tiistai 22. maaliskuuta 2011

Ravitsemussuositukset

Tällä blogautuksella on kolme teesiä, joista keskityn kahteen jälkimmäiseen:
1) Ravitsemussuositusten Hh-rasva-proteiini välissä voisi olla enemmän hajontaa.
2) Ravitsemussuosituksia ei lueta/ymmärretä siten kuin niiden tekijät ovat ajatelleet - paljon ristiriitoja syntyy tästä näkökulmaerosta
3) Ravitsemussuositusten tekijätiimit ja organisaatio ovat minusta kunnossa
Ja kun tykkään kertoa mistä nämä blogautukset ottavat kimmokkeensa niin samanaikaisesti tänään silmiin osui kaksi juttua kun loman jälkeen katselin somemaailmaa. Toisaalla oli Varpu Tavin vanhempi juttu ravitsemussuosituksista ja toisaalta pronutritionistin FB-sivuilla oli kommentti jossa viitattiin että ravitsemussuositusten makroravinnejakaumien pitäisi jotenkin olla yksilötason suosituksia - mitä ne eivät ole. Ja niistä seuraavat ajatukset.
Ravitsemussuositusten makroravinteissa voisi olla enemmän hajontaa
Minä pidän suosituksia verrattain hyvinä, mutta makroravinteissa olisi minusta varaa laajempaankin hajontaan - tutkimusnäyttöä siihen olisi ollut kuten jo mm. IOM vuoden 2002 suositukset kertovat. Toisaalta IOM suositukset ovat yksilöille joka selittää hajontaa - mutta ehkäpä Suomenkin suositusten pitäisi olla koska sellaisina ne kuitenkin tunnutaan ymmärrettävän.Suositukset voisivat minusta jättää yhä enemmän pelivaraa erilaisille ruokavalioille ja se pitäisi todeta suoremmin kuin se nyt tehdään. Se siitä, koska blogautuksen juju on muualla.
Ravitsemussuosituksia ei lueta/ymmärretä kuten ne on tarkoitettu
Disclaimer:Minä en ole ravitsemusneuvottelukunnan jäsen ja siinä mielessä tulkinnassani suosituksista voi uupua jotain - mutta en usko silti että kovin paljoa.
Lyhyesti sanottuna suositukset kansalaisille ja yksilöille ovat ne ruokatason suositukset ja oikeastaan kaikki luvut mitä sieltä löytyy ei ole tarkoitettu ruokavalion ohjeistamiseksi yksilölle - näin minä sen ammoin opin ja näin se yhä selitetään ravitsemussuositusten esipuheessa. Mitä siis suositukset haluavat sanoa tavallisella tallaajalle. Ne haluavat sanoa näin:
- syö lautasmallin mukaan
- syö tasaisella ateriarytmillä
- syö runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä
- täysjyväviljavalmisteita joka aterialla
- valitse vähärasvaisia liha- ja maitovalmisteita
- syö kalaa 2-3 kertaa viikossa
- käytä näkyviä rasvoja, margariinia, öljyjä jne.
- sokeria säästeliäästi, suolaa niukasti
- juo riittävästi
Nuo ovat suositukset kansalaisille ja virallinen ruokavalio on tuossa. Niistäkin voi olla eri mieltä, mutta isossa mittakaavassa ei noilla ohjeilla kenenkään terveyttä pilata. Ja jos minulta kysytään niin suomalaisten syömisen suurin ongelma on siinä, että emme täytä noista suosituksista ainoatakaan ja se missä olemme ehkä parhaimpia on kevyttuotteiden valitseminen - joka on noista ylläolevista asioista minusta ylivoimaisesti epäolennaisin ja monelta osin täysin turha ohje. Eli kyllä, edustan ajatusmallia "suositukset eivät lihota vaan se että ne eivät juuri toteudu".
Ja sitten ne luvut. Ei kansalaisviestissä sanota että hiilihydraattien saannin pitäisi olla välillä 50-60 E% tai jonkun muun jotain muuta. Kunhan valitset ruokia tuohon suuntaan niin se on ajatus. Luvut on tarkoitettu ohjaamaan pääosin joukkoruokailua eli monella ihmisellä yhtä ainoaa ateriaa koko hänen päivän syömisessään. Intin ja sairaaloiden kohdalla tämä ei toki mene näin.
Yksi keskeisiä väärinymmärryksiä onkin, että suositukset ohjaisivat jokaista yksilöä syömään hiilihydraatteja 50-60 E%, rasvaa 25-35 E% ja proteiinia 10-20 E%. Ja että, "virallisen" syömisohjauksen pitäisi jotenkin pysyä näissä raameissa. Ei se niin ole tarkoitus ja sekin on luettavissa suosituksissa. Mutta kerta toisensa jälkeen näen siellä sun täällä juttuja, joissa tämä asia ymmärretään näin. Itse ei tulisi mieleenikään ruokavaliota ohjatessa laskeskella meneekö makroravinteet suositeltuun haitariin ja olen aika varma, ettei juuri muillakaan kollegoilla.
Minusta viimeaikaisessa keskustelussa tämä jako ruokataso-yksilö ja numerotaso-ravitsemuspolitiikka näkyi hyvin USA:n uuden MyPlate - suosituksen lanseerauksessa (mm. Ravitsemusuutiset ja Pullapoliisi bloggasivat tästä). Vaikka suosituslautanen on minusta vähintäänkin outo (oikeastaan surkea) niin se missä lanseeraus onnistui oli että puhuttiin kielellä jolla oli tarkoitus puhua - ruuasta. Silmiini ei osunut juttuja, jossa olisi kerrottu tai pohdittu mitä makroravinnejakaumia haluttaisiin - eikä pitänytkään koska kansalaissuosituksessa sillä ei ole niin väliä.
Mutta kappaleen summa summarum: suositukset yksilöille eivät ole esim. 50-60 E% hiilihydraattia ravinnosta. Se mitä suositellaan on ruokaa, kuten varsinaisesta kuluttajaesitteestä näkee.
Ravitsemussuositusten tekijätiimit ja organisaatio ovat minusta kunnossa
Monesti kuulee, että ravitsemusneuvottelukunnasta pitäisi saada elintarvike- ja maatalouspuolen ihmiset pois. Nykyisessä ravitsemusneuvottelukunnassakin on näiden tahojen edustajia ja ymmärrän miltä se voi näyttää kyynisessä silmässä. Ja tottakai elintarviteollisuuden edistäjän tehtävä onkin esitellä heidän näkökantojaan - mutta eihän se nyt niin mene että jos sieltä sanotaan EI niin sitten muut ovat hiljaa. Muitakin kuin vain terveystoimijoita tarvitaan koska heillä on tietoa mitä terveystoimijoille ei ole - ja  heiltä löytyy myös asiallisia argumentteja, joita terveystoimijat eivät osaa ottaa huomioon. Ja siksi kaikkia näitä ulkopuolisia sidosryhmiä on suositustyöryhmissä hyvä olla. Kyyninen uskoo, että he jyräävät mutta ei se niin mene. Terveystoimijat ovat ylivoimainen enemmistö suositusryhmissä ja erilaisilla sidosryhmillä on vain yksi henkilö. Joita tuntien laskisin heidätkin osassa tapauksessa terveystoimijoiksi.
Itse olin mukana tekemässä juomasuosituksia ja työryhmässä oli myös mukana elintarviketeollisuuden edustaja.
Oma kokemukseni tässä pienessä palasessa oli, että elintarviketeollisuuden edustaja toi mukanaan hyvää tietoa ja näkökulmia jotka paransivat suosituksia. Ja terveyden kannalta ei tehty mitään kompromisseja vaan suosituksista tuli terveystoimijoita miellyttävät.
Loppukaneetti
Minusta suosituksia ymmärretään monin eri tavoin ja niistä eroista tulee ristiriitoja. Halusin osaltani selventää mistä niistä on käsittääkseni on kysymys. Eivät ne ole täydelliset, mutta eivät ne minusta ole niin huonotkaan kuin moni ajattelee.
Siinä olen Varpun kanssa samaa mieltä, että periaatteessa Ravitsemusneuvottelukunnalle parempi koti olisi sosiaali- ja terveysministeriö. Tämä nykyinen sijainti on varmaan enimmäkseen historiallista jatkumoa. Mutta suositustyöryhmän koostumus esimerkiksi nyt on minusta asiallinen.
Se mikä siellä ei ole kunnossa on resurssit tehdä asioita.
Ps. Nyt oli niin vauhdilla kirjoitettu juttu että muutoksia tullee kun ehdin vilkaista uudelleen. Mutta eiköhän pääpiirteet olleet tuossa.

16 kommenttia:

  1. Pari asiaa, joissa minusta on menty metsään, on mainitsemasi vähärasvaisuuden ylistäminen. Sokerin haittoja on mielestäni vähätelty. Tiedän tämän, koska havaitsin muutoksen parissa päivässä nälänhallinnan selkeänä paranemisena ja makeanhimon vähenemisenä, kun karsin hiilareita ravinnosta - enkä ole asian suhteen tiukkis.

    Ilmaisu tasainen ruokailurytmi ei kerro kuinka monta kertaa päivässä pitäisi syödä, mikä on hyvä. Aiemmin suositeltu parin-kolmen tunnin välein on aivan liikaa monelle. Ei ihminen tarvitse jatkuvaa pupeltamista. Monesti nämä "välipalat" menevät epäterveelliselle puolelle, eikä niissä lautasmalli toimi.

    VastaaPoista
  2. Ei nuo viralliset suositukset myöskään ketään paranna.

    VastaaPoista
  3. Ravitsemussuositukset ovat jo lähtökohdiltaan virheelliset. Ne perustuvat vuosikymmenien ikäiseen hypoteesiin rasvan haitallisuudesta. Tuota hypoteesia ei ole edelleenkään näytetty toteen tieteen keinoin, mutta päinvastaista näyttöä löytyy kyllä. Olen käynyt suosituksen lähdeviitteet eli NNR:n ja WHO:n paperit ja ei sieltä mitään todellista näyttöä löytynyt vähärasvaiselle linjalle.

    Miksi suosituksia ei noudateta? Tyhmä kansa vai tyhmä suositus? Entä jos on yksinkertaisesti on nälkä? Pitäisikö odotella sitä muutaman tunnin päästä odottavaa leivänkannikkaa margariinisipaisulla ja rasvatonta maitoa ja elää pyhällä hengellä siihen asti vai ottaisiko sittenkin jotain herkkua?

    Ehkäpä joku muu jatkaa siitä, kuinka järkevää on syödä viljaa tuollaisia määriä, tai sitten minä myöhemmin. Hyvää iltaa!

    VastaaPoista
  4. Tartuit aiheeseen, jota voi lähestyä hyvin monella tavalla.

    Olen kyllä aiempien kommentoijien kanssa sinänsä samaa mieltä, että hiilihydraattien laatuun ja määrään ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota suosituksissa. Toki niissä mainitaan, että täysjyvää, hedelmiä, kuitupitoisia jne. Mutta laatua ei ole voimallisesti painotettu, eikä varsinkaan määrän rajoittamista kohtuuteen.

    Mutta ehkä itse suositustekstiä tärkempää on se, mitä niistä suositusta tehneet päättävät painottaa medialle ja kansalle yleensä. Usein painotetaan kuitua ja rasvan määrää ja laatua. Nykyisin enemmän rasvan laatua ja ehkä kasviksia. Useimmille kuitenkin mieleen jää lähinnä rasvaviesti.

    Itsekin epäilen onko tuo suurien välipalojen määrä vähän liikkuvalle, ehkä sokeritautiin taipuvaiselle ihmisille, niin hyväksi. Monet vakavasti otettavat tieteentekijät ovat nykyään toista mieltä.

    Ja kyllä meitä ravitsemusterapeutteja jollain tavalla ohjaa suositukset. Aika usein niihin vedotaan, että niissä olisi ravitsemusterapeuttienkin valtaosin pysyttävä.

    VastaaPoista
  5. Eräs suosituksiin liittyvä virhe on se, että vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden suositus noudattaa "one size fits all" -periaatetta. Tai ainakin terveydenhuollon ammattihenkilöt ja maallikot niin ymmärtävät. Esim. HYKS:in lääkärit suosittavat vakavasti sairaille potilaille D-vitamiinia saman päiväannoksen kuin terveelle keskivertoväestölle. Naapurini joka potee vakavaa munuaistautia ei uskalla ottaa yli 20 mikrogrammaa päivässä, koska lääkäri kuvittelee sen aiheuttavan haittaa. Tällainen luulo osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä.

    Uudet tutkimukset osoittavat mm. että, D-vitamiini voi ehkäistä ja hoitaa statiinien aiheuttamia lihaskipuja ja -tulehduksia (myosiitti-myalgiaa), mutta tarvittava päiväannos on 10-20-kertainen nykyiseen saantisuositukseen verrattuna. Voit lukea lisää alla olevasta linkistä
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2116

    Toinen esimerkki on sinkin saantisuositus, joka ei päde esim. flunssan torjunnassa. Tohtori Harri Hemilä (Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitos) on juuri julkaissut meta-analyysin 13 kaksoissokkokokeesta, joissa oli tutkittu sinkin vaikutusta flunssan torjunnassa. Käytetyt sinkkivalmisteet olivat suussa sulavia lozenge-tabletteja. Kolmessa tutkimuksessa vähintään 75 mg:n päiväannos lyhensi flunssan keston lähes puoleen (42 %) ja viidessä muussa tutkimuksessa viidesosaan (20 %). Viidessä tutkimuksessa oli annettu sinkkiä alle 75 mg päivässä, eikä sillä ollut merkitys flunssan kestoon.
    Johtopäätös: Vähintään 75 mg sinkkiä päivässä lyhentää flunssan kestoa. Sinkin viranomaissuositus on 15 mg päivässä, mikä on aivan liian pieni flunssan torjunnan kannalta.

    Hemilä H. Zinc Lozenges May Shorten the Duration of Colds: A Systematic Review. The Open Respiratory Medicine Journal, 2011, 5, 51-58
    http://www.benthamscience.com/open/tormj/articles/V005/51TORMJ.pdf

    VastaaPoista
  6. D-vitamiinia rintasyövän tukihoitoon

    Suuri D-vitamiinin päiväannos, 175 mikrogrammaa päivässä, ehkäisee, vaimentaa ja hoitaa tehokkaasti syöpälääkkeiden aiheuttamia lihas- ja nivelkipuja, osoittaa uusi tutkimus (Washington University School of Medicine in St. Louis).

    Aineistona oli 60 aromataasinestäjää (anastrotrolia) saanutta rintasyöpäpotilasta. Tämä lääke on tehokkaampaa kuin tamoksifeeni, ja se vähentää taudin uusimisen riskiä, mutta lääkkeen haittana ovat ikävät lihas- ja nivelkivut, joista kärsii noin puolet potilaista. Myös muut aromataasinestäjät, letorotsoli ja eksemestaani aiheuttavat samanlaisia lihas- ja nivelvaivoja.

    Tutkimusta johti sisätautiopin apulaisprofessori Antonella L. Rastelli, jonka 3 minuutin videohaastattelun voi katsoa alla olevasta linkistä. Raportti julkaistaan Breast Cancer Research and Treatment -lehdessä. Tämä tutkimus lähti siitä, että yksittäiset potilaat olivat raportoineet syöpätautiopin apulaisprofessori Marie E. Taylorille, että D-vitamiini lievittää aromataasin estäjien aiheuttamia kipuja. Tutkittujen potilaiden seerumin D-vitamiinin pitoisuus oli (amerikkalaisittain) matala. Puolet potilaista sai päivittäin 400 IU (10 µg) D2-vitamiinia ja sen lisäksi 50 000 IU (1250 µg) kerran viikossa. Verumryhmä raportoi lihas- ja nivelkipujen, mielialan vaihteluiden ja muiden ongelmien arkiaskareissa vähentyneen.

    “Suuri D-vitamiinannos näyttää olevan todella tehokas vähentämään muskuloskletaalisia kipuja, joita aromataasinestäjät aiheuttavat”, sanoo Rastelli. “D-vitamiinia saavat potilaat voivat paremmin, kun kivut poistuvat joskus kokonaan. Näin potilaat sietävät lääkehoitoa paremmin. Miljoonat naiset saavat aromataasinestohoitoa maailmanlaajuisesti, ja meillä on [nyt] keino [D-vitamiini], jonka ansiosta sitä voidaan jatkaa pitempään”, Rastelli jatkaa. Vitamiinihoito on turvallista, ja se suojaa myös luukatoa vastaan hän toteaa.
    http://news.wustl.edu/news/Pages/22523.aspx

    Tutkimus vahvistaa sitä, mitä sanoin edellisessä viestissäni: One size fits all -ajattelu on virheellistä. Syöpäpotilaiden D-vitamiinin tarve näyttää olevan noin 175 mikrogrammaa päivässä. Sitä antavat jo monet amerikkalaiset onkologit potilailleen, eikä sivuvaikutuksia ole raportoitu.

    Ravitsemustieteilijöiden ja -terapeuttien, lääkäreistä puhumattakaan, olisi hyvä seurata uusimpia tutkimuksia ja päivittää vitamiinitietoutensa ajan tasalle.

    VastaaPoista
  7. Osui silmääni tietoa EU-tason ravitsemussuositusten päivityksestä (1). Yksi linja suosituksissa on, että niiden ja niiden kansalaissovellusten tulisi jatkossa painottua vielä enemmän elintarvikkeisiin ravintoaineiden sijaan. Toki taustalla on analyysit ravintoaineinen ja sairauksien yhteyksistä, mutta eiköhän myös ymmärtämys / jälkiviisaus, että harvalla on ravintoainejakaumat mielessä ruokaa ostaessa ja syödessä.

    Ohessa toukokuussa EUFIC:n (European Food Information council) julkaisemasta Scientific Opinion on establishing Food-Based Dietary Guidelines (FBDG) (2) pitkästä versiosta (3) pari otetta, jotka kuvaavat muita FBDG (suomennos on?):n etuja: (en tasan lukenut tekstin joka lausetta läpi, joten pistän sivunumerot kiinnostuneille asiayhteyden tarkistamiseksi)

    Reasons for developing and using FBDG, in addition to the development of dietary reference values for nutrients, include (WHO/FAO, 1998): (s.8-9)
    -Foods make up diets; foods are more than just collections of nutrients;
    -Nutrients interact differently, depending on the food matrix;
    -Methods of food processing, preparation and cooking influence the nutritional value of foods;
    -Specific dietary patterns are associated with reduced risk of specific diseases; the protective effect could be due to a single nutrient, a combination of foods or non-nutrients, or the replacements of some other foods in the diet;
    -Some food components may have beneficial biological functions but the exact mechanisms and compounds have not been completely identified;
    -Foods and diets have cultural, ethnic, social and family aspects that individual nutrients themselves do not have. (s.9)

    CONCLUSIONS AND RECOMMENDATIONS (s.25-26)

    Panel considers that it is not feasible to establish detailed and effective food-based dietary guidelines which could be used at the EU level... the individual country has to take the (final) decision which foods and in which amounts are important and appropriate to include in their national food-based dietary guidelines

    Food-based dietary guidelines will fail if the public finds them culturally unacceptable.

    In developing food-based dietary guidelines, it is important that the nutrient needs of the (target) population are covered.
    Establishing food-based dietary guidelines is an important step for the development of nutrition policies and for the dissemination of consistent information about a healthy diet and lifestyle. Food-based dietary guidelines should be integrated into other policies that have an impact on food availability within the population and also fit with other public health messages.
    1) http://www.eufic.org/article/en/artid/New-nutrition-guidelines-Europe-halfway-there/
    2) http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/1460.htm
    3) http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/doc/1460.pdf

    VastaaPoista
  8. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Aihe on mietityttänyt minuakin, sillä olen itse rt-opiskelija.

    Olen samaa mieltä Reijon kanssa hänen mainitsemistaan asioista ja etenkin siinä, että ”kyllä meitä ravitsemusterapeutteja jollain tavalla ohjaa suositukset. Aika usein niihin vedotaan, että niissä olisi ravitsemusterapeuttienkin valtaosin pysyttävä.”

    Ymmärrän ja pidän tärkeänä sitä, että on olemassa suositukset, jotka antavat suuntaa ohjaukseen ja joihin viitaten henkilön ravinnonsaantia voidaan arvioida. Hyvin usein kuitenkin myös ravitsemushoidon suunnittelu pohjautuu (lähes kokonaan?) näihin kyseisiin lukuihin. Opinnoissa korostetaan kyllä runsaasti yksilöllisyyttä ja kokonaistilanteen kartoittamista jne. teoriassa, mutta käytännössä asia toteutuu nähdäkseni useimmiten vain silloin, kun kyseessä on joku tietty vakampi sairaus tai muu poikkeava tilanne.

    Uskon, että useamman vuoden kokemuksella harjaantuu arvioimaan ja ohjaamaan asiakkaita hyvin ilman tarkkoja viitearvoja. Epäilen kuitenkin, että aika usea vastavalmistunut ainakin joutuu juuri näihin lukuihin tukeutumaan, eikä uskalla suuresti poiketa niistä...?

    Kommentoimatta muuten suositusten sisältöä, mielestäni ravitsemussuosituksissa olisi jatkossa hyvä olla edes suuremmat vaihteluvälit, joka selventäisi sitä, että esim. makroravintoaineiden jakaumat voivat yksilöillä vaihdella hieman enemmänkin ruokavalion silti pysyessä terveellisenä ja ”suositusten mukaisena”. Opinnoissa olisi hyvä myös korostaa enemmän tuota "ei ole tarkoitettu ruokavalion ohjeistamiseksi yksilölle" ja mitä se oikeasti käytännössä tarkoittaa..

    rt-opiskelija

    VastaaPoista
  9. Anon 1: kiva onelineri mutta faktisesti ei totta.

    Jari: en pysty näkemään miten suositukset PERUSTUVAT ajatukseen rasvan ongelmasta. Esim. ruoka-aine tason suosituksessa kirjoittamastani 9:stä teemasta vain 2 liittyy (tyydyttyneen) rasvan pitämiseen vähäisenä - ja siinäkin toinen tulee siitä, että näkyvää rasvaa on kyllä suositeltu mutta turhan nihkein sanakääntein. 2/9 ei ole kovin totaalista, vain osa - ja paljon puhuttu osa. Ja siis myös se osa jossa olen mm. Anjan ja Reijon kanssa samaa mieltä. Mutta en nyt ns. heittäisi lasta pesuveden mukana.

    Välipalakommentit: asiakaskokemuksesta sanoisin, että on paljon asioita jotka vaikuttavat siihen onko niille välipaloille tarvetta vai ei. Kun asiat saadaan kuntoon niin monesti ei - mutta monella asiat ei ole näin balanssissa ja välipalat todella auttaa. Yleisviestinä näen itse mieluummin välipalat kuin ei välipaloja - yksilötasolla se on aina yksilökysymys.

    Maarit: kiitos en tiennyt tuosta Eu-jutusta. Järkevältä näyttää.

    Reijo/Anon 2: mutuna heittäisin kuitenkin että varsin kilteistä ja kuuliaisista ihmisistä koostuva ammattikuntamme harjoittaa tässä enemmän itsesäätelyä kuin niin että joku oikeasti estelisi suosituksista eroamista. Eli ajatellaan että niissä pitäisi pysyä vaikka kukaan ei niin sanoisikaan. Minusta ruokatason suosituksista eroavista mielipiteistä voi hyvällä syyllä kysellä perään koska ne on yksilöille tarkoittuja ohjeistuksia - mutta noista makroluvuista eroamisessa ei pitäisi olla samaa ilmiötä. No joo, tämä kenttä on isossa mittakaavassa aika puhumaton ja siksi näkemyksiä on varmaan joka lähtöön. Osuvasti sanoit Reijo että "jollain tavalla ohjaa.. vedotaan että niissä olisi valtaosin pysyttävä.." Asian tulkinta ja sitovuus on hyvin epäselvä.

    Mutta en mä pysty oikeasti näkemään että ne sitoisivat kovinkaan paljon kunhan on hyvät perustelut että tietää mitä tekee. Vuosien aikana on tullut tehtyä kaikenlaista missä suositushaarukasta on erottu paljonkin ruokasuositusten ollessa hyvin samanlaiset (urheilijoiden suosituksia, Kiloklubia jne..). Ainoa kommentti mitä olen saanut ikinä ns. auktoriteettikollegoilta on, kun joskus tuli laitettua rasvan saannin alarajaksi tietyssä tapauksessa 25E% niin sain kommentin ettei noin vähäistä rasvan saantia voi urheilijalla olla ja nostin sitä.

    Ei tietty haittaisi jos jossain ihan suoraan sanottaisiin että mites näitä nyt on tarkoitettu yksilöillä tulkittavan - niin sitten asiaa olisi helpompi pohtia. Mutta kuten sanottua, noin minä olen asian ymmärtänyt ihan tekstiä lukemalla ja noin joku minua viisaampi on joskus ammoin kertonutkin.

    VastaaPoista
  10. Ai niin. Matti, jätän nämä vitamiinivastaukset pääosin siihen kun blogautan niistä jossain kohtaa. Annan tuon gallupin ensin mennä loppuun.

    VastaaPoista
  11. Itsellä ei vielä tässä vaiheessa tosiaan ole suurta kokemusta käytännöntyöstä, joten tuo mielikuva voi vielä muuttuakin.

    Tarkennuksena vielä edelliseen, etten tarkoita etteikö asiakkaan taustoja, mieltymyksiä, mielipiteitä jne. kysyttäisi ja otettaisi ollenkaan huomioon. Eikä heidän kanssaan keskusteltaessa yleensä puhuta myöskään näistä prosenttiluvuista, vaan ihan ruoka-aineista. Tuntuu vain ikään kuin suositukset olisivat kuin jotkut "maagiset viitearvot", mitä suurimman osan väestöstä tulisi lopulta kuitenkin tavoitella?

    Noh, tämä on vain minun mielipide. Mukava kuulla omia kokemuksiasi työelämästä ja että et ole kokenut työtäsi liiemmin "rajoitettavan". Ehkäpä tässä täytyy itsekin pohtia onko lopulta kyseessä todellakin enemmänkin tuosta mainitsemastasi itsesäätelystä, kuin mistään muusta..

    rt-opiskelija

    VastaaPoista
  12. Jeh, kerrohan joskus kumpaan tulokseen päädyit. Itsesäätelyä vai ulkopuolista?

    VastaaPoista
  13. Ravitsemusvalistuksen ydinviesti on viime vuosikymmenet kuulunut "vähennä rasvaa" "tyydyttynyt rasva tukkii suonet". Kansa on muuttanut ravitsemustaan valistuksen tuputtamaan suuntaan vähentämällä rasvan osuutta, muuttamalla rasvaprofiilia (vähemmän tyydyttynyttä) ja syömällä esim. enemmän kasviksia.

    Syytän omasta, lapseni ja koko yhteiskunnan tasolla lihomisen yleistymisestä ravitsemusvalistusta, joka on ohjannut "laihaan" hiilihydraattipitoiseen ruokaan, joka vie ikuiseen nälkäkierteeseen ja sitä kautta lihomiseen.

    Sami

    VastaaPoista
  14. "en pysty näkemään miten suositukset PERUSTUVAT ajatukseen rasvan ongelmasta"

    Pyramidin pohjalta löytyy viljatuotteet ja yläosasta rasvat. Maitotuotteet pitäisi nauttia rasvattomina ja esim. vieläpä broilerista heittää nahka pois. Hiilihydraateista suositellaan energiaa saatavaksi lähes tuplaten rasvaan verrattuna.

    Lisäksi kun lähteistä katselee, niin siellä on sellainen ajatus, että suurempi rasvan osuus aiheuttaisi lihomista sekä sydän- ja verisuonitauteja.

    VastaaPoista
  15. "Maitotuotteet pitäisi nauttia rasvattomina ja esim. vieläpä broilerista heittää nahka pois."

    Usein kuulee rutinaa - osittain tietty perustellusti - että ruoka on Suomessa liian kallista. Olemmeko me suomalaiset kuitenkin niin rikkaita, että meillä on varaa heittää ravintoa roskapönttöön? "leikkaa pois broilerin nahka" "leikkaa pois näkyvä rasva" "eläimet jalostetaan vähärasvaisiksi" jne.

    Otetaan mallia Valko-Venäjästä. Pers'aukisina rasvat on hyötykäytettävä ja napsittava Deagusta mitalit taskuun. Eipähän häiritse liian vähä rasva hormonitoimintaa.

    Sami

    VastaaPoista
  16. Kyselinpä aikoinaan VRN:n pääsihteeri Raija Karalta että miten ekologista on heittää eläinrasvat roskiin. Vastaus oli luokkaa "etsämitääntiedä" eli ei mitään informatiivista tai julkaisukelpoista.

    VastaaPoista