torstai 25. elokuuta 2011

Tutkimusuutisointi - helppoa ja halpaa, mutta ei ehkä hyväksi

Minua on aina häirinnyt yksittäisten tutkimusten uutisointi tai esiinnosto ja siksi jo kymmenisen vuotta sitten kirjoitin aihetta liipaten mm. tällaisen artikkelin. Sama häiritsevä fiilis on jatkunut somessa, jossa yksittäisen tutkimuksen esiinnosto on yleistä - besserwisseröintifiiliksen vuoksi en oikein viitsinyt kommentoida asiaa ennen kuin itsekin olen siihen syyllistynyt (taas). Nyt kun olen pari tutkimusta nostanut esiin blogissa ja FB:ssä niin voi kirjoitella vapain mielin :) Samassa veneessä kun ollaan.

Minusta yksittäisiä tutkimuksia ei kannattaisi uutisoida ja nostaa esiin oli kyseessä some, media tai mikään vaan. Syynä lyhyesti siksi, että esiinnosto minusta aina suhteettomasti liioittelee ja tuo esiin kyseisen tutkimuksen tuloksia, johtaa siten harhaan ja luo ristiriitoja turhaan. Ja sitten voidaan taas päivitellä kuinka ravitsemustiede on niiiiin ristiriitaista, että jokaisen kannattaa vaan tehdä mitä lystää. Noin kärjistettynä. Ja minähän olen ilman muuta yksilöllisyyden ja ravitsemuksen monimuotoisuuden kannalla, mutta en myöskään kaipaisi mitään ylimääräistä epäluottamusta ravitsemustutkimukseen kun sitä muutenkin on niin paljon.

Ravitsemuksen someyhteissössäkin olemme moneen otteeseen päivitelleet - syystäkin - kuinka mediassa käsitellään ravitsemusasioita huonosti ja uutisnälkäisesti lukijoiden toivossa. Tosiasiahan on, että aivan samaa tapahtuu somessa - ehkä tutkimuksen käsittely on joskus asiantuntevampaa ja ehkä tutkimusuutinen asetetaan paremmin kontekstiin. Mutta pohjimmiltaan perusongelma ei muutu miksikään - yksittäisiä tutkimuksia uutisoidaan lukijoiden kiinnostuksen toivossa ja yhden tutkimuksen uutisointi painottaa automaattisesti tutkimusta enemmän kuin mihin olisi syytä. Ja aika harvoin siitä yhdestä tutkimuksesta on lukijoille mitään hyötyä - se on enemmän huomiotaloutta ja viihdettä, jolla voidaan taas spekuloida.

Asiakastyössä törmää alituisesti siihen kokemukseen, että yksittäisten tutkimusten lukeminen vie syömistä sivuraiteille. Ja jotkut tuntuvat olevan erityisen vastaanottavaisia. Aika usein saa sanoa yleisenä ohjeena ".. ja muista, että aina kun näet jonkun yhden tutkimuksen tuloksista tehdyn jutun niin koita ottaa se vaan vitsinä".

Been there, done that


Jos joku kanssasomeilijoistani nyt kokee piston sydämessään ja ajattelee minun syyttävän heitä lukijoiden kalastelusta, niin voi laskea aggrotasoa heti kättelyssä. Minullahan ei ole varaa syytellä tästä asiasta ketään, eikä ole tarkoituskaan. Olen tehnyt vuositolkulla ihan samaa mm. ollessani päätoimittajana ravitsemustieteilijöiden toimittamassa Urheilijan Ravitsemus -lehdessä (siis miten lehti voi kadota netistä näin totaalisesti..) ja Fitness -lehdessä (nyk. Fit) juttuja tekemässä. Kun sisältöä piti pohtia, niin itsestäänselvyys ja ylivoimaisesti helpointa oli tuottaa osio "Tutkittua" tai "Uutta tietoa". Yksittäisen tutkimuksen raportointi on vaan niin helppoa mediasisältöä. Massiivisesta tutkimustulvasta on helppo noukkia lukijoita kiinnostavia asioita, tiivistät jonkun muun tekemän ajatuksen ja heität itse perään jonkun oneliner-mielipiteen. Paitsi helppoa toimituksellisesti niin bonuksena - ja ehkä tärkeimpänä seikkana - itse ei tarvitse ideoida sisältöä, mikä on aina sisällöntuotannon hankalin asia. Kunhan vain luet tutkimuksia ja napsit sieltä kiinnostavia aiheita, niin koko päätä vaivaava ideointivaihe jää pois. Jos minun edelleen pitäisi pohtia enemmän sisältöä johonkin julkaisuun, niin varmasti siellä olisi "Tutkimusosio" ja olenkin aika varma että jonakin päivänä lankean tähän tutkimusuutisointiin enemmän uudelleen - yritän olla taipumatta siihen, mutten lupaa mitään. Joten se muiden syyttelystä - tarkoitus onkin enemmän pohtia ilmiötä ja sitä onko siinä lopulta mitään järkeä jos tiedon lisääminen on tarkoituksena. Viihde- ja media-arvon kannaltahan hyöty on ihan selvä.

Tutkimusuutisoinnin harhoja


Mikä siinä yksittäisessä tutkimuksen uutisoinnissa sitten on vikana? Minusta aika monikin asia.

Ei tarvinne enempää ruotia sitä, että jos tutkimusta ei aseteta aiempien havaintojen viitekehykseen, niin johtopäätöksissä mennään usein ihan mönkään.  Ihan hiljattain oli mm. hiirien jojo-laihdutus, jonka yhteydessä missään ei näkynyt että ihmistutkimuksissa tulokset ovat järjestään päinvastaisia - ja tämä jäi tietysti mainitsematta koska siihen ei toimittajilla liennyt asiantuntemusta ja ei se varmaan edes kiinnostanut. Kunhan pantiin uutinen kiertoon. Tätä yhden uutisen esittämistä ilman että sitä asetetaan viitekehykseen kuitenkin tapahtuu paljon valtamediaa myöten ja esimerkkejä olisi loputtomiin. Eli osa uutisoinnista antaa suoraan harhaanjohtavaa tietoa.

Ja minusta yhdessä tutkimuksessa ei ole asiasisällöllisesti juuri koskaan mitään kerrottavaa, koska yksi tutkimus ei koskaan kerro yhtään mitään! Niin se vain on - kun biologisista tieteistä puhutaan niin epävarmuustekijöitä on niin jumalattoman paljon, että mikä tahansa yksittäinen tutkimus voi mennä ihan mönkään ja sen yksittäisen tutkimuksen tuloksen spekulointi on ehkä mukavaa, mutta oikeastaan aivan turhaa. Kyllä niitä tutkimuksia tarvitaan aina lukuisia ennen kuin mitään käytännön johtopäätöksiä kannattaa ilmoille heitellä. Ja vaikka miten tutkimusta esitellessä yritettäisiin asettaa se laajempaan viitekehykseen, niin pelkästään aiheen näkökanta sen yhden tutkimuksen tuloksesta käsin tuo sille enemmän legitimiteettia kuin se ansaitsisi.

Sitten on se hassu efekti, jossa ihmiset hyvin automaattisesti tulkitsevat uudemmat tutkimukset paremmiksi ja oikeammiksi. Jos vuosi sitten uutisoitiin jotain ja tällä viikolla siitä poikkeavaa, niin se tämänviikkoinen uutinen on se oikeampi tieto. Tässä logiikassa ei tietty ole mitään perää mutta hyvin se tuntuu toimivan. Ja kun tutkimustulokset on aina ristiriitaisia niin tästä saadaan sellainen kivan ristiriitainen "mielipiteet tieteessä vaihtuu koko ajan" -efekti.

Kaiken päälle ovat tutkimusuutisoinnit jotka ovat "enemmän" totta, mutta vievät silti luovat silti mielikuvia suuntaan joka ei auta mitään. Suosikkiesimerkkini tästä uutisoinnista viime vuosien  aikana ovat lukemattomat uutiset jonkun lihavuusgeenin löytymisestä. Uutinen voi olla sinällään totta ja asiallisesti raportoitu - mutta so what, informaatioarvo on nolla, koska näitä lihavuusgeenejä tunnetaan jo satoja. Kaiken lisäksi jos jotakin, niin lihavuuden geneettisyyden selitysosuus on ylipäätään enemmänkin laskussa kuin nousemassa. Yhden uuden lihavuusgeenin löytymisellä ei pitäisi olla minkäänlaista uutisarvoa, koska yksi lihavuusgeeni ei selitä ihmisten elämässä yhtään mitään. Mutta lihavuusgeenit ovat ilmeisen kiinnostava aihe ja sellaisen uutisoiminen on ihmisten mielissä taas yksi aste siihen suuntaan, että painolle ei voi mitään kun se on geeneissä.

Nämä nyt tuli kättelyssä mieleen ongelmina yksittäisen tutkimuksen raportoinnissa.

Tutkimusuutisointi somessa


Valtamedian tutkimusuutisoinnissa on parannettavaa, mutta täällä somessa tutkimusuutisointi on onneksi tiedonvälitystä jaloimmillaan, onhan? No eipä tietenkään. Kyllä tutkimusuutisoinnilla on täälläkin ihan samat ongelmat ja hyväkään taustoitus ei yleensä poista kaikkia yksittäisen tutkimusesittelyn ongelmia. Ja varmaan moni tiedostaakin ongelmat, mutta niitä voi aina puolustella keskustelun herättelijöinä, jossa sitten parviälyn voimin tullaan viisaammaksi. Ymmärrän ajatuksen, mutta kyllä tuossa ajatuksessa on minusta aika reippaasti optimismia mukana ja näen silloinkin tutkimusuutisoinnin haitat hyötyjä suurempana.

Asia ei ole tietty ihan mustavalkoinen, vaikka sellaisen vision loinkin. Pystyn kuvittelemaan tiettyjä tutkimustyyppejä tai -aiheita, joissa yksittäisenkin tutkimuksen uutisointi on ongelmatonta ja ehkä jopa hyödyllistä. Ehkä joku hyvä meta-analyysi (vaikkei nekään mikään totuus ole), jonkun aiheen ensimmäinen hyvä tutkimus tai ylipäätään erityisen hyvälaatuinen tutkimus, joka tuo jotain uutta. Ja sitten pienen otoksen tutkimuksilla, huonoilla ja lyhytaikaisilla koeasetelmilla tai eläinkokeilla ei pitäisi olla mitään asiaa tulla näkyville. Mutta luottoni on aika heikkoa siihen, että ylipäätään kukaan pystyy näitä rajomaan vetämään kovin järkevästi, niin minusta simppelein ratkaisu olisi vain olla uutisoimatta. Ja pyrin siihen itse vaikka houkutus joskus voikin nousta liian suureksi.

Eli varmaan kaino toiveeni olisi kaikessa ravitsemusviestinnässä seuraava: enemmän kokonaisuuksien hallintaa, vähemmän tutkimussälää. Tietysti on niinkin, että ihmiset oikeasti jopa tykkäävät näistä tutkimusjutuista. Se ei helpota asiaa :) Ajattelin tehdä tästä aiheesta gallupinkin, mutta olen niin varma että minun näkökantani tullaan tyrmäämään ja ihmiset haluavat nähdä näitä uutisia jatkossa. Joten ajattelin säästää itseni numeeriselta selkäsaunalta.

PS. En ehdi lähiviikkoina vastaamaan kommentteihin. Laitan ehkä lisääkin ennalta valmiita juttuja blogiini, mutta paikalla olen vasta kun kommmenttejani alkaa näkyä.

13 kommenttia:

  1. Isot aplodit! Asennanpa vatkaimeen gummihanskat, niin saan raikuvammat, kuin omin pikku kätösin.
    Hyvää ja rentouttavaa lomaa.

    -Massu

    VastaaPoista
  2. Rentouttavaa isyyslomaa? :-DDDDDDDD
    Koita toki levätäkin.

    VastaaPoista
  3. Mun mies kommentoi esikoisen synnyttyä, että on fiilis kuin ois täysillä juossut päin betoniseinää.

    VastaaPoista
  4. "Eli varmaan kaino toiveeni olisi kaikessa ravitsemusviestinnässä seuraava: enemmän kokonaisuuksien hallintaa, vähemmän tutkimussälää."

    Erinomaisen hyvä ajatus. Kuitenkaan sitä tutkimussälää ei saa siinä mielessä unohtaa, että kaikki hyvä ns. tieteeseen pohjautuva viestintä pitäisi myös maustaa riittävillä lähdeviitteillä.

    Meitä asioista kiinnostuneita maallikoita kun on pilvin pimein ja joskus voisi olla kiva tarkistaa, että mihinkäs ne nämä asiantuntijan esittämät ajatukset oikein perustuvatkaan. Itse ainakin soisin että ne perustuisivat nimenomaisesti tieteellisesti tutkittuun tietoon, mutta tästä on mahdotonta varmistua ellei sitä kerrota.

    Vaikka useilla aloilla kokonaisuuksien hahmottaminen vaatiikin alan koulutusta tai vähintäänkin laajaa perehtymistä, niin soisin silti että ns. suurelle yleisöllekin tarkoitettuun viestintään tuotaisiin tiedettä mukaan entistä enemmän. Tämä pakottaisi myös valtavirrasta eriävien näkemysten kannattajia tuomaan omat perustelunsa paremmin esille.

    VastaaPoista
  5. Patrik,

    Ymmärrän kritiikkiäsi. Olen silti varsin eri mieltä aiheesta ja aion lähiaikoina kirjoittaa asiasta omia mietelmiä blogiini.

    VastaaPoista
  6. Tähän juoneen olisi helppo yhtyä jos ei tykkäisi tutkimuksista :-) Itse uskon, että tutkimusten esittelyllä ja tulkinnalla sekä keskustelulla on suuri arvo. Tottakai se lisää angstia, niinkuin kaikki ristiriitainen tieto. Ristiriitainen tieto on meille ihmispoloille epämieluisaa. Mutta se että pyörittelemme somessa tutkimuksia rakentaa useiden ravitsemuksesta jollain tavalla leipänsä ansaitsevien kokonais tietämystä. Sen sijaan koe-eläintutkimusten  nostoa ja uutisointia on tosiaan aika vaikea käsittää. Nollatutkimusten uutisointi on erityisen tärkeää, koska sitä ei valtamediat tee.

    Minulla on aika vankka kokemus siitä, miten paljon lääkärit  jaksavat oma-aloitteisesti lukea ja kahlata tieteellisiä papereita. Hyvin vähän noin keskimäärin. Sama koskee ehkä ravitsemusihmisiä, vai voimmeko olla niin paljon parempia? Jos uskomme kaiken tutkimustiedon levittämisen muutaman uskotun ja korkealla istuvan tai parin suomalaisen tiedelehden käsiin niin meille tipahtaa vain " muruja".  Lihavuudesta ja perimästä taidan olla vähän eri mieltä, mutta siitä toinen kerta.

    Toivottavasti kovin moni ei saa tästä kirjoituksesta veruketta itselleen olla seuraamatta tiedelehtiä, siellä on lähinnä yksittäisiä uutisia :-) 

    Tutkimus pitää laittaa kontekstiin, siitä on tosiaan suurin puute.

    VastaaPoista
  7. Juhana: odotan innolla! Mä jopa toivon vakuuttuvani koska itsekin tekisi välillä mieli heitellä tutkimusjuttuja enemmänkin. Ja korjaan juttunikin jos hyviä syitä löytyy joita ei itselle ole tullut mieleen.

    Reijo: itse asiassa mä nimenomaan toivon että ne katsotaan tiedelehdistä - ammattilaisilla se on minusta välttämättömyys. Siksipä tuo gallup jonka tiimoilta jatkoa joskus.

    Ja noin muutenkin tietysti toivon kaikista ravitsemusaiheista tutkimuksiin perustuvia juttuja. Mutta niin että mietittäisiin aihe ja kasataan se kokonaisuus jotenkin yhteen eikä niin että rääpäistään joku lyhyt "uudessa tutkimuksessa..". Mä luulen ettö infomielessä oarempia kuin sata tutkimusuutista. Esimerkkinä mm. Reijon hyvät VHH katsaukset. Näitähän on jo nyt blogimaailmassa paljonkin, mutta tuo FB välillä mietityttää. Ja tietty valtamediat.

    VastaaPoista
  8. Marion Nestle kirjoitti kanssa yksittäisen tutkimuksen saamasta suuresta julkisuudesta kutkuttavan ironisesti paljastaen samalla tutkimuksen rahoittajan mahdollisen kytköksen ko. tuloksen julkaisuun. Ja ehkä mahdollisesti tuloksen saamaan julkisuuteen.
    http://www.foodpolitics.com/2011/08/new-study-healthy-diets-produce-health-benefits/

    VastaaPoista
  9. Ääni täältäkin sille,että yksittäiset tutkimukset VOI olla ihan jees, kunhan ne sidotaan laajempaan kokonaiskuvaan. Nollatutkimuksien esittelyn merkityksestä Reijo ja Juhana taisivatkin sanailla toisaalla. Minusta niiden viestinnällinen arvo on melko vähäinen mutta ravitsemuksellinen arvo sitäkin suurempi.

    Jos viestinnän olisi kuitenkin tarkoitus olla mahdollisimman selkeää, yksiselitteistä ja silti todenperäistä, niin mielelläni jättäisin osan toisaalta-toisaalta -tutkimusjargonista pois tiiviimmistä tietoiskuista. ;-) Muutenkin kyseenalaistan pikkuisen, tarviiko jokaisesta yksittäispaprusta pyöräyttää uutinen (kyllä, olen tähän itsekin "syyllistynyt") - eikö tehokkaampaa olisi jäsennellä kyllä nuo kaikki yksitellen, mutta antaa tiedon kypsyä kokonaisuuksiksi? Vastaan jo itselleni: vaikeapa kokonaisuuksien on kypsyä, jos ohitamme kaiken "kohinan".

    Niin ja oivoi sitä päivää, kun tuo Urheilijan Ravitsemus -lehti aikanaan lehtipisteisiin ilmestyi! Ja sitä pettymystä kun jäi niin lyhyeen =) Patsku, aika huumoripläjäyksen linkiksi arkistoista kaivoit :D

    VastaaPoista
  10. Tulkitsin Patrikia niin, että nimenomaan pitää suhteuttaa muihin, enkä niin, että tutkimuksista vaiettaisiin. Näen ongelmaksi sen, että tutkimukset uutisoidaan yksittäisinä "totuuksina" jossittelematta ja vertaamatta poikkeaviin tuloksiin. Sensuuri on aivan eri asia. Sitäkin meillä ikävä kyllä on.

    VastaaPoista
  11. Tulkitsin kirjoituksen samoin kuin Mirka.

    Ajattelen asiaa myös tiedonvälittämisen kulttuurin muutoksena. Netissä pirstaleisuus ja nopeus korostuvat (vauhti kiihtyy, kiihtyy ja kiihtyy). Arvoina ne helposti jyräävät kokonaisvaltaisuuden ja hitaan oppimisprosessin. Toki myös toisenlainen some on mahdollinen ja jo jossain määrissä olemassakin.

    Itse aloin kirjoittamaan alkukesästä juttua harvardin laajasta 3 kohortin tutkimuksesta, joka käsitteli sitä, mitkä ruoat ovat yhteydessä painonnousuun (http://bit.ly/nziQj8). Tulin umpikujaan: Kirjoittaako suoraviivaisesti, että nämä ruoat lihottavat ja nämä laihduttavat? Vai syventääkö metodologian puolella, jotta aiheesta tulisi realistinen kuva.

    Pähkäilin. Jätin jutun julkaisematta.

    No, tutkimuksesta väännettiin suomeksi uutisia niin perinteisen ja somen puolella. Toisissa se oli esimerkiksi uutisoitu karppausmyönteisesti toisissa -vastaisesti.

    Itselleni hyvä opetus siitä kuinka todella ison ja korkealaatuisen tutkimuksen tulos voi olla herkullisen helposti popularisoitavissa (syö tätä, älä tätä), mutta todellisuudessa tutkimuksen tulkinta on erittäin monimutkaista.

    VastaaPoista
  12. Nyt kun selailin noita niin enimmäkseen aika samoilla linjoilla ollaan. Ei ollut tarkoitus sanoa, ettei mitään voi uutisoida (eikä se ole realistista) vaan jos nyt kuitenkin enemmän puhuttaisiin kokonaisuuksista kuin seulottaisiin yksittäisiä tutkimuksia.

    Aika hyvä esimerkki Janne tuo 3 kohortin tutkimus. Paljonhan sitä on ruodittu ja kuitenkin taustalla on ainakin itselläni se ajatus että sen tutkimuksen pohjalta ei voi sanoa oikein mitään.

    Juu ja kuten Vera totesi niin ei toki haittaisi että ne kokonaisuuksien tiivistämiset edes yrittäisivät olla objektiivisia ja katsoa asioita monelta kantilta :)

    VastaaPoista