maanantai 13. helmikuuta 2012

Einekset

Minulta toivottiin vastausta blogissani kysymykseen "Voiko makaronilaatikkoa syödä?" ja eineksistä voisi muutenkin kai sanoa jotain.


Eineskysely



Eineksethän on aihe, josta yleisesti voisi sanoa että halvalla on vähän hankalaa saada terveellistä ja eineksissäkin tämä pätee. En todellakaan kaipaa mitään einesruokien haukkumista maanrakoon, mutta mielestäni einekset ovat päässeet melkoisella päänsilittelyllä tässä vuosien aikana. Fiilikseni mukaan lähinnä siksi, että jos aihetta on sattunut kritisoimaan niin syyllistyneiden perheenäitien armada on ollut niskassa - ei ole sattunut omalle kohdalle (vielä..) mutta pari tällaista muistikuvaa muualta on. Siispä minäkään en kritisoi - kerron niistä vain mielipiteeni :)

Einesruuan peruskonsepti
Einesruuan perusajatuksenhan pitäisi olla, että kaupasta ostettu einesruoka lämmitetään ja laitetaan lautaselle, josta se toinen puolikas on varattu kasvisosiolle. Siihen pinjansiemensalaatin viereen se makaronilaatikko sitten kauniisti asetellaan lautaselle lasten istuessa hymyillen paikoillaan odottamassa perheen yhteistä rauhoittumista hyvän ruuan äärellä. Ja näin meillä on sitten eineksistä koottu hyvä ateria.

Ja sitten kysymys. Kuinka monessa perheessä sen eineksen lisäksi laitetaan kasviksia runsaasti? Ei varmaan kovin monessa ja tämähän ei ole einesten ongelma, mutta jos niitä kasviksia siinä lautasella olisi niin einespäivällinen muuttuisi heti moninverroin paremmaksi ravitsemuksellisesti. Eli einesten peruskonsepti aika usein mättää tässä kohtaa missä jotkut mieltävät niiden olevan sellaisenaan valmis ateria - eivät ne ole kun ei niitä rehuja siellä useimmiten paljoa ole.

Einesten ravitsemuksellinen laatu
Einekset voisivat olla ravitsemuksellisesti ja laadullisesti erinomaisia - jolloin niissä olisi 4-8 euron hintalappu ja niitä harva ostaisi. Tai sitten jos hintalappu on 1-2 euroa niin se hyvä ravitsemuksellisuus on aika hankalaa. No en oikeasti tiedä einesten hinnanmuodostuslogiikkaa tarkemmin, mutta todennäköisesti alhaisen hinnan vuoksi muutama asia tuppaa olemaan kuitenkin epäoptimaalinen.

Proteiini-hh suhde on niistä päällimmäisin. Vaikkei mitään optimaalista suhdetta olekaan niin einesruuissa tuppaa painottumaan perunan/riisin/makaronin osuus ja varsinainen liha/kala/kana osuus jää vähälle - koska se on halpaa ja kuluttajille halpuus on tärkeä valintakriteeri. Mietitäänpä vaikka perinteistä lautasmallia ja sen ajatusta, että liha:peruna välillä voisi ollapa vaikka 1:1 -suhde - kyllä se on tosi harva valmisruoka joka pääsee tähän suhteeseen ja tyypillisimmin siitä jäädään kauas. Koska annoksen proteiiniosuus jää pienemmäksi niin jää myös annoksen ravitsemuksellisuus ja kylläisyysvaikutus. Jonkun vähähiilihydraattisempaan kallistuneen ajatusmallin kannalta tämä 1:1 :kään ei tietty sopisi ja tilanne vaikuttaisi vielä heikommalta. Itse tyytyisin 1:1 mutta kun sekään ei oikein toteudu. Viimeksi einestä syödessäni minun katkarapu-kasvis-nuudeliannoksessani oli 2 katkarapua...

Sitten tullaan lukemattomiin pienempiin laatutekijöihin kuten hiilihydraattien täysjyvävalintojen puutteeseen, liha/kala/kana -osan monipuolisuuteen ja laatuun, suolaan jne.. Kun ruokaa tehdään halvalla ja se yritetään sovitella useimpien makuun niin se vain tarkoittaa että täysjyvätattareita, kampelaa ja kaikenlaista hitusen terveellisempää ja monipuolisempaa saadaan einesrintamalla odotella. Lisäainehuolestuneille on sitten eineksissä vielä omat bonukset vaikka itse en niistä huolestu.

Makuasioista ei voi kiistellä, kulttuurista ehkä jotenkuten..
.. mutta toisaalta mikäs on sen lystimpää. Itse käytän einesruokia ehkä kerran kuussa ja syy on puhtaasti makuasia. Itse tehden saa vain niin paljon parempaa ruokaa. Mutta vaikka makuasioista ei noin laajemmin kannata vääntää debattia, niin onhan se selvää että suomalaisten terveellisten syömistottumusten kannalta ehkä kaikkein tärkeintä mitä voi tapahtua on että ruokakulttuurimme kaikenkaikkiaan menee parempaan suuntaan - ruuan arvostus, ruuan laiton ulottuvuudet, maun esiinnousu, ruuanlaittohalu ja -kyky jne.. siellä mukana. Einesruoka ei kovin hyvin sovi tähän teemaan ja se on kuitenkin pohjimmiltaan itselläni se varsinainen pääsyy miksi pitäisin einesruokia muuna kuin arkisena ratkaisuna.

Se etteivät einesruuat ole kiitettävän monipuolisia ja ravitsemuksellisia ei ole valmistajien vika - siinähän annetaan kuluttajille mitä he haluavat ja matkan varrella on tainnut olla useampikin yritys tehdä kalliimpia ja ravitsemuksellisempia eineksiä mutta menestys lienee ollut heikkoa. Mutta vaikka tällaiset "paremmat" einekset tulisivat suosioon tulisi niin isossa mittakaavassa mielipiteeni tuskin paljoa muuttuisi - ne eivät edelleenkään edustaisi hyvää ruokakulttuuria vaikka olisivat ravitsemuksellisempia.

Eli voiko makaronilaatikkoa syödä?
Tottakai voi. Ja jos siihen kasataan ne kasvikset ympärille niin kyllä se ihan käypä ateria on vaikkei täydellisyyttä hivokaan - mutta kun ei tarvitse. Toisaalta olisin kyllä sitä mieltä, että ruokaa enemmän tehdään raaka-aineista koska sillä tavoin on helpompi saada yhdistettyä syömisessä sekä maukkaus, monipuolisuus ja terveellisyys. Mutta kyseessä ei ole tietty pelkkä syömisen ravitsemustekninen ulottuvuus vaan myös paljon muuta - lähtien siitä, että muistaisin nähneeni tutkimuksen jossa ruuanlaitto vahvisti kylläisyyttä ja mekanisminahan voisi olla syömisen aromit tai tietoisuus (siis mindfullness tyyppisenä). Mutta kun en äkkiseltään sitä löytänyt niin sivuutetaan teema toistaiseksi. Niin tai näin, ruuanlaitto yhdistyy parempaan syömiseen (1, 2).

Ja lopetetaan käytännön sovellukseen. On tietty yleistä, että asiakas ei juuri tee ruokaa ja vaikka alussa asiaan ei ehkä tartuta niin yleensä tulee sanottua että tässä on teema johon vielä törmätään. Ja kun törmätään niin koettuina esteinähän on joskus aika mutta useimmiten suhteettomat mielikuvat ruuanlaitosta. Ihan kuin se vaatisi aina sen tunnin, olisi vaativa taidonnäyte ja lopputulos olisi joku gourmet. Ja sitten realisoidaan että höpsis suurin osa suomalaisista on varmaan ihan keittiötumpeloita ja tekee ihme mössöjä, mutta mitä väliä kunhan lopputulos on omasta mielestä hyvää ja parempaa ruokaa. Ja aikapuolella voi todeta, että sehän on hyvän syömisen perustaito että on tiedossa fiksuja ja maukkaita ruokia, jotka voi loihtia perusaineksista alle vartissa jos tarve on. Aika vakiokysymykseni onkin "Mitäs sä tekisit ruuaksi jos pitäis alle vartissa saada jotain joka on hyvää ja sisältää samalla kasviksia?" Jos/kun vastaus on "en mä tiedä sellaista" niin sitten niitä aletaan opettelemaan ja kyllä ne sieltä löytyykin. Ja sitten vaan pidetään huoli, että niitä raaka-aineksia aina on kotona.

Eli. Eineksiä voi syödä. Mutta jos nyt kuitenkin enemmän tehtäisiin ruokaa - ja jos se tuntuu hankalalta niin opetellaan hissusseen. Lasketaan vain rima niin matalalle että saletisti pääsee yli.

15 kommenttia:

  1. Kasvissyöjälle tilanne on sikäli hyvä, että einespuolelta löytyy erittäin vähän sopivia tuotteita. Eli kiusausta niitä hankkia ei juuri ole. :)

    Vegaanilla vielä helpompaa, ei taida löytyä yhtään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en ole tullut ajatelleeksikaan mutta varmaan just noin.

      Poista
  2. Ei liene yllätys, että tämä aihe mietityttää myös minun vastaanotollani. Samoja aatteita mullakin eli liian vähän kasviksia ja proteiinia. Itse olen myös "kiireinen perheenäiti", ja siitä on hyötyä koska osaan ohjata "pikaruokien" pariin ja miten kiireessä voi oikoa suht terveellisesti. Saan myös arvostelle eineksiä ;). Mutta toinen aisia on, miksi ruuanvalmistus ei voisi viedä sen 30 min tai vaikka 1h. Itsekin joskus ajattelin, etten vaan kestä sitä nälkää yhtään minuuttia pidempään. Toisaalta jos kotiin tullessa syö vaikka hedelmän ja juo ison lasin vettä, yllättäen jaksaa paremmin odotella keiton valmistumista. Omat lapset ovat jo oppineet pyytämään porkkanat kun ruokaa pitää joskus odotella. Yllättäen aikuinen kestää nälkää kuolematta ihan hyvin 30-45 min :)

    Kysymykseen, voiko eineksiä syödä, niin minulta jää kyllä syömättä. Ekaluokkalainen pääsi maksalaatikon makuun eskarissa (sitä ennen ei ollut koskaan syönyt) ja hänen myötä olen parikertaa syönyt tätä lapsuuden lempiruokaani (toisten äitien tekemää, tottakai). Mutta ei sillä nälkä lähde. Muuten jätän väliin, ihan makusyistä.

    Tänään 20 minuutissa valmistui tomaattipohjainen jauhelihakastike, pasta ja yhdellä pannulla pyöräytin pakastekasviksia. Hyvin kelpas ja kun pasta oli erikseen, pystyi koostamaan jokaiselle sopiva annos. Väitän ettei ollut kovin rasittavaa tai vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu toki ruokaan saa mennä enemmänkin aikaa :) Ja meneekin.
      Tuo vartti on lähinnä sellainen kiiretilanteen hallitseminen - kun siinä pystyy syömään hyvin niin sitten pystyy melkein aina. Kivat listaukset sun blogautuksessa! Taidanpa itsekin tulla laittamaan omani sinne.

      Poista
  3. Nälkää kestän, mutta en sitä, etten enää pysty toimimaan, kun pääsen liian nälkäiseksi. Ja omena tai porkkana - ne vain pahentavat nälkää.

    Siksipä vannon valmiiksi tehdyn ruoan nimeen. Laitan äärimmäisen harvoin ruokaa niin, että syön siitä heti. Sinkulla lienee helpompaa tässä asiassa kuin perheellisellä. :)

    VastaaPoista
  4. Itse en näe einesruokia ihan noin huonossa valossa kuin edelliset kirjoittajat. Toki arvostan ruoanlaittoa kotona ja pääsääntöisesti meillä niin tehdäänkin, mutta ihan hyvillä mielin käytän myös silloin tällöin einesruokia.Ja mielestäni niitä on olemassa ihan ok versioita, joiden ravitsemuuksellinen laatukaan ei minusta ole niin kehno että jättäisin ne ostamatta. Isohkossa lapsiperheessämme hyviksi todettuja vaihtoehtoja ovat esimerkiksi isot vuokaruuat, maksalaatikko (jonka minusta saa kätevimmin valmiina), hernekitto ja pakastepinaattikeitto. Syömme myös valmiita pinaatti- ja verilättyjä. Osaan tehdä pinatti/juuresraastelättyjä myös itse ja jostain niitä paistelenkin. Tämä ei kuitenkaan estä välillä ostamasta valmiita. Toisinaan syön lounasta yksin kotona ja silloin oivallisia vaihtoehtoja ovat annospakatut ruuat. Tässäkin voi vähän käyttää sitä harkintaa ja valikointia, ei ne tuotteet siellä kaupassa ole kaikki samasta puusta veistettyjä.

    Minusta einesten tuotekehittelyssä on toki vielä tilaa uutuuksille. Ravitsemuksellisesti&maullisesti hyville tuotteille luusi löytyvän ostajia. Muitakin kuin minä.

    Ps. Ei ne pikkulapsiperheen ruokahetket niin idyllisiä ole aina silloinkaan kun ruoka on tehty itse alusta oman hellan ääressä. Hulinaa ja vilinää tuntuu ainakin meillä riittävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei meilläkään mikään eines jäisi ostamatta ravitsemuksellisista syistä - aina niistä saisi kasattua asiallisen kokonaisuudeen. Se on se makusyy käytön vähäisyyden takana... Silloin kun niitä on niin se on melkein maksalaatikko, lihaperunasoselaatikko tai makaronilaatikko - joista kahteen viimeiseen melkein aina lisätään jauhelihaa :)

      Keitot olisi varmaan OK. En tiedä kun en ole oikein keittoihminen...

      Poista
    2. Söin muuten juuri lounaaksi Kokkikartanon kinkkukiusausta itse metsästä poimittujen puolukoiden. Lisänä maitoa, Ylhäisten näkkileipää, margariinia ja juustoa. Ihan hyvää minusta oli :-).

      Mutta totta oli myös tuo esiin nostamasi asia, että ehkä kotikokkauksesta on kaikkien tv-kilpailujen, lehtien jne. ansiosta tehty jotain aika erilaista kuin mitä perinteinen kotikokkaus on ollut. Että katkaravut pitäisi osata friteerata ja wasabitahnat vääntää ennen kuin kannattaa kauhan varteen tarttua. Kynnystä pitäis saada alemmas. Onneksi meillä on sentään koulun kotitaloustunnit olemassa!

      Poista
  5. Kirosin joskus nuorena keskikoululaisena rankasti, kun koulun jälkeen piti tulla suoraan kotiin ja laittaa äidin edellisenä päivänä pesemät perunat kiehumaan, jotta perunat olisi valmiina vanhempien tullessa kotiin. Olin itse noin puoli tuntia ennen vanhempiani kotona. Äiti oli yleensä laittanut kastikkeen, lihan, kalan tms valmiiksi jo edellisenä päivänä.

    Tuosta nuoruuteni pakkosavotasta tuli itselleni tapa myös aikuisiällä. Ensimmäisenä kotiin tullessa ne potut kiehumaan. Jos ei ollut kastiketta tms. valmiina, se tehtiin nopeasti siinä heti kotiintullessa. Puolisen tuntia ja ruoka oli valmiina. Tämmöisellä systeemillä meillä toimittiin lasten ollessa pieniä. Nykyisin mennään suht samoin tyylein, paitsi, että perunoita keittelen selvästi harvemmin ja nyt tehdään töistä tullessa nopeasti wokkihässäkkää tai vaikkapa kesäkurpitsapyttäriä arkipäivänä ruuaksi. Viikonloppuna hieman juhlavammin ja pidemmällä kaavalla.

    Minulla einesten käyttämättömyys johtuu kahdesta syystä. Hinta-laatu-suhteesta. En vaan saa niihin mitään makua, kun itse tehty ruoka on perusaineista niin paljon parempaa, eikä ruoan laittamisessa juuri mene kauemmin aikaa, kuin eineksen lämmittämisessäkään. Toinen on hinta. Minusta huonoon makuun nähden einekset maksavat ihan törkeästi ja kuitenkin siihen sivuun pitäisi lisätä jotain, jolla makua saa parannettua. Mutta kukin tyylillään. Tämän tarinan pointti taisi olla siinä, että lapsuuteni ja nuoruuteni työleiri joka arkipäivän perunankeittäjänä taisi tuoda ison lisän arjenhallintaan näin aikuisena. Ilokseni huomaan, että nyt jo täysi-ikäiset lapsenikin opiskeluista ja töistä tullessaan laittavat heti ruoan valmistelun vireille kunnon perusaineista. Sanovat hekin eineksiä kalliiksi makuunsa nähden.

    VastaaPoista
  6. Eineksiksi siis tuossa luokittelin ne kaupan valmisruuat. Pakastealtaan kasvispussukkanyssäköitä sen sijaan suosin talvisaikaan ihan surutta. Kesällä sitten tuoretta tavaraa.

    VastaaPoista
  7. Mutta kun se einesmäinen maku on niin päällekäyvä, ettei eineksiä kertakaikkiaan pysty syömään isommassakaan nälässä. Vaikka kyseessä olisi mikä tahansa gourmet ja luonnonmukaisista raaka-aineista valmistettu hässäkkä, niin silti siinä on perusmakuna se sama eltaantunut eines. En ymmärrä, että onko ihmisten makunystyrät sitten niin turtuneita, kun pystyvät tuon maun ohittamaan.

    VastaaPoista
  8. Olen laittanut ruokaa koko aikuisikäni, 40 vuotta, mutta en silti keksi, mitä muuta voisi vartissa alusta asti saada valmiiksi kuin salaatin tai munakkaan tai pastan jollakin ennätysnopealla kastikkeella.

    Minä kuulun niihin (niin kuin miehenikin), joiden pitää saada illalla ruokaa (iltapäivän välipalasta huolimatta) just sillä punaisella minuutilla, kun tulee kotiin. Koska mieheni kotiutuu aikaisemmin, ruuan pitää olla lämmittämistä vaille valmista. Niinpä meillä syödään tuoretta ruokaa vain vapaapäivinä, arkisin lämmitetään aikaisemmin tehtyä.

    Teen ruuan enimmäkseen itse, koska niin saa ravitsemuksellisesti parempaa ja paremman makuista ruokaa ravintoarvoon nähden halvemmalla kuin eineksistä. Eineksiä käytän joskus, kun en millään jaksa seitsemän jälkeen ruveta kokkaamaan. On myös joitakin ruokia, joita syödään vain valmisruokina, kuten maksalaatikko ja kaalikääryleet.

    Tarja

    VastaaPoista
  9. Meidän perheessä ei eineksiä juuri syödä, makusyistä. Itse olen kotiäiti, joten aikaa on kokkailla kotiruokaa. Teen suht yksinkertaista kotiruokaa, kasviksia ja hedelmiä kyllä kuluu ihan kohtuu paljon. Itse en lapsena voinut sietää makaroonia. Minulla löydettiin vielä keliakia nuorena aikuisena, joten eipä meillä lapset ole makaronilaatikkoa syöneet. Harvoin teen kahta eri ruokaa, joten ruoka on gluteenitonta. Koulussa tai kylässä ovat joskus makaronilaatikkoa saaneet. Aivan pienenä lapsena pitivät outona ja epäilyttävänä ruokana, jos makaronilaatikkoa eteen tuli. Spagettia syövät joskus tätä nykyä, kunnon kastikkeella. Välillä on gluteenitonta, välillä vehnäspagettia, mitä sattuu kaapissa olemaan. Itse en pidä gluteenittomistakaan makaronituotteista juurikaan, vaikkakin lasten jämiä tulee syötyä (syy miksi on glut spagettia). Peruna/riisi/kasvikset/salaatit pääruokien lisukkeina meillä.

    VastaaPoista
  10. Einesmaailma valtaa alaa myös laitoskeittiöissä eli paikoissa, jossa valmistetaan ruokaa lapsille ja vanhuksille (sairaalakeittiöistä ei ole kokemusta). On aika hurjaa, kun et välttämättä tiedä pihviä syödessäsi onko kyseessä liha, kala vai kana, ennen kuin tarkistat sen ruokalistalta. Ja älyttömin vastaan tullut eines on valmispannukakku jälkiruokana. Mietin, etten kyllä ammattitaitoisena keittäjänä/kokkina ilkeäisi sellaista tarjota... Mutta arvovalintojahan nämä kunnissa tietenkin ovat; kun säästetään palkoissa, ei ole vara tehdä ruokaa alusta alkaen - vai onko? Miten joillain paikkakunnilla on ollut vara panostaa paikallisesti tuotettuihin raaka-aineisiin?

    VastaaPoista