Liikkumisen myötä muuttuu syömistarpeetkin

Kimmokkeena nyt oli eilinen uutinen jonka yhteydessä todettiin että vain kolmannes suomalaisista liikkuu terveyden kannalta riittävästi eli puoli tuntia päivässä - ja tämähän on se minimisuositus ihannetilan mennessä siellä tunnin paikkeilla päivässä eli lukemassa josta koettiin sätkyjä kun tuollainen luku aluksi esiteltiin. On mielenkiintoista kuinka suomalaisten liikkumisen vähäisyydestä puhuminen usein johtaa syyllistyvään vastareaktioon jossa koetaan riittävä liikkuminen urheiluhullujen hommaksi (koin sen eilen kahdesti) - mikä on hassua kun kyseessä on puoli tuntia liikuntaa mistä tahansa touhuamisesta. Pohjimmiltaan kyse on Kummeli-Parantaisen teesistä "auto tykkää siitä että sillä ajetaan" eli tämä keho ei nyt vaan toimi kovin hyvin jos sitä ei käytä. Ja jos ei liiku paljoa, niin jos haluaa kuitenkin voida hyvin niin sitten pitää olla ekstratarkkana muissa elintavoissa kuten syömisessä.

Jos kunto on heikentynyt niin liikunta on vähentynyt

Yleinen "viisaus" kertoo että aktiivisuutemme on vähentynyt menneiden vuosikymmenien aikana ja esimerkkejä löytyy omin voimin kuljetuista matkoista tai kunnon rapistumisesta varuskuntaikäisillä. Oikeasti meillä ei ole selvää dataa että suomalaiset liikkuvat nyt x kcal tai minuuttia vähemmän kuin esimerkiksi -70 luvulla vaikka jonkin verran tällaistakin tutkimusta on. Mutta tämän blogautuksen juju ei ole nyt pohtia tieteellistä näyttöä onko liikunta vähentynyt ja  kuinka paljon? Minusta on ja jatkan siltä pohjalta.

Liikkuminen ja syöminen ovat monella tasolla toisiaan kompensoivia tekijöitä hyvinvoinnissa ja terveydessä. Huonosti syövällä liikkuminen kompensoi syömisen terveysriskejä ja vähän liikkuvalla hyvä syöminen kompensoi liikkumattomuuden riskejä. Kompensointi ei tietenkään ole täydellistä ja ihannetilanteessa sekä syöminen ja liikkuminen on kunnossa.

Liikkuminen vs. syöminen - esimerkkinä hiilihydraatit

Tällä liikunnan ja syömisen kytkyllä on aivan selviä käytännön seurauksia ja viime vuosien keskustelun kannalta suhtautuminen hiilihydraatteihin ei ole vähimpiä niistä. Liikunta parantaa insuliiniresistenssiä jolla puolestaan on rooli siinä kuinka paljon ruokavaliossa hiilihydraatteja siedetään ja minkälaatuisena. Liikkuva henkilö sietää hyvin hiilihydraatteja ja vaikka ei niitä faktisesti "tarvitse" niin optimaalisen jaksamisen kannalta niitä kannattaa saada "riittävästi". Ja liikkuvalle henkilölle ne nopeammatkaan hiilihydraatit ei ole aina pahasta ja kuntoliikunnan tapauksessa tietyissä tilanteissa jopa eduksi. Vastaavasti vähän liikkuvalla hiilihydraattiensieto on väkisin heikompi ja hänen kannattaakin olla tarkempana määrissä ja laaduissa.

Minusta viimeaikaisessa hiilihydraattikeskustelussa on hiukka unohtunut tämä näkökanta ja sen yksilölliset johtopäätökset. Syy miksi hiilihydraatit nähdään nykyään enemmän ongelmana kuin aiemmin liittyy toki näkökantamuutoksiin mutta myös siihen että meidän elämäntyylimme on muuttunut suuntaan jossa ihan perusoletuksenakin hiilihydraatteja siedetään heikommin - liikunta ja kunto on siinä tärkeä tekijä, mutta sivulauseena voi mainita myös stressin, vähäisemmän unen ja ylipainon jotka kaikki on kasvussa. Käytännön työssäkin sanoisin tämän näkyvän aika selvästi - mitä vähemmän liikkuva, stressaantuneempi, väsyneempi ja ylipainoisempi asiakas on niin sitä enemmän hän reagoi verensokerin heilahteluilla. Toki tähän pitää reagoida monilla ruokavaliomuutoksilla, mutta samalla ainakin itse yritän katsoa mitä liikkumiselle, väsymykselle (ja toki painolle) voisi tehdä. Ja kun niitä muita asioita saadaan kuntoon niin jonain päivänä verensokerin heilahtelut eivät enää olekaan ongelma vaikka hiilihydraattien saanti olisi parahultaisempaakin.

Puoli tuntia päivässä istumalla vähemmän

Ja tarkoitus ei ole tässä vihjata että kun jokainen nyt olisi vaan hulluna liikkuva niin turha olisi vähähiilihydraattisesta mölytä tai että vähähiilihydraattisuus olisi ihan turha juttu. Tarkoitus on hahmottaa, että me olemme kansakuntana melkoisen liikkumaton vähenevässä määrin ja sillä on heijastuvaikutuksia myös syömiseen - tämä on nimenomaan syy miksi liikuntasuositukset ovat osana ravitsemussuosituksia. Tässä nyt oli esimerkinomaisesti hiilihydraatit kun niistä eniten puhutaan, mutta ihan sama ilmiö toteutuu muillakin ravinnon alueilla. Ja olisi hyvä miettiä miten voisi itse saada mielekkäästi edes sen puoli tuntia päivässä kasaan koska se on hyvinvoinnin kannalta niin mielettömän tärkeä asia joka tapauksessa. Mutta jos se nyt jostain syystä ei tule täyteen, niin sitten se on niin eikä siitäkään stressiä kannata ottaa - mutta on hyvä tiedostaa että terveyden kannalta se sitten tarkoittaa että jossain muussa pitää olla tarkempi.

Riittävästä liikkumisesta puhumisessa ei ole mitään uutta, se on tylsää, se koetaan syyllistäväksi, sen koetaan olevan jo kunnossa ja kaiken kaikkiaan se yritetään usein painaa villaisella. Silti sen korostaminen on tärkeää ja riittävän liikunnan toteutuminen monesti ratkaisevan tärkeää. Eli jos tietää että liikkumisessa olisi hiukka petrattavaa niin mietintämyssyyn mitä kivaa voisi keksiä että tulisi istuskeltua vähemmän sohvalla ja koneella - siitähän liikkumisessa on kysymys.

PS. Laitetaan nyt miten itse koen liikunnan. Jokainen tavallaan, ei kaikkien tarvi kuntoliikkua.