maanantai 6. helmikuuta 2012

"Ei tossa painossa ole varaa olla rento"

Sellainen käsite kuin "Rento painonhallinta" on vähän vahingossakin tullut lanseerattua ja näin vuosienkin jälkeen törmään alituisesti siihen, että tästä ajatusmallista otetaan aika helposti rusinat pullasta. Mikä on tietysti aivan inhimillistä.

On meinaan lukematon määrä kertoja kun olen eri yhteyksissä törmännyt tulkintaan, että siinä on kyseessä laihtumistapa jossa syödään mitä huvittaa ja milloin huvittaa - tietty hymy huulilla ja vähemmän stressaten. Tyyppiesimerkkinä usein kertomani tapaus, jossa kirjani lukenut henkilö kyseli miksi on laihtunut vain kilon ja kun kyselin mitä hän tehnyt niin vastaus oli ytimekäs "Ottanut vain rennommin". Ja sitten minä yritän kertoilla, että niin tarkoitus on kyllä opetella myös syömään tasaisemmin, syömään kunnon aterioita, syömään maittavasti enemmän kasviksia ja ylipäätään parantaa painon kannalta keskeisiä elintapoja. Näiden parantamisen ohella ruokaa saa syödä sen verran kuin haluaa, niistä pienemmistä asioista ei tarvitse niin välittää ja ylipäätään syömiseen pitää opetella kaverillinen suhde - mistä se rentous mm. kumpuaa.

Itse asiassa tuo rentous on tuossa tavallaan lisämauste - välttämätön minusta pitkällä aikavälillä mutta lyhyellä aikavälillä vain mukava mauste. Aika hyvin se painonhallinta voisi toteutua tekemällä tismalleen samat asiat mutta vähemmän rennolla otteella. Rennosti se on vaan mukavampaa.

Case rento or not

Mistä tullaankin blogautuksen kimmokkeeseen. Oli tuossa asiakas, jolla oli takana parikymmenvuotinen syömisestä stressaamisen historia ahmimisen ja painonnousun kanssa - eli varsin tyypillinen asiakas, jonka tarinassa aika hyvin kristallisoituu että syömiskontrollille on paikkansa mutta liika on liikaa ja joskus pitää opetella syömään vapautuneemmin syödäkseen paremmin. Tämä asiakas oli sitten osana työelämäänsä päätynyt kuntoutuksessa ravitsemusterapeutille, jonka otteet olivat vähemmän joustavat. Siinä keskustellessa asiakas oli todennut, että hän on saanut kuvan että hänen pitäisi kyllä opetella syömisessä vähän joustavammaksi ja viitannut rentoon painonhallintaan - johon vastaus oli kuulemma ollut että "siinä on hyviä juttuja mutta kyllähän se niin on ettei tossa sun painossa ole enää varaa olla rento". Jotain päälle sadan ne lukemat oli.

Joo kyllä mua otti päähän moinen kommentti. Ehkä siksi etten tähänkään päivään mennessä ole onnistunut viestimään aiheesta kuten haluaisin mutta toisaalta siinä että laihduttaminen nähdään yhä niin itsekuripohjaisena kontrollipuuhana. Siis ihan oikeasti - jos meillä on asiakas joka alkaa tekemään seuraavia asioita

- syö enemmän kasviksia
- syö tasaisemmin
- tekee ja syö kunnon lounaan ja päivällisen
- nukkuu paremmin
+ jotain pientä tuunausta

niin hänhän alkaa laihtumaan otti sitten tiukkana-tarkkana asenteen tai rennomman otteen. Se joustavuus on vaan paljon mukavampaa ja mahdollistaa paremmin mieltymysten mukaisten tottumusten opettelun. Ja joustavuus ei tarkoita sitä, että ollaan kuin ellun kanat tehden mitä lystätään - tätä toki pelätään mutta en törmää siihen itse koskaan jos on ymmärretty asia. Se tarkoittaa, että yritetään parantaa tavoitteena olevia elintapoja pitäen mielessä sen realismin ja inhimillisyyden että kaikki ei aina mene nappiin, kaiken ei tarvitse aina mennä nappiin ja se on elämää. Ja jokaisella on oma tasapainonsa joustavuudessa se on selvä - mutta kunhan yritettäisiin tavoitella sitä omaa tasapainoa eikä kategorisesti luoteta itsekuriin ja musta-valko maailmaan. Noh.. jos alkaisin yhä tarkentamaan mitä rentoudella lopulta tarkoitan niin siitä tulisi taas varmaan uusi kirja joten lopetan teeman tähän. Mutta koitetaan nyt pitää mielessä, että sekä ulkomaisissa ja suomalaisissa tutkimuksissa onnistuneita laihduttajia kuvaavat sanat "joustavuus", "vapaa/vapautunut syöminen" ja "stressittömyys". Tsemppaajat, kituuttajat, kieltäytyjät ja rajoittajat tippuu aika nopeasti pois painonhallintapelistä.

22 kommenttia:

  1. Auh...minä olen törmännyt aivan vastaavanlaiseen silmät palaen saarnanneeseen ravitsemusterapeuttiin. (OHO, sain kirjoitettua sanan oikein, ilman tavuviivoja) Vastaanotolla oli jäytävä tunne, että tässä ajetaan raamatulla päähän -metodilla sivistystä holtittomaan läskiin, jonka aivotoiminta on ameeban tasolla, jos silläkään. Pelastakaa meidät leipäterapeuteilta.

    -Massu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut oikeinkirjoituksesta! Onneksi uskon vakaasti että ammattikuntamme on laajasti ottaen painonhallinnan otteeltaan keskimäärin sieltä parhaasta päästä. Mutta ei tämä tosiaan ollut ainoa kerta kun kuulin vastaavaa...

      Poista
  2. Tärkeitä teemoja pidät esillä!

    VastaaPoista
  3. En minäkään oikein ymmärtänyt mitä se rento voisi tarkoittaa syömisen yhteydessä, joten olen enimmäkseen yrittänyt keskittyä ravinnon laadun parantamiseen. Se oppi on mennyt joten kuten kaaliin, mutta en tiedä onko minusta tullut siltikään rennompaa syöjää.

    Nimittäin kun merkkailin taas Kiloklubin laskuriin ruokia n. viikon ajan, rupesin a) ajattelemaan syömistä koko ajan ja stressaamaan b) kummasti ryhdyin puputtamaan suklaata ja karkkia enemmän kuin normaalisti. Tarkoitus ei ollut olla "laihdutuskuurilla" enkä ainakaan tietoisesti kieltänyt itseltäni herkkuja ja söin päivittäin kaloreita n. 1700-1800.

    Onko sulla Patrik paljon potilaita, jotka hirttäytyy henkisesti numeroihin? :-)

    Noin yleensä luulen että ihmiset kuvittelevat rennon syömisen tarkoittavan juuri hällä väliä -syömistä. Voi syödä miten vaan ja mitä vaan ja silti jotenkin laihtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, olet varmasti ainoa numeroihin hirttäytyjä! :)

      Tai et. Ja tuohan on ihan normireaktio että kirjatessa asiat voi vaikeutua - se lisää tietoista kontrollia ja pohdintaa joka helposti sekoittaa syömistä. Onkin tasapainottelua milloin kirjauksista on hyötyä (usein alkuvaiheessa) ja missä vaiheessa se alkaa muuttua ongelmaksi.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta, Patrik! Olen helpottunut.

      Ja olen ehdottomasti sitä mieltä että on hyvä idea kirjoittaa kirja pelkästään syömisen rentoudesta. :-)

      Poista
  4. Terveisiä kyseisen kommentin antajalle, että aika moni satakiloa rikkonut tarvitsee nimenomaan opetella rentoutta ja parempaa ruokasuhdetta, jota ei paranna puolikkaiden puurolautasten syöminen (viittaus: ammattimateriaalissamme löytämäni idioottimainen mitta puuroannokselle).

    Laatuun panostaminen kannattaa kyllä myös monen kohdalla. Ainakin itse huomasin tutkimusryhmässä, että moni koki ruokavalion laadun muutoksen tuovan niin paljon lisäpotkua olotilaan ja auttavan tietty painonpudotuksessakin, että se motivoi a) jatkamaan elämäntapojen parantelua b) muita ryhmäläisiä, kun saivat nähdä omin silmin hyvien elämäntapojen vaikutuksen kaveriin. Ja siinä eläkeläisporukassa oli varmasti rento ja iloinen ote syömiseen! :)

    VastaaPoista
  5. Jees! Näitä sun kirjoituksia on vain tosi kiva lukea, vaikka tavallaan en olekaan ihan "kohderyhmää". Ei siis ole syömisongelmia enkä työskentele alalla. Jostain syystä vain olen kauhean kiinnostunut ravitsemuksesta ja syömisen psykologiastakin, joten tulee tämän aihepiirin sivuilla usein käytyä :) Ja oikeastaan mielestäni kaikkien tulisi olla kiinnostuneita ravitsemuksestaan oman hyvinvointinsa takia. Ja ihan näin maallikkoinsinöörinkin mielestä tämä on todella järkeenkäypää, että ei hyvinvointia edistetä kituuttamalla ja kieltäytymällä. Ymmärrän täysin mistä tässä kirjoituksessa puhut, ja on surullista että osa ihmisistä ja jotkut ravitsemusterapeutitkin ovat noin pihalla. Tietysti minun on helppo sanoa,koska olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on luonnostaan rento ja laatuun panostava tapa syödä. Ja olen aina ollut hoikka. Ja melko pitkään joustava semi-vegetaristi(vaikka en haluaisikaan lokeroida itseäni mihinkään kategoriaan). Ilmeisesti useilla ihmisillä vain on kovin mustavalkoinen asennoitumistapa, mikä estää näkemästä laajempaa kokonaiskuvaa...
    Terv. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on just noin että jos syöminen ei ole mennyt sekaisin niin se on varsin simppeliä. Mutta jos se on mennyt sekaisin niin sitten sieltä on vaikea tulla omin avuin ylös ja on jonkun muun homma auttaa tekemään siitä taas simppeliä.

      Poista
  6. Itsekin olen pohtinut joskus tätä käsitteistöä ja varmasti aina on vaara, että sanat ymmärretään väärin vahingossa tai tarkoituksella tai kun ei ole ollut aikaa tai ei ole viitsinut perehtyä asiaan sen enempää. Minullekin tulee vastaanotolle henkilöitä jotka ovat lukeneet kirjasi "mutta paino on vaan noussut". Yhdessä sitten haemme syömiseen rajoja, eli juuri noita sinun mainitsemia juttuja, syödään herkkuja nautinnolla ja hitaasti (tietoista syömist ja yritetään kuunnella kehon viestejä ja tulkitaan tunteita muuten kuin syömällä :). Ehkä tässä huomaamme, ettei mikään kirja voi korvata ihmistä. Vaikka ohjeesi ovat loistavia, niiden sisäistämiseen ja tulkitsemiseen tarvitaan joskus kaveria ja ehkä se on hyvä, muutenhan meillä ei olisi työtä.

    Valitettavasti meitä peräteippejä on moneen junaan, mutta onneksi yhä useampi ajattelee painoa ja syömistä kokonaisvaltaisesti ja toivottavasti nuorempi polvi (huh, kun kuulostan vanhalta), oppii sen jo heti uran alkumetreillä.

    Anette

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä omina asiakkainakin on runsaasti näitä jotka kirjan luettuaan ovat yrittäneet rentoutta mutta heikoin tuloksin. Ja oikeastaan ainahan se on niin, että kun se rentous ei yksin auta vaan siellä olisi muitakin juttuja joita ei tehdä tai nähdä.

      Tyyppiesimerkkinä ahmimistaipuvainen, joka vain ottaa rennommin ilman muita parannuksia saa kyllä painon äkkiä nousuun. Kun siellä pitäisi laittaa asioita kuntoon ja ottaa rennommin.

      Poista
  7. Hiton hyvä teksti, Patrik -- kiitos! Erityisesti loppukaneetti osui ja upposi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pitää lisätä, että rajoittamisesta puheen ollen osuipa tässä silmiini esim. kv-Painonvartijoiden dirikan blogi, jossa uusimmassa kirjoituksessa on oikeastaan aika järkyttäviä juttuja: http://manmeetsscale.blogspot.com/2012/01/cheer-up.html

      Osaisinpa muotoilla, minkälaisia ajatuksia kirjoitus herättää. Siis hei, miten rentoa / terveen kuuloista / hyvinvointia edistävää on esim. seuraava: "I know that I suffer from food lust"? No, lukekaa ja ottakaa kantaa, kanssalukijat!

      Poista
    2. Tattis! Ja blogi sopii kuvaan.. en ole varmasti ainoa joka ei mienkään harmitellut Painonvartijoiden loppumista Suomessa. Toki joukossa oli hyvää asiaa ja toki se monia auttoikin, mutta yleisilme oli sen verta tiukka että kyllä niitä ongelmiakin lisättiin.

      Poista
  8. Kiloklubin keskusteluista on itselleni jäänyt sellainen tuntuma, että monet myös olettavat, että voi samaan aikaan olla ns. rento ja rampata jatkuvasti puntarilla. En nyt tarkoita, että nämä nyt kokonaan sulkevat toisensa pois, mutta minusta rentous myös tavallaan syntyy siitä, että motiivit omiin syömisiinsä ovat muualla kuin laihtumisessa. Suurien karkkimäärien syömättä jättäminen parantaa elämäni laatua sillä, että tietyn tyyppinen väsymys on poissa ja vasta toisena etuna tulee siihen liittyvä mahdollinen laihtuminen. Toki tavoitteena on myös laihtua, mutta kun se ei ole päätavoite (vaan normaali suhtautuminen syömiseen) ei puntarilla tarvitse käydä, kun voi vain huomata jossain vaiheessa housujen tippuvan päältä tai sitten että ne alkavat kiristää.

    VastaaPoista
  9. Olen "se asiakas" ja lupauduin siihen, että minua saa käyttää esimerkkinä. Alan kuitenkin olla sitä mieltä, että Patrik ja "se toinen ravitsemusterapeutti" puhuvat loppujen lopuksi samaa kieltä. Molemmat ovat yhtä paljon oikeassa, toiselle muki on vain puoliksi täysi, toiselle puoliksi tyhjä. Rento syöminen ei olekaan rentoa, minäkin olen käsittänyt termin väärin. En taidakaan olla ahmija vaan "hälläväliä"-asenteen syömiseen omaava. Se "toinen ravitsemusterapeutti" sanoi, että ei ole varaa olla VAIN rento. Näin.

    VastaaPoista
  10. Haa, meillä olikin rikkinäinen puhelin! VAIN muuttaa tosiaan aika paljon...
    Aina parempi niin ei tarvitse haukkua ohjeita.

    Eli blogautuksesta jää jäljelle sanan rento käsittäminen lukemattomilla eri tavoilla. Pitäähän alkaa harkita seuraavaksi kirjaksi "Paranna tärkeimpiä asioita ja syö sitten joustavasti ja kunnon ruokaa niin paljon kuin haluat painonhallintaa"..

    VastaaPoista
  11. Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta! Pikkuhiljaa olen saanut painoni normaaliksi pysyvin muutoksin, mutta aina jos paino meinaa lähteä nousuun, tulen ammentamaan täältä järkeä, vinkkejä ja motivaatiota =)

    VastaaPoista
  12. Käytin omassa painontiputuksessani lähes yksinomaan kirjaa "rentoa painonhallintaa" ja joitain muita netistä ja kirjoista mukaan tarttuneita ideoita. Pudotin 27.4 kiloa vähän yli vuodessa, bmi parhaimmillaan oli 20.9.
    Tulokseen päädyin melko huomaamatta tarkoituksena saada vain vaatteet mahtumaan paremmin päälle. Nyt olen housukoossa b/c kokojen välissä :)

    Minulla on blogi, josta ilmenee että aivan keveillä ruuilla ei aina ole oltu.


    lukanlusikassa.blogspot.com

    Kiloklubista oli myös apua, tosin merkitsin sinne lähinnä liikunnat ja edistymisen.

    VastaaPoista
  13. Hei Patrik!

    Tämä kommentti ei varsinaisesti liity rentoon painonhallintaan, mutta en oikein keksinyt minne muualle tätä kommentoisin :)

    Mitä mieltä olet erilaisista ruokapäiväkirjaohjelmista (tietokoneelle tai älypuhelimille)?
    Ovatko ne hyviä? Auttavatko ne ihmisiä ymmärtämään miten kannattaa syödä? Vai ohjaavatko ne liian kontrolloituun syömiskäyttäytymiseen?

    Mua kiinnostaisi erityisesti mielipiteesi sellaisesta ohjelmasta kuin MealTracker (http://www.wellnessfoundry.com/tuotteet, http://www2.mealtracker.fi/lang-fi). MealTracker:ssa erikoista on se, että annosten tiedot syötetään valokuvina, ei tekstinä. Sitten ravitsemusalan ammattilainen kommentoi käyttäjän syömistä.

    Mitä mieltä olet tästä? Voisiko tällainen konsepti toimia?

    VastaaPoista
  14. Moi,
    tuolla on muuten tuollainen "Lukijoiden ajatuksia" osio - ehkä vähän jemmassa - missä näitä irrallisempia kyssiä voi heittää jatkossa :)

    Ohjaajallehan kaikki tieto aina auttaa, mutta pohdin lähinnä onko niistä itselle hyötyä ilman ohjaajaa. Monesti ne alussa auttaa hahmottamaan syömisen realismia pidemmällä aikavälillä että oppii näkemään omaa syömistä ehkä ilman ruuusunpunaisia laseja - näkee paremmin pidemmän aikavälin syömisen laadun, rytmit jne. Samoin hyötyä voi alussa olla syömisen suunnittelumielessä (ohjelman toiminnallisuudesta riippuen).

    Mutta sitten jossain vaiheessa kaikissa koittaa vaihe kun kirjaus/seuranta alkaa vahvistamaankin kontrollielementtejä liikaa. Ja usein asiakas kyllä huomaa ihan itsekin tämän vaikutuksen - se on aika lopettaa ohjelman käyttö ja alkaa soveltamaan ilman ohjelmaa niitä samoja oppeja. Aluksi vaikka pätkissä ilman ohjelmaa ja sitten hiljalleen enenevästi.

    Noin yleissääntönä sanoisinkin että ohjelmia voi käyttää mutta niistä pitää melko pian myös oppia irti. Ongelma on, että ohjelmat tuovat turvan tunnetta ja niihin hirttäydytään liian pitkäksi aikaa jolloin joustavuuden ja kehon kuuntelun kannalta keskeiset asiat jäävät oppimatta ja jatkoennusten on heikko.

    Mealtracker on minusta enemmän ohjaajan työkalu kuin itsekäytön työkalu koska siinä ei voi oikein suunnitella syömistä ja se antaa vähänlaisesti palautetta ilman ohjaajaa. Mutta ohjaajan kanssa ihan hyvä seurantavaihtoehto.

    VastaaPoista