Lukijoiden ajatuksia

Tämä on lukijoiden ajatusten ja kysymysten uusi sivu. Edellinen sivu täyttyi ja jumittui eikä sitä ole enää saatavilla. Pyrin vastaamaan kysymyksiin, mutta en lupaa vastata.

94 kommenttia:

  1. En mä muuta halua sanoa, kun että Patrik on Maailman Paras!!! Hänen voin luottaa kuin kallioon tässä syömishäiriössänikin, joka aiheuttaa epäluottamusta ja pelkoa... Kiitos Patrik, olet todella mahtava ja ihana kaikin puolin.

    VastaaPoista
  2. Yritin aiemmin mutta sivujumit estivät... Niinpä nyt lyhyesti: Millainen osuus ravitsemusterapeutilla tulisi olla anoreksian hoidossa? Minkä tahon kuuluisi ottaa kantaa ruokavalion kapeutumiseen, syömisrituaaleihin, kevyttuotteiden käyttöön tms? Kuinka usein ravitsemusterapeutti tapaa anoreksiasta kärsivää Syömishäiriökeskuksessa ja kenen aloitteesta tapaamiset tapahtuvat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja joo, siis tyttärellä todettiin anoreksia viime syksynä. Suoraan osastolle vuodelepoon ja monitoreihin ekalta polikäynniltä. Yli 2 kk kuukauden osastohoidon kautta avohoitoon. Painon nosto 11 kg pakkolevolla ja XL-annoksin kolmessa kuukaudessa. Kotona paino kääntynyt sitten laskuun, pää ei pysynyt muutosten perässä. Ravitsemusterapeuttia tavattu 1 kerta tänä vuonna ja 2 krt puhelimitse/sähköpostitse. On pienentänyt tyttären ateriasuunnitelmaa tämän toiveesta, vaikka paino on ollut laskussa useamman kuukauden. Mitään sovittua kontrollia ei nytkään ole ja mietin kuka ottaa kantaa mm. edellä mainittuihin asioihin.

      Poista
    2. Ravitsemusterapeutin kanssa pitäisi tietysti olla jonkinlainen säännöllinen kontakti - ainakin kerta kuukaudessa nyt kun tilanne on akuutti. Useamminkin on usein hyvä, riippuu tilanteesta. Syömishäiriökeskuksen avopuolella yleisintä lienee tapaamiset 2-4 viikon välein. Ja jos hoitoon tulee niin kyllä ohjaaja enimmäkseen määrittelee miten usein on hyvä nähdä kosks se riippuu asuakkaan tilanteesta. Ja on minusta ravitsemusterapeutin homma ottaa käsittelyyn kaikki syömiseen liittyvä - ateriasuunnitelma, rituaalit, syömisen hitaus, ruokavalikoiman laajennus, sosiaalisen joustavuuden lisääminen, syömisen valvonta/kommentointipolitiikka kotona jne. Osa voi mennä päällekkäin mahdollisen (psyko)terapian kanssa mutta ei siitä haittaa ole.

      Kuvasit tyttärelläsi turhan yleisen hoitojatkumon jossa paino nostetaan mutta varsinaista syömishäiriötä ei hoideta loppuun eikä tyttärelläsi siinä päästy oikein alkuunkaan. Ja noin siinä käy - lähtökohtaisesti tuolla hoitokokonaisuudella onnistunut lopputulos olisi ollut enemmän hyvä säkä kuin todennäköistä. On valitettava tosiasia, että julkisella puolella syömishäiriöitä ei juurikaan hoideta loppuun. Hoitajat yrittävät kyllä parhaansa mutta hoitojen lyhyys, kontaktimäärät ja asiantuntijatiimin yksipuolisuus ei vain riitä. Varsinkaan avopuolella. Vaikka itse olen yksityisellä niin suututtaa kovasti että usein pitää olla omaa rahaa tai maksujärjestelyjä että saa jatkuvampaa hoitoa yksityispuolelta - epäreilua niille joilla se ei ole mahdollista.

      Anoreksia voi tietysti olla todella vaikea mutta yleensä se on ihan hyvin hoidettavissa kun hoidolle annetaan aikaa, kontakteja ja mukana on kaikki ne ammattikunnat mitä asiakas tarvitsee.

      Poista
  3. Hei! :) Mitä pitäisi tehdä ahmimiskohtauksen jälkeen? Laihdutin aivan liikaa liian tiukalla dieetillä ja liian nopeasti ja olin silloin normaalipainoinen (nyt alipainoinen). Minulle on kuitenkin tullut ärsyttävä riesa elämääni; ahmiminen. Olen kuitenkin nyt saanut sen kuriin syömällä säännöllisesti ja antanut itselleni luvan syödä. Ahmiminen on vähentynyt huomattavasti (!), mutta ei hävinnyt aivan kokonaan. Mitä siis teen sen jälkeen? Haluaisin paastota seuraavat 4 päivää, mutta tiedän, että sitten tämä oravanpyörä vain jatkuu, mutta pitäisikö seuraavan päivän aamiaisella syödä enemmän proteiinia eikä yhtään hiilihydraatteja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmimisen jälkeen kannattaisi koettaa jatkaa syömistä mahdollisimman tasaisesti ja riittävästi - ns. normaalisti. Ehkä se seuraava ateria (usein aamiainen) voi olla ohut tai poissa, mutta sitten pitäisi päästä rytmiin ettei kompensaatio veny liian pitkäksi. Tietty fiilis on, että ahmiminen pitäisi jotenkin kompensoida ja saa niin tuntea kunhan ei lopulta tee niin.

      Poista
  4. Paljon juttua syömisestä, mutta ei juuri mitään syömättä olemisesta.

    Raapustahan tänne jossain välissä mietteesi paastosta. Olisi kiva kuulla mitä ravitsemusasiantuntijalla on sanottavana siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos fiiliksen vuoksi vetää niin antaa mennä, jos terveyden vuoksi niin aika kyseenalaista ja jos painonhallinnan vuoksi niin enempi haitallista. Tuossa tiivistetty mielipide.

      Poista
  5. Olen pitkään pohtinut ja etsinyt masennusta sairastavan laihdutusohjeita. Eli kun on niin lamaantunut, että joutuu pohtimaan jaksaako viedä roskapussin ulos vai ei, niin omien syömistottumusten muuttaminen tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta. Vaikka sen kuinka askel askeleelta tekisikin. Koska käsityksesi syömisestä ja painonhallinnasta on järkevin, johon olen törmännyt, toivoisin sinulta kirjaa masentuneen ruokavaliosta ja painonhallinnasta. Osaat kirjoittaa tiiviisti ja nasevasti ja olen aivan varma, että en ole ainoa joka tällaista opusta toivoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin miettiä tekeekö tästä juttua. Kirjaa tuskin ainakaan yksin mutta ei huono aihe jonkun masennusasiantuntijan kanssa.

      Tietysti iso kuva on pohjimmiltaan aika yksinkertainen siinä mielessä, että jos on tosi vaikea tilanne niin ei siellä mitään painonhallintaa kannata paljoa edes miettiä vaan keskittyä omien voimien saamiseen muuta kautta jotta on joskus jatkossa virtaa hallita painoa. Ja muutokset sihdataan niihin pieniin askeliin jotka paitsi laihduttavat niin parantavat jaksamista. Ei puhettakaan mistään itsekurikuureista.

      Poista
  6. Patrik, koin jonkin sortin ahaa-elämyksen luettuani artikkelin (http://www.fastcompany.com/3024648/bottom-line/why-successful-habits-are-about-structure-not-effort), jossa sanottiin mm. "The number one driver of whether a habit change is a success or not is how big the initial goal is. Everyone, if they're consistent, will eventually achieve something massive. But the people that end up failing are the people trying to achieve overnight success."

    Tästä vuorostaan tuli mieleen yksi perusviesteistäsi (jos sallit tällaisen tulkinnan) siitä, miten painonhallintapelistä aika ripeesti tippuu tsempparit ja rajoittajat ym. pois.

    Tarkoittaako tämä sitä, että pohjimmiltaan katsot laihdutuksen ja/tai painonhallinnan olevan ikäänkuin sarja uusia tapoja ja tottumuksia, joiden opettelu on parasta tehdä pienin askelin? Tällä tavoin ajateltuna laihdutus ei eroaisi mitenkään muista tavoista, vaikka jokapäiväisestä meditaatiosta tai mitälie, ja kun kyseessä on neutraali asia ja yksinkertaisesti sarja tapoja ja tottumuksia jotka ovat muutettavissa, ehkä laihdutuksesta ja painonhallinnasta saataisiin näin vähemmän 'pelottavia'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä just näin. Ei laihdutus tai painonhallinta ole mikään puristus vaan sarja uusien elämäntapojen opettelua.

      Poista
  7. Lihoaminen syventää masennusta. En näe huonona, että samalla yritettäisiin hallita painoa. Se voi jopa siirtää ajatuksia ahdistuksesta itsehallinnan puolelle.

    VastaaPoista
  8. Mikä on optimaalinen määrä liikuntaa viikossa? Olen pohtinut sitä todella paljon. Itse harrastan raskasta liikuntaa (kamppailulaji) 3 tuntia viikossa, sen lisäksi pyöräilen ja vien koiria lenkille päivittäin, joista kertyy yli 6 tuntia viikossa. Olenko siis liikunnallisesti erittäin aktiivinen?

    VastaaPoista
  9. Optimaalista minkä kannalta? No joka tapauksessa riittävän hyvä on parempi kuin optimaalinen. Sulla on tuossa suositusten mukaisesti suht monipuolisesti kehittävää kuntoliikuntaa kolmesti viikossa ja siihen arkiliikunnat päälle - voisi sanoa että just suositusten mukaan ja vähän yli. Riittää hyvin terveyteen, painonhallintaan ja yleiseen hyvinvointiin ja jos niitä mietit niin homma kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muotoilin kysymyksen vähän väärin... Tarkoitin juurikin tuota, että onko se riittävää painonhallinnan kannalta ja täyttääkö se suositukset. ^^ kiitos vastauksesta!

      Poista
  10. Minulle todettiin anoreksia muutama viikko sitten. Aloin syödä 1500-1800 kaloria päivässä, mutta painoni vain laski. Minulle nostettiin kalorinsaanti 2000, jonka pitäisi olla tasapainossa kulutukseni kanssa, eikä sillä pitäisi paino hirveästi nousta. Jostain syystä olen saanut kauhean turvotuksen. Onko se normaalia, että painoni yhtäkkiä nousikin ylöspäin viidessä päivässä? En ole mitenkään voinut syödä yli 7000 kaloria ylimääräistä, kun painoni laski 1800 kalorilla. Onko tämä ohimenevää? Kannattaako minun vain jatkaa syömistä ja odottaa, että vatsa tottuu suurempaan määrään viljaa jne? Ja eikai painoni voi nousta tuohon tahtiin lopun aikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo turvotukset ovat yleisiä tuossa vaiheessa. Muutenkin tuo syömisten lisäämisen alkuvaihe on vähän arvaamatonta aikaa vaakalukeman suhteen - keho on niin sekaisessa tilassa aliravitsemuksen jäljiltä. Mutta se on alkuvaiheen turbulenssia ja riittävän syömisen jatkuessa paino muuttu ennakoitavammin. Ja tietysti se jonkinlainen heittely 1-1,5 kg välillä on painossa aina mukana - se on normaalia.

      Poista
  11. Mikä onni ja autuus että tänne vahingon kautta löysin! 3 pienen lapsen äiti, taustalla masennus 15-16 vuotta sitten, sepram lääkitys erilaisilla vahvuuksilla koko tämän ajan. Nyt"uutena"diagnoosina yleistynyt ahdistuneisuus vajaa pari vuotta sitten. Aina ollut ylipainoinen. Aikoinaan painonvartijoilla pois n.15 kiloa, ovat pysyneet. Myöhemmin karpannut pois n.8kiloa, pysyneet. Paitsi nyt, tyttö syntyi lokakuussa, synnytyksen jälkeen paino-10kg ns.omasta painosta, kaikki pamahtanu takaisin ja korkojen kanssa. Koen syömisen 'omaksi ajaksi',vain mulle...ja voinee päätellä että tätä'omaa aikaa'mulla on ollu...;-)en pääse irti tästä pyörästä. Syön koko ajan jotain, mieluiten hiilareita. Syön vaikka ei ole nälkä eikä edes mielitekoa. Tunnistan tunteita mitkä siihen liittyy mutta en pääse sen pidemmälle. Tuntuu etten ymmärrä yhtään mitä tässä tapahtuu. Kauhee lisää lihomisen pelko tuntuu ajavan karkkipussille herkemmin ja pakottavammin...mistä tätä pitää lähteä purkamaan? Käyntejä mielenterveystoimistossa pari jäljellä, mut siellä ei ole tätä puitu niin paljoa et ois tolkkua tullu...ei oikeen jaksais tämmöstäkään. Ällöttää. Kiitos mielenkiinnosta.

    VastaaPoista
  12. Hei. Osaisitko sanoa, mistä johtuu yösyöminen, ja miten siitä pääsee eroon? Päivisin yleen sä onnistun syömään terveellisesti ja säännöllisesti, mutta öisin herään ja suuntaan sen enempää ajattelematta keittiöön ja ahmin keksejä, leipää, pizzaa, jäätelöä, mitä tahansa on tarjolla. Herätessäni en ole nälkäinen, olen kai vain tottunut kuluttamaan pitkät aamuyön tunnit syöden. Olen sairastanut syömishäiriötä, ensin anoreksiaa, nyt bed:iä. Mistä saisin itsekuria ja tahdonvoimaa nukkuakseni yöt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on täällä jossain blogautus aiheesta - googlaapa vähän. Veikkaanpa että se sun terveellinen syöminen päivällä on turhankin kevyttä - se on todennäköisin syy. Päivällä pitää saada enemmän kaloreita. Toki muitakin syitä voi olla, mutta kummasti tuo useimmilla rauhoittaa yöt.

      Poista
  13. Hei! Miten saisin kehoni/mieleni ymmärtämään että en tarvitse imetyksen loputtua enää yhtä paljon ruokaa kuin aikaisemmin? Syön rennon painonhallinnan ohjeillasi, mutta paino kipuaa koko ajan ylemmäs. Imetys vei noin 10 kg ja nyt olen normaalipainoinen, ja sellaisena haluan pysyäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä varmaan rennosta painonhallinnasta ole kiinni vaan ihan siitä miten sitä toteuttaa eli syömisessä. Yleisin syy tuossa vaiheessa on väsymys tai päivänaikaisen syömisen epäsäänöllisyys - niistä on hyvä lähteä liikkeelle. Eli jossain on jaksamisen/syömisen ongelma joka vaatii korjaamista.

      Poista
  14. Moi! Olen nuoren syömishäiriöisen äiti ja kysyn neuvoa poikani tilanteeseen. Hän on saanut liikuntaan ohjeet kuinka käydä kuntosalilla ja lenkillä yms. , joita yrittää noudattaa (siis ettei liiku ylimääräistä), mutta on sanonut ettei harjoittelu hyödytä enää ollenkaan. Pojalla on jo aiemmin ollut ylirasitustila, josta on jotenkin palautunut muutaman viikon levolla ja kevyellä liikunnalla. Nyt lepo on kuitenkin vielä vaikeampaa syömishäiriön takia ja ateriasuunnitelman noudattaminenkin onnistuu vain harjoituspäivinä. Kannattaisiko poikani vain pitää lepotauko vai korjaako riittävä ravinto rasitustilan itsestään ja kunto alkaa taas kohentua? Liikunnan avulla hän syö rennommin ja joskus jopa herkuttelee, mutta on kertonut ettei muuten koskisi mihinkään jälkiruokiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylirasitustiloista ei palauduta muutamassa viikossa - ja varsinkaan jos syömisoireilua on mukana - joten ei se harjoittelu vieläkään todennäköisesti hyödytä. Lepoa pitäisi olla todnäk paljon lisää tai kevyttä liikuntaa vain mielen piristykseksi.

      Kyllä reilumpi syöminen ilman muuta auttaa ylirasituksesta toipumista, mutta jos tila on ollut paha niin siinä menee todella pitkään jos ei lepoa pidetä. Suosittelen siis lepoa vaikka ymmärrän että syömishäiriössä liikkumisella saadaan uskallusta syödä. Mutta liikunnan ja syömisen välinen kytkös on katkaistava joka tapauksessa jossain vaiheessa tai syömisoireilu jatkuu vain muotoaan muuttaen.

      Joten kannatan pitempää lepoa aluksi ja sitten hiljalleen kevyellä liikunnalla aloittamisen. Kestoa on mahdoton sanoa kun en tiedä ylirasituksen tasoa. Syöminen on vaikeampaa mutta joka tapauksessa jossain vaiheessa on opeteltava miten uskaltaa syödä riittävästi vaikkei liiku. Nyt kun on ylirasitustila niin on luontevin paikka aloittaa se opettelu.

      Poista
    2. Niin se on varmasti parasta, koska syömishäiriö alkoi juuri kilpaurheilun takia ja oli ``piilossa`` lähes kolme vuotta. Kotona ihmeteltiin vain kehityksen hidastumista ja melko varovaista syömistä, muttei ymmärretty tilannetta ennenkuin poika uskalti itse hakea apua. Hän on kyllä jutellut harjoitustauosta fysion kanssa ja pohtinut myös itse asiaa pitkään. Lepotauko on myös järkevä osa paranemista ja ajatustapojen muuttamista voi harjoitella, kuten sanoit. Kiitos paljon neuvosta!

      Poista
  15. Mitä mieltä olet pysyvän laihduttamisen välineenä ketoosi dieetistä? Ammattilaisen tekemänä ja huomioiden että a) energia vaje on järkevä (500-1000 kcal) b) Proteiinia saadaan riittävästi jottei menetettäisi sitä lihaksista (1-2 g/kg) ja c) kiinnitetään huomiota rasvan laatuun : enemmistö tyydyttymättömiä ja vähemmistö monityydyttymättömiä. Pääasiassa rasva tuo energiasta 50 %, hiilihydraatteja saa päivässä kertyä max 50 g ja proteiini määrä mikä tuolla yllä.

    VastaaPoista
  16. Korjaus: Enemmistö rasvoista tyydyttymättömiä, vähemmistö tyydyttyneitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo on yksi hyvä tapa saada painoa nopeammin - varsinkin jos ei kovin raskasta liikuntaa harrasta. Kovaa liikkuvilla alkuvaiheessa liikunta kärsii turhan paljon ja sopeutumisen jälkeenkään suoruskyky ei ole ihan samaa tasoa.

      Poista
  17. Hei. Painoni on noussut 2000 kalorilla alipainosta normaalin painon alarajoille. Painoni nousi aluksi nopeammin, mutta lopussa hitaasti (1,5 kg kuukaudessa). Onko se outoa tai pitäisikö minun olla huolissani siitä, koska olen kuullut, että painon nostamiseen tarvittaisiin hirveästi lisäenergiaa, ja itse olen syönyt 2000 kaloria. Olen itseasiassa tällä ruokamäärällä jatkuvasti nälkäinen. Pitäisikö minun nyt vähentää ruokamäärääni, koska pelkään, että painoni vain jatkaa nousuaan, nyt kun BMI on jo 18,5? Kannattaako minun esim. mennä tarkistuttamaan kilpirauhasarvoni, vaikka viimeksi kun mitattiin ne (n. 8 kk sitten) olivat normaalit vai löytyykö tälle jokin muu selitys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi,
      noin keskimäärin 2000 kcalilla paino nousee just noille paikkeille muttei juuri pidemmälle. Eikä ihme, että olet nälkäinen sillä todellinen kulutuksesi on todennäköisesti suurempi. Todennäköisesti sopiva tasapaino löytyy jostain 2200-2400 kcal paikkeilta, jossa paino hitusen vielä nousee - muttei "liikaa" - ja nälkä rauhoittuu. Samalla jaksaminen yhä paranisi. Mutta jos liikut paljon niin voi olla, ettei tuokaan nosto vielä ihan riitä.

      Tuskin tässä enää kilpirauhasella on roolia kun se aiemmin oli jo normaali.

      Poista
  18. Hei Patrik!

    Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä olet hormonidieetistä ja bio signaturesta? pidätkö tätä kyseenalaisena (kuulostaa välillä lääkärin leikkimiseltä kun diagnosoidaan ihopoimumittauksella elimistön endokrinologinen tila) mutta toisaalta teoria kuulostaa myös järkevältä ja osaan löytyy kai luotettavia lähteitäkin...

    VastaaPoista
  19. Hei taas!

    Kokeilin muutama viikko sitten 5:2 -dieetin paastopäivää eli söin yhtenä päivänä (tai siis yritin) n. 500 kaloria. Muuten meni ihan hyvin eikä ollut kovaa nälkää, mutta elimistöni meni loppupäivästä ylikierroksille enkä saanut nukuttua kunnes sitten ryhdyin syömään.

    Mistä tämä ylikierroksille meneminen johtuu? Muillekin on kuulemma käynyt samoin.

    VastaaPoista
  20. Vyötärönympärysmitasta

    Hei Patrik!

    Olen kolmen vuoden sisällä pudotellut painoa noin 21-22 kiloa, ja päässyt terveellisiin lukemiin 172cm / 72-73kg. Syystä tai toisesta rasva kertyy ensimmäiseksi vatsaan, ja siitä se myös viimeisenä katoaa. Vyötärönympärysmittani on nyt 90cm. Terveyskirjaston artikkelin mukaan naisen riskiraja on 88-90cm, eli ymmärtääkseni minun olisi hyvä vielä hiukan pudottaa painoa. Suvussani (veli, isoäiti) on diabetesta, enkä haluaisi siihen sairastua. Olen 50-vuotias ja harrastan liikuntaa (kuntosali, jumppa, kävely) noin 3-4 kertaa viikossa. Mitä ajattelet, pienentääkö 5-10 cm kavennus vyötäröllä niin merkittävästi sairastumisen riskiä, että minun kannattaa yrittää pudottaa vielä muutama kilo pois?

    Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Työpäiväni vietän lähinnä istuen, eli niinä päivinä arkiliikuntaa tulee aika vähän.)

      Poista
  21. Mistä tarpeeksi energiarikasta ruokaa, kun on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta (luultavasti alihoidettu) ja mikroskooppinen koliitti (rapid dumping ->imeytymishäiriö), jonka seurauksena anemia ja aliravitsemustila (hiukset lähtee, karvoitusta kasvoissa, kuukautiset poissa). Lääkäri on todennut, että lääkkeet tylevat läpi liian nopeasti. Valtava turvotus kehossa kevän kortisonikuurista. Ravitsemusterapeutin suosituksesta fod map menossa, mutta en siedä maitotuotteita juuri ollenkaan ja en myöskään viljaa (ei edes kauraa) sekä monet vihannekset ja hedelmät ovat poissa käytöstä. Jatkuvasti näläntunne ja raastava energiapuute. Syömisen jälkeen turpoan helposti.

    VastaaPoista
  22. Hei! Voiko tietynlaisella ravinnolla nopeuttaa liiasta liikkumisesta johtuvasta ylirasitustilasta palautumista?

    VastaaPoista
  23. Hei! Joku kyselikin jo painonhallintaohjeita masentuneelle. Yksi kiinnostava aihe mielestäni olisi vuorotyöläisen painonhallinta. Monessa kohtaa materiaalissasi on tullut esille, että olisi tärkeää syödä tietty kalorimäärä ennen klo 16:a. Vuorotyöläiselle tämä ei ole mahdollista. Oletko koskaan ajatellut uutta kirjaa tällaisesta aiheesta? T. nimim. Vuorotyön kurimuksessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi,
      ydinajatushan tasaisessa syömisessä on opetella syömään niin, ettei liian kovia nälkiä tai jatkuvia mielitekoja/napostelutarpeita ilmene. Perusrytmissä siihen vain sattuu sopimaan tuo sääntö klo 16, mutta vuorotöissä se perusidea on sama - syö tasaisesti hereilläoloaikana niin ettei myöhemmin ongelmia ilmene. Ihan opetteluprosessi omien tuntemusten pohjalta. Vaikka perusidea on ohan se sama ja simppeli sinällään niin toki vuorotöissä elämän yleinen rytmittömyys, yövuorojen tyypillisesti (liian) kevyt syöminen ja tietysti keskimäärin stressaantuneempi olotila tekee asian opettelun vaikeammaksi. Mikä tarkoittaa vaan sitä, että oman jutun löytämisessä menee pitempään.

      Tuskin teen kirjaa, vaikka asiakaskokemusta on niin omaa työkokemusta vuorotöistä ei ole paljoa enkä halua yrittää olla aiheessa vahvempi asiantuntija kuin mihin kokemus riittää.

      Poista
  24. Hei!
    Mikä mielipiteesi on viikonlopun mässäilypäivästä tai päivistä painonhallinan kannalta?
    Syön joka päivä viikon sisällä maanantai - perjantai samat ateriat ja ne on lähes sen 2000kcal tällä hetkellä. Proteiinit taitaa olla 150g, hiilarit 250g ja rasva noin 100g. En syö mitään ylimääräistä viikon sisällä vaikka pientä näläntunnetta kaiken aikaa tuntuu olevan mutta minulla se ei ole johtanut ahmimiseen. Sitten tuleekin viikonloppu..

    Eli silloin en ole pitänyt minkäännäköisiä rajoja itselleni ruoan suhteen. Tarkoitan tosiaan ruokaa, olen yksinkertaisesti lakannut syömästä kaikkea mikä on mielestäni turhaa eli makeat, sipsit, limsat ja kategoriaan liittyvät tuotteet. En syö siis ollenkaan sokeria joka ei tule ruoasta. Toisaalta syön pizzaa, hampurilaista, kebabbia ja muuta mitä nyt vielä ruoaksi kehtaa kutsua. Tätä tapahtuu siis tosiaan vain viikonloppuna eli lauantaina kun silmät aukeaa niin aukeaa myös suu ja sulkee seuraavan kerran sunnuntaina samalla ku silmät sulkee viimestä kertaa ennen arkea. Arvelisin että 3000-4000kcal per päivä on aika lähellä todellista ruoan määrää mutta en ole kertaakaan laskenut. Olen 175cm ja painan 102 kg joten jo terveyskantiltakin pitäisi jotain saada aikaseksi.

    Pointtini siis oli että pilaako nuo 2 päivää loput touhuista? Ja bonus kysymys vielä että vaikuttaako mielestäsi se ettei vaihtele ruokia painonhallintaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ihan kaloripeliä miettiä noilla lukemilla voi laihtuminen jäädä kyllä toteutumatta. Riippuen vähän miten liikkuminen ja laskemistarkkuus toteutuu.

      Toinen asia on, että nuo mässäilypäivät tuppaavat yleensä olemaan osa ajatusmallia joka ylläpitää pidemmän päälle ahmimistaipumusta ja "epäterveellisten" ruokien liikaa houkuttavuutta ja voi siten pitkässä juoksussa vaarantaa uudet elintapamuutokset.

      Kaloritasojen vaihteleminen eri päivinä on kyllä sinällään hyvä asia. Mutta mieluummin niin, ettei ole sellaisia isoja mässypäiviä vaan vaihtelu on pienempää ja niitä mässypäivien ruokia voisi jakaa hieman tasaisemmin ympäri viikkoa. Jos on fiilis että "kohtuumäärät ei riitä mihinkään" tms. niin se vain alleviivaa, että asiassa on työstämistä.

      En siis suosi mässypäiviä.

      Poista
  25. Yhden ruoka-aineen nippelitietokysymys: joissain tutkimuksissa pähkinöiden syöminen on ollut yhteydessä matalampaan painoindeksiin. Viitteitä minulla ei ole tallella, mutta tämä on jäänyt mieleen siksi että tieto oli hiukan yllättävä, ottaen huomioon pähkinöiden runsaan energia- ja rasvapitoisuuden. Onkohan tämä yhteys ns. itsenäinen vai onko kyseessä se että ihmiset jotka syövät pähkinöitä elävät terveellisemmin kuin ne jotka eivät? Vai lisäävätkö pähkinät jotenkin kylläisyydentunnetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näitä tuloksia on saatu ihan kontrolloiduissa asetelmissa eli kyllä ihan pähkinöillä näyttäisi olevan jokin auttava rooli. Todennäköisesti kylläisyyden kautta. Painonhallinnan kannaltahan ei ole keskeistä paljonko jossakin ruuassa on kaloreita vaan paljonko se ruoka tuottaa kylläisyyttä suhteessa kaloreihin - ja tässä pähkinät näyttävät olevan hyviä.

      Toisaalta jossain vaiheessa tutkimusnäyttö oli sellaista että jos alkaa menemään reilusti yli 50 g/vrk niin painoetua ei enää ole. En ole saletti päteekö sama yhä.

      Poista
  26. En ole mistään löytänyt neuvoja ongelmaani.Minulla on ileostoma leik.1992.Eli peräsuoli ja paksusuoli poissa.Syynä erittäin hankala ummetus,joka oli jatkunut vuosia.Paksusuoli todettiin vahingoittuneen ja "toimintakyvyttömäksi".Alkuun J-pussi,joka ei toiminut.Diag.vetämätön suoli.
    Kehoitettiin välttämään palkokokasveja ja juureksia,sieniä,siemeniä,ituja yms.
    KOrjausleikkauksia tehtiin"kiitettävästi."Viimeisenä tyräleik.Sen jälkeen suoli toiminut paremmin.Vieläkin se"hermostuu"useista ruuista.
    Olen etsinyt tietoa Kiloklubista,Painonvartijoista,ravintoterapeutilta..just name it.
    Leikattu kyhmystruuma jne.Lopputuloksena diag.vaikea masennus.
    Pituus 1.65 ja paino 84kg.Ikää 60+!Nuorena harrastin useaa liikuntalajia(uinti,moderni tanssi,samba ym).Nykyisin vain nopeaa kävelyä ja kotivoim.Fysioterapeutin mukaan lihakset ja hapenottokyky ovat hyvät.Voima puuttuu.
    Karppasin pitkään,mutta salaatit,kaali yms ärsyttivät suolta.
    Olisi mukavaa tavata ystäviä ruokailun/kahvittelun merkeissä,mutta useimmat saavat pakokauhun ruokia miettiessä.
    Minulla on nyt tukena Nureidrink lääkärin määräyksestä.Jostain syystä natriumarvot pysyvät liian alhaala!
    Masennus tietty,vaikeuttaa tilannetta.
    Onko sinulla jotain ehdotusta tuohon ruokavalioon?
    Olen kiitollinen pienestäkin vinkistä!
    T."Paula pallo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,
      ei ole ehdotusta kun ei ole osaamista asiassa. Valitan. Ohjaisin eteenpäin sopivalle henkilölle, mutta kun ihan lonkalta en tiedä kuka tekee paljon töitä suolistoleikkausten parissa.

      Poista
  27. Minun viimeinen laihdutuskuurini on nyt sitten ohi. 20 vuotta elämästäni olen hakannut päätäni seinään painoni kanssa. Se tie on siis todella käyty läpi. Ei ole muuta keinoa kuin tämä. Kaikki muu on kokeiltu ja huonoksi havaittu.

    Nyt siis opettelemaan tavallista syömistä ja saattaa tulla pitkä ja kivinen taival. En usko, että syömistänsä saa tämän suuremmin sekaisin ilman oikein virallista sairautta . Vakaasti olen kuitenkin päättänyt tähän uskoa ja olen luvannut, etten käy vaakalla ainakaan kuukauteen. Vaatteet kyllä kertovat totuuden ja myös oma olo.

    Tosissaan hirvitti, kun tänään kokkasin vihreitä papuja ja paistelin niitä VOISSA....ajatuskin kammottaa....kun on kymmeniä vuosia välttänyt sitä herkkua kaikin keinoin. Mutta, voi pojat että oli hyvää. Nyt siis kirjastoon huomenna ja etsimään hyvää kasvisruokakeittokirjaa. Aiemmin kun niiden syönti on aina kaatunut siihen puisevaan makuun ja yleiseen tylsyyteen.
    Mitenkähän niinkin tavallisesta asiasta kuin syömisestä saakaan aikaiseksi näin suuren ongelman?

    VastaaPoista
  28. Hei! Olen seurannut blogiasi suurella mielenkiinnolla ja olisin kiinnostunut mikä sinun mielipiteesi on normaalipainon sisällä laihduttamiseen? Uskotko body weight set point- teoriaan tai biologiseen normaalipainoon? Ja voiko biologisen normaalipainon alle laihduttaa ja ylläpitää sellaista painoa? Olen siis normaalipainoinen (BMI 22), syön rennon painonhallinnan mukaan ja harrastan liikuntaa 3-5 kertaa viikossa. Mitä sellaisia keinoja voisi olla, joiden avulla pääsisin ns. timmimpään kuntoon? Myös blogikirjoitus normaalipainon sisällä laihduttamisesta olisi todella mielenkiintoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi,
      taitaapa tästäkin aiheesta olla blogautus puolivälissä - kuten monesta muustakin :)
      Mutta lyhyesti sanottuna uskon biologiseen painoon jollakin hyvin laajalla "normaalipainon" alueella. Alue on kevyesti 10-15 kg luultavasti. Elimistö ei halua missään nimessä alipainoon ja haluaa sieltä pois - eikä se oikein halua ylipainoa ja yrittää lievemmin kompensoida sitäkin. Siellä jossain välimaastossa on se "biologinen paino" jossa se yriittää pysytellä. Biologiseen painoon jossain muutaman kilon haitarilla en usko. Enkä usko set-pointiin siinä mielessä kun ylipainossa joskus puhutaan, että paino hakeutuisi aina takaisin vaikka 110 kg:oon - näin tuppaa käymään monilla mutta ei kehon vuoksi paljoakaan vaikka sellaisiakin mekanismeja kyllä kehittyy.

      Poista
  29. Hei!

    Olen tässä miettinyt mikä yhteys mahtaa olla jatkuvilla ruuan sulatusvaivoilla (esim. maitotuotteet lukuunottamatta hapanmaitotuotteita, monet viljat, kenotekoiset makeutusaineet ja hiiva + sokeri + vehnä turvottavat ja aiheuttavat kipuja ja ripulointia), vaikeudella pudottaa painoa suhteellisen terveellisestä ja kohtuukalorisesta syömisestä huolimatta ja aineenvaihdunnan häiriöillä (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta). Olen alkanut epäillä syyksi suolistoflooran epätasapainoa tai hiivan liikakasvua, ja mietinkin kokelisinko kahden kuukauden hiivaa häätävää puhdistusdieettiä ks. www-sivut ultimate candida diet Onko sinulla tästä aiheesta tutkimustietoa tai mitä mieltä olet muuten ko. dieetin periaatteista, uskaltaako moista kokeilla? Dieetti on alussa varsin rajoittava, mutta olen lopen kyllästynyt jatkuviin vatsavaivoihin ja siihen että en pysty karistamaan kymmentä ylikiloani pysyvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vatsavaivat eivät ole vahvuuteni. Passaan, mutta kiitos kysymästä. Se nyt on tietenkin helppo sanoa, että suolistoflooran merkitys on suuri. FODMAP ruokavalio on tietty tämän hetken ykköskokeilu ja siitä voi sitten katsoa eteenpäin kokemusten mukaan.

      Poista
    2. No, päädyin kuitenkin kokeilemaan suoliston hoitoa ja tasapainotusta näillä ohjeilla, ja olen kyllä ollut erinomaisen tyytyväinen tuloksiin. Vatsavaivat ovat poissa, kiloja katosi kuusi ja vyötärönympäryskin kapeni kymmenellä sentillä. FODMAP -dieettiä kokeilin jo aiemmin ilman tulosta, mutta tämä tuntui tepsivän. Olen pikkuhiljaa palautellut osaa eliminoiduista ruoka-aineista ja olo on edelleen hyvä. Painokaan ei ole lähtenyt nousuun.

      Poista
  30. Hei! Kiitos todella hyvistä ja mielenkiintoisista jutuista, mahtavaa lukea järjen äänellä kirjoitettua tekstiä aiheesta, josta nykyään näkee niin paljon kaiken maailman vouhkausta. Olen todella vahvasti samaa mieltä kaikenlaisen kalori- yms. laskennan vahingollisuudesta ja ajatuksia vääristävästä vaikutuksesta. Parempi syödä ruokaa kuin numeroita! Mutta mutta - sairastuin pari vuotta sitten aikuisena ykköstyypin diabetekseen. Monipistoshoito ja insuliinin annostelu hiilihydraattien mukaan tuli elämään eikä siitä mihinkään lähde. On siis pakko laskea ja tietää. Tälläkin hetkellä tiedän syöneeni tänään tähän mennessä 130 g hiilaria, vaikka en haluaisi - siis tietää, syödä kyllä, varsinkin kun harrastan kestävyysliikuntaa. Olen normaalipainoinen, en pyri laihtumaan vaan pysymään painossani, mutta ennen kaikkea yritän keksiä, miten saisin säilytettyä edes jotenkin järkevän ja terveen ruokasuhteen jatkuvan laskemisen ja ruokasuunnittelun keskellä. Olisiko sinulla ajatuksia/kokemusta sairauden tuomien ravitsemuskikkailujen ja edes joten kuten rennon syömisen yhdistämisestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin mutuna sanoisin että laskeminen ei yleensä ole niin suuri ongelma jos se kohdistuu jotenkin positiivisuuteen - vähän vaikea selittää tätä, mutta esimerkiksi laihdutuksessa laskeminen yhdistyy yleensä negatiivisuuteen: "En kelpaa nykyiselläni ja lasken.. meni yli kalorit ja olen huono.. ".

      Jos laskeminen kohdistuu toisin niin se ei vaikutakaan niin isolta ongelmalta: lasken kalorit jotta saan syötyä varmasti tarpeeksi ja jaksan... lasken hiilarit, jotta pysyn terveenä ja hyvävointisena.. hups meni hiilarit vähän yli, no näitä käy..

      Eli konteksti missä laskeminen tapahtuu on tärkeä. Laskeminen sellaisessa positiivisessa otteessa ja laatuun/riittävyyteen tähdäten vaikuttaa olevan kovinkin eri asia kuin laskemisen valjastaminen rajoittamiseen ja syyttelevään kokonaisuuteen.

      Saitko kiinni?

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Luulenpa saaneeni siitä ajattelemisen aihetta. On aika outoa, miten laskemiseen alkaa ainakin itselläni helposti kietoutua ajatus siitä, että toiset numerot ovat parempia kuin toiset. Kukaan ei ole minua ainakaan käskenyt vähentämään hiilareita, ja periaatteessa tiedän, että ne lasketaan vain jotta insuliinin osaisi annostella oikein. Lukeman pitäisi siis olla vain neutraali fakta. Silti kuitenkin mieleen hiipii outoja taka-ajatuksia, tänään on syöty "jo" 180 g tai "vasta" 120 g, ikään kuin jälkimmäinen olisi jonkinlainen parempi suoritus. Jostakin on tullut taustalle sama outo asenne, joka monella on varmasti kalorien suhteen: vähemmän on aina parempi. Ehkäpä täytyy keskustella asiasta vielä diabeteslääkärin tai -hoitajan kanssa. Ja tosiaan, voisihan sitä tähdätä asennemuutoksessaan neutraalin ohi ja pyrkiä aina positiiviseen asti!

      Kiitos!

      Poista
  31. Moi!
    Mitä mieltä olet maitotuotteista? En ole varma, oletko kirjoittanut aiheesta aikaisemmin vai et. Jos et ole, niin tässä hyvä juttuvinkki :)

    Olen 24-vuotias nainen. Melkeinpä koko ikäni olen kärsinyt toistuvista poskiontelotulehduksista. Vuodessa syön vähintäänkin 3-4 antibioottikuuria tähän vaivaan. Liikun joka päivä ja syön todella terveellisesti. Taustalla on monen vuoden anoreksia ja bulimia, josta olen nyt pääsemässä jo pitkälle eroon.

    Viime kerralla lääkärissä lääkäri ehdotti, että jättäisin maitotuotteet kokonaan pois ruokavaliostani. Niiden syöminen kuulemma kerää limaa ja aiheuttaa tulehduksia. Tutkin asiaa, ja vastaan tuli esim. tämä artikkeli: http://ollisintegrallife.com/2012/07/24/maitotuotteiden-laatuerot-seka-maidon-aiheuttamat-terveydelliset-ongelmat-analyysi-evolutionaarisesta-nakokulmasta/

    Onko siis totta, että maitotuotteet ovatkin oikeasti pahaksi? Minulla menee päivässä noin kaksi purkkia maustamatonta rahkaa tai maustamatonta jugurttia, pari lasia piimää, joskus lasi kefiiriä ja pari palaa juustoa. Olisi todella vaikea luopua maidosta, mutta olisiko siitä apu ainaisiin poskiontelotulehduksiin?

    Kiitos, jos ehdit vastata.

    VastaaPoista
  32. Hei! paljonko vettä pitäisi oikeasti juoda? olen intohimoinen kahvinjuoja mutta veden juonti ei oikein luonnistu, En juo ruokailun yhteydessä mitään. En myöskään juo maitoa, mehua tms. Treenin aikana saatan ottaa pari hörppyä Joskun iltasella havahdun siihen että en ole päivän mittaan juonut muuta kun kahvia ja "paikkaan" juomalla lasillisen vettä. Pitääkö janoon opetella?

    VastaaPoista
  33. Kirjakaupat pursuavat ravitsemusta koskevia huuhaateoksia ja erityisesti netti on täynnä bloggaajia, jotka esittävät tietoa ravitsemuksesta vailla minkäänlaista koulutusta. Harvoin törmään tieteeseen perustuvaan asialliseen ravitsemuskirjaan, mutta nyt juuri sellaisen luin ja suosittelen lämpimästä sinulle Patrik (Suomen Pohjois-Karjala -projektia kehutaan siinä pari kertaa) ja kaikille, jotka haluavat hyvälaatuisiin tieteellisin tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Yllätys minulle oli, että pubmedistä näyttää löytyvän vain rahoittajalle (elintarviketeollisuus) suotuisia julkaisuja. Tästä mm. Marion Nestle on kirjoittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, se kirja on Garth Davisin kirjoittama Proteinaholic, jossa voimakkaasti kritisoidaan nykyistä eläinproteiinivilliltystä ja tyydyttyneen rasvan käyttöä.

      Poista
  34. Olen löytänyt itselleni hyvän tavan syödä, joka ehkäisee verensokerin heittelystä johtuvat mieliteot ja muut. Oikeastaan ainoa periaate, jota noudatan, on riittävä kuidun saanti. Tosin kuitumäärä pakkaa pysymään noin 60 grammassa, joka on aika paljon yli suosituyksen.

    Huomasin sinun maininneen joidenkin ravintoaineiden huonommasta imeytymisestä runsaan kuidun takia. Voisitko hiukan tarkentaa, mitkä oavt ne, joiden saantiin tulisi kiinnittää huomiota?

    Vatsani tykkää tästä kuitumäärästä, jonka kokoan vahdellen liukenevista ja liukenemattomista kuiduista. Suurin osa tulee ihan tavallisista ruuista ja vain aamuisin otan kuitulisää. Yleensä sokerijuurikashiutaleita marjajauheen tai kaurakuitujauheen kanssa. Myös psylliumia tulee otettua noin kerran päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,tarkoitin lähinnä energiaravintoaineiden heikompaa imeytymistä. Mutta liukenematon kuitu muistinvaraisesti heikentää kalsiumin, raudan, sinkin ja olisiko ollut magnesiuminkin imeytymistä. Varmaan haulla voit varmistua asiasta aika helposti. Mutta en nyt silti heti huolestuisi asiasta, 60 g on paljon mutta ei mikään luonnoton määrä.

      Poista
  35. Onko uusi suomalainen innovaatio nyhtökaura sinulle tuttu? Kuulostaa hyvältä; proteiinia ja lyhyt valmistusaika.
    http://www.hs.fi/ruoka/a1461908528904?jako=723367d63b55df64d86bf1ca1aec726f&ref=fb-share

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mutta en ole maistanut. Ravitsemuksellisesti varmasti fiksu.

      Poista
  36. Kummastuttaa kovasti yksi asia itsessäni. Olisi kiva jos ehtisit vastaamaan! Ruokavälit (aina illalliseen asti) ovat minulla ihan kohtuuttoman lyhyitä, nälkä tulee varsinkin aamupäivällä ja myös ennen välipalaa jo kahden tunnin päästä. Syön noin 2 1/2 tunnin välein, pidemmäksi jos venytän niin tulee jo selvästi oireita verensokerin laskusta - ei kivaa. Ja syön siis ihan kylläiseksi asti ja kunnon ruokaa enkä yritä enkä ole yrittänyt laihduttaa. Tosin koko viime vuoden olen laihtunut - raskauden jälkeen. Raskauskilot lähtivät ja vähän extraakin mutta ihan itsekseen. Voiko tiheään tuleva nälkä (ja siis nälkä, ei mikään mieliteko) johtua siitä etten syö tarpeeksi, vai tarvitseeko kehoni vain kauhean tiheää tankkausta? Aterioita syön nykyään yleensä 6 päivässä, 5 ei riitä tällä tiheydellä. Voiko verensokerin nopea (ja yleensä myös aika raju) lasku johtua pienipainoisuudestani, olen alle 155cm ja alle 45kg? Oma normaalini on siinä 45-46, olen aina ollut näin pieni. Nykyinenkään painoni ei ole tavaton, mutta huolta aiheuttaa IBS:n takia karsittu ruokavalio, sillä en halua yhtään tästä enempää laihtua. Siksipä jos nälkä kertoo energiapulasta niin tarttis tehrä jottain! -nainen 20v ja risat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ensiajatus tietty on, että syömiskerroilla syöt vain liian kevyesti ja siksi tiheää syömistä tarvitaan. Ja pitäisi syödä enemmän mutta jostain syystä tulet kylläiseksi jo hyvin pienestä mikä tekee sen vaikeaksi. Tuo nopea kylläisyys ja IBS:n takia rajattu ruokavalio varmaan yhdessä luovat liian kevyen syömisen kombon joka pitää ongelmaa yllä. Pitäisi katsoa kyllä ihan tarkemmin että voisi ratkaisuja antaa.

      Poista
  37. Minulla on Vilka aineenvaihdunta.

    VastaaPoista
  38. Eilen ilmestyneessä Tampereen kaupungin henkilöstölehdessä oli juttua hyvästä lounassyömisestä ja sinunkin kommenttejasi siitä, miten kunnollinen lounasruokalassa syöty ateria kannattaa. Varmasti näin onkin, mutta juttua oli vähän hupaisaa lukea, kun on töissä Tampereen kaupungilla, lyhyt ruokatauko sisältyy työaikaan (tarvittaessa lähdet vastaamaan puhelimeen tai hoitamaan asiakaspalvelua kesken ruokailun), työpaikalta ei saa poistua sen aikana eikä kyllä lounasravintolaa olisi mailla eikä halmeilla. Syödä pitää silti, joten vinkkejä hyvästä evässyömisestä olisi joskus hauska kuulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisihan sitä kirjoitella minkälaiset ratkaisut evässyömisessä ovat ihmisillä toimineet. Onhan se aina vähän surkeaa jos ei työpaikka mahdollista lounasmahdollisuutta oikein millään tavoin mutta näitä tilanteita toki on.

      Poista
  39. Katsoin BBC:n ohjelmaa The Perfect Diet For You, jossa tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään, joista yksi oli "constant cravers". Ryhmän dietin suunnittelun lähtökohtana oli ryhmän jäsenten geneettiset tekijät. Tähän ryhmään kuuluvilla oli ohjelman tekijöiden mukaan muita koehenkilöitä huomattavasti enemmän "lihomisgeenejä". Geenejä jotka blokkaavat aivoille pyrkivät "lopeta syöminen"-viestit. Viestit jotka muilla kulkevat normaalisti rasvavarantojen täytyttyä.

    Tiedätkö mikä on tämän ohjelman väitteen tieteellinen tausta?

    Löysin alla olevan artikkelin Science Daily sivulta. Mikähän mahtaa olla viimeisin tieto tästä aiheesta?

    Artikkeli (Science Daily):
    Researchers say they have identified a potential pathway in our muscle tissue to improve the rate at which our bodies burn calories. The study is one of the first to explore the tie between genetics and calorie burn (or energy expenditure), a relatively new area of biological study. The findings of the study were unveiled during a poster presentation at The Obesity Society Annual Meeting at ObesityWeek 2016 in New Orleans.

    "Obesity research continues to show that our ability to gain or lose weight may not be completely reliant on individual behaviors, but perhaps our genetic traits," says lead author Paolo Piaggi, PhD, National Institute of Diabetes and Digestive and Kidney Diseases (NIDDK), part of the National Institutes of Health. "This new study is one of the first to identify a specific genetic pathway in our muscle tissue that we may be able to harness to develop new treatments for obesity."

    To reach their findings, researchers at NIDDK's Phoenix Epidemiology and Clinical Research Branch performed an exome-wide gene expression study in skeletal muscle biopsies from 219 healthy individual donors at rest and over 24 hours and measured long-term weight change over seven years. Among the genes associated with energy expenditure (EE), they found that the expression of the THNSL2 gene in skeletal muscle tissue had the strongest association between lower energy expenditure and weight gain. Based on their findings, it appears that an mRNA splice variant, a key player in translating a gene to a protein, impacts the production of a cytokine (SOFAT) secreted by T-cells that stimulates production of interleukin 6, suggesting that SOFAT may influence EE through the inflammatory pathways related to EE and obesity.

    "The research brings us one step closer to better understanding the variation in weight gain among individuals, particularly when on similar diets," said Anthony Comuzzie, PhD, spokesperson for The Obesity Society and Scientist at Texas Biomedical Research Institute. "We know that there are ties between our genes and energy expenditure, and this study offers several potentially important extensions to that work, in particular by implicating a specific pathway for treatment."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On helppo sanoa, että geneettiset erot voivat vaikuttaa ja vaikuttavatkin kaikkiin painonhallinnan osa-alueisiin. Mutta sitten toinen asia on, että mitä asialle voidaan tehdä ja mikä on lopulta vaikutuksen suuruusluokka. Esimerkiksi tällä hetkellä "geenipohjaisesti" yksilöity painonhallintaohjaus ei ole perusteltua. Voihan sellaista tehdä ja sellaisesta puhua, mutta oikeasti tietomäärämme ei yksinkertaisesti ole vielä riittävä siihen joten koko homma on oikeastaan enemmän markkinointi/mielenkiinto -lähtöinen.

      Toinen on, että vaikka toisaalta nähdään geenien vaikutus niin sitten toisaalta se ei ehkä olekaan niin merkittävä. Esimerkiksi FTO geeni on yksi vahvimmin painoon liittyvistä geeneistä ja kuitenkaan sen eri genotyypeillä ei nähty eroa laihtumisessa. Eli ehkei merkitys olekaan suuri. Tässä juttu FTOsta: http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-2000001265602.html

      Eli: geenit vaikuttavat. Mutta koska emme oikeastaan tiedä miten yksilöidä asiaa ja miten paljon niin liikaa ei kannata jumittua niihin vaan keskittyä näiden tunnettujen elintapojen parantamiseen.

      Poista
  40. Hei Patrik ja kiitos mielenkiintoisista sivuista.

    Kysyisin kahta asiaa. Onko olemassa tutkimuksia siitä, kuinka moni onnistuu pudottamaan painoaan ylipäätään? Siis jos 100 ylipainoista aloittaa elämäntapamuutoksen, kuinka monta heistä onnistuu siinä tilastojen valossa?

    Toisaalta, onko olemassa tutkimuksia siitä, kuinka pysyvää painonpudottaminen on? Siis jos ajatellaan 100 painonpudotuksessa onnistunutta, kuinka monta heistä on onnistunut hallitsemaan saavuttamansa painon esimerkiksi 2, 5 tai 10 vuoden kuluttua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän tulikin blogautus :)
      http://patrikborg.blogspot.fi/2017/09/pysyvan-laihtumisen-onnistumisprosentti.html

      Poista
  41. Olisin kiinnostunut saamaan Patrikin mielipiteen Minniemaud-metodista syömishäiriöiden hoidossa. Se kun sotii kaikkia suomalaisia ravitsemussuosituksia vastaan. Onko järkevää, turvallista ja pitkällä tähtäimellä terveellistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielipide on, että turhan tekninen on näkökulma että vain syömistä lisäämällä kaikki oikenisi - moni asia kylläkin. Ja toinen asia on, että vaikka ruokamäärät sinällään niissä turvallisia (jos alussa hanskattu refeedingin syndroomaan riski) niin aika moni ei uskalla syödä noin paljoa.

      Reipasvauhtinen syömisen normalisointi ja uskallus syödä reilusti on sinällään tietysti juttu - jos sen vain uskaltaa tehdä.

      Poista
  42. Intuitiivisesta syömisestä. Olenko ymmärtänyt väärin, eli tarkoitus olisi syödä sen mukaan miltä itsestä tuntuu ja noudattaa nälän ja kylläisyydentuntemuksiaan? Olen nyt kokeillut tätä alkuvuoden ajan, kun kerran laihdutuskuurit eivät kohdallani syystä tai toisesta tunnu toimivan. Syön aamiaisen, mutta lounas tökkii. Olen noudattanut kehoni viestejä ja syönyt lounaaksi joko rahkan tai vettä eli en mitään. Tämä ei kostaudu ahmimisena, eli ei ilmeisesti ongelmaa? Voiko aterioita jättää väliin jos siltä tuntuu, väkisin syöminen kun ei tunnu mielekkäältä? Painoa lähti ensimmäisen viikon aikana kaksi kiloa ihan vaan syömällä mitä ja milloin huvittaa (herkkuja ei tullut syötyä kun ei niitä mieli tehnyt). Mietin missä kulkee intuitiivisen ja syömishäiriöisen välinen raja. Olen sairastanut vaikean anoreksian, ja söin silloin muistikuvieni mukaan melko intuitiivisesti, ei minun tehnyt mieli ruokaa. Eli vika oli intuitioissani, ei siinä etten olisi kuunnellut niitä. Nykyisin olen kyllä ylipainoinen eli on mistä ottaa enkä jotenkin näe itseäni sairastumassa anoreksiaan ihan heti tai ikinä (ikää ja järkeä on siunaantunut sittemmin). Tämä ei tietysti sulje pois sitä etteivätkö jotkut vanhat käyttäytymismallit saattaisi ajoittain palailla. Miten pystyn siis tunnistamaan milloin kannattaa kuunnella itseään syömisten suhteen ja milloin harrastaa täsmäsyömistä eli syödä ihan vain koska ihmiset yleensä syövät klo x?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopulta intuitiivisessä syömisessä ajatuksena on toimia juuri kuten sanoitkin eli jos ei ole nälkä niin sitten ei tarvitse syödä. Ainakaan paljoa. Mutta intuitiivisen syömisen opettelu alkaa siitä, että jos nykyisessä tilanteessa syöminen on virittynyt väärin niin sitä ei kuunnella vaan ensin normalisoidaan nälkää laittamalla ateriat paikalleen eli syömällä kunnon lounas vaikkei maistuisikaan. Eli täsmäsyömistä alkuun ja siitä hiljalleen ateria aterialta avataan nälän mukaan syömistä ja edetään seuraavalla aterialle vasta kun huomataan edellisen vaiheen toimivan eikä siinä ole vaikka vanhan syömishäiriön syömispeliä mukana - kirjassa tämä asioiden järjestys on tarkemmin kerrottu eli kannattaa laittaa kirjastosta varaukseen tai ostaa.

      Poista
  43. Uusin Akuutti Ylellä pureutui pitkäaikaissairaiden syömishäiriöisten, erityisesti anoreksiaa sairastavien, hoitoon Suomessa. Saako hoitoa ja miten, minkälaista ja onko toivoa paranemisesta. Itse toistakymmentä vuotta sairastaneena ja nyt tervehtyneenä, HUSin Pisara-hoitomalli sai ihon kananlihalle. Toimittaja napakasti kysyi, onko kyseessä saattohoito, johon lääkäri tuumasi, että ei. Hah, täyttä ######! Ainakin ennen HUSissa anorektikon pakkohoitoraja oli BMI 13, joten millä järjellä Pisarassa hoidetaan ihmisiä, joiden BMI on 12!? "Emme keskity painon nostamiseen, vain jos asiakas sitä haluaa." Jos tämä ei ole sairauden tukemista ja kannustamista olemaan muuttamatta elintapoja, niin en keksi muuta kuvaavampaa sanaa kuin eutanasia. Hoitamatta jättäminen, siis mitä Pisara tekee, on vastoin lääkärien ammattietiikkaa ja usean mielestä hoitovirhe. Tuttavani oli kyseisessä ohjelmassa, ja kirjaimellisesti teki kuolemaa. Kun kunto romahti, hänen käskettiin hakeutumaan itse päivystykseen. Pari päivää sairaalassa (vapaat ulkoilut ja hegailua), vähän verikokeita, kotiin ja sama farssi alkoi alusta. HUSille vinkiksi: säästätte nekin rahat joita Pisaraan tuhlaatte, jos vain annatte pitkäaikaissairaille käteen syanidikapselin. Patrik, sinullakin lienee asiaan jokin näkökanta?

    VastaaPoista
  44. Hei! Onko sillä merkitystä syönkö nuudeleita, spagettia, pastaa vai riisiä, jos valitsen täysjyvävaihtoehdon? Ei huvittaisi alkaa keittää hellalla mitään, kun nuudelien päälle voi vain kaataa kiehuvan veden. Nuudelien kanssa syön useimmiten kasvis- (falafel) tai kalapyöryköitä ja kasviksia. Onko kokonainen nuudelipaketti liian suuri, jos sen lisäksi on proteiinin lähde (kala/falafel) ja kasviksia?

    VastaaPoista
  45. Mitähän ihmettä sitä tekisi kun fysiikan lait eivät päde kroppaani millään muotoa? Minulle ei ole mikään ongelma syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Saatan pitkänkin putken mennä hyvin vähillä syömisillä ja liikuntaa tulee reilusti. Sinä aikana painoni jostakin syystä nousee. Kun sitten pidän löysäilypäivän ja syön niin että napa raikaa eikä sieltä terveellisimmästä päästä, paino ottaa aimo harppauksen alaspäin. Ja sitten seuraa taas pätkä jona ei niin tee mieli syötävää ja tulee syötyä hyvin vähän ja paino junnaa paikoillaan tai nousee. Pitäisikö minun alkaa syödä joka päivä enemmän? Eihän siinä ole mitään järkeä, koska säästöliekki tai ei, painon pitäisi laskennallisesti alkaa pudota jos energiavajetta syntyy päivittäin. Kyse ei ole siitäkään että paino jo olisi sopivan matala, sillä BMI on 27,3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei harvinaista tuollainen painon käyttäytyminen. Painon nousun takana noissa tilanteissa usein kovan liikunnan aiheuttama tulehduksellisuus ja turvotus kehossa. Ja paino laskee kun tilanne rauhoittuu. Ihan normia poikkeuksellisen raskaissa liikuntapäivissä.

      Sitä miten sinun kannattaa syödä ei voi sanoa näillä tiedoin. Pitäisi tietää paremmin.

      Poista
  46. Intuitiivisesta syömisestä syömishäiriön jälkeen: toiminko jotenkin väärin, jos paino pysyy kunnollisesta ruokarytmistä, annoskoista ja kylläisyyteen asti syömisestä huolimatta epäilyttävän alhaalla? Olen nyt yli puolen vuoden ajan pyrkinyt parantamaan suhdettani ruokaan anoreksian jäljiltä. Laihduin noin vuodessa BMI 27sta BMI 17.2teen tahallisesti, jonka jälkeen tajusin ongelmani ja aloin varsinaisen painonnousun sijasta tavoittelemaan tervettä suhdetta syömiseen. Tämän seurauksena painoni näyttää asettautuneen BMI 19-20n tienoille, eikä muutosta ole edellisen 2kk aikana ollut kuin noin kilo ylöspäin.

    Useimmissa toipumiskokemuksissa paino tulee takaisin kokonaan, tai jopa asettuu syömishäiriötä edeltävää aikaa korkeammaksi. Miten se omalla kohdallani sitten pysyy omaa kehoa kuuntelemalla näin rajusti "luonnollisen biologisen painoni" alapuolella? Syön noin 2000 kaloria päivittäin aamupainotteisen ateriarytmin ja kunnollisten annoskoiden avulla. Olen joskus ennalta-arvaamattomien syömistilanteiden takia syönyt päivässä varmasti lähelle 3000 kaloriakin, mutta niin suuren määrän syöminen ei yksinkertaisesti ole enää kivaa tai palkitsevaa ja nälkä laskee seuraavana päivänä.

    Olen (suurilta osin blogisi ja kirjojesi avulla) nykyisin päässyt kokonaan eroon kaloreiden laskemisesta, pelkoruoista ja syömiseen liittyvistä syyllisyyden tunteista. BMI 19-20 ei tietysti ole alipainoa ja suhteeni syömiseen on nykyisin vapautuneempaa kuin suurimmalla osalla ihmisistä, mutta haluaisin silti kuulla omaa mielipidettäsi asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaus onko asiat ok vai ei ovat pitkälle siellä päässä tuolla tarinalla.
      Minusta hienointa on, että olet ilmeisesti päässyt pitkälle syömishäiriöstä ja terveempi suhtautuminen syömiseen on vahvistunut. Kuten ilmeisesti kehokin ja BMI 19-20 indikoi että asiat ovat joko ok tai ainakin sinnepäin.

      Ainoa oleellinen kysymys minusta on, että kuinka paljon ajatuksissasi on vielä jäljellä syömishäiriötä ja sitä on mahdoton sanoa. Aika taatusti sitä on, mutta voit olla pitkällä ja niin hyvin matkalla kohti tasapainoa että kaikki on nyt hyvin ja pitää vain varmistaa että ajan myötä asiat yhä paranevat. Kun jotkut asiat vaativat vain aikaa syömishäiriön ajatusten hiipumisessa.

      Tai sitten sitä syömishäiriöitä on luulemaasi enemmänkin ja se pitää syömistä hiukan liian matalana. Jolloin sitä pitäisi aktiivisemmin puskea läpi syömishäiriöajatusten.

      Joka tapauksessa vaikutat olevan hyvässä vaiheessa mutta minun on vaikea arvioida kummasta on kyse.

      Poista
  47. Hei! Miten pitää toimia, jos haluaa laihduttaa normaalipainon sisällä (bmi 22 tällä hetkellä)? Toimiiko tän sivun vinkit vai onko hullu kalorivaje ainoa vaihtoehto? Harrastan tanssia ja sitä on ehkä ulkopuolisen vaikea tajuta, kuinka tärkeää on näyttää hyvältä ja etenkin hoikalta. Toinen asia: Mä en ainakaan mitenkään pysty noudattamaan "laihdutus pysyvästi"-artikkelin ohjeita. On ihan sama kuinka paljon nukun, silti joka aamu väsyttää, eikä asiaa pysty korjaamaan mitenkään. Myöskään omia psyykkisiä ongelmia ei pysty ratkaisemaan, kun ne eivät ole riittävän suuria, jotta pääsisin terapiaan, ja kun mietin, en edes halua päästä ongelmista eroon, koska en halua olla onnellinen. En edes usko, että mitään onnellisuutta olisi olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painoindeksin 22 kohdalla laihtuminen ei ole järkevää. Varmasti moni tietää kuinka houkutteleva on ajatus laihtumisesta riippumatta onko tanssija vai ei - mutta tuossa painossa se ei ole järkevää. Tämän sivuston ohjeilla tuskin laihtuu tuosta, todnäk jaksaa kyllä paremmin ja ajan kuluessa kiinteytymistä tapahtuu jos kehossa siihen on varaa. Toisaalta hullu kalorivaje tuossa painossa on.. no hullua. Keho iskee taatusti takaisin ja vaihtoehtoina on pitkälti ahmimisriski tai syömishäiriöriski.

      Kaikki asiat voivat ajan myötä kääntyä parempaan kun niitä työstää. Toivottavasti mieli jatkosta on nyt valoisampi.

      Poista
  48. Patrikille:
    Kuuntelin youtubesta sinun luennon 2012 vuodelta jossa painotit valtavasti ateriarytmin merkitystä. Nyt intermittent fasting on kovassa muodissa ja toimii osalle ihmisistä hyvin. Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa että ateriarytmin vaihtelut olisivat merkittävä syy ylipainoon. Pätkäpaastossa tai 5:2 tai 6:1 dieteissä se suunta mihin ateriarytmiä korjataan on kuitenkin juuri päinvastainen kuin mitä tavanomaisesti suosittelet!

    Voiko olla ettei rytmillä olekaan mitään yleistä merkitystä vaan tulokset tulevat niistä muista asioista jotka tehdään oikein. Esim IF toimii erinomaisesti kun syömäikkunoissa syödään monipuolisesti, vaoautuneesti ja kasvispainotteisesti ainakin itselläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painotan sitä edelleen ja pätkäpaasto oli muodissa myös vuonna 2012. Ateriarytmin pääpointtihan on pitää nälkä kohtuullisena ja sen tarkoituksen ajava ateriarytmi on yksilöllinen. Jotkut voivat syödä epätasaisesti tai pätkäpaastoilla ja nälkä ei heillä kasva kohtuuttomaksi myöhemmin, jolloin pätkäpaaston hyödyt pääsevät realisoitumaan.

      Mutta osalla pätkäpaastoilu kasvattaa myöhemmin nälkää liian isokso ja se on enemmänkin lihottavaa.

      Eli kyllä ateriarytmi on edelleen tärkeä teema. Mutta ateriarytmi ei tarkoita, että pitää syödä 4-5 h välein tms. vaan sitä että yksilöllisesti haetaan itselle toimivat rytmi syödä joka rauhoittaa nälkää.

      Poista
  49. Entäs kun laihduttaminen ei maistu, koska ohuempi keho ei tunnu omalta? Laihduin yli kymmenen vuotta sitten 25 kg, mikä ei ole tullut takaisin, ja tuolloin elämä muuttui niin, että jouduin ostamaan pienempiä vaatteita. Ei muuta. Mitään positiivista laihtuminen ei elämään tuonut (terveysongelmia tai rajoitteita ei painon takia ole koskaan ollut). Laihduttaa pitäisi vielä, mutta se tyssäilee siihen, että vaatteiden alkaessa roikkua päällä keho alkaa tuntua vieraalta ja jopa ahdistavalta. Olen siis ollut läski koko elämäni, ja ilmeisesti siitä on tullut identiteetti, josta on vaikea päästä irti? Ikään kuin käänteinen kehopositiivisuusongelma, että viihtyy liian hyvin ja tarvitsisi lisää tyytymättömyyttä, että saisi muutosta aikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsääntöisesti jos ei näe syytä laihduttaa mutta niin ei minusta kannata laihduttaa. Olet jo laihtunut joskus 25 kg pysyvästi mikä on hienoa. En nyt näillä tiedoilla keksi heti miksi sinun pitäisi laihduttaa vielä.

      Poista
  50. Hei!
    Onhan tuo älyttömän hyvä kirja tuo Rentoa painonhallintaa. Ei mitään kiristelyjä vaan laadukasta ruokaa hyvällä rytmillä. Kunnolla mukaan kasviksia ja hedelmiä niin toimii. 4 kk ja paljon senttejä vyötäröltä lähtenyt pois. Helppo jatkaa ja pikkuhiljaa kiloja haihtuu lisää.

    VastaaPoista
  51. Hei, Patrik!

    Minulla olisi kysymys rasvoista. Yleisesti ottaenhan opetetaan, että kasvisrasvat ovat hyviä (pois lukien ehkä kookos, joka on kovaa rasvaa) ja eläinrasvat huonoja (pois lukien kala). Itse käytän ruuanlaitossa lähes yksinomaan oliiviöljyä, levitteenä on voi+rypsi/rapsiöljysekoitus. Leivontaan käytän aina voita, sillä en usko että satunnaisesta käytöstä on mitään haittaa kun yleisesti ottaen syö terveellisesti.

    Rasvoista liikkuu kuitenkin hirveän ristiriitaisia väitteitä. Voi on kuulemma terveellistä rasvaa (luonnollista), margariinit epätervellisiä (luonnottomia ja sisältävät esim. raskasmetalleja), rypsi- ja rapsiöljy ylläpitävät matala-asteista tulehdusta (niinhän voinkin sanotaan tekevän) ja auringonkukkaöljykin aiheuttaa kuulemma syöpää. Onko tällaisilla väitteillä mitään pohjaa (tutkimusnäyttöä)? Sinänsä olen valmis uskomaan, mikäli sellaista löytyy. Monet näistä väitteistä tuntuvat kuitenkin olevan aika vahvasti ristiriidassa ns. "virallisten" suositusten kanssa.

    No jonkun mielestä kaikki "virallinen" on huuhaata, mutta itse tapaan luottaa tutkittuun tietoon. Pääasia tietysti on, että ruokavalio sisältää runsaasti kasviksia, sopivasti kalaa ja täysjyväviljoja jne... Onko sillä rasvan laadulla/lähteellä lopulta niin suuresti väliä, vai teenkö hallaa itselleni käyttämällä rypsiä tai rapsia sisältävää levitettä jne?

    T: nainen ~30 v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinoitahan liikkuu tosiaan mutta hienosti olet minusta tehnyt omat tulkintasi eli enimmäkseen terveellisempää rasvaa ja stressaamatta välillä voita jos tarvii.

      Kyllä suositusten mukaiset rasvalinjaukset on terveyden näkökulmasta perustellut mutta liian nihkeästi ei kannata jakaa ajatuksia hyviin tai pahoihin rasvoihin. Reijo Laatikainen on Pronutritionist blogissaan avannut rasvaa enemmän aiheena.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Täytyypä lueskella asiasta lisää Reijon blogista, sitäkin olen kyllä joskus lukenut.

      Poista
  52. Heippa Patrik,

    Ompa harmillista että viimeisin blogikirjoitus on jo muutaman vuoden takaa... Löysin tämän blogin vasta hiljattain, kun psykoterapeuttini suositteli sitä minulle (sekä myös podcastiasi, johon en ole vielä ehtinyt tutustua). Taidat olla nykyään kiireisempi muualla, kun postaukset hiipuneet pois.

    Mikäli sinulla on aikaa, uskon että moni edelleen lukisi kirjoituksiasi täällä oikein mielellään. Tämä on ensimmäinen ravitsemusta ja syömishäiriöitä käsittelevä blogi joka on minua ihan oikeasti puhutellut.

    Ihanaa kesää kaikille! ☀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista. On tosiaan ollut hiljaista ja blogi on vähän metsittynyt kaikenlaisella spämmillä mutta olen tehnyt periaatepäätöksen aktivoitua tällä rintamalla.

      Poista