Nuo kaksi aiempaa blogia olivat itse asiassa kuukauden vanhoja juttuja omilta kotisivuiltani ja nyt kun aloin pohtimaan tämän saitin oikeasti ensimmäistä postausta niin päätin ottaa hieman historiallista perspektiiviä siitä miksi netissä on kiva välillä kirjoitella asioista mutta miksi myöskään en sitä ole juuri vapaa-ajalla tehnyt (Kiloklubin lasken vaikka työksi).
Ammoin olin kohtuuaktiivinen keskustelija aikansa "kuumimmassa" kuntoilutietoisten nettipalvelussa keho.net koska siellä oli mukava meininki hyvinkin eri ravitsemusnäkemyksien kanssa. Tätä postausta varten kaivelin vuosien takaa joitakin esiin tulleita keskusteluja ja aiheet ovat ihan samat kuin tänäkin päivänä foorumeilla. Jos joku ajattelee että nyt on tosi kuumaa jutella voista, vähähiilihydraattisista ja hiilareista niin oma muistikuvani on etteihän julkisuudessa ole viime kymmeneen vuoteen muusta juteltukaan - keho.net vahvisti tämän.
Katsokaapa vaikkapa nämä ammoiset ketjut viime vuosikymmenen alkupuolelta:
Hiilihydraatteja ei tarvita
Voi vs. margariini
Heikkilä ja rasvat
Ja olipas lystiä lueskella noita ketjuja, sillä samalla huomasin kuinka se on ollut kasvualustana monelle tänäkin päivänä aktiiviselle toimijalle ja useampikin henkilö nimimerkin takana on tuttu sellaiselle joka hiukkasen selailee ravitsemus- tai liikuntasaitteja tänäkin päivänä. Jason, Tigerclaw, Juha H, Hullu Luumu, .... Ja varmaan siellä on myös monia joiden henkilöllisyyttä en tiennyt ja hekin näkyvät tänä päivänä. Jokainen joka tunnistaa itsensä voisi hyvinkin ilmiantaa itsensä kommentoimalla - minä en raaski. Päästäänpähän samalla tutkimaan oliko niissä jutuissa mitään tolkkua 6-8 vuotta sitten :) Nythän vain Anssi Manninen ja minä joudutaan tilille vanhoista sanomisista nimimerkkivalintojen vuoksi. Tosin varsin pitkälle allekirjoitan sanomani yhä ainakin noin mitä äkkiseltään osui silmään.
Mutta samalla niistä ketjuista näkyy miksei keskustelupalstat vapaa-ajalla nykyään innosta ja täytyy kyllä myöntää että aika vähän nämä uudet sometkaan vaikka haluaisinkin ja yritän innostua niistä. Syy on henki ja fiilis. Vaikka eri mieltä ehkä ollaankin asioista niin keho.netin turinoissa ei ole lainkaan samassa mittakaavassa tälle päivälle tyypillistä aggressiivisuutta ja pahansuopaa kinastelua. Vastaavasti toisten kunnioitus oli eri tasolla kuin mihin ainakaan itse nykyään törmään ja mukaan mahtui hyvin monenlaisella pohjalla kunhan oli jotain muutakin sanottavaa kuin vain kinata ja jankata samaa - mm. Kehon kunkuksi valittiin kaikkia näkökantoja, taustoja, sukupuolia ja tyylejä :) . Ja jotenkin tuntui että asiaakin oli enemmän ja ihan hatusta vedettyjä teorioita vähemmän.
Olkoonkin että aika olisi kullanut muistot mutta silti toivoisin näkeväni enemmän samankaltaista hyväntuulista debatointia ja jutustelua syömisestä. Nykyään asioista jutellaan niin ohimosuonet pullollaan toisista pahinta ajatellen. Jos ottaisi sen linjan että kaikki täällä netissä kirjoittelevat haluavat ihmisten syövän paremmin mutta siihen on niin monta näkökantaa kuin kirjoittajaakin - oikeassa ei ole kukaan mutta muita voi koettaa opettaa (ei todnäk toimi tosin :) )ja muilta voi oppia. Ja siinä sivussa voi jopa joskus naurahtaa. Ainakin tässä blogissa yritän vaalia tätä henkeä.
Hah hah! Nostalgiaa todella! Oli ihan pakko klikata nuo mainitsemasi linkit ja käydä fiilistelemässä aikoja kultaisia. Toisaalta hieman noloa lukea omia vanhoja juttuja, koska moni asia ja mielipide on matkan varrella muuttunut. Noh, se on vain elämää ja elämässä opitaan ja mennään eteenpäin!
VastaaPoistaKiitos, Patrik, näistä nostalgisista hetkistä! Ja terveiset kaikille tuon ajan "Kehoilijoille", jos muutkin satutte tämän Patrikin postauksen lukemaan! =)
Terkuin,
Hermeliini aka Hermis aka Johanna
Itselläkin on nostalgiaa sosiaalisen median aamuhämäriin.
VastaaPoistaNykyään netinkäytön osaamis- ja osallistumiskynnys ovat laskeneet. On helppo käydä heittämässä provoa sinne sun tänne. Tähän kun vielä lisätään tiedonvälittämisen nopeatempoistuminen, mikä on sisään rakennettu Facebookiin, Twitteriin, blogeihein ja valitettavasti myös hakukoneisiinkiin. Pitäisi löytää uusia parviälyn yhteistyömuotoja, johon ihmiset olisivat valmiita sitoutumaan syvemmin.
Toisaalta on sanottava se, että Facebookissa on suuret etunsakin. Se on alentanut asiantuntijoiden kynnystä osallistua, kun ei ole ollut anonyymejä huutelijoita.
Hahaa, Hermeliinihän se ja edelleen kuvioissa mukana myös :) Kyllä näitä muitakin kehoilijoita on kun jo tämän blogin tiedoista niitä löytyy ainakin pari *viheltelee vihjaillen kaapista tuloa*
VastaaPoistaJust näinhän se Janne on. Varmaan se ydinasia on tuo "pitäisi löytää uusia parviälyn muotoja.." mikä sulla onkin mukavasti työn alla.
Toivottavasti jaksat todella viljellä Patrik tuota pientä pilkettä postauksissasi. Sille olisi todella tarvetta. Voin yrittää itsekin seurata perässä :-) .
VastaaPoistaHauska sinänsä että kirjoitin osittain samasta aiheesta tänään mutta ihan eri näkökulmasta.. Pienen pilkkee lisäksi toivoisin, että keskustelut netissä täyttyisivät enemmän asenteesta "kerro minulle jotain mitä en tiedä, niin voin oppia" mielummin kuin "kerro minulle jotakin niin voin osoittaa sinun olevan väärässä".
Tsemppiä Patrikille uuden blogin parissa! Hyvältä näyttää.
VastaaPoistaTerveisin,
Christer Sundqvist
Veteraaniurheilija (2005-2011) -terveysblogin ylläpitäjä
Tervetuloa takaisin Patrik. Mukava että tulee enemmän ravitsemusammattilaisten blogeja luettavaksi.
VastaaPoistaKirjoitat blogitekstissäsi keskustelukulttuurin rapautumisesta sitten keho.netin päivien. Mistä luulet tämän ravitsemuskeskustelujen laadun heikentymisen johtuvan?
Kaikenlaiset mielipiteet aiheesta kiinnostavat koska kirjoitan tällä hetkellä opinnoissani tutkielmaa sosiaalisen median käytöstä terveyden edistämisessä.
Jaa-a LingLing, enhän minä tiedä miksi noin on käynyt ja voihan se osin olla että aika on kullanut muistot. Mutta toisaalta esim. Kiloklubissa on minusta varsin hyvä henki koska sitä on aktiivisesti vaalittu joten ei kyse ole vain ajasta vaan myös varmaan siitä miten pelisääntöjä luodaan ja keskustelijoita huomioidaan.
VastaaPoistaMutta lonkalta listaan muutamia mahdollisia asioita ihan perusteettomasti ja mutu-pohjalta:
- kuten Janne sanoi nyt on enemmän ihmisiä aktiivisia ja mitä enemmän porukkaa niin sitä enemmän on niitä huonotuulisiakin.
- jotenkin on fiilis että nykyisessä keskustelukulttuurissa on hyväksytympää ja joskus jopa toivottua vetää vähän ylikin että saadaan kissa nostettua pöydälle (henkkoht en siitä pidä)
- muutenkin maailma on muuttunut niin että ihmisten pitäisi kestää enemmän "kritiikkiä" (näkyyhän tämä mm. tosi-tv:ssä) vaikka se olisi kuinka surkea kritiikkiä. Eli ongelma ei ole että sanotaan rumasti vaan se jos sitä ei kestetä.
Nuo ehkä tuollaisia yleisiä linjauksia. Puhtaasti ravitsemuskeskusteluissa lisäaggroa on varmaan tullut näistä:
- aito debatti on puuttunut, turhautumista siitä
- kriitikot ja ihmisten nostamat huolet on ohitettu tai niihin reagointi on ollut ylimalkaista, turhautumista
- ihan tyyppikysymysten ja osin median luomana tietoisena vastakkainasetteluna julkinen kriittinen keskustelu on helposti mennyt ristiriitojen kaivamiseksi yhteisen polun etsimisen sijaan. Kun keulakuvat kinastelee niin se leviää.
- laaja uskomus siitä, että erimielinen henkilö on sitä rahan takia eli on myynyt itsensä. Kyllä mäkin olisin vihainen jos kokisin että joku ehdottaa jotain epätervettä koska haluaa itse rahaa.
Tuollaista tuli kättelyssä mieleen...
Patrikin ranskalaiset viivat osunee aika oikeaan. Menossa on keskustelu kulttuurin muutos joka ei suju kasvukivuitta.
VastaaPoistaTosiaan, Patskun kanssa turistiin kehonetissä jo miltei 10v sitten! ;-) Itselläkin on täysin samansuuntaisia fiiliksiä näistä viime aikojen some-vouhotuksista. Sosiaalinen media ja sen käyttötavat ovat toki monipuolistuneet valtavasti, mutta harva aihe enää siinä määrin säväyttää ”uutena” – siis niillä odotusarvoilla joita juttuihin etenkin ”kohuformaateissa” usein ladataan.
VastaaPoistaMutta eipä tässä mitään tienraivaajia olla, todettiinhan tossa taannoin, että ravitsemustieteessäkin on käyty debaatteja vahvasti samoista aiheista jo miltei vuosisadan alusta, minkä voi todeta vaikkapa kahlaamalla läpi ajcn.org’in artikkelitietokantaa.
Tykkään silti Huovilan Jannen Pronutritionist-sivuille kommentoimasta ajatuksesta siitä, että kaikki sukupolvet ovat sosiaalistuneet erilaisiin tiedonvälittämisen ekosysteemeihin. Siitä kai tässäkin kyse.
Tosiaan, Jason'ina tuli itse tuolla vuodesta 2001 heiluttua. Se on kymppi täynnä tänä vuonna! ;-) Jos hieman yleistetään niin silloin itsellä ikää oli 20, kun sitä nyt on 30. Öbaut ;-) Eipä se näkökulma kauheasti poikennut silloinkaan: netti oli mulle sosiaalisen oppimisen alusta, ja on sitä nytkin. En itse edes kuvitellut että omat jutut asiasisällöltään juuri päivänvaloa 10v päästä kestäisi, muuta kuin ehkä oman persoonan näkökulmasta :) Toisaalta kirjoitin nickillä aika eri lähtökohdista kuin nyt, joten ehkä kirjoittelun "vakavuusastekin" on hieman muuttunut.
Some-oppimisprosessiin voi kuitenkin katsoa ihan hyvillä mielin, hyvin monestakin syystä, sillä tuskinpa olisi muutoin ajautunut niille urille joilla nyt on, ellei olisi tuohon junaan aikanaan hypännyt. Kyllähän tässä ilmennee just eri sukupolvien toisistaan poikkeavat tiedonkeruumenetelmät. Esimerksi itse törmäsin moniin ravitsemusasioihin ensimmäistä kertaa keskustelupalstoilla, jo vuosia ennen esimerkiksi yliopisto-opintoja. Täten en oo itse ainakaan osannut nähdä somea edes lieveilmiöinään rasitteena, se on aina ollut osa omaa oppimista. Provoilua on aina, mutta niin on myös tilaa perustelluille mielipiteille. Oikeastaan näkisin että kun tää monipuolinen näkökulma syömiseen saadaan konseptoitua sivuston yleisilmapiiriin, jää useimpien trollaajienkin elämä palstalla usein hyvin lyhyeksi. Samalla myös provoilevien tekstien elinkaari jää melko lyhyeksi koska ne eivät yksinkertaisesti kanna laajemmassa kontekstissa. Näinhän tuntuu käyvän myös lisäainekeskustelulle, vaikka paljon hyvää siinäkin oli.
En itse tohdi tehdä yleistystä keho.netin silloisesta loistavasta ilmapiiristä nykykeskusteluihin. Jotenkin itse oon katsonut asiaa aina siten, että kyseinen saitti oli konseptoitu loistavasti "hyvän olon" teeman ympärille. Teema houkutteli ns. pehmeiden arvojen ystäviä keskustelemaan itselle tärkeistä terveysasioista laaja-alaisesti. Musta sivusto oli myös hyvän konseptoinnin ja tuotteistuksen tulos, ja kiitos kuuluu hyvien keskustelijoiden lisäksi myös ajan hengessä eläneelle ylläpidolle.
En usko etteikö esimerkiksi Jannen ja Reijon harrastaman lllloistava mikro- ja perusbloggailun ilmapiiri olisi monistettavissa jollekin uudelle keskustelupalstalle. Jonkun on vain toimittava yleisilmapiiri ja hyvät puitteet asiakeskustelulle tukemalla debaattia omalla laaja-alaisella kommentoinnilla.
(Patsku, korjailin pahimmat typot tosta aiemmin postaamastani ja copy-pastesin tämän uusiksi, saisitkohan poistettua tuota nettijalanjälkeä tosta yltä :D )
*peukku Juusolle*
VastaaPoista