torstai 8. marraskuuta 2012

Verensokerisaaga - verensokerin lasku syömisen herättäjänä


Verensokerin laskun kokemus



Verensokerin laskun ja syömisen kytkös terveillä on asia, joka on mielestäni alitutkittu ja alitunnettu - aihe on jotenkin unohdetun oloinen ja tutkimuskin on vanhahkoa. Diabeetikoilla aihetta on tutkittu paljonkin, mutta "terveiden" ihmisten verensokerin laskun monet ilmentymät ja seuraukset ovat asia, josta ei ehkä reaktiivista hypoglykemiaa lukuunottamatta juuri näe kenenkään puhuvan ja tutkimuksiakin on rajallisesti. Aiheessa on kuitenkin monia teemoja, jotka kannattaa tiedostaa ja ne monella tapaa liittyvät omaan syömisajatukseeni - kutsuu sitä sitten hyväksi syömiseksi, rennoksi painonhallinnaksi tai miksi vaan. Kun miettii tutkimusta ja puhetta verensokerista niin se painottuu koholla olevaan verensokeriin terveysriskinä jo sairastuneilla, mutta ehkä kannattaisi keskittyä nimenomaan laskevaan verensokeriin terveillä, koska se juuri tuottaa niitä ongelmia jotka lopulta johtavat ylipainoon ja koholla olevaan verensokeriin.

Koska aiheessa on monia näkökulmia, niin en mahduta niitä yhteen postaukseen vaan aion kirjoittaa blogautukset Verensokerisaaga -otsakkeen alle. Tällä hetkellä aiheita on otsikkotasolla useampia, mutta katsotaan nyt miten jaottelen asiat. Jatkokappaleet kulkevat nyt työnimillä:
- miksi naisten nälänhallinta on erilainen kuin miehillä
- miten verensokerin lasku sekoittaa nälänsäätelyä ja painonhallintaa
- miten löytää sopiva syömishetki kun nälänsäätely on sekoittunut ja laskevaa verensokeria ei tunnisteta
- reaktiivinen hypoglykemia eli ruuan laadun vaikutukset verensokerin laskuun
- verensokerin lasku liikunnassa
- verensokeri, käyttäytyminen ja mieliala
- miten tasaistaa verensokerin hallintaa

Verensokeri laskee alas terveilläkin
Kansan parissa on yleisesti faktana pidetty asia, että verensokerin lasku on syömistä herättävä tekijä - ja he ovat oikeassa. Ja jokainen raskasta ja pitkäkestoista liikuntaa harrastava tietää miltä tuntuu kun verensokeri romahtaa. Jostain ihmeen syystä törmään kuitenkin tasaisesti siihen käsitykseen, että kyseessä on urbaani legenda ja verensokeri ei terveillä ylipäätään laskisi hypoglykemian puolelle ja siten ei voisi myöskään käynnistää syömistä - mikä on monella tapaa pielessä oleva ajatus. Tämän harhaluulon takana on laajempi ajatusmalli, johon törmää siellä sun täällä että elimistö olisi kovinkin tehokas ja pystyisi tiukasti kontrolloimaan erilaisia toimintoja. Sen seurauksena on uskomuksia tyyliin "ei emästankkauksesta voi olla hyötyä, koska keho säätelee tiukasti happo-emäs tasapainoa" ja "ei verensokeri laske terveillä"

Mutta kyllä se verensokeri vaan laskee. Ja laitetaan nyt vakuudeksi pari tutkimustakin, että verensokeri laskee hypoglykemian puolelle eli alle 4 mmol/l ja jopa alle 3 mmol/l ihan "terveilläkin":
- liikunnan seurauksena (tutkimukset 1 ja 2)
- paaston seurauksena (1)
- syömisen epätasaisuudesta johtuvia verensokerinlaskuja en ole löytänyt tutkimuksista, mutta asiakkaiden tuntemuksissa ja verensokeriseurannoissa näitäkin on näkynyt.

Nämä vain yleiskatsauksena siihen, että verensokeri kyllä laskee hypoglykemian puolelle terveilläkin joissakin tilanteissa. Tällä havainnolla on merkitystä Verensokerisaagan jatkokappaleille, mutta kuten kohta havaitaan niin nälän herättämisen kannalta se ei kuitenkaan ole se tärkein pointti.

Verensokerin lasku nälän merkkinä ja syömisen käynnistäjänä
Okei, verensokeri siis laskee terveilläkin. Mutta onko se kuitenkaan kovin merkittävä nälänsäätelijä kun tunnettuja syömistä lisääviä tekijöitä on jumalattoman paljon muutenkin. Entäs jos verensokeri on vain yksi kymmenistä muiden joukossa eikä mitenkään keskeinen tekijä? Ja jälkiviisaana tutkimustiedon pohjalta - entäs jos verensokerin heilahtelu selittää nälän kokemuksia vaikkei mitään matalaa verensokeria edes olekaan.

Sillä niinpä se näyttää olevan, että verensokeri ja sen lasku liittyy kyllä nälän heräämiseen mutta ei siihen mitään hypoglykemiaa tarvita vaan aivan normaalin verensokeritason vaihteluvälin sisällä tapahtuva äkillinen laskukin riittää herättämään syömistarpeen. Aihetta on tutkittu melko paljon ja kiinnostuneille hyvä katsaus on tässä. Mutta esimerkinomaisesti tätä ilmiötä voi seurata alla olevasta kuvasta, jossa on seurattu verensokerin muutoksia paaston jälkeen: ensimmäinen nuoli vasemmalta on paaston ja koeannoksen jälkeinen ensimmäinen syömiskerta ja sitä seuraavat nuolet kuvaavat milloin henkilö on pyytänyt ruokaa - näistä hyvin näkee kuinka syöminen liittyy verensokerin laskuihin ja heilahteluihin. Kyseisen kuvan  tutkimuksessa jokainen verensokerin hetkellinen lasku ei liittynyt ruuan pyytämiseen, mutta noin 70 % laskuista liittyi - ja varsinkin kun edellisestä ruuasta oli kulunut joitakin tunteja niin yhteys oli tätäkin voimakkaampi. Ja jokainen syömiskerta ei liittynyt verensokerin laskuun, mutta myös noin 70 % liittyi.



Esimerkki verensokerin muutosten ja ruuan tarpeen (pienet mustat nuolet) välisestä yhteydestä  (Melanson ym. 1999).


No entäs se matala verensokeri alle 4 mmol/l tasolla? Kyllä sekin lisää syömistä. Siinä missä verensokerin lasku eri tasoilla näyttää olevan nälkää herättelevä tekijä mutta ei niinkään selitä nautitun ruuan määrää, niin absoluuttisesti matala verensokeri liittyy suurempaan ruokamäärään. Eli jos tutkimusnäyttöä hieman oikoo ja yksinkertaistaa niin päästään aika järkevän oloiseen synteesiin teemassa:

Verensokerin lasku/heilahdus sen ala- ja normaalitasoilla usein liittyy syömistarpeen kokemukseen (usein nälkä mutta ei aina) ja mitä matalammalla verensokeri on, sitä enemmän todennäköisesti syödään.

Pakolliset klausuulit

Ihmisen toiminnassa mikään yksi asia ei koskaan selitä toimintaa täysin. Eli tietenkään verensokeri ei ole ainoa nälän herättäjä. Muitakin fysiologisia tekijöitä on ja ihan ympäristöteköilläkin (haju, näky, sosiaaliset tilanteet jne..) on oma roolinsa. Mutta fysiologisista tekijöistä verensokeri näyttää kuitenkin hyvin merkittävältä ja tämä johtopäätös löytyy aihepiirin tutkimuksistakin. "Liittyi" on oikeastaan termi jota tässä koko ajan pitäisi käyttää, sillä tietysti on mahdollista, että verensokeri ei ole se varsinainen syypää vaan tapahtuu jotakin joka vain kovin samanaikaisesti laskee verensokeria ja herättää nälkää - tutkimus ei saletisti ole vielä pystynyt osoittamaan syy-seuraussuhteita tässä asiassa ja oikeastaan väärässä olemisen riskillä olen yksinkertaistanut aiheen käsittelyä puhumalla todellisuutta yksioikoisemmin siitä, että verensokeri on se syy.

37 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta! Kokemus on osoittanut, että tässä on suuria eroja yksilöiden välillä ja myös selvä yhteys syödyn ruuan sisältöön.

    Mielenkiinnolla odotan jatkoa, varsinkin aiheesta "reaktiivinen hypoglykemia". Olen nimittäin kuullut lääkärin väittävän, että se on täysin sama asia kuin normaali verensokerin vaihtelu (sanottu eräälle läheiselleni, olin mukana lääkärissä).

    Ehkä tiettyyn rajaan saakka, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole normaalia enää siinä vaiheessa, kun näkö sumenee, kädet vapisevat niin ettei kuppi pysy käsissä, pyörryttää ja heikottaa, ajatus hidastuu eikä sanoja löydy jne. Eräs toinen lääkäri sitten myönsikin verensokeri ja insuliinipitoisuuksien mittaamisen jälkeen, että kyseessä on tuo reaktiivinen hypoglykemia; syyksi ehdotti harvinaista geenivirhettä. Myös esim. sairastettu anoreksia kuulemma voi lisätä insuliiniherkkyyttä ja aiheuttaa tuota ongelmaa. Varmaan sinä tämän tiedätkin jo, mutta laitan kuitenkin linkin tähän netistä löytämääni katsausartikkeliin http://www.alfediam.org/media/pdf/revuebrund&m5-2000.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu no onhan ilmiö selvä - ja kai sitä voi ajatella normaaliksikin vaihteluksi sillä onhan se vaan aika normaali reaktio kun tietyt asiat tapahtuu. Mutta koska se nyt koetaan yleensä ongelmaksi niin ehkä sille käyttäisin silti omaa nimeä.

      Olisin vähän skeptinen tuon suhteen, että aiempi anoreksia muuttaisi insuliinisensitiivisyyttä eli takana olisi fysiologinen pysyväisluonteinen muutos. Paljon todennäköisempää on, että entinen anoreksiaa sairastanut on edelleen tänä päivänäkin aika tarkasti syövä ja varsin hoikka (mistä linkkisikin kertoo), jolloin monet ihan elintapaseikat johtavat siihen että verensokeri saattaa helposti hupsahtaa alas. Mutta voihan se olla, ei tästä kaikkea tiedetä vielä.. Täytyypä tarkistella asiaa tarkemmin ja palaan asiaan jos mieli muuttuu.

      Poista
    2. Anoreksiassa kyse on kai väliaikaisesta ongelmasta, joka helpottaa aikaa myöten, ja eikös sen hormonitasot mee sekaisin nopeessa laihdutuksessakin? Jos ongelma pysyy vielä vuosia sen jälkeen kun on palattu normaaliin painoindeksiin, sitten voi alkaa epäillä muuta poikkemaa.

      Henkilön hyvinvoinnin kannalta ei liene kuitenkaan tärkeintä, onko kyse fyysisen/geneettisen/sairauden aiheuttamasta poikkeamasta vai henkilön omaan energiatasapainoon (ruokailu, ruuan laatu, liikunta ym) liittyvä asia. Tärkeintä lienee, että löydetään jokin keino "hoitaa" ongelmaa, joka voi hankaloittaa elämää jopa työkyvyttömyyteen saakka.

      Alhainen verensokeri on ilmeisesti asia, joka saattaa jäädä tunnistamatta ja luokitellaan helposti väärin, esim. paniikkihäiriöksi tai masennukseksi. Lääkkeet noihin on hieman eri kuin hypoglykemiaan. :)

      Poista
    3. Liittyen tuohon viimeiseen, niin juuri tuossa aamu ulkoilun ajattelin että taidanpa tehdä oman blogautuksen teemalla "Verensokeri, käyttäytyminen ja mieliala" jossa olisi siis mukana noita paniikki/alakulo asioita, koska ne on joillakin varsin kouriintuntuvia.

      Poista
  2. Itselläni verensokeri pomppaa, kuten ilmeisesti monella muullakin, kahvin nautittuani. Mutta tuolta se sitten tuleekin rymisten alas kaksi-kolme tuntia sen kahvikupillisen jälkeen ja päätyy alemmalle tasolle, kuin paastoarvo aamulla. Alle neljän mennään, joskus alle kolmen. Paastoarvo itsessään on täysin normaali, ja muutenkin verensokeri pysyy normaalina (pois lukien rankka urheilusuoritus ilman mitään tankkausta). Kahvilla (kofeiinilla?) on vain tällainen vaikutus. Tuon romahduksen katkaisee nautittu välipala siinä parin tunnin kuluessa. Tai vaikka kahvin perään heti syötynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kahvi on monilla pahan olon käynnistäjä tällä tavoin. Kyseessä on kyllä verensokerin lasku, mutta kahvi tutkimusten mukaan myös herkistää matalien verensokerien tuntemuksille eli tavallaan vahvistaa niitä.

      Ja tyyppitapaus on just, että rankan urheilusuorituksen jälkeen juodaan kahvia syömättä juurikaan.

      Poista
  3. Kofeiini laittaa lisämunuaiset tyrskäyttämään mm. kortisolia, jolla on katabolinen vaikutus, eli se purkaa glykogeeniä glukoosiksi verenkiertoon, jolloin verensokeri nousee. Energiapula, tai oikeastaan glukoosipula sokerinpolttajilla aiheuttaa samanlaisen erityspiikin. Meillä rasvanpolttajilla ilmiö ei ole voimakas, sillä kehomme pystyy (insuliinin poissaollessa) vapauttamaan varastorasvaa tarpeen vaatiessa, ilman että täytyisi hyökätä lihaksien energiavarastojen kimppuun. Voisikohan tämä selittää asiaa?

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen juttu ja aihe jonka suhteen olen ollut ehkä liian skeptinen. Hyviä linkkejä, ja hyvää asiaa.

    Jotkin diabeeteslääkärit puhuvat myös hypoglykemiatuntemuksista vaikka sokeri olisi normaali. Tällöin voi olla kyse myös siitä, että keho on tottunut tavanomaista korkeampaan sokeriin (esim. esidiabeteksen vuoksi), ja aistii sokerin alenemisen ja alkaa oireilla (heikotus, vapina, nälkä jne) vaikka sokeri olisi vielä normaalin rajoissa. Tällöin sokeri on kuitenkin alempana kuin mihin ko. henkilön homeostaasi on tottunut.

    Omalla kohdalla on muutaman kerran käynyt niin, että kovemman liikuntasuorituksen alussa n. 10-20 min kuluttua on tullut voimakkaita hypoglykemiatuntemuksia mutta ne ovat menneet ohi n.30-40 min kohdalla jos on jaksanut puurtaa eteenpäin. Usein tähän on liittynyt runsas hiilihydraattien syönti ennen liikuntasuoritusta ja edellisinä päivinä tavallista kovempi harjoittelua. Lieneekö jokin insuliinivaikutuksen ja tyhjähköjen glykogeenivarastojen yhteispeli vai mikä? Suht terve olen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo,

      tuo sun liikuntakokemus on aika klassinen liikuntaan liittyvä reaktiivinen hypoglykemia, josta on tarkoitus jossain kirjoitella. Tässä esim. juttu siitä: http://www.alfediam.org/media/pdf/RevueBrunD&M2-2001.pdf

      Poista
    2. Ehkä tämä on kuvaavampi ja lisää samanlaisia toki on:
      http://europepmc.org/abstract/MED/10376478/reload=0;jsessionid=80RCIbpIS13WNySWCnzd.4

      Poista
    3. En tiedä, mihin kommenttini on hävinnyt, mutta aamulla kommentoin tuota Reijon kuvaamaa liikuntasuorituksen kulkua, sillä se on minulla aivan samanlainen aivan samoihin minuuttiaikoihin! Mutta ihmetyksen aiheena on se, miksi se tapahtuu minulle vain aerobisen liikunnan aikana, ei koskaan anaerobisen aikana??

      Poista
    4. Juu sain ilmoituksen kommentista mutta ei se tänne koskaan ilmestynyt.

      Tuo kokemuksesi on selittyy sillä että vasta kova liikunta kohottaa merkittävästi adrenaliinia ja glukagonia jotka kohottavat verensokeria vaikka kulutuskin on kovempaa. Aerobinen ei ole tarpeeksi "stressaavaa". Normi ilmiö.

      Poista
    5. Hyvä tietää! Mutta jännä juttu sinällään, että aerobinen tuntuu kuitenkin kokonaisuudessaan aina helpommalta kuin anaerobinen (teen melko kovaa treeniä lihasten kasvattamiseksi).

      Poista
  5. Hyvä artikkeli Patrik! Otan kirjoitukseesi kantaa paastoamista ajatellen, kun viittasit tähän paastokirjoitukseni kommenttiosiossa.

    Hypoglykemia on todellakin mahdollista paaston aikana - olen asiasta tietoinen. Naisia suosittelen kirjassani lähestymään paastoamista maltilla, ja soveltamaan mieluiten lyhyempiä paastoja (~16 h). Nostan myös esiin mahdollisia paastoamiseen liittyviä ongelmia ja sitä, että naisilla verensokerin säätely on yleensä miehiä heikompi. Yli vuorokauden mittaisia paastoja en suosittele kenellekään.

    Kurkataanpa kahta viitettäsi. En saa käsiini ensimmäisestä lähteestä koko tekstiä, joten kommentoin vain lyhennelmää. Nälän säätelyyn en ota nyt kantaa ollenkaan, sillä se on niin monimutkainen aihe.

    Viittaamassasi kokessa naisten veresokeri oli 24 h paaston kohdalla keskimäärin jonkin verran yli 3,6 mmol/l (mitä tuosta käppyrästä nyt saa selvää). Miehillä se pysyi yli 4,1 mmol/l. Eli ainakin naisten kohdalla oireet ovat mahdollisia. Tuliko niitä? En tiedä, kun tekstiä ei ole käsillä.

    Toisessa kokeessa pyöräiltiin (70-74% VO2max) 16 h paaston päätteeksi. Verensokeri laski huolestuttavan alas vasta yli tunnin suorituksen jälkeen. Mielestäni tämä ei ole mitenkään realistinen skenaario todellisessa elämässä. Itse en suosittele monen tunnin urheilusuorituksia paaston päätteeksi, enkä tiedä ketään muutakaan, joka suosittelisi. Tuloksissa sanotaan:

    "As shown in Fig. 1A, plasma glucose began declinging during the 2nd h of exercise when subjects received the placebo feedings, and it continued to decline from 3.4 to 2.5 mM during the 3rd and final hour of exercise. None of the subjects experienced subjective symptoms of hypoglycemia (ie., overall weakness, lightheadedness, or nausea)."

    Osa ihmisistä kokee olonsa epämukavaksi paastotessa, vaikkei verensokeri laskisikaan radikaalisti (Alkén ym. 2008). Asiaan vaikuttaa varmasti tottumukset, oletukset, perimä jne.

    Fiilikset kertovat kyllä, sopiiko paasto vai ei. Paastoamisen kokeilu ei maksa mitään, eikä kukaan siihen kuole. Kuten itsekin Laatikaisen blogin kommenttiosiossa sanoit: "Hyvä puoli on, että jokainen voi kokeilla ja palaute nälänsäätelyssä tulee kyllä muutamien päivien sisällä."

    Kirjastani löytyy hauskoja viitteitä melko rajuistakin paastokokeista, joissa ongelmia ei ilmennyt vuorokauden mittaisessa paastossa (mm. verensokeri, suorituskyky, kognitiiviset kyvyt). Toivottavasti kurkkaat kirjaa, kunhan se julkaistaan. :-)

    Odotan mielenkiinnolla tulevia kirjoituksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep,

      itse asiassa tämä blogautus ei sisältänyt tarkoittamiani syitä miksi joillekin pätkäpaasto ei sovi. Ne tulee myöhemmin ja varsinkin tuossa nälänsäätely- ja painonhallintaosassa. Tämä oli tällainen pohjustus, sillä aloitin muuta aihetta ja kun siinä alussa vain totesin verensokerin laskun olevan nälkää herättävä tekijä niin samalla muistin ettei se ole niin itsestäänselvää kaikille niin ajattelin pohjustaa asian.

      Sinälläänhän jatko-osatkaan ei muuta mihinkään yleismielipidettäni että pätkäpaasto sopii monille muttei kaikille. Jos se tulkittiin pätkäpaaston täystyrmäyksenä niin se ei ollut tarkoitus - tarkoitus oli lähinnä todeta ettei se sovi kaikille jotta ne jotka kokeilevat eikä tunnu hyvältä eivät väkisin puurra asian kanssa. Ja kuten sanottu, niin kokeilemalla se selviää.

      Ja kurkkaan toki kirjan :)

      Niin ja yleisesti voi todeta, että kyllä niitä hypoja tulee liikunnassa ilman 16 paastoja ja tuntikausien liikuntaa. Ihan kevyeksi jäänyt syöminen ja monissa lajeissa normaali 1,5-2 h kova treeni riittää siihen ihan hyvin. Ei mitenkään harvinaisia jos syöminen ei ole kohdallaan.

      Poista
  6. Verensokerien lasku laukaisee päänsäryn.

    VastaaPoista
  7. Hei Patrik,

    Kiitokset kivasta blogista. Tätä on ollut ihana lukea - tuntuu, että olen saanut paljon vinkkejä omaan laihduttamiseen, hyvinvointiin ja etenkin laiduttamisen ja ruokavalion "henkiseen puoleen".

    Kysymykseni menee nyt varsinaisen blogikirjoituksesi aiheen ohi, mutta olisin halunnut kysyä mielipidettäsi koskien laihduttajan energiantarvetta. Tai oikeastaan laihduttajan minimienergiantarvetta. Yleisesti tuntuu, että valloillaan on todella paljon ääriesimerkkejä - ja on vaikeaa löytää toimivaa, kultaista keskitietä.

    Olen parikymppinen nainen, ja kehonkoostumusmittauksen tuloksen mukaan lepoenergiankulutukseni on reilu 1400 kaloria päivässä. Mikäli haluan tiputtaa painoani turvallisesti - mikä on mielestäsi tällöin minimikaloritarpeeni? Liikuntaa harrastan kuutisen kertaa viikossa. Tuntuu, että esimerkkejä ja ohjeistuksia löytyy 1200-1800 kalorin välimaastosta, ja tuo on aikamoinen haarukka.

    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaan nyt että alle 1500 kcal ei kannata yleensä mennä. Mitään minimienergiantarvettahan ei laihdutuksen kannalta voi määritellä vaan kyse on vaan siitä, että toisaalta vajetta pitää olla jos haluaa laihtua ja toisaalta mitä isompi vaje on sitä ongelmallisemmaksi asia voi mennä ja laihdutuksen lihas/rasva suhde heikkenee. Johonkin vaan pitää määritellä sopiva raja ja yleisesti olen vetänyt sen tuohon vaikka tottakai se on oikeasti yksilöllinen.

      Mutta sainpa tästä idean blogauttaa tarkemmin tuosta joskus, joten kiitos ajatuksesta.

      Poista
  8. Mä uskallan väittää, että itselläni hypoglykemiatyyppinen oireilu on jäänyt ainakin pitkäaikaiseksi, ellei pysyväksi anoreksian jälkeen. Mulla on ollut paino normaalissa kolme vuotta (tällä hetkellä BMI 23,5) ja syömisetkin aivan varmasti riittäviä (jotain 2500+ kcal/ päivä)yli vuoden ja silti näitä fiiliksiä vaan tulee. Alkoivat paranemisvaiheessa niin, että juotuani maitolasillisen ilatapalaksi mulla oli hetken päästä ihan järkyttävä olo tärisemiseen asti ja ihmettelin, että mikä mättää.

    Nykyään tajuan jo vältellä maitotuotteita, koska niistä tulee poikkeuksetta viimeistään tunnin-parin päästä hirveä nälkä ja väsynyt & sumuinen olo. Kerran mittasin luonnonjogurtin jälkeen verensokerilukemaksi 3,5 kun se ennen syömistä oli jotain 5:n pintaan. Samantyylisiä oloja tulee vähärasvaisesta kalasta, valkoisesta riisistä, sokerista, perunasta ja ylipäänsä liioista hiilareista suhteessa rasvaan ja proteiiniin. Aina ei jaksa vältellä kaikkia noita ja välillä ongelmia tulee kaikesta huolimatta. Heräilen monesti öisin klo 3-5 nälkään ja tärisemiseen, vaikka miten olisin yrittänyt syödä päivällä kunnolla ja järkevän iltapalan.

    Vihaan tätä ongelmaa todella, varsinkin kun sitä on ihan turha yrittää selittää kellekään, joka ei ole itse kokenut samaa. Siispä sillon, kun en itse voi päättää syömisistäni, syön sitten vaan mitä tarjotaan ja kärsin seuraukset. Olisin valmis maksamaan aika paljon, jos joku osaisi antaa tähän jonkin ratkaisun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on samankaltaisia oireita, vaikken anorksiaa olekaan sairastanut. Sokerista ja muista vaaleista hiilareista tulee todella huono olo. Minäkin heräilen öisin klo 3-6 nälkään. Lääkäri epäili, että verensokeri tippuu yöllä liian alas, mutta mitattaessa se on ollut normaali (olen mitannut vain pari kertaa yöllä). Sen olen huomannut, että jos olen syönyt päivällä normaalia kevyemmin/vähemmän, sillon herään yöllä kamalaan nälkään.

      Kävin vasta 2h sokerirasitustestissä, jossa paastosokeri normaali, mutta 2h verensokeriarvo 3,4. Lääkäri sanoi, että saattaa olla diabeteksen esiaste, mutten voi uskoa, sillä syön terveellisesti ja urheilen paljon, eikä suvussa ole diabetestä. Diabeteslääkäri sanoi, että saattaa olla mittausvirhe.

      Minäkin toivoisin jotain selitystä niin yöheräilyyn kuin tuohon 2h sokerirasitustestin tulokseen.

      Poista
    2. Kuulostipa tutulta sun tarina, mun läheisellä ihan samat ongelmat. Jotain apua on netistä löytyny täältä, vaikkakin tän kirjoittajan tausta ja syy vaivaan on eri, tän kirjoittajan vinkit todella toimii! http://www.reactivehypoglycemia.info/about/
      Ostin ton kirjankin, mutta sitä en iha heti suomalaiselle suosittele, ku tuntui jotenkin hankalalta ku reseptit on englanniksi ja osa ruoka-aineista outoja. Noi netin artikkelit kuitenkin on hyviä!

      Vaikken ite kärsi tuosta vaivasta, voin kertoa ettei se oo helppoo läheisillekään. Meni tosi pitkään, ennenko opin tarjoon syötävää siihen, ku toinen alko sänkättää vastaan ihme asioihin tai valitti huonoa oloa. Nälkänä tuo ei useinkaan hänellä ilmenny, eikä ihme ku usein paha olo tuli melko pian ruokailun jälkeen ja maha oli vielä ihan täynnä - eli ruoka ei todellakaan maistunut. Mitään muuta "hoitoa" ei oo keksitty kuin n. 2-3 h välein syöminen ja kaikkien nopeiden hiilareiden välttely ja myös eräiden proteiinien -- mm. jäätelö on havaittu hankalaks, se melkein aina laskee verensokerit mun tytöllä, eli meidän perheessä jäätelö on pahan mielen ruoka. :(

      Tsemppiä sulle!!

      Poista
    3. Eka anonyymi,

      kyllähän useimmat kuvauksesi ongelmalliseksi kokemistasi ruoka-aineista osuvat nätisti kohdalleen verensokerille potentiaalisten ongelmaruokien kanssa. Lähinnä siis maitotuotteet ja nopeasti imeytyvät hiilarit. Eli en lainkaan epäile ongelmaasi joka on aika ilmeinen. Kuten jo totesin toiselle (voitte olla samakin henkilö) niin en olisi kovin varma että anoreksia on ollut laukaiseva tekijä vaan ennemminkin anoreksian jälkeen elimistön normaali toiminta on palautunut ja siihen liittyy alttius (reaktiiviseen) hypoglykemiaan. Tämä vain siksi että todella monta anoreksiaa sairastunutta olen nähnyt tulevan anoreksiavaiheesta tasapainovaiheeseen ja tähän vaiheeseen ei oikein kenelläkään ole kuulunut vastaavaa. Joten siitä ajatukseni ettei se liity anoreksiaan sinällään - ja jos liittyy niin on kyllä harvinainen jälkiseuraus.

      Anonyymi nro 2: yönälkä kevyen päiväsyömisen jälkeen on periaatteessa normaalia ja yleistäkin. Mutta kyllähän tuo sokerirasitus kertoo jostain ja jonkinlainen reaktiivinen hypoglykemia on se ensimmäinen ajatus itselle. Lääkäreiden pohdinnatkin ovat aiheellisia mutta samalla niistä tulee mieleen yleinen kokemukseni kuinka hypoglykemiaa terveillä ei tunnuta millään uskota tapahtuvaksi. Reaktiivisesta hypoglykemiasta aion kirjoittaa mutten tiedä koska ja sillä välin voit vilkaista ihan neutraalin varovaisia Wikipedia sivuja:
      http://en.wikipedia.org/wiki/Reactive_hypoglycemia

      ja anonyymi 3 linkin kaltaisia sivustoja on varmaan paljonkin joista voi kokeilla itselle sopivia juttuja.

      Poista
    4. Okei, voi toki olla noinkin, että kyseseessä on ihan anoreksiasta erillinen ilmiö. Inhottava jokatapauksessa ja erityisen hankala siksi, että mua kyllästyttää syömishäiriöni jälkeen todella paljon vahtia syömisiäni. Lisäksi tämmöisen mahdollisuutta terveellä ei oikein kukaan myönnä, joten ruokavaliorajoituksia pidetään lähinnä kikkailuna.

      Mutta pakko kai sitä on uskoa, että ne ah niin terveelliset vähärasvaiset maitotuotteet ei vaan sovi mulle, kuten ei myöskään hedelmät tai peruna. Sokerin syöminenhän ei onneksi ole mitenkään tavoiteltavaa (vaikka olisihan tietysti kiva välillä nauttia siitä ilman jälkeenpäin tulevaa huonoa oloa). Eli käytännössä ainut hoito tähän on syödä tarpeeksi rasvaa, proteiinia, kasviksia ja sopivia hiilareita (esim. ruis) ja vältellä ongelmaruokia?

      Poista
    5. Kohtalotovereita! Minulla on ollut pidemmän aikaa sellaista että verensokeri laskee olon perusteella nimenomaan syömisestä. Voin olla pitkiä aikoja syömättä, mutta nimenomaan syöminen romahduttaa verensokerin toisinaan. 45 minuuttia ihan aterian syömisestä ja verensokeri 3,2 (ostin mittarin koska lääkärit eivät uskoneet minua). Eivät muuten usko vieläkään. Nälkä minulle ei ruuan jälkeen tule, mutta vapina ja heikko olo siinä määrin ettei tolpillaan aina pysy. Reaktiivinen hypoglykemia testattiin pillimehulla ihan lääkärin määräyksestä ja hoitajan toimesta, eikä niistä tuloksista tuota ilmi tullut. Olen luovuttanut lääkäreiden suhteen: kun helppoa syytä ei löydy, ei ketään kiinnosta koko ongelma. Kärsin sitten itsekseni. Paastoverensokeri on aina hyvä, ja ruokien skippailu jostain syystä pitää sokerini tasaisena. En mielelläni ota tuota oloa vastaan montaa kertaa päivässä. Aterian jälkeen pitää aina koota itseään ja toipua. Mutta ilman ruokaa pärjäilee hyvin koko päivän jos on jotain missä toimintakykyä tarvitsee.
      Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös että ruoka on tappavaa? :D No, ei ihan niinkään, mutta ei kyllä uskalla koululla syödä lounasta tai välipalaa tai yhtään mitään. En pääsisi sieltä omin avuin kotiin potemaan, enkä pystyisi sielläkään olemaan. Mutta hei, jos jotain ei näy labrakokeissa, sitä ei silloin ole olemassa.

      Poista
  9. Minulla taas anoreksian ja bulimisen oireilun jälkeen mieliala reagoi eri tavalla verensokerin laskuun. Ennen sairastumistani tulin kiukkuiseksi ja nälkäiseksi,anorektisessa vaiheessa tulin todella pahoinvoivaksi(tärisin, oksetti,huimasi), bulimisen oireilun aikana aloin ahmimaan - nykyään taas tiedän, etten ole syönyt tarpeeksi, jos alan hermostumaan paniikkikohtauksen partaalle.

    Veljeni sairastaa ykköstyypin diabetesta, ja hän on useinkin toistellut, ettei diabetesta sairastamattomilla verensokeri heittelehdi oikeastaan. Kiitos bloggauksesi, aloin kelailemaan, olisiko sillä kuitenkin jotain tekemistä mielialojeni kanssa.

    T:Mari

    VastaaPoista
  10. Ensimmäisen kerran näin sitä tunnetta kuvattavan tuolla kevytpäisyydellä!!!! Minulla siis tulee juuri se. Olen yrittänyt sitä selittää, mutta kukaan ei koskaan ole tunnustanut tunnistavansa sitä tunnetta, ja olen joskus miettinyt, että kuvittelenko vain. Mutta minulla tosiaan käy niin, että pää muuttuu ihmeellisen kevyen tuntuiseksi. Siitä tiedän, että minun on saatava äkkiä jotain syötävää. Pari kertaa on käynyt niin, että en ole sitä syötävää saanut (eli tilanteesta johtuen ilennyt ottaa), ja seurauksena on ollut ensin kylmä hiki ja pyörrytys, seuraavaksi suoliston totaalinen tyhjeneminen, siis aivan pakottava ulostamisen tarve (ilman ripulia). Osaatko sanoa, liittyvätkö nuo kaikki oireet toisiinsa, eli tuohon verensokerin laskemiseen?

    Minulla on ylipäänsäkin niin, etten pysty olemaan pitkään ilman syötävää siinä vaiheessa kun sitä tarvitsen. En siis voi ruveta laittelemaan ruokaa silloin kun alkaa olla nälkä, vaan se pitää huolehtia jo etukäteen. Tämä on ollut aina näin, pienenä muistan, kun äiti ei uskonut ollenkaan etten kertakaikkiaan pysty odottamaan. Siskoni taas voi olla syömättä aamupalan jälkeen niin kauan kunnes sopii syödä - tapahtuupa se sitten vasta illalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo kaikki oireet liittyvät samaana asiaan.

      Poista
    2. Kiitos! Yleensä en kyllä päästä tilannetta tuohon kevytpäisyyteen asti, eli syön tasaisesti ja mieluummin ennakoin kuin päästän yli, mutta joskus sitä sattuu. Varsinkin jos on vetänyt edellisenä iltana pitkän lenkin, niin seuraavana päivänä voi tulla yllätyksiä vaikka miten tekisi.

      Poista
  11. Koulussa verensokeri pääsee aina laskemaan. Tulen aina kotiin nälkäisenä ja ahmin kaapeista kaiken. Paitsi nykyään yleensä tulee niin kova herkunhimo että tulen kotiin kaupan kautta ja ostan karkkia. Koska samaa ongelmaa ei ole viikonloppuisin se taitaa johtua siitä että koulussa pitää olla nälissään. Otan aina hedelmän mukaan evääksi, muttei se riitä.

    VastaaPoista
  12. Löysinpä mielenkiintoisen ketjun. Minulle on kehittynyt vasta nyt 54-vuotiaana reaktiiviselta hypoglykemialta vaikuttava oireisto. Taustalla on 49-vuotiaaksi jatkunut nopea- ja runsashiilihydraattinen ruokavalio, jonka sitten remontoin paremmaksi. Olen aina ollut hoikka ja verensokerin paastoarvo on ollut hyvä. Olisi mukava saada selville mikä tilanteeseen on johtanut: hormonimuutokset (olen nainen, minulla on ollut kaksi vuotta estrogeenikorvaushoito), kymmenen vuotta jatkunut statiini- ja ACE-estäjälääkitys...?
    Nimimerkillä A. Anonyymi.

    VastaaPoista
  13. Ihanaa että löysin tänne. Minulla alkoi oireilu verensokerien heilahteluun 4v. sitten raskausaikana. Sitä ennenkin minusta tuli hirviö, jos olin unohtanut syödä. Raskausaikana aterian jälkeen tuli järkyttävä olo, voimat hävisivät, veltto olo, sydän hakkasi, henkeä ahdisti. Kävin kahdesti sokerirasituksessa, joiden tulokset olivat normaalit. Mittailin kotona sokereita ja 1/2-1h ateriasta lukemat olivat varsin alhaisia ja olo sen mukainen. Sinnittelin raskausajan proteiinipitoisella ruoalla, kaikki makea maistui muuten kamalalta. Nyt ongelma on edelleen, mutta lievempänä. Varsinkin aamupäivisin ruoan jälkeen sydän hakkaa ja olo on sumea. Rasittavaa. Olen sairastanut nuoruudessani lievän anoreksian ja bulimian, en ole aikaisemmin osannut liittää niitä tähän. Nyt vain pelkään milloin se diabetes puhkeaa, vai voisiko stressillä ja kortisoli-tuotannolla olla sittenkin osuutta asiaan..

    VastaaPoista
  14. Vanha, mutta tärkeä ketju.Olen nainen 52v., vaihdevuodet alkoivat n. 1,5 vuotta sitten. Sitä ennen takana oli monenmoista laihdutusta (esim. 10 päivän paasto, joka toi fantastisen olon, joka katkesi hypoglykemia- kohtaukseen katkaistuani paastoni mansikoilla). Kodin perintönä opin runsashiilihydraatiseen ruokavalioon, jota tehosti aversioni lihaa kohtaan. Rasvaprosenttini on runsas, vaikka olen normaalipainon sisällä. Vaihdevuodet nostivat painoa n. 7 kiloa, joista sain pätkäpaastoilemalla ja vähärasvaisella dieetillä, sitten jumi iski. Kitukuurit eivät enää huvittaneet ja aloitin VHH:n. Alkupäiviin liittyi kiinnostavia hikoiluja ja heikotuksia. Vetäessäni hiilareita alemmaksi ( myös niitä pitkäketjuisia), olen kärsinyt pahoinvoinneista. Niitä lisäävät ajatukset Atkinsin induktiovaiheen suositukset ruuista: nimenomaan rasvan ja proteiinin yhdistelmä oksettaa ja varmaan myös kahvinjuonnin lopettaminen toi päänsäryn ohessa noita öklötyksiä. Aamut ihmetyttävät: herään levänneenä ja virkeänä, nautiskelen rauhassa (hiilarpitoisen) viherjuomani, parit rasvattomat lisäravinteet ja vihreää teetä. Heikotus ja paha olo iskee välittömästi vatsan toimittua. Mikähän siinäkin hormoneissa muuttuu? En ole syönyt mitään, vaan odottanut tilanteen tasautumista ( muistellen sitä, että käytössä pitäisi olla useampia hormoneja, jotka nostavat verensokerin, mikäli se on liian alhaalla). Sauvakävelylenkki päälle muuttaa tilanteen jälleen, onneksi hyvään suuntaan. Toistaiseksi hyödyt ovat olleet haittoja suurempia: päivällä verensokerin heilahteluja ei tunnu, olen virkeämpi ja rauhallisempi, suurempia mielitekoja eikä nälkiä ei ole. Myös uni syveni sekä lyhentyi.

    VastaaPoista
  15. Minulla on samoja oireita kuin sinulla, mutta vaihdevuoteni ei ole vielä alkaneet. Ikää 51 ja saan hypoglykemiakohtauksia hiilareista varsinkin liin vehnän ja sokerin syönnistä ja kovasta liikunnasta liian hiilihydraattisen ruokavalion kanssa. Saatan saada myös suolen tyhjennyksen jälkeen hypokohtauksen johon auttaa ruisleipä tai siripiri. Syön paljon vähäsokerista rahkaa marjoilla ja kaurapuuroa. Sen lisäksi lihaa tai kalaa kasvikset tai riisi lisukkeena. Minua oksettaa myös Atkinstyyppinen syöminen ja kärsin ummetuksesta helposti.

    VastaaPoista
  16. Kiitos, Leena, vastauskommentistasi! En ollut ennen kuullut muilta/muualta, että suolen tyhjeneminen laskee verensokeria, kuten tunsin itselläni tapahtuvan.
    Vasta nyt tulee täyteen kaksi viikkoa karppailua, ja tästäkin olen ollut Atkins-tyyppisellä ruokavaliolla vasta puolitoista viikkoa. Oireet ovat helpottaneet, eli pahoinvointeja ei ole enää ollut - verensokeri siis tasaantuu? Toisaalta olen oppinut tunnustelemaan sitä, jos verensokeri tuntuu alhaiselta esim. pitkän ruokailuvälin jälkeen ja on kiire johonkin: silloin olen ottanut "karpin" välipalan, vaikka leipäjuustoa. Ihmeellisesti joku juustonpala kirkastaa pään!
    Teen atkinsista omaa sovellusta. Syön niitä proteiinilähteitä, joihin olen tottunut ja joita tekee mieli tai jotka eivät ole vastenmielisiä: kananmunia (nyt siis myös keltuaisia, joita ennen vältin), kanaa, kalaa, tofua, rahkoja, juustoja, hieman myös kookosmaitoa ja soijajugurttia. Onneksi kestän laktoosin ja voin käyttää vapaasti maitotuotteita: rahkat ovat olleet käytössä, rasvaton sekä kermarahka, mutta yleensä syön kerralla vain max 100 g. Pidän siis vihreitä kasviksia, punasipulia, tomaattia, avokadoa, sieniä ja kukkakaalia mukana sekä marjoja (yleensä aamulla ja illalla sekä jälkiruokana kerman kanssa, pieniä määriä lakkoja tai vadelmia). Aamuiseen viher-MSM-kurkuma-juomaani lisään hieman tyrnimehua; en tahdo jäädä C-vitamiinista paitsi. Liikunnat laskevat verensokereita (tunnen olossani) sen verran, että olen myös syönyt kirsikoita pieniä määriä kerrallaan: ei siis puritaanista atkinsin induktiovaiheen dieettiä, mutta ketostiksit ovat kuitenkin tummuneet. Rasvoista olen käyttänyt voita, neitsytkookosöljyä (kyllä, syönyt suoraan purkista), oliivi- ja camelinaöljyä, lesitiiniä, omega3- ja CLA-kapseleita. Muitakin lisäravinteita menee (mineraalitabletti, kromi, b-vitamiinit, ubikinoni, Vitamore-yrttitabletti), kuituna psylliumia. Ummetusta ei ole ollut lainkaan: tuntuu, että pitkät ruokavälit ja tuo psyllium auttavat. Sanotaa myös, että hiivan poisjääminen (leivän) sekä kookosöljy vaikuttavat asiaan.
    Painoa on tippunut kahdessa viikossa 2,5 kiloa (vaihdevuosien tuomasta 7 kilosta on yhteensä lähtenyt 5), mutta mittanauhan luvut tuntuvat pienenevän enemmän kuin nuo menetetyt kilot kokemukseni mukaan edellyttävät - aikuisuuden vakikokoni 38 alkaa olla jo selkeä - , ja hyvä niin. Eli proteiinien lisäys ja rasvoilla buustattu omien rasvojen palaminen on ilmeisesti toteutunut lihaksia säästäen. Kaipaan rankempia liikuntoja ja vähitellen opettelen tästä lisäämään hiilareita liikuntojen ympärille. Kenties syklinen karppaaminenkin voisi olla hyvä idea: yhtenä päivänä viikossa täytetään glukoosivarastot syömällä runsaasti hiilihydraatteja. Senkinhän voi tehdä syömällä hyviä hiilareita: kauraa, kokojyväviljaa, kokojyväriisiä, papuja. Monissa lähteissä sanotaan, että keho kestää hiilihydraatteja (varsinkin kun insuliinin kanssa on ongelmia) parhaiten aamuisin. Jos laihdun sopivasti, voisin palata keittelemään aamukaurapuuroni isoista hiutaleista, ja se voisi olla päivän hiilaripläjäys

    VastaaPoista
  17. Kuulostaa hienolta! Muista että tärkeämpää on vielä miltä peilissä näyttä kuin mitä lukemia vaaka sinulle antaa. :)

    VastaaPoista