin ihan muulla tavoin kuin syömisillä. Mutta vain kohtuullisen tosissaan - olen tavoitellut hyvää kuntoa ja ajoittain tavoitteita, mutta kyllä hommien on pitänyt maistua hyviltä ja jos joku asia ole tullut luonnostaan niin kyllä se sitten on jäänyt. Entäs palautusvalmisteet?? Kokeilin niitä ammoin noin puoli vuotta, mutta se ei ollut minulle kovin luontevaa eikä edustanut niitä makuja ja tapoja joista pidän. Ja jos miettii kokonaisuutta niin noin pientä asiaa en ala väkisinkään vääntämään. Kun en käytännössä ikinä venyttele, ohitan alkuverryttelyt minkä kehtaan, harjoittelussani on liian vähän palauttavia elementtejä, uneni määrä on turhan vaihteleva jne... niin kyllä se tuntuisi koomiselta jos näin isot asiat on pielessä ja minä sheikkaisin pirtelöitä pukukopissa vastahakoisesti. Joku suhteellisuuden taju on kuitenkin oltava ja minulle riittää ihan mainiosti, että menen treeneistä kotiin ja syön ruokaa. Ja jos en ole menossa kotiin niin käyn kaupan kautta ostamaan jotain ja tyypillisesti jotain näistä: maitoa, juotava jogurtti, palautusjuoma, jäätelö. Ei täydellistä ja se tulee hiukka myöhässä - mutta aivan riittävää minun tilanteeseeni.

Käytännön johtopäätökset

Eli jos henkilöllä on liikunnassa tavoitteita niin on kyllä tärkeää, että viimeistään tunnin sisällä kovasta treenistä syödään jotain hiilihydraatteja ja proteiinia sisältävää. Ruokaa tai palautusvalmisteita - aika sama. Kumpi tuntuu paremmin omiin tottumuksiin ja ajatusmaailman sopivan. Haluankin karsia palautusjuomista toisaalta turhia pelkoja pois mutta samalla niiden mahdollista ylivoimaista mielikuvaa. Parhaat perusteet palautusvalmisteille ovat minusta edelleen helppokäyttöisyydessä, säilyvyydessä ja automaattisesti hyvissä ravitsemuskoostumuksissa niille jotka eivät ruuasta osaa sellaista koostaa.

Tämä tosin pätee enemmän aikuisikää lähestyviin, lapsilla olisin palautusvalmisteissa hiukka varovaisempi. Ihan samalla lailla ne sielläkin toimii, mutta ihan kasvatuksellisista syistä näkisin niin että ruokavaliota opetellaan kuntoon lapsilla ja nuorilla - ja kun se pohja on saatu kuntoon, niin sitten tuunaillaan näitä erikoisratkaisuja. Tämähän on tavallaan täysin kestämätön perustelu aika monestakin näkökulmasta, mutta kuten sanoin - se on minun kasvatuksellinen ajatukseni.

PS. Kun otsikon kysymys on niin yleinen, niin siksi jaottelu on tuollainen. Oikeasti jaottelu on aika keinotekoinen - nämä ovat kaikki elintarvikkeita. Jollain rasvattomalla maitojauheella ja palautusjauheella on käytännössä melkein samat vaikutukset.

PPS. Palautusvalmisteella tarkoitin hyviä HH-Prot sisältäviä juomavalmisteita tai jauheita, joista tehdään juomia. En niinkään patukoita ja en tietenkään erilaisia energiajuomia, hyvinvointijuomia jotka pyrkivät profiloitumaan liikkujille sopiviksi tuotteiksi.
------------------------------------------------------------------------------------------------

Treenin jälkeen syön tunnin sisään yleensä..