keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Intuitiivinen syöminen - se oli sinulla mutta onko yhä?

Intuitiivinen syöminen on trendinä tulossa - näin ainakin jos on erilaisia trendilistauksia ja -veikkailuja uskominen. Vihdoinkin sillä mistään uudesta asiastahan ei ole oikeastaan kyse ja itsekin näytän tuollakin termillä syömisestä puhuneen jo yli kymmenen vuotta sitten. Käytännössä olen intuitiivista syömisohjausta tehnyt ja omaa näkemystäni kehitellyt pitkään sekä tutkimuspuolellakin nykyisin Suomessa käytössä oleva IES-2 (Intuitive Eating Scale-2) saapui maahamme minun aloitteestani ja tarpeesta saada Syömishäiriökeskukseen skriinaavia kyselylomakkeita. Suomalaisessa tutkimuskentässä kysely on nyt käytössä yhdessä omista tutkimusryhmistäni sekä Kuopion ja Jyväskylän yliopistot ovat julkaisseet hiljattain tutkimusta intuitiivisesta syömisestä- maailmalla tutkimusta on jo ehditty tekemään pitkään. Eli heti alkuunsa voi sanoa, että intuitiivinen syöminen on jo aika tutkittua, kaukana läpikotoisin tutkitusta mutta tarpeeksi tutkittua ettei vain hypestäkään ole kysymys.

Mitä intuitiivinen syöminen on?

Intuitiivinen: vaistonvarainen, epärationaalinen, vaistomainen, välitön, automaattinen,    luontainen, synnynnäinen, aistillinen, luonnollinen, havainnollinen, spontaani,  ei-opittu.

(lähde: www.suomisanakirja.fi)

Pohjimmiltaan intuitiivinen syöminen tarkoittaa syömistä kehon viestien mukaan. Mutta detaljimmalla tasolla on ilmeistä, että syömisen intuitiivisuudesta on liikkeellä hyvin erilaisia tulkintoja. Tutkimushavainnot kertovat kolmesta eri syömisen ulottuvuudesta:
1) syömisestä kehon viestin mukaan
2) turvautumisesta nälkä ja kylläisyysviesteihin
3) ehdottomasta luvasta syödä.

Nämä kolme elementtiä ovat intuitiivisen syömisen ytimessä, mutta samalla siihen kuuluu minusta muutakin - esimerkiksi elintapojen muuttamista siten että nälkä ja kylläisyysviestit pääsevät toimimaan jossain määrin tarkasti sekä irtautumista monenlaisesta turhasta ajatusroinasta, jota syömisen ympärille pääsee syntymään.

Intuitiivisesta syömisestä puhuttaessa joku aina ymmärtää sen holtittomaksi kaiken eteen tulevan syömiseksi ja välinpitämättömyydeksi elintapavalintojen vaikutuksista. Ja voi sen niinkin ymmärtää, mutta sillä tavoin ihmisten hyvinvointia ei yleensä auteta eivätkä ihmiset saa niitä "tuloksia" mitä haluavat. Minun ajatusmaailmassani intuitiivinen syöminen on kaikkea mitä tutkimuslomakkeessakin todetaan eli syömistä nälän ja kylläisyyden mukaan ja ehdotonta sallivuutta syömisessä mutta samalla sen toteuttamista tavalla jossa se yhdistyy hyvinvointia parantaviin elintapoihin. Tämä kehon kuuntelu ja erilaiset - varsin vaativatkin paino/terveys/liikunta - tavoitteet ovat kyllä yhdistettävissä mutta se vaatii taitoa.

Olenko intuitiivinen syöjä?
Vaikka tähän on olemassa tutkimuskäytön lomake niin sen täyttäminen ei ole tarpeellista vaan tämä on helppo arvioida. Jos syöt ruokaa sen verran kuin kulloin sinusta tuntuu sopivalta, et rajoita ruokamääriä etkä tunne syömisestä isoa syyllisyyttä niin olet varmaan hyvinkin intuitiivinen syöjä. Ruokamäärien rajoittaminen ja varsinkin tavalla joka vaatii ponnisteluja ja jatkuvaa taistelua omia tuntemuksia vastaan on puolestaan kaukana intuitiivisuudesta. Syyllisyys syömisestä on pääosin kaukana intuiviisuudesta kuten ovat monet tietoiset tai alitajuiset säännöt joita syömisessä on. Myös monenlaiset ajatusmallit, joiden seurauksena muuta pääsevät määrittelemään mitä ja paljonko syöt ovat pois intuitiivisuudesta - esimerkkejä tästä ovat rutiininomainen lautasen tyhjäksi syöminen, syöminen sen pelossa mitä muut ajattelevat tai syömättä jättäminen koska halutaan miellyttää muita. Ylipäätään intuitiivisessa syömisessä koko pointti on syödä kuten itse haluaa ja mitä keho tuntuu tarvitsevan, ei kuten joku muu haluaa. Jos näistä ollaan kaukana niin syömisen intuitiivisuutta kannattaa kyllä lisätä.

Mitä tuloksia intuitiivisellä syömisellä saa?
Tällä hetkellä tutkimusnäyttö kertoo intuitiivisen syömisen liittyvän seuraavanlaisiin tuloksiin:

Parempaan intuitiiviseen syömiseen liittyviä tutkimustuloksia vuoteen 2017 mennessä.
Vaikka intuitiivisen syömisen tutkimus kykyineen ja puutteineen on vasta alkumetreillä mutta ylläolevat havainnot kertovat jo aika paljon. Mutta kun tutkimusta lisätään kokemuspohjaisella mutulla niin laajentaisin ilmiötä vielä entisestään eli niin, että aivan riippumatta omista syömisen tavoitteista - ja tavoitteiden puuttuessakin - kehon nälänsäätelyjärjestelmien kannattaa toimia ja niitä kannattaa kuunnella. Laihtumistavoite? Intuitiivisella syömisotteella painonhallinta on parempaa ja omaa syömistä tarkentamalla voi laihtua? Urheilutavoite? Kannattaa osata kuunnella kehoa. Kehotavoite? Kannattaa osata kuunnella kehoa dieetillä ja ilman. (engl. linkki kehonrakentajan intuitiiviseen syömiseen? Haluaa vain löytää syömisen ilon ja tasapainon - intuitiivinen ote auttaa tässäkin. Ei kiinnosta pätkääkään mitä syö - no paremmin sekin menee jos nälänsäätelyjärjestelmä toimii. Eli kun joku miettii kenelle intuitiivinen syöminen sopii niin sanoisin kaikille ja jokaisen kannattaa pitää siitä huolta. Ei sitä tarvitse intuitiiviseksi syömiseksi kutsua jos ei halua ja brändäystermihän se tietysti onkin. Mutta kyllä kehon kannattaa toimia ja sitä kannattaa kuunnella tavoitteli sitten mitä tuloksia tahansa tai ei tavoittele mitään tuloksia.

Miten intuitiivista syömistä opetellaan?
Ihannetilanteessa intuitiivista syömistä ei tarvitse opetella lainkaan koska intuitiivisina syöjinä tähän maailmaan on synnytty ja hyvällä säkällä siitä on pystytty pitkälti pitämään kiinni. Onkin usein niin, että jos syömiseen ei ole kertynyt elämän aikana jännitteitä niin kehon kuuntelu on itsestäänselvyys. Mutta aika moni on matkan varrella oppinut syömisen haitallisia kontrollimekanismeja ja syömiseen on pesiytynyt jännitteitä kuten syyllisyyttä ja pakonomaisuutta: seurauksena on painonhallinnan vaikeutta, syömisen hallinnan vaikeutta, makeanhimoisuutta, tunnesyömisen kokemusta, ruoka-addiktion kokemusta, syömishäiriöoireilua tai romahtanutta luottamusta omaan nälkään. Lievemmissä ongelmissa ei koeta näin voimakkaita ongelmia, mutta syömisellä ei vain ihan saada niitä tuloksia mitä toivotaan: kuntoilussa, laihdutuksessa tai monessa muussa tapauksessa. Voi myös olla niin, että saadaan kyllä "tuloksia" mutta niiden ylläpito tuntuu vaativan kohtuuttomasti energiaa ja tuntemustasolla romahdus odottaa jatkuvasti kulman takana.

Kyllä näissä tapauksissa syöminen on vain pakko normalisoida, sillä jos sitä ei normalisoida niin ajan kanssa tilanne todennäköisesti vain vaikeutuu ja tuskin ainakaan paranee. Tämän moni on itsekin ymmärtänyt mutta kuinka syöminen sitten normalisoidaan? Koska siitä ei yleensä mitään hirveän hyvää seuraa että yhtäkkiä vain koettaa alkaa syömään sen verran kuin nälkä kertoo tai ruokia joita haluaa syödä. Ilman pohjatyötä ja porrastusta tällainen suora hyppäys intuitiviisuuden ytimeen ei yleensä toimii vaan tulokseksi saadaan juuri se mitä pelätäänkin: "kun aloin syömään sen verran kuin teki mieli niin heti lähti käsistä ja lihoin". Tämä johtuu monestakin syystä mutta vaikkapa siitä, että lähtötilanteessa nälkä-kylläisyysviestit ovat aivan liian pielessä että niitä voisi heti kuunnella - kehon kuuntelu on tärkeää, mutta ei sitä silloin voi kuunnella kun viestijärjestelmät ovat ihan sekaisin.

Pidän myös auttamatta riittämättöminä erilaisia netistä löytyviä parin sivun ohjeita, jotka usein tiivistyvät sellaisen myytin kuin "intuitiivisen syömisen 10 periaatetta" ympärille. Kyseiset 10 periaatetta ovat kyllä aivan mainioita, mutta minusta nuo 10 ohjetta riittävät vain silloin kun tilanne ei ole vielä äitynyt kovin vaikeaksi. Vaikeammissa tilanteissa ja erilaisissa tavoitteissa tarvitaan vielä muutakin - ja nuo 10 periaatettakin tarvitsevat paljon tarkempaa ohjeistusta. Ja ohjeet porrastusta.

Ja nyt tullaan siihen mitä iso osa minun vastaanottotyöstäni on ollut viimeiset 10 vuotta - miten kehon kuuntelua ja luottamusta kehon kuunteluun rakennetaan asteittain. Karkeasti porrastus tapahtuu seuraavasti:
1) Nälkämekanismien normalisointia muiden elintapojen avulla (uni, stressi, liikunta)
2) Nälkämekanismien normalisointia syömisen avulla (mm. ateriarytmiä, riittävää syömistä, laatutekijät..)
3) Nälän mukaan syömisen asteittaista opettelua
4) "Kiellettyjen" ruokien eli syyllisyyttä tuovien ruokien asteittaista purkua
5) Haetaan uudelleen syömiskontrollien rajoja - mitä voi kontrolloida ja minkä verran osana hyvää elämää ja kehon kuuntelua

Eri ihmisillä parannuksia tarvitaan eri paikoissa - mutta useimmilla kaikissa eri vaiheissa riittää työstämistä. Suurin vaikeus ei ole kuitenkaan muutosten sopivassa porrastamisessa ja siinä mitä pitää tehdä vaikka niissäkin riittää puuhaa hyväksi toviksi. Hankalinta on luopua tutuista (ja haitallisista) kontrollimekanismeista, joiden pelätään lihottavan. Asian tekee vielä vaikeammaksi se, että alkuvaiheessa painossa voikin olla heilahteluja moneen suuntaan varsinkin selvällä säästöliekillä olevilla henkilöillä. Näiden päälle kun lisätään se, että osassa muutosaiheita on hyvin todennäköistä että matkalle osuu ns. vaikeampia viikkoja jolloin "hanskat tiskiin" efekti on lähellä. Näiden melkeinpä väistämättömien esteiden ylipääseminen ja niihin valmistautuminen on se haaste senkin jälkeen kun tismalleen tiedetään mitä muutoksia kannattaa tehdä ja miten. Self-helppinä itse eteneminen intuitiivisessä syömisessä on ilman muuta mahdollista monille, mutta samalla pitäisin realistisena että ylläolevien haasteiden vuoksi osalle ihmisistä on melkeinpä välttämätöntä kyetä peilaamaan omaa tilannettaan vertaistuen ja/tai asiantuntijan kanssa.

Mistä sitten tullaankin viimeaikaisiin tekemisiini. Juuri ilmestyi kirjani Tunne nälkä - syö intuitiivisesti, saavuta tuloksia (arvio tässä), jonka tarkoitus on auttaa lukijaa itse löytämään intuitiivinen syöminen porrastetun ohjeistuksen avulla. Mutta koska osalla ihmisistä vertaistuki ja asiantuntijatuki merkittävästi auttaa ja nopeuttaa prosessia, niin olen myös tehnyt puoli vuotta kestävän verkkokurssin jonka lisätietoja löytyy täältä. Kyseisen kurssin hinta vastaa noin 1,5 yksilöohjauskertaa - ja 1,5 kertaa ei sinällään riittäisi kuin ensiaskeleeseen intuitiivisen syömisen opettelussa joten kustannustehokkuuden uskon olevan kurssissa kohdallaan. Ja sen minkä yksilöllisessä tilannearviossa voi menettää niin sen voi vertaistuessa ja -ideoinnissa voittaa.

Linkkaisin tähän ilman muuta hyviä ilmaistuen lähteitä jos niitä enemmän tietäisin mutta tällä hetkellä ainoa linkattava paikka on Läskimyytinmurtajien Intuitiivisen syömisen yhteisö, jossa tiedän olevan asiallinen meininki ja hyviä tyyppejä ylläpitäjinä.









27 kommenttia:

  1. Miten intuitiiviseen syömiseen pitäisi suhtautua anoreksiasta toivuttaessa? Kun alun ruokahaluttomuuden jälkeen tulee loputon nälkä-vaihe. Onko keho silloin oikeassa ja pitää vain vetää ruokaa napaan, kunnes ei ole enää nälkä? Näkisin, että kauan aliravittuna ollut (vaikka edes vähän luonnollisen normaalipainonsa alla) keho haluaa tyydyttää syntyneen vajeen ja nälkä laantuu, kun aivot uskovat, että ruokaa tulee jatkossakin. Onko ok syödä myös aterioiden välillä nälkäänsä, jos tietää, että homma ei lähde bingaukseksi tai bulimiaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loputon nälkä vaihe tulee useimmille jossain vaiheessa ja menee kyllä ohi ennemmin tai myöhemmin ja loppuu kyllä ennen sopivaa biologista painoa. Kyllä siihen loputtomaan nälkään kannattaa syödä kunnolla.
      Periaatteessa anoreksiasta toipuessa kannattaisi kuunnella kehoa sen suhteen jos/kun tekee mieli syödä reilusti ja enemmän, mutta sitä ei kannata kuunnella toiseen suuntaan eli jos ei ole nälkä.

      Eli vastauksena sinulle sanon, että syö vain aterioiden välillä joskus kun on nälkä. Jos se on aivan rutiinia ja jatkuu pitkään, niin sitten pitäisi katsoa miksi normiateriat eivät riitä - jääkö tai onko jossain annokset liian pieniä jne..

      Poista
    2. Kiitos vatsauksestasi! Olen aina ollut tarkka ruoka-ajoista ja nytkin hampaat irvessä odottanut seuraavaa ateriaa, jotta saisi taas syödä ja sittenkin pysynyt ennalta suunnitelluissa määrissä. Välipalat (enemmän kuin yksi päivässä) ovat tosi vieras juttu. Nyt täytyy kuunnella sitä nälkäänsä ja vain syödä kun mieli tekee! On lohdullista kuulla myös sinulta, että hurja näläntunne kuuluu asiaan toipumisen taipaleella. Valitettavan vähän tämän asian normaaliudesta ja syistä puhutaan syömishäiriöhoidossa.

      Poista
  2. Olin ennen urheilullinen ja intuitiivinen syöjä. Aliravitsemuksen ja oman sekä lääkärin virhearvion kautta ajauduin pakkoliikuntakierteeseen ja siitä ortoreksian läpi anoreksiaan. Olen yli 10kg alipainossa ja opettelen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ateriarytmiä. Tuleeko näläntunne oikeasti niin takaisin vaikka terveenä en noudattanut mitään tiettyä rytmiä? Ja kuinka kauan aivoilta kestää toipua nälkiintymistilasta? Aina kun olen nimittäin syönyt, tunnen itseni terveeksi ja normaalipainoiseksi. Huomaan vasta kun 3h edellisestä ateriasta lähestyy, että ns. nälkiintymismoodi iskee taas päälle kun itku tulee yhtäkkiä. Ahdistaa syödä kun ei ole nälkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se näläntunteenkin toipuminen käytännössä täydellistä on - kunhan syömishäiriö on selätetty täydellisesti. Mikä on tietysti tehtävissä teknisellä tasolla joskus nopeastikin mutta ne ajatukset vaativat aikaa ja työstöä enemmän yleensä.

      Älä nyt syö intuitiivisesti vaan rytmillä. Intuitiivisuus vasta kun syömisen uskallus hyvää eli siellä hoidon loppupäässä.

      Poista
  3. Ensinnäkin kiitos loistavasta blogistasi. Vaikka syömiseni on perusongelmatonta, palaan tänne usein lukemaan juttujasi ja olen oppinut niistä valtavasti.

    Sitten itse kysymykseen: Minulla on nyt 2.5v lapsi, jonka toivoisin tietenkin rakentavan mutkattoman ruokasuhteen ja oppivan luottamaan omaan nälän tunteeseen. Pyrin siihen, että lapsellani on tietyt ruoka-ajat, jolloin hän syö sen mitä syö ja herkkuja syödään aina välillä ilman sen suurempaa numeroa. Kuitenkin viikonloppuisin meillä on miehen kanssa tapana syödä iltapäiväkahvin kanssa pullaa. Toistuvasti olen ollut tilanteessa, jossa lapsi on ensin syönyt äärimmäisen niukan lounaan ja sitten päikkäreiden jälkeen olisi kahvihetki, johon liittyy myös pullaa. Kuitenkin haluaisin, että lapseni täyttäisi ensin mahansa kunnon ruoalla ja pullaa syötäisiin vasta tämän jälkeen. Jos vaadin lastani syömään ensin lautasensa tyhjäksi, opetan samalla, että pulla on palkkio siitä, että syö vastoin näläntunnettaan. Toisaalta en haluaisi myöskään sitä, että herkkuja syödään tyhjään mahaan. Miten tällaisessa arjen tavallisessa tilanteessa olisi mielestäsi fiksua toimia? En varmaan ole ainoa äiti, joka tätä pohtii. Olen tosi kiitollinen, jos ehdit vastata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tämä onkin hyvä esimerkki siitä kuinka kaunis teoria törmää lasten kasvatuksessa jatkuvasti käytäntöön ja pitää vain koettaa löytää jokin tasapainoinen ratkaisu. Valittavana tässä (ja usein muulloinkin) on joko pieni puristaminen siihen haluttuun suuntaan tai sitten mennään joustavammin - eli joko luodaan painetta lounaan parempaan syömiseen "ehtona" pullalle tai sitten vain tarjotaan lounas ja annetaan pulla ajallaan ja niillä molemmilla sitten syödään mitä syödään.

      Se puristava ote on minusta aika usein lyhyen aikavälin toimintaa ja joustavuus pidemmälle katsovaa. Ja minä kyllä suosittelisin, että lounas tarjotaan mutta ei isommin. Toki lounaalla voi vähän kannustaa tai kehottaa rauhoittumaan jos pää on lapsella jo menossa ihan muualle (leikkimään tms.) mutta ei tehdä isoa painetilaa kuitenkaan. Ja viikonloppu pulla on sitten ihan oma asiansa jota ei mitenkään pidä ansaita.

      Näin varmaan itsekin ajattelit, mutta monesti tämä joustavuus ja intuitiivisuus tarvitsee hieman tukea muilta :)

      Poista
  4. Osaatko ottaa kantaa tähän ajatukseen, että insuliini ja välipalat olisivat syyllisiä ylipainoon?
    https://www.thestar.com/life/health_wellness/2016/01/25/scarborough-doctors-book-says-insulin-makes-you-fat-fasting-makes-you-thin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaan ottaa silleen, ettei asia ole noin :) Eikä se oikein koskaan ole ollut uskottava teoria, mutta vasta hiljattain sitä on katsottu tarkemmin.

      Tsekkaa vaikka tätä linkkiä jota en kyllä itse katsonut mutta siinä on osaavat asiantuntijat joten eivätköhän he järkeä puhu: https://www.thenutritionwonk.com/single-post/2016/05/02/Is-the-Insulin-Theory-of-Obesity-Over

      Sinällään vähähiilihydraattinen ruokavalio on joillekin varsin hyvä ruokavalio ja auttaa laihtumaan mutta ei liity insuliiniin juurikaan vaikutus.

      Poista
  5. hyviä vastauksia. Jos ei ole kunnon näläntunnetta joten ei voi varmaan noudattaa intuitiivista syömistä(anoreksia)? Itse olen kellonaikojen rutiini pidän siitä tiukasti kiinni vaikkei ole nälkä. Usein menee kuitenkin niin että ennen ruokailua ei ole nälkä mut sitten kun alkaa syömään tulee nälkä mistä johtuu? Kirjaa en ole vielä lukenut(pitkä jono kirjastossa)mutta haastattelujasi ja tv esiintymisiä kyllä. Ruokafilosofiasi on todella tervehenkinen, kiitos siitä. Juuri tämä sallivuus joustavuus monipuolisuus ja yksilöllisyys. Siitä kysymys: Onko mielestäsi ok syödä aamupala vasta 2h heräämisen jälkeen? Kun heti herättyä ei maistu? Sen jälkeen 4h välein lounas, päivällinen, iltapala. Mitä mieltä jos syö iltapalan juuri ennen nukkumaanmenoa onko haittaa esim. kehonkoostumukselle tai ruoansulatukselle? Syön kl.22 ja menen nukkumaan 22.30.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se aamiainen menee vielä 2 h heräämisestä, sitä pitemmälle varoisin vähän. Ei haittaa iltapala ennen nukkumaanmenoa. Siinä välillä rytmi vaikutti ihan ookoolta.

      Poista
  6. Patrik, pystytkö kertomaan yhtään vastaanottokäyntiesi hintoja, edes suuntaa? Yritin katsoa niiden yritysten sivuilta, joille työskentelet, mutta MITÄÄN hintatietoja ei ollut. Ei ihan sokkona uskalla varata, koska kaiketi tulisi olla valmis sitoutumaan useampaan käyntiin? On hieman eri tilanne maksaa esim. 100 euroa käynti, kuin 300 euroa käynti.
    Kiitos, että olet olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,
      hinta on nyt 150e/45 min. Nettisivuillani on vanhentunutta tietoa eli vastaantottopaikat ovat Lääkärikeskus Aava, Helsingin Urheilulääkäriasema ja etäohjaus - vikassa ei toimistomaksua mutta kahdessa ekassa se tulee vielä päälle. Olisiko se joku 15 euroa.

      Poista
  7. Luin uusimman kirjasi, oli todella tervehenkinen ja tervetullut opus markkinoille kaiken tämän fitness-buumin perään.

    Jäin miettimään fat overshooting -ilmiötä.
    Laihdutin itse useita kymmeniä kiloja aivan alipainon rajalle syömällä tyypillisesti liian vähän rasvaa ja hiilareita, sekä liikkumalla kuin mielipuoli ilman lepoa.

    Nyt, kun yrittää elää muka normaalisti, paino nousee minkä ehtii. Lisää on tullut vuodessa 10 kg, ollen nyt normaalipainon keskivaiheilla. Nousu on hidastunut, mutta keho ja pää ovat totaalisen jumissa ja keho on pöhöttynyt.

    Mitkä ovat kokemuksesi sen suhteen, pystyykö tuota ilmiötä välttämään? Onko minun siis melkein pakko hyväksyä, että tulen saamaan takaisin ne 20 kiloa ylipainoa? Lohduttaisi joku käytännön kokemukseen perustuva tieto siitä, ettei asia välttämättä mene siihen, jos syö/liikkuu järkevästi.

    Psyyke on nimittäin kovilla, kun kroppa muuttuu koko ajan kauemmas siitä, mitä on toivonut.

    Kiitos vastauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ollaan kokemuksen eikä tutkimustiedon puolella mutta..

      Osa tuosta takaisinpaluusta on melkein väistämätöntä jos nälkämekanismit ovat virittyneet vastaiskuun. Mutta ilmiötä pahentaa se, että laihdutuksen jälkeen syöminen jää varovaiseksi ja kunnon ruokaa ei uskalleta syödä - ja painonnousu tapahtuu usein vähäisellä perussyömisellä jossa ahmimiset/hallitsemattomat syömiset nostavat painoa. Paljon parempi olisi tiukan laihdutuksen jälkeen hyväksyä, että nyt on parempi syödä kunnolla normiruokaa ja tasaisesti jotta nälkä nopeammin rauhoittuu. Eli tiukan laihdutuksen jälkeen pitäisi siirtyä reiluun ja uskaltavaan syömiseen mutta harvemminpa näin käy.

      Poista
  8. Intuitiivinen syöminen - tai se, mitä itse pitää intuitiivisena - ei aina toimi. Katsoin eilen "Kaappaus keittiössä" -ohjelmaa, jossa "kaapattavana" oli nuori nainen, joka väitti syövänsä sen mukaan, mitä keho sanoo. Jo ulkonäöstä saattoi havaita, ettei tyttö syönyt tarpeeksi. Keho ei siis viestittänyt hänelle energian tarpeesta, vaikka päivän "aterioista" (jotka koostuivat lähinnä välipaloista) tullut läheskään riittävästi energiaa tai ravintoaineita. Tämä yksittäistapaus tuli mieleen siitä, kuinka kehon viestejä ei välttämättä osata lukea tai tulkitaan väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki. Kirjassani hyvin selkesti kuvaan että nälän saa helpostikin sekaisin eri tavoin eikä sitä silloin kannata kuunnella. Mutta kroppaa ja ajatusmalleja pitää laittaa kuntoon ja vasta kun ne on tehty niin opetellaan kuuntelemaan kehoa. Tämä onkin tiivistetysti mistä kirja kertoo.

      Poista
    2. Tyttö ohjelmassa oli selvästi syömishäiriöinen, jolla ei ollut aikomustakaan alkaa syömään normaalisti, kunhan puhui. Sääliksi kävi Kapea, hän kun ei ole ravitsemusterapeutti...Toivottavasti tyttö saa apua, ennen kuin keho pettää.

      Poista
    3. Joo, anoreksiahenkisten syömishäiriöiden tapauksessa pitää tehdä ensin kaikenlaista ihan muuta ja asioiden pitää olla varsin hyvällä mallilla painon ja syömisen riittävyyden suhteen ennenkuin kehon kuuntelulle annetaan tilaa.

      Poista
  9. Kiitos upeasta kirjastasi, se sai minut miettimään asioita uudelta kantilta.
    Mitä mieltä olet vaihdevuosien aineenvaihdunnasta ja sen vaikutuksesta? Itsestäni tuntuu, että keho ei toimi enää aivan samalla tavalla kuin ennen, ja vaikka olen nyt parantanut ruuan laatua, niin siltikin vartalo tuntuu pyöristyvän. Suositteletko vaihdevuosissa olevallekin vaiheessa 2, että päivän energiasaanti on 1800 kcal?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä vaihdevuosilla on merkitystä - vähän tiukemmassa on painonlasku ja vähän helpommin rasvaa kertyy. Mutta painotan nyt silti sanaa vähän ja kun asioita tehdään kokonaisuudessaan hyvin niin eipä tuota efektiä juuri näy. Iso osa asiakkaistani on vaihdevuosien ohittaineita ja en sanoisi vaikutusta keskimäärin merkittäväksi suhteessa moniin muihin teemoihin. Suosittelen samaa 1800 kcal lukemaa - toki asian voisi arvioida yksilöllisemmin, mutta jos yhtä lukua käytetään niin tuo on ihan hyvä.

      Poista
  10. Näkyy olevan suosittu kirja, sillä olen varannut sen kirjastosta, mutta jonossa on moni muita ennen minua. Olen lukenut viime aikoina lähinnä Pertti Mustajoen kirjoja. Tosi järkeviä ovat. Myös "lihastohtori" Juha Hulmi on ollut lukupöydällä. Ja muutamia muita. Hulmi sanoo nettisivuillaan, että Borgin sivusto on ehkä paras Suomessa, kun on kyse painonhallintaan liittyvistä asioista. Kun kova tyyppi noin suosittelee, niin pitäähän näitäkin lukea. Yksi kysymys kuitenkin Patrikille. "Aiheita" kohdassa on pitkä luettelo artikkeleista. Osa niistä on jo melko vanhoja. Seisotko edelleen häpeämättä sen takana mitä olet kirjoittanut? Ahkera lueskelija tässä siis kaipaa "tuotetakuuta" ennen kuin ryhtyy luku-urakkaan :-)

    Vesa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve Vesa,
      vaikka iso osa blogin matskusta on useampia vuosia vanhoja niin eivät ne niin vanhoja ole että muuttaisin oikeastaan mitään. Voi siellä joku detalji olla nykynäytöllä eri lailla päässäni, mutta isolla varmuudella ei mitään keskeistä.

      Jos mentäisiin taaksepäin yli 15 v niin tilanne olisi jo toinen :)

      Poista
  11. Voisitko vaikka kirjoittaa mitä tekisit toisin tai ajatukset mitkä muuttuneet 10-15v aikana?lukenut vanhoja 2000luvunalun haastatteluja ja juttuja mm sport lehdessä.äsken luin kirjasi Vinha perä todella hyvä tiivis selkeä kiitos paljon vastauksia.Aiotko vielä kirjoja kirjoittaa?kysymys anorexia:bmi10 2päivää syönyt 2000kcal ilman liikuntaa ja 2kg+normaalia?silti verensokeri koko ajan matala paasto3.5-3.8 2h ruoan jälkeen3.7-5.miten saisi nousuun?ja mikä olisi normaali?ei ole diabetesta.johtuuko aliravitusta lkehosta vai muu häiriö?miten liikunta tässä tilassa millaisessa bmissä sanoisit mitä liikuntaa ja määrää?voiko kuitenkin treenata jos silti syö ja paino nousee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinällään ihan kiva blogautuksen aihe olisi ja laitan harkintaan. Ihan hyödyllistä on kyllä kuvata, ettei kukaan vaan aina ole oikeassa eikä varsinkaan aika nuorena tekijänä.

      Itselläni tuon 15 aikana on muuttunut eniten lähinnä ote. Aiemmin ote oli tiukempi ja kontrolloivampi - kokemus osoitti sitten tämän lyhytnäköisyyden. Toki tutkimusnäyttökin kasaantui hiljalleen kontrolloitua otetta vastaan. Sitten on tietysti nyanssipuolella joitakin mielipiteen muutoksia ja uuden oppimisia mutta ne ovat jotenkin osa luonnollista kehitystä.

      Poista
  12. Luin juuri uuden kirjasi, kiitos siitä. Hyvää asiaa ymmärrettävässä muodossa. Vain yksi kohta jäi mietityttämään. Kirjoitat siitä, millaisia esteitä ihmiset usein näkevät omalla kohdallaan intuitiivisen syömisen opettelulle, ja mainitset yhtenä niistä diabeteksen. Tekstistä saa käsityksen, ettet pidä sitä ongelmana, mutta asiaa ei käsitellä tarkemmin.

    Ykköstyypin diabeetikkona jäin miettimään tätä. Minusta insuliinihoito nimenomaan vaikeuttaa monia intuitiivisen syömisen opettelun perusasioita. Joudun aina päättämään etukäteen, paljonko syön, ja myös arvioimaan hiilihydraattien määrän ja aterian koostumuksen laskeakseni insuliiniannoksen. Koska pikainsuliinikaan ei vaikuta silmänräpäyksessä, verensokerin aterian jälkeinen nousu pysyy parhaiten kurissa, jos nämä päätökset tekee ja pistoksen laittaa noin 20 minuuttia ennen ruokailua. Kun on laskettu ja pistetty, annos on myös syötävä. Syömiseen on mielestäni mahdotonta suhtautua mitenkään spontaanisti tai fiilispohjaisesti.

    Voisitko avata tätä kohtaa hiukan?

    VastaaPoista
  13. I am very glad to comment on this site with the excellent content of your site.

    VastaaPoista