maanantai 11. kesäkuuta 2012

Isot asiat piilossa


Ravitsemusta tukevat poliittiset päätökset



Mikä oli viime viikon merkityksellisin ravitsemuksellinen uutinen suomalaisille? Se on tietysti makuasia, mutta minusta viime viikon suurin ravitsemusuutinen ei saanut lainkaan huomiota vaikka se Ruokatiedon sivuillakin uutisoitiin.  Eli minusta suurin ravitsemuksellinen uutinen oli, ettei EU:n maatalouspolitiikkaan (eli CAP) monien terveystoimijoiden pettymykseksi tulee muutoksia, jotka edesauttaisivat terveellistä ravitsemusta. Itse olen aihetta sivunnut aiemmin blogautuksessani Terveellinen syöminen on kalliimpaa. Tai ehkei kyseessä ole pettymys, sillä tiedossa on miten hankalaa terveysarvojen saaminen CAPiin on - mutta pyrkimystä terveystoimijoilla on siihen EU:n tasolla ollut ja pieni toivonkipinä on ollut että asiat voisivat mennä parempaan suuntaan. Mutta ei nyt sitten tällä kertaa.

Näkemys syömisen toiselta laidalta
Tämän uutisen näkymättömyys osui yhteen hyvää työtä tekevän MTT:n professorin Sirpa Kurpan blogautukseen, jossa hän valittelee ekologisen näkökulman ja sen ymmärryksen puutetta ruoka-asioista puhuttaessa ja todella tärkeiden asioiden sijasta puhutaan pikkunippeleistä, jotka eivät oikein ratkaise paljoakaan ja luovat potentiaalisti uusia ongelmia. Hänen näkökulmansa on asiantuntemusalaltaan eli ruokatuotannollinen mutta hän sivuaa lyhyesti myös ravitsemuksellista näkökulmaa toteamalla:

Valitseva ylipaino johtuu todellisuudessa ekologisten resurssien vinoutuneesta käytöstä ihmispopulaatiossa suhteessa populaation ravintoresurssien tarpeeseen eli se on ihan yhtä lailla ekologinen kysymys kuin ruoan tuotantokin.

Ja kun populaatioista puhutaan eikä yksilöistä niin olen tismalleen samaa mieltä. Voimavaralliset yksilöthän voivat tehdä ravitsemuksessaan aivan mitä haluavat, mutta väestötasolla isot linjat ohjaavat syömistä. Miksi vihannekset ovat niin kalliita? Miksi epäterveellinen ruoka on halpaa? Miksi hyvä syöminen on hankalampaa vähävaraisilla? Näinhän ei tarvitsisi olla, mutta on koska ruuantuotannon lainalaisuudet ovat nykyisellään mitä ovat.

Mistä päästäänkin lopulta blogautuksen aiheeseen eli siihen, että nämä isot ja todella tärkeät asiat pysyvät helposti piilossa kun ne eivät tunnu henkilökohtaisesti läheisiltä, niitä ei ymmärretä ja varmaan aika monesti niistä ei edes tiedetä. Ja niin emme saa asioita syömisessäkään parannettua kuin pikku asioissa siellä täällä - eteenpäin niinkin päästään mutta aika hitaasti yksilö yksilöltä.

Jos haluaa TODELLA vaikuttaa eikä vain fiilistellä?
Mistä päästään siihen, että kun ihmiset toivovat ravitsemukseen monenlaisia muutoksia niin usein kyse on oman pään tuulettamisesta ilman mitään vaikutusta ellei kyseistä painetta ohjata poliittisiin päättäjiin? Nyt se paine liian usein kohdistuu ihan väärään paikkaan jos tarkoitus on vaikuttaa. Esimerkkejä olisi varmaan aika paljon:

-koululaitosta tai kouluruokasuosituksia on melko turha syyllistää kouluruuan laadusta. Tuskin kukaan koulu- tai terveystoimija on ylettömän tyytyväinen kouluruokailun järjestelyihin ja todellinen ongelma ovat resurssit. Ihan mielellään koulussa nähtäisiin vähemmän puuropäiviä, monipuolisempaa ja runsaampaa proteiinin saantia, monipuolisempia kasviksia, paikallista ruokatarjontaa jne. Resurssit ratkeavat kunnallispolitiikan tasolla. Kohdistakaa paine heihin.

- ylipainon yleisyydestä voi koettaa syyttää milloin hiilihydraatteja, milloin rasvaa, milloin liikkumisen puutetta. Yksilötasolla tällaisista voi saada suurtakin hyötyä mutta yritäpä saada koko kansakunta tulemaan perässä. Ei kovin hyvin toimi vaan otteen pitää olla kokonaisvaltaisempi ja ylipainon tapauksessa kyseessä on järjettömän iso kakku, joka koostuu talous-, sosiaali-, terveys- ja varmaan kaikista muistakin politiikoista. Seuraavan kerran kun jotakin sosiaalitukea puretaan tai taloutta ohjataan suurentuvien tuloerojen suuntaan niin kannattaa kuitenkin pitää mielessä että se on potentiaalisti syömistä heikentävä ja ylipainoa lisäävä päätös.

Pientä ja suurta visiota
On varmasti hyvä, että ravitsemuksesta keskustellaan yksilötasolla ja mietitään miten asioita siinä voisi tehdä paremmin. Ja tämä riittää monille kun tavoitteena on oman syömisen löytäminen. Ja kyynisemmin monelle riittää ravitsemuskeskustelussa pelkkä viihdearvo ja ajankuluarvo kun saa huudella omia ajatuksiaan. Mutta monella tuntuu olevan myös intoa ja virtaa laajemmankin hyvän tuottamiseen ja silloin pitäisi muistaa huomioida myös se ylätaso, joka lopulta mahdollistamisellaan vaikuttaa miten yksilötason ratkaisuissa ihmiset voivat päästä eteenpäin. Ja mielestäni tämä ylätaso julkisessa keskustelussa on jäänyt uupumaan aika totaalisesti - ja kun se näkyy niin se on "virallisen toimijan" toimesta. Mutta asiantuntijatkin tarvitsevat puolelleen kansalaismielipiteen, jotta hyviä ja vaikeita asioita saadaan eteenpäin.

Eli konkreettisesti tarkoitan sitä, että edes jossain näkyisi julkista painetta poliittisissa asioissa - ja oikeille henkilöille oikeassa asiassa  - myös kansalaisten taholta. Ainoa vahvempi muistikuvani tällaisesta on Turun seudulta kansalaislähtöisenä noussut ja paikallispäättäjiin kohdistunut toiminta kouluruokailun parantamiseksi. Siinä on laitettu oikeille henkilöille painetta oikeasta asiasta. Päättäjille olisi ollut turha valittaa kouluruokailun suosituksista ja terveystoimijoille olisi ollut turha valittaa kouluruokailun heikkoudesta.

Esimerkki
Kimmoke tähän blogautukseen tuli kuitenkin eilisestä Hesarin jutusta, jossa kerrottiin Espoon ruokapalveluiden nostavan hintojaan ja esimerkkinä jutussa oli vanhempi mies, joka kertoi vaihtaneensa ruokapalveluaterian kauppaostoksiin kun kaupasta sai eineksiä siten, että yhdellä ruokapalvelun aterian hinnalla saa kolmen päivän ateriat kaupasta. Ja sivuanekdoottina oli henkilön kokemus, ettei ruokapalvelun ruuasta saa tarpeeksi ravinteita - tosin eineksistä ei sen vertaakaan - ja ravintolisiä taisi kulua enemmänkin. Tämä on tyyppiesimerkki kuinka huonoon syömiseen päädytään ruokapolitiikan kautta. On tavallaan hyvä jos ruokapalvelun hinnannousun takana on laadun paraneminen (kuten todettiin), mutta ei hyvä jos politiikka ajaa laadukkaan ravinnon hinnat pilviin. Jotenkin juuri tämä juttu huutaa laaja-alaisempaa keskustelua hyvästä ravitsemuksesta ja sen ratkaisuista.

Juttuahan meillä syömisestä piisaa. Kun saisi siihen nämä todella ison merkityksen asiat mukaan niiden pienempien vierelle.

7 kommenttia:

  1. Kiitos Patrik osallistumisesta kouluruokailun jatkuvan kehittämisen puolesta toimimiseen ottamalla asian blogikirjoitukseesi. Hyviä esimerkkejä olit löytänyt.

    Olen kouluruokailun muutokseen siteerannut usein kansalaisaktivismista kertovaa sitattia kirjasta Ruoka - oppimisen edellytys ja voimavara (Helmi Riusku-Norja et al. 2012)(1):
    "Kuluttaja joutuu sovittamaan valintatilanteensa suhteessa ruoan saatavuuteen ja edullisuuteen. Kestävästi tuotetun ruoan saatavuus ja siihen liittyvä tuotetieto kuluttajille ovat vasta hahmottumassa, samoin kuin uusien liiketoimintamahdollisuuksien ja vaihtoehtoisten elintarvikeverkostojen kehittäminen. Muutokset mahdollistava suurin liikkeelle paneva voima on ruoan julkisen hankintatoimen ja julkisten ruokapalvelujen kehittäjien käsissä. Niiden osalta taas kansalaisaktiivisuus on avainroolissa." (s.119)

    Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa "Kouluruoan käytön ja arvostuksen nostamistilaisuuksia" valtakunnallisesti eli kerää yhteen muutosta haluavia kansalaisia. En ole ihan selvillä missä kunnissa näitä tullaan vielä järjestämään, mutta tilaisuuteen kannattaa tarttua. Kansalaisaktivismista kouluruokailun puolesta olen blogannut "Angry Birdies" teemalla ;) (2)

    Tuosta kaloreiden poliittisuudesta on olemassa hyvä kirja: Why Calories Count, jonka on kirjoittanut Yhdysvaltalainen ravitsemustieteen ja sosiologian professori Marion Nestle. (3)

    Kuten Patrik kirjoitti: "Tuskin kukaan koulu- tai terveystoimija on ylettömän tyytyväinen kouluruokailun järjestelyihin ja todellinen ongelma ovat resurssit. Resurssit ratkeavat kunnallispolitiikan tasolla. Kohdistakaa paine heihin." Kesätauon jälkeen pyrin taas antamaan blogissani koottua ajankohtaista taustatietoa kouluruokailun hyväksi tehtävistä hankkeista sekä kannustamaan kansalaisaktivismiin oman kuntansa kouluruokailun puolesta.

    Blogi ottaa kesälläkin vastaan kommentteja ja tietoja! Yhteistyöterveisin
    Maarit

    lisätietoa
    1)http://kouluruokatietopankki.blogspot.fi/2012/02/kouluruokailun-uusi-merkitys.html
    2)http://kouluruokatietopankki.blogspot.fi/2012/03/angry-birdies-kouluruokailun.html
    3)http://kouluruokatietopankki.blogspot.fi/2012/03/syo-enemman-kouluruokaa-syo-parempaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun laitoit infoa noista "Nostamistilaisuuksista", sillä moni kun näyttää haluavan vaikuttaa niin olisi kiva antaa jotain kättä pitempää.

      Saa muutkin kertoa kokemuksistaan ja tavoista vaikuttaa syömisen parantamiseen :)

      Poista
  2. Kiitos blogautuksesta! Tärkeää asiaa ja hyviä havaintoja esim. noista einesten hinnoista. Kansalaisaktivismi on mahtava ajatus, mutta käytännössä sen toteutus on aikas hankalaa. Tämä näkökulma on ihan omasta elämästäni. Olisihan se mahtava olla järjestöaktiivi siellä ja täällä, mutta aina se ei onnistu kroonisen aikapulan takia. Siksi olisi hyvä, että vastuutettaisiin ruoantuontantoa ja -jakelua enemmän esimerkiksi lainsäädännön keinoin ja mm. kilpailutusta valvomalla. Pohdin tässä myös, että kuinka pajlon päätäntätahot käyttävät hyödykseen asiantuntijaselontekoja ja arvioita, kun lähtevät vaikkapa ruokapalveun hintoja ylöspäin hilaamaan...

    Suomessa on ruoka- ja ravintokeskustelu ollut kyllä niin lillukan varsiin kompastelua ja epämääräisten turhautumien pellolle päästämistä ja ääripäästä toiseen hyppimistä. Olin kaverini kanssa männä päivänä kahvilla eräässä lähiruokakahvilassa, jossa kovaan ääneen rouva kailotti asiakkaille, että "juu, niihin on käytetty aitoa voita", "meillä käytetään aitoa suklaata", kaikki on "aitoa". Teki mieli kysyä, että osaatko muuten kertoa ton voin vesijalanjäljestä tai voitko vakuuttaa, että "aito" suklaa (ei siis korvike) ei ole tuotettu lapsi- tai orjatyövoimalla (yes, you read right, orjatyövoimalla). Aidon taakse voi piiloutua vaikka sun mitä. Kiitos siis, Patrik, että jo otsikossakin tuot esille nämä suuret linjat!

    Marion Nestle, miks mä aina unohdan lukea hänen blogiaan! Ehkä itsesuojeluvaisto yrittää rajottaa mun tiedon kartoittamista jotenkin... Kiitos kuitenkin muistutuksesta, Maarit! ;)

    VastaaPoista
  3. Why calories count indeed...
    http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkimus+Valtaosa+Yhdysvaltain+kodittomista+ylipainoisia/a1305573705394

    VastaaPoista
  4. Todella tärkeää pitää esillä kolikon tätä puolta. Vai pitäisikö ennemminkin puhua koko homman "laajasta kuvasta".

    Terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaminen on kiinni paitsi yksilön asenteista, koetuitsa normeista, uskomuksista, tietoista ja taidoista myös vahvasti niistä mahdollisuuksista, joita yksilön ympärillä avautuu. Mikä on helppoa, mihin on varaa, mitä ympärillä tarjotaan? Siinä kysymyksiä jotka ovat vahvasti vaikuttamassa myös syömispäätöksiimme.

    Toden totta, poliittisessa vaikuttamisessa pitäisi olla mukana enemmän ihmisiä, joille terveyden edistäminen on sydämen asia ja joilla kykyä ja halua lähdä laaja-alaisesti poliittisten päätösten vaikutuksen koko terveyden edistämisen kentässä. Tuo kenttä kun on aika monitasoinen ja syy-seurassuhteet välillä monimutkaisia ja monipolvisia.

    VastaaPoista
  5. Tärkeää juttua taas. Vähän niinkuin sivumainintana tuli mieleen sellainen, että miten vähän yhteiskunnan varoja laitetaan terveellisen ravitsemuksen edistämiseen paitsi hintasäätelyn myös viestinnän tiimoilta. Parisen kuukautta sitten kuulimme SRY:n sympparissa, että VRN:lla on käytännössä lähes nollabudjetti suositusten viestimiseen aikanaan. Siinä on hyvä taistella elintarviketeollisuuden maailmanlaajuisia markkinointikamppanjoita vastaan. Sitten jaksetaan vielä väittää, että kun suositukset sairastuttavat ihmisiä. Että sellaista.

    Kyllä tässä eittämättä aina on sellainen maku, että money talks. Ravitsemustieteellä ei ole takataskussaan mitään suurta elintarvikealan, terveyden tai lääketieteen organisaatiota, jolla olisi todellista valtaa ja ääntä yhteiskunnallisen vaikuttamisen kentällä .

    Mutta onneksi on suuri määrä ihmisiä, jotka ovat oma-aloitteisesti kiinnostuneita ravitsemuksen ja terveyden yhteyksistä. Ja valmiita panostamaan siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä VRN budjetti on aika olematon. Olen siitä joskus täällä maininnutkin, mutta muistan kun joskus oli puhetta Ruokapyramidin uusimisesta (kasvikset alas jne..) niin ei sitä oikeastaan edes tarvinnut alkaa pohtimaan koska ei ollut varaa uuteen kuvan piirtäjään. Tiedä sitten oliko tuo osasyy miksi niistä suosituksista pyramidi jäi pois.

      VRN tarvii ilman muuta lisää rahaa. Kyllä mä ymmärrän, että kaikki on aina kinumassa rahaa ja kaikille ei voi antaa. Mutta tässä puhutaan kuitenkin pienistä summista joilla voisi tehdä paljon.

      Poista