Ihmiset kuulemma tykkää Top-listoista joten täältä pesee.. Minun Top 5 listani siitä, mitä suomalaisten elämässä pitäisi parantua, jotta syömisemme paranisi muutamalla muutoksella mahdollisimman paljon. Lista perustuu pitkälti omiin kokemuksiin asiakastyöstä ja ylipäätään fiilikseen siitä missä suomalainen syöminen menee. Joukossa on aika isoja teemoja - ja siksipä hyvän syömisen edistäminen isossa mittakaavassa on niin hankalaa.
1) Syömisen ja ruuan arvostuksen kohoaminen
Minun päässäni tämä on kiistaton ykkönen, jonka kautta moni asia syömisessä oikenisi kuin itsestään. Osalle ihmisistä syöminen ja ruoka ei aiheuta mitään isompia tunteita eikä heillä ole mitään intressiä pohtia sen kummemmin mitä syövät - ja tämä olisi ihan fine, mutta valitettavasti ruokakulttuurimme on siinä tilassa että tänä päivänä välinpitämätön syöminen on melko automaattisesti huonoa syömistä. Vahingossa ei enää syödä hyvin.
Kaikenlainen kiinnostus ruokaan parantaa yleensä syömisen laatua ja on aihetta tutkittukin samoin tuloksin. Se on nyanssi onko kiinnostuksen takana maku, terveys, eettisyys, ympäristötietoisuus vai joku muu. Seurauksena on melkein aina tavalla tai toisella parempi syöminen. Välillä kuulen ihmeteltävän miten kokit, suklaapuotien pitäjät tai monet muut ruuan parissa puuhailevat ovat niin hoikkia - eivät he taida olla sen hoikempia kuin muutkaan mutta noin teoriassa se olisi melkein oletusarvo jos jotain eroa olisi. Kiinnostus ruokaan kun on sama kuin parempi syöminen.
Joku voisi kysellä myös eikö yhtä hyvin voisi sanoa että terveyden arvostuksen kohoaminen ajaisi saman asian. Epäilen ja en mitenkään innostu terveydestä itseisarvona. Mieluummin puhun syömisestä jonka mukana voi saada koko paketin hyvinvointia eli makua, sosiaalisuutta, jaksamista, hyvää mieltä ja myös terveyttä.
2) Elämän hallinnan parantuminen
Jos on mielialaongelmia, univelkainen, huonossa parisuhteessa, stressaantunut ja tunteiden patoama kimppu, joka antaa muiden höykyttää itseään ja kokee että elämä pitää elää just "tietyllä tavalla" niin ei hyvästä syömisestä tule yhtään mitään. Ja ei noiden kaikkien tarvitse olla samassa paketissa, ihan yksikin riittää vaikeuttamaan syömistä. Kaikissa tapauksissa elimistön stressireaktiot pitävät huolen, että nälkää ei joko ole tai vielä useammin se on kovempi kuin pitäisi ja mieliteot ovat lisääntyneet. Jos tunnepatoumat kanavoituvat syömiseen, niin ongelmat ovat toisessa potenssissa. Lisää tähän se, ettei aikaa, tilaa ja voimavaroja ehkä ole syömisen miettimiseen tai ruuan tekemiseen niin kasassa on paketti jossa syöminen on varmasti laadullisesti heikkoa.
Tämä on iso ongelma, jonka kaikki tietävät ja tunnistavat. Samalla se on niin iso ongelma, että sille on vaikea tehdä väestötasolla mitään, koska ratkaisut ovat niin isojen sosiaalisten ja kulttuuristen muutosten takana. Ei tässä yhteiskunta heti tule auttamaan vaikka terveystoimijat niin yrittävätkin, mutta onneksi asiaan voi aina herätä itse - mutta siihen pitää herätä, sillä moni sinnittelee syömisen kanssa ja kokeilee kaikenlaista kikkaa vaikka suurin ongelma on jokin elämän hallinnassa. Ja sille ei usein tehdä mitään, koska niiden takaa avautuu niin isoja teemoja: vaihtaako työpaikkaa, erotako, muuttaa koko elämänasenne tai opetellako sanoa suoraan mitä ajattelee.
Varsin usein ohjaan asiakkaani työnohjaukseen, terapiaan tai johonkin vastaavaan, koska siellä se isoin pullonkaula syömisessä voi ratketa - usein se myös auttaa. Ja jos asiakas kokee terapian/ohjauksen jotenkin leimaavana niin totean, että "jos se minusta olisi kiinni niin laittaisin jokaisen suomalaisen terapiaan". Ja olen sitä mieltä. Tai voisi aloittaa katsomalla Terapiassa -ohjelmaa, koska se on kuulemma hyvä. Niin tai näin, löytämällä sopivamman tavan elää syöminen asettuu automaattisesti usein paremmille urille.
3) Hyvinvoinnin kohoaminen syömisen ykkösmotivaatioksi
Olen monesti todennut että meillä on syömisessä kaksi ongelmaryhmää: ne joita se ei kiinnosta ja ne joita se kiinnostaa liikaakin (eli vetävät muutokset niin kovalla innolla että into lopahtaa ja mitään pysyvää ei jää). Näiden välissä ovat ne onnistujat eli syömisen parantamisesta kiinnostuneet, jotka eivät suostu kuitenkaan tekemään mitään niin dramaattista etteivät jaksaisi toteuttaa muutoksiaan pitempäänkin. Tämä oman hyvinvoinnin kuuntelu on pysyvän syömisen parantamisessa aivan keskeistä ja sanoisin että olemme siinä verrattain huonoja. Turhan helposti teemme tismalleen niinkuin joku sanoo tai haluamme esitellä muille laihdutuksen sankaritarinaa sen sijaan että vedettäisiin raja siihen, ettei tehdä mitään mikä ei tunnu hyvälle ja melko helpolle.
Hyvinvoinnin korostuminen ehkäisee ylilyöntejä eli liian isoja muutoksia, joita ei jaksetakaan ylläpitää. Puhutaan sitten liikunnan lisäämisestä tai ruokavalion parantamisesta, niin kaikkein yleisimmän ongelman voi tiivistää siihen, että tehdään jotain "tehokasta" ja "oikein" - ja sitten jos se tuntuu tylsälle niin into lopahtaa. Sen sijaan että käännettäisiin asia toisinpäin pohdittaisiin, että riittävän hyvä on riittävän hyvä - pääasia että se mitä tehdään ei ole tylsää ja itsellä on hyvä olla. Näin ne onnistujat syömisessä on Suomessakin rakennettu.
Hyvinvointihan ei todellakaan ole suomalaisten syömisessä mikään ykkösprioriteetti. Suomalaisten syömisen parantamisen ykkösmotiivit ovat ulkonäön paraneminen/laihtuminen ja terveys. Jos niiden saavuttaminen tarkoittaa jotain tylsää, niin sitten se vain on niin. Tai pahimmassa tapauksessa ajatellaan ettei tavoitteita voi saavuttaa kitumatta vähän. Ei näin. Ykköstavoitteen pitäisi olla oma olo. Jos olo huononee, joutuu miettimään älyttömästi, ei saa syödä mitä haluaa tai sen verran kuin haluaa niin ei siinä varmaan mitään hirveän hyvää muutosta olla tekemässä vaan ylilyöntiä.
Parhaiten syömisen muuttaminen menee yleensä niillä, jotka haluavat parantaa syömistä mutta omasta hyvästä olosta ei suostuta tekemään kompromisseja. Sitä ajatusta toivoisin enemmän.
4) Tila syömiselle
Haen tällä otsikolla rutiinia järjestää ruuan tekemiselle ja syömiselle aikaa, aterioilla istumista rauhassa ja mahdollisesti vielä seurassa. Näin syöminen tulee automaattisesti tasaisemmaksi ja rauhallisemmaksi jolloin syömisen kylläisyysvaikutukset pääsevät parhaiten esiin.
Jos aamulla herätään varttia ennen töihin lähtöä niin ihan turha luulla että siinä mikään nälkä herää. Ja jos siinä hötäkässä hotkaistaan joku jogurtti niin eipä siitä paljoa iloa kylläisyydelle ole. Jos työpaikalla ei ehdi syömään lounasta ajoissa tai ollenkaan, kun on liian kiltti sanoakseen "ei nyt" tai muka niin pirun kiireinen ja tärkeä henkilö, niin ongelmia on tiedossa. Jos kotona ei ehdi laittamaan ruokaa tai syömään kunnon ateriaa, niin itselle selityksiä siihen on varmasti monia - selityksestä huolimatta varsinainen seuraus on huonompi syöminen.
Eli se mitä oikeastaan toivoisin oli yleistyvämpi ajatusmalli, jossa syömiselle on aikansa ja paikkansa. Aamiaiselle herätään ja se syödään rauhassa, lounaalle on oma aika ja työpäivä rytmittyy sen mukaan ja illalla tehdään ruokaa ja syödään se yhdessä. Ei siitä kovin montaa vuosikymmentä ole kun niistä pidettiin tiukasti kiinni mikä näkyy vanhemmilla sukupolvilla yhä. Joskus 80-90 luvun vaihteessa rytmit alkoivat kuitenkin
levitä eikä ole mikään sattuma, että tismalleen samaan aikaan suomalaisväestön lihominen kiihtyi.
Oikeastaan tämä teema liittyy vahvasti sekä elämän hallintaan ja ruokakulttuuriin, mutta halusin nostaa sen silti erikseen, koska ateriarytmin tasaistaminen on keskeinen ja käytännöllinen osa hyvää syömistä, jota voi parantaa vaikka se elämänhallinta ja kyldyyripuoli vähän repsottaisikin.
5) Enemmän vihanneksia, hedelmiä ja marjoja
Listan hännänhuippuna saamme sitten ihan syömisen teknisempiä parannuksia. Monessa asiassa riittäisi parannettavaa, mutta kun tilaa on vain yhdelle niin ei se ole vaikea valita. Olemme EU:n huonoimpien kasvisten syöjien joukossa ja se näkyy terveydessämme ja painossamme. Tuplaamalla kasvisten saannimme pääsisimme Välimeren maiden tasolle, missä olisikin jo parempi olla. Puoli kiloa päivässä on hyvä minimitavoite.
No niin, siinä se TOP 5 lista minulta. Ja sitten jään odottelemaan lukijoiden omia TOP 5 listoja kommenttiosioihin...
________________________________________________________________________
11.8 2011
Teidän lukijoiden vastaukset galluppiin, joka oli tarkoitettu tähän teemaan.
1) Syömisen ja ruuan arvostuksen kohoaminen
Minun päässäni tämä on kiistaton ykkönen, jonka kautta moni asia syömisessä oikenisi kuin itsestään. Osalle ihmisistä syöminen ja ruoka ei aiheuta mitään isompia tunteita eikä heillä ole mitään intressiä pohtia sen kummemmin mitä syövät - ja tämä olisi ihan fine, mutta valitettavasti ruokakulttuurimme on siinä tilassa että tänä päivänä välinpitämätön syöminen on melko automaattisesti huonoa syömistä. Vahingossa ei enää syödä hyvin.
Kaikenlainen kiinnostus ruokaan parantaa yleensä syömisen laatua ja on aihetta tutkittukin samoin tuloksin. Se on nyanssi onko kiinnostuksen takana maku, terveys, eettisyys, ympäristötietoisuus vai joku muu. Seurauksena on melkein aina tavalla tai toisella parempi syöminen. Välillä kuulen ihmeteltävän miten kokit, suklaapuotien pitäjät tai monet muut ruuan parissa puuhailevat ovat niin hoikkia - eivät he taida olla sen hoikempia kuin muutkaan mutta noin teoriassa se olisi melkein oletusarvo jos jotain eroa olisi. Kiinnostus ruokaan kun on sama kuin parempi syöminen.
Joku voisi kysellä myös eikö yhtä hyvin voisi sanoa että terveyden arvostuksen kohoaminen ajaisi saman asian. Epäilen ja en mitenkään innostu terveydestä itseisarvona. Mieluummin puhun syömisestä jonka mukana voi saada koko paketin hyvinvointia eli makua, sosiaalisuutta, jaksamista, hyvää mieltä ja myös terveyttä.
2) Elämän hallinnan parantuminen
Jos on mielialaongelmia, univelkainen, huonossa parisuhteessa, stressaantunut ja tunteiden patoama kimppu, joka antaa muiden höykyttää itseään ja kokee että elämä pitää elää just "tietyllä tavalla" niin ei hyvästä syömisestä tule yhtään mitään. Ja ei noiden kaikkien tarvitse olla samassa paketissa, ihan yksikin riittää vaikeuttamaan syömistä. Kaikissa tapauksissa elimistön stressireaktiot pitävät huolen, että nälkää ei joko ole tai vielä useammin se on kovempi kuin pitäisi ja mieliteot ovat lisääntyneet. Jos tunnepatoumat kanavoituvat syömiseen, niin ongelmat ovat toisessa potenssissa. Lisää tähän se, ettei aikaa, tilaa ja voimavaroja ehkä ole syömisen miettimiseen tai ruuan tekemiseen niin kasassa on paketti jossa syöminen on varmasti laadullisesti heikkoa.
Tämä on iso ongelma, jonka kaikki tietävät ja tunnistavat. Samalla se on niin iso ongelma, että sille on vaikea tehdä väestötasolla mitään, koska ratkaisut ovat niin isojen sosiaalisten ja kulttuuristen muutosten takana. Ei tässä yhteiskunta heti tule auttamaan vaikka terveystoimijat niin yrittävätkin, mutta onneksi asiaan voi aina herätä itse - mutta siihen pitää herätä, sillä moni sinnittelee syömisen kanssa ja kokeilee kaikenlaista kikkaa vaikka suurin ongelma on jokin elämän hallinnassa. Ja sille ei usein tehdä mitään, koska niiden takaa avautuu niin isoja teemoja: vaihtaako työpaikkaa, erotako, muuttaa koko elämänasenne tai opetellako sanoa suoraan mitä ajattelee.
Varsin usein ohjaan asiakkaani työnohjaukseen, terapiaan tai johonkin vastaavaan, koska siellä se isoin pullonkaula syömisessä voi ratketa - usein se myös auttaa. Ja jos asiakas kokee terapian/ohjauksen jotenkin leimaavana niin totean, että "jos se minusta olisi kiinni niin laittaisin jokaisen suomalaisen terapiaan". Ja olen sitä mieltä. Tai voisi aloittaa katsomalla Terapiassa -ohjelmaa, koska se on kuulemma hyvä. Niin tai näin, löytämällä sopivamman tavan elää syöminen asettuu automaattisesti usein paremmille urille.
3) Hyvinvoinnin kohoaminen syömisen ykkösmotivaatioksi
Olen monesti todennut että meillä on syömisessä kaksi ongelmaryhmää: ne joita se ei kiinnosta ja ne joita se kiinnostaa liikaakin (eli vetävät muutokset niin kovalla innolla että into lopahtaa ja mitään pysyvää ei jää). Näiden välissä ovat ne onnistujat eli syömisen parantamisesta kiinnostuneet, jotka eivät suostu kuitenkaan tekemään mitään niin dramaattista etteivät jaksaisi toteuttaa muutoksiaan pitempäänkin. Tämä oman hyvinvoinnin kuuntelu on pysyvän syömisen parantamisessa aivan keskeistä ja sanoisin että olemme siinä verrattain huonoja. Turhan helposti teemme tismalleen niinkuin joku sanoo tai haluamme esitellä muille laihdutuksen sankaritarinaa sen sijaan että vedettäisiin raja siihen, ettei tehdä mitään mikä ei tunnu hyvälle ja melko helpolle.
Hyvinvoinnin korostuminen ehkäisee ylilyöntejä eli liian isoja muutoksia, joita ei jaksetakaan ylläpitää. Puhutaan sitten liikunnan lisäämisestä tai ruokavalion parantamisesta, niin kaikkein yleisimmän ongelman voi tiivistää siihen, että tehdään jotain "tehokasta" ja "oikein" - ja sitten jos se tuntuu tylsälle niin into lopahtaa. Sen sijaan että käännettäisiin asia toisinpäin pohdittaisiin, että riittävän hyvä on riittävän hyvä - pääasia että se mitä tehdään ei ole tylsää ja itsellä on hyvä olla. Näin ne onnistujat syömisessä on Suomessakin rakennettu.
Hyvinvointihan ei todellakaan ole suomalaisten syömisessä mikään ykkösprioriteetti. Suomalaisten syömisen parantamisen ykkösmotiivit ovat ulkonäön paraneminen/laihtuminen ja terveys. Jos niiden saavuttaminen tarkoittaa jotain tylsää, niin sitten se vain on niin. Tai pahimmassa tapauksessa ajatellaan ettei tavoitteita voi saavuttaa kitumatta vähän. Ei näin. Ykköstavoitteen pitäisi olla oma olo. Jos olo huononee, joutuu miettimään älyttömästi, ei saa syödä mitä haluaa tai sen verran kuin haluaa niin ei siinä varmaan mitään hirveän hyvää muutosta olla tekemässä vaan ylilyöntiä.
Parhaiten syömisen muuttaminen menee yleensä niillä, jotka haluavat parantaa syömistä mutta omasta hyvästä olosta ei suostuta tekemään kompromisseja. Sitä ajatusta toivoisin enemmän.
4) Tila syömiselle
Haen tällä otsikolla rutiinia järjestää ruuan tekemiselle ja syömiselle aikaa, aterioilla istumista rauhassa ja mahdollisesti vielä seurassa. Näin syöminen tulee automaattisesti tasaisemmaksi ja rauhallisemmaksi jolloin syömisen kylläisyysvaikutukset pääsevät parhaiten esiin.
Jos aamulla herätään varttia ennen töihin lähtöä niin ihan turha luulla että siinä mikään nälkä herää. Ja jos siinä hötäkässä hotkaistaan joku jogurtti niin eipä siitä paljoa iloa kylläisyydelle ole. Jos työpaikalla ei ehdi syömään lounasta ajoissa tai ollenkaan, kun on liian kiltti sanoakseen "ei nyt" tai muka niin pirun kiireinen ja tärkeä henkilö, niin ongelmia on tiedossa. Jos kotona ei ehdi laittamaan ruokaa tai syömään kunnon ateriaa, niin itselle selityksiä siihen on varmasti monia - selityksestä huolimatta varsinainen seuraus on huonompi syöminen.
Eli se mitä oikeastaan toivoisin oli yleistyvämpi ajatusmalli, jossa syömiselle on aikansa ja paikkansa. Aamiaiselle herätään ja se syödään rauhassa, lounaalle on oma aika ja työpäivä rytmittyy sen mukaan ja illalla tehdään ruokaa ja syödään se yhdessä. Ei siitä kovin montaa vuosikymmentä ole kun niistä pidettiin tiukasti kiinni mikä näkyy vanhemmilla sukupolvilla yhä. Joskus 80-90 luvun vaihteessa rytmit alkoivat kuitenkin
levitä eikä ole mikään sattuma, että tismalleen samaan aikaan suomalaisväestön lihominen kiihtyi.
Oikeastaan tämä teema liittyy vahvasti sekä elämän hallintaan ja ruokakulttuuriin, mutta halusin nostaa sen silti erikseen, koska ateriarytmin tasaistaminen on keskeinen ja käytännöllinen osa hyvää syömistä, jota voi parantaa vaikka se elämänhallinta ja kyldyyripuoli vähän repsottaisikin.
5) Enemmän vihanneksia, hedelmiä ja marjoja
Listan hännänhuippuna saamme sitten ihan syömisen teknisempiä parannuksia. Monessa asiassa riittäisi parannettavaa, mutta kun tilaa on vain yhdelle niin ei se ole vaikea valita. Olemme EU:n huonoimpien kasvisten syöjien joukossa ja se näkyy terveydessämme ja painossamme. Tuplaamalla kasvisten saannimme pääsisimme Välimeren maiden tasolle, missä olisikin jo parempi olla. Puoli kiloa päivässä on hyvä minimitavoite.
No niin, siinä se TOP 5 lista minulta. Ja sitten jään odottelemaan lukijoiden omia TOP 5 listoja kommenttiosioihin...
________________________________________________________________________
11.8 2011
Teidän lukijoiden vastaukset galluppiin, joka oli tarkoitettu tähän teemaan.
Loistava lista, Patrik! Lisäisin viimeiseen kohtaan, että nimenomaan tuoreet kasvikset. Kasvikset itse valmistettuna, mielellään kausitavaraa ja lähiruokaa (mahdollisuuksien mukaan), eikä pelkästään purkkiherneet tai pakastesekoitukset...
VastaaPoistaSyömisestä nauttiminen. Siihen kuuluvat ruuan laatu ja kiireettömyys. Yhdessä tekeminen ja syöminen myös. Pois kaikenlainen jäykistely ja tiukka pitäytyminen kalorirajoissa tms. Raaka-aineiden arvostus ja siihen liittyen lisäaineiden yms. rajoittaminen. Parempi tietoisuus allergioista ja toisten rajoitusten huomioonottaminen.
VastaaPoistaTällaisia ajatuksia minulla, paljon yhtäläisyyksiä on tuohon listaasi.;) Pakko lisätä tosin, että kaikilla työpaikoilla kunnolliset ruokatauot (tai mitkään muutkaan tauot) eivät aina ole mahdollisia tuosta vaan. Tai ehkä pitäisi paremmin pitää kiinni omista oikeuksistaan, mutta kun kukaan muukaan ei pidä, eikä haluaisi saattaa kavereita pulaan... Asiakaspalvelusta kun kyse, eikä voi panna lappua luukulle (sellaista mahdollisuutta ei ole). Ko. ongelma on tietysti työnantajan aiheuttama sikäli, että henkilökuntaa on liian vähän ja työolot muutenkin joissain asioissa voisi olla paremmat. Parannusehdotuksia tekevä kuitenkin vaiennetaan pian. Itse en enää noista olosuhteista joudu kärsimään, mutta tilanne sinänsä jatkunut vuosia samanlaisena. Eikä taatusti ole ainut tai pahin paikka tuossa suhteessa.
Liippaa tuota kohtaa 2, mutta nostaisin erikseen esille sillä lailla terveen itsetunnon, että osaa käsitellä elämää ottamatta liikaa itseensä. Itsessäni olen huomannut, että vaikka pystyn tunnistamaan ns. lohtusyömisen ja välttämään sitä, niin pettymykset itseään kohtaan lisäävät usein käyttäytymiseeni sen kolmannen piirakan palan ottamista, vaikka jo vähän etoo.
VastaaPoistaVaikka ei tietoisesti sitä kolmatta palaa ota hokien "teen tämän koska olen huono", niin olen alkanut kiinnittämään huomiota, että itseeni pettyminen jollain muulla elämän saralla lisää riskiä, että herkkujen syömisen motiivit ovat ns. väärät. Että pitäisi osata olla itselleen armollinen kaikilla elämän alueilla.
Tattista kommenteista!
VastaaPoistaElina: totta - joidenkin työpaikkojen järjestelyt on kyllä sellaisia, että hyvä syöminen on tosi vaikeaa eikä enää omissa käsissä. Isona esimerkkinä tästä joku vaihtuvavuoroinen kolmivuoro/yötyö - jollekin käy, mutta tosi monelle mahdotonta ilman oman hyvinvoinnin laskua. Tämä kuuluu sarjaan pohdintoja, onko mahdollista ja pitäisikö vaihtaa työtä.
Anonyymi: juu hyvä että otit esiin sanan itsetunto kun en sitä sellaisenaan käyttänyt - vaikka omassa ajatuksessani se on tosiaan kohdassa 2.
Kirjoittelin eilen Pullapoliisi-blogiin kommentin, jossa vertasin monien ihmisten suhtautuvan ruoka-asioissa itseensä kuin ohjelmistotestaaja, joka on valinnut jonkin sovelluksen testaamisen lähestymistavaksi vertauskuvallisen "laatikkotestauksen" eli suurinpiirtein niin, että testattavan kohteen sisäisestä toiminnasta tiedetään joko runsaahkosti, jonkin verran tai ei-juuri-mitään. Jälkimmäistä tapausta voidaan verrata ihmiseen sillä tapaa, että kohdeolio (ihminen) saa jonkin syötteen (ruokaa), jonka seurauksena se piakkoin tai ehkä vasta paljonkin myöhemmin oireilee jotenkin tai vaihtoehtoisesti se pysyy jonkinlaisessa tavoitteellisessa tasapainotilassa.
VastaaPoistaKommenttini löytyy tuolta: http://pullapoliisi.blogspot.com/2011/07/lomarytmit.html
Teesinäni oli se, että rytmitys, jolla "laatikko" saa ruokaa, ei toimi, jos jokin tuntematon tekijä laatikon ei toimi optimaalisesti tai edes melkein-ok. Itseltäni kesti pitkään tajuta miten suurin merkitys kuidulla ja vedellä onkaan. Kuitulisistä voi olla merkittävää hyötyä siinäkin mielessä, että ei sitten tarvitse niuhottaa itselleen siitä, ettei ole pysynyt jossain ateriarytmissä, koska joustovara kasvaa sulavemmin soljuva ruoansulatus ehkäisee katkoksia tarpeellisten ravintoaineiden saannissa. Nämä ovat asioita, joita on pääteltävä - osittain mutulla - "laatikon ulkopuolelta", jos sopivia tutkimuksia ei ole tarjolla.
Lisää mietteitä aiheesta tietokorttien muodossa osoitteeessa: http://sovelluksien.hoito.org:8080/yhdenkohdantahden/
Hyödyksi käytettävää kritiikkiä suoraan tai implisiittisesti esittämiäni väittämiäni kohtaan saa esittää. Muutan mielelläni näkemyksiäni/pelkistyksiäni, jos saan tovin sulatteluaikaa. Kuitenkin, kuitulisä veden kera olkoon minun ehdotukseni suomalaisen syömisen parantamiseen.
Tähän listaan on helppo yhtyä. Joku kommentoija lisäsi itsetunnon ja minullekin tuli mieleen itsensä ja oman kehon hyväksyminen. Liian usein tavoitellaan "unelmaa" joka ei ole mahdollista. Jos lähtökohtana olisi kokonaisvaltainen hyvinvointi, niin silloin ei tarvitse olle "fitnesskunnossa".
VastaaPoistaAnette
Marko: kiitos ehdotuksesta ja uskaliaasta pohdinnasta joihin vastaisin varmaan enemmän, mutta en oikein tajunnut siitä paljoakaan :) Muuta kuin tuon kuitulisän noston esiin. Ja kyllähän kuitulisillä on painossa ja tyypillisissä riskitekijöissä nähty välillä hyötyjä - mutta sen nostaminen ykköseksi on aika raisu veto.
VastaaPoistaKovin on samankaltainen lista, kun minkä itsekin rustaisin. Näistä seikoista sitä tulee asiakkaiden (ja kaikkien muidenkin) kanssa juteltua. Yllämainituista syistä työterveyshuolto on kiinnostava paikka toimia jatkossakin, sillä työnantajilla on aikamoinen vastuu ihmisten työaikaisesta ruokailusta. Inhottava kuulla kavereilta, että "en tänään ehtinyt syödä kuin sämpylän tiskin takana".
VastaaPoistaMä oon tosi tylsä kommentoija, mutta tosi hyviä on kyllä nää sun tekstit, Patrik! :)
Mahdollisia googlettajia varten laitan vielä täydennyksi omaan edellä olevaan kommenttiini linkin tekstidokumenttiin, jossa kerron ravitsemushoidon toimivuudesta omalla kohdallani. Käytännössä kaikki oireilu, mistä olen koskaan keksinyt mainita, on pois pyyhkäisty (Vi-Siblinikin jäi tarpeettomaksi).
VastaaPoistahttp://www.scribd.com/doc/64417099/Yhden-kohdan-tahden-loppukertomus