Suomi vs. Eurooppa - historiikkia ja ravintotasetietoa

Suomi vs Eurooppa syömisessä - eniten olin yllättynyt

Todennäköisesti viimeinen blogautus ennen lomia on edessä. Päätin blogauttaa syömisen muuttumisesta menneiden vuosikymmenien eurooppalaisessa perspektiivissä, kun tuossa hiljattain itsekin hieman yllätyin kun kuulin jonkun luulleen Välimeren maiden alkavan syömään vähärasvaisemmin ja siksi lihoneen. Tässä aiheessa riittää myös tutkailtavaa pidemmäksi aikaa ja se sopii kesätauolle hyvin. Siispä asiaan.

Käyn tietoja lähinnä tämän dokumentin kautta, koska se kattaa varsin kivasti teeman vaikka hieman vanhaa tietoa sisältääkin. Tietoisesti en ala vertailemaan tilastoja muiden lähteiden kanssa - vaan esitetään tämä näkökulma sellaisenaan. Huomattavaa on, että kyseessä on pitkälti ns. ravintotasetietoa eli elintarvikkeiden kulutuksesta väestötasolla kertovaa tietoa - ja lähteenä ovat FAO:n ravintotaseet, joita käytetään runsaasti. Sieltä voi myös itse tarkastella näitä tietoja ja hieman uudempanakin. Suomen ravintotasetietoushan löytyy täältä ja juttuja aiheesta on monissa paikoissa mm. täällä. Ravintotaseiden luvut eivät ole samoja kuin ravitsemustutkimuksissa esimerkiksi ruokapäiväkirjoilla tai frekvenssikyselyllä saataisiin, eivätkä myöskään samoja kuin Suomessa usein esitetyt Finravinto-tutkimuksesta ravintohaastattelulla saatavat lukemat - itse asiassa ravintotaseet eivät edes pohjaudu yksilöiden syömiseen vaan väestön ruuankulutukseen. Niiden etuna on kuitenkin lukujen lahjomattomuus eli niitä eivät pääse yksilöt kaunistelemaan aliraportoinnilla.

Ravintotaseet ovat monella tapaa vähän oma maailmansa ja niiden tulosten eroaminen ravitsemustutkimuksista saaduilla tiedoilla ei ole mitenkään harvinaista. Ristiriitoja löytyy ja niiden selityksiä voi spekuloida milloin ravintotasetietojen epätarkkuudella ja milloin ravitsemustutkimusten virhelähteillä. Tässäkään blogautuksessa olevia lukemia ei kannata ottaa absoluuttisena totena vaan enemmänkin yhtenä tulkintana siitä mihin suuntaan syöminen on ollut menossa Euroopassa viimeiden 50:n vuoden aikana.

Hiilihydraatit

Hiilihydraattien osuus energiansaannista on vähentynyt koko Euroopassa mutta kaikkein selvin hyppäys nähdään Välimeren maissa. En osaa nähdä tätä sinällään huonona tai hyvänä kehityksenä, sillä kaikki riippuu mistä lähteistä hiilihydraatit tulevat.

Hiilihydraattien laatua voidaan suurpiirteisesti arvioida glykeemisen kuorman kautta. Suomessa glykeeminen kuorma on ollut hivenen laskussa ja todennäköisesti hiilihydraattien vähenemisen myötä sillä laadussa taitaa olla hyviä ja huonoja muutoksia - mutta useimmissa maissa ja esimerkiksi Välimeren maissa glykeeminen kuorma on ollut aika reippaassakin nousussa. Kun ottaa huomioon, että Välimerellä samaan aikaan hiilihydraattien määrä on ollut voimakkaassa laskussa niin se kielii että Välimeren tienoilla hiilihydraattien laatu on voimakkaasti heikentenyt. Tosin tässä taulukossa suhtaudun glykeemiseen kuormaan suurella varauksella eikä pelkästään siksi, että joiltakin osin on hankala nähdä kombinaatiota miten esimerkiksi Välimeren maissa samaan aikaan hiilihydraattien saanti laskee, kasvisten syöminen lisääntyy ja silti  glykeeminen kuorma nousee voimakkaasti. Varmasti sellaisen skenaarion löytää kun vähän pohtii, mutta silti.. Sillä toinen epäuskon lähde on ihan teknisempi asia, että mitä glykemiaindeksitaulukoita on käytetty, miten ne sopivat eri maiden todellisuuteen, miten ne sopivat eri aikakausiin jne.. Kiinnostava taulukko, johon en kuitenkaan suhtautuisi kovin tosissaan.

Sokerin osuus energiasta on muuttunut vaihtelevasti, mutta mitään kovin dramaattista ei näy tapahtuneen oikein missään. Tosin aikajänteen loppuminen vuoteen 2001/3 on vähän harmi sillä olisi mukava nähdä lukemat kootusti tällä hetkellä. Viimeiset 10 vuotta on kuitenkin menty mahdollisesti juuri sokerin osalta huonompaan suuntaan monissa maissa.

Kuidussa isompia muutoksia ei ole tapahtunut.

Kasvikset
Omalla tärkeyslistallani kasvisten määrä on erittäin korkealla ja itselleni se on näistä taulukoista läheisin. Suomalaiset ovat tunnetusti tehneet huikean suorituksen kolminkertaistamalla kasvisten käytön, mutta kun pohjalta lähtee niin se ei ole vielä paljoa - olemme edelleen Euroopan heikoimmin kasviksia syövien joukossa ja niin kauan kuin tilanne on tämä niin nykyisten väestön paino- ja terveysongelmien syitä ja ratkaisuja ei tarvitse kovin paljoa ihmetellä. Tämä on myös se tulos, jossa minusta suomalainen terveysvalistus Pohjois-Karjala projekteineen kaikkineen näyttää toimintansa tehon. Varmasti lisääntymistä olisi tapahtunut muutoinkin, mutten hetkeäkään epäile etteikö vahvalla valistuksella olisi ollut tässä roolinsa. Hieno suoritus siis - mutta silti yhä heikko tulos. Välimeren maat tunnetusti ovat listan kärjessä suomalaisiin verrattuna yli kaksinkertaisella kulutuksella.

Rasvan saanti
Rasvan saannissa on menty eri suuntiin eri puolilla Eurooppaa - ja päädytty samaan pisteeseen. Ravintotaseet kertovat suomalaisten rasvan kulutuksen pysyneen samana vaikka ravitsemustutkimusaineistoissa on nähty selvää laskua. Etelä-Euroopan maissa ja perinteisesti vahvoissa "sydänmaissa" Ranskassa, Kreetalla, Kreikassa jne.. puolestaan rasvan saanti on lisääntynyt voimakkaasti. Lopputuloksena nykyisellään Euroopassa rasvan kulutus on melko samanlaista.

Mutta laatu on määrää tärkeämpi tässäkin. Kertatyydyttymättömien rasvojen kulutus on lisääntynyt kautta linjan (kuva siellä linkissä). Mutta monityydyttymättömät ne etenkin kiinnostavat, sillä omega-3:en edut ovat kiistattomat ja omega-6 ja -3 -rasvahappojen keskinäisestä suhteesta on tehty joissakin piireissä kynnyskysymys. Minun mielestäni nykytilanteessa monityydyttymättömien rasvojen saannin lisääminen ylipäätään on hyvä juttu - ja olemmekin siinä menneet parempaan suuntaan. Kuten on koko Eurooppa. Ja lisäksi olisi hyvä, että omega6/3 -rasvahappojen suhde olisi edes luokkaa 4:1 tai jossain siellä päin. Tässä on tullut takapakkia koko Euroopassa ja Suomessa hieman keskivertoa enemmän.

Heikommalla maineella varustetuista rasvoista transrasvojen saannin muuttumisen tietoja ei löydy. Muualtahan löytyy kyllä tietoa transrasvojen saantien välisistä eroista eri maissa ja siinä Suomi oli keskikastia ja saantimäärät aika pieniä. Tyydyttyneen rasvan kulutus on ollut Suomessa laskusuunnassa, mutta Välimeren maissa se on ollut voimakkaassa nousussa ja päätynyt Suomen nykyiselle tasolle.

Muut asiat
Nämä ravitsemustekniset tiedot syömisen muuttumisesta vuosien aikana ovat välttämätöntä infoa perspektiivin saamiseksi. Mutta silti tästä puuttuu yhä paljon mitä olisi kiva tai jopa välttämätöntä tietää. Enkä tarkoita vain alkoholia, muita juomia jne.. joiden osalta tiedot ovat kyllä olemassa. Vaan syömistä heiluttavat asiat minua kiinnostavat. Ovatko ateriarytmit muuttuneet koko Euroopassa - Suomessa ainakin ovat ja huonompaan päin. Entäpä kunnon aterioiden valmistaminen ja yhdessä syöminen - Suomessa kun on menty huonompaan päin. Entäpä syömisen saama arvostus ja huomio - ihan sama onko syömisasenteen takana vain hyvän syömisen arvostus tai terveys mutta huomio ja arvostus on tärkeää. Nämä kiinnostaisivat, mutta tieto taitaa olla tavoittamattomissa ja täytyy tyytyä näihin teknisiin seikkoihin.

Ja mitä nämä tarkoittavat?
Itselläni ei ollut mielessä blogautuksen alussa mitään ihmeempää pointtia, jonka halusin tehdä. Eikä ole oikein vieläkään, kunhan halusin pistää luvut esiin ja pohdittavaksi. Mutta ehkä jotain omista ajatuksistani voisi tiivistää:
- suomalaisten kasvisten lisääminen on menestystarina - joka listasta riippuen oikeuttaa meidät Euroopassa silti viimeiselle tai viimeisille sijoille. Ja tämä on iso ravitsemuksellinen terveysongelmamme.
- tarkoitettiin Välimeren ruokavaliolla joskus sitten koko Välimeren alueen syömistä, muutamia maita tai Kreetaa, niin sitä syömistä ei enää ole. Mutta 50 vuotta sitten se oli hyvin vähärasvainen ja vähän tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio.
- ylipainon kannalta suomalaisten heikkous on pahimmassa paikassa: kasviksissa. Välimeren maissa taas toisenlaiset suuntaukset (mm. glykeeminen kuorma) ovat huonompaan päin, mitkä osaltaan selittää siellä olevia ongelmia. Toisaalta näillä taulukoilla lihavuutta on ihan turha yrittää selittää, koska esiteltyinä on vain muutamia elintapatekijöitä lukuisista, eikä edes kaikkia syömiseen liittyviä (ateriarytmit, syömisasenne jne..)
- syömisessä tapahtuu kaikissa maissa samaan aikaan sekä huonoja ja hyviä suuntauksia.
- Euroopassa syödään nykyään aika samalla lailla.

Enempää en ala miettimään, niin saavat mahdolliset kommentoijatkin tulkita näkemyksiään.

Hyvää kesää kaikille lukijoille! Nauttikaa auringosta, syökää hyvillä mielin mitä syöttekin ja muistakaa ottaa päiväunet riippumatossa.

PS. Kaikissa kuvissa lähteenä The EU diet - Evolution, evaluation and the impacts of CAP. Schmidhuber J. linkissä: http://www.fao.org/fileadmin/templates/esa/Global_persepctives/Presentations/Montreal-JS.pdf