tiistai 27. syyskuuta 2011

Kuinka terveellisesti haluat syödä?

Eräs henkilö tuli luennon jälkeen kyselemään minulta, miksen suosittele paleotyyppistä ruokavaliota kun kerran sivulauseessa mainitsin, että se on mainio ruokavalio. Miksi tyydyn "sallimaan" syömisessä myös ruokia, joiden terveysvaikutukset ovat välillä niin ja näin? Tärkeä aihe, jota toki olen pohtinut ja nyt teen sen kanssanne. Ja unohdan nyt sen, että ilman paleotakin voi syödä ihan yhtä terveellisesti ja käytin sitä vain esimerkkinä, että syömisen ohjeistus voisi aina olla terveellisempää, vielä terveellisempää, yhä terveellisempää ja.... Mutta ei aina kannata.

Tietysti omasta mielestäni en suosittele yhtään mitään yksittäistä asiaa, joka olisi erityisen epäterveellistä ja kokonaisuudessaan olen varma, että suositukseni jäävät reippaasti plussalle. Mutta miksi en siis optimoi, suosittele tavoittelemaan terveellisintä mahdollista syömistä. Lyhyesti tulee monesti todettua, että ajan takaa hyvinvointia, jossa terveys on vain yksi palikka. Ja terveydestä kannattaa välillä tinkiä, jos se auttaa muiden hyvinvointitekijöiden - maku, joustavuus, stressittömyys jne.. - esiinnousua. Ja tämä todellakin on yksi keskeinen peruste ja varmaan useimpien mielestä ymmärrettävä.

Mikä on riittävän terveellistä?

Mutta on toinenkin ja pohdituttavampi asia? Jos nyt pysytään ihan vain terveydessä, niin mihin vedetään raja, kuinka terveellistä ruokavaliota suositellaan. Sillä on utopistista ajatella suositeltavaksi "optimaalista" ruokavaliota edes teoriassa - käytännössähän sellaista ei tietysti edes tiedetä. Miten niin utopistista? Esimerkiksi keskustelussani, kun paleolainen totesi omansa optimaaliseksi ruokavalioksi niin oli aika helppo todeta, että onhan se ehkä terveellisempi kuin ehdottamani joviaalimpi syöminen, mutta tuskin se hänelläkään mitään optimaalista ole. Söikö hän esimerkiksi hyönteisiä tai kalusiko luita, koska niinhän paleoaikoinakin tehtiin ja saatiin mm. glukosamiinia ja monenlaisia ainesosia, joilla tänä päivänä nähdään hyötyjä ravintolisinä mutta ruuasta niitä ei enää paljoa saada. Tai paleoajattelun ulkopuolella söikö hän useimmat ruuat raakana ja jos kypsensi niin hyvin miedosti vain. Eihän hän syö mitään missä on lisättyä suolaa? Tai... optimointia voisi harrastaa loputtomiin. Eikä kysyjälläkään tietysti ollut lopulta mikään optimaalinen ruokavalio, hän oli vain vetänyt rajan terveyden tavoittelun suhteen hiukka eri paikkaan kuin minä. Ja hänelle voisi joku raakaruokailija tulla kertomaan, että miksi sä tuota paleota syöt kun ei tuo ole terveydelle optimaalinen. Ja raakaruokailijalle joku muu.... Tätä optimaalisen terveyden tavoittelua ja rajan siirtämistä voisi koettaa jatkaa ihan loputtomiin - aina siihen pisteeseen, että se saletisti on jo ongelma hyvinvoinnille.

Kysymykset optimaalisen syömisen järkevyyden tavoittelusta jatkuvat. Jos edes teoriassa suositeltaisiin optimaalista ruokavaliota, niin samalla olisi oikeastaan järjen nimissä pakko suositella myös optimaalisia elintapoja muilla terveyden osa-alueilla. Tutummista teemoista voisi nostaa esiin esimerkiksi liikunnan, jossa "optimaalisen" (juu.. ei tätäkään toki tiedetä) liikunnan suosittelu tarkoittaisi ihan määrällisesti nyt ainakin sellaista keskimäärin puoltatoista tuntia päivittäistä kuntoliikuntaa kaloreina hahmotettuna. Muistan hyvin millaisia epäuskoisia reaktioita tuli kymmenisen vuotta sitten, kun ihan aiheellisestikin liikuntasuosituksiin tehtiin minimitason (30 min/vrk) lisäksi tavoitetaso (lähemmäs tunti liikkumista päivässä). Kun 2/3 kansasta ei pääse puoleenkaan tuntiin, niin ilmassa oli sellaista "liikuntatutkijat on ihan pihalla" ajattelua kun vaadittiin niin kohtuuttomia kiireisiltä ihmisiltä. No voi vaan kuvitella, jos alettaisiin suosittelemaan reipasta liikuntaa 1,5 h päivässä määrällisesti (vastaten vaikkapa päivittäistä 10+ km lenkkiä) ja siihen vielä päälle tarkemmin se kaikki rytmitys ja monipuolisuus mikä optimaalisessa liikunnassa pitäisi jaksamisen, vammojen ehkäisyn ja terveysvaikutusten kannalta olla. No eihän nykyisissä liikuntasuosituksissakin toki näin suositella mutta eivät ne olekaan optimaaliset ja hyvä niin. Jos optimaalisuutta haettaisiin niin aika hankalaksi menisi ja pelottaa ajatellakin minkälaisia suosituksia saisimme monella muulla terveyden ja hyvinvoinnin osa-alueella: unessa, stressinhallinnassa, hampaiden hoidossa, syömisessä, työergonomiassa ja -turvallisuudessa... Sovittele näitä sitten yhteen. Eli rajat vedetään johonkin ja ne edustavat jossain määrin tutkimuksissa nähtyjä havaintoja, mutta pohjimmiltaan se rajanveto suosituksissa on oikeasti fiilistelyä ja edustaa suosittelijoiden näkemystä kohtuuden rajoista terveyden tavoittelussa.

Niin se menee syömisessäkin että sitä hankalammaksi syöminen menee mitä pidemmälle terveellisyys viedään ja johonkin on vaan vedettävä raja ja annettava ohjeita, jotka on taatusti terveellinen mutta silti jotenkin realistisia useimmille. Otetaan nyt yksinkertaisena esimerkkinä nykyinen virallinen kasvisten saantisuositus yli 400 g päivässä. Se on tietysti tuossa realistisesti saavutettavan tavoitteen vuoksi - suomalaisten keskisaanti pyörii jossain 300+ grammassa nykyisellään - eikä siksi, että vähintään 400 grammassa menisi joku ihme terveysvaikutusraja. Kun suomalaiset jonain päivänä syövät 400 g niin suositus nostettaneen taas ylemmäs.

Raja on vedettävä vaikka ei sellaista oikeasti ole

Idea lienee selvä. Terveyssuosituksissa ja syömisen suosittelussa on aina kyse siitä, mihin vedetään raja mitä kannattaa terveyden nimissä tehdä ja mitä ei, mikä on kohtuullinen vaatimus ja mikä ei. Ja tämä raja on tietysti yksilön itse valittavissa, suosittelevissa rooleissa olevat joutumaan tekemään sen päätöksen muiden puolesta. Ja aina kannattaa hiukka erilaisia suosituksia saadessaan pohtia onkohan nämä ohjeiden tavoitteet nyt varmasti mitoitettu omaan arvomaailmaan sopivaksi vai onko ohjeen antajalla ehkä ihan eri arvomaailma. Jos olet suurpiirteinen terveyden suhteen niin suosittelija saattaa sinun kannaltasi tehdä kärpäsestä härkäsen ja jos olet valmis isoihinkin ratkaisuihin terveyden nimissä, niin suositukset voivat olla vasta minimilähtökohta eikä tavoite.

Ja kyse ei ole pelkästään terveyden arvostuksesta vaan myös miten suhtaudutaan potentiaalisiin vaikuttajiin ravitsemuksessa - kun joku ravintotekijä VOI vaikuttaa jollain lailla mutta sitä ei kuitenkaan tiedetä. Otetaanko se huomioon vai pidetäänkö piilossa kunnes asia varmistuu?  Luulisin, että suurin osa haluaa päästä aika vähällä ja keskittäisin kaiken tarmon vain varmasti vaikuttaviin suuren kokoluokan asioihin - jos joku asia on epäselvä, saattaa olla riski tai siitä voi olla haittaa, niin jättäisin nämä kyllä sitten niiden harvojen innokkaampien  harrasteeksi jolla ei koko kansaa vaivata. Näitä jossitteluita voi tehdä maailman tappiin ja niistä vain pieni osa osoittautuu ongelmalliseksi, joten miksi turhaan kiusata niillä ihmisiä. Ja asiantuntijoiden tehtävä olisi olla kärryillä pienistäkin asioista ja pohtia milloin ne ylittävät kynnyksen, jossa varmuus ja merkitys jossakin asiassa alkaa olemaan sillä tasolla että sillä alkaa olemaan merkitystä. Mutta joku muu taas ajattelee, että on valmis tekemään epävarmojakin asioita jos niistä edes EHKÄ on hyötyä.

Eli aste-eroja piisaa... Mutta jos nyt ei kuitenkaan pyrittäisi syömään mahdollisimman terveellisesti kun se on täysin saavuttamaton haavekuva, jossa tekemiselle saatu vaste heikkenee mitä enemmän tehdään. Kun asiat on pahasti pielessä niin pienilläkin asioilla voidaan saada isoja hyötyjä - ja kun asiat ovat jo varsin hyvin, niin on aika kyseenalaista mitä iloa pikkuasioista on.

-----------------------------------------------------------------------------------------------


Haluan syömisen parantavan terveyttäni..




14 kommenttia:

  1. Tästä tuli mieleeni, jonkun kolumnistin joskus heittämä ajatus, että pitkän elämän saa, kun syö vain kasvisruokaa, juo vain lähdevettä, kuuntelee ainoastaan sinfoniamusiikkia ja lukee eeposkirjallisuutta. Jos tästä ei elämä pitene, se ainakin tuntuu pidemmältä :-)

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus-taas kerran.Helppoa olla samaa mieltä.

    VastaaPoista
  3. Itse olen pyrkinyt selvittämään, millainen ideaaliruokavalio on (toki selvitys on vielä pahasti kesken). Se on suunta, johon yritän pyrkiä.

    Läheskään aina ei tule syötyä sataprosenttisen ideaalisti, mutta kuitenkin ruokailuvalintoja tehdessä voi mahdollisuuksien mukaan valita sen ideaaliruokaa lähimpänä olevan vaihtoehdon, jos ei täydellistä ateriaa satu olemaan tarjolla.

    Olen aika vakuuttunut paleoruokavaliosta, mutta sitäkin on aika hankala noudattaa Suomessa täydellisesti, koska esimerkiksi ruoholla ruokittua luomunautaa ei oikein saa mistään. Sama on puhtaista vesistä pyydystetyn villin kalan kanssa. Eli pitää usein tyytyä tavalliseen tehotuotettuun lihaan ja viljeltyyn kalaan. Ei optimaalista, mutta toimii silti aika hyvin.

    Täydelliseen absolutismiin olen pyrkinyt ainoastaan gluteeniviljojen kanssa. Joskus tulee vahingossa syötyä sellaista, missä onkin käytetty vehnäjauhoa (miksi sitä pitää tunkea joka paikkaan?), mutta tietoisesti en enää sellaista tee. Kyllähän se hankaloittaa ja rajoittaa syömistä, mutta fiilikseni perusteella uskoisin olevan sen arvoista.

    VastaaPoista
  4. Niin paljon ruokaa, niin vähän aikaa. (meillä onnekkailla, jotka satuimme syntymään kehittyneisiin maihin...) Jonkun täytyy tämän yltäkylläisyyden keskellä muistutella meille, että tervettä järkeä saa kayttää myös syömisessä, Kiitos sulle :-D

    VastaaPoista
  5. http://www.eatright.org/nutritiontrends/

    American Dietic Association on 20-vuotta kysellyt amerikkalaisten asenteista terveellisiä elämäntapoja kohtaan. Uusimmat julkaistiin 27.9.2011 paikallisten ravitsemuspäivien yhteydessä.

    Asennejako on "teen jo / mun pitäs / älä tuputa" ja trendinä on "teen jo" ryhmän kasvaminen. Haasteena on "älä tuputa" ryhmän herättäminen, mutta myös "teen jo"-ryhmän herättäminen havaitsemaan epäkohdat tekemisissään. Ei yllättäviä juttuja siitä kuka kuuluu mihinkin ryhmään.

    Videoesittely näyttää yksityiskohtia. Kohdalla 18min puhutaan kuulemansa vaikutuksesta käytökseen. Nettisivujen kohta "Where did you hear that" (sekä video 21min) kertoo internetistä ja luotettavista lähteistä ravitsemustiedon omaksumisessa.

    Summary on 22.30 kohdalla. Tulokset ovat amerikasta eli ei niin kiinnostavia vertailu Suomen trendeihin ja millaisten yksityiskohtien kautta niitä voi hakea.

    Tästä voi muut jakaa kommentteja.

    VastaaPoista
  6. Vastausta kysymyksiin en voi antaa, sillä mikään vaihtoehto ei ole oikein. Kysymykseen haluanko syödä terveellistä ruokaa vastaisin kyllä vaan:)

    Minun kielessäni sairauksia parannetaan ja niitä parannetaan lääkkeillä. Terveyttä vaalitaan ja ruokaa en kyllä koe lääkkeeksi - vaikka ilman sitä kuolenkin;)

    Ymmärrän, että joku syö paleoruokaa, vegaaniruokaa, vhhruokaa, jos kokee sen terveelliseksi itselleen. Jostain syystä kovin moni nykyään uskoo olevansa ravitsemuksen asiantuntija ja voivansa siten esittää vaatimuksia myös toisten ravitsemuksen suhteen.

    Juuri kokonaishyvinvointi on hyvä tavoite eikä se edes mielestäni ole eri asia kuin terveys - terveys on osa kokonaishyvinvointia, mutta kokonaishyvinvoinnin avulla se säilyy parhaiten:D Ihan niin kuin se, että stressi sairastuttaa meidät pitkään ja liiallisena jatkuessaan, ellei fyysisesti niin ainakin henkisesti. Kuitenkin kestämme sitä terveyden kärsimättä lyhyitä aikoja. Samoin on muidenkin hyvinvoinnin osatekijöiden suhteen - pienet lipsumiset eri osa-alueilla eivät suista kokonaisuutta tuhon tielle.

    VastaaPoista
  7. Mainiota pohdintaa Patrik. Itsekin on tullut tuota usein viime aikoina mietittyä: mikä on riittävän terveellistä.

    Uskon että juuri näin on, jos tavoitteet on liian kaukana, niitä ei jaksa lähteä tavoittelemaan lainkaan. Ja toisaalta, jo askelista kohti tavoitetta voi saada niitä terveyshyötyjä. Ei tilanne ole mikään on-off -asetelma, joko syöt terveellisesti tai sitten et.

    Ravitsemusinterventiotutkimuksia kahlatessa törmää myös usein siihen, että tiukkoja ruokavaliotavoitteita vain on niin vaikea noudattaa käytännössä. Alussa tutkittaville on annettu jokin teoreettinen ruokavaliomalli, jota tulisi tutkimuksen aikana noudattaa. Tuloksia raportoitaessa sitten todetaan, että ei mikään tutkimusryhmä oikein päässyt tähän tavoitteeseen ja erot ryhmien välillä olivat tavoiteltua pienempiä.

    Jos syömisen ilo katoaa, ruokavalion koostamisesta tulee päivän pääsisältö ja tärkein arkea ohjaava tekijä, ollaan totisesti väärällä tiellä.

    VastaaPoista
  8. Tämä artikkeli on hyvä esimerkki siitä, että terveyspohdinta on yhtä tyhjän kanssa. "Terveys" on typerä tavoite, koska sanan merkitystä ei ole määritelty. Sama koskee ruoan "terveellisyyttä". Pelkkää ajanhukkaa.

    Keskittykään asioihin, joita voidaan mitata: Palaako rasva, kasvaako haba, laskeeko verenpaine, lähteekö akne, laskeeko LDL jne.

    VastaaPoista
  9. Absoluuttisesti optimaalista ruokavaliota tai elämäntapaa ei ole. On vain yksilöllisesti optimaalisia tapoja tehdä asioita; syödä, liikkua, nukkua, olla sosiaalinen jne.

    Siksi yleispätevillä ohjeistuksilla voidaan tehdä.. öh... tiedätte kyllä mitä ;). Ne ovat vain suuntaviivoja ja lähtökohtia, joista jokaisen tulisi itse (tai valmentajan avulla ;)) löytää kussakin tilanteessa optimaalisin (=sopivin?) vaihtoehto. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nimittäin todeta, että elämä nelikymppisenä on jokseenkin erilaista kuin kaksikymppisenä. Vaikka ihminen on geneettisesti sama. On vaan niin väärin kuvitella, että tämä on se mun juttu ja tällä mennään hautaan saakka. Mitkään ohjeet/säännöt eivät toimi samaan tapaan kaikilla ihmisillä. Kun ne eivät toimi siten edes yhdellä.

    Avointa mieltä ja kehonkuuntelua syksyyn! =)

    VastaaPoista
  10. Kysymys on siinä mielessä minulle kompa, että terveellisyyden optimointia en usko kovin terveelliseksi elämäntavaksi ainakaan siten kuin se lännessä usein tehdään.

    Olen omaksunut paljon kiinalaisten suhtautumista: Heillä on vankat käsitykset joka ikisen elintarvikkeen terveysvaikutuksista, mutta hyvin harvoin tämä johtaa minkään VÄLTTÄMISEEN. Ruokakullttuurinen erityispiirre suorastaan näyttää olevan ruokatabujen puuttuminen. Painopiste näyttää minusta olevan, että kun tekee mieli sikaa, se 'vahvistaa jangia' kun ostereita tai kilpikonaa, se on 'hyvä miehille'. Jokaiselle herkulle löytyy jokin mukava terveysperuste! :-D

    VastaaPoista
  11. Suomalainen sovellus voisi mennä vaikka näin: Ruisleipä korottaa nopeasti verensokeria ja parantaa fyysistä suorituskykyä. Olut sisältää helposti imeytyvää piitä. Makkarassa on verisuonten toimintaa parantavaa nitriittiä. Sika on paras tiamiininlähde, jne.

    VastaaPoista
  12. Minä ajattelen hyvinvointia kokonaisuutena, johon kuuluu fyysisen terveyden lisäksi, isosti myös henkinen ja sosiaalinen puoli. Minä ohjaan syömisessä huomioimaan hyvinvoinnin kokonaisuuden, silloin syömisen ja ruokailun tavoitteena ei ole opitmaalinen ruokavalio, vaan syöminen on osa muuta itselle mielekästä elämää, huomioidaan mitä muuta elämään kuuluu ja miten syöminen tukee muita elämän tärkeitä osa-alueita. Useimmille on kuitenkin tärkeää, että ruoka maistuu hyvältä, juhlat ja sosiaaliset tilanteet ovat myös tärkeitä (jo tutkitustikin) terveydelle hyväksi, valintoihin vaikuttavat myös eettiset asiat ja monelle on tärkeää että ruokavalinnat tehdää ajatellen vaikka ilmastoa tai eläinten hyvinvointia. Monet eivät halua olla "huippu kunnossa" vaan sellaisessa kunnossa että arki sujuu. Hyvinvointi on aina kokemus ja jokaiselle hiukan erilainen. Ja kun syöminen on suurinpiirtein tasapainossa oman arvomaailman kanssa, edistää se myös parhaiten terveyttä ja hyvinvointia. Eikä minusta tähän tasapainoiseen tilaan päästä vain miettimällä ravintoaineita ja ruokalautasensisältöä fyysisen terveyden näkökulmasta.

    VastaaPoista
  13. Tosi hieno kirjoitus. Enpä voisi enempää olla samaa mieltä, joten tyydyn vain komppailemaan täällä ja hurraamaan.

    VastaaPoista
  14. Hyvä kirjoitus, aihetta tulee puittua aika monessa yhteydessä..ja välillä "ääripäiden" kannattajien kanssa menee lähes tappeluksikin. Itse en kannata sellaista "yksi ja ainoa oikea" -ajattelua missään asiassa ja alan opiskelijana en varsinkaan tuossa ravitsemuksessa..Ja jos se optimaalisen ruokavalion tavoittelu menee lähes pakkomielteen puolelle ja on näinollen ainakin jollain tasolla stressaavaa, niin eihän se enää ole optimaalista ollenkaan. Silloinhan se rasittaa elimistöä..rajan vetäminen on mahdotonta yhteen paikkaan, kun ei kaikki olla kuitenkaan samasta puusta veistettyjä.

    VastaaPoista