torstai 28. syyskuuta 2017

Pysyvän laihtumisen onnistumisprosentti

Törmään jatkuvasti väitteeseen "vain 5 % laihduttajista onnistuu laihtumaan pysyvästi". Väite on tavallaan tottakin, mutta sitä käytetään välillä kuin jotakin luonnonvakiota - ihan kuin lukema ei muuttuisi vaikka mitä tehtäisiin. Ja näinhän ei tietysti ole ja on syytä lyhyesti selvittää asiaa.

Kuinka moni onnistuu pysyvässä laihtumisessa?
Suomalaisesta tutkimusnäytöstä tosiaankin löytyy tutkimustulos, jossa vain 6 % laihduttajista onnistui pitämään yli 5 % painonlaskunsa. Jännästi samoihin aikoin julkaistussa amerikkalaisessa tutkimuksessa päädyttiin hyvin samankaltaiseen (5% "onnistui") tulokseen. Mutta nämä ovat yhdenlaisia tutkimuksia yhdenlaisilla aineistoilla. Ja sitten on vaikkapa kaupalliseen laihdutusohjelmaan liittyvä tutkimus, jossa ulkomailla on raportoitu jopa yli 40 % "onnistumisia" vuosikausien ajan pidetyssä yli 5% painonlaskussa. Ja sitten voi olla, että se realismi pyörii jossakin näiden lukujen välillä kuten vaikkapa viimevuotisessa eräässä Taloustutkimuksen aineistossa pysyvän laihtumisen yleisyydeksi vastattiin 20 % . Ei ole väärin todeta, että vain 5 % laihduttajista onnistuu pysyvästi mutta en nyt kuitenkaan näe tuota lukua oikeana tai edes sellaisena jota itse käyttäisin. Sen voi kyllä sanoa, että valtaosa laihduttajista ei näytä laihtuvan pysyvästi. Ja nyt aikajänteestä yli 2 vuotta ainakin, se paljonko laihtui puolessa vuodessa kun ei oikein mitään kerro.

Pysyvyys riippuu keinoista
Aika usein törmää ajatukseen, että laihtumisessa pysyvästi onnistuminen on vaikeaa teki mitä hyvänsä. Mutta laihtumisen onnistumisen todennäköisyys ei ole vakio eikä myöskään säkäpeliä, jossa olisi tähtimerkeistä kiinni onnistuuko se nyt tällä kertaa vai ei. Tiedämme tutkimusten pohjalta varsin hyvin millaiselta pysyvä laihtuminen suurinpiirtein näyttää.


Näiden päälle voi vielä lisätä suomalaisen painonhallintarekisterin tutkimushavainnot (1,2) pitkäaikaisen laihtumisen ennustajista:
Liikkuminen
Kasvisten syönti
Alkoholin vähäisyys
Napostelun ja pikaruokien vähäisyys
Lautasmallin noudattaminen
Tasainen ateriarytmi
Stressinhallinta
Joustava syömisote
Hidas ja nopea painonlasku

Jos miettii omaa tai jonkun muun ihmisen pysyvää painonhallintaa niin voi vaikka mielessään ruksailla kuinka monia näistä ennustavista tekijöistä tai esteistä on painonhallinnan opettelussa työn alla ja sen pohjalta voidaan jo alkaa ennakoimaan todennäköisyyksiä sille ollaanko jonkun pysyvän tekemisen äärellä:

Se turhan yleinen strategia
Jos laihdutuksen strategia on toteuttaa tarkasti jonkun antamia ohjeita, syödä määrällisesti vähemmän, enimmäkseen kasviksia ja proteiinipitoisia aineksia, välttää herkkuja ja ruokia x ja jumpata/juosta niin käsittelyssä on listoilta kaksi muuttujaa eli kasvikset ja liikunta. Jos isosta painonhallintavyyhdistä työn alla on vain 2 olennaista asiaa niin vähänkään monimutkaisempi painonhallintavyyhti ei kyllä niillä ratkea. Jos päälle tehdään jotain ongelmallista, kuten liikuntaa on liikaa, ruokakiellot alkavat kasvattaa mielitekoja tai ruokia vähennetään liikaa niin onnistumisen todennäköisyys alkaa lähentyä nollaa. Siinä ei minkään maailman itsekurit ja motivaatiot auta. 

Viisas strategia
Ja sitten viisas strategia käy läpi ylläolevan listan asioita ja jos puutteita löytyy niin niitä lähdetään parantamaan pala kerrallaan. Aiemminkin olen näitä käytännön ohjeita tiivistänyt jo täällä.

Useampi voi onnistua pysyvässä painonhallinnassa
Vähän turhankin synkkänä nähdään pysyvän laihtumisen mahdollisuudet välillä. Synkältähän se näyttää monen omassa elämässä tai jopa nykyisellä tutkimustiedolla, mutta heikot tulokset johtuvat pitkälti vain siitä, että on tehty elintapamuutoksia liian ja kapealla tiukalla otteella  - yleensä vain syömisellä ja liikkumisella. Se riittää hyvin harvoin vaan tarvitaan paljon laajempaa otetta myös oman jaksamisen parantamiseen ja itsensä näköisen elämän elämiseen.

Ylläolevien pysyvän painonhallinnan teemoja opetteleminenkaan ei ole helppoa  ja monella voimavarat, ajatusmallit ja elintavat ovat kovin kaukana painonhallintaan vaadittavasta tasosta ja opettelua on pitkäksi aikaa. Ja voi olla sairauksia jotka vaikeuttavat asiaa, voi olla vammoja tai elämä heittelee. En väitä, että pysyvä laihtuminen on helppoa tai edes kaikille realistista. Mutta jos puhutaan terveyttä ja hyvinvointia parantavista elintapamuutoksista ja laihtumisesta niin ylivoimaiselle valtaosalle se sitä voisi olla. Mutta pitää tietää mitä suurinpiirtein kannattaa tehdä, annetaan opettelulle aikaa ja käytetään tarvittaessa ammattilaisten apua eri teemoissa niin yleensä asiat tuntuvat menevän lopulta aika kivasti. Kyllä se prosentti olisi silloin paljon parempi.


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kalorilaskennan virheet - perusaineenvaihdunnan arviointi

Kalorilaskenta on epätarkkaa. Niin monella tavalla. Ja pääsääntöisesti sitä en suosittele, mutta jos lasketaan niin silloinkin rajatun aikaa kun on saatu se mitä haettiin - ja sitten siirrytään taas kehon kuunteluun. Olen aiemmin kirjoittanut kalorilaskennasta ja sen epätarkkuudesta ja myöskin kalorilaskennan yleisistä karikoista. Ravinnonsaannin virhelähteiden arvionnissa tykkään myös Precison Nutritionin tekemään havainnetauluun, joka päätyy toteamaan että ravinnon kalorisaannin arvioinnissa voi tulla 25 % heittoa todelliseen.

Mutta tämäpä ei ole syy blogautukseen vaan se, että haluan jättää pysyvämmin blogiini näkyville pienen muistutuksen siitä, että energiankulutuksen arviointi se vasta haastavaa onkin. Ja ihan tarpeeksi haastetta on arvioida käytännössä perusaineenvaiduntaa eli sitä kulutusta, joka kuluu vaikka koko päivän makailisi. Kun lähdetään liikkeelle perusaineenvaihdunnan arviosta niin liki KAIKISSA normielämän tapauksissa kulutusta arvioidaan jonkin ennusteyhtälön avulla - oli kyseessä nettilaskuri, kehon koostumusvaaka tai muu härpäke.

Ennusteyhtälöiden olisi parempi olla hyviä, mutta kun ne eivät ole. Ei ole ihan harvinainen tilanne vastaanotolla, että asiakas kertoo jonkun laitteen antaneen hänelle perusaineenvaihduntatuloksen - ja sitten asiakas on hiukka hämillään kun en siitä lukemasta paljoa perusta. Esimerkiksi uudessa koostetutkimuksessa katsottiin erilaisten ennusteyhtälöiden tarkkuutta (suhteessa oikeasti mitattuun) ylipainoisilla ja todettiin, että riippumatta yhtälöstä keskimäärin puolella ihmisistä perusaineenvaihdunnan yhtälö pysyi +- 10 % sisällä mitatusta - eli kuinka monella virhelähde oli suurinpiirtein luokkaa +- 200-300 kcal.

Puolella virhelähde pysyi siis aika pienenä, mutta sitten on se toinen puoli ihmisiä joilla virhelähteet voivat kasvaa varsin suuriksi. Esimerkkinä alla olevassa kuvassa on FAOn perusaineenvaihduntayhtälö - joka pärjäsi tutkimuksessa hyvin verrattuna muihin yhtälöihin - ja sitä katsomalla näkee hyvin kuinka aika monella ihmisellä virhelähteet perusaineenvaihdunnan arviossa on yli 500 kcal ja onpa joukossa 1000 kcal molemmin puolinkin olevia virhearvioita. Aikas isoja virheitä jos vertaa siihen, että kalorilaskennalla usein yritetään laskea 400-1000 kcal energiavajeita.

FAO:n yhtälöllä arvioidun ja mitatun perusaineenvaihdunta erot eri painoindeksiluokissa. Jos mittaukset ja arviot olisivat tismalleen samoja niin kaikki kuvakkeet olisivat nollaviivalla - nyt ali- ja yliarviot näkyvät nollaviivan molemmin puolin olevina kuvakkeina. Kuva julkaisusta Marra ym. Prediction and evaluation of resting energy expenditure in a large group of obese outpatients. International Journal of Obesity 2017.

Virhe tietty vain kasvaa kun monissa käytännön työn kulutusarviomenetelmissä tämän perusaineenvaihdunnan päälle lisätään jokin PAL-kerroin, josta saadaan päivän ns. peruskulutus. PAL-kertoimet ovat yleensä luokkaa x1.3-2 ja jos virhelähde oli alunperin isomman sorttinen niin PAL-kertoimen avulla se virhe vain kasvaa.

Toki tässä tutkimuksessa mukana oli vain selkeästi ylipainoisia ja mitä ylipainoisempia oltiin sitä epätarkempia olivat arviot. Ja normaalipainoisemmilla absoluuttiset virhelähteet ovat hitusen pienempiä. Mutta kyllä ne aika isoja voivat olla kaikilla.

Ja mikäs tämän blogautuksen pointti oli? Tämä on vain yksi nyanssi siinä, että jos käytät kalorilaskureita tai saat jostakin perusaineenvaihduntalukemia niin ota ne kovin suuntaa-antavina lukuina. Jos laskenta ja kehomuutokset menevät synkassa niin kiva. Ja jos laskenta sanoo yhtä, mutta kehon muutos toista niin ongelmaa voi elintapojen tekemisessä, elintapojen laskemisessa mutta myös yksilölliseen variaatioon taipumattomissa laskentakaavoissa.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Sokeririippuvuus

Viime aikoina sokeririippuvuudesta on ollut paljon uutisia. Tämä on lähellä sydäntä, kun aihe on iso osa asiakastyötä ja haluaisin ymmärryksen tässä lisääntyvän niin että mahdollisimman moni saisi apua.
Olen asiaa sivunnut aiemmin ruoka-addiktiokirjoituksessani ja sama pätee edelleenkin: sokeri ei yksinkertaisesti näytä aiheuttavan fysiologista riippuvuutta, mutta monenlaiseen syömiseen voi tietenkin tulla ongelmallinen riippuvuussuuhde. Tämän riippuvuussuhteen syntymiselle näyttää olevan monia taustatekijöitä, mutta eräs keskeinen ennustaja on se että kyseinen on ruoka on psykologisesti "kielletty" ja sen saatavuus on vain ajoittaista (karkkilakko) - nämä molemmat luovat ruualle huomattavasti normaalia korkeamman palkintoarvon, jonka vuoksi sitä halutaan normaalia enemmän. Asiaa ei tietysti helpota jos taustalla on laihduttajan energiavaje, joka entisestään lisää himoa. Eli laihduttaja+karkkilakko+"ei pitäisi syödä karkkia" -ajattelu on melko takuuvarma resepti ruokariippuvuuden kokemuksen syntymiseen. Ensimmäisillä laihdutuksilla ongelma ei vielä yleensä lähde käsistä mutta ajan kanssa kyllä.

Tietysti se mihin se suhde muodostuu on useimmiten makeaa ja makean ja rasvaisen kombinaatioita, mutta yhtälailla voin asiakastyöstä sanoa, että ongelmallinen ruokasuhde kiteytyy joillakin suolattuihin pähkinöihin, sipseihin, popcorneihin - jopa juustoasiakas on tullut vastaan. Se mitä "sokeririippuvuudeksi" koetaan voi olla syömisriippuvuus - ja se on kyllä melkein päällekkäinen tutumman ahmimishäiriö (BED) termin kanssa. Ja tästä pari huomiota:
1) Jotkut uskovat sokerin fysiologiseen addiktiivisuuteen, tuoreet tutkimuskatsaukset eivät usko. Tutkimuslinkkejä heitellään ja harva muuttaa mieltään. Mutta.. minä teen jatkuvasti työtä tämän asiakasryhmän kanssa ja ihan rutiinisti "sokeriaddiktit" muuttuvat sokerin kohtuukäyttäjiksi ja käytön hallitsijoiksi kun syömistä ja ajatusmaailmaa laitetaan kuntoon. Ja nämä ovat niitä, jotka uskovat lähtötilanteessa, että kohtuus "ei varmaan tule toimimaan mulle..". Nämä ovat ihan rutiinia monelle ravitsemusosaajalle ja syömisen psykologiaan perehtyneelle, ei mitään poikkeustapauksia.
Ei kai oikeasti addiktiota aiheuttavien aineiden kanssa näin käy. Miten sokerin fysiologiseen addiktiivisuuteen uskovat selittävät tämän?
2) Jotkut ihmettelevät onko sen nyt niin väliä onko kyse sokerin addiktiivisuudesta vai syömisriippuvuudesta. No sillähän on KAIKKI merkitys, kun miettii miten asia ratkaistaan. Jos kyseessä olisi sokerin addiktiivisuus niin sitten sitä varmaan kannattaisi vältellä ja ongelma häipyisi. Mutta kun kyseessä on syömisriippuvuus niin ongelma ratkeaa pysyvästi ihan muilla keinoin kuin sokeriin tuijottamalla - ruuan palkintojärjestelmien normalisoiminen paremmalla syömisellä, paremmilla syömisajatuksilla, stressinhallinnalla ja tunteiden säätelyn pohdinnoilla.
3) Kyllä, koettuun sokeriaddiktioon voi ottaa etäisyyttä kokeilemalla olla hetken ilman. Jotkut ovat lopettaneet makean käytön kokonaan pitemmiksi ajoiksi ja kokevat saaneet apua siitä, että ovat kokonaan ilman. Onnistuneessa tilanteessa tällaisen etäisyydenoton jälkeen hiljalleen livutaan joustavampaan ja levollisempaan ruokasuhteeseen - jolloin ennustan hyvää jatkoa. Mutta aika usein "lakon" jälkeen ihmiset jumittuvat liian tiukkaan "sokerikontrolliin" mikä on kyllä aikapommi, joka odottaa heikkoa hetkeä ja on iso riski, että vuosikausienkin sokerittomuus tai kielteinen makeasuhde pamahtaa silmille elämän vaikeammassa hetkessä. Kieltäymys kun kuitenkin kasvattaa himoa. En sano, ettei joillakin voi toimia pitkään mutta yhtälailla tiedän lukemattomia tarinoita, joissa usean vuoden sokerittomuus on pamahtanut silmille. Että ainakaan puolen vuoden sokerittomuuskokemuksella ei kannata julistaa ongelman olevan poissa. Toivon toki parasta.
4) Makeanhimon hoidon ydinasia on riittävä ja tasainen syöminen, laadukkaampi syöminen, stressinhallinta ja tunteiden säätely muilla kuin ruuan keinoin. Kohtuus onnistuu jos nämä toimivat paremmin, mutta yhtälailla totaalivälttäminenkin onnistuu jos ne toimivat. Tämä on ihan peruskauraa tarinoissa "muutin ruokavalioni, jätin sokerin kokonaan pois ja kaikki menee nyt hyvin". Kun muuttaa ruokavaliotaan paremmaksi niin sokerin välttäminen alkaakin toimia ja ymmärrän nämä kokemukset. Mutta silloin alkaa kohtuuskin toimia.
5) Jos joku ehdottaa ratkaisuksi vain sokerin välttämistä niin kehotan juoksemaan karkuun. Työkalupakissa pitäisi olla muutakin. Itse käytän yleensä alussa kontrolloitua otetta ja myöhemmin sallivuutta. Mutta joskus välivaiheena myös totaalikieltoa esimerkiksi kuukaudeksi ja sitten palataan joustavampaa. Voin kuvitella speksit, joissa suosittelisin totaalikieltoa hyvin pitkäksikin aikaa, mutta käytännössä tämä tilanne ei ole vielä realisoitunut sen yli 10 v aikana kun hommaa olen tehnyt. Mutta yleislähtökohta: miksi suositella sokerittomuutta kun kohtuus on mahdollista oppia?
6) Terveyden kannalta on parempi mitä vähemmän sokeria saa. Mutta elämä on muutakin kuin terveys. Hyvä syöminen on myös makua, stressittömyyttä, elämyksiä, kokemuksia ja joustavuutta. Totaalikiellot missään asiassa rimmaa niiden kanssa aika heikosti. Mutta jos vetää sokeritonta, homma menee hyvin eikä koe jäävänsä mistään paitsi niin tietysti ei väkisin tarvitse makeaa syödä.
Paljon olisi sanottavaa lisääkin, mutta ehkä muulloin. Mutta tiivistys loppuun: kohtuus sokerissa on opeteltavissa! Ja puhutaan mieluummin olennaisesta eli laadukkaasta yleissyömisestä, hyvästä ruokasuhteesta, stressinhallinnasta ja tunteiden säätelun taidoista. Siellä se hyvinvointi on muutenkin, ei siinä saako sokeria 0, 10 vai 30 g päivässä.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Laihduttamisen lopettamisesta - ja jos ei aloittaisikaan

Kun kaikki muu on kokeiltu niin kuulen useinkin vastaanotolla minun olevan viimeinen mahdollisuus onnistuneeseen painonhallintaan. Ja keinoja löytyy aina - paljon. Ja jälkikäteen olen useinkin kuullut "pelastaneeni" jonkun elämän - no en tietysti ole, mutta ihana palautehan se on silti.  Mutta koko tuossa hommassa on turhan usein yksi jännä juonne - IHMISET KOKEILEVAT IHAN VIHOVIIMEISEKSI SITÄ MITÄ PITÄISI KOKEILLA ENSIMMÄISEKSI!!

Tänään tulee telkkarista klo 22 TV 1:ltä ohjelma laihduttamisen lopettamisesta – hyvä! Jos aloittaa ajanlaskun Rentoa Painonhallintaa kirjan tekemisestä, niin takanani on noin 10 vuotta aktiivista viestimistä laihduttamisen lopettamisesta. Siitä, että laihduttaminen vain syömällä vähän on hemmetin huono ajatus. Ja laihduttaminen miettimällä vain syömistä ja liikkumista on yhtä huono ajatus kun kyse on niin paljosta muustakin. Ja ylipäätään laihduttaminen laihduttamalla on keskimäärin huono ajatus, mutta toki vaihtoehto joka jätetään erikoistilanteisiin eikä ykköslinjan ratkaisuksi.

Aloin miettimään onko jotain muuttunut näiden 10 vuoden aikana. Jotain, vähän. Suosituksemme ja asiantuntijamielipiteet ovat kääntäneet pitkälti selkänsä laihdutukselle ja tervehenkisiä elintapakuvioita pyörii siellä sun täällä terveydenhuollossa ja yksityispuolella. Nyt viimeisen vuoden aikana tervehenkiset viestit mediassakin ovat lisääntyneet. Mutta sitten käytännössä kuitenkin aika vähän on muuttunut. Ihan samalla tavalla se laihduttamisen ajatus on minusta yhä aivan liian tiukka, sitä-sun-tätä ei pitäisi syödä ja ajan henki on että ihan oikeasti uskotaan, että jossain fitness -tyyppisessä tekemisessä on järkeä pysyvään painonhallintaan. Tai ehkei uskota, mutta toiveet on niin kovat että yritetään. Ihan samalla tavalla fokus on auttamattoman lyhyt ja "onnistumiseksi" ajatellaan laihtumista parissa kuukaudessa vaikkei sillä oikeasti mitään tekemistä pysyvän painonhallinnan kannalta ole - se oliko tekemisessä järkeä arvioidaan muutamien vuosien päästä. Ihan samalla tavalla fokusoidaan siihen mitä ei pitäisi syödä vaikkei se niin tärkeää ole - näiden 10 vuoden aikana rasvakammo ehti vakiintua hiilarikammoksi ja siinä mentiin ehkä ojasta allikkoon. Kokonaisuudessaan siis orastavasti parempaan päin, mutta kovin vähän.

Ymmärrän, että ne ekat laihdutukset ovat ylilyöntejä. Ymmärrän, että alussa homma voi näyttää juuri niin simppeliltä kuin jotkut luulevat sen olevan – syö vain vähemmän ja liiku enemmän. Itsekurikysymys katsos - hehhee.  Mutta sitä aina toivoisi, että jo parin epäonnistuneen (= paino nousi takaisin) kerran jälkeen herättäisiin siihen, että ”ei tämä nyt taida toimia yhtään, olipas surkea systeemi, pitäisiköhön tehdä kuten suositellaan”. Herättäisiin vähän aikaisemmin, että tulipa tehtyä ylilyönti, mikä meni vikaan ja mitä vältän jatkossa. Ihannetapauksessa ei tehdä ylilyöntejä lainkaan. Tätä varten tein lyhyen muistilistan niistä asioista, joita sopii miettiä kun laihduttamista miettii.

Systeemeistä:
- jos systeemi kieltää sinulta jonkin syömisen mitä haluat syödä niin systeemi on todennäköisesti huono
- jos joku systeemi saa sinut stressaamaan tai jopa ahdistumaan enemmän syömisestä niin se on huono
- jos joku systeemi saa sinut himoamaan herkkuja tai ruokaa niin se on huono
- jos joku systeemi laukaisee sinulla enemmän ahmimisia niin se on huono
- jos systeemi "pakottaa" sinua johonkin mitä et haluaisi tehdä niin se lienee huono
- jos systeemi kehottaa tekemään juuri kuten he sanovat se lienee huono. Hyvä systeemi antaa raamit, joiden sisällä asioita voi tehdä monella tavalla ja etsiä itselle sopivan
- jos systeemi puhuu nopeista tuloksista niin se todennäköisesti ei puhu pysyvistä tuloksista. Valmistaudu laihtumaan jatkossa uudelleen
- jos jokin systeemi luo syömiseesi tunnelman, jossa alat kokemaan syyllisyyttä syömisestä tai liikkumattomuudesta niin se on todennäköisesti huono
- jos systeemissä ei syödä ruokaa niin voi olla vaikea oppia syömään fiksua ruokaa fiksulla otteella
- jos systeemi ei puhu jaksamisesta, unesta, stressistä osana painonhallintaa niin se on lienee huono
- jos systeemi sanoo että sinun pitää tsempata ja ne tsemppaajat on niitä onnistujia niin se lienee huono

Sinä:
- et ole joko tai tyyppi - mutta olet jos teet joko tai tyyppisesti asioita tyyliin karkkilakko
- et ole selkärangaton - ohjeet olivat vain joustamattomat
- et ole kärsimättömämpi kuin muutkaan - kaikkihan haluavat laihtua nopeasti mutta painosi ratkaisu on sitä nopeammin käsillä kun hyväksyt ettei se ole järkevää
- vain luulet tarvitsevasi motivoivan startin kuten muutkin - oikeasti se vain hyydyttää sinut kuten muutkin muutoksen alkumetreille
- ansaitset parempaa kuin nihkeää kituutusta ja syyllisyyttä - olet pitkällä siinä vaiheessa kun yrität muuttaa elintapoja muttet suostu luopumaan hyvinvoinnistasi ja omista mieltymyksistäsi.

Listoja voisi jatkaa loputtomiin, mutta lähdetään noilla liikkeelle ja lisäillään sitä mukaa kun te lukijat ehdotatte lisää asioita listalle!






keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Miten selvitä syömisestä/painosta kesälomalla?

Viimeinen päivä ennen lomia vastaanotolla. Tuttuun ja ymmärrettävään tapaan aika monen kanssa puhe siirtyy siihen miten lomallakin syöminen sujuisi hyvin -ja yleensä keskustelu alkaa asiakkaan huolesta kun aiemminkin kesät ovat menneet vähän ranttaliksi. Asiaan on ratkaisuja ja linjauksia, joita ajattelin kesälomaterveisiksi kirjoittaa tässä ruokatauolla joten nyt ei ole linkkejä liiemmin.


Kesällä syömisen ja painon kanssa voi käydä monella tapaa - hyvin tai huonosti. Joillekin kesä on kaikella tavoin hyvää aikaa elintapapuolellakin: stressi lievittyy, liike lisääntyy ja tuoreet kasvikset/marjat päätyvät useammin suuhun. Painot ovat laskussa. Ja sitten on niitä, joiden syömisen ja painon lomat sekoittavat: loma on rytmittömyyden aikaa ja siihen rytmittömyyden suohon uppoaa myös syöminen. Seurauksena illan kammonälät, mieliteot ja napostelut ja alkoholiakin tässä tilanteessa uppoaa enemmän. Ja tietysti se alkoholi on lomalla joillekin ongelma ilman rytmittömyyttäkin. Ja tällaisella reseptillä sen painon saa kyllä rivakkaankin nousuun. Ja sitten on tietysti näiden kahden erilaisia kombinaatioita.


Jotta kesällä voisi nauttia lomasta ja samalla toteuttaa hyvää syömistä ja painonhallintaakin niin kannattaa toteuttaa painonhallinnan kultaisia ohjesääntöjä, joista alle laitan hieman lomafokusoidumpia ajatuksia:


1) Se ateriarytmi. Arjessakin on monella ihan tarpeeksi haasteita syödä tasaisesti ja riittävästi alkupäivästä, mutta loma on vielä ihan oma asiansa. Tietysti saatetaan nukkua myöhempään, ei tietenkään tarvitse syödä lounasta klo 11.30 kuten työpäivinä, tietysti on menoja jotka heilauttavat syömisiä, tietysti helle vie vähän nälkää jne.. Mutta kyllä se aamiainen, lounas, joillakin välipala ja illan toinen ateria kuitenkin syödä pitää! Ehkä vähän eri ajoituksilla mutta ei niitä passata voi täysin. Ihan takuuvarma resepti syömisen ongelmiin on ottaa sellainen lomaote, jossa "syödään sitten kun menoilta ehditään","meillä nyt venyy vähän nää syömiset ja lounas on kolmen neljä aikaan..""syödään espanjalaisittain vasta illalla kunnon ateria" tai "meillä on kesällä sellainen yhden päiväterian systeemi". Lomalla ollaan myös enemmän yhdessä rakkaiden ja kavereiden kanssa ja on todennäköisempää, että joku seuraa muiden parahultaista ateriarytmiä vaikkei kannattaisi. Jos joku napostelee päivällä vähän ja syö illalla, niin on olemassa pieni sauma että hän jopa pärjää sillä - mutta jos sinä et pärjää niin ei kannata toisen rytmiä seurata.


Kaikki kesän juhlat ja illanvietot ovat huomattavan paljon pienempi ongelma jos päivällä on syöty kunnolla. Ja enemmän tai vähemmän ongelmia jos ei ole.


2) Lopeta laihduttaminen jos niin teet - edes kesäloman ajaksi. Laihduttamisen lopettaminen on aina hyvä ohjenuora laihtumiseen, hyvään syömiseen ja hyvinvointiin mutta etenkin loman lisääntyvässä epäsäännöllisyydessä se on vieläkin tärkeämpää. Arjen rutiineissa laihdutushakuisesti ja niukasti syövä saattaa vielä jotenkin pitää pakettinsa kasassa, mutta jos tämä ylikontrolloiva, varovainen ja ahmimishalua kasvattava ajatusmalli viedään loman epäsäännöllisyyteen niin käy kyllä erityisen heikosti yleensä. Ja jos päälle tulee vielä alkoholia poistamaan kontrollia niin hellureijaa. Puhumattakaan, että lomalla voisi olla mukavampaa ja rentouttavampaa jos ei laihduta.


3) Alkoholi. Kyllä, voi vähän relata. Ja nähdään tuttuja. On juhlia. Kaikki fine. Mutta jos alkoholia menee jokainen päivä, jos annosmäärät on yksinkertaisesti isoja tai jos ylipäätään lomarutiiniin "ottaa vähän enemmän ja aina kun selitys sille saadaan" niin vaikea tätä on nähdä muuna kuin ongelmana. Ja joskus alkoholiongelmanakin. Toisaalta sitten ajoittaisista terassiviineistä ja saunakaljoista koetaan joskus morkkiksia vaikkei tarvitsisi. Kyllä lomalla saa ottaa rennosti mutta ei sen jujun pitäisi olla että pitää koko ajan tissutella.


Ja nämä on niitä teemoja, joita aika paljon on käyty läpi. Muitakin on, mutta nyt loppui tauko ja lomat alkavat. Toivotan rattoisaa, maukasta ja mainiota kesää kaikille!!