torstai 21. maaliskuuta 2013

Syöminen ja alkoholin houkutus


Syöminen ja alkoholin kohtuus



Minusta on kaikkein kivointa pohtia ja blogauttaa asioista, joista ei ole paljoa suoraa tutkimusnäyttöä vaan viitteitä siellä täällä. Näistä saadaan sommitelmia, joita on mukava spekuloida - huolimatta siitä, että tutkimustiedon jatkossa lisääntyessä havaittaisiin, että ehkä oltiinkin hieman hakoteillä. Pääosa blogautuksistani ei kuulu spekuloivaan kastiin - paitsi ehkä verensokerisaaga joiltakin osin. Tämä blogautus on spekuloiva. En kirjoittaisi siitä, jos en uskoisi että jotain siellä on mutta yhtälailla tässä blogautuksessa kerrotut yhteydet voivat lopulta selittyä muillakin tavoin. Joten en nyt mielelläni näkisi kenenkään tämän pohjalta julistavan "Syömisellä voi parantaa alkoholismin!!". Luulen kuitenkin, että ihmisillä on aiheesta kokemuksia puolin ja tosin ja olisi kiva kuulla niistä.  Ja tällaisen pohjustuksen jälkeen voidaan sitten pohtia asiaa.

Syömisellä alkoholia vastaan?
Tässä taannoin ehdotettiin, että vähähiilihydraattista ruokavaliota pitäisi tutkia osana alkoholismin hoitoa koska kokemus oli, että vähähiilihydraattinen ruokavalio vähentää alkoholin mielitekoa. Tutkimusta aiheesta kyllä on, mutta varsin vähän. Keskustelu ei siinä tapauksessa herännyt. Ehkä ihan hyvä niin, sillä oma kokemukseni asiakastyöstä on, että kyseessä ei ole vähähiilihydraattisen ruokavalion yksinoikeus vaan ruokavalion parantaminen monilla tavoilla tuntuu vähentävän joillakin alkoholin käyttöä ja mielitekoa - ja tätä kyllä voisi tutkia enemmänkin.

On selvää, että alkoholin liikakäyttöön liittyy lukuisia taustatekijöitä ja ei kannata tulkita, että vain hyvällä syömisellä tämäkin ongelma olisi poissa. Kyse on enemmänkin siitä onko syöminen joillakin osa ongelmaa alkoholin liikakäytössä. Vaikka alkoholin ongelmakäyttö on monisyinen asia, niin riskitekijöiden listassa on käsite craving, jonka popularisoin (epämääräiseksi) mieliteoksi, joka sitten todennäköisesti kuitenkin johonkin purkautuu. Ja epämääräinen mieliteko on asia, johon syömisellä tuntuisi olevan vaikutusta.

Tutkimuksessa on hyvin pitkä historia syömisongelmien/syömishäiriöiden ja alkoholin keskinäisen problematiikan havainnoilla ja havaintoja on moneen junaan: laihdutushakuisuus yhdistyy lisääntyneeseen alkoholinkäyttöön, alkoholinkäytön lopettaneet kokevat riippuvuuden siirtyvään ruokaan, alkoholin ongelmakäyttöön näyttää yhdistyvän lisääntynyt mieltymys makeaan, jne... Näiden yhteyksien takana aivan varmasti on yhteisiä psykososiaalisia tekijöitä, persoonallisuustekijöitä ja genetiikkaa, mutta jos haluaa spekuloida niin sieltä alkaa löytyä myös yhteinen tekijä syömisestä: nälkä, mieliteot ja niitä tuottavat syömistekijät.

Minun hypoteesini
Itse formuloisin ruuankäytön ja alkoholin mieliteon mahdollisen yhteyden seuraavasti:

Syömisen puutteet, jotka johtavat lisääntyneeseen nälkään ja mielitekoihin näyttävät lisäävän joillakin myös alkoholin mielitekoja ja voivat olla osa alkoholin liikakäytön ongelmaa.

Ja jos mietitään mitkä syömistekijät lisäävät syömisen mielitekoja, niin isoja riskitekijöitä ovat liian vähäinen syöminen, epätasainen ateriarytmi ja sitten syömisen laatupuutteet: proteiinin puuttuminen aterioilta, yksilöllisesti sopimaton rasvan/hiilihydraatin suhde jne. Ja juuri näitä riskitekijöitä me näemme alkoholin liikakäytössäkin: laihdutus (=vähäinen syöminen) on ongelma, aamiaisten puuttuminen ja aterioiden skippaaminen on ongelma. Nämä yhteydet voivat kuitenkin olla täysin "muna vai kana" -tyyppisiä tai selittyä muilla taustatekijöillä. Mutta nuo havainnot linkittyvät loogisesti biokemiallisen tason tutkimusnäyttöön, sillä "nälkähormoniksi" kutsutulla greliinillä on yhteys alkoholin mielitekoihin ja alkoholinkäyttöön. Myös muilla nälänsäätelyn hormoneilla kuten leptiinilläkin vaikuttaa olevan roolinsa. Ja verensokeri lienee myös osa kuvaa. Mielenkiintoisesti näiden kohdalla - kuten syömisessä - lienee sukupuolieroa eli naisilla havaitaan nälkähormonien lisäävän alkoholin mielitekoa kun taas miehillä yhteys on epäselvempi. Ehkäpä syöminen liittyy alkoholin mielitekoon, mutta kovin yksilöllisesti: naisilla keskimäärin miehiä useammin tai muiden syömiseen liittyvien taustatekijöiden mukaan.

Kun itse katson tätä tutkimuskokonaisuutta ja yhdistän sen käytännön havaintoihin niin jotain siellä tuntuisi olevan. Ja onneksi hypoteesia tukee ainakin yksi tutkimus, jossa ns. virallisterveellisellä ruokavalio-ohjeistuksella pystyttiin vähentämään matalia verensokereita, makean syöntiä sekä alkoholin mielitekoa ja käyttöä raitistuvilla. Joten ihan pelkkään spekulaatioon ei onneksi tarvitse heittäytyä.

Pohdintaa
En ota mitään kantaa siihen miten tämä voisi liittyä alkoholismin hoitoon kun siitä minulla ei ole kokemusta. Pääasiassa mietin sitä missä määrin lievempien alkoholin ongelmakäyttöjen takana voi olla myös syömistekijöitä ja tyyppitapaus on käytännössä joka ilta "muutaman kaljan tai viinilasin" ottaja - yleistä, mutta silti ongelmallista suurkulutusta.

Alussa tuli todettua, että monenlaisessa ruokavaliotyypissä etenkin ateriarytmin ja nälänhallinnan parantaminen on kokemusperäisesti kohtuullistanut joillakin alkoholin käyttöä. Painotan sanaa joillakin - mitenkään systemaattisesti näin ei tunnu käyvän, mutta tarpeeksi usein että alkaa miettiä mikä siellä takana voisi olla. Nälkähormonien yhteys alkoholin mielitekoon on aika hyvä lähtökohta sille, että jotain todellista siellä voisi olla. Mutta  muitakin mahdollisuuksia on. Eläinkokeissa havaitut ravitsemuspuutosten ongelmat voivat olla osa kokonaisuutta. Ateriarytmien parantaminen parantaa ihmisten jaksamista ja vireystilaa, joten mahdollinen vaikutus voisi selittyä myös stressikokemuksen lievittymisen kautta. Ja yhtälailla kyse voi olla siitä, että samanaikaisesti syömisen parantamisen kautta ihminen voimaantuu kokonaisvaltaisemminkin mikä lievittää stressiä ja alkoholin lääkitsevää "tarvetta".

Vaikken ole kokenut isoa eroa ruokavaliotyyppien välillä alkoholin mieliteon vaimentumisessa, niin käytännön havaintojen pohjalta vähähiilihydraattisessa syömisessä vaikutus on ehkä hieman selvemmin erottuva. Tämä ero voi selittyä tutkimuksissakin havaitulla yksilöllisellä taustatekijöiden eroilla, mutta yksi vaihtoehto voisi olla myös tietynlainen "antabus -vaikutus". Jo -90 luvun vähähiilihydraattishavainnoista on jäänyt mieleen, että vähähiilihydraattisella ruokavaliolla alkoholi kihahtaa nopeammin päähän, alkoholinkäyttö johtaa helpommin pahaan oloon jo käytön aikana ja krapulat ovat pahempia. Tämä ilmiö näkyy myös tämän päivän foorumikeskusteluissa. Ja nämä kokemukset voisivat kyllä vähentää käyttöä ja mielitekoa. Todennäköisesti pahoinvointikokemusten takaa löytyy helpommin liian alas laskeva verensokeri kaikenlaisilla alkoholijuomilla, mutta normitilanteissakin reaktiivista hypoglykemiaa tuottavan Gin&Tonic -tyyppisten juomien voi olettaa olevan vielä ongelmallisempia vähähiilihydraattiseen adaptoituneelle.

Loppusynteesi
Voiko syömisellä vaikuttaa alkoholin houkuttelevuuteen ja ehkäistä ongelmallista käyttöä? Tietoa on kovin vähän mutta ainakin 1-2 tutkimusta kertoo että pystyy. Ei haittaisi, jos tutkimuksia olisi enemmän. Ei kyseessä varmastikaan stressin ja ahdistuksen veroinen tekijä ole, mutta olisi hyvä tietää minkä veroinen tekijä se on.

PS. Todetaan myös lyhyesti, että tupakoinnin tapauksessa nähdään paljon samoja assosiaatioita kuin alkoholissa.

PPS. Tarkennus kommenttien pohjalta: en tarkoita että huono syöminen ajaisi alkoholin käyttöön sinällään. Vaan jos alkoholia kuitenkin käytetään ja se on jo ehkä valmiiksi muodostunut jonkinlaiseksi ongelmaksi tai stressinlievitykseksi niin näissä tapauksissa heikko syöminen joillakin tuntuu pahentavan asiaa.

29 kommenttia:

  1. Avaisitko Patrik tuota PS-kohtaa vielä lauseella tai parilla? Ymmärrän ettei tämäkään definitiivistä, mutta kyllähän jo ajatuksena aika 'vallankumouksellinen'!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskeinen ilmiö tässäkin on sana "craving". Kun puhuin huonosta syömisestä mieliteon aiheuttajana ja mieliteosta sitten alkoholin käyttöä lisäävänä tekijänä, niin samanlaisia havaintoja on tupakan mieliteoissa. Jos nyt heittää tutkimuksia lonkalta mitä ekana osui silmiin:

      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20585761 - pitempi syömättömyys lisää polttamisen mielihalua
      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15565433 - kalorivaje lisää polttamista

      Mutta tuossa aiheessa on myös nollatuloksia.

      Mutta vähän samalla tavoin kuin tässäkin niin sanoisin, että jotain siellä on. Ja on tällä ihan käytännön sovelluskin niillä asiakkailla jotka haluavat laihtua ja lopettaa tupakoinnin. Yleensä tupakoinnin lopettamisen kehotan ajoittamaan vasta sitten kun syömistä, liikkumista ja jaksamista on saatu hieman parempaan kuntoon - jos se asiakkaalle sopii. Toki asiakas itse päättää kuitenkin missä vaiheessa yrittää lopettamista.

      En tarkoita sitä, että huono syömättömyys ajaa tupakointiin. Vaan enemmän sitä, että tupakointimäärä kasvaa ja lopettaminen on vaikeampaa jos syöminen on huonompaa.

      Poista
    2. Kiitos! Erinomaista.

      Poista
    3. En avannut noita tutkimuslinkkejä, mutta tupakoivana ihmisenä tiedän, että tupakka vie tai ainakin hillitsee ruokahalua - voisiko tämä olla se yhteys? Ts. Poltetaan (laihdutettaessa) enemmän niin ei ole niin nälkä ja pärjätään vähemmin kalorein?

      Tupakoinnin pari kertaa lopettaneena taas tiedän, että eniten tupakkaa tekee mieli juuri aterioinnin jälkeen. Että sikäli tuntuu kummalliselta ajatus, että nälkä tai kalorivaje itsessään pistäisi tupakoimaan.

      Poista
    4. Toki tupakka sammuttaa nälkää. Mutta noissa tutkimuksissa yhteys on mennyt nimenomaan toisinpäin - ja kyllä se on joidenkin kokemuskin.

      Poista
  2. Valitsin kakkosvaihtoehdon, vaikka en ole koskaan karpannut. Olen laihduttanut 10-20 kiloa välillä niin, että olen vähentänyt myös alkoholinkäyttöä, välillä taas niin, että olen niukemmasta syömisestä huolimatta nauttinut ihan yhtä paljon alkoholia kuin ennen laihdutustakin. En enää muista, miten se vaikutti mielialaan tai muuhun jaksamiseen, koska isoista laihtumisista on niin paljon aikaa.

    Olen vähentänyt omaa alkoholinkäyttöäni vähitellen yli 20 viikkoannoksesta noin viiteen annokseen viikossa. En ole huomannut sen vaikuttavan muihin mielitekoihin. Viime aikoina on makeaa tehnyt mieli päivittäin, mutta sen liitän pikemminkin talven masentavuuteen ja työstressiin kuin vähentyneeseen alkoholinkäyttöön.

    Uskon olevani helposti koukuttuvaa tyyppiä. Sen enempää tupakoinnissa kuin alkoholinkäytössäkään ei pitkää opetteluaikaa tarvittu.

    VastaaPoista
  3. Itse olen kokenut vaikutusta, ja tällä kertaa kyse ei ollut ainakaan siitä plasebovaikutuksesta. Olit maininnut ajatuksen mahdollisuudesta ja en todellakaan uskonut siihen! Nyt aamiaisen, ruokarytmin yms asioiden tultua parempaan kuntoon, ei tosiaan enää päivän jälkeen tule usein sellaista oloa, että nyt pingon baariin parille. Kokemus ei ole voimaantunut tai henkinen, vaan tuntuu hyvin fyysiseltä tai kemialliselta. Ja en ole vhh-dieetillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tämäntyyppistä kokemusta tosiaan tarkoitin kun sanoin että joillakin näin käy.

      Poista
  4. Juha Vastarannankiiski21. maaliskuuta 2013 klo 14.59

    En ole alkoholin ongelmakäyttäjä. En sylje lasiin, käytän viiniä ja olutta sekä ruokajuomana että pelkältään, mutta väkeviä hyvin harvoin. Lihomisen kanssa taisteleminen on arkipäivää, epäsäännölliset työajat yötöineen ja reissuhommat tuppaavat kerryttämään laardia kupeille.

    En pysty näkemään yhteyttä syömiseni ja alkoholinkäytön välillä niin, että nälkä tai epäterveellliset ruoat vaikuttaisivat lisäävästi tai vähentävästi alkoholinkäyttöön. Väsymys vaikuttaa selvästi siihen, että tulee syötyä liikaa, mutta ei siihen, että tulisi juotua liikaa. Viini tai olut maistuu usein hyvän ruoan kanssa, mikäli ei ole erityistä syytä pitäytyä alkoholittomissa vaihtoehdoissa. Kotioloissa tulee vältettyä arkiruokailun yhteydessä alkoholijomia, koska en näe sitä fiksuna tapana, mutta reissun päällä ulkona syödessä pari lasia viiniä tai olutta menee usein ruokajuomana.

    Kun lähden kylille rilluttelemaan, käytän mielestäni alkoholia ihan vain fiiliksen mukaan, en halua olla humalainen urpo, enkä halua huonoa oloa tai heikentyvää järjenjuoksua, mutta en kyllä siinäkään tilanteessa näe syömisellä mitään yhteyttä alkoholinkäyttöön. Sen sijaan pienessä hönössä tulee helposti sorruttua epäterveelliseen yösyömiseen, johon ei ilman alkoholia sortuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kokemuksen jakamisesta. Kun edellinen kommentoija oli sellainen joka oli havainnut yhteyden niin kuitenkin isommalle osalle kokemus on ollut tällainen ettei yhteyttä nähdä.

      Poista
  5. Alkoholismi: Toiset vaan haluaa olla kuuppa sekaisin ja useimmat tulevat rohkeammiksi (itsetunto)jne. En usko alkoholismilla ja ruualla olevan mtn yhteistä näissä asioissa.
    Mites muslimi maissa,söivät hiilareita tai proteiinia tms. ei kellään tunnu tulevan himoa alkoholiin,viiniin...
    Itse olin ketjupolttaja ja käytin alkoa,mut päätin nyt saa kumpikin jäädä (uudenvuodenlupaus 2006) eikä ruokailutottumuksillani varmaan ollut mtn tekemistä asian kanssa.Painoni pysyi suht samana,mut korvasin alkon kanssa läträilyn jonkin ajan päästä kuntoilulla,joka on "saanut" mut pysymään raittiina,savuttomana... lisäksi pyrin syömään nykyään terveellisesti. Pelkästään jo sen takia,kun treenaan niin pyrin antamaan elimistölle parhaat rakennuspalikat,mitä nykytietämys tarjoaa. Siksi seuraan myös tätä blogia,mistä iso Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla kokemusta ei selvästikään ole yhteydestä.

      Mutta viitaten muslimimaihin niin en tarkoittanut, että huono syöminen ajaisi alkoholiin sinällään. Vaan jos alkoholia kuitenkin käytetään ja se on jo ehkä valmiiksi muodostunut jonkinlaiseksi ongelmaksi tai stressinlievitykseksi niin näissä tapauksissa syöminen joillakin tuntuu pahentavan asiaa. Täytyypä tarkenaa juttuun.

      Poista
  6. Entäpä tämä "drunk-orexia" http://www.sciencedaily.com/releases/2011/10/111017171506.htm (en löytänyt tämän tieteellisempää lähdettä)

    ..Ja oma kokemus on, että viikolla kurinalaisuuteen perustuva syöminen on onnistunut ja viikonlopuksi se on höltynyt mässäilyyn, samoin juomapuoli palkinnoksi hienosti kituutetusta viikosta. Mutta sallivammin syödessäni ja ehkä viikolla lasillisen juodessani viikonloppuun ei kasaudu tällaista painetta höllätä, vaan tavallinen ruoka riittää. Opettelen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kuten ihan alun linkeissä oli niin tämä syömishäiriöiden ja alkoholin ongelmakäytön syleily on aika yleistä. Tämä on sen yksi variaatio. Monenlaiset seikat ovat varmasti sen takana.

      Poista
  7. Yksi kokemus: En ole kokenut alkoholinkäyttöäni mitenkään ongelmalliseksi (ehkä 1-3 annosta 1-3 krt/vko). Nyt muutama kuukausi on mennyt enemmän kuntoillen ja ruokailua järkeistäen (ei vhh, mutta max 3-5 h tauot ruokailujen välissä, joka aterialla proteiininlähteitä ja kasviksia jne.). Alkoholiin en ole kiinnittänyt huomiota enkä tavoitellut sen vähentämistä. Oikeastaan vasta tämän luettuani tajusin, että monta viikkoa sitten ostetut olutpullot ovat vielä avaamattomana kaapissa. Ei ole tullut kaivanneeksi.

    VastaaPoista
  8. Siskoni kanssa meillä on ollut tapana silloin tällöin poiketa baariin. Kummallakaan ei ole ongelmia syömisen tai juomisen kanssa, ja aika hoikkia olemme. Ollaan kuitenkin tätä joskus naureskeltu, että heti tulee nälkä kun ottaa yhdenkin alkoholijuoman. Varsinkin siskollani lonkeroiden tai siidereiden kanssa käy näin. Itse juon enemmän olutta, eikä se niin vahvasti tuo nälän tunnetta, mutta nuorempana kun join enemmän siidereitä, nälätti heti. Tuo alkoholin aiheuttama nälkä on nimenomaan suolaisen ruoan himoa. -Terv, Anna

    VastaaPoista
  9. Minä olen ihan viime vuoden aikana tajunnut, että minulla on voimakas korrelaatio laihdutusyritysten ja alkoholin suurkulutuskausien välillä. Eli mitä tiukemmin olen yrittänyt laihduttaa ja pudottanut kiloja, sitä varmemmin siitä on seurannut kausi, jolloin himoitsen suorastaan pakonomaisesti alkoholia - samoin kuin himoitsen tällöin ahmia myös tiettyjä epäterveellisiä ja kaloripitoisia ruokia.

    Tyypillinen aiempi juttu on, että vedän vaikka 2 viikkoa Nutrilettia, ja sitten kun lopetan, päädyn juomaan 3-6 olutta illassa ja siinä sivussa ahmimaan suklaapatukoita ja eineksiä, kunnes hyvin äkkiä pudotettu paino on tullut takaisin. Nyt olen väsynyt jojoiluun ja pikakuureihin, ja maltillisemmin terveellistänyt ruokavaliotani, ja eipä juuri ole mitään hankalaa alkoholin himoakaan esiintynyt.

    kommentoija on 38-vuotias nainen jolla 15 vuoden jojolaihdutushistoria

    VastaaPoista
  10. Alkoholismiin liittyy jossain määrin myös ajatus siitä, että alkoholi kuuluu "automaattisesti" tiettyihin tilanteisiin: saunan päälle, hyvän ruuan kanssa, perjantai-iltaan työviikon päätteeksi, lauantain vapaalle, rankan työpäivän päälle palkinnoksi, rankan työpäivän päälle lohdutukseksi, tiettyjen kavereiden kanssa ajanviettoon jne jne jne. Kyse ei siis ole pelkästään juomisen määrästä vaan myös näistä juomiseen liittyvistä rutiininomaisista ajatuskuvioista. Voisin hyvin kuvitella, että samalla kun ihminen "ottaa itseään niskasta kiinni" ja muokkaa uusiksi tietyt syömiseen liittyvät tavat, myös nämä juomiseen liittyvät rutiinit voivat saada samalla kyytiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti ikä auttaa poikkeamaan rutiinista, kun ei enää kauheasti välitä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Jotenkin minusta tuntuu myös siltä, että alkoholittomuus on tullut hyväksytymmäksi, vai yleistänkö nyt liikaa omia kokemuksiani? Alkoholi ei enää liity välttämättä esimerkiksi työpaikan syntymäpäivä- tai läksiäistilaisuuksiin, ja jopa pikkujoulussa voi hyvin olla selvin päin.

      Tapaan ystäviäni yleensä kahden kesken ravintolassa. Joskus takavuosina minulla oli tapana ottaa näissä tapaamisissa pari olutta tai viinilasillista - riippumatta siitä, ottiko ystäväni. Viime vuosina nämä tapaamiset ovat sujuneet omalta osaltani poikkeuksetta ilman alkoholia. Ystävä voi hyvin ottaa viiniä, mutta minun ei ole pakko juoda seuraksi.

      Poista
    2. Tarja, minustakin tuntuu samalta, Suomessa on mielestäni osittain menty siihen suuntaan ettei automaattisesti oleteta kaikkien juovan tietyissä tilanteissa. Ennenhän alkoi se tuttu kuulustelu: oletko autolla/raskaana/lääkekuurilla. Ja absolutistien epäiltiin olevan entisiä alkoholisteja jotka eivät siksi voi juoda.

      Kuitenkin tuo riippuu paljon porukan omasta kulttuurista, eli ihan täysin ei voi yleistää. Kun opiskelun puolivälin paikkeilla lakkasi kiinnostamasta juominen (jotain aikuistumista kai), etenkin humalahakuinen juominen, mutta yksi kaveriporukoistani oli sellainen että juomattomuutta katseltiin nenänvartta pitkin ja ihminen muuttui heidän silmissään automaattisesti "tylsäksi" jollei ollut valmis vetämään vaikkapa päiväkännejä arkipäivänä. Jotkut työyhteisötkään eivät osaa vieläkään varata alkoholittomia vaihtoehtoja pippaloihinsa, mutta useimmissa niitä varmaankin on tarjolla (jos ei muuten niin siltä varalta että joku on "autolla, raskaana tai lääkekuurilla").

      Poista
  11. Heippa!
    Katselin blogias ja heräs pari kyssäriä: Lapset ja karkinsyönti, eli johtuuko lapsuuden karkinsyönti käytännössä nälästä vai onko se vain jotain lapsuuteen liittyvää "leikkimistä". Omassa lapsuudessa se oli vain hauskaa, mutta aikuisena on tullu huomattua, että mitä terveellisemmin on tullu syötyä, ni sitä vähemmän sitä karkkiakin tekee mieli. Toinen kyssäri liittyy ruuansulatukseen, että, kun oma vatsa menee sekaisin ja pierrettää varsin usein ja varsinkin sosiaalisissa tilanteissa, kun nättejä naikkosia on ympärillä, niin voiko stressivatsaa helpottaa esim kuiduilla jne muilla terveellisillä ruuilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siellä karkeissa on muitakin tekijöitä, mutta silti nälkä on merkittävä tekijä. Eli sanoisin, että keskimäärin karkkeihin kohdistuu lapsilla monia tekijöitä jotka liittyvät karkkien syönnin useuteen mutta heikommin syövillä ne määrät vaan nousee niin isoiksi.

      Kuidut ei kyllä helpota vaan lisää ongelmia :) Vatsavaivat noin muuten eivät ole vahvuuteni. Mutta ei kai stressivatsa rauhoitu kun oppimalla suhtautumaan tilanteisiin vähemmän stressaavasti.

      Poista
  12. Itsellä huomasin sellaisen korrelaation, että aikoinaan töistä kotiin, ruoanlaitto-olut auki ja sitten kokkailemaan... Sitä kun sitten jälkikäteen mietin, tajusin, että sen oluen joi juurikin nälkäänsä. Sillä sai supernopeasti verensokerit ylös ja mukavan surinan päähän, jo alkoi työpäivän paineet purkautua. Jossain vaiheessa siirryin sellaiseen käytäntöön, että söin pienen välipalan töissä ennen kotiin lähtöä. Pysyy mieli hyvänä ja jaksaa operoida lapset hoidoista + kokkailla sapuskat ilman, että alkaa pinna kiristää. Ilman olutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en ole törmännyt juuri tämänkaltaiseen tarinaan että heti töiden jälkeen olut uppoaa mutta kuulostaa varsin loogiselta. Kiitti kokemuksesta.

      Poista
  13. Liian terveelliseen syömisen/tietyn tyyppiseen syömishäiriöoireiluun lisääntynyt alkoholin käyttö ei oman mutu-tuntuman pohjalta yhdistyne, vaan ennemminkin päin vastoin. Tulee välteltyä sellaisia sosiaalisia tilaisuuksia, jossa olisi tarjolla alkoholia ja sitä olisi pakko juoda. Siinähän on turhia kaloreita, krapulapäivänä ei pysty urheilemaan jne.

    VastaaPoista
  14. Syömisen ja alkoholinkäytön yhteyden vierestä hieman: kun tiedossa on, että elimistön polttaessa alkoholia keho ei käytä rasvaa eikä juuri hiilareitakaan energianlähteenä, ennen kuin alkoholi on kokonaan palanut. Tiedossa on myös, ettei liikunta nopeuta alkoholin palamista.

    Mikäs on tilanne sitten jos harrastaa kovalla teholla liikuntaa alkoholin vaikutuksen alaisena? Sehän ei ole suositeltavaa koordinaation heikentymisestä ja rytmihäiriöriskistä johtuen, mutta kuitenkin. Mitä silloin käytetään energianlähteenä? Kyllähän se energia jostain aina revitään (liikettä kun ei ole ilman energiaa). Riittääkö hitaasti palava alkoholi energianlähteeksi, vai tekeekö liikunta poikkeuksen sääntöön ettei rasvaa pala kun veressä on promilleja?

    Tämä siis tuli mieleeni vapaapäivää viettäessä, kun elelin kuin pellossa (on muuten rentouttavaa) ja lounaalla join neljä alkoholiannosta (punaviiniä), ja tunnin päästä päätin lähteä lenkille ja juoksin 20 km. Koordinaatio ei merkittävästi heittänyt, sillä vaikken ole tottunut alkoholinkäyttäjä, olen tottunut juoksija, ja juoksutekniikkani on pitkälti automatisoitunut. Mitään muuta eroa selvinpäin tehtyyn lenkkiin en huomannut kuin sen että oli aika hemmetinmoinen jano. En siis suosittele punaviiniä urheilujuomaksi enkä sitä itsekään siihen tarkoitukseen aio käyttää. Olen vain vähän tällainen nippelitiedon ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan lonkalta en muista juuri tämän asetelman tutkimusta, mutta alkoholinpoltto estää rasvanpolttoa vain oman energiansa verran - ja jos ja kun energiankysyntä ylittää alkoholista saatavan energian niin rasvanpoltto seuraa perässä. Näin veikkaan, en tiedä.

      Poista
  15. Oma kokemukseni: silloin kun vielä tupakoin, oli mielestäni hyödytöntä pitää muutenkaan huolta terveydestä, koska tupakkahan tekee kaikki muut yritykset tyhjiksi. Outo logiikkahan tuo oli. Sitten kun lopetin tupakoinnin ja joksikin aikaa myös alkoholinkäytön, samassa syssyssä syöminen muuttui tosi terveelliseksi. Eli minulla kävi noin päin.

    Ruokahaluun olen alkoholilla huomannut olevan vaihteleva vaikutus. Joskus pari annosta alkoholia vie ruokahalun, joskus se johtaa siihen että tulee syötyä enemmän kuin muuten söisi.

    Terveellinen syöminen vaikuttaa alkoholinkäyttöön ehkä minulla siten, että en halua kumota ruokavalion terveysvaikutuksia tissuttelemalla. Samoin on liikunnan kanssa: liikunnan jälkeen on hyvä mieli eikä siksi tarvitse minkäänlaisia kemikaaleja elimistöönsä, ja toisaalta ei halua kumota liikunnalla saavutettuja vaikutuksia.

    Käytän kyllä nykyisinkin alkoholia, mutta aika vähän. Näin mutuna sanoisin että kyllä noilla on jokin yhteys, eli en ala tutkimustuloksia kyseenalaistaa tämän aiheen osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä outo logiikka, niin kuin sanot, mutta luulen että aika yleinen logiikka. "Kun haitallinen asia X, niin peli on jo menetetty, turha tehdä enää mitään terveellistä" -suhtautuminen terveyteen. Aika moni taitaa suhtautua näin.

      Itse ajattelen ennemminkin niin, että vaikka tänään joisinkin liikaa alkoholia, niin terveellisellä syömisellä sitten autan elimistöä selviämään siitä alkoholista paremmin. Tai vaikka en ole ehtinyt liikkua "tarpeeksi" niin silti liikun edes vähän, mikä on parempi kuin ei lainkaan. Tai että yksi suklaapatukka ei mitenkään poista runsaan vihannessalaatin terveyshyötyjä.

      En usko siis että terveellisen ravinnon tai liikunnan hyödyt mitenkään kumoutuvat, vaan ne ovat aina plussaa. Mielestäni tällaista sallivaa ja kannustavaa suhtautumistapaa kannattaisi kaikkien edistää.

      Terv. Anna

      Poista