Ravitsemussuositukset

Tällä blogautuksella on kolme teesiä, joista keskityn kahteen jälkimmäiseen:
1) Ravitsemussuositusten Hh-rasva-proteiini välissä voisi olla enemmän hajontaa.
2) Ravitsemussuosituksia ei lueta/ymmärretä siten kuin niiden tekijät ovat ajatelleet - paljon ristiriitoja syntyy tästä näkökulmaerosta
3) Ravitsemussuositusten tekijätiimit ja organisaatio ovat minusta kunnossa
Ja kun tykkään kertoa mistä nämä blogautukset ottavat kimmokkeensa niin samanaikaisesti tänään silmiin osui kaksi juttua kun loman jälkeen katselin somemaailmaa. Toisaalla oli Varpu Tavin vanhempi juttu ravitsemussuosituksista ja toisaalta pronutritionistin FB-sivuilla oli kommentti jossa viitattiin että ravitsemussuositusten makroravinnejakaumien pitäisi jotenkin olla yksilötason suosituksia - mitä ne eivät ole. Ja niistä seuraavat ajatukset.
Ravitsemussuositusten makroravinteissa voisi olla enemmän hajontaa
Minä pidän suosituksia verrattain hyvinä, mutta makroravinteissa olisi minusta varaa laajempaankin hajontaan - tutkimusnäyttöä siihen olisi ollut kuten jo mm. IOM vuoden 2002 suositukset kertovat. Toisaalta IOM suositukset ovat yksilöille joka selittää hajontaa - mutta ehkäpä Suomenkin suositusten pitäisi olla koska sellaisina ne kuitenkin tunnutaan ymmärrettävän.Suositukset voisivat minusta jättää yhä enemmän pelivaraa erilaisille ruokavalioille ja se pitäisi todeta suoremmin kuin se nyt tehdään. Se siitä, koska blogautuksen juju on muualla.
Ravitsemussuosituksia ei lueta/ymmärretä kuten ne on tarkoitettu
Disclaimer:Minä en ole ravitsemusneuvottelukunnan jäsen ja siinä mielessä tulkinnassani suosituksista voi uupua jotain - mutta en usko silti että kovin paljoa.
Lyhyesti sanottuna suositukset kansalaisille ja yksilöille ovat ne ruokatason suositukset ja oikeastaan kaikki luvut mitä sieltä löytyy ei ole tarkoitettu ruokavalion ohjeistamiseksi yksilölle - näin minä sen ammoin opin ja näin se yhä selitetään ravitsemussuositusten esipuheessa. Mitä siis suositukset haluavat sanoa tavallisella tallaajalle. Ne haluavat sanoa näin:
- syö lautasmallin mukaan
- syö tasaisella ateriarytmillä
- syö runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä
- täysjyväviljavalmisteita joka aterialla
- valitse vähärasvaisia liha- ja maitovalmisteita
- syö kalaa 2-3 kertaa viikossa
- käytä näkyviä rasvoja, margariinia, öljyjä jne.
- sokeria säästeliäästi, suolaa niukasti
- juo riittävästi
Nuo ovat suositukset kansalaisille ja virallinen ruokavalio on tuossa. Niistäkin voi olla eri mieltä, mutta isossa mittakaavassa ei noilla ohjeilla kenenkään terveyttä pilata. Ja jos minulta kysytään niin suomalaisten syömisen suurin ongelma on siinä, että emme täytä noista suosituksista ainoatakaan ja se missä olemme ehkä parhaimpia on kevyttuotteiden valitseminen - joka on noista ylläolevista asioista minusta ylivoimaisesti epäolennaisin ja monelta osin täysin turha ohje. Eli kyllä, edustan ajatusmallia "suositukset eivät lihota vaan se että ne eivät juuri toteudu".
Ja sitten ne luvut. Ei kansalaisviestissä sanota että hiilihydraattien saannin pitäisi olla välillä 50-60 E% tai jonkun muun jotain muuta. Kunhan valitset ruokia tuohon suuntaan niin se on ajatus. Luvut on tarkoitettu ohjaamaan pääosin joukkoruokailua eli monella ihmisellä yhtä ainoaa ateriaa koko hänen päivän syömisessään. Intin ja sairaaloiden kohdalla tämä ei toki mene näin.
Yksi keskeisiä väärinymmärryksiä onkin, että suositukset ohjaisivat jokaista yksilöä syömään hiilihydraatteja 50-60 E%, rasvaa 25-35 E% ja proteiinia 10-20 E%. Ja että, "virallisen" syömisohjauksen pitäisi jotenkin pysyä näissä raameissa. Ei se niin ole tarkoitus ja sekin on luettavissa suosituksissa. Mutta kerta toisensa jälkeen näen siellä sun täällä juttuja, joissa tämä asia ymmärretään näin. Itse ei tulisi mieleenikään ruokavaliota ohjatessa laskeskella meneekö makroravinteet suositeltuun haitariin ja olen aika varma, ettei juuri muillakaan kollegoilla.
Minusta viimeaikaisessa keskustelussa tämä jako ruokataso-yksilö ja numerotaso-ravitsemuspolitiikka näkyi hyvin USA:n uuden MyPlate - suosituksen lanseerauksessa (mm. Ravitsemusuutiset ja Pullapoliisi bloggasivat tästä). Vaikka suosituslautanen on minusta vähintäänkin outo (oikeastaan surkea) niin se missä lanseeraus onnistui oli että puhuttiin kielellä jolla oli tarkoitus puhua - ruuasta. Silmiini ei osunut juttuja, jossa olisi kerrottu tai pohdittu mitä makroravinnejakaumia haluttaisiin - eikä pitänytkään koska kansalaissuosituksessa sillä ei ole niin väliä.
Mutta kappaleen summa summarum: suositukset yksilöille eivät ole esim. 50-60 E% hiilihydraattia ravinnosta. Se mitä suositellaan on ruokaa, kuten varsinaisesta kuluttajaesitteestä näkee.
Ravitsemussuositusten tekijätiimit ja organisaatio ovat minusta kunnossa
Monesti kuulee, että ravitsemusneuvottelukunnasta pitäisi saada elintarvike- ja maatalouspuolen ihmiset pois. Nykyisessä ravitsemusneuvottelukunnassakin on näiden tahojen edustajia ja ymmärrän miltä se voi näyttää kyynisessä silmässä. Ja tottakai elintarviteollisuuden edistäjän tehtävä onkin esitellä heidän näkökantojaan - mutta eihän se nyt niin mene että jos sieltä sanotaan EI niin sitten muut ovat hiljaa. Muitakin kuin vain terveystoimijoita tarvitaan koska heillä on tietoa mitä terveystoimijoille ei ole - ja  heiltä löytyy myös asiallisia argumentteja, joita terveystoimijat eivät osaa ottaa huomioon. Ja siksi kaikkia näitä ulkopuolisia sidosryhmiä on suositustyöryhmissä hyvä olla. Kyyninen uskoo, että he jyräävät mutta ei se niin mene. Terveystoimijat ovat ylivoimainen enemmistö suositusryhmissä ja erilaisilla sidosryhmillä on vain yksi henkilö. Joita tuntien laskisin heidätkin osassa tapauksessa terveystoimijoiksi.
Itse olin mukana tekemässä juomasuosituksia ja työryhmässä oli myös mukana elintarviketeollisuuden edustaja.
Oma kokemukseni tässä pienessä palasessa oli, että elintarviketeollisuuden edustaja toi mukanaan hyvää tietoa ja näkökulmia jotka paransivat suosituksia. Ja terveyden kannalta ei tehty mitään kompromisseja vaan suosituksista tuli terveystoimijoita miellyttävät.
Loppukaneetti
Minusta suosituksia ymmärretään monin eri tavoin ja niistä eroista tulee ristiriitoja. Halusin osaltani selventää mistä niistä on käsittääkseni on kysymys. Eivät ne ole täydelliset, mutta eivät ne minusta ole niin huonotkaan kuin moni ajattelee.
Siinä olen Varpun kanssa samaa mieltä, että periaatteessa Ravitsemusneuvottelukunnalle parempi koti olisi sosiaali- ja terveysministeriö. Tämä nykyinen sijainti on varmaan enimmäkseen historiallista jatkumoa. Mutta suositustyöryhmän koostumus esimerkiksi nyt on minusta asiallinen.
Se mikä siellä ei ole kunnossa on resurssit tehdä asioita.
Ps. Nyt oli niin vauhdilla kirjoitettu juttu että muutoksia tullee kun ehdin vilkaista uudelleen. Mutta eiköhän pääpiirteet olleet tuossa.