perjantai 30. maaliskuuta 2012

Ruokasuolan lisäämisestä


Suolankäyttökysely ja kannanotto teemaan




- "..ja sitten vielä päälle ettei suolaa saa käyttää niin ei tää niin herkkua oo ollut."
- "Jaa.. kuka on niin sanonut?"
- "Kaikki"
- "No jos nyt kuitenkin sovitaan että unohdat sen suolan lisäyskiellon ja palataan siihen myöhemmin jos tarvii."

Muistini voi pettää, mutta olen aika varma etten ole koskaan kehottanut asiakasta vähentämään ruokasuolan käyttöä - ja välillä kehotan unohtamaan asian. Tämä ei tarkoita, että pitäisin liiallista suolan saantia jotenkin harmittomana - sellaista siitä ei saa kirveelläkään. Liika suolan saanti on yksi keskeisiä kansanterveysterveysongelmia - ja vaikka muitakin terveysriskejä suolalla on niin pääasiallisesti kohonneen verenpaineen ja sen riskien laskua suolavähennyksillä tavoitellaan.

Eli liika suola (tai tietty oikeammin sen natrium) on ongelma - ja vaikka suolan käyttömme on laskussa niin keskivertosuomalaisen suolan käytön kannattaisi yhä vähentyä ja verenpaineen laskea. Kyse onkin lähinnä siitä pyritäänkö suolan saannin kohtuullistamiseen näkyvän suolan käyttöä vähentämällä (joka on siis mukana monissa ohjeissa vai hoidetaanko asia kuntoon kiertoteitse ilman että mitään isompaa huomiota asiaan tarvitsee kiinnittää.

Miksi huomio pois lisätystä suolasta?
Kun kerran liiallista suolan saantia pidän ongelmana niin mikä minulla tökkii lisätyn suolan rajoituksissa? No ensinnäkin se, että se on asiakkaille yleensä kovin hankala muutos kun syöminen aletaan kokea mauttomammaksi. Tämä ei olisi kivaa, mutta varsinainen ongelma asiasta tulee kun tylsä syömisen yleiskokemus helposti vesittää muut samanaikaiset muutokset syömisessä - jos itse kehottaisin asiakasta suolan vähentämiseen niin en saletisti suosittelisi samaan aikaan muita muutoksia. Eli näkyvän suolan käytön vähentäminen tuntuu vähentävän syömisen mielekkyyttä.

Kun tuohon lisätään se, että se on keinona kovin kapea-alainen ja laaja-alaisemmilla syömisen muutoksilla saadaan kaikenkaikkiaan parempia tuloksia verenpaineen laskussa ja muitakin terveyshyötyjä päälle niin pöytäsuolan käytön vähentäminen alkaa vaikuttamaan pikkujutulta, joka turhan päiten vaikeuttaa syömisen isompia muutoksia. Mikä onkin tismalleen mielipiteeni tässä asiassa. Syömisen parantamisessa on omat haasteensa joka tapauksessa ja itse jätän parantamisen prioriteettilistalla viimeisten joukkoon ne asiat jotka vaikeuttavat syömisen maittavuutta ja jotka voidaan muutoinkin hoitaa kuntoon.

Miten sitten vähentää suolaa?
Suomalaisten suolan saannista noin 80 % on piilosuolaa, jossa viljavalmisteet (pääosin leipä) ovat ykköslähde ja lihavalmisteet tiukasti kannoilla seuraavaksi suurimpana piilosuolan lähteenä.

Piilosuola kaikessa merkityksessään on ilman muuta keskeinen vähentämisen kohde. Olisi helppo sanoa, että nyt vain valitsemaan vähäsuolaisia leipiä ja lihavalmisteita - eikä siinä mitään, se on ihan fiksua ja on hienoa että vähäsuolaisia vaihtoehtoja on paljon. Mutta usein minusta huomiotta jää paljon isompi viitekehys suolan vähentämisessä. Ainakin itselläni tyypillisessä asiakastapauksessa kun syömistä parannetaan kauttaaltaan ateriarytmeissä, syömisajatuksessa jne.. niin seurauksena on napostelun ja välipalojen väheneminen ja syömisen keskittyminen enemmän kunnon aterioille ja parempilaatusille aterioille. Seurauksena on mm. välipalaleipien määrän väheneminen, erilaisten napostelutuotteiden määrän väheneminen ja pääruuan kasvisten määrän kasvu. Tällaisessa muutoksessa suolan määrä vähenee reippaasti vaikkei sitä edes yritetä: pidetään mielessä, että perunalastuissa ja leivässä voi olla suolaa lähes saman verran (1,5 vs. 1,2-1,3 g) ja asiakkaan leipämäärät voi muutoksen seurauksena laskea päälle 10 leipäviipaleesta vaikkapa välille 4-6 viipaletta. 5 leipäviipaleen vähenemisen tapauksessa suolan määrän lasku on yli 2 g. Se on niin paljon, että mitä leipien tilalle tuleekaan niin suolan määrä kyllä vähenee. Pelkän leipämuutoksen lisäksi iltaan kasaantuva herkuttelu/napostelu usein vähenee ja sieltä napsahtaa pois runsaasti suolaa erilaisista vähemmän suositeltavista aineksista. Ja on siellä jotain pienempiäkin vaikutuksia...Olen näitä joskus tarpeeksi laskenutkin asiakkaillani, että voin sanoa suolan laskevan ihan hyvälle tasolle ilman että suolasta mitään tarvitsee sanoa. Se kyllä edellyttää että lopputuloksena asiakkaalla on aidosti hyvä syöminen - mutta sen kai pitäisi olla muutenkin tavoite.

Toinen paikka vähentää suolan saantia on vaihtaa mineraalisuolaan, kuten jo 20-30 % suomalaisista on tehnyt. Se on heti helpompaa kun suolan käyttöä ei tarvitse rajoittaa vaan muutetaan sen laatua. Toki sitä käytetään sitten helposti enemmän, mutta lopputuloksena on silti verenpaineen lasku, koska natriumia tulee vähemmän ja lisäksi vastavaikuttajia kaliumia ja usein magnesiumiakin on mukana.

Syömisen isot linjat kuntoon ja mahdollisesti mineraalisuola kokeiluun. Tässä on pitkälti oma työkalupakkini verenpaineen laskuun syömisellä. En ole mitenkään erityisesti keskittynyt asiakkailla verenpaineeseen mutta ihan hyvin ne ovat tuntuneet normalisoituneen näillä keinoin.

Suolan haittojen vastavaikuttajat
Vaikka pidän suolan kohtuullistamista tärkeänä, niin toinen näkökanta asiaan on, että jos kerran verenpaine on se ydinjuttu suolassa niin meillä on ruokavalio täynnä verenpaineeseen vaikuttavia asioita ja suolan korostaminen tässä yhteydessä on ylipäätään vähän hassua. Hyvän ruokavalion verenpainetta laskevat ominaisuudet ovat moninaiset: nitraatit, antioksidantit, kalium, magnesium, rasvan laatu.... Isketään tähän päälle vielä muutoksista väkisinkin tuleva painonlasku ja avot - yleensä on paineet kohdillaan eikä lisätyn suolan suolan kaltaista pikkuasiaa tarvinnut koskaa edes mainita.

Jatkostrategia
Jos minä päättäisin asioista niin homma menisi näin. Yksilötason syömisohjauksessa korostettaisiin isoja linjauksia ja mahdollisesti mineraalisuolaa. Lisätyn suolan määrällinen rajoitus menisi omalle paikalleen - pikkuasiaksi, johon koitetaan kasvattaa ja tehdään jos se on helppoa mutta ei tehdä jos se on hankalaa. Vaikka miten sanotaan, että "yrteillä voi kivasti maustaa ruokia ja vähäsuolaisuuteen kyllä tottuu.." niin turhan monella suolan vähentäminen on vaikeuttamassa syömisen parantamista.

Väestötason strategian osalta minulla ei riitä tieto näkemään parhaita toimintamalleja. Mutta kannatan lämpimästi kaikkia passiivisia suolan vähennyskeinoja, jossa kuluttajan ei tarvitse päätään hirveästi asialla vaivata eikä maku silti kärsi. Tämä on varmasti taiteilua ja voi vaatia vielä teknologisia ratkaisujakin mutta varmaan suurkeittiöissä, tuotekehityksissä ja lainsäädännössä löytyisi kaikenlaista tuunattavaa.

PS. Jos mielipide on epäselvä niin tiivistys: minusta ruokasuolan käyttö on pikkukysymys, joka voidaan pitää esillä mutta sen rooli on minusta yhä hiukan liian korostettu. Tai sitten vain minä koen sen niin...

3 kommenttia:

  1. Korvaan useimmiten suolan monissa ruokalajeissa soijakastikkeella mutta onhan siinäkin aika paljon suolaa.

    VastaaPoista
  2. Yläkouluikäisen lapseni koulussa vietiin suolapurkit kokonaan pois. Ehkä sillä halutaan varmistaa, että siitä enintään 2/3 osasta tai joskus jopa puolesta, jotka koululounaan käyvät syömässä, vielä muutama saadaan pudotettua pois. Sarkasmia? Kyllä vaan. Kouluruoan ongelma tuskin on lisätty suola, vaan se, että lounas jätetään kokonaan väliin - ei syödä mitään tai syödään karkkia, pasteijoita ja energiajuomia.

    VastaaPoista
  3. Joskus laskin, että Sydänliiton suolan saantisuositus (5 g) täytyy, jos syö päivässä 6 palaa vähäsuolaista leipää, päällä levite ja leikkele ja juustoviipale. Eli vaikeaa on saada suolaa suositusten mukaan, jos syö leipää, valmisruokaa tai jossa muualla kuin kotona.

    Usein pitäessä ns. perusravitsemusluentoa, minulta kysytään, että miksi en puhu mitään suolasta. Mutta kuten Patrik, olen samaa mieltä, ettei se ole tärkeyslistalla kovin korkealla.

    Itse olen hiukan oppinut vähempään suolaan ja joskus onkin haastavaa kun syö ulkona ja ruoka maistuu todella runsassuolaiselta omaan makuun ja ruokaa on lähes vaikea syödä.

    VastaaPoista