perjantai 1. kesäkuuta 2012

Huono motivaatio - helppo syypää kun tehdään asioita hankalasti


Motivaation puute. Siihenhän nämä elintapamuutokset usein tyssäävät - tai niin ainakin luullaan. Kun muutosta haluavilta suomalaisilta on kysytty syitä syömismuutosten esteisiin on itsekurin puute numero 1 - ja sen kääntöpuolena asia mielletään usein myös motivaation puutteeksi. Ongelmana minusta onkin, että liian usein motivaatio mielletään haluksi mennä läpi harmaan kiven tai hakata päätä seinään kerrasta toiseen - ja motivaatio elintapamuutoksessa on sitten tämä ajatusmalli jossa todetaan "vaikeetahan tämä on ja vaatii itsekuria, mutta kyllä mä olen päättänyt nyt tsempata ja yrittää kaikkeni".

Motivaatio vs. tekemisen laatu
En vain voi nähdä motivaatiota tuollaisena. Minulle motivaatiota on, että joku haluaa jonkun asian muuttuvan. Joku haluaa laihtua, joku haluaa jaksaa paremmin, joku haluaa kuivaan ihoonsa apua, joku haluaisi olla liikkuvampi, joku haluaa näyttää paremmalta, joku haluaa kuntonsa kohoavan - he ovat kaikki jo ihan tarpeeksi motivoituneina pelkästään tuon halunsa puolesta. Kun motivaatio on tuolla lähtöajatuksella kunnossa niin loppu on vain tekemisen sopivaa mitoittamista ja oikeiden asioiden tekemistä, jotta tulos myös toteutuu. Jos henkilö alkaa vaikkapa laihtuakseen tekemään jotakin, jonka vuoksi ei meinaa enää jaksaakaan laihdutusta ja tekeminen alkaa rakoilemaan niin ei se mikään motivaation ongelma ole, se on tekemisen ongelma. Joko tehdään liian paljon muutoksia tai liian tiukkoja muutoksia tai sitten tehdään vääriä asioita tai sitten tehdään oikeita asioita mutta joitain muita vielä tärkeämpiä asioita ei ole huomattu muuttaa. Tyyppitilanteita on monia, mutta otetaan nyt vaikka esimerkiksi liikunnan aloittava henkilö, joka aloittaa liikunnan lähes järjestään liian kovalla teholla ja mahdollisesti lajissa, jossa mielekkyyttä ei ole mietitty loppuun vaan on vain valittu joku "tehokas" laji: äijät on sitten juoksulenkeillä ja naiset jumpissa ja spinningeissa vaikkei lähtökunto millään noita vielä sallisi ja ehkei se lajikaan ole itselle sopivin. Ja tottakai laihduttaja, joka syö liian vähän ja välttelee kuka mitäkin kuuluu tähän samaan kastiin. Kun he väsähtävät niin ei motivaatiossa ole vikaa. Tekemisessä on.

Jokainen puutteellista motivaatiotaan ja heikkoa itsekuriaan valitteleva voisikin miettiä tätä asiaa. Jos haluat laihtua, laihtumismotivaatiossasi ei ole mitään vikaa. Jos haluat syödä terveellisemmin, ei motivaatiossasi ole mitään vikaa. Jos haluaisit olla hyväkuntoisempi, ei liikkumismotivaatiossa ole mitään vikaa. Jos homma ei toimi, se vika on tekemisessä jossa ei nähdä miten tämä homma pitäisi ratkaista

Ohjaajat pääsee helpolla
Ohjaustyössäkin aika usein asiakkaan "motivaatio-ongelma" on ohjaajan puute eikä asiakkaan. Henkilön motivaatiossa ei ole mitään vikaa jos hän haluaa laihtua, voida paremmin, jaksaa paremmin, jota kuiva iho vaivaa, terveysriski huolettaa tai ylipäätään haluaisi muuttaa jotain itsessään. Ja asioita, joiden kautta motivaation päästään kiinni on älyttömän paljon. Luulen valtaosan toimijoista olevan aika hyviä kaivamaan mahdollista motivaatiota monenlaisista asioista, mutta varmaan on niitäkin jotka pyrkii motivoimaan vain terveydellä - mikä toiminee aika huonosti kun ihan listauksissakin terveys ei ainakaan syömisessä ja liikkumisessa ole kärjessä ihmisten motivaatiotekijöissä. On myös jännää kuinka asiakastyössä asiakkaat aika usein vähän nolosti toteavat ettei terveys juuri motivoi - mihin tulee usein vastattua, etten oikein oletakaan terveyttä motivaattoriksi ja se on ihan sama mistä se motivaatio elintapamuutokseen kumpuaa kunhan kumpuaa. Valtaosalla joku tällainen kumpuava toive on ja sen jälkeen pallo siirtyy ohjaajalle, jonka tehtävä on mitoittaa muutokset sopiviksi. Mutta aika usein jos ohjausta ei mitoiteta ja kohdisteta hyvin ja asiakas ei pysty siihen niin se käännetään asiakkaan motivaatio-ongelmaksi eikä ohjaajan ongelmaksi.

Törmään alituiseen siihen kuinka syy nähdään itsessä eikä ohjauksessa ja ylivoimaisesti yleisin esimerkki tästä on asiakas, joka historiaa kerratessaan mainitsee Painonvartijat ja toteaa sen olleen "hyvä systeemi mutta itsellä ei vain riittänyt siihen motivaatio/itsekuri". Vielä kukaan ei ole sanonut, että sielläkin tuli oltua mutta sehän oli yltiötiukka viritys jossa juuri kukaan ei jaksa jos ei opi itse soveltamaan. Missä ovat ne ihmiset, jotka tulevat vastaanotoille ja ryhmiin todeten, ettei tämä homma nyt toimi minulla ja annapas nyt sellaisia ohjeita joita ihan tavallinenkin ihminen pystyy noudattamaan. Vaikka kaikenkaikkiaan ohjaustilanteessa sekä ohjaaja ja asiakas yhdessä pohtivat jatkoa niin kyllähän se nimenomaan on asiantuntijaroolissa olevan ohjaajan tehtävä osata antaa ohjeita, joissa mihinkään ylittämättömiin ongelmiin ei jouduta. Jos asiakas on itse hakeutunut ohjaukseen ja haluaa muutosta, niin kaikki siitä eteenpäin on tekemisen ongelmaa. Taaskaan ei motivaation ongelmaa.

Kun motivaatiota ei ole
Tottakai on niitäkin joita mikään ei nappaa vaikka kuinka kaivelee motivaatioita kaikenlaisista asioista. Tosin tässäkin sanoisin, että osa näistäkin on ei-motivoituneita luullessaan joutuvansa tekemään jotain ikävää ja hankalaa ja viisari on siksi kääntynyt ei-kiinnosta asentoon. Kun heille valotetaan, että oikeasti kysymys on jostain paljon helpommasta niin yhtäkkiä motivaatio saattaakin ponnahtaa esiin.

Ja sitten on niitä, joilla vain mitään intoa ei ole. Mutta heitä on aika vähän ja heidän voi melkein antaa olla rauhassa, koska jos ei mikään kiinnosta niin on aika epätodennäköistä että se yhtäkkiä ponnahtaisi esiin. Kyllä se ennemminkin heräilee hiljalleen jos on herätäkseen. Itse annan näiden motivoitumattomien asiakkaiden olla ja sanon, että palataan asiaan jos joskus alkaa kiinnostamaan. Useammankin asiakkaan ole lähettänyt pienen motivaatiokeskusteluun jälkeen nopeasti kotiin, ettei tarvitse maksaa vastaanottoa. Ei tulisi mieleenkään alkaa vääntämään ja kääntämään, että kyllä se motivaatio on nyt vaan saatava heräämään. Ymmärrän kuitenkin, että monilla - esimerkiksi terveydenhuollossa - on työnkuvia joissa koetaan velvollisuudeksi saada nämä umpimotivoitumattomatkin motivoituneiksi - ja koetaan, ettei työtä tehdä hyvin jos ei yritetä. Mutta kyllä se helposti on ajanhukkaa - ja motivaatio herää kuitenkin paremmin omilla oivalluksilla kuin toisten painostuksilla. Noin kaikenkaikkiaankaan en ole niin hirveän huolissani tulevan hyvinvointinsa kannalta motivoitumattomista henkilöistä joita on varmaan vähemmistö (?) suomalaisista. Paljon enemmän olen huolissani siitä väestön valtaosasta (?) joka haluaa muutosta mutta tekee asioita vähän väärin ja siksi ei saa tuloksia. Siellä se varsinainen potentiaalin hävikki on.


(Motivaatioblogautuksen luettuani) olen sitä mieltä, että omassa elintapatavoitteessani



10 kommenttia:

  1. Kiitos tästä tekstistä!:) Voisi sanoa, että osui ja upposi.;) Motivaatiota olen tullut nimittäin pohtineeksi.

    Sanoisin tuosta painostuksesta tai hellävaraisemmastakin "muistuttelusta", että helposti siihen tulee myös vastareaktio. Ainakin tällaisella omapäisellä tyypillä. Reaktioni terveysvalistukseen on useimmiten revitellä roskaruuan kanssa antaumuksellisesti.

    En ole lainkaan motivoitumaton - etenkään tuon sinun määrittelysi mukaan - mutta valistus lähinnä vain suututtaa. Kai siinä on kyse vastaanottajan älyn aliarvioimisesta, ts. oletetaan, ettei valistuksen vastaanottaja tiedä oikein mistään mitään, ja pitää siis hellävaraisesti opastaa oikeaan suuntaan kuin ohjaisi pikkulasta.

    Muistelen myös eräänä ikävänä kokemuksena sitä, kun hirtehisesti totesin terveydenhoitajan vastaanotolla laihtuneeni vyötärönympäryksen perusteella niin ja niin monta senttiä (lähemmäs 10cm muistaakseni), kun on ollut tämä burn out. Hoitaja tyytymättömänä totesi, että olen reilusti ylipainoinen siitä huolimatta ja pitää laihduttaa vielä paljon.

    VastaaPoista
  2. Olipas virkistävä lukukokemus :) Ja silmät avaava :) Kun vielä oppisi sen oikein tekemisen, motivaatiota siis kun on kuin onkin! No optimismia tästä ainakin tuli rutkasti, varmasti onnistunkin vielä, vaikka en ehkä tänään, niin jospas jo huomenna. Elinalla myös hyvä kirjoitus, itsekin välilä huomaan kuinka tämä jokapaikasta pursuava "terveysvalistus" välillä ottaa hermoon, vaikka itsekin olen sairas sieltä ja täältä, niin silti sitä jatkuvaa terveyteen nojaavaa suositusta ja suosituksen suositusta ei aina jaksaisi. Välillä annan asioiden vaan olla, kuten Elina revittelee roskaruuan kanssa, itse otan joskus lasin viiniä ja joskus toisenkin (ehkä vielä kolmannenkin) vaikka se ei aina niin terveellistä olisikaan ;)

    VastaaPoista
  3. Onko se motivaatio-ongelma, jos tietää, että jotain pitäisi tehdä, mutta ei halua? En ole yrittänyt minkäänlaisia elämäntapamuutoksia muutamaan vuoteen, vaikka tiedän, että syytä olisi. Hengästyminen portaita noustessa ja ajoittaiset nivelkivut muistuttavat selvemmin kuin sata terveysammattilaista, että painoa on (15-20 kg) liikaa.

    Olen elämäni aikana laihduttanut monta kertaa ja lihonut aina takaisin. Viime vuosien saavutuksena voisi ehkä pitää sitä, että paino on pysynyt jokseenkin vakaana eikä ole enää noussut. Siihen olisin tällä hetkellä tyytyväinen, mutta kroppa mokoma ei ole.

    Pitkällä aikavälillä olen parantanut elämäntapojani huimasti: syön nykyisin varmasti terveellisemmin kuin silloin, kun olin hoikempi (paradoksin ymmärtää, jos on lukenut Patrikin juttuja), olen vähentänyt alkoholinkäyttöä, liikun tunnin päivässä, enkä tupakkaakaan tupruttele kuin satunnaisesti.

    Minulla on monta syytä olla tyytyväinen, mutta en voi mitään sille, että ylipaino häiritsee. Paitsi oma kroppa, siitä muistuttavat viikoittain tv-ohjelmat, aikakauslehdet ja valitettavan monet terveyden ammattilaiset. Työterveyslääkäri on ilahduttava poikkeus, hän ei saarnaa painosta, mikä varmaan johtuu siitä, että on hiukan tukeva itsekin.

    Vastasin siis, että motivaation puute on ongelma, vaikka ensin ajattelin, ettei mikään vaihtoehdoista vastaa tilannettani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Onko se motivaatio-ongelma, jos tietää, että jotain pitäisi tehdä, mutta ei halua? En ole yrittänyt minkäänlaisia elämäntapamuutoksia muutamaan vuoteen, vaikka tiedän, että syytä olisi."

      Tällaisenaan se vain kuulostaisi että sulla ei ole motivaatiota. Se onko se ongelma on makuasia. Jos et pidä sitä ongelmana se ei ole. Terveystoimijoiden mielestä se on.

      "Minulla on monta syytä olla tyytyväinen, mutta en voi mitään sille, että ylipaino häiritsee."

      Tämä lause taas kertoo että sinulla on motivaatiota ja muutoshalu painoon. Joten katsoisin kyllä sitä tekemistä. Voisiko olla että sun tekemisen pitäisi olla jotain jaksamiseen liittyvää (unta, työnohjausta tms), tai jotain paljon aiempaa pienempää joka vie kuitenkin eteenpäin. Meinaan että tarinasi painohistorialla on kuitenkin tosi vaikea löytää se ravinnon ja liikunnan ulkopuolisen tekemisen sekä maltillisen ja pienen tekemisen vire ja usko siihen kun on aiemmin tehty niin tiukasti.

      Ei näillä tiedoin voi oikeasti mitään sanoa, mutta vaikuttaa enemmän että "motivaatio on mutta tekeminen ei ole" olisi ollut parempi vastaus.

      Poista
  4. Mielestäni motivaation voi korvata osin myös tottumisella ja rytmityksellä. Kun sitä jälleen tottuu käymään viisi kertaa viikolla pitkällä lenkillä niin ei siinä joka kerralla motivaatiota tarvitse kysellä. Tylsää usein on mutta asia tulee tehdyksi ja paino pysyy (ainakin toistaiseksi kurissa).

    ohessa hieno kartiosienikuva (kun vain löytäisi kunnon paikan:)

    http://pinterest.com/lukanlusikassa/sienikirja/

    VastaaPoista
  5. Nyt tartuit lempiaiheeseeni ja olen usein miettinyt miksi motivaatioksi, tai sen puutteeksi nimitetään jotain ihan muuta.
    Motivaatiota on se, että haluaa jonkun muuttuvan, kuten kirjoitit, mutta asiassa pitäisi mielestäni mennä vielä syvemmälle. Tulee haluta ITSE jonkun muutuvan ja tärkeintä on muutoksen tuomat seuraukset eli tavoitteet, joita muutoksella haetaan. Oikeat ja omista toiveista kumpuavat tavoitteet motivoi. Moni ajattelee, että haluan laihtua ja jaksaa paremmin ja sitten teen kaikkea kivaa, mutta motivoiko vaa'an lukema oikeasti, tai joku epämääräinen jaksaminen ja määrittelemätön kiva. Pitäisi konkretisoida muutoshalunsa: haluan mahtua lentokoneen istuimeen, aloittaa ratsastamisen, patikoda karhunkierroksen, ostaa vaatteet normaalimallistosta, selvitä kotiraput huohottamatta, uskaltaa kokeilla kanoottiin mahtumista, riippuliitoa, maraton, seksikkäitä vaatteita... ihan mitä vain, mutta konkreettisia asioita, ja tietty oikeat toimenpiteet. Surullista ja käsittämätöntä, kun normaalipainon ylärajoilla oleva sanoo, että haluaisin olla vähän sporttisempi ja aloittaa urheilun sijasta pussikuurin.

    VastaaPoista
  6. Tämä teksti, kuten monet muutkin tekstisi, antavat itsellekin hieman katsontakantaa kun pohtii syömishäiriöstä parantumisen kivikkoista tietä. Kiitos tästä blogista, siitä on (ja tulee toivottamasti myös olemaan) ollut minulle hyötyä ja se on antanut ajateltavaa. :)

    VastaaPoista
  7. Motivaatio on kuin auton vilkku: on-off. Kun pysähtyy miettimään asioita, motivaatio löytyy jokaisella helpostikin, mutta mukavuusalueen yli ei vain aina jaksa/viitsi astua vaikkapa elämäntilanteen vuoksi. Se porukka, jonka jätät rauhaan Patrik, jää vähän tyhjän päälle, ellei meitä/heitä ohjata oikeaan osoitteeseen apua saamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole jättämässä rauhaan niitä joita kuvasit eli se motivaatio löytyy kun vain tarpeeksi miettii asioita. Yritinkin tuossa sanoa että melkein jokaiselta se motivaatio löytyy kun katsotaan asioita laajasti ja sen jälkeen kyse on vain keinoista ja mihin se kynnys toimissa laitetaan että päästään toimintaan kiinni..

      Olen jättämässä rauhaan ne joilta kaiken kaivelun ja itsetututkistelun jälkeen mitään ei vain löydy. Heitä on tosi vähän, mutta heitä on.

      Poista
  8. Tosiaan silmät avaava lukukokemus.Kadonnutta motivaatiota olen minäkin etsinyt,mutta helpotti kovasti testin tehtyäni ja tulosta katsoessani! Ei minulla motivaatio ole ongelma ( 10%) ,sillä testin mukaan motivaatio on kunnossa,mutta tekeminen ei ( 86% )Kovasti pani mietteliääksi,että mikähän tässä laihdutusprojektissani nyt oikein mättää?!

    VastaaPoista