sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Jännäkakka


Minulla on "jännittäjämaha"



Edellisen vakavahenkisen blogautuksen päälle oli tilaus heittää jotain selvästi keveämpää. Ja siihen tarjoutui sopiva tilaisuus kun kuulin juuri sanan, jonka olen kuullut ensimmäisen kerran jo joskus -80 luvulla: jännäkakka. Tämä termi on vahvimmin jäänyt mieleeni jalkapallosta, jossa aina välillä joukossa oli pelaajia joilla oli kova tarve päästä vessaan juuri silloin kuin muut olivat jo menossa kentälle pelaamaan - tätä yleisesti kutsuttiin jännäkakaksi eli todettiin (peliä edeltävän) jännityksen laukaisevan tuon vessatarpeen.

Sinälläänhän tässä ei liene mitään ihmeellistä - varsinkin kun itse termi on päässyt jopa urbaaniin sanakirjaan. On aivan yleistä kansanviisautta, että jännitys laukaisee monilla vessatarpeita ja mahakipuja.

Kumpi oli ensin - tieto vai kokemus?
Mutta se mitä jäin miettimään nyt sanan kuullessani jälleen kerran on, että jos tämä oli faktana pidettyä tietoa niin oliko se sitä myös tutkimuksellisesti 1980-luvulla - onko tutkimus ollut kärryillä vai tullut jäljellä. Kai se yleensä menee niin, että kokemukset ovat aina edellä mutta tutkimus sitten myöhemmin raakkaa niistä selvempiä. Ja nyt ei todellakaan olla omalla ravitsemuksen vahvuusalueellani joten ihan perinteistä tiedonhakua tässä harrastelin nopeasti.

Ainakin vuonna 2001 oli jo selvästi tiedossa, että akuutti stressi laukaisee jännäkakan: "The available data clearly demonstrate that inhibition of gastric emptying and stimulation of colonic transit is the most consistent pattern in the motility response of the GI tract to acute or short-term stress." Siitä taaksepäin erilaisilla hakusanayhdistelmillä jäi vaikutelma, että 1980-luvun lopulla tämä ilmiö alkoi hahmottua aika selvästi. 1970-luvun alkupuolella asiaa spekuloitiin, mutta mitään selvää suuntausta ei tuntunut olevan - kovasti tuntuivat myös viittailevaan vuoden 1947 epäselvät tulokset antaneeseen tutkimukseen, joten mahdottomasti ei tällä välin tutkimusta aiheesta liene ollut. Näin se tutkimustieto etenee ja on mukavaa huomata, että tutkimus on nyt ajan tasalla.

Jää vaikutelma, että kokemus oli olemassa ennen tietoa sillä jo 1980-luvun alkupuolelta muistan jännäkakan yleisen käsitteen ja silloin tutkimustieto kyllä taisi hakea yhä itseään. Moni blogin lukija saattaa muistaa samankaltaisen ilmiön vielä pidemmän matkan takaa.Ja en nyt hetkeäkään epäile, etteivätkö kliseiset roomalaisetkin olisi ilmiön tunnistaneet.

Hyöty??
Tämä nyt oli vähän tällainen päähänpilkahdusblogautus, mutta olisiko tästä jotain oikeaakin iloa. No ehkä se, että tällainen ilmiö on olemassa jos joku ei siihen ollut vielä törmännyt. Ja ehkä noin laajemmin se, että kun puhutaan ruuansulatuskanavan häiriöistä niin mieli on voima, jota ei kannata koskaan unohtaa. Turhan härskistikin on tullut joskus yleistettyä, että vatsavaivojen takana puolet on ruuasta johtuvaa ja puolet psyykattua vaivaa. Härskiä siksi, että muitakin aiheuttajia on ja siksi, että joskus se voi olla kokonaan ruuasta johtuvaa tai muillakin painotuksilla asioiden suhteen. Ja esimerkiksi syömishäiriöiden kohdalla törmää siihen, että vatsavaivat voivat olla lähes täysin psyykattyja - ja ei, se ei tarkoita että päässä viiraa. Ihminen vaan nyt on tällainen. Kunhan nyt vaan pidetään mielessä mielen voima vatsavaivoissakin.

PS. Mitä termejä teillä on tälle ilmiölle ollut? Tuo otsikon kuvaus ei liene ainoa termi asialle.

8 kommenttia:

  1. Kiva juttu ja nimi oli todella vetävä josta ei tajunnut muuta kuin että mitähän tuo oikein meinaa? Olen kuullut tenttiripulista, joka lienee sanan pikkuserkku ettei peräti lähempikin sukulainen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä samalta sisarusparvelta :) En ollut kuullut tuollaista nimeä.

      Poista
  2. Serotoniinivälittäjäaineestakin suurin osa on muuten mahasuolikanavassa eikä keskushermostossa niinkuin helposti luulisi. Vatsan toiminnalla ja hermostolla (psyykellä) on monella tapaa kiinteä yhteispeli. Kyllä tämäntyyppisiin jännitystilanteessa laukeaviin oireisiin törmää usein käytännön työssä.

    Vastaanotolla kyllä tapaa niitäkin ihmisiä, jotka pystyvät tarkkaan kuvailemaan tilanteita, joissa pahakaan stressi/jännitys ei laukaise ripuli- tms. oireistoa. Eli pieni näkökulma vain, että esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymän takana aina ei löydy merkittävää stressitilanteiden osuutta. Oireyhtymän diagnostiikka painottaakin oireiston jatkuvuutta (kestänyt ainakin 6 kk, ilmenee ainakin 3 krt/vko viimeisen kolmen kuukauden aikana). Tämäkään kriteeri ei tietysti voi täysin poissulkea "stressivatsaa".

    Mutta toki juuri näin, joillakin stressi ja jännitys vaikuttaa vatsaan tosi nopeasti ja voimakkaasti.

    VastaaPoista
  3. Kärsin ummetuspainotteisesta IBS:stä, mutta ennen urheilukisoja vatsan toiminta on kyllä taattu. Minulle tuo "kisamaha" on siis pelkästään positiivinen juttu, suoli täynnä ei ole mukava urheilla.

    VastaaPoista
  4. Tuleeko silloinkin jännäkakka, kun karhun kanssa pääsee luonnossa ihan kosketustetäisyydelle. Kertovat, että useammalla tulee silloin suoraan housuihin, ja kun retkottaa makuullaan maassa, niin karhu haistelee tovin housuja ja tallustelee tiehensä....

    VastaaPoista
  5. Ei nyt ihan suoraan liity aiheeseen, mutta melkein. Minulla on ollut ja on joskus vieläkin sellainen ongelma, että liikunta pistää suolen toimimaan liiankin tehokkaasti. Suuri osa juoksulenkeistäni on keskeytynyt vessaan kiiruhtamisen takia. Se pää on minussa aina toiminut hyvin. Nyt kun olen paremmin tottunut juoksemiseen, vaiva on vähentynyt.

    VastaaPoista
  6. Uskon psyyken mahtiin, mutta kuten Reijo totesi, itsellänikin on ärtynyt suoli eikä silti jännäkakkaa ikinä. Teräsvatsa suorastaan sentään 38 vuotta ennen kuin sairastuin. Tietyt ruuan lisäaineet sen sijaan tuntuvat... enkä ole koskaan ollut allerginenkaan millekään!

    VastaaPoista