Uutuuksia ja kytköksiä

Uutuus on hernepohjainen elintarvike ja kytkös on minulla. Näinä avoimuuden aikoina ajattelin todeta, että minulla on nyt taloudellinen sidos. Olen osakas Nofu:ssa, joka valmistaa hernepohjaisia ruokia. Asian kertominen menee yksiin Ateria 2011 messujen kanssa, jossa asia ilmenee muutenkin. Ja koska tuote ei ole aiemmin ollut esillä niin en ole kokenut, että asian esiinnostaminen olisi ollut tarvittavaa.

Tarina menee näin:

Olimme keväällä 2010 tulossa Ruokastategia -työryhmän tapaamisesta ja kuskasin ryhmän jäsentä sekä melkoista ideoiden Tonavaa Marko Parkkista kotiin:

Marko: "Kuule, mitäs mieltä sä olet kun meillä on lähtenyt yksi idea liikkeelle. Kun tässä ruokastrategiassa kaikilta kanteilta törmätätään koko ajan kasviksiin, kotimaiseen ruokatuotannon innovointiin, lähiruokaan ja proteiiniin niin mä olen miettinyt että kun tuota kotimaista hernettä käytetään lähinnä rehuksi niin jos siitä alkaisikin tekemään ruokaa"

Patrik: Ei hitto miten yksinkertainen mutta loistava idis! Siinähän yhdistyy kaikki keskeiset teemat ja trendit syömisessä. Jos saatte sen maistumaan hyvältä eikä se pieretä mahdottomasti niin vaikuttaa kyllä voittavalta konseptilta.

Sitten asia painuikin minulta unohduksiin, kunnes vuoden 2010 lopulla Marko pyysi minua osakkaaksi mukaan yritykseen kun idea oli edennyt pidemmälle ja siitä näytti olevan kehkeytymässä jotakin. Ja minä tartuin tilaisuuteen.

Miksi?

Olen pitkään halunnut nähdä oman alani tuotteen kehittymisen ideasta tuotteeksi - kun on paljon ravitsemuksen kanssa tekemisissä niin on aikamoinen aukko olla tietämättä mitkä tekijät voivat määrittää mitä ruokia kuluttajille ja kaupoille lopulta päätyy ja millä ehdoilla. Ja varmaan koko prosessissa olisi paljon opittavaa, jota ei pelkästään näe konsultoivan asiantuntijan näkökulmasta vaan olisi hyvä olla enemmän sisäpiirissä. Ja itse asiassa jo tässä vaiheessa koen, että olen saanut paljon uutta tietoa ruokasysteemeistä monella tasolla.

Näitä tilaisuuksia päästä mukaan uuteen tuotteeseen on ollut vuosien aikana lähemmäs kymmenkunta mutta koskaan tuotteiden konsepti ei ole ollut sellainen, jonka takana voisin seistä 100%:sti - mikä on välttämätöntä. On selvää, että mahdollisuuksien tarjoamisen takana on ravitsemusosaamisen lisäksi uskottavan julkisuusmielikuvan hakeminen tuotteelle ravitsemusasiantuntijan mukanaololla - mutta yhtälailla minun uskottavuuteni kannalta jatkossa on keskeistä, etten joudu myymään mitään omista arvoistani. Ja tässäkään en näe riskiä, että muuttaisin ajatuksiani mutta kaikkihan tapahtuu mielikuvilla - jos tulee mielikuva arvojeni myymisestä niin se riittää, tapahtui sitä oikeasti tai ei. Siellä aiemmissa mahdollisuuksissa oli mm. ravintolisiä, ruokia, hyvinvointijuomia ja laihdutustuotteita eli ei näiden kohdalla juurikaan tarvinnut miettiä osallistumista. Itse asiassa olin jo aika pitkälle ajatellut, ettei sellaista tuotetta varmaan voi ollakaan, jossa pääsisin tämän prosessin näkemään. Mutta kah, niinpä vain tuli.

Noh, entä raha. Tuotteelle ja yritykselle taloudellinen kannattavuus on toki tärkeää. Itselläni se ei nyt vaan ole tärkeimpien motiivien joukossa vaikka mieluumminhan sitä lotossakin mieluummin voittaa kuin häviää.

Miten se vaikuttaa objektiivisuuteeni?


Vastaus jää nähtäväksi. Itse tietysti olen sitä mieltä ettei mitenkään ja olen oikeastaan enemmän huolissani siitä, että ryhdyn varovaiseksi sanomaan mitään kasviksista, joukkoruokailusta ja sen sellaisesta joka liippaa asiaa. Vähän sama juttu kuin varsin hiljaa olen siitä, että minusta tulevaisuuden asiakasohjaus on perinteisen asiakasvastaanoton yhdistäminen some-nettiohjaukseen - mutta Kiloklubin takia tästä en viitsi elämöidä.

Keskeistä tietty on, ettei tuotteen keskeisissä elementeissä ole mitään mitä olen ravitsemuksellisesti vastustanut ja päinvastoin siinä on paljon sellaista mistä olen jo vuosia puhunut muutenkin. Joten minkään ei pitäisi muuttua. Katsotaanpa avainsanoja, jotka minä nostaisin esiin:

- kasvistuote: luulenpa saaneeni vuonna 2007 tunnustuksen Kotimaisilta Kasviksilta juuri siksi että olen pitänyt kasviksia aivan keskeisenä hyvän syömisen tekijänä. Ei uutta tässä.

- kypsennetty kasvistuote: olen monesti todennyt, että ihannetilanteessa monenlaisia asioita syötäisiin raakana ja myös kasviksia. Mutta kun otetaan maku ja joustavuus yms. sellaista mukaan niin se ei vaan aina ole mielekästä. Kasviksissakin riittää kun osa tuoreita niin osa voi olla käsiteltyjä (en äkkiseltään löytänyt mielipiteen vahvistavaa linkkiä..). Falafelit ovat monella tapaa hernetuotteiden tapaisia ja niitä olen ennenkin pitänyt hyvinä.

- hernekasvit ravitsemuksessa: tämä kertoo paljon. Herne ja kikherne on toki eri asioita, mutta ei nyt niin kovin...

- proteiini: olen korostanut proteiinin riittävää saantia painonhallinnassa ja ylipäätään syömisessä jo pitkään.

- kotimaisuus/lähiruoka: en ole tätä kummemmin koskaan korostanut. Pidän tätä ruokakulttuurin kannalta hyvänä juttuna, mutta ravitsemuksellisesti sen verran pienenä tekijänä etten ole juuri kokenut tarpeelliseksi sitä korostaa.

- lisäaineeton: en ole pitänyt tärkeänä tai keskeisenä. Toki ihannemaailmassa turhat lisäaineet tiputetaan pois, mutta yhtälailla on ärsyttänyt viime aikojen yliampuvat lisäainepelot ja -jutut. Lähtökohtaisesti lisäaineet kohtuullistuu perusjärkevillä raaka-aineilla ja ruuan valmistamisella. Luulenpa jatkossakin korostavani näitä lisäaineiden sijaan.

- joukkoruokailu/kasvikset joukkoruokailussa: tuotehan alussa hakee jalansijaa joukkoruokailuista. Näiden laatua ja etenkin kouluruokailun osalta parannuksia olen monen muun toimijan tavoin toivonut pitkään. On mielestäni tärkeää miten kasviksia (ja kaikkia muitakin ateriaosia) saadaan koululaisille maistuvassa muodossa - mutta toisaalta olen ollut aika varauksellinen kasvisruokapäivää kohtaan sen "pakottavuuden" vuoksi ja toisaalta pelossa että jos ne ruuat on huonoja niin kasvisten mielikuva vain heikkenee.

Mutta noin isossa mittakaavassa ei tuossa ristiriitoja oikein ole. Jos minusta kehkeytyy yhtäkkisesti lähiruuan ja lisäaineettomuuden hehkuttaja, niin sitten on minusta ihan aiheellista kysyä intressejäni. Niin tai näin, asia on nyt tiedotettu.