maanantai 16. huhtikuuta 2012

Ylilyönnistä seuraavaan - kyllä ne ohi menee


Syömistrendien ylilyönneistä koomisin on..



Hiljattain eräs toinen ravitsemusbloggaaja harmitteli kuinka sekaisin julkisen keskustelun syömispaketti tällä hetkellä on ja ihmiset ahdistuvat ruokavalion hiilihydraateista aivan suhteettomasti. Tällaisen pitkän työuran (vitsivitsi..) tehneenä vastasin perspektiivillä, että kyllä nämä ohi menee.

90-luvun muistikuvani

Ja tarkoitus ei ollut vain kannustaa vaan oma kokemus on, että kaikki isommat ruokailmiöt tuntuu menevän ylilyönnin kautta kohti jonkinlaista järkeistymistä - ja en liikaa viitsi huolestua noista ylilyönneistä kun ohi ne kuitenkin menee. Ylilyöntejä on maailman sivu, mutta omat muistikuvani alkavat opiskeluajalta, jolloin ylilyönnit tuntuivat olevan suurimmillaan urheilu-kuntosalikuvioissa, joissa oli kaikenmaailman nippelihiomista ja lisäravinteilla oli suhteettoman suuri osa keskustelussa. Sitten se alkoi jotenkin järkeistymään ja on nykyään varsin hyvällä tolalla - toki yhä hiotaan nippeleitä, mutta nykyään ne eivät paljoa enää peitä isoja linjauksia kuten aiemmin. Tätä ylilyöntiä ajoi varmaan aika moni asia, mutta ihan pienessä roolissa eivät  olleet ravintolisämarkkinoijat.

Aika samaan aikaan oli ylilyöntiä funktionaalisten elintarvikkeiden sektorilla. Tätä ajoivat myös kaupalliset intressit. Nykyään on enää edes vaikea muistella sitä hypeä, joka oli ilmassa vuosina 1995-1998 tai joskus silloin kun Benecolin piti valloittaa maailma ja teknologisten elintarvikkeiden olla uusia lääkkeitä ja rahakoneita. Rahoitussektorilla oli muutama tuttu, jotka kovin latasivat isoja odotuksia näihin ja minun oli välillä vaikea ymmärtää miten tämä voi olla niin iso juttu - siis kun lääke laitetaan margariiniin ja mitä muita siellä olikaan. Ilmiö kuoli varmaan osin lukemattomiin funktionaalinen elintarvike -tittelin koviin tutkimusvaatimuksiin, "muka-funktionaalisiin" jäljittelijöihin mutta vielä enemmän realisaatioon, ettei mikään yksittäinen ruoka-aine kovin ihmeitä tee vaikka sitä miten tuunaisi. Ja tuunaamaatomilla ruuilla pääsee yhtä pitkälle tai pitemmälle. Tämä ilmiökin rauhoittui vaikka järkiintymisestä en ole varma - nykyinen mallihan on tuunata elintarviketta jotenkin (yleensä jotain pöpöä lisäämällä) ja sitten vain mielikuvamarkkinoida se fiksuksi tuotteeksi. Säästyy näppärästi koko tutkimusvaihe siitä onko mitään todellista hyötyä olemassa.

90-luvulla loppuspurtin otti myös vähärasvaisuuden ylilyönti. Toki sitä ennenkin vähärasvaisuutta oli ylikorostettu, mutta kun markkinoille alkoi yhtäkkiä tulvia ultravähärasvaisia tuotteita niin vähärasvaisuuden toteutus oli todella helppo vetää täysin yli. Kuten olen aiemminkin blogissani todennut, niin tuskin kukaan ravitsemustoimijoista oli ihastunut yhä vähärasvaisempiin margariineihin, 3 %:een fetajuustoon tai tikkarin mainostamiseen vähärasvaisena. Eli taas kerran kaupalliset intressit hyväksikäyttivät olemassaolevaa trendiä ja vetivät sen yli.

Uusi vuosituhat

Tuorein ylilyönti ei taida olla epäselvä kenellekään - vähähiilihydraattisuudestahan se alkunsa toki sai mutta siihen yhdistyi muitakin teemoja. Vähähiilihydraattisuus oli vuosikymmenen ajan muhinut suuntaus (juu ja toki se on ikiaikainen ruokavalio mutta sen nykyinen muhiminen), joka pamahti silmille nopeasti kriittisen massan ylittyessä mediassa-  ja media poltti sen myös loppuun niin nopeasti että luulen että sana karppaus lööpissä alkaa olemaan varmaan jo enemmän turn-off kuin myyntivaltti (iltapäivälehdissä toki tietävät onko näin mutta siltä tuntuu..). Mutta ilmiö sai lisävoimaa kun vähähiilihydraattisuus yhdistyi luontevaksi osaksi luonnollisuuden buumia, jossa myöskään ei ylilyönneiltä ei ole täysin vältytty vaikka minusta aika maltillinen onkin. Superfood taas oli oma hypensä, joka sopi nätisti luonnollisuusbuumin - ylilyöntiä siinäkin nätisti alussa mutta tällä hetkellä sekin lienee enimmäkseen järkiintynyt tasolle, jossa ne nähdään vain fiksuina ruokina muiden joukossa eikä minään ihmelääkkeinä. Nämä ilmiöt olivat alunperin ihan kansalaistasolta lähtöisin, mutta yli ne menivät kun kaikki mediat päättivät käsitellä niitä samaan aikaan ja otsikoiden revittely pääsi vauhtiin. Mutta median lisäksi muilla kaupallisilla intresseillä oli näissäkin oma roolinsa - superfoodissa se oli ilmiön alkumetreillä ja vähähiilihydraattisuudessa tuotteet ovat yrittäneet tulla perässä. Eli taas kaupalliset intressit vetivät asian yli sen mikä olisi järkevää.

Hyvät jutut, jotka muut vie liian pitkälle

Kun puhun ylilyönneistä niin en tarkoita, että ilmiöt niiden pohjalla ovat huonoja. Päinvastoin, usein niiden sisällä on ihan asiallisen muutoksen siemen - mutta niiden ympärillä on vain niin paljon nöyhtää, että se ydin ei helpolla laajemmille massoille näy. Toimivia ravintolisiä on, elintarvikkeita voi tuunata terveyttä edistäviksi, vähärasvaisia tuotteita voi kannattaa vähän valitakin, hiilihydraattien vähentäminen on yksi tapa syödä hyvin, "luonnollisessa" elintarviketuotannossa on paljon hyvää ajatusta mukana, superfoodien mukana monet fiksut arkisetkin tuotteet (kuten pähkinät) ovat saaneet nostetta jne... Jotenkin vain toivoisi, että tähän hyvän syömisen monimuotoisuuden ytimeen päästäisiin yhä nopeammin kiinni ja sekoittava röyhelö siivotaan yhä nopeammin pois ilman että pitää sekoittaa puoli valtakuntaa. Se toki edellyttäisi, että ilmiöitä ei ajettaisi eteenpäin kärkistyksillä/populismilla ja kaupalliset intressit pitäisivät näppinsä irti. Täyttä utopiaa siis.

Olen siis varma, että mikä tahansa tuleva buumi tulee olemaankaan niin ylilyönnin kautta sekin menee. Moni sitä yrittää rauhoitella tuskin siinä onnistuen. Pari vuotta vauhkotaan ja sitten tullaan johonkin melko järkevään yleisilmapiiriin - sinä aikana buumi on tehnyt varmaan jotain hyvää, mutta ylilyönnit myös turhaa pahaa. Tietysti jos orientoidumme etukäteen, että näin siinä seuraavassakin buumissa käy niin ehkä siltä ylilyönniltä vältytään. Itse haluaisin, että syöminen kokonaisuudessaan otettaisiin vähemmän vakavasti, jolloin olisi helpompi naureskella näille asioille ja niille kerroille kun on itsekin sotkeutunut ylilyönteihin. Se ei olisi mitenkään pois hyvän syömisen tavoittelusta, mutta voisi samalla ehkäistä ongelmia.

Mutta minua kiinnostaa oikeastaan eniten mitä ylilyöntejä teille lukijoille tulee mieleen? Ja ovatko ylilyönnit mielestänne osa luonnollista kasvuprosessia? Miten valmistaa ihmisiä ottamaan seuraava ylilyönti rauhallisemmin?

31 kommenttia:

  1. Uskon, että aina on olemassa ihmisiä, jotka "hurahtavat" asioihin ja ottavat ne omikseen ja tosissaan. Oli kyseessä ruoka, joku harrastus, uskonto (jep, jep... ruoka on uskonto jne. ja blaablaa). Tämä (pieni) vähemmistö on usein äänekästä ja jollain tavalla myös huvittavaa, kun "vaahtoavat" oman asiansa puolesta...

    Ja tottakai media ottaa mieluummin tälläiset "fanaatikot" haastatteluun kuin maltillisemmat ihmiset. Fanaatikoista vaan saa paremmat jutut. Suurin osa ihmisestä on kuitenkin maltillisia, ja osaavat poimia kaikista uusista tuulista ne parhaat päältä...

    En siis usko, että seuraavaa trendiä otetaan yhtään rauhallisemmin.. tai pikemmin otetaan yhtä rauhallisesti kuin viimeksikin, mutta kuitenkin jostain löytyy se pieni mutta äänekäs joukko, joka ei ota... ja media tekee siitä jutun... Rauhallisesti ottavat ihmisethän eivät ole mielenkiintoisia.

    Olisi kiinnostavaa tietää mikä on seuraava tervellisyyteen keskittyvä trendi? Liittyykö se rakaa-aineeseen (kuten superfoodit tms)? Tuotantotapaan (luoma/lähiruoka? vai johonkin muuhun... vaikka siihen miten ruoka valmistetaan (maakuopassa valmistettusssa ruoassa ruoan amat aromit vahvistuvat ja lisäksi se imee positiivista energiaa Äiti Maasta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se taitaa olla.

      "Maakuopparuuanlaiton" edut on kyllä huikeet :)

      Poista
  2. valonsyönti puuttui listasta :D.

    Mutta ääenstin jokin muu kuitenkin siksi, että minusta koomisin viritys on vastikään kuulemani yhdistelmä hurmos-vhh ("pohjoiskorealainen" karppitotuuskäsitys) + veriryhmädieetti. Siihen tujaus salaliittoteorioita ja ripaus paleota, niin a vot, loistava soppa kasassa. Siitä voisi kirjoittaa vaikka hauskan sarjakuvan... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Superruoka fanien (esim. Viidakkomies) kirjoitusten seuraaminen on aika koomista.. On fiilistelyä... Hifistelyä... Buustia... Puolustellaan luonnonmukaisuutta ja raakaa ravintoa, mutta jotenkin kummasti ruoka muuttuu "paremmaksi" kuin siitä tekee smoothien (ravintoaineet "pilkkoontuvat" jotenkin paremmin).. ja tietenkin suhtautuminen veteen..

      Suosittelen viettämään aikaa veijareiden keskustelupalstoilla tai vaikak seurata sen viidakkomiehen blogia :)

      Poista
    2. Varpu: aika villi kombo! Tosin paranisi vielä jos ihan perusveganismi ympätään mukaan... :)

      Poista
    3. Tuota Villimiestä taidettiin haastatella KG-lehdessä, enkä tiennyt, olisiko hänen ja morsionsa ajatuksille pitänyt itkeä vai nauraa. Kaikenlaisia hullutuksia saa tietenkin aikuinen ihminen vapaasti harrastaa, mutta minua ärsyttää, että jopa asialliset lehdet menevät näiden hurahtaneiden vipuun.

      Kaiken maailman homeiset, puolen maapallon halki rahdatut goji-marjat, maca-jauheet ja pakurikäävät (mitä ikinä se sitten onkaan) kuulostavat tietysti paljon hienommalta ravinnolta kuin mummolan metsästä poimitut mustikat ja suppilovahverot. Arkisesta parsakaalista nyt puhumattakaan.

      Superruoka on yksi hullutus, niin kauan kun unohdetaan, että ihan tavalliset kotimaiset kasvikset, marjat ja kalat kuuluvat samaan kastiin. Pähkinöitä ei kotimaasta saa, mutta kaikkea muuta superia kyllä.

      Jos puhutaan ruuasta yleensä eikä ravitsemuksesta, erilaiset ravintolaruokien trendit ovat myös huvittavia. Viime aikoina olen hihitellyt molekyyligastronomialle. Kuinka vaikeaa syömisestä ja ruuanlaitosta oikein voidaan tehdä? Turhaan saamme odottaa, että lautasmallista tulee ravintolatrendi...

      Poista
    4. Pakurikääpähän on ihan suomalainen juttu. En tiedä miten se vaikuttaa, mutta kannattaa ottaa selvää ;) Kirves ja kumisaappaat mukaan ja eikun mummolan metsään etsimään.

      Poista
    5. heh heh, en minä sitä goji-marjaa, enkä pakurikääpää tai elävää vettäkään niin ihmettele - mutta.. Olikohan samoihin aikoihin kun KG -lehdessä myös jossain muussa, ettei jopa Vauva -lehdessä, tai sitten se oli se KG:n juttu, mutta kumminkin tämän Villimiehen perheonnesta. Taisi olla oikein tämä odottava äiti joka siinä jutussa hehkutti syntymättömän jälkikasvunsa ravinnontarpeen ja hyvinvoinnin takeeksi sitä heidän pipetillä nauttimaansa PLANKTONIA.
      Siinä vaiheessa alkoi minulla viheltää...

      Poista
    6. Sienet kuuluvat kyllä ykkösherkkuihini, mutta kääpähän on eräänlaista "kuivunutta sientä" (lampaankääpää lukuunottamatta, joka on lempparisieniäni, koska sitä ei tarvitse ryöpätä). Sellaisen nauttiminen ravinnoksi missään muodossa ei, kiitos vain, kuulosta mitenkään houkuttelevalta. En viitsi edes kokeilla, syön sieneni mieluummin pehmeämmässä muodossa.

      Poista
    7. Heh, menee varmaan vähän asian sivusta, mutta olettekos tutustuneet viidakkomies Olli Postin kanssa samoilla linjoilla olevan Jaakko Halmetojan ajatuksiin? Tyyppi väittää mm. että aurinkolasit aiheuttavat ihon palamisen (kun silmät ei näe, että aurinko paistaa, ihoparka ei osaa puolustautua :D)!

      Poista
  3. Lieneekö lisäaineettomuus seuraava nouseva trendi?

    Valkoisen lihan syöminen on jotain, mitä en ole koskaan täysin käsittänyt. Kasvissyönnille toki on eettisiä perusteita, mutta miksi täytyy pitäytyä pelkässä valkoisessa lihassa, voimatta koskea lainkaan punaiseen - terveyssyistä?

    En myöskään ymmärrä esim. tämän päivän Helsingin Sanomien laihdutusjutussa esitettyä kysymystä "miten selvitä ongelmatilanteista, kuten juhlista?". Selitin juuri taannoin ulkomaalaiselle ystävälle suomalaisia pääsiäisruokia. Mämmi kerman ja sokerin kanssa todettiin hyväksi, pasha vielä paremmaksi. Epäterveellistä, mutta niitä syödään kerran vuodessa, joten mikä on ongelma? Pitäisikö häissä jättää hääkakku syömättä ja vaatia salaattilounas isäntäväen järjestämien tarjoiluiden sijaan? Tuntuu absurdilta, kun itselleni tarjoilut kyllä usein ovat ongelmatilanteita, mutta allergioiden kannalta.

    Mielestäni ruokajuttuja on pohdiskeltu erojen tekemisen välineenä. Ihmiset kun usein haluavat näyttää paremmalta kuin naapurinsa. Tuo kivaa statusta, jos voi kuulua johonkin trendikkääseen porukkaan. On aika se ja sama, onko kyse haarukan käyttämisestä ruokailuun, siitäkin kehittyneempien/monimutkaisempien pöytätapojen vaatimuksesta, vai jostain hienommasta ruokavaliosta. Kun alemmat luokat saavuttavat ylempiä, täytyy keksiä aina vain uusia erottautumisen tapoja. Kai se on sikäli luonnollista, että sitä on tapahtunut satojen vuosien ajan.

    Liekö tuossa myös kyse laumaantumisesta, että halutaan kuulua johonkin samanmielisten porukkaan? Ei välttämättä koeta goottiutta tai muuta alakulttuuria omaksi, vaan koetaan paremmaksi hakea yhteenkuuluvaisuutta ja valtavirrasta erottautumista vaikka sitten ruokavalion avulla.

    VastaaPoista
  4. Vastasin "jokin muu", olisin kyllä voinut vastata hyvin moneen kohtaan. Pahinta mielestäni on se, että ei osata rakentaa ravinnosta niitä peruspilareita oikein, jolloin ylilyöntejä ei tapahdu, koska keho saa tarvitsemansa sopivin väliajoin. Silloin myöskään herkkupäivät tms eivät vaikuta juuri millään tavalla. Win-win tilanne, kaikki voittaa: mieli ja keho.

    Kamalaa on, että vältetään rasvaa, hiilareita tai protskuja, halutaan tuloksia nyt heti ja niin vähällä vaivalla kuin mahdollista. Kannattaisi katsoa kokonaisuutta, ottaa vaikka ulkopuolinen (ammatti)ihminen tekemään ravitsemussuunnitelman.

    Medialla on suuri rooli taas asioiden vääristelyssä ja kyllähän se niin on, että rahalla saa. On olemassa tutkimuksia ja "tutkimuksia", joissa joku firma maksaa jollekin tutkijalle, että kertoo tuloksissa sen, mikä on firmalle eduksi. Sitten tuote viedään käsistä ja firma takoo rahaa.

    Maalaisjärki käyttöön ja kehoa kuunnellen. Kyllä se kertoo, mitä se haluaa.

    VastaaPoista
  5. Äänestin joku muu. Minusta koomisinta (ja ehkä myös surullisinta...) ylilyöntiä on, että ihmiset koittavat laihduttaa kituuttamalla jollain VLCD-jauholla tai vastaavalla. Yleensäkin tuollaset Extravaganza-tyyliset laihikset tai muut "äkkiä tulosta aivan järjettömillä konsteilla". Minusta niiden kanssa ollaan menty täysin metsään.

    Minä kannatan maalaisjärkeä. Tavallista ruokaa. Tavallista, yleishyvää, TARPEEKSI hyvää elämää; lepoa, kunnollista perusruokaa, herkkujenkin sallimista, liikuntaa. Tarvittaessa joitain ravintolisiä, kuten meille esim D-vitamiini, mutta ei kourakaupalla mitään pillereitä kuitenkaan. Ei mitään älyvapaata hifistelyä ja vaahtoamista.

    Olen lukenut kirjasi Syö hyvin ja laihdu, ja täytyy sanoa, että puhut niin järkeä kuin olla voi. Oli hienoa löytää myös blogisi. Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  6. Laihduttajan näkökulmasta asia näyttää vähän toiselta. Kun kuuri epäonnistuu, tyhmäähän se olisi toistaa samaa kavaa. Yriteään siis uutta trendi dieettiä, jospa tämä olisi se mikä vihdoin toimii...
    Läskisota, ja sodassahan on kaikki keinot sallittuja. ;)

    VastaaPoista
  7. Helille kommentoisin vastaan, että laihdutin itse Xtravaganzan VLCD-pusseilla noin vuosi sitten noin 25 kiloa, ja paino on pysynytkin poissa. Sillä kuurilla ei ole tarkoituskaan kituuttaa määräänsä pitempään, ja jo kuurin aikana opiskellaan terveellisempää syömistä (syödään 5-6 kertaa päivässä, aamiaisen, lounaan ja illallisen nyrkkisääntönä lautasella nyrkillinen jotain proteiinipitoista, nyrkillinen lämpimiä kasviksia ja kämmenellinen vesipitoisia kasviksia).

    Ja tuota aikas vapaasti itse koottavaa ruokavaliota noudatetaan vain niin kauan kuin halutaan laihduttaa, sen jälkeen voi alkaa ajatella vapaammin.

    En ole nyt erityisen tuohtunut :) mutta kannattaa tutustua asiaan ennen kuin alkaa kritisoida. Itse olin ollut koko ikäni ylipainoinen ja nyt 37-vuotiaana voin vihdoin sanoa olevani tyytyväinen painooni. Se ei ole ihan vähän se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun verran siitä kyllä tiedän ja muutama kaverini on sillä laihduttanut (osa onnistuneesti, osa ei). Sanoisin näin, että ok, tulosta sillä tulee ja todella upeaa jos se tulos myös pysyy. Minä vaan silti kannatan sitä, että laihiskin tapahtuis ihan tavallisen ruoan kanssa hitaasti mutta varmasti.

      Eli minua ihan oikeesti kauhistuttaa ajatus pussikuureista. Voi olla, että osin siksi, etten kuuna päivänä itse sellaiseen pystyisi. Mutta osin siksi, että minä en vaan usko että niissä on juurikaan mitään luonnollista jäljellä, niissä pussijauheissa siis. Tuo "nyrkkisääntö" sen sijaan kuulostaa erittäin hyvältä. Mutta minun mielipide nyt olikin nimenomaan niitä pussikuureja kohtaan.

      Onnittelen sinua toki tuloksestasi, se on uskomattoman itsehillinnän tulosta ja sinällään tosi upeaa!! Jokainen tyylillään, ja tässä nyt kysyttiinkin ihmisten mielipiteitä. Miun mielipide oli tuollanen ja toivon kyllä ihan rehellisesti, että ihmiset löytäis sen viisasten kiven ihan tavallisesta ruoasta, ei mistään noin hurjista konsteista. Minusta on hurja konsti vetää kalorit ihan tosi alas, vaikka sillä tulosta tuliskin. Minusta ihmisen elimistöä ei ole tehty sellaseen.

      Opiskelen alaa, pikkuhiljaa kerään tätä tietoakin... voi olla, että jos mulle toisin asia todistetaan, niin vielä joskus olen toista mieltä kuin nyt. Vaikkakin vahvasti epäilen.. =D

      Poista
    2. Mäkin tiedän kyllä muutaman ihmisen joilla tuo ei ole onnistunut, se ei ole mikään oikotie onneen sinänsä. Pussikuuri ei toki ole luonnollinen tapa laihduttaa mutta ainakin sillä saa siihenastisen syömistavan katkaistua ja painoa reilusti alas pienessä ajassa, joista molemmista on hyötyä pidemmällä aikavälillä ("uusi alku" ja motivointi. Mutta tämä tästä aiheesta. :)

      Poista
  8. Peruslautasmalli on ihmisten mielestä tylsä ,siksi se ei myy ja uskon, että syy siihen on se, että sitä ei osata. Ihmiset haluavat tarkat ohjeistukset ja dieetit ovat uusia raamattuja, ohjeita, joita tosiaan noudatetaan välttämättä ymmärtämättä pointtia tai syytä miksi. "no kun käsketään". Ja kun dieetti ei toimi/kohtaa arjen haasteet, voi dieetin ottaa syntipukiksi, ei itseään. Kun ei erikseen sanota että kuinka monta grammaa ja mitä saa olla ja mitä ei, ovat ihmiset sekaisin. "Ai saako kaikkea muka oikeasti syödä kohtuudella?".Perusmaalaisjärki unohtuu ja kuten jo todettu, paluu peruasioihin on se, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat.

    VastaaPoista
  9. Olisin voinut valita useammankin vaihtoehdon. Minusta super-food innostus on järjetöntä. Mistä tavallinen kuluttaja voi tietää, mitä nämä ruuat todellisuudessa sisältävät? Aina nämä tuotteet tulevat ulkomailta. Mikä vika suomalaisessa ruuassa on, kun se ei kelpaa superruuaksi? Sitten kaikki funktionaaliset elintarvikkeet. Niitä terveellisiksi mainostamalla myydään kuitenkin aivan yhtä sokerisia tuotteita kuin tavalliset versiot (esim. jogurtit) ovat.

    Parhaiten muistan kuitenkin rasva- ja kolesterolihysterian. Meidän kotitalousopettaja puhui rasvan käytöstä ja leivälle sai hänen mukaansa laittaa vain pienen sipaisun rasvaa. Sitä ohjetta sitten nodatettiin myös kotona. Rasvan laatuun kiinnitettiin myös huomiota. Samainen opettaja sai melkein ajatuksesta sydänkohtauksen, kun sanoin syöväni aamiaiseksi paistettuja kananmunia joka aamu. Paremmin ne nälkää pitivät kuin sokerilla kyllästetyt maissihiutaleet. Kolesteroli oli silloinkin normaali.

    VastaaPoista
  10. Mä toivosin painonpudottajille uudeksi trendiksi kärsivällisyyttä... :/ ENE-ruokavalio ei ole suosikkini todellakaan, mutta välillä on siihenkin turvauduttava, jotta saisi asiakkaan sitoutumaan ravitsemushoitoon paremmin. Välillä on vähän haastavaa tää duuni, kun konkreettiset tulokset ja toiveet ei oikeen mee "hyvä syöminen" tai "rento painonhallinta"-ideologian alle (jotka tulee aina olemaan omia suosikkeja).

    Väänsin tuossa juuri koulutyön ruokayritysten kestävän kehityksen strategioista ja toivottavasti firmatkin alkavat toimimaan järkevämmin markkinoinnin ja tuotekehityksen suhteen. Ikuisena optimistina uskon, että firmat tekevät muutoksia ja eivät niin herkästi lähtisi ratsastamaan ylilyöntien tai trendin mukaan tai että markkinointi ei johtaisi harhaan (nämä nollaprosenttiset tikkarit yms).

    Mulla kyllä ei oo superfoodeja vastaan mitään, paitsi, että ne pitäs olla puhtaita ja ekologisesti tuotettuja. Jos joku pieni syrjäinen osuuskunta (parhaimmassa tapauksessa naisosuuskunta) --> jotka huolehtivat muksujen koulunkäynnistä ja muonittamisesta) saa siitä tuloja, että länkkärit haluaa maksaa macasta tsiljardi kilolta, niin mulle ihan fine. Planktonia en kyllä itse ajatellut alkaa pipetoimaan (oikeesti, kaverit...). "Mulla on valaiden kanssa sopimus, että mä en koske niiden ruokaan, jos ne ei koske mun ruokaan." ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsivällisyyden puolestapuhujat (kuten Patrik kollegoineen) saavat kyllä tehdä lujasti töitä, jos aikovat pärjätä tosi-tv:n laihdutusohjelmille, joissa painopudotusvauhti on luokkaa 2-4 kg/vko. Tällaisten mallien antaminen on suorastaan vastuutonta!

      Superfoodeista olen saanut tarpeekseni myös sitä kautta, että muuan ystäväni innostui niistä niin, että syö niitä urakalla, vaikkei pidä niistä oikein mistään. Minä päätin vastapainoksi, etten syö mitään, mikä ei minusta maistu hyvältä, oli se miten terveellistä tahansa. Onneksi satun pitämään marjoista, kalasta, tomaateista, parsakaalista ja pähkinöistä.

      Poista
  11. Tuo plankton alkaa olemaan jo niiiin paksua....

    Mutta kun tässä on muutama miettinyt seuraavaa isoa trendiä niin mäkin hetken pohdin. Musta iso trendi on aina vastaisku jollekin olemassaolevalle - ja nyt lasken olemassaoleviksi trendeiksi luonnollisuuden ja hiilaritietoisuuden. Samoin trendissä on oltava joku uusi ihan asiallinen pohja - totaalihuuhaat pommitetaan kyllä alas. Ja keksin lopulta ehdotukseni tulevaksi trendiksi, mutta sen perusteista tulisi niin pitkä että taidankin sen blogauttaa lähiaikoina :)

    Leena: kun teit kerran tuon koulutyön niin olisi kiva nähdä siitä joku laajempi juttu. Onnistuuko?

    VastaaPoista
  12. Se koulutyö itsessään oli liian suppea (tässä asiassa olen aika hikari), mutta tarkoitus on kyllä vielä enemmän perehtyä asiaan, enemmän vielä ravitsemuksen näkökulmasta. Palaan asiaan! :)

    VastaaPoista
  13. Menee hiukan ruokavalioitten ulkopuolelle, mutta itse toivoisin, että lähiruoka olisi tuleva trendi. Saisi mennä vähän äärimmäisyyksiinkin tyyliin "kasvata itse omat porkkanasi kerrostalon katolla". Tämä siksi, että pidän nykyistä ruuan rahtaamista maailman yhdeltä laidalta toiselle älyttömänä ja haitallisena toimintana. Taannoin oli Hesarissa juttu siitä, että isojen lounasruokaloitten ja ravintolojen broileri tulee esikypsennettynä Argentiinasta. Sieltä hankitaan, mistä halvimmalla saadaan, tietenkin. Mutta silti nykyinen trendi kalvaa omaa jalkaansa - onko järkevää rahdata maailman ympäri tuotetta, jota on saatavilla myös siinä kohdemaassa.

    VastaaPoista
  14. Vieläkö joku muistaa vuoden takaisen D-vitamiini villityksen ;-) Mukavasti on sekin jo laantunut. Muistan ajan kun C-vitamiinin piti parantaa suurin piirtein kaikki taudit. Toisin on tainnut käydä.

    Ylilyönti-ilmiöistä usein syytetään mediaa ja elintarviketeollisuutta. Varmaan näin onkin suuressa mittakaavassa. Ehkä joskus siemen voi olla tutkijoissakin. Monta kertaa tuntuu esityksiä kuunnellessa siltä, että tutkijoiden on julkisissa esiintymisissä todella vaikea esittää asioita puolesta ja vastaan tieteellisen ajattelun mukaisesti. Lähinnä kuullaan tutkimustuloksia puolesta. Ruistutkija ei ole innostunut kertomaan neutraaleista tai negatiivisista tuloksista eri terveysmittareihin, karppaustutkija ei halua kertoa väestötutkimuksien huonoista eläinproteiini- ja -rasvatuloksista, kasvirasvoja tutkiva ei halua sanoa mitään omega-6 rasvahappojen negatiivisista vaikutuksista esim. suolistosairauksiin, ja sitä rataa.

    VastaaPoista
  15. Kyllä mä ainakin muistan tuon d-vitamiinin joka päivä edelleenkin...on vaan taitaneet viralliset tahot sen unohtaa, eivätkä kerkiä lueskella uusimpia uutisia siihen liittyen. Eli d-vitamiini on kyllä täällä pohjolassa tärkeimpiä muistettavia, eikä kannata pihistellä määrissä, annettiinhan sitä muinoin 60-luvulla lapsille sen 100 mikrog:aa / pvä. Nyt se muka on myrkyllinen määrä. Enkä kyllä lyttäisi tuota C-vitamiiniakaan. Jotkut villitykset vaan jää päälle ;)Vielä ei ole haittoja ilmentynyt vaikka olen pian 2,5 vuotta syönyt 150 mikroa d-tä päivässä, kesällä satunnaisesti on jäänyt muutamana päivänä väliin. Verestä mitattu taso on siinä 140 mmol/l luokkaa, eli erinomainen. ja flunssat on hyvin pysyneet tänäkin talvena poissa.

    VastaaPoista
  16. Olen Luken kanssa samaa mieltä porkkanoiden kasvattamisesta ja siitä, että kehitysmaakanaa ei tartte raahata toiselta puolelta maapalloa. Sen sijaan ihan yhtä mieltä en ole kuljetuspäästöistä ja -kuluista sinällään. Rahtilaivoilla roudatut ruokien hiilijalanjälki kun ei synny juurikaan siitä kuljettamisesta. Ilmasto-opas toteaa, että tapauskohtaista tämäkin (http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/ab196e68-c632-4bef-86f3-18b5ce91d655/ilmastomyotainen-ruoka.html#h_Kannattaako_l_hiruokaa_suosia_)

    Väillä meinaa kyllä hermo mennä, kun aina syytetään kauppaa, vaikka ymmärrän, että sillä iso vastuu on ja mahdollisuus vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen. Fakta kuitenkin on, että jos KUKAAN ei ostaisi pakastepizzaa 5 kpl kerralla (kuten eilen eräs herra kaupassa), ei niitä myöskään valmistettaisi. Ja tylytän nyt hieman lisää kanssaihmisiäni ruokavalintojen terveellisyydestä. Kaupassa käydessä en ole vielä kertaakaan ollut sitä mieltä, että " vau, onpa hyvät ostokset". Nyt en edes liioittele (johon välillä kyllä sorrun). Läheltä on liipannut. ;) Tajuan kyllä, että joskus sitä ostaa nakkipaketin ja pakastepizzan ja ne terveellisemmät valinnat on tehty joku toinen kauppareissu. Mun mielestä vaan some-sfäärien hengennostatus lähiruoasta saati ravitsemusalan vinkit eivät kauppareissujeni havainnoinneissa näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 5 pizzaa on vielä vähän. Olen nähnyt kuinka elosen tehtaanmyymälässä Jämsässä on ostettu kaksi muovikassillista yhden henkilön toimesta niitä roiskeläppäpizzoja, kun kerran halvalla saa. Suosittelen paikkaa kyllä käyntikohteeksi, elosen saaristolaisleipä on erinomaista jos nyt ei kaikkein keveintä sekään.

      Poista
  17. Valitsin superfoodin, koska varsinkin aluksi asiasta lukemalla olisi voinut kuvitella goji-marjojen tms. olevan ikuisen elämän eliksiiri. Toinen ärsyttävä seikka siinä on/oli se, kun termiä alettiin levittämään vähän kaikkiin ruoka-aineisiin.



    Minä luulen(toivon), että seuraava villitys joko menee vähemmällä metelillä ohitse, tai että ainakin itse osaan olla kiinnittämättä siihen niin paljon huomiota. Varsinkin karppauskeskustelusta sikisi suunnilleen joka toinen tunti jokin uusi väite/tutkimus/guru/dieetti ja samalla myös vastustavia väitteitä/tutkimuksia/guruja/jne.... Vähemmästäkin kyllästyy. (Huvittavaa muuten, henk.koht piirissäni tunnen 2 ihmistä, jotka karppasivat jonkin aikaa - lähes kaikki muut tuntemani ihmiset tunsivat tarvetta aina aterioilla mainostaa että "Minähän en karppaa vaan pottuja syön!" Vastareaktio ihan tunnepohjalta vaikutti ainakin lähipiirissäni olevan aika voimakas..)

    Mira

    VastaaPoista
  18. Alan vahvasti kallistua sen kannalle, että LAIHDUTTAJA TUTKITUTA PÄÄSI. Kartoita todellinen laihdutustarpeesi ja ala sen jälkeen vasta etsiä itsellesi sopivia keinoja. Minä olen tällä hetkellä terapiassa. Menee ihan helvetin kauan, sattuu joka paikkaan ja välillä voin fyysisestikin pahoin. Mutta hyvää tekee.

    -Massu

    VastaaPoista
  19. Itselläni suositusten (paljon täysjyvää, vihanneksia, vähän rasvaa) mukainen laihduttaminen ja kalorien laskeminen johti vain lihomiseen koska minua riivasi jatkuva nälkä ja alhainen verensokeri vaikka päivän kalorit (2000 kcal) olivat jo täynnä. Verikokeissa paljastui lisäksi kohonneet kolesteroliarvot ja maksa-arvo, jonka vuoksi kävin vatsan uä:ssa - diagnoosina rasvamaksa. Luin aiheesta tutkimuksia, ja monessa todettiin vähähiilihydraattisen ruokavalion auttaneen. Rupesin "rentokarpiksi" - nyt paino on pudonnut 8 kg, kolesteroliarvot ovat kaikki normaalit (HDL noussut, triglyt laskeneet) ja maksa-arvot ovat laskeneet, vaikka eivät ole vielä normaalit (olivat 100, nyt 76, tavoite 40). Ultraäänessä en ole vielä käynyt uudestaan. Karppausta sanotaan huuhaaksi, mutta minulla se näemmä toimii.

    VastaaPoista