Suosikkitutkimukseni

Kirjoitin viimeksi populaarikirjoista jotka ovat tehneet jonkinlaisen vaikutuksen. Ja yllätyin siitä, että niin harva ravitsemuskirja on mitään enempää liikauttanut. Pohdin asiaa ja luulen että syy on varmaan siinä että uskoisin lukeneeni/lukevani erittäin paljon tutkimuksia vuosien aikana - ei tehdä tästä mitään kuka-lukee-eniten kisaa mutta ihan lonkalta systeemeistäni näkee että vakioseurannassa on noin 100 tiedelehteä. Ja jos jotakin uutta syömisrintamalla on olemassa niin näiden tutkimusten joukossa liki kaikki ajatukset ovat esiintyneet ennen kuin niitä kukaan populaarikirjan muotoon vääntänyt. Eli kirjoille ei ole jäänyt paljoakaan uutta annettavaa ja se selittänee vaimeat kirjareaktiot.

Mikä on jäänyt vahvasti mieleen?

Jos tutkimuksissa on suurimmat ahaa-elämykset koettu niin ajattelin tässä muistinvaraisesti heitellä kiinnostavimpia Tapauksia vuosien varrelta. Se minkä muistan Tapauksena onkin yleensä enemmänkin jonkin henkilön tai teeman tutkimusjatkumo - ja sieltä ulos työntyvä kokonaisuus - johon olen koukuttunut.

On myös isoja tutkimusmaailman ilmiöitä/buumeja, jotka eivät jostain syystä ole minua hirveästi koskettaneet vaikka ovatkin olleet tärkeitä tiedollisella puolella. Näistä ensimmäisenä tulee mieleen vuosikymmenen takainen glykemiaindeksi/-kuorma buumi ja koko Harvardin tutkimusporukan esiinnousu. Tai ehkä ne koskettivat aikanaan, mutta ne teemat on niin läpijauhettu ettei sitä enää muista?

Joka tapauksessa olen kokeellisen tutkimuksen ystävä. Kaikenlainen tutkimus on tärkeää, mutta kokeellinen tutkimus vie aikaa ja siellä on paremmat mahdollisuudet luoda mielenkiintoisia asetelmia. Ei olekaan ihme, että Tapahtumat osuvat tämänkaltaisiin tutkimusalueisiin.

Käsi pystyyn - kuka on kuullut termin "Food quotient"?

Aivan ensimmäinenä mielessä on ilman muuta JP Flatt, jonka luoma Food quotient (FQ) oli hieno käsite. Artikkelit osuivat ammoin silmiini juuri kun puuhailin jotain aineistojemme Respiratory quotientin (RQ; hengitysosamäärä) kanssa. Sain tästä FQ-RQ linkistä aikamoisen kicksin, mikä on oikeastaan aika hassua. Flattin FQ käsite oli kyllä hienon omaperäinen tapa energiatasapainon ja kehon koostumukseen muutoksiin mutta silti se tänä päivänä on jäänyt jotenkin irralliseksi ja turhaksi käytännössä. Mutta hänen ajatusmallissaan on sellaista "hullun neron" särmää joka viehätti. Neron luomuksena koko ajatusmalli on todella vaikeasti tajuttava ja varmaan juuri vaikeutensa vuoksi käsite ja ajatusmalli lienee jääneet pitkälti unholaan. Suomenkielisenä asiasta kiinnostuneille Fogelholm muistaakseni joskus -90 -luvulla kirjoitti aiheesta jossakin Lääkärilehdessä - en valitettavasti löytänyt juttua, mutta ei se suomen kielellä ollut varmaan sen helpompi asia kuin englanniksikaan.

Muut Tapaukset

Jos mietin kuka tutkija on kyennyt yllättämään kerta toisensa jälkeen tekemään monipuolista ja todella kiinnostavaa tutkimusta niin vastaus on Dale Schoeller. Lihomisen todellinen kilohinta kaloreissa (unohda ne teoreettiset 7000 kcal lukemat...), fyysisen suorituskyvyn ylläpidon ylärajat, 80-kymppisten vanhusten energiankulutus liikunnassa, lihomiseen kuluva ylimääräinen ruokakulu ja painonnousun taloudelliset vaikutukset mm. bensakuluissa.. Jatkoa odotellen!

Tutkimuksissakin törmätään Loren Cordainiin - tai oikeammin törmäsin jo ennen hänen paleokirjojaan. On yksinkertaisesti kiinnostavaa miten mahdollisesti esi-isämme ovat syöneet. Näitä tutkimuksia lukee ihan puhtaasta mielenkiinnosta, mutta toki niillä on myös selvä käytännön ohjaava ajatusmalli - mitä kauemmas syömisemme menee paleosta niin sitä huonommaksi se todennäköisesti menee.

Kylläisyys kun on tupannut kiinnostamaan niin Barbara Rollsin julkaisusarja tällä saralla on huikea. Hänen työnsä koskettaa melko vähän kylläisyyden psykologisia aspeketeja mutta fysiologisella sektorilla hän on kyllä tyhjentänyt pankin aika totaalisesti. Pitäähän sitä muidenkin tutkimuksia lukea, mutta pelkästään hänen julkaisulistallaan pääsisi aiheessa aika pitkälle. Tutkimusasetelmat ovat ajoittain todella lystejä ja silti käytännönläheisiä.

Pienempiä tapauksia

Ja meinasin unohtaa mutta kyllähän Kevin Tiptonin ryhmän tutkimustuloksia odottelin vesi kielellä vuosituhannen vaihteessa kun yritettiin pohtia syömisen optimaalisia ajoituksia treenaamisen ympärillä. Hänen tutkimuksensa olivat muutamien vuosien ajan melkein ainoat joista piti koettaa vetää johtopäätöksiä silloin kovinkin paljon monia mietityttäneeseen "palautusjuomakonseptiin" ja sen ajoituksiin.

Melko vahva mielikuva minulla on myös D-vitamiinitutkija Viethin jo 10 vuotta sitten nostattamasta metelistä siitä, että suositukset eivät olleet ajan tasalla. Hitaastihan tuokin asia tuntuu muuttuneen.

Ehkä tässä aletaan kuitenkin tulemaan jo niin pieniin tapauksiin että listaa onkin hyvä lopetella. On lukemattomia loistavia yksittäisiä tutkimuksia joihin olen tykästynyt, mutta ne nyt jäävät valitettavasti mainitsematta.