Tämä blogautus on osa The Omega Files -sarjaa. Nämä on juttuja, joita tuossa kesällä kirjoittelin kun oli kirjan kirjoittamisen ohella kirjoitusmania päällä. Mutta jätin kuitenkin julkaisematta ajatellen, että pidän näppini erossa rasva-hiilari keskusteluista koska haluan osaltani viestiä, että syömisessä nyt sattuu olemaan muitakin ja jopa tärkeämpiäkin aiheita kuin tämä joka tuutista pursuava. Toinen syy julkaisemattomuuteen oli, että nämä jutut on aika fiilistelyä ja pohdintaa kohtuuvähäisellä tutkimustiedolla höystettynä - ajattelin että ehkä nämä voisi joskus tuunata sellaiseksi tieteellisemmiksi.
Mutta nyt kun on vähän kiireitä ja haluan pitää kuitenkin blogia hengissä, niin laitan nämä ilmoille tällaisenaan - ehkä joskus saatan linkitellä juttuihin lisää matskua jos näitä joku tuntuu lukevan. Mutta muistakaa silti, syömisessä on paaaaaaljon muutakin kuin rasva ja hiilarit :)
-------------------------------------------------------------------------------------------------------
Oikeastaan tämä blogautus sai alkunsa kohtuullisen tiivistetystä vastauksestani aiheen kysymykseen
Kiloklubissa
"VHH monipuolisesti ja ääripäätä välttäen toteutettuna on OK noin yleisesti. VHH aikuistyypin diabeteksen hoidossa on totta puhuen vielä tutkimuksellisesti aika auki, mutta viitteellisen tiedon pohjalta sitä uskalletaan siellä täällä jos suositella - mutta ei pitkäaikaiseksi, eikä ihan hirveän alhaisilla hiilihydraattimäärillä.
Ja ymmärrän hyvin suosituksia tutkimustiedon epävarmuuden pohjalta. Tähän astiset tutkimukset VHH:sta ja diabeteksesta liittyvät pitkälti ehkäisyyn joka on hiukka eri asia kuin hoito. Hoidossa taas on se puoli, että vähähiilihydraattinen ilman muuta tasaa verensokereita ja parantaa hoitostatusta niillä mittareilla, mutta sellainen pohjaoletus samalla on että siellä pohjalla oleva insuliiniresistenssi voi tiukan VHH:n myötä itse asiassa pahentua. Tähän asiaan tarvittaisiin lisää tutkimusta.
Toistaiseksi oma ohjeeni olisi tässä vaiheessa, että VHH on aikuistyypin diabeetikoille ihan OK mutta välttäisin kovin matalia hiilihydraattimääriä. Enemmänkin hakisin ns. maltillista välimerihenkistä linjaa jos vähähiilihydraattista käyttää."
ja ajattelin, että kai sitä voisi pidemminkin asian kertoa. Mutta kun muutenkin
ehdotellaan (linkin kommentit) vähähiilihydraattista ruokavaliota aikuistyypin diabeteksen (T2D) viralliseksi hoitomuodoksi, niin minusta tässä teemassa ei ole näkynyt selvästi selitettynä sitä epäilystä mikä monella terveystahon edustajalla kyseisessä asiassa on - tai ainakin minulla on. Ja minäpä ajattelin sen todeta.
Alustukseksi pitäisi tehdä aika selvä ero varsin vähähiilihydraattisten ruokavalioiden ja sanotaanko ns. välimerellisten ruokavalioiden välille. Siis pitäähän se tehdä joka tapauksessa, sillä eihän ole mitään järkeä puhua VHHsta kaikkena kunhan hiilarit on alle 40 E% tms. Sen määreen sisällä on tuhat eri tapaa syödä. Mutta tässä aiheessa se etenkin on keskeistä. Kun tuossa linkin takana olevassa Radio Suomen lähetyksessä Fogelholm ehdotti täsmäkarppausta ja yleiskarppausta (juu en tykkää, kun koko karppaus sana tökkii), niin luulen että hän ajoi takaa sitä asia mikä tässä mielestäni on olennaista blogautuksen jatkon kannalta eli siitä paljonko siinä vähähiilarisessa nyt sitten lopulta on hiilareita. Tulevan keskustelun kannalta olisi todella hyvä erotella toisistaan kohtuuhiilihydraattinen (esim. 20-40 E%) ja vähähiilihydraattinen (esim. alle 20 E%). Niin ja kun jutussani käytän lyhennettä VHH niin tarkoitan koko mössöä kaikista eri vähähiilihydraattisuuden variaatioista ja keinoista millä ihmiset sitä toteuttaa. Nythän sana VHH ei kerro oikein mitään, eikä tietysti haittaisi jos tähän keksittäisiin keino minkä tyyppisestä VHHsta puhutaan - tasaisestihan törmää luonnehdintoihin, ettei VHH ole "tällainen tai tällainen" vaan "tuollainen ja tuollainen". Mutta oikeastihan ne on sanahelinää, koska Oikeaa VHHta ei ole olemassa eikä sitä ole määritelty. Käytännön työssäkin törmää paljon siihen, että asiakkaat sanovat "karppaavansa" ja se mitä siellä lopulta syödään ei anna kyllä mitään yhtenäistä kuvaa "karppaamisesta" - paitsi ettei hiilareita nyt ainakaan ihan älyttömästi ole.
VHH ja aikuistyypin diabeteksen hoito - ulkopuolisen veikkaus
Mistä päästäänkin sitten varsinaiseen teemaan eli VHH aikuistyypin diabeetikoiden hoidoksiko? Ei ole minun hommani olla suositusta pohtimassa, mutta en olisi kovin innokas tässä vaiheessa vähähiilihydraattista (yo määreellä alle 20 %) siihen ehdottamaan. Kohtuuhiilihydraattinen (siis 20-40 E%) taas on ilman muuta OK ja sehän näytetään sallitattavan Diabetesliitollakin, jossa
130 g hiilareita on OK (eli energiatasoista riippuen yleensä 20-25 E%). Taustalla tuossa on info amerikkalaisten
suosituspaperista, josta en kyllä löytänyt lukua 130 g äkkiseltään mutta kaipa se jossain siellä on. Syyni liiallisen vähähiilihydraattisuuden epäilyksiin tulevat kohta, ja luulen, että vähän samoja syitä löytyy siitä miksi kaikkein vähähiilarisempia ei suositella.. Ja toivon, että blogautukseni auttaisi ymmärtämään miksi kaikki eivät innostu vähähiilihydraattisesta T2D hoidossa - minusta siellä on perusteita joihinkin epäilyksiin.
Epäilys 1
Perusoletus usein on, että
rasva lisää insuliiniresistenssiä ja erittäin runsas rasvan saanti lisää insuliiniresistenssiä entisestään - ei heti mutta pikkuhiljaa. Tämä ei
nykytiedon mukaan ole ihan noin selvää, mutta tuo ajatusmalli lienee monella pohjalla tätä asiaa pohtiessa - ja jos ei enää kokonaisrasvalla niin ainakin tyydyttyneellä rasvalla on yhä roolinsa.
Kun T2D:ssä aletaan vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle niin tottakai hiilarien puutteessa verensokerit normalisoituu ja insuliinitkin rauhoittuu ja kaikki näyttää hyvältä. Ja toivottavasti kaikki jatkuisikin hyvin niin VHH sopisi hyvin T2D hoitoon - mutta tätä jatkumista
ei kaikki taida oikein uskoa ihan siitä perusoletuksesta, että siellä pinnan alla runsasrasvaisuus ja hiilihydraattiärsykkeiden puute voi pahentaa insuliiniresistenssiä koko ajan. Varmaan ne, jotka pääsee vähähiilihydraattisella lähelle normipainoa välttää pitkälti ongelmat eli painonlaskun edut ovat paljon suuremmat kuin erittäin runsasrasvaisen ruokavalion mahdolliset ongelmat. Mutta kaikki eivät laihdu näin paljon ja heillä tämä riski on kaikkein pelätyin. Ilmiönähän on ihan selvä, että vähähiilihydraattisella hiilihydraatin sieto heikkenee ja sitten jos niitä välillä saa niin verensokerit kipuaa pilviin - juuri siksi vähähiilihydraattiselle sopeutuneet kokevat, etteivät hiilihydraatit enää sovi ollenkaan. (lisäys: tuoreena tapauksena mm.
Annika Dahlqvistin uutinen). Eipä ne tietenkään sovi, kun niihin ei ole sopeuduttu. Eihän se sopeutuminen VHH:llekaan ollut ensipäivinä ehkä mitään herkkua.
Se mikä tässä on epäselvää on, että onko vähähiilihydraattisen insuliiniresistenssi pelkästään lihas- ja rasvakudoksesta johtuvaa vai onko se myös maksasta johtuvaa jolloin olisi syytä olla enemmänkin huolissaan? Ja
voidaanko tätä arvioida jo ihan perusmittauksista? Vai johtaako vähähiilihydraattinen ruokavalio pitkällä aikavälillä pahempaan insuliiniresistenssiin ja mahdollisiin ongelmiin ja sitä ei vain huomata jos/kun hiilihydraatteja ei syödä.
Ongelma on, että tähän pohdintaan ei ole hyvää tutkimusdataa. Monessa VHH tutkimuksessa ei ole joko aikuistyypin diabeetikoita, tutkimus on lyhyt, hiilihydraattien määrät ovat verrattain suuret ja insuliiniresistenssiä on arvioitu HOMAlla tai QUICKilla eli paastomittausten kautta, joiden
oletusarvot ei sovi VHH adaptoituneeseen aineenvaihduntaan. Kun otetaan kombinaatio ainakin vuoden seuranta, insuliiniresistenssin arviointi sokerirasituksessa tai
clampilla ja oikeasti vähähiilihydraattinen (vaikkapa alle 20 E%) ruokavalio, niin näitä tutkimuksia ei tietääkseni ole - saatika, että ne olisi aikuistyypin diabeetikoilla. Ja jos ei kaikkia noita ominaisuuksia tutkimuksessa ei ole kerralla, niin edes jotkut noista yhdessä niin sekin auttaisi. Ihmistutkimusten puutteessa kun joudutaan katsomaan viitteellistä tietoa eläinkokeista niin huolet
insuliiniresistenssistä ja eritoten maksan osalta (
1,
2,) eivät yhtään helpotu ja palautumattomien haittojenkaan
tulokset ei näytä hyvältä. Eläinkokeet ei tietty todista mitään ja siksi niitä ihmistutkimuksia olisi hyvä olla meneillään.
Kohtuuhiilihdraattinen ruokavalio on siis varmasti mainio - ehkä paras - ruokavalio T2D:ssä, vähähiilihydraattisesta kiinnostaisi nähdä tuo kaipaamani tieto ennenkuin jollekin omalle asiakkaalleni sellaista suosittelisin. Tottakai ymmärrän, että moni henkilö on itsellään kokenut tiukankin VHH:n ratkaisuksi. Hyvä niin jos hyvältä tuntuu. Mutta kun blogautus lähti suosituksista, niin tuskinpa todella vähähiilihydraattista tullaan suosittelemaan aikuistyypin diabeteksen hoitoon ennen kuin noita tutkimuksia on. Ja näissä tulevissa tutkimuksissa vielä kun on vertailu runsashiilihydraattisempaan niin saadaan sekin vertailu sitten tehtyä.
Epäilys 2
Toinen asia on iänikuinen rasvan laatu ja tyydyttynyt rasva. Ihan teoreettisesti ja
käytännössäkin rasvan painottaminen tyydyttymättömiin on vähähiilihydraattisessa suotuisaa - muutenkin, mutta viitteellisesti myös insuliiniresistenssin kannalta. Pitempien ihmistutkimusten tulokset ovat hiukka
epäselviä mutta tämänsuuntaisia ja kun ihmisillä erilaisten rasvahappokoostumusten vaikutuksia VHH:lla on tutkittu aika vähän, niin
eläinkokeiden havainnot eivät mitenkään rohkaise tyydyttyneen rasvan reilua käyttöä VHH:llakaan. Luulenkin, että ne jotka haluavat väkisin pitää vähähiilihydraattisuuden hyödyt ja runsaan tyydyttyneen rasvan ongelmattomuuden samassa paketissa joutuvat kyllä pettymään jatkossakin.
Epäilys 3
Olen kuullut useampaan otteeseen terveystahon edustajien todenneen omilla asiakkaillaan aikuistyypin diabeteksen komplikaatioita vähähiilihydraattisesta dieetistä johtuen. Syytä mustamaalaamiseen ei näissä tapauksissa varmasti ollut (joukossa hyvinkin myönteisiä henkilöitä VHH:lle). En nyt mene siihen onko syy lopulta VHH:n vai ei - näitä kokemuksia kuitenkin on eikä ilmeisesti ihan vähän. Mutta niistä ei selvästikään haluta puhua julkisuudessa - todennäköisesti siksi että ne on mutua ilman faktaa mutta varmasti myös siksi että aggressiiviksi koettuja VHH:laisia ei haluta omalle niskalle. Kerran olen nähnyt julkisuudessa
jonkun kertoneen näistä kokemuksista ja aina rakentava "
idiootti, ei tästä mitään ongelmaa voi olla ja tutkimusta piisaa" -tyylinen vastaanotto VHH:n blogi/forum maailmassa piti huolen, ettei tästä aiheesta tarvitse jatkossakaan mitään debattia käydä.
Minulla ei henk.koht ole hajuakaan näistä koetuista komplikaatioista enkä ymmärrä niitä syvällisesti (=työkokemuksella) , mutta se on kuitenkin selvää että tutkimustahan ei nimenomaan piisaa. Lisäksi on syömisessä aika yleispätevää, että mitä enemmän mennään syömisessä mihin tahansa ääripäähään, niin sitä todennäköisempää on ettei se jollekin sovi. Ei sovi 60 E% hiilareita kaikille eikä sovi alle 20 E% hiilareita kaikille. Rakentavampi lähtökohta olisi miettiä missä tilanteissa ja millä tavalla vähähiilihydraattinen voisi sopia ja milloin se voi olla ongelma. Ajatusmalli "
VHH ei aiheuta diabeetikoilla ongelmia" on ihan yhtä pään pensaaseen pistämistä kuin ajatusmalli "
VHH ei sovi diabeetikolle."
Mutta pointtini on siis, että näitä ongelmakokemuksia on vaikkeivat ne paljoa mediassa näy. Ja ne hidastavat varmasti innostusta. En usko anekdotaalisia kommentteja nousevan enää esiin - kliinisesti tutkimustuloksilla varmaan jatkossa debatti käy missä olisi hyvät puolensa jos sitä tutkimusta olisi. Mutta on hyvä tiedostaa, että tällaista fiilistä on.
Väliaika - ihan muuta tuli just mieleen..
Tätä kirjoittaessa tuli mieleen ristiriita. Meinaan se, että lähtökohtaisesti ajattelen, että jos joku on hyväksi heti niin se varmaan on hyväksi pidemmälläkin aikavälillä - ja jos joku ei tunnu hyvältä, niin se ei varmaan ole hyväksi. Keho kertoo jne.. Ja mietin, että monihan kokee olonsa hyväksi varsin vähähiilihydraattisellakin joten siinä on ristiriita, että se olisi huonoksi pitkällä aikavälillä. Kunnes muistin, että onhan siinä välissä se sopeutumisvaihe, joka ei ole kaikille herkkua. Jos sitä käyttäisi signaalina sille omalle rajalle minkä alle ei kannata mennä. Eli jos 130 g hiilareita ei aiheuta ongelmia ja 70 g vaatii jo sopeutumista niin ehkä se 130 g on parempi. Ja tällä kriteerillä päädytään yleensä kohtuuhiilihydraattisiin vähähiilihydraattisen sijasta. Siten tausta-ajatukseni pysyy edelleen kasassa ja samalla se sopii ainakin toistaiseksi olemassa olevaan tutkimusnäyttöön. Käytännön vinkki, että vältä hiilihydraatteja vähentäessä sitä huonomman olon ja jaksamisen rajaa mikä vaatii jo muutamien päivien sopeutumista. Case closed, sillä tämä on niin aukoton perustelu :)
Epäilysten järkevyydestä
On helppo tiivistää, että vähähiilihydraattisen epäilykset kohdistuvat lähinnä ketoosia tavoittelevaan tai muuten vaan todella vähähiilihydraattisiin variaatioihin ja tiettyihin rasvajakaumiin. Ja nekin melko pitkään käytettyinä - lyhyt ketoosi ja siitä paluu kohtuuhiilihydraattisen tuskin on mikään päällimmäinen huoli. Eli isoa osaa VHH:n noudattajista huolet eivät edes kosketa. Mutta silti minusta nämä huolet pitäisi käsitellä ja katsoa loppuun, ettei yksilötasolla jotkut VHH sovellukset aiheuta vain isompia ongelmia.
Ja kun jonkun mielessä tätä epäilys logiikkaa pitäisi soveltaa myös runsashiilihydraattiseen, niin vastaus on tottakai. Mutta siellä taitaa olla paljon enemmän tietoa ja tutkimusta - ja varsinkin epäilyt ongelmista ei siellä ole niin yleisiä (reilua tai ei). Se mitä nyt tarvitaan on parempaa tietoa VHHsta ja VHH vs. RHH (?), jotta näitä asioita voi vertailla. Vähemmillä ja runsaammillahan hiilihydraateilla voidaan molemmilla auttaa aikuistyypin diabeteksen hoitotasapainoa ja olennainen asia on kummalla se onnistuu ehkä paremmin ja voimmeko haarukoida yksilöllisesti sopivimpia ratkaisuja - ja sitten niitä ääripäitä molemmissa päissä mitä kannattaa varoa. Yksinkertaistetut ajatusmallit "
hiilarit/rasvat vaan pahentaa hoitoa" ei auta vaan syvemmälle pitää päästä pohdinnassa.
Takaisin aiheeseen - loppukaneetti
Toivottavasti joskus päästään kauan odotetulle toiminnan tasolle eli yhdistämään
yksilölliset geneettiset vasteet ruokavalioon myös tässä rasva vs. insuliiniresistenssiaiheessa. Toistaiseksi siellä ei olla. Minun näkökulmasta homma meneekin niin, että kohtuuhiilihydraattinen ruokavalio ja mielellään enempi kuitenkin tyydyttymättömillä rasvoilla pitäisi olla "sallittua", mutta minun mielipiteelläni ei ole väliä koska se sitä jo on. Eli välimerellinen dieetti, hiilareiltaan ylähaitarissa oleva ECO-Atkins tai miksi sitä nyt kukin haluaa kutsua... Mutta erittäin vähähiilihydraattinen ruokavalio runsaalla tyydyttyneellä rasvalla? Ymmärrän kyllä miksi sille ei lämmetä aikuistyypin diabeteksen hoidossa ja lisätutkimuksia pitkältä ajalta halutaan - eikä sille ole lämmetty muuten ruotsalaisissakaan suosituksissa vaikka sellaiseen käsitykseen usein törmää. Vähähiilihydraattinen vs. T2D hoidossa ei ole tarpeeksi tutkimusta ja viitteellinen tutkimus on osin huolestuttavaa - samaa tuntui Fogelholmkin sanovan ensimmäisen linkkauksen haastattelussa. Eihän sitä kukaan malta odottaa, mutta veikkaukseni on, että kaiken turinan keskellä tässäkin asiassa tapahtuu suositusmuutoksia aikaisintaan kun noita lisätutkimuksia tulee. Eli vuosien päästä.
Kaikki yllä on omaa spekulaatiotani ja se mitä asioita minusta pitäisi vielä aukoa. En oikeasti tiedä mistä aikuistyypin diabeetikoiden kanssa päivittäin työtä tekevät ovat eniten huolissaan. Mutta olisi kiva tietää mitä mahdollisia muita huolia taustalla nähdään. Asioita kun on vaikea käsitellä ja pohtia, jos ei tarkemmin eritellä mistä nimenomaan ollaan huolissaan. Onko epäilys listaan täydennettävää? Tarkoitus näillä epäilyslistauksillahan ei ole pelotella VHH:ta maanrakoon vaan pohtia kohta kohdalta missä määrin huolet ovat aiheellisia.
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Ja gallup aiheesta. En ole tuloksista kovin yllättynyt sillä blogiliikenteestä näkee että karppaus.info -sivustolta on ollut selkeästi normaalia enempi trafiikkia. Mielestäni huomion arvoista on, että ainakin perinteisesti myös ravitsemusasiantuntijoita ja terveysalan ihmisiä lukee jonkin verran blogiani ja "Huonosti" vastauksia on silti vähän. Eli sanoisin, että aika avoimin mielin ollaan liikkeellä kuten hyvä on koska aiheen tieto on kesken.
Hyvin vähähiilihydraattinen ruokavalio (alle 130 g HH/vrk) sopii aikuistyypin diabeteksen hoitoon..