Virheet on tehtävä itse

Sille nyt ei voi mitään, että aika usein olen puhumassa asiakkaille siitä että syömisessä kannattaisi ottaa vähän rennommin, syödä voisi vapautuneemmin, laihduttaa kannattaisi vähän hitaammin ja lukemattomilla muillakin tavoin syömistä voisi vähän löysätä. Useimmiten asiakas saakin tästä kiinni, koska hänen kokemushistoriastaan löytyy merkkejä

- joko siitä, että se löystäminen on itse asiassa joskus toiminut

- tai siitä, että se tiukka syömisote ei ole vuosikausiin toiminut ja on vain pakko kokeilla jotain muuta

Kun kokemus puuttuu

Ongelma on jos kumpaakaan noista ei löydy, mutta tiukasta syömisotteesta on jo saatu ne ensimmäiset hyvät alkukokemukset - jotka siis melkein aina alussa tulevatkin hiipuakseen hiljalleen tasolle, jossa tiukka ote ei toimi enää lainkaan eikä koskaan. Tyyppiesimerkkinä tästä toimimisen hiipumisesta se Painonvartijoissa 7 kertaa laihduttanut tai kuudetta karkkilakkoaan vetävä, joka muistelee haikaillen ensimmäisten onnistumisten perään ja ihmettelee, että kyllä tämä laihduttaminen nyt vanhempana vaan on vaikeampaa.

Mutta kun asiakkaana on vaikkapa 17 v nainen, joka aloitti laihduttamisen 4 kk sitten karkkilakolla ja syömällä 1100 kcal ja on laihtunutkin - joka uskoo painonsa nousseen nimenomaan rennosti ottamalla ja kokemushistoriaa toimivuuden hiipumisesta ei ole. Tosiasia on, että asiakastyössäkään en aina pysty vakuuttamaan asiakasta kokeilemaan järkevämpää muutosta vaan hänen on ihan itse todettava tulevien vuosien aikana, ettei painonhallinta tiukalla syömisotteella oikein kannata. Ja jos tullaan asiakastyöstä yleisemmän viestinnän tasolle, niin parilla one-linerilla ei käännetä kenenkään päätä.Tuntuu siltä, että jotkut virheet on aina tehtävä itse.

Tottakai minä yritän. Voin vyöryttää aiempia vertaisesimerkkejä, tyypillisiä asiakasjatkumoita, latoa tutkimustietoa, vedota auktoriteettiin, vedota esikuviin, kaivella nykyisen oleminen ongelmakohtia jne... Mutta jos asiakkaan oma kokemus on, että rennosti syömällä tässä on lihottu ja nyt tiukka ote toimii niin kaikki puheeni on todennäköisesti sanahelinää. Oma kokemus ratkaisee.

Mitä tehdä jos suunta ei vain käänny parempaan?

Mitä sitten tehdä tässä tilanteessa? Oma taktiikkani on yleensä koettaa vakuuttaa nykyisen toimintavan heikkouksista, mutta samalla olen realisti että tietyillä lähtökohdilla asiakas ei ehkä innostu teemoistani. Siksi kakkosstrategiani on hyväksyä se, että asiakas jatkaa valitsemallaan tiellä mutta luoda hänelle varoitusmerkkejä jatkoon, jotta hän tilanteen muuttuessa mahdollisimman aikaisin tunnistaisi olevansa väärällä tiellä. Esimerkin 17 v naiselle ne ovat esimerkiksi:

- "okei, mutta jos sulla alkaa se karkkilakko yhtäkkiä rakoilemaan tai sulle alkaa tulemaan ahmimiskohtauksia niin ne ei ole sitte mitään huonoa säkää tai itsekurin puutetta. Se on vain selvä signaali, että tämä sun kuvio on menossa oletettuun suuntaan eteenpäin ja pitää herätä siihen." 

- "se on hyvä jos sulla ei vielä ole sellaista kokemusta, että mikä sosiaalinen puoli olis kärsinyt mutta siinä vaiheessa kun sä huomaat että alat laistaa menoja ja tapahtumia kaverien kanssa kun ne liittyy syömiseen niin tiedät olevasi jo pahasti hakoteillä"
- ".. hyvä ettet sellaista vielä tunnista mutta jos nyt alkaa käymään niin, että huomaat reknaavasi syömistä siten että liikkumattomina päivinä et oikein uskalla syödä samalla lailla kuin liikuntapäivinä niin tiedät että nyt syömisajatus alkaa jumittamaan pahanlaisesti"
- "..mutta jos sitä palelua, "kevytpäisyyttä" tai huimauksia alkaa tulemaan niin kyllä sä sitten meet pahasti alikierroksilla vaikket jaksamisessa mitään huomaiskaan."
- "siinä vaiheessa kun kuukautiset ei enää pyörikään, niin voihan sitä ajatella että se on vaan treenistä johtuvaa, stressiä tai muuta mutta tällä näkymällä se todennäköisin syy kuitenkin on että kroppas ei oikein tykkää siitä mitä teet ja olisi aika vaihtaa taktiikkaa"


Ja sitten toisenlaiselle asiakkaalle toisenlaisia varoitusmerkkejä. Kuitenkin ajatuksena on, että jos asiakas uskoo valitsemaansa taktiikkaan niin lähdetään siihen mukaan. Kaikkeahan voi kokeilla ja onnistujia löytyy monilla tavoilla - mutta pidetään vaan selkeät signaalit siitä milloin saletisti homma ei toimi eikä sitä kannata enää yrittää saada toimimaan. Kun tämä käy, pitää tehdä jotain muuta.

Virheistä pitäisi oppia
Vaikka kovasti monenlaiset terveystoimijat yrittävät -ja pitääkin yrittää - etukäteen suojella vaikeuksilta niin kai se lopulta on luontevaa ajatella, että aika monen pitää tehdä omat virheet joista oppia. Hieman edelliseenkin blogautukseen viitaten syömisen ylilyönnit yksilötasollakin taitaa olla osa asia, josta ei ikinä päästä eroon. Joten yhtä tärkeää kuin ehkäistä ylilyöntejä syömisessä on minusta luoda selvät merkit milloin se ylilyönti on tapahtunut niin sieltä pääsee takaisinkin ennenkuin isompaa ongelmaa pääsee muodostumaan.

Niin ja tämänkin blogautuksen tarkoitus oli tietysti ehkäistä niitä virheitä :)

Syömisessä virheet ja ylilyönnit on keskeinen osa oppimista