perjantai 25. toukokuuta 2012

Painonhallinta on helppoa, mutta laihdutus vaikeaa

Lukaisin tuossa eilistä Pronutritionistin juttua ja sen keskustelua painonhallintaan liittyvistä tekijöistä. Reijon juttu on hyvä, mutta kokonaisuudessaan keskustelun ilme on hiukka synkkää. "Vain harva onnistuu", "keho vastustaa laihtumista" jne.. Asiat voisi nähdä eri kulmasta paljon valoisamminkin ilman, että tarkoitus olisi kaunistella. Ja minä näen asian vilpittömästi aika valoisasti ja kääntäisin vanhan sananlaskun laihdutuksen helppudesta ja painonhallinnan vaikeudesta toisinpäin. Jos ajatellaan laihdutusta perinteisen nopean laihtumisen ajatteluna niin on tylsää, ikävää ja jonkin verran vaikeaa - pysyvä painonhallinta: se vaatii jotain mutta antaa paljon enemmän hyvää kuin vaatii ja on oikeastaan aika helppoa.

Esimerkiksi tämä usein todettu ajatus, että keho vastustaa painonlaskua - jota voisi heti tarkentaa, että keho vastustaa kaikkea muutosta ja ihan samalla tavoin painonnousua vastustetaan. Erityisellä voimalla keho vastustaa vain nopeaa painonlaskua (jota tutkimukset liki aina ovat)  ja vastustus on vähäistä kun laihtuminen toteutuu järkevästi ja maltilla. Itse asiassa jos laihdutat fiksusti niin keho suorastaan haluaa sinun laihtuvan. Mikä onkin biologisesti järkevää. Ja jos teet asian hankalaksi, niin .. hmm.. saat siitä kyllä hankalaa.

Tarina voitaisiin kertoa näinkin: 
Lihominen se on hemmetin hankalaa jos syömisessä ja elämässä on edes jotain rytmiä ja laatua. Jos syöt liikaa niin elimistö yrittää kaikin keinoin vastustaa painonnousua mikä näkyy mm. siinä, että keskimäärin vain noin 60 % syödystä liikaenergiasta  muuttuu kehon massaksi ja loput poltetaan kulutuksen kasvun kautta. Ja mitä enemmän paino nousee, niin sitä pienempi osa syödystä liikaenergiasta varastoituu enää kroppaan. Keho ei halua siis lihoa, eikä se ole helppoa - mutta käytännössä jos elämänrytmit ja -tavat on pielessä, syömimiseen on tullut ahmimistaipumusta tai jotain muuta isompaa on pielessä niin toki se paino sieltä nousee vaikka keho hanttiin laittaa.

No entäs kun jonain päivänä sitten aletaan laihduttamaan tuota liikapainoa. Jos oikein oivaltaa, niin huomaa että laihtumisessa on kyse siitä, että alat toteuttamaan asioita joiden avulla voit paremmin ja joita sinun ei tarvitse miettiä kun keho miettii puolestasi. Nuku enemmän ja kun väsyttää, syö kun tekee mieli, keskity tekemään hyvää ruokaa hätäisten hotkaisujen sijaan, keksi jokin kiva harraste jos sitä ei ole, jos ihmissuhdeongelmat tai tuöpaikan asiat rassaavat niin ratkaise asia niin ettei rassaa - ja jos omat keinot loppuu niin hae osaavilta apua. Listaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta pointti on siis että jotta henkilö laihtuu niin hänen on voitava kaikin tavoin paremmin ja nautittava enemmän elämästä - ja kun nämä toteutuvat niin kehion viestit nälässä ja kylläisyydessä pääsevät toimimaan ja auttamaan painonhallintaa. Se on win-win. Toki nämä muutokset vaativat huomiota, keskittymistä ja aikaa voi mennä muutama vuosikin - mutta ikäviksi niitä ei yleensä koeta vaan enemmänkin voimia ja elämäniloa tuoviksi. Yhtäkkiä alkaakin näyttää siltä, kuten eräs henkilö Kiloklubissa upeasti totesi: "On hienoa huomata että keho sitkeästi ja pyyteettömästi tekee työtä puolestamme ja auttaa painonhallintaa." Koska juuri niin se keho tekee.

Sellaista se maltillinen laihdutus ja painonhallinta on. Vaativaa, mutta ei vaikeaa tai ikävää. Mutta laihdutus ajatuksella syö vähemmän, lähde lenkille, älä syö sitä tai tätä.. Se on vaikeaa.

Miksi se ei ole niin ruusuista?
Käytännössähän laihdutuksen jälkeinen painonhallinta on hankalaa, mutta ei se kehosta johdu eikä se ole välttämätöntä. Se johtuu siitä, että koko painoajattelumme on niin pahasti pielessä ja sen seurauksena painonhallintaa toteutetaan usein sen vaikeimman kautta ilman että olennaisiin asioihin tartutaan. Laihduttajat tsemppaavat kehoa kuuntelematta ja sen toimintaa normalisoimatta, kiire painonlaskussa tappaa kehon kyvyn auttaa laihtumista ja nostaa vastareaktiot esiin, painoa yritetään laskea liikunnalla kun syöminen on tärkeämpää, painoa yritetään laskea syömällä vaikka ongelma on stressi tai mielialaongelmat tai jollain muulla tavoin ei puututa siihen mikä juuri omalla kohdalla on painonhallinnan suurin este. Kyllä siinä saa olla iloinen jos edes se kuuluisa 5 % onnistuu pysyvässä painonhallinnassa.

Otetaan malttia, keskitytään oman hyvinvoinnin parantamiseen, mitoitetaan tekeminen oman jaksamisen ja tilanteen mukaan, ei suostuta tekemään mitään ikävää, tartutaan niihin vaikeampiinkin elämän pulmiin jotka niin mielellään vain ohittaisi, opetellaan arvostamaan syömistä ja tekemään ruokaa ja aterioita monipuolisista aineksista - ja maukasta sellaista, etsitään mukavaa puuhaa. Hardcore-laihduttajat nauraa tällaiselle nössöilylle, mutta tosiasia on että tutkimukset pysyvän laihdutuksen ennustajista korostavat juuri näitä asioita. Mutta tässä se painonhallinnan avain aika pitkälle on ja ei se niin hankalaa ole. Hankalaa ovat vain ihmisten odotusarvot miten nopeasti painon pitäisi laskea ja millä keinoin sitä pitäisi laskea.

18 kommenttia:

  1. Ihanan positiivinen ja kannustava teksti! Painoasiathan alkavat näin ajatellen kuulostaa suorastaan helpoilta. Kiitos. :)

    VastaaPoista
  2. Tämän nimenomaisen kirjoituksen tarkoitus oli kertoa siitä, miksi repsahtaminen, vanhaan kaavaan palaaminen on inhimillistä, eikä lainkaan yllättävää koko kuva hahmottaen. Tarkoitus ei ollut synkistellä, vaikka sellainen fiilis siitä varmaan jäikin.

    Ajatus lähti enemmän siitä, että kun usein esim. lääkärit sanovat että laihduttaminen on korvien välissä. Yhdet väittää, että koko laihtuminen on kiinni makroravintoaineista, lue hiilareiden välttämisestä. Sinä kirjoittelet, että kun on vain positiivinen asenne ja rento ote sekä maalaisjärkeen ankkuroituvat selkeät ratkaisut niin kaikki onnistuu. Toki. Mutta löytyy sieltä aika paljon muutakin: fysiologiaa, sosiologiaa ties mitä. Itse olen ainakin yllättynyt esim. kylläisyys- ja nälkähormonien itsepintaisuudesta laihdutuksen jälkeen ja myös alustavista viitteistä, että ravinnon imytyminen voi hiukan tehostua.

    Aiheellinen kirjoitus sinulta, on hyvä uskon valajia löytyy. Toivottavasti hyvät tulokset näkyisivät kerran myös tutkimuksien sivuilla riittävän pitkissä tutkimuksissa. Tai oikeastaan näkyväthän ne jo nyt, keskiarvojen takaa löytyy aina riemukkaita onnistumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin en mä niinkään ajattelut Reijo sun kirjoitusta vaan ihan sitä koko fiilistä mikä tuli myös kommentteja ja FB:tä aiheen osalta katsottua.

      Tutkimuksissa niitä hyviä tuloksia alkaa varmaan näkyä keskiarvotasolla sitten kun tutkimuksissa ohjataan asiakkaita moniulotteisesti, yksilöllisesti ja maltillisesti. Näinhän ei käytännössä koskaan tehdä. Laihdutustutkimusten valtaenemmistössä mennään lujaa ja sillä saadaan tietyt vaikutukset ja tulokset - mm. nälkä-kylläisyyshormoneissa. Katsopa esim. kuinka monta ad-libitum laihdutustutkimusta löydät: et juuri mitään ja sekin vähä ad-libitumin eduksi kun verrataan kontrolloituun laihdutukseen. Tai kuinka monta tutkimusta, jossa olisi katsottu uniohjauksen ja ruokavaliomuutoksen ja työnhallintaohjauksen vaikutusta - nada :) Mutta nuo vain esimerkkinä että laihdutuksen yksi ongelma on, että näin moniulotteisessa asiassa käytäntö menee niin paljon tutkimusta edellä ja se on iso tekijä sekoittamassa erilaisia linjavetoja ja näkemyksiä.

      Ja todetaan kuitenkin, että minähän en ole sitä mieltä että VAIN maltti ja lysti meininki riittää. Se on vain se huutavin puute painonhallinnassa mielestäni ja siksi sitä esiin nostan. Käytännössähän nuo kaikki palikat pitää sovittaa yhteen: fysiologiaa, psyyke, sosiaaliset tekijät, voimavarat, reagointitavat jne... Ja koska olen ravitsemusihminen niin korostan syömisen vapautuneisuutta koska on sekä tärkeää ja puuttuu. Jos olisin psykologi niin puhuisin varmaan vielä enemmän stressistä, voimavaroista ja arjenhallinnasta koska se on vieläkin tärkeämpää.

      Poista
  3. Oletko muuten Patrik törmännyt koskaan ruokavaliotutkimukseen, jossa koehenkilöille olisi jaettu ilmaiseksi kasviksia ja hedelmiä (feeding study), ja kannustettu heitä syömään vaikka min. 500 g ja ad libitum joka päivä ilman muita ravintomuutoksia, mitä silloin painolle mahtaisi käydä? Saattaisi olla mielenkiintoista nähdä tulokset. Sen sijaan että rajoitettaisiin, yritettäisiin vängällä lisätä.

    Näitä moniulotteisia menetelmiä yritti haravoida muuten meta-analyysissä Greaves et al. (BMC Public Health 2011, 11:119), jonka just yhdessä esitelmässä referoin. Siellä ei puhuta lainkaan esim. unesta, mutta muuten ihan hyviä elementtejä on mukana, ja tutkijat löysivät tietyn setin josta on apua. Eli jotakin suuntaa oikeaan monitahoiseen suunnitelmallisuutenkin on löydetty. Lisäksi voisi kai sanoa, että motivoiva haastatttelu tuo lisätehoa hiukan (1,5 kg vs ei-hoitoa), ehkä juuri sen takia että siinä on mahdollisuus luodata asioita joita korostat (Armstrong et al. Obes Rev. 2011:12:709-23, meta-analyysi ).

    VastaaPoista
  4. Eipä taida tuollaista tutkimusta olla kuten ei monia muitakaan aiheita/systeemejä. Paljon on asioita, joiden tiedetään vaikuttavan mutta kun kontrolloituja tutkimuksia ei ole niin hajuakaan suuruusluokasta. Kasvisten lisäksi näistä merkittävistä ateriarytmi on toinen - ei mitään tutkimusta paljonko painoon vaikuttaa pelkkä ateriarytmin muutos. Mikä olisikin kyllä hankala aihe tutkia kun siinä ei ole mitään one-size-fits-all ratkaisua.

    Mä tyytyisin aluksi siihen, jos katsottaisiin mitä tuloksia saadaan ad-libitumeilla pitkällä aikavälillä vs. muut systeemit. Jos tulokset on hyvät - kuten veikkaan - niin saadaan tutkimuspuoleltakin näyttö että syöminen saa olla helpompaakin. Nyt meillä on pari hassua pikkujuttua tyyliin: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9001476

    VastaaPoista
  5. "Itse asiassa jos laihdutat fiksusti niin keho suorastaan haluaa sinun laihtuvan."

    Tuo oli silleen hieman masentava lause, kun oon viimeiset vuodet yrittäny parhaani mukaan syödä ja laihduttaa "fiksusti". Ja juurikin pöperöproffan oppien mukaan. En silti valita, melkoinen kasa läskiä jo ehti lähteä melko helposti helposti, ennen kuin jumahdettiin tähän nykyiseen painoon. Mutta nyt ollaan jumiteltu 30 BMI tuntumassa pieni ikuisuus (kohta 3v). Ehkä se keho halusi laihtua pois sieltä sairaalloisesta (yli 40 BMI) painosta, mutta kuvittelee, että tää lievä ylipaino on se "omapaino"?

    Sikäli oli lohduttavaa lukea Pronutrionistin pitkää listaa asiosta, jotka vaikeuttaa painonhallintaa ja pysyvää laihdutusta, koska ne vapautti hieman itsesyytöksistä. Ettei ehkä syy ole ihan pelkästään minussa itsessäni ja siinä, etten vain vieläkään kaiken opiskelun ja harjoittelun ja yrittämisen jälkeen ole oppinut sitä fiksua, hyvää syömistä. Onneksi ei ole kiire mihinkään, jatketaan harjoituksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen :)

      Joku/jotkut palikat taitaa vaan olla nyt sen kehon kyvyn ja halun tiellä. Ja tosi usein se on jotain voimavaroihin, jaksamiseen, uneen, stressiin jne.. liittyvää kun ilmeiset elintapatekijät (syöminen, liikunta) jo parannettu ja jokin yhä kinnaa. Ehdotan harjoitusten jatkoa sen sektorin kartoituksella ja mahdollisella parantamisella.

      Poista
  6. Kiitti tuosta linkistä, aikalailla muuten mielenkiintoinen tutkimus.

    VastaaPoista
  7. Patrik suosittelee pitkälle prosessoitua ruokaa eli leipää. Sillä nälänhallinta on erityisen vaikeaa. Välipaloihin kehottavan henkilön ammattitaito on täysin harhaanjohtavaa. Uskokaa nälänhallinnassa vain sellaisia henkilöitä, jotka itse eivät ole ylipainoisia. Patrik on ylipainoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon sait menemään pieleen viidessä lauseessa. Jos nyt lyhyesti oikaistaan:

      - täysjyvätuotteet yhdistyvät tutkimuksissa parempaan painonhallintan
      - väitteen totuusarvo ei ole riippuvainen sen lausujasta

      Poista
    2. Jo yli vuosi blogia mennyt ja vasta nyt tämä on ensimmäinen yritys jonkinasteiseen ikävämpään viestintään - tai ei niinkään tämä vaan enemmän se jäljessä ollut jonka poistin. Jätetään eka näkyviin vain koska se on eka ja kun se on suht asiallinenkin. Muut saavat jatkossakin kyytiä. Kriittinen saa olla, ikävä ei.

      Mutta enemmän mua huvitti sama kuin Mietä, sillä kaikki lauseet tuppaa olemaan pielessä faktisesti:

      1) En suosittele viljatuotteita, sallin ne. Suosittelen vain mielestäni välttämättömiä asioita kuten kasviksia, kalaa jne.. Ihmiset syö viljatuotteita sen verran kuin syö ja suosittelen valitsemaan niistä täysjyväisiä
      2) Tämä nyt on makuasia. Minusta se ei ole vaikeaa, mutta edellyttää kyllä joidenkin asioiden kunnossa olemista tai saattamista kuntoon.
      3) Jotkut tarvii välipaloja ja jotkut ei. Kehotan syömään mahdollisimman hyvin pääaterioilla mikä minimoi välipalojen tarpeen - silti jotkut niitä tarvitsevat.
      4) Sanojan ulkonäkö ei vaikuta sanoman totuuteen. Uskottavuuteen ehkä mutta se on eri asia.
      5) En haluaisi koska kommentoida kehoani, koska painonhallinnasta puhuvien ei pidä olla tilivelvollisia kehostaan. Mutta käytännössähän tämä vaikuttaa joten laitetaan jotain jos asia muitakin lukijoita mietityttää. En mittaa/vaakaile koska silmä kertoo ihan tarpeeksi. Viimeksi mitattiin tarkemmin joitakin vuosia sitten tuloksella BMI 26,2, rasva% 10, vyötärö 83 cm ja kehon ikä 25 v (oikea silloin kai 37 v). Testaajan luonnehdinta "urheilijan vahva kroppa". Noista mittauksista voimavarat, prioriteetit ja ajankäyttö on muuttunut paljonkin perheenkasvun myötä ja pientä nousua on ollut - todnäk palautuu joskus kun virtaa ja aikaa taas on enemmän, mutta samapa tuo vaikka ei niin tekisi. Ainoa mitta jonka nyt tiedän on vyötärö 85-86 cm ja varmaan samassa suhteessa ne muutkin tulleet ylös. Mutta ei tuo oikein ylipainon määritelmän mukaiseen liialliseen rasvamäärään vielä oikeuta millään mittarilla.
      6) Viitaten poistettuun viestiin: ihan hyvin ne ihmiset tuntuvat näin laihtuvan ja voivan paremmin. Eihän käytännön työtä tehdä niin että minä sanon mitä tehdään vaan yhdessä pohditaan mitä tehdään ja katsotaan mikä toimii. Ja ihan hyvin jutut näin toimii.

      Tervetuloa jatkossakin kommentoimaan. Faktat saa kyllä olla pielessä, mutta mukavampi sävy saisi ne tekstit näkymäänkin.

      Poista
    3. Miten leipä ei mielestäsi ole pitkälle prosessoitua? Prosessointi on faktisesti tosi. Erikoista ammattitaidotonta vastaan lässyttämistä ja yksisilmäistä komppaamista.
      Tervemenoa pellolle käsin kylvämään, puimaan, myllyttämään kuivattamaan, kastelemaan, uunittamaan.

      Poista
    4. Tietysti leipä on prosessoitua ruokaa. Siinä lauseessa pielessä ei olekaan sana prosessointi vaan suosittelee...

      Poista
  8. Olipa jälleen upea teksti! Täyttä asiaa.

    VastaaPoista
  9. Olen KK-lainen ollut jo muutaman vuoden. Lueskelen Patrikin tekstejä valikoidusti ja pidän ruokapäiväkirjaa satunnaisesti. Ikää on sen verran, että minun jo vähitellen pitäisi olla oppinut kunnioittamaan itseäni eikä vertailemaan olomuotoani kehenkään muuhun. Sitä taitaa kuitenkin tulla tehdyksi alitajuisesti aika ajoin. Ylipainoa on tällä hetkellä seitsemän kiloa ylitse sen, joka sallitaan kuuskymppiselle. Viimeksi sain sen pois, kun lopetin laihduttamisen ja aloin syödä kunnon aterioita nälkääni. Aloin myös väkisin juoda vettäkin, jota inhoan. Olin vuosikaudet syönyt 'jotain pientä ja kevyttä' silloinkin kun oikeastaan olin pelkästään janoinen. Janon ja nälän erottaminen toisistaan on yksi laihtumisen avaimista - minun kokemukseni mukaan. Tänään on maanantai, jolloin kaikki kuurit yleensä alkavat. Minä lopetan tänään kaikenlaisen kuureilun ja alan hankkia itselleni elämää ; ) Mukavaa kesää kaikille!

    VastaaPoista
  10. "Nuku enemmän ja kun väsyttää, syö kun tekee mieli, keskity tekemään hyvää ruokaa hätäisten hotkaisujen sijaan, keksi jokin kiva harraste jos sitä ei ole, jos ihmissuhdeongelmat tai tuöpaikan asiat rassaavat niin ratkaise asia niin ettei rassaa - ja jos omat keinot loppuu niin hae osaavilta apua." Tässä tiivistyy minusta juuri se painonhallinnan haastavuus. Olen huomannut, että työelämän ongelmat kasvavat ensin suurksi ennenkuin niitä aletaan oikeasti selvittämään ja ratkaisemaan ongelmia. Moni tarvitsisi terapeuttia omien, jopa lapsuudesta asti kannettujen huolien ja ongelmien ratkaisemiseen, sihen ei useinkaan ole julkisin varoin mahdollisuutta ja kaikilla ei ole omaa rahaa laittaa terapiaan. Joskus myös elämän isot murheet kuten avioerot, läheisten kuolemat ja oamt tai lähipiirin sairaudet vievät voimavarat ja valitettavasti aina jaloilleen pääsy ei ole nopeaa tai edes kohtuullisessa ajassa toteutuvaa, joten lohtusyöminen voi olla vuosien keino selvitä yksikertaisesti elämästä. Sinäänsä ravitsemusasiat ovat helppoja, mutta syömisen hallintaa merkittävästi haittaaviin ongelmiin ei aina ole omia voimavaroja ja apua ei aina ole saatavilla. Tämä on minusta se haaste. Jos tarjolla olisikin saatavilla apua, alkaen jo ennaltaehkäisevästä perhetyöstä, ei meillä ehkä olikaan näin suurta paino-ongelmaa.

    VastaaPoista
  11. Hyvä pointti Anette! Itse olen pian viiskymppisenä täynnänsä eriasteisia stressejä, liittyen työhön ja satunnaiseen työttömyyteen, ihmissuhdeongelmiin, lasten kasvatus stressiin ja kuten mainitsit, jo lapsuudessa ja nuoruudessa olleiden asioiden "huonoon" käsittelyyn, tai jopa käsittelemättömyyteen, ja kohta varmaan alkaa stressata kuumat aallot tms. vastaava :) Kuten myös mainitsit, meillä kaikilla ei ole mahdollisuuksia joko rahallisesti tai muuten käydä terapiassa; sen saatavuuskin kun on meillä suomessa iso puute. Ja etusijalla ovat tietenkin ne jotka ovat akuutisti masentuneita tai muuten henkisesti ongelmaisia (esim.vakavat syömishäiriöiset tai muuten mielenterveysongelmaiset, ja näitähän riittää meillä nykyään!)Näistä kaikista stressin aiheista tulee vuosien kuluessa iso vyyhti,(joka on siis vahvasti osallisena ylipaino-ongelmiin) jonka ratkominen ei ole helpoimmasta päästä. Eikä välttämättä avaudu edes hyvällä ravintoterapiallakaan, kaikki ravintoterapeutitkaan eivät osaa ottaa näitä stressitekijöitä riittävän hyvin huomioon, onko heillä myös riittävästi aikaa yksilön ongelmien ratkomiseen? Ja toisaalta onko ravitsemusterapeutti myös ns.tavallinen terapeutti? Onko ravitsemusterapeuttien määrää suomessa lisätty / koulutusta muuallekin kuin yhteen yliopistoon, josta valmistuu vuositasolla muutama uusi r-terapeutti...vaikka saman aikaisesti esim.2diabetes yleistyy kovaa vauhtia ja siihen erityisesti tarvittaisiin myös ruokavalio neuvontaa, ei pelkkiä pillereitä. Patrik on kyllä tosi hyvin selostanut näitä stressin vaikutuksia, ja hän vaikuttaa erittäin asiantuntevalta, eikä myöskään tyrmää esim.vhh-ruokavalion kokeilemista. Hän tuntuu ymmärtävän asian yksilöllisyyden hyvin. Mutta onko näin kaikkien r-terapeuttien kohdalla? Mitä vielä tulee tuohon niin helpolta kuulostavaan oheeseen, nuku kun väsyttää, syö kun tekee mieli, ratkaise asiat niin etteivät ne rassaa...tosiaan kuulostaa helpolta ohjeelta. Mutta kaikki työssä käyvät eivät voi noin vaan alkaan nukkumaan vaikka väsyttää tai potkut tulee...me elämme nykyään semmoisessa oravanpyörässä, että sieltä pois hyppääminen vaatii kyllä enemmän kuin lehmän hermot, tai lottovoiton, että sen uskaltaa tehdä. Ilman työtä ei pärjää, tai jos et ole töissä omasta valinnasta tai muista syistä, olet luuseri, yhteiskuntamme kaatuu, eläkeläiset eivät saa eläkkeitään...syyllistetään kyllä välittömästi. Ja jos alat mankua työolojen muutosta olet vaikea tyyppi, tai pahimmassa tapauksessa tulet työpaikkakiusatuksi, tai saat potkut ja taas saat muiden syyllistämisen kun olet luuseri kun et kerran osallistu yhteisiin talkoisiin...ongelmien ratkomista pitäisi alkaa opettaa jo peruskoulussa, niin monelta hankaluudelta myöhemmällä iällä vältyttäisiin. Samoin pettymysten sietämistä ja sitä stressiä ylipäänsä. Mutta epäilempä, että nykyiseen koulujärjestelmään ei tuommoiset ajatukset sovi, väitetään, että on vanhempien vastuulla opettaa tuommoista, mutta jos vanhemmat eivät osaa itsekään stressin hallintaa? Ja myös koulumaailman on täynnänsä noita samoja ongelmia mitä meillä monella on työelämässä. Ja sitä ainaista stressiä. Stressi on kyllä ihmiskunnan ykkös "vihollinen". Toki on olemassa sitä ns.positiivista stressiä mikä ajaa ihmistä hyviinkin suorituksiin. Mutta suurin osa stressistä taitaa kuitenkin olla negatiivista ja elimistöä / yksilöä kuluttavaa -> sairastuttavaa. Omaan stressin sietoon olen onneksi löytänyt apua Jumalalta. Monet eivät usko ihmeisiin, mutta omalla kohallani on kyllä suuri ihme, että olen kaikkien näiden vuosien stressien jälkeen vielä "järjissäni" vaikka joku varmaan tähän tarkertuukin, että eihän tuo Jumalan tähän tuominen ole "järjellistä". Minulla se kuitenkin on ollut suuri apu. Stressien syyt eivät ole kadonneet, mutta suhtautumiseni niihin on. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille, stressaantuneillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu helppoahan se on sanoa blogautuksessa että hoitaa vain noita jaksamisasioita kuntoon. Nyt vain halusin todeta ongelman. Mutta jos saon muutaman sanan enemmän niin tärkeintä on että asia tiedostetaan ja siihen tartutaan. Nopeaa ja helppoa ei noiden asioidem paraneminen ole mutta mitä aiemmin aloittaa niin sitä nopeammin maalissa. Kun yritän aina seurata asiakkaat loppuun niin kyllähän jaksamisteemoissa voi mennä 1-5 vuotta ennenkuon se ja painonhallinta alkaa toimia. Kesto voi kuulostaa masentavalta mutta kyllä asiakkat kokee sen väärtiksi

      Poista