Ravinto, syöminen ja työhyvinvointi

Olin tekemässä diapakettia liittyen työhyvinvointikoulutukseen - josta muuten tänäänkin näkyi uutinen -, kun silmiini osui vanha dia ja kommentti, joka oli sinne livennyt enemmänkin järkeilynä kuin tutkittuna tietona. Koulutus käsitteli syömisen roolia työssä jaksamisessa ja vikassa diassa oli lause "syömisestä stressaaminen se vasta niitä voimia syökin". Omassa tematiikassa tulee väkisinkin läpi, että kaiken syömisen parantamisen keskellä syömisestä ei kannata kuitenkaan stressata eikä sillä ihan hirveästi kannata päätään vaivata - ja tuo oli vain muistutus loppuun, ettei näissä asioissa oltaisi kuitenkaan liian tosissaan.

Mutta pysähdyin miettimään, että oikeasti en muista tutkimusta että syömisen liika miettiminen veisi työtehoja. Se on vaan asiakaskokemus ja lisäksi aika loogista. että jos jotakin paljon pohtii ja se herättää negatiivisiakin latauksia niin se on väkisin jostain pois. Mutta päätin katsoa asiaa tarkemmin ja tällä kertaa logiikkaa näytti osuneen kohdalleen.

Syöminen ja työhyvinvointi - tutkitusti edullista


Pohjustuksena on tietysti ajatus, että toki työhyvinvoinnin edistäminen lisää työssäoloa ja työpaikalla ollessa työntekoa - eli työtehoja. Ja tämähän on se taloudellinen perusta, jonka pohjalta yritysten kannattaa työhyvinvointia toteuttaa. Lukemat vaihtelevat, mutta yleisin toteamus on, että jokainen työhyvinvointiin satsattu euro tulee kuusinkertaisina säästöinä/tehona takaisin kassaan- toimenpiteet näiden säästöjen takana ovat olleet monenlaisia ja niiden pitääkin olla monipuolisia. Pelkästään syömisen parantamisen on arvioitu lisäävän työtehoa taloudellisesti kannattavasti, mutta silti vaatimattoman kuuloisesti 1-2 % - mutta tutkimusten puutteessa tämä arvio perustuu oikeastaan kokonaan todettuihin paino- ja terveyshyötyihin  ja on siten mielestäni hurja yksinkertaistus mahdollisista vaikutuksista. Vähän sama kuin sanoisi, että liikunnan hyödyt hyvinvointiin tulevat vain painon/terveyden kautta. Entäs mieliala, energisyys, stressinhallinta, pystyvyyden tunne jne...? Siellä ne todella isot hyvinvointiasiat ja työtehotekijät kuitenkin ovat.

Vaikken koe mitään halua korostaa syömistä enemmän kuin se ansaitsee, niin minusta ei ole epäilystäkään, etteikö syömisen parantamisella voisi lisätä työhyvinvointia enemmän kuin tuon 1-2 %. Mutta tutkimuksia aiheesta on kuitenkin aika vähän ja minusta ne eivät kuvasta kovinkaan hyvin niitä kokonaishyötyjä mitä voidaan saada aikaan. Tyypillisesti se mitä on tutkittu ja muutettu on ollut aika teknisiä asioita: laihdutusohjeistusta, kasvisten lisäämistä, sokerin vähentämistä, rasva-asioita jne.. Eli juuri näitä, joilla haetaan niitä paino/terveyshyötyjä ja aika nopeastikin laihdutuksen tapauksessa. Näilläkin saadaan toki tuloksia, mutta kokemuspohjaisesti syömisen suurimmat hyödyt työhyvinvointiin jäävät näillä saavuttamatta ja se on virhe. Mikä niistä sitten puuttuu?

Mitä ei aina huomioida?

Niin kauan kuin tutkittua tietoa ei ole maltillisemmasta syömisen parantamisesta, niin joudun mutuilemaan mutta sanoisin että ihan asiakaskokemuksen pohjalta eniten voimavaroja työhon vapautuu kahdesta syömisen seikasta: tasaisemmasta syömisestä ja stressaantuneen syömisajatuksen vapautumisesta. Tasainen syöminen on looginen jaksamisen parantaja vireystason ylläpidon kautta ja epätasainen syöminen on mielestäni tämän hetken suurin tekninen syömisongelma jaksamisen kannalta. Tasainen syöminen on yksilöllistä, mutta todella moni työntekijä syö välillä aamu-iltapäivä aivan liian epätasaisesti tai kevyesti mikä pitää pinnan turhan kireällä ja syö jaksamista sekä keskittymistä. Tämä tapahtuu usein tietämättä ja ilmiö tuntuu olevan aivan yhtä yleinen syömisestä kiinnostuneilla ja kiinnostumattomilla. Tilanteen korjaaminen tuo helposti lisävirtaa päivään. Tasainen syöminen on siitä hassu asia, että kaikki sen tietävät ja varmaan noissa 1-2 % takana olleissa tutkimuksissakin siihen on tartuttu - mutta aika usein se on silti pielessä sillä ihmisten mielissä korostuu usein aterioiden (aamiainen, lounas, välipala jne.) syöminen mutta huomiotta jää niiden määrä, laatu ja tarkempi ajoitus, jonka seurauksena syöminen on usein epätasaista aamiaisen ja lounaan syömisestä huolimatta.

Näistä kahdesta varsinkin vapautuneen syömisen hallinnan kautta tuntuu tulevan jaksamista ja pystyvyyden tunnetta, jota ei muilla syömisen keinoilla saada. Miettikää vain omalla työpaikallanne, kuinka moni pohtii ja stressaa päivittäin syömistä liikaakin ja kuinka moni tekee kaikenlaisia kikkailuja painonlaskun toivossa. Määrä on huikea. Ja vaikka suoranaista tutkimusta ei ole, niin viitteellisen tutkimustiedon pohjalta ja asiakaskokemuksesta sanoisin, että tässä on iso mahdollisuus elämänlaadun ja työhyvinvoinnin parannukseen. Mutta se edellyttää, että ohjaus todella rakentuu stressaantuneen syömisajatuksen vapauttamiseen - jos ohjauksen seurauksena päällimmäinen ajatus syömisestä on, että "nyt pitää olla tarkkana ja tarvitaan itsekuria" ja "näitä-sun-noita ei voi syödä" niin ei olla kyllä hyödynnetty koko potentiaalia. Syömisen kontrollia lisäävästä tai tiukan laihdutushakuisesta ohjeistuksesta hyötyä ei ilmeisestikään paljoa saada - mikä on hyvin loogista, sillä tällainen syömistapa nimenomaan kuluttaa voimavaroja. Esimerkiksi laihduttaminen tiukemman kaavan mukaan tehtynä liittyy huonompiin kognitiivisiin toimintoihin ja se näyttää johtuvan nimenomaan laihdutukseen liittyvästä pohdinnasta ja henkisten voimavarojen kulumisesta eikä fysiologisista syistä kuten energiavajeista. Mutta ei liian tiukan laihdutuksen verensokerin romahdukset mitenkään paranna mielialaa ja jaksamista töissä - ne ovat kuitenkin enemmän hetkittäisiä ilmiöitä mutta henkisten voimavarojen kuluminen on alituisesti läsnä. 

Mitä voisi tehdä?

Kannatan tietysti työhyvinvoinnin toimenpiteitä sen kaikissa muodoissaan. Syömisen parantaminen ei varmasti ole työssä jaksamisen kannalta se kaikkein tärkein asia - se on vain pala laajaa kokonaisuutta. Mutta kyllä sanoisin, että jokaisessa työpaikassa löytyy henkilöitä, joilla nimenomaan se syöminen on yksi niistä isoista jaksamisen pullonkauloista ja tuki tähän varmasti auttaa. Aika yksinkertaisilla asioillakin saadaan hyötyjä: hedelmien tarjoaminen työpaikalla, raikas vesiautomaatti työpaikalla, kunnon ja maukkaan työpaikkalounaan syömisen kannustaminen ja tukeminen (omien eväsboksien sijaan), fiksatun lounasajan tukeminen (ettei se heittele päivästä toiseen), asiantuntijapalveluiden tarjoaminen kohdistetusti jne.. Eli monia asioita mitä nyt jo monessa paikkaa tehdään. Minusta kyse ei ehkä olekaan siitä, ettei hyviä asioita tehdä. Niitä ei vain tehdä tarpeeksi ja joskus hyvät asiat unohtuvat syömisohjauksesta - kuten ajatus "syömisestä stressaaminen se vasta niitä voimia syökin" ei aina ole mukana sillä voimalla millä pitäisi vaan sellaisena laiskana "muistakaa myös nauttia syömisestä" onelinerina.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Gallupin tulokset ja kommentti:

Täytyy sanoa, että olen näin alkumetreillä erittäin iloinen siitä, että neljänneksellä työpaikoista syömisen edistäminen on arvioitu hyväksi tai erinomaiseksi - toki toivon loppujenkin tulevan perässä.

Hyvän syömisen edistäminen työpaikallamme..

Kahvi ja kofeiini stressi-indikaattorina

Minusta kofeiini ja kahvi ovat isossa mittakaavassa aika harmittomia aineita. Jos pitäisi arvioida terveys- ja hyvinvointivaikutuksia niin asettaisin kahvin plussan puolelle mm. perusteluilla aikuistyypin diabetes, dementiasairaudet - ja kun riskipuolella klassisesti pelätty sydäririskikin näyttää turhalta huolelta niin aika vaikea olisi muuhun johtopäätökseen tullakaan. Siksipä kahvi on juomasuosituksissa ns. sallittujen juomien joukossa muutamin erityisrajoituksin.

Kahvin hyvät ja huonot jaksamisvaikutukset

Mutta tämä blogautus ei koske kahvin terveysvaikutuksia vaan aihepiiriä, jota ei paljoa näy ja jota ei suoranaisesti ole paljoa tutkittu. Mutta ilmiö on käytännössä hyvä tietää eli kahvi tai muu kofeiininkäyttö voi kuvastaa stressitasoja ja hupenevia voimia - ja isommille muutoksille kofeiininkäytössä kannattaa olla herkkänä pohtimaan taustaa. Suurimmalle osalle ihmisistä arkinen kahvin käyttö ei aiheuta ongelmia ja isossa mittakaavassa jaksamiselle on kofeiinista ehkä ennemminkin hyötyjä, kuten piristystä, jaksamista päivään ja pitkällä jänteellä se vähentää ehkä jopa masennusta. Mutta kahvi/kofeiini jos mikä on yksilöllistä ja jokainen pelaa omalla tílanteellaan. Tämän blogautuksen jujuna on auttaa ihmisiä tunnistamaan lisääntyvä kofeiinin käyttö voimavarojen hupenemisen mahdollisena tunnusmerkkinä - ja tehdä jotain niille voimavaroja syöville asioille. Ja kimmoke tähän blogiin tuli juuri tällaisesta asiakkaasta. Vastaavia tapauksia tässä vuosien varrella on ehkä ollut 10-20 kappaletta, jonka pohjalta sanoisin ettei ilmiö voi olla ihan harvinainen.

Herää kofeiiniannoksen äkilliseen kasvuun

Täysin mutuna ja asiakaskokemuksesta vaikuttaa, että joskus kahvin tai kofeiinin lisääntyvä käyttö kielii stressin kasvusta - joskus ihan selkeää burnoutia edeltävänä signaalina. Joskus ihminen tiedostaa tämän, mutta aika usein ei näytä tiedostavan - kaikki on kuulemma hyvin ja minä vain ihmettelen miten se kahvi tai energiajuomat yhtäkkiä on alkanut niin reippaasti maistumaan. Aika tyypillistä on asiaa tarkastellessa, että minun silmiini yhtäkkisesti lisääntynyt kofeiinin käyttö näyttäytyy toki epäilyttävänä ja kun kyselen stressistä, niin asiakas pitää huoltani turhana. Kunnes sitten muutamien kuukausien päästä iskee väsy diagnoosin kanssa tai ilman ja todetaan jälkiviisaana, että taisi se sittenkin olla merkki. Ja ihan loogistahan tuo on. Kofeiini on piristävä ainesosa ja voimien huvetessa piristystä haetaan joko tietoisesti, alitajuisesti tai kehon viestimänä keinotekoisesti. Ja sillä sitten pärjää aikansa ja saa peliaikaa ennen tilanteen rauhoittumista tai lopullista uupumusta.

Tästä eteenpäinkin homma jatkuu loogisesti, se millä ensin kerättiin voimia voi alkaa jossain vaiheessa aiheuttamaan ongelmia. Tutkimuksissa kofeiinin ongelmallisuus nähdään mm. ahdistuksen ja paniikkikohtauksien lisääntymisenä joissakin tilanteissa - mikä on loogista jatkoa kahvin toimintamekanismeille. Se mikä normitilassa mukavasti herättää kropan, ajaakin sen stressitilassa yli. Kun kroppa pumppaa muutenkin jo stressihormoneja riittämiin ja lisämunuainen vinkuu, niin kaikki lisä siihen päälle voi olla se kuuluisa olki kamelin selässä on liikaa. Itse asiassa juuri tästä syystä kofeiinin käyttö stressin lääkityksenä kannattaa tunnistaa ajoissa, koska (taas riittämättömänä mutuna) silloin kun asiakas on kesken hässäkän herännyt vähentämään kahvin käyttöään niin aina hän on kokenut jaksamisensa parantuneen - tai huomaa väsymyksensä ja stressinsä selkeämmin. Joka tapauksessa lopputulos on ollut hyvä.

Eli jos sinä tai joku lähipiirissäsi alkaa yhtäkkiä ryystää runsaasti lisääntyvässä määrin kahvia tai energiajuomia, niin joku ei ole ehkä ihan kohdallaan ja asiaa kannattaa pohtia. Asianosaisen vastaus on monesti, että se on vain tapa tai se maistuu hyvältä - mutta takana on aika usein jotain muuta. Ja pohdinta kofeiinin kohtuullistamisesta ja stressistä on paikallaan.

Mutta tässä oli turhan paljon mutua ja tutkimuspuolikin on ohut - miten kahvi/kofeiini on liittynyt stressiin teidän kokemuksissa?

Kofeiini..