keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Ravintokirjat rivissä

Viime blogautuksen lopussa joku kyseli minulta olisiko englanninkielisenä suositeltavaa kirjaa sen tapaisesta syömisestä jota itse ajattelen. Ei niitä oikein ole, niissä jotka on lähellä näkökanta on usein lähtöisin psykologiasta ja ravitsemus jää aika ohueksi (Dr Philin kirja hyvä esimerkki) - tai jotain mielestäni olennaista on aina puuttunut niistä kirjoista joita olen lukenut. Ranskattaret eivät liho kuvaa hienon käytännönläheisesti hyvää syömisen ajatusmaailmaa mutta ei osaa perustella sanomaansa, Intuitive eating on ravitsemuksellisesti kevyt. Ne ovat minusta erinomaisia kirjoja ja suosittelen niitä mielelläni kaikille syömisen hallinnasta kiinnostuneille. Mutta ravitsemustietoa ja syömisen psykologiaa hyvin yhdistävää ja perustelevaa englanninkielistä kirjaa en ole löytänyt - pakkohan sellainen kuitenkin jossain on olla jo. Ja aion kyllä sellaisen itsekin vielä tehdä - ihan varmuuden vuoksi.

Mutta tuon kysymyksen innoittamana katselin kuitenkin ravinnon populaarikirjojen rivistöäni jos joku olisi unohtunut mielestäni. Ja päätin kerrankin laskea montako niitä populaarikirjoja on ("tietokirjat" on eri rivissä - ja ei en todellakaan ole näin organisoitunut ihminen yleensä). Niitä oli 62 - ei paljon mutta ei vähänkään. En mitenkään varsinaisesti keräile näitä kirjoja mutta ostan kyllä aina kirjan joka tuntuu kiinnostavalta - se tarkoittaa käytännössä että kirja on joko todella vanha tai sitten uskon että siinä on jotain muutakin kuin perusliirumlaarumia. Ja kyllä minulla on Amazonista koko ajan jokin kirjapaketti tulossa Suomeen päin ja divareissa käyn kun vastaan tulee joten kyllä tuo luku tuosta kasvaa.

Samalla jäin miettimään kuinka moni näistä kirjoista on sellaisia, joista olen saanut jotain uutta ajatusta irti. Varmaan useimmat, koska muuten ostointo olisi laantunut ajan myötä. Mutta aika harva kirja oli lopulta sellainen josta näin ajankin kanssa olisi jäänyt jotain mieleen. Nappasin kirjahyllystä sellaiset kirjat, joista minulla oli vahva mielikuva eli jotain ne ovat minussa liikauttaneet. Ehkä niistä kirjoista voi löytyä muillekin jotain annettavaa tai ainakin kesälukemista. Yllätyin hiukka itsekin, että käteen jäi vain muutama kirja. Kaikki vähänkään yleisemmät suomalaiset tai ulkomaiset ravinto/dieettikirjat hyllyssä on mutta ne eivät ole minua ihan hirveästi sitten näköjään liikauttaneet.

Ensimmäisen maininnan ansaitsee ilman muuta William Leithin Pohjaton nälkä. Jo tematiikaltaan se liikkuu vaietulla alueella eli miehen tunnesyömisessä. Teksti on kirjoitettu lennokkaasti omakohtaisen päiväkirjamaisessa muodossa ja käsittely painonhallinnan alueilla on aika monipuolista mihinkään suuntaukseen erityisemmin kiintymättä. Loppupäätelmäkin on mainio ja aliarvostettu: syömisen ja painon hallinta on elämän hallintaa - vaikeat syömisasiat harvoin ratkeaa vain ruokavaliota muuttamalla.

Loren Cordainin Paleo Diet on hyvä. Se ei sykähdyttänyt lukuhetkellä kun hänen tutkimuksensa olivat luettuna, mutta se on silti selkeä ja ajatuksia herättävä teos. Tietynlainen perusteos jos ei tiedollisesti niin nykykeskustelun taustojen hahmottamisessa.

Marion Nestlen Food Politics on kirja josta todella pidin ammoin. Siinä oli sellaista sisäpiiriläisen tietoa ja kokemusta kuinka ravitsemuspolitiikka usein menee ja miksi? En ihan tunnistanut suomalaista systeemiä omien kokemusteni pohjalta yhtä kyyniseksi kuin Nestle USA:n tilannetta kuvasi, mutta kyllä moni asia oli tunnistettavissakin. Kyseessä oli ehkä enemmän varoittava esimerkki, mihin suuntaan Suomessa asioiden ei pitäisi mennä yhtään lisää.

Vanhoista eepoksista monikin oli varmaan hyvä, mutta Toivo Rautavaaran Syömällä solakaksi -kirjan toi jotenkin lämpimiä mielikuvia - vaikka taisi sen käsittelytapa ravintoon olla aika yksitotinen. Ehkä se on vaan se, että siinä oli hauskat kuvat...

Kaikki muistot ei ole positiivisia. Veriryhmädieetti on kirja joka jäi vahvasti mieleen. Mutta siksi että se oli minusta hienosti laadittu ja erittäin vakuuttavan oloinen kirja - ei silti vakuuttava, vaikka miten avarakatseinen haluaisin olla niin kyllä tämän kirjan kohdalla oma raja ylittyi. Mutta se kuinka tyhjästä pystyy nyhjäämään niin uskottavan kokonaisuuden oli minusta aika huikea suoritus ja osoittaa tekijältään intoa ja varmaan vilpitöntä uskoa omaan systeemiin. Ei tuollaista voisi muuten kasata.

Tuoreimmista kirjoista mieleen jäi muutama: Peruna - eräs maailmanhistoria, vaikealukuinen Meals to come joka toi perspektiiviä ruuan loppumisen nykyisiin huoliin ja Waste joka kuvasi ruuan hävikkiä. Mutta tuskin niistä muutaman vuoden päästä mitään kummempaa mielikuvaa enää on. Lukulistalla seuraavina ravintokirjoina tulossa ovat Eating animals ja Women Food and God - mutta niihin taitaa mennä tovi. Aika monta kirjaa on niiden edellä...

Lukusuositukset ovat tervetulleita!! Jos nyt terveyskirjallisuutta miettii laajemmin niin niitä luen ehkä vieläkin enemmän ja kaikki ehdotukset on tervetulleita.

9 kommenttia:

  1. Tämä kirja ei ole ravitsemuksesta, mutta liippaa läheltä: Vapaasta tahdosta -käyttäytymisen evolutiivinen perusta (Jussi Viitala 2005)Ote johdannosta: "Onko vapaata tahtoa se, että tyydyttää kaikkia halujaan? Eikö se ole täydellistä geenien orjuutta?" Helppolukuista ja välillä viihdyttävääkin tekstiä tieteelliseltä pohjalta vaikeasta aiheesta.

    VastaaPoista
  2. Tattis Maarit, kuuluu kyllä aiheeltaan ilman muuta kiinnostaviin teemoihin - laitetaan hankintalistalle.

    VastaaPoista
  3. Moi Patrik,

    Women Food and God on erinomainen kirja, suosittelen.

    Minna

    VastaaPoista
  4. Patrik,

    Suosittelen omia kirjojani Ravintoa sydämelle (WSOY 2007) ja Luusto lujaksi elämäntavoilla (Atena 2011). Ensimmäisen sydänystävällistä ruokavaliota suosittelevan kirjan linja nojaa pitkälti Välimeren ruokavalioon. Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjassa puhun myös Välimeren ruokavalion puolesta, mutta mainitsen paleon vaihtoehtona. Molemmissa kirjoissa tuon myös esille täsmäruokavaliokeinoja ja molemmat tukeutuvat laajaan tutkimusnäyttöön.

    VastaaPoista
  5. Olisi todella mielenkiintoista, jos ehtisit Patrik kommentoida tuota Loren Cordainin Paleo Diet -teosta vielä vähän enemmän. Pliis. :D En ajatellut hankkia sitä, sillä hyllyssäni on jo ihan riittävästi Paleo-buumin syitä ja taustoja näpsäkästi kuvaavaa kirjallisuutta (eli kaksi kappaletta).

    Itselläni on juuri luettavana Robb Wolfen Paleo Solution. Erittäin viihdyttävää ja samalla pelottavaa settiä. Kirjassa miellyttää eniten ihanan luova tapa ilmaista hankaliakin biokemiallisia ilmiöitä. Ahdistusta taas aiheuttaa mustavalkoinen fanatismi, jota en mielelläni näkisi ravitsemusvaikuttajissa, joilla on todellista merkitystä lukuisten ihmisten terveyden kannalta.

    "Tämä ruokavalio on paras ja ainoa vaihtoehto kaikille" -näkemys tulee harvinaisen selväksi ja vaatii aika paljon pohjatietoja ymmärtää missä kohtaa Wolfen näkemysten aukottoman oloinen perusta pettää.

    Hmph. Tuosta taisi tulla sittenkin eräänlainen kirjasuositus. :D

    Joka tapauksessa olen turhautunut nykyisen vähähiilihydraattisuustrendin ja paleoideologian sotkeutumisesta toisiinsa. Osalle erityisesti urheilevista ihmisistä kirjan kuvaama ruokavalio voi olla todellinen terveysriski. Onneksi meillä on sentään Kitavalaiset.

    -Hanna

    VastaaPoista
  6. "Back to basics"

    Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta ja sama tiivistettynä Oikean ruoan ohjeet. Vaikka lähestymistapa on hyvin yleinen ja käytännönläheinen keskittyen ruokavalintoihin pohtimatta syvällisemmin taustoja, on näissä kuitenkin asenne/filosofia mielestäni lähellä sinun ajatteluasi.

    "Syö ruokaa. Sopivasti. Lähinnä kasviksia." Ravintoainekikkailun tilalle yksinkertaisuus ja terve järki.

    VastaaPoista
  7. Off topic?

    Tyypiltä löytyy myös aikaisempi kirja, jossa ehkä eettis-filosofis-biologinen lähestymistapa ravintoon ja sen tuotantoon: Halun kasvioppi.

    http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Pellonraivaaja+raataa+perunan+hyv%C3%A4ksi/HS20021109SI1AT025zr

    VastaaPoista
  8. Tattis kaikista ehdotuksista!

    Osa oli luettuna jo, mutta Pollanin "Halun kasvioppi" kuulosti tosi hyvältä! Juhanan uusi tulee myös varmasti luettua jossain välissä.

    Hanna, ehkä passaan tuon Wolfen jos se on tuolta mustavalkoisemmasta päästä - kyllä niitäkin pitää lukea mutta tuntuu että plakkarissa on luettuna jo turhan monta intomielistä teosta tuolta sektorilta. Kiinnostiko jokin siinä Cordainin kirjassa erityisesti?

    Toivottavasti muutkin ovat saaneet näistä lukuideoita!

    VastaaPoista
  9. Toivottavasti en vahingossa mustamaalannut Wolfea, se ei ollut tarkoitus. "Tietyin varauksin" tuo on yksi parhaista ravitsemuskirjoista pitkään aikaan. Siitä voi ottaa ainakin vinkkiä ihmisten innostamiseen. :)

    Toivoisin tuon Cordainin osalta lähinnä sellaista yleiskatsausta, jossa kertoisit joitain omia näkemyksiäsi hänen teeseistään ja perusteluistaan. Olisi hienoa lukaista myös juuri sinun mielipiteesi paleosta.

    -Hanna

    VastaaPoista