Miten intuitiivinen syöjä olet?

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Laihdutus pysyvästi tehdään näin - perässä vaan ohjeiden mukaan

Olen kirjoittanut tähän mennessä kolme kirjaa laihdutuksesta ja painonhallinnasta. Ei-lukijatyypeille ajattelin tiivistää kirjojen annin lyhyesti, niin saadaan loppuosakin kansaa hoikistumaan :) Eli laihdutus pysyvästi menee näin.

1) Pohdi oletko puhki, umpistressaantunut tai koetko elämän mielekkyyden muuten vain kyseenalaisena. Ala selvittää tämän vyyhden taustoja ja ratkaisemaan hiljalleen ongelmia: väärä työ, huono parisuhde, uni, elämänasenne, kohtuuttomat vaatimukset jne.. Jotenkin ihmiset eivät sisäistä näiden painovaikutusta, mutta ytimekkäästi voi todeta että ne helposti torpedoivat koko laihdutuksen vaikka syömisessä ja liikunnassa yrittäisikin. ÄLÄ ohita unenpuutetta, stressiä tai mielialaongelmia jos niitä tunnistat - ja ei haittaisi peilata ulkopuolisilla asiaa koska ei niitä aina itse tunnista. Jokin kiinnostuksen kohde (ihmissuhde, harrastus tms.) on liki välttämätön ja terapia/työnohjaus aina suositeltavaa jos ongelmat tuntuu ratkaisemattomilta.

2) Pidä huoli, että syöt vapautuneesti ja syyllistymättä. Jos et sitä tee, niin opettele se. Ei helppoa alkuun, mutta välttämätöntä, sillä jatkuva morkkis ja kontrolli sekoittaa nälänsäätelyn täysin. Muistele elämäsi (mahdollisia) vaiheita, jolloin olet syönyt vapautuneesti ja hae niistä kokemuksista uskoa. Syö mielellään sen verran kuin haluat tai jos kontrolloit ruokamääriä alkuun niin opettele se myöhemmin. Kaikki mitä syöt olisi hyvä syödä hyvällä omallatunnolla - muutoin ne kielletymmät pitävät painoa yllä ahmimisina, ruokariippuvuutena ja repeilyinä. Syö ruokaa jota haluat syödä, ei ruokaa jota "pitäisi" syödä. Syömisen pitäisi olla kiva asia.

3) Opettele millä rytmillä ja minkälaisia määriä ruokaa sinun pitää syödä, ettei nälkäsi pääse koskaan kokemukseen "nyt on tosi kova nälkä" tai "pitäis äkkiä saada jotain syötävää" tai sitten niin, että kova nälkä on jo kääntynyt mieliteoksi "ei mulla nälkä ole, mutta jotain tuli silti syötyä". Niin kauan kuin näitä kokemuksia tulee useammin kuin 1-2 kertaa viikossa on tässä korjattavaa. Yleensä syynä on liian kevyt aamiainen, liian kevyt lounas tai liian pitkät syömisvälit.

4) Vihanneksia, hedelmiä ja marjoja (ei peruna) kannattaisi syödä ainakin puoli kiloa ja mielellään lähemmäs kilo päivässä. Kaikki keinot, joilla saat kasviksia maistuvasti lisää ruokavalioosi ovat hyviä muutoksia. Opettele ne keinot, ei rehut maistu jos niitä ei tehdä itselle maistuviksi.

5) Syö päivässä vähintään 1, mutta mieluiten kaksi kunnon ateriaa eli lounas ja illallinen. Kunnon ateriat on osa hyvää nälänsäätelyä ja aterioilla syömisen laatu saadaan paljon helpommin monipuoliseksi ja hyväksi kuin välipaloilla.

6) Koita siinä muussakin syömisessä pitää edes jotain tolkkua. Hyvä nyrkkisääntö on, että niin kauan kuin syöt enimmäkseen ruokaa etkä jotain epämääräistä herkkua, härpäkettä tai ultrakuorittua ravintoa et voi mennä pieleen. Mehuja ja limuja ei kannata ihan tolkuttomasti litkiä. Jos olet kiinnostunut tarkemmin näistä asioista, niin huomioi ja paranna. Jos pikkujutut ei nappaa niin anna olla.

7) Etsi mielekäs tapa olla aktiivinen elämässäsi. Kivoja liikuntaharrasteita kannattaa etsiä ja löytää. Kalorikulutusta liikunnasta on turha saalistamalla saalistaa vaan niitä pitäisi kulua osana mielekästä puuhaa se mitä kuluu. Toivoisin jokaisen löytävän erilaisia mukavia kuntoliikkumistapoja, mutta vaikka niitä ei löytyisi tai mahtuisi niin jotain kiinnostavaa pitää olla, joka pitää mielen ja kehon aktiivisena ja pyllyn pois sohvasta. Eräs asiakas aloitti haaveilemansa kuoroharrastuksen äskettäin - sekin on aktiivisuuden lisäämistä elämässä.

Siinä se aika pitkälle on. Jos koet painonhallinnassa ongelmia, niin parantele näitä kunnes ne ovat kunnossa. Paljon muutakin voi tehdä, mutta ei todennäköisesti tarvitse tehdä.  Sairaudet ovat asia, johon en monimuotoisuudessaan ottanut kantaa mutta toki ne tuovat oman lisänsä asioihin.

Vuoden verran tuossa opettelussa helposti menee. Varsinkin kohdissa 1 ja 2 jos ne on pielessä. Mutta jos nyt aloittaa niin vuoden päästä asiat voi olla paljon paremmin :)



Ylläkuvatut painonhallinta keinot.. (vastaa useampi sopiva)



30 kommenttia:

  1. Kaikki kolme kirjaa lukeneellekin tämä tiivistys on aivan erinomainen muistutus asioiden tärkeysjärjestyksestä. :) Tähän on helppo palata aina, kun päässä on sekamelska.

    VastaaPoista
  2. Voin sanoa, että toimii :)
    Ei ehkä ole maailman "helpoin" ratkaisu kun vaatii vähän ajattelemistakin, mutta eipähän tarvitse kiduttaa itseään nälällä tai muulla dietillä.

    Terveisin -20kg ja toivottavasti joskus vielä tuleva ravitsemustieteitten opiskelija...

    VastaaPoista
  3. Juuri näin! Itse olen onnistunut ja onnistumassa parhaillaan juuri näillä ohjeilla. Lopetin kaikenlaisen kuuriajattelun, syön todella paljon (ehkä plus miinus 2000 kcal päivässä), rehuja kuluu kilo päivässä, juuri mitään kevyttuotteita ei minun keittiössäni nähdä ja harrastan liikuntaa siksi että siitä tulee hyvä olo ja haluan joskus olla niin hyvässä kunnossa kuin vain mahdollista! Loistava resepti. Olo on hyvä ja energiaa riittää treenamiseen. Paino putoaa sopivan rauhalliseen tahtiin.

    Voi kumpa useampi ikuinen laihduttaja, joka kituuttaa pienillä syömisillä, vaan USKOISI ja KOKEILISI rauhassa näitä ohjeita. Usein lehdissä olevat ravitsemusasiantuntijoiden ohjeet jo kuulostavatkin valmiiksi niin tylsiltä, ettei niitä kukaan viitsi noudattaa: "Valitse juustoista vähärasvaisia (alle 17 % rasvaa), leivälle vain sipaisu kasvimargariinia, leikkeleistä vain kevyitä, käytä vain rasvattomia ruoanlaittomenetelmiä...blaa blaa...". Kieltoja ja rajoituksia ja ikävää tylsää syömistä. Onneksi on tämä Patrik Borg, idolini :)

    VastaaPoista
  4. Mä allekirjoitan proffan kuudesta teesistä kaikki paitsi kohdan 2:
    "Syö sen verran kuin haluat ja kaikki mitä syöt olisi hyvä syödä hyvällä omallatunnolla. Syö ruokaa jota haluat syödä, ei ruokaa jota "pitäisi" syödä."
    Jos ihminen kamppailee paino-ongelmien kanssa, se yleensä johtuu siitä, että hän haluaa syödä liian paljon ja vääränlaisia ruokia. Ei silloin voi ohjeistaa syömään niin paljon kuin haluaa ja sitä ruokaa, jota haluaa. Niillä keinoinhan sitä alunperin on lihottu!

    Lisäksi tuo kohta 2 on ristiriidassa kohtien 4,5 ja 6 kanssa ;)

    Muilta osin tuo lista on todella hyvä. Se pitäisi laittaa jonnekin talteen ja lukea läpi joka viikko, jottei pääse takertumaan lillukanvarsiin. Ravitsemuksesta puhutaan nykyään mediassa niin sensaatiohakuisesti, että siinä on jo skeptikko-insinöörilläkin vaikeuksia pitää järki kädessä!

    VastaaPoista
  5. "Jos ihminen kamppailee paino-ongelmien kanssa, se yleensä johtuu siitä, että hän haluaa syödä liian paljon ja vääränlaisia ruokia. Ei silloin voi ohjeistaa syömään niin paljon kuin haluaa ja sitä ruokaa, jota haluaa. Niillä keinoinhan sitä alunperin on lihottu!

    Lisäksi tuo kohta 2 on ristiriidassa kohtien 4,5 ja 6 kanssa ;)"

    Hyvä kun kommentoit - tuskin olit ainoa joka tätä mietti. Tarkoitan sen niin, että kohdat 4,5,6 toteutetaan kohdan 2 ehdoilla, niin ristiriitaa ei tule :) Eli opetellaan keinot syödä tasaisemmin, syödä enemmän kaviksia ja ehkä muutenkin tuunailla syömistä, mutta ei silti suostuta tekemään mitään ikävältä tuntuvaa ja ruuan maun kanssa ei tehdä kompromisseja. Toki jos ei mitään muuta kun kaikki on nyt niin lystiä, niin silloin ei laihdu. Mutta jos lähtee hakemaan muutoksia mutta omien mieltymysten ehdoilla, niin silloin kyllä aina on paljonkin muutospotentiaalia olemassa. Ja tätä tarkoitan.

    Eli toki ruokavaliota pitää muuttaa. Mutta ruuan määrää ei tarvitse. On turhan yleinen käsitys, että paino-ongelmista kärsivät söisivät ylipäätään enemmän ruokaa (määrällisesti) tai söisivät huvikseen. Mutta kyllä se kaikki lähtee laadusta ja rytmistä ja määrää ei niin tarvi hallita. Asiakaskokemuksen lisäksihän on ihan tutkimuksiakin joissa nähdään että laihdutaan ihan hyvin vaikka ihminen syö sen verran kuin haluaa.

    VastaaPoista
  6. Heh, kyllä mä arvasin, että sä tarkoitit sen tuolla tavalla - ja olen asiasta samaa mieltä.

    Mutta olen eri mieltä siitä, miten asia pitää muotoilla lauseiksi.
    Vastauksessasi käyttämät sanamuodot ovat paremmat. Siinä et enää sanokaan, että saisi syödä ihan mitä vain ja ihan miten paljon vain kuten alunperin sanoit, vaikket sitä oikeasti tarkoittanut :)

    VastaaPoista
  7. Tattis tästä. Vaikka nämä voi tuntua sanakikkailulta niin oikeasti törmää turhan usein siihen että tämä ajatukseni ymmärretään tuolla syö-mitä-huvittaa -tavalla vaikka miten luulen kertovani myös tarpeellisista muutoksista. Että kyllä tässä viestin tiivistämisessä on yhä hiottavaa...

    VastaaPoista
  8. Se on se ihmisluonto...ymmärtää niin kuin haluaa ymmärtää...ravitsemusterapeutti sanoi, että mun pitää syödä kokonainen suklaalevy hyvällä omallatunnolla, jos niin haluan :D

    VastaaPoista
  9. Hei, jojo-laihduttajana kysyisin sinun mielipidettäsi rasvoista? Varmasti olet ottanutkin jo kantaa kuumaan rasvakeskusteluun, mutta en ole vielä ehtinyt tutustua tähän sivustoon tarpeeksi.

    Omistan kirjasi Rentoa Painonhallintaa ja se onkin erittäin hyvä opus, mutta siinä ainakin kehoitat valitsemaan kaikki maitotuotteet vähärasvaisina. Mikä on mielipiteesi tällä hetkellä? Nimittäin pitkään painon kanssa taistelleena ( lasten syntymien jälkeen paino on laskenut vain erittäin niukkakalorisella Painareiden dietillä ja kivunnut luonnollisesti pian takaisin), annoin vihdoin vapauden syödä mitä mieli tekee. Kevyt tuotteet vaihtui rasvaisiin, rasvat päästin pannasta, aloin käyttämään kaikenmaailman superfoodeja, tuplasin kasvikset, lisäsin protskua, pähkinöitä yms. Pyrin muuttamaan ruokavaliotani ylipäätään laadukkaammaksi. Lopputulos: hiukset ja iho kyllä kiittivät ja olen pysynyt terveenä, mutta paino nousi raketin lailla! Tietenkin. Sain niin jumalattomasti ylimääräistä energiaa että sillä olisi lämmittänyt koko huushollin! Liikunta kuitenkin oli sellaista on/off jumppailua ja kävelylenkkejä.

    Homma on alkanut järkevöitymään vasta kun olen alkanut merkitsemään syömisiäni ja liikuntakertojani kalorilaskuriin. Kalorilaskuri antaa myös inhimilliset rajat mitä tulee kaloreiden saantiin ja sen puitteissa homma ei lähde lapasesta, vaan päiviin mahtuu myös väljää syömistä, eli herkkujakin. Mielestäni ei kaikille laihduttajille vain sovi se että aletaanpas vapaasti syömään mitä mieli tekee koska se lipsahtaa niin helposti juuri siihen ajatteluun että okei, pizzaa tekee mieli joka päivä joten antaa mennä vaan. Me "ruokavammaiset" ollaan myös niin taitavia huijaamaan, että joku syö pizzansa joko ultrakevyenä ja syökin sitä sitten tappiin asti, tai sitten niinkuin minä, kalliit luomu juustot päällä ja kuvitellen että kroppa saa siitä vain niitä ravinteita, kalorit on sivuseikka. Sitten ihmetellään kun paino ei laske.

    Uskon että jokainen laihduttaja tietää mitä tarkoitat syö-mitä-huvittaa-periaattella ja niinhän se pitäisi mennäkin. Elämä on liian arvokasta ja on ajanhukkaa kytätä koko ajan syömisiään. Hassua että niinä viikkona kun olen kiireinen enkä ajattele syömisiäni, paino laskee ja päinvastoin :-D Ihmisen mieli on kummallinen ja painon kanssa kamppailevien pitäisi yhä enemmän hakea apua esim. NLP-terapian kautta ongelmaansa, kuin että raivon vallassa yritetään muuttaa ruokavaliota.

    Kiitos hyvästä blogista :-)

    VastaaPoista
  10. Asiaa. Erityispisteet "härpäke"-sanan käytöstä. :D Välillä tuntuu, että työssä saa tsempata ihmisiä lähinnä uskaltamaan syömään kunnon ruokaa. Joskus tulee myös fiilis, että paljastaa taikatemppujen teon, kun hahmottaa, kuinka paljon kaiken maailman mässyssä on energiaa verrattuna perusruokiin.

    Yksi hyvä lisäys olisi myös: tee ruokaa. Jos et osaa, opettele.

    VastaaPoista
  11. Juurikin näin! Mielestäni ruokavalioon pitää kiinnittää huomiota, mutta sen ei pitäisi tuottaa stressiä. Pitää aloittaa pienistä muutoksista, jolloin pystyy pitämään helpommin uuden suunnan.

    Tapaan työssäni liikunnanohjaajana ihmisiä, jotka liikkuvat paljon, mutta eivät laihdu. Sanonkin heille, että liikunta toimii vain painonpudotuksen tehostajana. Suurin merkitys on ruokavaliolla.

    VastaaPoista
  12. Tattis kommenteista!

    Leena, loistava lisäys ja todennäköisesti ainoa olennainen mikä listasta oikeasti puuttuu. Parempana päivänä olisin muistanut sen laittaa. Mutta taidan sen lisätä sinne joskus ja laittaa kiitokset sinulle siitä. Sillä se on just niin, että jos ihminen ei tee ja osaa tehdä itse ruokaa, niin ei laihduttamisesta tule kyllä mitään.

    VastaaPoista
  13. Juuri näin! Äänestin helppoa sekä yksinkertaista, mutta vaikeaa.

    Yksinkertaista se on, mutta hirmu vaikeaa silloin, kun syömisesi on sekaisin etkä ole saanut itseäsi tsempattua alkuun. Alkuun päästyä se onkin sitten helppoa.

    Millähän niitä alkuja saisi? Itselleni kimmoke tuli telkkuohjelmasta, jossa oli mies, joka oli laihduttanut minulle sopivalla tavalla ja ennenkaikkea - hän oli tehnyt sen jo kaksi vuotta sitten ja paino oli pysynyt alhaalla:)

    Liikkuminen ei minullakaan laihtumiseen auttanut, uskon syöneeni vaan sitten vähän enemmän kun olin kävellyt 12 km lenkkini - eikä muuten estänyt nousua. Edellisen kerran laihdutettuani lisäsin ja lisäsin liikuntaa, kun paino alkoi nousta - en vaan uskonut, että syy on siinä mitä menee suusta sisään.

    Toisaalta kun aloitin laihduttaa ns. hyötyliikunta ei tuntunut vaikuttavan mitään, mutta sauvakävelylenkillä käynti tehosti painonlaskua.

    Tällä kertaa tähtäsin koko ajan laskun jälkeiseen aikaan - itselläni paino putosi 'liian nopeasti', mutta ajattelin koko ajan, että vähintään sen vuoden projekti kestää ja jatkan edelleen tarkkailua, en anna painon nousta yhtään.

    VastaaPoista
  14. Kiitos jalleen mielenkiintoisesta ja ajatuksia herattaneesta blogitekstista! Osin kirjoitustesi ansiosta olen saanut painoni putoamaan ilman tarinanalkaa ja huonoa omatuntoa, seka samalla vuosia vaivanneet vatsavaivat ovat vahentyneet huomattavasti.

    Pakko on kuitenkin kommentoida tata anonyymin kommenttia:

    "syön todella paljon (ehkä plus miinus 2000 kcal päivässä), rehuja kuluu kilo päivässä, juuri mitään kevyttuotteita ei minun keittiössäni nähdä"

    Nain sita vaan ihmiset on erilaisia, minulle 2000kcal paivassa tarkoittaa jokaikisen suupalan punnitsemista (jopa kirjaimellisesti) ja lahes rasvatonta ruokavaliota. Mitenkaan pain ajatellen en voi sanoa syovani todella paljon, ennemmin kuin lintu! Enka ole mikaan bodari, vaan liikunnallinen 60-kiloinen nainen.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi, rasvan lisäys saattaisi auttaa kummasti siihen, että 2000 kcal päivässä tuntuisi riittävältä. Erittäin vähärasvainen ruokavalio ei nimittäin pidä nälkää. Kannattaa kokeilla esim. tuota Patrikin oikealla palstalla linkkaamaa Kiloklubin laskuria ruokavalionsa laadun tarkistamiseen - saatat yllättyä!

    VastaaPoista
  16. Järkevää kaikki tyynni, ja toimiikin... Mulle itselleni jutun juuri on ollut 1- ja 2-kohtien tajuaminen. On vienyt vuosia oppia himmaamaan työssä ja kohtelemaan itseään edes puoliksi niin hyvin kuin niitä muita ihmisiä joista välittää... Kun sain joku aika sitten hyvän valmentajan apua liikunta- ja ruoka-asioihin, hämmästyin sitä, miten paljon opettelemista oli siinä, että muistaisin syödä tarpeeksi enkä laiminlöisi aterioita. Vuosien matkatyö oli tehnyt tuhojaan ruokatavoissa. Vieläkin on vaikea joskus muistaa että ei ole mitään hienoa siinä että jää ateria välistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä, Iloinen! Olet kaiken hyvän arvoinen. Menenpä tästä lueskelemaan blogiasi, se nimittäin näyttää vallan mainiolta <3

      Poista
  17. UUTINEN:
    http://yle.fi/alueet/savo/2012/04/syomista_tarkkailemalla_ei_laihdu_3400421.html

    :D

    VastaaPoista
  18. noi on kyllä varmasti aivan tosia mutta todella haasteellisia kohtia!
    niinku masennus ja stressi toki vaikuttaa, mutta aina niitä ei saa korjattua siinä hetkessä, ja silti painoa haluaisi tiputtaa :S itsellä esim. on työ joka ahdistaa tosi paljon mutta hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole ellen halua olla työtön (en halua).

    VastaaPoista
  19. Moikka.Täällä yksi normaalipainon sisällä laihduttaja/keventäjä. Kun on bmi tuolla ylärajalla, niin pullukkahan sitä jo on normiliikuntaa harrastava. Nyt kuitenkin noista teeseistä,että joo,ahdistus ja stressi on laihduttajan pahin vihollinen numero 1. Toinen on hampaat irvessä kävi kuinka kävi. Itselläni yritykset saada nämä ylimääräiset 5 kiloa pois kaatuvat lähes aina siihen stressaantumiseen siitä kun en yksinkertaisesti pysty noudattamaan jotain minimalistista dieettiä. Nyt päätin karistaa syksyllä tulleet kaamoskilot tällä Jutan dieetillä. Nälkä on ollut ihan hirveä,ja päänsärky. Huomaan että nyt on pakko heivata se mäkeen ja alkaa syömään mitä minä haluan eikä mitä Jutta haluaa. Eli ihan omanlainen aamiainen jotta jaksan herätä joka aamu viideltä ja polkea 10km työmatkan. reilu välipala että jaksan lounaaseen, hyvä lounas ja vielä pieni välipala ennenkuin lähden kotimatkalle.Muuten olen ihan naatti kun pääsen kotiin ja ahmin kaiken mitä jääkaapista löytyy tai en jaksa syödä mitään kun vain kaatua sänkyyn. Päivällisellä jotain hiilaria myös että jaksaa illalla harrastaa ja joku iltapala että jaksaa nukkua. Eli 6 ateriaa yhteensä. Kuulostaako paljonta? Jos päivällinen menee myöhäiseksi ja on tuhdimpi,niin iltapalaa en tarvitse. Se vaan että mun ikäinen (46)kun laihduttaa normaalipainon sisällä, saa syödä aika vähäsen kerralla. Nuo pullat ja karkit minun on ollut pakko heivata aluksi kokonaan pois,opettelen kohtuullisuutta sitten kun tunnen olevani vahvoilla.

    VastaaPoista
  20. Ykköskohta ongelmana... eli lähinnä se, että olen ehdottoman ilta- ja yövirkku, mutta työt pitäisi tehdä virka-aikaan. Aamupäivän sitten ahdan itseeni ruokaa ja kahvia pysyäkseni hereillä. Aina silloin, kun olen voinut elää oman luontaisen vuorokausirytmini mukaan, olen laihtunut. Jotain ruumiillista työtä olen huomannut pystyväni tekemään unenpöpperössäkin, mutta kun tämä on toimistossa istumista ja ajattelua.

    Tilanne pännii etenkin siksi, että sisältöntä puolesta työn voisi tehdä mihin vuorokaudenaikaan tahansa; työnantaja vain ei sitä suvaitse. Ikää on jo 50 vuotta, mikä tarkoittaa käytännössä, että työpaikkaa ei niin vain vaihdeta enää. Yritän kyllä koko ajan. Uuteen työhön pääsyssä tuskin on nämä liikakilotkaan avuksi?

    Ihanteellinen olisi tilanne, jossa nukkuisin jonnekin kymmeneen, sitten päivänvalolla toimittelisin koti- ja kauppa-askareet ja ulkoilisin, ja illaksi istahtaisin työn pariin.

    Työn sisältö on jokseenkin ok, tuntuu vain että tämä omaan luontaiseen rytmiini soveltumaton työaika vielä tappaa minut. Melatoniinia nappaan illalla, aamulla sitten kahvia, kirkasvaloa ja sitä ruokaa (paljon), niin jotenkin pärjäilen, mutta luonnottomalta tuntuu.

    Mitähän tässä nyt sitten tekisi?

    VastaaPoista
  21. Tämä blogi on niin täyttä asiaa! Kohtasin itseni ja kiloni silmästä silmään 5v sitten, 30 kg sitten. Ekat 15-20 kg humahtivat aika nopeaankin alas, loput sitten tässä vuosien varrella. Liikun paljon ja toden totta -syönkin oikein. Kaikista ihmeellisintä tässä matkassa on ollut se hetki kun ymmärsin, että teen nykyään AUTOMAATTISESTI oikeat valinnat syömisten suhteen. Se oli joku ihan tavallinen arki-ilta kun tämän ymmärsin. Toinen vastaavanlainen hetki oli se kun ymmärsin, ettei tämä olekaan mikään "kuuri" vaan tämä on nyt tätä ja tätä tämä tulee olemaan loppuelämän. Se oli aika vapauttavaa. Väitän, että punainen lanka koko remontissa on ollut se, että missään vaiheessa (paitsi ihan alussa) en ole kieltänyt itseltäni mitään. Voin napata pari palaa suklaata vaikka joka ilta jos niin haluan. Siitä tiedän, että tämä tulee jatkumaan.
    Suurin kysymys on kuitenkin se, että mitä on tapahtunut pääkopassani viiden viimeisen vuoden aikana? Mikä on tehnyt minusta, entisestä sohvaperunasta, liikkuvan, aktiivisen ja hyvinvoivan? Se on suurin mysteeri.

    VastaaPoista
  22. Miksi peruna on pahasta laihduttajalle? Eikö nuo pastat ja riisit ole pahempua?

    VastaaPoista
  23. Olen pari vuotta yrittänyt taiteilla ruoan ja ruoka-annosten kanssa laihtumatta yhtään...Usein, kun on ollut ns. terveellinen annoskoko, olen jäänyt nälkäiseksi. Annoksen on oltava iso ja ruoan mielellään lämmintä, ennen kuin tunnen syöneeni - paljon kasviksia ja riittävästi proteiinia, mikä ei aina onnistu. Tänään oli lounasruokalassa kalkkunan lehtipihvi (kamalan ohut...) ja onneton salaattivalikoima, joten otin lisäksi hiukan riisiä. Ja pienen palan ruisleipää, mitä en myöskään yleensä syö (työterveyshuollossa kielletty). Töihin palattuani söin kollegan suklaalevyn...Kokonainen pizza (Kotipizzan) veisi nälän pitkäksi aikaa, ja pystyisin syömään ainakin puolikkaan lisää. Perhepizzastaisihelposti 3/4. Kylläisyyden säätely ei siis toimi. Vihastuttaa, että annosten kanssa pitäisi leikkiä ja jälkiruokakin on kielletty. Syön kunnon aamiaisen ja kunnon lounaan ja illalla laitan oikeaa ruokaa - kasviksia, vihanneksia, proteiinia. Silti on mielitekoja joihin kaatuu. Itse valmistetun hyvän ruoan tai ammattimaisen ravintola-aterian syöminen on ihanaa, ja ystävien kanssa syöminen ja viinin nauttiminen silloin tällöin on ihanaa.. Ja liikun mahdollisuuksien mukaan 2-3 kertaa viikossa. Ei kuulkaa ole helppoa keski-ikäisellä istumatyöläisellä ja kulinaristilla :( Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh - kuka sotki mun tekstin...Piti lukea "perhepizzasta menisi helposti 3/4"... :p Anne

      Poista
    2. Todennäköisin vastaus on, ettei se aamiainen ja/tai lounas olekaan ihan niin kunnollisia kuin luulet. Esim. lounaalla kuvailusi siitä, että hitusen riisin ottamista ja leipäpalasta pitää selitellä vaikka ne mahtuvat siihen ilman mitään selittelyjä.

      Jos heität tyypillisen syömisesi kellonaikoineen tuonne klo 16 mennessä, niin asiaa voi jo vähän arvioida.

      Poista
  24. terve , sain vinkin omalta liikuntavalmentajalta tulla katsomaan tänne , olen 37 v mies , 124kg , suht lihaksikas mutta iso vatsa , syöminen on ollut huonolla mallilla koska olen reissun päällä ollut ja liikunta nollissa . nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja työt vaihtunut niin että urheilen taas . kuukauden olen katsellut suurinpiirtein syömisiä ja urheillut mutta paino on ja pysyy ja usko alkaa mennä tähän syömiseen vaikka sanottiin että voi mennä kuukausikin ennen kuin lähtee . voisitko kommentoida ruokaani jotenkin . a-pala 2-3dl kaurap. , 2 dl ap mehu, 2dl mans. mehukeitto , 1 k-muna , 1 protskujuoma , 1 siivu j-uunileipä+marg+2 kinkkus . Lounas : salaatti ~100g , lihaa ~150g , lasi maitoa , keit vih ~150g . vp :omena , protskujuoma tai kreikkalaista jug + rahka 150g . Päiv.:saman tapainen kuin lounas . ip: rahka+ kreikkalaista jug , hedelmä . varmaan tosta jotain puuttuu mutta pääosin noin syön , vettä 4-6 lasia päivässä normisti , urheilut "päivittäin" 40-45 min reipas kävely + bodypump/circuit/sali/spinning 1h . missä menee väärälle raiteille . jos joku sanoisi että syö siihen aikaan sitä ja sitä niin varmaan söisin mutta muuten en osaa ilmeisesti syödä :(
    nimim. epätoivo alkaa vallata mielen

    VastaaPoista
  25. Oon niin kiitollinen Patrik näistä sun sivuista, ett jos joskus törmäisin suhun, tulisin halaamaan kovasti!!!!

    VastaaPoista
  26. En ole kaikkea näiltä sivuilta lukenut, paljon on materiaalia. Luen sopivina annoksina;-)

    Sitä vaan tulin sanomaan kun olen huomannut kuinka olen höynäyttänyt itseäni "korvaavalla ruoalla" esim terveelliset ja kevyet ja kieltänyt "kaikki muut". Se kun ei vie painonhallintaa ja hyvää syömistä eteenpäin, jos se on itsensä pettämistä sekä kikkailua.

    Syöminen ei ole silloin perusruokaa esim. Miten tämän selittäisin, tietysti pääasia että tämän itse olen ymmärtänyt. Ja tuo ymmärrys taisi lähteä jostakin Patrikin yhdestä lauseesta jossakin;-)

    En nyt osaa enempää selittää, mutta pääasia taitaa olla että ei kikkailuja, ei edes smootheja jos ne vievät minut raiteiltaan. Eikä myöskään laihduttamista. Aina kun meinaan mennä laihduttamisen ansaan, muistan ettei kannata. Tämä oivallus tuli kun ymmärsin ettei syömisongelmaisen kannata laihduttaa. Nyt ymmärrän sen syvemmin. Ja ahdistus helpottaa, aina kun muistan ettei tarvitse laihduttaa, vaikka tuo vaatimus kovalla paineella itselle tulisikin.

    Matka jatkuu...Toistoja, toistoja.... ;-)

    VastaaPoista