Hiekkalaatikon henki

Blogissa jakelen ajatuksia joita ajoittain saattaa mieleen juolahtaa ja kommenteista saatan oppia uutta. Lukijoiden toivon saavan oivalluksia jotka helpottaisivat miten syömiseen voisi suhtautua ja miten sitä voisi toteuttaa.

maanantai 8. elokuuta 2011

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja laihduttaminen

Tämän blogautuksen toiveena on saada itselleni hiukka selvyyttä asiaan, joka on kovinkin vaikea ja epäselvä käytännön työssä. Teema on aika useinkin mielessä, mutta viime päivinä tästä on ollut keskustelua Hesarin mielipidesivulla. Gallupin mukaan teidän lukijoiden joukossa on paljon terveystoimijoita, joten älkää ujostelko kommentoida.

Miksi kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu niin vaikealta todentaa?

Ongelmani on kilpirauhasen vajaatoiminta asiakkailla ja siihen suhtautuminen. Ensinnäkin, diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoimintahan on jo sinällään naisilla todella yleistä - esimerkiksi 60 v. ikään mennessä noin 10 % naisista on jo saanut diagnoosin ja 40 v. ikään mennessä yli 5 %. Isoja lukuja.

Mutta ei nuo luvut niin mietitytä. Nämä on diagnosoitu, hoidon alla ja hoito kaiketi toimii. Se mikä mietityttää on, että näiden lisäksi saattaa olla vielä mojova määrä ihmisiä, joilla on subkliinista vajaatoimintaa ja se on ilmeisen vaikeaa saada kiinni. On turhan yleistä, että asiakkaalla on kaikenlaista viitettä kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta kun varsinaista diagnoosia ei vain saada niin hyvinvoinnin/painonhallinnan vaikeudet jatkuvat - kunnes sitten yhtäkkiä vaikkapa 3-5 vuoden päästä sellainen diagnoosi sitten tuleekin, lääkitys saadaan ja homma alkaa luistaa. Ja on hassattu monta vuotta hyvinvointia, kun diagnoosia tai hoitoa ei saatu aikaan.

Ja minkälaisia ne viitteet sitten käytännön työssä on? Joku kilpirauhasen toimintaa kuvastava arvo on jossain rajoilla tai vähän ylikin, asiakkaan yleinen jaksaminen ja nälänsäätely on huonolla tolalla, paino on nousussa eikä nämä vaikeudet oikein selity tiedossa olevilla elintapa-asioilla... jotain tällaista se usein. Liki aina kyseistä asiakasta on itse asiassa siis tutkittu ja asiakas itsekin epäilee kilpirauhasta, mutta negatiivisin tuloksin. Kunnes se päivä koittaa, kun jokin mittari värähtää, lääkitys alkaa ja homma rupeaa toimimaan.

Eihän tämä ole täydellinen maailma, mutta joskus tulee turhautunut olo että miten vaikeaa tämä diagnosointi tai lääkityksen kokeilu nyt voi olla ja miksi? Jos asiakkaalla on usein niin selviä oireiluja, niin on jotenkin asiaa tuntemattomampana vaikea käsittää, ettei se jossain näkyisi niin että edes lääkehoitokokeilu aloitetaan. Ja jos kerran Käypä Hoito -suosituksenkin mukaan oireiden sopiessa lääkehoidon vaikutusta kannattaa kokeilla labra-arvoista riippumatta, niin miten usein sitä käytännössä kokeillaan? Toki ne oireet sopivat moneen ja vaikeuttaa asiaa, mutta silti...tulee vaan sellainen olo, että kyllä tässä pitäisi pystyä parempaan. Enkä yritä leikkiä että tietäisin ratkaisun tai kyseisestä sairaudesta ylipäätään mitään - haluaisin vain ymmärtää, miksi puhkeavan sairauden selvittäminen voi olla niin vaikeaa, jotta pystyn paremmin käytännön työssä arvioimaan kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuutta ja jatkokeinoja sen selvittämiseen.

Onko jollain ajatuksia aiheesta? Vai onko tämä asia enimmäkseen hyvin hoidettu ja minulla ja muutamalla muulla vain osunut huonot kokemukset eteen?

Laihduttaminen vajaatoiminnan taustatekijänä?


Kun teemassa ollaan, niin laitetaan toinenkin asia aiheeseen liittyen. Se oli mielessäni vuosia sitten unohtuakseen aika totaalisesti ja nousi nyt esiin Kiloklubissa - ja huomasin, etten ole vuosien aikana juuri tullut aiheesta viisaammaksi. Kyse on siitä, voiko laihduttaminen olla yksi käynnistäjä/riskitekijä kilpirauhasen vajaatoiminnalle. Silmiini on osunut kommentteja joissa näin uskotaan ja toisaalta terveystoimijoiden puolelta ei aiheesta juuri kannanottoja löydy. Olen myös kuullut henkilön esittävän ajatuksen lääkärille saaden tyrmäävän mielipiteen, mikä oli mielestäni aika vahva reaktio ottaen huomioon, että tutkimusmaailmassa tämä mahdollisuus on toistaiseksi kysymysmerkki.

Teorioita miten laihduttaminen voisi olla riskitekijä kilpirauhasen vajaatoimintaan on kai useampia, mutta varmaan se yleisin ja mielestäni varteenotettavinkin menee näin:
- vaihe 1: laihduttaminen vapauttaa rasvakudokseen vuosien aikana kerääntyneitä organoklooriyhdisteitä (PCB, dioksiini jne.) (tutkimuksia 1, 2, 3)
- vaihe 2: organoklooriyhdisteet heikentävät kilpirauhasen toimintaa (tutkimuksia 1, 2)
- vaihe 3: laihdutus sinällään yhdistetään kilpirauhasen heikentyneeseen toimintaan (tutkimuksia 1)
- vaihe 4: laihdutus osoittautuu riskitekijäksi diagnostisessa kilpirauhasen vajaatoiminnassa (ei tutkimuksia)

Tämä teoria ei ole mitenkään kaukaa haettu ja itse asiassa se on tieteellisesti todistettu vaiheiden 1-2 osalta ja viitteitä löytyy myös vaiheeseen 3. Vaiheen 4 tutkimuksia en ole nähnyt ja luulenpa ettei niitä ole. Olisi todella mukava tietää tästä asiasta enemmän, koska sillä voi olla merkittäviä käytännön johtopäätöksiä: milloin, miten nopeasti ja millä keinoin laihduttamista kannattaisi toteuttaa, jos ei haluta organoklooriyhdisteiden vapautuvan verenkiertoon? Vai kannattaisiko organoklooriyhdisteitä yrittää vähentää elimistöstä ennen laihdutusta - en koskaan innostunut Olestrasta, mutta siinä on ilmeisesti yhdiste joka pystyy sitomaan organoklooriyhdisteitä. Entäs jos kehitettäisiin vielä parempi sitoja? No nämä on ihan heittoja ja ennen ainuttakaan noista haluaisin tietää miten laihdutus oikeasti liittyy asiaan vai liittyykö lainkaan.

Sinälläänhän tämä ei todellakaan ole mikään uusi tai ihmeellinen asia. Muistan opiskeluajoitani ihan vakavasti otetun ajatuksen, että esim. raskaana ollessa ei kannattaisi laihduttaa, koska laihdutus vapauttaa organoklorideja verenkiertoon ja voi vahingoittaa sikiötä - mikä lieneekin totta. Organoklooriyhdisteiden uskotaan vaikuttavan myös painoon. Se, että sama efekti aiheuttaisi laihdutuksen myötä myös kilpirauhasen vajaatoimintaa ei ole ainakaan tieteellisesti poissuljettu, kuten joku tuoreehko katsaus totesi (muistan, mutta en löytänyt linkkiä,,). Minä en ole väittämässä, että laihduttaminen aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa - vaan toteamassa, että me emme tiedä vastausta tähän kysymykseen. Ja parhaassa tapauksessa toivon saavani niitä tässä blogissa. Koko homma vain näyttää jotenkin unohdetulta asialta. Harmi, kyllä tällä tiedolla tilausta olisi.

Ja nyt niitä tiedonmurusia teiltä tännepäin, että kaikki viisastutaan!! Siis kaikki ajatukset kelpaavat, mutta totta puhuen mahdollisesti huomaamatta jääneet tutkimukset minua tässä aiheessa eniten kiinnostavat :)


90 kommenttia:

  1. 3 kuukautta karppailua takana,eikä kiloakaan ole tippunut ja elopainoa löytyy.Syyksi löydän vain ja ainoastaan huonossa hoitotasapainossa olevan kilpirauhasen vajaatoiminnan. Arvot olivat kohdallani niin huonot,että lääkitys aloitettiin heti kun vajaatoiminta huomattiin,mutta kerkesinpä siinä odotellessa lihota 30 kiloa,eikä ne tosiaan lähde pois. Uskon,että kaikki raja-arvoilla eivät saa lääkitystä, mikä on vähintäänkin outoa,sillä sen vaikutus monien elämänlaatuun voisi olla huomattava.Mutta sitten on myös meitä,joille perus tyroksiini lääkitys ei potki tarvittavalla tavalla.Suurin osa lääkäreistä ei halua määrätä muita lääkkeitä kuin tuon tyroksiinin,vaikkakin kilpirauhanen tuottaa useita eri hormoneja.Annostusta kyllä auliisti nostetaan,mutta kun se ei auta.Jos joku tohtori sattuu määräämään muita lääkkeitä,esim Armouria,ei sitä Kela korvaa ja hoito tulee huikean kalliiksi.
    Sitten kun tämä huikea väsymys ei väisty,on hirmun haastavaa ajatella ruoka-valiota ja liikuntaa,on vieläkin vaikeampaa päästä eroon ylikiloista ja on senkin takia vieläkin väsyneempi.Kiitos,että otat tämän aiheen esille.Se koskettaa varmaan lukemattomia ihmisiä.

    VastaaPoista
  2. Minulla on toisenlainen kokemus. Kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin minulla vuosia ennen kuin aloitin laihduttamisen, joten sen puhkeamista ei ole laihduttaminen voinut aiheuttaa. Sain aikoinaan myös tyroksiinilääkityksen ja kun aloin Cambridgella laihduttamaan, halusin arvot otattaa varmuuden vuoksi uudelleen. Arvot olivat pysyneet ennallaan eli lääkitystä ei tarvinnut muuttaa suuntaan ei toiseen. Suvussamme on sekä äitini että isäni puolella kilpirauhasen vajaatoimintaa ja äidilläni on myös aivolisäkkeessä kasvain, jota on operoitu kahdesti (kaikkia ei saatu poistettua), joka aikoinaan toimi ponnahduslautana minunkin arvojeni tutkimiselle. Oikea määrä lääkkeitä löydettiin ihan testailemalla ja uusilla labroilla.
    Minulla lisäkilot tulivat tupakanpolton lopettamisen seurauksena, kun aloin syömään liian epäterveellisesti ja vastapainona en harrastanut liikuntaa lainkaan. Nyt on tilanne ihan toinen; kiloja on pois melkein 25 kg ja voin paremmin kuin koskaan ennen. Sairastan lisäksi COPD:a ja Chronin tautia (joka on seestyneessä tilassa tällä hetkellä).

    VastaaPoista
  3. Lueskelin kilpparijuttuja muutama päivä sitten ja laitoin plokiin niistä jotain huonoa juttua. Nämä jutut saattavat kiinnostaa tai olla kiinnostamatta. Ihan kiinnostasvia nuo löytyneet tutkimukset mun mielestä http://valtsuhealth.blogspot.com/2011/08/normaalit-kilpirauhasarvot.html :P

    Täällä BTW pohditaan stressin ja kilpparioireiden yhteyttä: http://thehealthyskeptic.org/5-ways-that-stress-causes-hypothyroid-symptoms Laihduttamisen (energiavajeen) voi varmaan monesti mieltää jonkinlaiseksi stressitekijäksi?

    VastaaPoista
  4. Nyt olet kyllä todella tärkeän asian kimpussa!! Näinhän se on, niin kuin sinäkin aavistelet, että hoitokokeilujen kanssa vitkastellaan yli sietokyvyn rajojen. Vuosikausia tulosmittareiden värähtämistä odotellessa moni heilahtaa jopa työkyvyttömyyseläkkeelle, (elinvoiman ja -toimintojen palaessa säästöliekillä) diagnooseina väsymysoireyhtymää, ahdistusta ja masennusta ja milloin mitäkin. "Hullun" ja luulotautisen maine rupeaa pikkuhiljaa syömään jo ennestäänkin hataraa terveyskeskuslääkäri-/potilassuhdetta, jolloin se pieninkin toivonkipinä sammuu siihen, että sinulle tyrkätään reseptillinen mielialalääkkeitä.
    Ihmiskohtalot ovat todella surullista ja karua kuultavaa, josta vapahtaminen seuraa vasta 5-10 vuoden kuluttua, kun viisarit viimeinkin värähtävät - ja olet niin huonossa kunnossa, että tyroksiinin aloittamisesta ei meinaa olla juurikaan apua, kun kärsimysvuosien aikana on elimistö ja ihmisen psyyke rappeutunut niin alakanttiin, että siitä nouseminen on härkäpäisimmällekin urotöistä suurin. Usein on myös lisämunuaisen kuorikerros kaluuntunut uupumusasteelle, joten siinäkin uusi haaste jo ennestään haastetulle mahdollisen tulevan pitäaikaisen kortisonikikkailun muodossa, kun tältäkin säästyttäisiin, jos tyroksiinikokeilu tehtäisiin perustuen henkilön omiin tuntemuksiin, eikä näihin, mitä ilmeisimmin, jollain tavalla epätarkkoihin viitearvoihin.
    Eli apuja tämän sairauden tiimoilta tarvitaan nyt ja näkyvää julkisuutta, jotta nämä hiljaa hiipuen kärsivät saisivat sanansa kuuluviin. Kuinka paljon heitäkin lie tulevaisuudessa "koristamassa" työkyvyttömyyseläke ym. listoja jonkin muun sairauden nojalla, joka juontaakin juurensa hoitamattomasta kilpirauhasen vajaatoiminnasta.Puhumattakaan näiden henkilöiden olemattomasta elämän mielekkyydestä, jota eräskin kuvaa sanoin; "On kuin katsoisi kaltereiden takaa kun koko elämä soljuu ohitse, vaikka kädellä kuinka kurkottaa, ei mistään saa otetta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitettu :) Itselläni on ollut lääkärin toteama kilpirauhasen tulehdus 18 vuotta sitten. Siihen ei kuulemma ole hoitoa... Sen jälkeen vuosien varrella lukuisia lääkärikäyntejä väsymystä turhaan valittaneena, arvot viitteissä, ei hoidettavaa... Viime kesänä kehoni "romahti", olin voimaton, enkä tahtonut lääkäriin. Löysin vaihtoehtolääketieteen alle kuuluvan hoitomuodon ja se paransi olotilaa, mutta vieläkin olotila on sellainen, että elämänmenoa katsoo sivusta, kun itse ei vieläkään ole voimia siihen osallistua :( Kilpirauhasen toiminta oli vihdoin nyt tammikuussa verikokeessa yli viitearvon ja vihdoin sain thyroksin lääkityksen. Mutta tie on pitkä , välillä tuntuu, että mahdoton, päästä energiseen normaalielämään kiinni. Tässä välissä olen menettänyt työpaikkoja, yritykseni, ihmissuhteita... taloustilanne on huono. Monien mielestä olen vain tyhmä, laiska ja saamaton.

      Poista
  5. Tärkeä ja haasteellinen aihe!

    Itse olen pohdiskellut stressihormonitasojen vaikutuksista kilpirauhaseen täällä: http://all-nuts-in-a-case.blogspot.com/2011/07/varoitus-vhhn-vaaroista.html

    Näkökulma liittyy ketokarppauksen tai liian alhaisten kalorimäärien vaikutuksiin, jotka voivat välittyä kroonisesta stressistä aiheutuvien korkeiden kortisolitasojen kautta. Kortisolilla kun on vaikutusta kilpirauhashormonien toimintaan elimistössä. En voi kyllin korostaa, että tarkoitukseni ei ole leimata mitään yksittäistä ruokavaliota kilpirauhaselle vahingollisesksi.


    Ajattelin kehitellä seuraavaan kirjoitukseeni selkeämmän mallin, koska jos haluaa kuvata ilmiötä perusteellisesti on eroteltava toisistaan vajaatoiminnan erilaiset tyypit ja listattava lukuisat mahdolliset taustatekijät. Esimerkiksi ravintoaineiden puutokset, kroonistunut stressi, autoimmuunihäiriöt jne. vaikuttavat. Ihmisen hormonitoiminta on kyllä kiehtova kokonaisuus, jonka tutkailu on melkoista älypeliä.

    VastaaPoista
  6. Suurkiitos kaikille tähänastisista ajatuksista, joista on jo paljon iloa, koska stressi-kilpirauhassektori ei ole ollut oikein oman intressin keskiössä. Tuttu joo, mutta ei oikeastaan mitään tietoa.

    Itsekin taidan nyt jatkaa teidän linkkien kautta ja muualtakin tutkailemaan tarkemmin tätä laihdutus/painonlasku vs. kilpirauhanen konseptia. Veikkaan, että hiilarien rooli osana sitä kokonaisuutta selvinnee kun monella teistäkin on siihen intressiä.

    Aika jännää, että tutkimus tässä aiheessa on vain viitteellistä ja kovaa tutkimusta diagnosoiduilla endpointilla olemattomasti.

    VastaaPoista
  7. Edellisen kommentin jälkeen kävin sisätautilääkärillä,eikä kokemus ollut mieltä ylentävä.Huoneeseen astuessani,minua jo mittailtiin päästä varpaisiin.Sisätautilääkäri oli sitä mieltä,että väsymykseni ei voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnastani tai huonosta hemoglobiinista ( mikä on molempien yleisimpiä oireita ) ,vaan antoi ymmärtää,että kaiken takana ja syynä on ylipainoni ja liikkumattomuus. Yritä siinä sitten selittää,että syöt luultavasti terveellisemmin kuin valtaosa väestöstä ja liikutkin kohtuullisesti, mutta tohtori katsoo potilasta vain läskilasien takaa. Sanoo,että jos kuitenkin herkuttelet.Ravintoterapeutille menoa ehdoteltiin.Mikäpä siinä,vaikka ei se kilpirauhastani korjaa,eikä sille terveysblogeja ja kirjoituksia päivittäin kahlaavalle luultavasti ole hyötyä.(Tai ehkä olisi,varmuudella ei voi sanoa) En usko,että kaikki lääkärit ja terveysalan ihmiset suhtautuvat noin potilaaseen,mutta kyllä varmaan herkästi kaikki pienemmät ja isommatkin terveys ongelmat herkästi pannaan lihavuuden piikkiin. Liekkö kesäflunssanikin kuitenkin läskin syytä (liikunnan puute ja huono ruoka-> huono vastustuskyky),eikä jonkin bakteerin tai viiruksen aiheuttama. Vähän ehkä karkasi aiheesta,mutta silti sitä koskettaen.

    VastaaPoista
  8. Ihan samaan olen minäkin törmännyt vastaanotolla. Lääkärit suhtautuvat tähän haasteeseen vaihtelevasti, mutta minulla on muutamin lääkäreitä joille sitten asiakkaan läheten. Ja joskus vaan kehoitan keskustelemaan oman lääkärin kanssa uudestaan asiasta. Minusta tuntuu myös käsittämättömältä, ettei voida kokeilla pienellä annoksella lääkettä, katoavatko oireet. Tavallaan voitaisiin suhtautua samoin kuin alhaiseen hemoglobiiniin, toiset pärjäävät melko alhaisilla arvoilla, mutta toiset ragoivat jo isommillakin pitoisuuksilla. Luonnolliset erot siis.

    Anette

    VastaaPoista
  9. Hienoa, että asiaa nostetaan esille, vaikka vain spekuloidenkin. Mielenkiintoista, voisiko laihduttaminen olla osaltaan vajaatoiminnan takana.

    P.s. en tiedä, onko ajatuksiasi englanniksikin, mutta sietäisi olla! Onneksi löysin artikkeleitasi Kk:sta. Olet aikalailla idolini. :D

    VastaaPoista
  10. Olenpa minäkin monesti pohtinut kilpirauhasen vajaatoiminnan ongelmia. Erityisesti minua askarruttaa se, miksi erittäin harvinaiseksi luokiteltu sentraalinen hypotyreoosi on niin yleinen aiemmin kovin vähäkalorisella dieetillä laihduttaneiden nykyisten (reilusti) ylipainoisten kohdalla.

    Lääkärit eivät myöskään helposti tunnista tuota sentraalista hypotyreoosia, koska siellä sekä TSH että T4V ovat molemmat alakantissa. Minullekin toitotettiin monen lääkärin toimesta, että on hyvät kilpirauhasarvot. Vasta kun itse sain niin paljon toimeksi, että luin myös labran viitearvojen ohjeet ja siellä sanottiin, että jos molemmat arvot ovat alhaalla, pitää poissulkea mahdollinen sentraalinen. Lääkäri oli tätä ennen kehunut, miten hyvät kilpirauhasarvot ovat. Kun lääkärille mainitsin tästä viitearvojen ohjeistuksesta, hän sanoi, että "kappas, näinhän siellä sanotaan." Kysyin, saisinko sen lähetteen endolle ja vasta kysymiseni jälkeen se tuli. Tuloksena sentraalisen hypotyreoosin Dg.

    Tiedän monen monta sentraalista, jolle on käynyt, kuten minulle. Vasta oman aktiivisuuden jälkeen sai diagnoosin ja lääkityksen. Tämä on on myös joidenkin muiden kokemusten taustalla, joka on tullut esille Kiloklubin foorumilla.

    Tämä kilpirauhasasia on mielestäni erittäin tärkeä ja hyvä nosto keskustelunaiheeksi. Selvästi kaivataan lisätietoa ja myös tutkimusta. Kiitos Patrik.

    VastaaPoista
  11. Vielä hieman tarkennusta. Kun sain Dg:n ja vertasin niitä aiemmin otettuihin kokeisiin, ne ekat verikokeet olivat suht yhtenevät näiden diagnoosiin johtaneiden lukujen kanssa. Tuossa välissä oli 13 vuotta ja näiden aikana tuli useita kymmeniä kiloja painoa lisää. Joten kenties tuo 3-5 vuoden arvio on kovinkin optimistinen.

    VastaaPoista
  12. Itselläni lääkäri ei oikeastaan edes kuunnellut oirelistaani loppuun. Lähetti vain labroihin ja soittoaika puhelimeen. Eli jäi jo silloin tunne, että, jos kilppari-tulokset ei värähdä, ei sitten edes aiota tutkia, että mikä ihme tällä ihmisellä sitten on. Me nuorehkot naiset ollaan sitten vaan niin kovia stressaamaan, että siihen piikkiin voi laittaa mm. nivelkivut, limakalvojen kuivuuden ja urheilun jälkeisen totaalisen väsymisen ja senkin, että herää yöllä omaan hikeensä(vyötärö on 75cm, että ei kilojen pitäisi yötä pilata). Siis kaikkien niiden muiden klassisten kilpparioireiden lisäksi.

    Arvot siis olivat 2.4 ja 13 eli ei toivoakaan, että saisin oireilleni nimen. Eli yritetään nyt sitten vain uskoa, että vika on päässä ja saada oireet kuriin positiivisilla ajatuksilla, jossa oireiden analysointi ja niiden ajattelu on kielletty.

    Tuli sellainenkin mieleen, että oma jaksamattomuus ja painonhallinta on ajanut elämäni todella terveelliseksi. Voikohan sekin hidastaa diagnoosin saantia, kun liikunta ja hirveät määrät kasviksia ja hyvää rasvaa ennaltaehkäisevät arvojen romahtamista? Lääkärin sitä taas voi olla hankala uskoa, kun vastaanotolle tulee se vähintään hieman ylipainoinen henkilö. Niin niin, elät terveelliseti..

    VastaaPoista
  13. Sohvi,

    Saako kysellä niitä sinun TSH- ja T4V-arvoja? Jännä tilanne :O

    VastaaPoista
  14. Anonyymi:Juuri niin kuin minulle kävi.Elät muka terveellisesti,pyh! T4V sinulla on ainakin viitaarvojen alarajoilla ja tsh tulee tuosta luultavasti nousemaan,ellei mitään tehdä.Kumma kun ei kuunnella vointia vaan tuijotetaan vain noita arvoja.Uskon,että hyvät elämäntavat auttavat kestämään muuten kehnoa oloa,muttei ne vikaa poista tai estä.

    VastaaPoista
  15. Kiitos edelleen kommenteista. Täytyy pitää teema vireillä täällä ja käytännössä koska parannettavaa piisaa näköjään.

    Ja kyllä niitä ajatuksia on englanniksikin tulossa :)

    VastaaPoista
  16. Valtsu, saa kysellä. Muistaakseni TSH oli silloin toteamisvaiheessa 0,91 ja T4V 10,9.

    VastaaPoista
  17. olen menossa huomenna verikokeeseen kilpirauhasen vajaatoiminta epäilyn vuoksi. Toivottavasti sen tulos selvittäisi, mistä tämä loputon väsymys ja uupumus johtuu. Painokin vain nousee vaikka olen pitänyt ruokapäiväkirjaa jo pidemmän ajan ja kalorimäärä on keskimäärin 1600 kcal vuorokaudessa. Tällä pitäisi laihtua, mutta paino ei laske lainkaan, olen tarkkaillut ruokavaliotani kohta vuoden ja syön omasta mielestäni terveellisesti. Välillä alkaa itsettää kun mietin asiaa. Painoni ei ole "kuin " n. 10-12 kg ylipainoa, joten en pääse kunnallisesti ravintoterapeutille, jolle haluaisin ehdottomasti päästä. Haluaisin tietää mikä on se asia, minkä takia paino ei laske. Mutta ehkä verikokeet selvittävät jotakin, ennekuin kaljuunnun täysin ja painan 100 kg.

    VastaaPoista
  18. Minä olen toinen anonyymi.

    Minulla on lääkitys vajaatoimintaan ollut toistakymmentä vuotta. Painonhallinta on ollut silti todella haasteellista.

    Kevään korvalla innostuin oikein tosissani kokeilemaan vähähiilarista ruokavaliota. Muutaman kuukauden aikana paino aleni n. 8 kg ja kun sitten kävin kilpparikontrollissa, oli arvot parhaissa lukemissa kautta aikojen.

    Silloin alkuun TSH oli luokkaa 4 ja risat ja T4V oli alle 10. Kaikki nämä vuodet T4V on vaan tiiviisti sinnitellyt 12 - 14 välillä TSH:n ollessa n. 0.1 - 0.3.

    Ensimmäisen kerran siis T4V oli lukemassa 17! Eli minun kohdallani vähähiilarinen ruokavalio toimi!

    Ja kerrankin olen saanut syödä reilusti vatsan täyteen.

    VastaaPoista
  19. Alan olla pikkuhiljaa kallellaan siihen suuntaan, että myös insuliiniresistenssi aiheuttaa kilpparioireita. Tästä enemmän löytyy detaljeja esim. Sofie Hexebergin kirjasta. Nyt kun vasta sain luettua kyseisen kirjan, omat kokemukseni täsmäävät aika hyvin kirjan olettamuksien kanssa.

    Oma kokemukseni vhh-ruokavaliosta on selvästi parantanut kilpparituloksia. Samaa kertoo Hexeberg kirjassaan verikoedatan muodossa.

    VastaaPoista
  20. Erittäin hyvää pohdintaa suuren luokan ongelmasta. Yksi osa tätä ongelmaa on siinä, että viiterajat on muodostettu valikoimattomasta väestöstä eli jakauma on vino. Tässä ( http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16148345 )laajassa tutkimuksessa saatiin aikaiseksi terveillä normaalijakauma niin, että normaalijakauman huippu on jossain vähän päälle lukeman 1 ja 95% arvoista asettui alle 2,5:n. Jos otoksesta seulottiin ulos kilpirauhassairaiden sukulaiset, laski tuo 95%:n raja jopa alemmas. Kyseessä on siis luultavimmin kliininen virhe siinä, että oireita ei tunnisteta hypotyreoosiksi, jos viiteraja ei ylity. Kliinisen tutkimuksen usein syrjäyttää tekninen laboratoriodata juuri tällä tavalla.

    Toisen ongelman muodostaa T4V:n viiteväli. Jos oletetaan, että esim. viiteväli 12-22 pätee väestötasolla, niin tutkimuksissa on osoitettu, että terveillä koehenkilöillä oma henkilökohtainen T4V-taso pysyy lähes muuttumattomana vaihdellen noin +/- 1. Tämä on iso ongelma, jos yksilöllinen T4V-arvo on vaikkapa 20 tuolla esitetyllä asteikolla. Jos se laskee vaikka lukemaan 13, voi vajaatoiminta olla jo melkoinen, mutta viitevälin puitteissa se jää havaitsematta. Tällöinhän puhutaan subkliinisestä vajaatoiminnasta, kun T4V on vielä viitteissä, mutta TSH noussut. Lisäksi T4V-labramenetelmä falskaa hieman viitteen alapäässä suurentaen arvon todellista isommaksi.

    Itse asiassa koko termi on täysin virheellinen, sillä subkliininenhän tarkoittaa kuitenkin oireetonta tilaa. Monet ovat oireisia jo vuosia ennen kuin saavat sen viisarin värähtämään. Joillain se ei ehkä värähdä koskaan. Muistan yhden sellaisenkin tutkimuksen lukeneeni, jossa todettiin jatkuvan TRH-annostelun ns. väsyttävän aivolisäkkeen, jolloin TSH jää suhteellisen alhaiseksi, jos tilanne jatkuu. Toisin sanoen ko. kilpirauhas-hypotalamus-aivolisäke-silmukka ei ole välttämättä niin saumaton kuin luullaan.

    Kolmanneksi suomalaiset endokrinologit ovat tietoisia virheellisestä vanhasta TSH:n viitevälistä, mutta katsovat viiterajojen muuttamisen ja etenkin lääkitsemisen ongelmalliseksi, koska tämä lisäisi mahdollisesti sairaiden ja lääkittävien määrää runsaasti. Omasta mielestäni ongelmallisena pitäisi nähdä se asia, että on mahdollista, että hyvinkin runsas joukko on vailla oikeaa diagnoosia ja hoitoa altistuen turhaan esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeille, joiden riski nousee jo ns. subkliinisessä vaiheessa voimakkaasti.

    VastaaPoista
  21. Olen sama kirjoittaja kuin edellinen. Lisään vielä sen, että lääketieteessä hyvin vähän käsitelty ilmiö on tyroksiinin dejodioituminen T3:n sijasta inaktiiviseksi käänteis-T3:ksi (rT3), joka sitoutuu T3-reseptoreihin soluissa, mutta ei käynnistä reaktiota. Tämän tiedetään tapahtuvan juurikin säästöliekille mentäessä, kun keho haluaa alentaa kierroksia. Siitä ei käsittääkseni ole juurikaan tutkimuksia, voiko tilanne jäädä pysyväksi. Vakavasti sydänsairailla ja kuolevilla tiedetään rT3-pitoisuuksien olevan voimakkaasti koholla, mutta jonkinlainen (tutkimustietoa vailla oleva) konsensus lienee siitä, että tällaista pysyvää häiriötä ei olisikaan.

    Itselläni tällainen pysyvä häiriö on todettu laboratoriokokeilla (jotka jouduttiin tutkimaan ulkomailla, koska Suomessa rT3-labramenetelmä on kaikista Suomen labroista poistettu 2000-luvun aikana ilmeisesti siksi, että kukaan lääkäri ei niitä määrännyt) Tämän johdosta tyroksiinilääkitys(kään) ei toimi odotetulla tavalla. Itse asiassa Pharmaca Fennicassakin todetaan, että joillain potilailla tyroksiini muuntuu inaktiiviseksi rT3-hormoniksi, jolloin eutyreoosia ei saavuteta. Kuitenkin ajatus tällaisesta tuntuu lääkärikunnassa harvinaiselta kuin junaa odottava vihreä flamingo rautatieasemalla. Tätä mahdollisuutta ei oteta huomioon juuri koskaan. Jostain syystä tällainen sinänsä normaali biologinen reaktio voi siis jäädä päälle, vaikka keho normaaliolosuhteissa vaihtelisi dejodioitumista T3:ksi ja rT3:ksi energiantarpeidensa mukaan. Itselläni ylenmääräinen rT3:ksi dejodoituminen on todettu pysyväksi ja tilanne on huonontunut aina huomattavasti voimakkaan stressin (hyperkortisolismi?) kuten infektion seurauksena samalla huonontaen verensokereita. Tällä hetkellä käytän pelkkää T3-valmistetta, jolloin muuntoa dejodioitumisen kautta ei tarvita ja voin hyvin.

    Laihduttaminen edustaa tietysti kovaa stressiä, joten yksi mahdollinen polku kilpirauhasen vajaatoimintaoireisiin laihduttamalla olisi tuo rT3-reaktio, joka käynnistyy kun säästöliekki iskee päälle. Korostunut rT3:ksi dejodioituminen saattaisikin tuntemattomista syistä jäädä joillain henkilöillä käyntiin senkin jälkeen, kun stressin aiheuttaja eli laihdutus loppuu. Oma kilpirauhasoireiluni lähti käyntiin ensimmäisestä sairastamastani influenssasta ja jälkitautina tulleesta subakuutista kilpirauhastulehduksesta. Asuin samanaikaisesti myös hometalossa, joka tietysti on asia joka on saattanut vaikuttaa tai sitten ei. Rottakokeissahan hometoksiineilla on vaikutusta kilpirauhaseen, tiedä siitä sitten. Voihan se olla, että olen harvinainen yksittäistapaus, mutta entä jos näin ei ole.

    Jonkun ennakkoluulottoman tutkijan täytyisi kyllä kerätä jostain iso joukko "rajoilla" olevia kilpirauhasoireisia ja mielellään entisiä vähillä kaloreilla laihduttaneita ja tehdä rT3-tutkimusta terveisiin referensseihin vertaillen :)

    VastaaPoista
  22. Jatkan vielä lyhyesti: Ilmeisesti kalorirestriktion on jo pitkään tiedetty aiheuttavan veren T3-pitoisuuksien laskua ja inaktiivisen rT3:n nousua, mutta tilanne oletetaan (ja useimmiten näin varmasti onkin) pysyväksi. Muun muassa:

    Scriba PC, Bauer M, Emmert D, et al. Effects of obesity, total fasting and re-alimentation on L-thyroxine (T4), 3,5,3'-L-triiodothyronine (T3), 3,3',5'-L-triiodothyronine (rT3), thyroxine binding globulin (TBG), cortisol, thyrotrophin, cortisol binding globulin (CBG), transferrin, alpha 2-haptoglobin and complement C'3 in serum. Acta Endocrinol. 1979;91(4):629-643.

    Spaulding SW, Chopra IJ, Sherwin RS, Lyall SS. Effect of caloric restriction and dietary composition of serum T3 and reverse T3 in man. Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism. 1976;42(1):197-200.

    Azizi F. Effect of dietary composition on fasting-induced changes in serum thyroid hormones and thyrotropin. Metabolism: Clinical & Experimental. 1978;27(8):935-942.

    Burman KD, Dimond RC, Harvey GS, et al. Glucose modulation of alterations in serum iodothyronine concentrations induced by fasting. Metabolism: Clinical & Experimental. 1979;28(4):291-299.

    VastaaPoista
  23. Korjaus ekan kappaleen painovirheeseen: Siis tilanne oletetaan nimenomaan ei-pysyväksi eli siis korjautuvaksi paastoamisen/nälkiintymisen/rankan laihduttamisen jälkeen.

    VastaaPoista
  24. Tämä on tosi tärkeä juttu. Itekin olen 35 vuoden ikään mennessä useita kertoja saanut työterveyslääkäriltä lähetteen kokeisiin. Pääasiallisesti syynä on ollut lihavuus ja väsymys, eli paino ei ole liikkunut mihinkään vaikka olen harrastanut raskastakin liikuntaa useita kertoja viikossa ja syönyt kaikkien oppien mukaisesti.

    No, joka kerta kokeissa on ollut joku arvo siinä "rajalla" ja olen joutunut uusintakokeisiin jossa arvo on "normalisoitunut". Siis ihan oikeasti - näin on käynyt useita kertoja.

    Painoni on vaihdellut viimeisen 15 vuoden aikana n.30 kg sisällä useita kertoja. Ainut tapa pudottaa painoa on ollut käytännössä nämä pussikeittodieetit, sillä mikään vhh, "borgilainen" tai kalorinlaskudieetti ei ole vaikuttanut suuntaan eikä toiseen. Ja heti kun olen "antanut periksi" paino on lähtenyt salakavalasti nousuun nopeasti.

    Jos jollakulla on vinkkiä Turun seudulta johonkin alan lääkäriin, joka on asiallinen ja ottaa asian hoitaakseen - niin ottaisin vinkin mielelläni vastaan. Vaikka privana osoitteeseen purjehtija at netti.fi, jos ei tänne voi suoraan laittaa.

    VastaaPoista
  25. Kiitos anonyymi noista linkeistä ja ajatuksista. Vähän viiveellä heräsin niihin mutta parempi kai myöhään...!!

    VastaaPoista
  26. Moi,

    Turussa vaikuttaa Suomen ehka arvostetuin endokrinologi Jorma Viikari. Itse sain häneltä heti tyroksiinireseptin ja ihana työterveyslääkäri on ymmärtäväisesti mukaillut annoksen muokkausta.

    Itselläni vajaatoiminta "puhkesi" toisen raskauden alussa, eikä sitä havaittu ennenkuin struuma alkoi pullistella kaulalla. Kilppari ei siis jaksa tuottaa tyroksiinia tarpeeksi ja ponnistelee niin kovasti että kasvaa isommaksi. Itsellä myös kovasti sukurasitusta erilaisten kilpparioireiden puolella.

    Oma täysin maallikkoarvaus on, että nykyinen käsitelty ravinto jollain tavalla herkistää kilpirauhasoireille. Tuskin väestön geeniperimästä sentään näin paljon altistavia geenejä löytyy. (vajaatoiminnanhan uutisoitiin olevan uusi kansantauti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entäs jodin puute?

      "...there is growing
      evidence that iodine deficiency has reappeared in some European countries where it was thought
      to have been eliminated"

      http://whqlibdoc.who.int/publications/2007/9789241593960_eng.pdf

      Poista
  27. Mulla on melko mielenkiintoinen tilanne. Vajaatoiminta todettiin viime vuoden helmikuussa, sain taistella lääkityksen kanssa TK:ssa aikani kun sitä ei haluttu nostaa kun olivat arvot viitearvoissa. Ja olin ihan ihmisraato, henkisesti ja fyysisesti. Kilpirauhaslääkityksen aloituksen jälkeen kun heräsin ihan ns. "kuplasta" takaisin elämään ja elämänlaatuni parantui monilta osin. Kunnes oireet alkoivat hiipiä takaisin ja tätä lääkäri ei pystynyt ymmärtämään. Lopulta yksityinen lääkäri diagnosoi subkliinisen vajaatoiminnan, lääkitykseen tuli säätövara ja vasta nyt VIHDOINKIN arvot ja vointi ovat hyvät ja tasapainossa.

    Oman kokemukseni mukaan lääkäreiden tietotaito vajaatoiminnasta on järkyttävän heikkoa. Ymmärrystä siihen että olo ei välttämättä mene suorassa suhteessa arvoihin ei ole, vaan usein potilasta syytetään liioittelusta ja luulotautisuudesta. Uskon että hyvin monet menevät vajaalla lääkityksellä koska usko lääkärin ammattitaitoon on niin vahva. Eniten informaatiota koko vajaatoiminnasta sain sairaanhoitajalta lääkitystä aloitellessani. Jos olisin syönyt sitä puolta nappia päivässä sen puoli vuotta seuraaviin kontrolleihin niin olisi käynyt hyvin hassusti jos oireet olisivat alkaneet pahenemaan taas entisestään. Onneksi tajusin mennä yksityiselle endokrinologille.

    Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se että vaikka arvot ja lääkitys olleet mitä olleet niin nyt n. vuoden aikana olen pudottanut painoa tästä huolimatta 30kg. 14.1.1011 paino oli 88kg, nyt vajaa 57. En tosin mitenkään helposti, osittain karppaamalla kun muu ei enää auttanut. Lääkärin mielestä painojumini silloin aikoinaan oli korvieni välissä kuten kaikki muutkin oireeni ja meinasi passittaa vain ravitsemusterapeutille. Käytin Kalorilaskuria, vajeet olivat oikeat, liikuntaa oli tarpeeksi mutta en vain laihtunut.

    Olen miettinyt että kuinka kauan tämä vajaatoimintani oikein on ollut piilevänä. Sairastin anoreksian 13-vuotiaana ja kärsin useista syömishäiriöistä vuosikausia. Epäilen että vajaatoiminta on voinut puhjeta juurikin tämän takia. Tunnen myös muitakin sh-potilaita joilla vajaatoimintaa on, joten mietin yhteyttä kyllä tosissani.

    Lähtökohtaisesti olen hoikkaa tyyppiä ja siunattu geneettisesti niin että nuorempana syömisistä ei tarvinnut välittää, painoa ei vain kertynyt. Vajaatoiminta on muuttanut tämän asian. Syömisisten kanssa on pakko olla tarkkana ja syödä tasaisesti että aineenvaihdunta pysyy käynnissä.

    Toisaalta, nyt 27-vuotiaana vajaatoiminta on opettanut minulle ainakin enemmän arvostusta omaa kroppaani kohtaan vuosien kaltoinkohtelun jälkeen ja nyt tämän laihdutusrupeaman jälkeen aionkin perehtyä tosissani terveelliseen ja monipuoliseen syömiseen ja irrottautua lopullisesti syömishäiriöisestä käytöksestä. Että ehkä tässä tuli samalla opittua myös arvokas läksy.

    VastaaPoista
  28. Minä olen ilmeisestikin kärsinyt lievästä kilpirauhasen vajaatoiminnasta juuri jodin puutteesta johtuen.

    Minulla on syömishäiriötausta, ja sen vuoksi kilpirauhasarvojani seurattiin rutiinisti pari kertaa vuoteen. Sairastuin anoreksiaan 13-vuotiaana, ja vaikka olin reilusti alipainoinen aina 20-vuotiaaksi asti olivat kilpirauhasarvot aina kunnossa. Oireilin lähinnä "ortorektisesti", eli söin kyllä periaatteessa ihan fiksusti ja monipuolisesti, varsinkin rasvattomia maitotuotteita käytin paljon (5 lasia rasvatonta maitoa, 2 dl rasvatonta jugurttia ja 6 viipaletta kevytjuustoa päivässä, muistan nämä määrät vieläkin...), kaloreita vain tuli urheilevalle ja kasvavalle nuorelle aivan liian vähän. Kalaakin söin suositusten mukaan pari kertaa viikossa.

    Ollessani 20-vuotias (vuonna 2004) koin "ideologisen heräämisen" ja päätin ryhtyä vegaaniksi. Vegaaniksi ryhtyminen itse asiassa mullisti suhtautumiseni ruokaan ja omaan kehooni ja sitä myötä toipumiseni otti aimo harppauksen eteenpäin. Olin seitsemän vuoden ajan kitkuttanut 36-39 kg painossa kun ääni pään sisällä ei vaan antanut syödä niin paljon että olisin saanut painon nousemaan minulle asetettuun "terveellisen painon minimitavoitteeseen" eli 45 kiloon mikä pituiselleni tarkoittaa maagista painoindeksiä 18,5. Vegaaniksi ryhdyttyäni nostin tietoisesti enemmän syömällä painoni siihen 45 kiloon alle puolessa vuodessa ja sen alle en ole sen koommin mennyt.

    Rutiiniverikokeita jatkettiin painon normalisoiduttua vielä noin kerran vuoteen, ja jälkikäteen labratuloksiani tarkastellessa olen huomannut että TSH lähti hiljaa hiipimään ylöspäin vegaaniruokavalioon siirryttyäni. Asiaan ei kiinnitetty mitään huomiota sillä vaikka TSH oli joka kerta hieman korkeampi kuin edellisessä mittauksessa oli se kuitenkin vielä viitearvojen sisällä. Kunnes sitten loppuvuodesta 2007 eli kolme vuotta vegaaniruokavaliota noudatettuani TSH olikin mennyt viitearvojen yli. Myös T4V otettiin ja se puolestaan oli viitearvojen alapuolella, tuomiona subkliininen kilpirauhasen vajaatoiminta. Erityisempiä oireita en ollut ehtinyt huomata. TSH ja T4V -mittaukset toistettiin vielä pari viikkoa myöhemmin ja tulos oli sama. Kilpirauhasvasta-aineet olivat negatiiviset eikä kilpirauhasen ultraäänessä tullut esiin mitään poikkeavaa, joten vajaatoiminnalle ei löytynyt selitystä. Lääkäri olisi aloittanut tyroksiinin, mutta ravitsemusasioihin varsin hyvin perehtyneenä tiedostin itse vegaaniruokavalion mahdollisen jodiongelman ja sanoin haluavani kokeilla jodin syöntiä ensin. Aloin ihan yksinkertaisesti syömään päivittäin 100 µg jodia sisältävän monivitamiinitabletin. Kuukauden kuluessa sekä TSH että T4V olivat taas viitearvojen sisällä, ja puoli vuotta myöhemmin TSH oli samalla tasolla kuin vuonna 2004 ennen vegaaniksi ryhtymistäni. Siitä asti olen ottanut sen Multivitan päivässä ja kilpirauhasongelmia ei ole enää esiintynyt.

    Olen törmännyt väitteeseen että nykypäivän Suomessa ei jodinpuutteesta voi kärsiä, mutta kyllä se varmaankin on mahdollista paitsi vegaaneilla myös esim. kitudieettilaihduttajilla joilla maitotuotteiden ja kalan käyttö on niukkaa.

    (Pahoittelut ylipitkästä kirjoituksesta.)

    VastaaPoista
  29. Hei. Olen tässä pohtinut, miten vaikuttaa ravitsemuksellisesti, että on ollut ilman toimivaa kilpirauhasta yksivuotiaasta saakka. Tähän asti sitä on hoidettu pelkällä tyroksiinilla, mutta aion siirtyä sikapossuun, jos vain onnistuu. Ihan vain tietääkseni, voisiko olo olla erilaisempi. Enhän minä mistään muunlaisesta olosta tiedäkään. Aika vaihtelevaa nämä viimeiset 37 vuotta ovat olleet ja aika pitkä tekstistä tulisi, jos kaiken selittäisin. Tällä hetkellä taas 163 cm ja 86 kg eli "vähän" liikaa.

    On siis ihmisiä, joilla on jonkinlaista omaa -vajaata tai yli- toimintaa ja sitten niitä, joilla ei ole rauhasta, mihin ruokavalio voisi vaikuttaa. Ehkä minun pitää ryhtyä lukemaan ravitsemustiedettä tai jotain, että voisin edes vähän enemmän itseäni ymmärtää. Turhauttaa, kun on kaikenlaista tietoa, varsinaista sillisalaattia, josta itselle sopivinta tietoa on aika mahdoton löytää. Ja niinhän se on, että kaikki olemme yksilöitä kuitenkin. Mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella, olennaista on sen oman hyvän tasapainon löytäminen.

    Suunnitelmissa on myös vitamiinimittaukset, koska haluan tietää kokonaistilanteen. Miksi aina pitää odottaa, sitä, että makaa raatona sohvalla (sekin on testattu). Olisiko minullakin oikeus voida hyvin :)

    Tsemppistä ja aurinkoista kesää kaikille kilppiksille ja myös sinulle Patrik

    RR

    VastaaPoista
  30. Hei! Kiitos hienosta blogista! Löysin tämän vasta tänään.

    Minulla on autoimmuunipohjainen kilpirauhasen vajaatoiminta (Hashimoto). Diagnoosin sain pari vuotta sitten, mutta oireita on ollut aivan lapsesta saakka. Viimeisen 10 vuoden aikana painoa on kertynyt tasaiseen tahtiin ja nyt on 30 kg liikaa. Tämä siis ahkerasta liikunnasta ja ruokavaliosta huolimatta.

    En tiedä Patrik mitä tieteellisiä lähteitä ennen kaikkea toivoisit? Kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja ylipainosta on paljon artikkeleita, ja myös esim. TSH:lla ja painolla on lineaarinen yhteys. Jos Pubmediin laittaa haun "TSH AND weigt" tulee yli 3000 viitettä. Tässä on yksi aika tuore linkki tuosta yhteydestä: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22639395

    Muillakin kilpirauhashormoneilla on tekemistä painon kanssa. Esimerkiksi T2 -hormonia ei tutkita juuri ollenkaan, sitä ei juurikaan edes tunneta. On kuitenkin tutkimuksia, joissa T2:lla on yhteyttä ylipainoon. Lääketehtaathan eivät tutki, koska T2 on olemassa oleva molekyyli, joten lääketehtaat eivät saisi patenttisuojaa lääkkeelleen, eli ei taloudellisesti kannata tutkia. Valitettavasti googlettamalla joutuu erilaisille hämärille sivuille, jotka kauppaavat anabolisia steroideja ja vastaavia. Tässä tieteellinen linkki T2:n laihduttavasta vaikutuksesta:
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22217997

    Terveisin Vajaa ja ylipainoinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      kaipasin oikeastaan tutkimustietoja siitä missä määrin aiemmalla laihduttamisella voisi olla yhteyttä joidenkin kilpirauhasen vajaatoimintojen käynnistymiseen.

      Se, että kilpirauhasen vajaatoiminta vaikeuttaa painonhallintaa on kyllä selvä asia.

      Poista
  31. Minulla varmaan ollut vuosia vajaatoiminta jota ei ole huomattu/ymmärretty. Viime kesänä tein elämäntaparemonttia ja laihdutin 10kg pienellä kalorimäärällä, söin paljon kasviksia jne. Ihmettelin kun vointini vain huononi ja huononi. Töissä alkoi verenpaineet romahdella niin alas, että piti suolavettä juoda. Loppujen lopuksi en jaksanut enää töissäkään. Ensimmäinen diagnoosi oli väärä, meni muutama kuukausi ennen kuin uskottiin. Nyt noin 5 kuukautta lääkitystä takana ja saa taistella annosnostojen kanssa, uskon, että olen vieläkin vajaalla. Vielä kuitenkin niin huonossa kunnossa, että ei tahdo jaksaa ajatellakaan uusia "elämäntaparemontteja" vaikka tiedän, että olo saattaisi kohentua senkin vuoksi kun katsoisi mitä syö.

    Itse yhdistän tuon laihduttamisen ainakin siihen, että vointini lähti vain huononemaan tosi paljon. Tiedä sitten oliko syynä yksin vajaatoiminta vai liian pieni kalorimäärä (1200-1500kcal) ja raskas työ mutta selkeä romahdus tapahtui. Olin päästänikin sekaisin kuin seinäkello.

    VastaaPoista
  32. Laihdutin parin vuoden aikana 35kg ruokavaliota keventämällä ja liikkumalla. Homma meni suht kivuttomasti, kunnes olisi pitänyt saada nipistettyä vielä ne viimeiset viisi kiloa. Lisäsin liikuntaa ja vähensin syömisiäni. Vaikka kuinka lopulta itseäni rääkkäsin, ei paino enää laskenut. Pian sitä alkoi kuitenkin tulla lisää. Siitä seurasi aikamoinen stressi.Sitten alkoi oireilu. Kävin kolmesti työterveyslääkäreillä jotka aina ehdottivat kilpirauhaskokeita, ja niitä tehtiinkin, mutta aina oltiin nippanappa viitearvoissa. Löysin lopulta yksityiseltä puolelta lääkärin joka laittoi kilpirauhasongelman lisäksi kuntoon mm. raudanpuutoksen ja B vitamiinin puutoksen. Nyt olo on lähes entisellään, lukuunottamatta niitä tästä kertyneitä kiloja joita lopulta kertyi 10 lisää. Tämä kaikki opetti kyllä armollisuutta omaa kehoa kohtaa. Laihdutetaan taas, mutta tällä kertaa omaa kehoa tarkasti kuunnellen.

    VastaaPoista
  33. Kävin juuri viime viikolla funktionaaliseen lääketieteeseen perehtyneellä yleislääkärillä, ja koin sellaisen ihmeen, että lääkäri kuunteli minua. Kerroin, että olen kärsinyt viimeiset 13 vuotta kilpirauhasen vajaatoimintaoireista, vaikka kilpirauhasarvot ovat olleet viitearvojen rajoissa. Palelen aina, kädet ja jalat ovat kuin jääkalikat, muisti pätkii, sanoja unohtuu, jatkuva vetämättömyys ja väsymys vaivaa, peruslämpö on noin + 36,0 C, kuukautiset ovat muuttuneet todella runsaiksi ja epäsäännöllisiksi, en hikoile juuri lainkaan, iho ja hiukset ovat muuttunut rasvaisesta korppukuivaksi ja ennen kaikkea olen lihonut noin 15 kiloa, vaikka olen jatkuvalla dieetillä enkä syö juuri koskaan yli 1400-1600 kcal päivässä.

    Kävimme läpi ruokavaliotani, jonka lääkäri totesi olevan kunnossa. Sain lähetteen labraan lähtöarvojen mittaukseen ja thyroxin-reseptin oireiden perusteella. Lisäksi lääkäri ehdotti gluteiinittoman dieetin kokeilemista, vaikka minulla ei olekaan testien mukaan keliakiaa, koska olen itse huomannut varsinkin vehnän aiheuttavan oireita. Heikentynyt kotimaisten viljojen sietokyky voi liittyä kilpirauhasongelmiin.Liekö tässä syy siihen, että moni kilpparipotilas on kokenut karppaamisen auttavan? Toisaalta kilpirauhanen tarvitsee riittävästi hiilareita toimiakseen hyvin, joten en ainakaan itse aio rajoittaa muita viljatuotteita tai hyviä hiilareita. Itse asiassa mietin, miten paljon olen itse pahentanut tilannettani jatkuvalla laihduttamisella. Uskon Patrikin olevan oikeilla jäljillä pohtiessaan stressin, dieettaamisen ja vajaatoiminnan yhteyttä.

    Olen nyt noudattanut vajaan viikon dieettiä ja syönyt lääkettä ja olo on jo nyt huomattavasti energisempi ja parempi. Jos vielä laihdun ne 15 kiloa niin palaan kertomaan kuulumiseni!

    Suosittelen Max Tomlinsonin kirjaa Nyt se onnistuu! kaikille hormonitoiminnan ja painonhallinnan välisistä yhteyksistä kiinnostuneille. Heti Patrikin kirjojen jälkeen lempparini dieettikirjoista! Ja minä olen lukenut niitä monta :)

    VastaaPoista
  34. Tässä lisätietoa: http://www.violetlight.fi/Pdf/Kilpirauhanen_Lahti_4.pdf

    VastaaPoista
  35. Monta vuotta meni niin, että lisätystä liikunnasta ja syömisten tarkkailusta huolimatta paino nousi nousemistaan. Mukaan tulivat todella muhkeat turvotukset joka puolella kehoa. Lääkäri kauhisteli sentin syvyisiä kuoppia, jotka jäivät sääriluihin, kun sormella painoi. Hän totesi, että ei ole munuaisvikaa (tutkittiin verikokeilla) ja olin kuulemma niin nuori, ettei sydänvikaa voinut olla! Ihmetteli vain. Kilpirauhasarvot sain tutkitettua, mutta olivat rajoilla. Olin hyvin väsynyt, liikunnasta palautuminen oli todella hidasta, iho kuivui, näkö ja kuulo heikkenivät, muisti heikkeni ja tuli blackoutteja tuon tuostakin. Kun vielä rupesin saamaan tukehtumiskohtauksia öisin, olin itse jo täysin varma diagnoosista, mutta silloinkin lääkärin mielestä kilpirauhaseni oli täysin normaalin kokoinen.

    Yksityisen lääkärin kautta sain pikalähetteen kilpirauhasen tutkimukseen. Löydöksenä oli todella suuri struuma, johon tuli leikkausmääräys heti. Kirurgin mielestä struuma oli harvinaisen suuri, kasvaimen "lonkerot" olivat jo henkitorven ympärillä. Siksi siis yölliset tukehtumiskohtaukset.
    Koska struuma pääsi kasvamaan niin suureksi, tuli leikkauksessa vielä lisäkilpirauhasen vajaatoiminta, joka on nyt todennäköisesti elinikäinen vaiva.
    Painoa tässä rytäkässä tuli pelkästään viimeisen vuoden aikana 12 kg. Nyt kun lääkitystä on nostettu niin, että arvot lähentelevät jo liikatoiminnan rajaa, on paino alkanut pikkuhiljaa laskea ilman mitään ruokavaliomuutoksia. Vointi on hyvä. Olin vielä syksyllä elävä ruumis. Nyt tähän ruumiiseen on tullut elämä takaisin. Työt sujuvat, kotityöt jaksaa tehdä työpäivän jälkeen, liikkua jaksan eikä päivänokosia tarvitse enää. Uskokaa vain, että tiedän kaiken siitä, mitä on, kun EI VAIN JAKSA.
    Tsemppiä kaikille kilpirauhasvaivoista kärsiville. Taistelkaa lääkitys oikealle tasolle, kun ensin olette taistelleet itsellenne sen lääkityksen. Vain potilas voi tietää omat oireensa. Mutta, jos vajaatoiminta on ollut pitkään, voi olotilan paraneminen kestää kauan. Itselläni tilanne on normalisoitunut noin vuodessa. Mutta nyt elän taas!

    VastaaPoista
  36. Mielenkiintoista, törmäsin tänne vahingossa. Kilpirauhasasia hoidettiin vasta muiden syiden vuoksi ohutneulanäytteen tuloksen jälkeen. Sitä ennen oireita ei otettu edes huomioon tk-lääkäritasolla(työskentelin sanelunpurkajana silloin), ei ollut kurkkukivusta ja lihomisesta huolimatta indikaatiota kilpirauhastutkimuksiin? Tilanne oli jo huono kun aloitin lääkityksen. Sen jälkeen elämän kurjimuksien myötä laihduin aika paljon (lihava en ole ollut ehkä milloinkaan?) eikä tutkimustuloksia noteerattu esim. leikkaavan lääkärin taholta, jolloin TH- etc-arvot olivat aivan päin prinkkalaa, melkein myrkkytasolla. Oma vikani kun en jaksanut asioista huolehtia. No, nyt vähennellään ja joku olisi ajanut hoidon kokonaan jo alaskin. Siihen en heti suostunut.. Aina ei pieni ihminen ei tiedä missä mennään ja voiko tuhoutunut kilpirauhanen aloittaa uuden tuotannon, ihan tältä istumalta en sitä usko:)

    VastaaPoista
  37. Kilpirauhasen vajaatoimina ollut vuodesta 96 lähtien. Nuorempana onnistuin saamaan painosta pois 15kg mutta nyt vanhempana paino ei tipu. Kolmas
    pullo RegulatPro Metabolicia käynnissä, pitäsi vaikuttaa aineenvaihduntaan mutta eipä ole tehonnut! Onko joku muu yrittänyt käyttää tätä entsyymivalmistetta painonpudotukseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkästä vajeesta johtuen kestää toimintakyvyn saaminen takaisin. Olethan lukenut kirjan Regulatista ja pitkäaikaissairauksista... Tsemppiä!

      Poista
  38. Mites lihominen ja huono ravinto, voiko nuo laukaista kilpparin vajaatoiminnan?

    VastaaPoista
  39. Oman kokemukseni mukaan pitkään jatkunut stressi ja laihtumiseen pyrkivä erittäin vähäkalorinen ruokavalio (siitä huolimatta lihominen) ajoivat elimistöni totaaliuupumukseen. Oireina lihomisen lisäksi syvä uupumus, heikko palautuminen, rytmihäiriöt ja krooninen pääkipu, johon särkylääkkeet eivät auttaneet. Erikoissairaanhoidon tutkimuksia 2 vuotta, jona aikana selvisi hypokortisolismi, muttei sille syytä. Endokrinologi päätyi tulokseen, ettei minulla ole muuta kuin univaikeuksia, hoitona siis Imovane. Ratkaisu löytyi yksityisen ravintoterapeutin ja funktionaalisen lääketieteen lääkärin avulla. Gluteeniton ruokavalio ja runsas määrä ravintolisiä mm. seleeniä ja c-vitamiinia. Lisäksi laboratoriotutkimuksissa todettiin Wilsonin-syndrooma, lisämunuaisen uupumus ja dysbioosi. Lääkityksenä nyt kortisoni, Liothyronine ja Mutaflora. Ruokavaliota takana 6kk ja lääkitystä 1kk. Vointi on huomattavasti muuttunut, mm. pääkipuja ei ole ollut kuin silloin kun olen yrittänyt palata gluteenipitoiseen ruokavalioon. Asioita kannattaa siis tarkastella laaja-alaisesti ja Suomenkin lääkärikunnan hyväksyä lisämunuaisen uupumus ja Wilsonin-syndrooma hoidettaviksi sairauksiksi.

    VastaaPoista
  40. Minäkin podin pitkään kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, mutta työterveydessä testatessa arvot eivät ylittäneet viitearvoja. Sen sijaan lääkäri tarjosi minulle masennuslääkettä avuksi oireisiin, mitä en kuitenkaan halunnut. Tästä kului muutama vuosi, kunnes aloin käydä vyöhyketerapiassa eräästä toisesta syystä. Hoidon yhteydessä vyöhyketerapeutti huomatti myös kilpirauhasen tuntuvan, ja muutaman hoitokuukauden aikana painoni laski ilman elämäntapamuutoksia viitisen kiloa. Nämä samat viisi kiloa olivat roikkuneet vyötärölläni aktiivisesta urheilusta ja terveellisestä ruokavaliosta huolimatta jo useamman vuoden. Lisäksi tuntui kun olisin herännyt jonkinlaisesta unesta, ja olin huomattavasti aiempaa energisempi. Jaksan myös innostua asioista ihan eri tavalla kuin ennen.
    Minulta ei löydy minkäänlaista laihdutustaustaa, ja olen aina ollut normaalipainoinen ennen viime vuosien selittämätöntä painonnousua. Olen edelleen varma että kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mutta lääkärit tuntuivat huomattavasti mieluummin tarjoavan masennusdiagnoosia.

    VastaaPoista
  41. Sehän ilmeisesti on yleisesti tiedossa, että anorektikoille kehittyy hyvin usein kilpirauhasen vajaatoiminta (ja korkeat kortisolipitoisuudet). Tämä mainitaan ainakin Syömishäiriöliitto SYLI ry:n vuoden 2005 opuksessa Kun lapsella on syömishäiriö- Opas anoreksia nervosaa ja bulimia nervosaa sairastavan lapsen vanhemmille. Tässä varmasti äärimmäisellä kalorirestriktiolla on joku roolia asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vajaatoiminta on seurausta kalorivajeesta, voiko se korjaantua lihomalla takaisin, vai jääkö tauti pysyväksi? Voiko sitä hoitaa muuten kuin kilpparilääkityksellä, vaikuttaako ruokavalio?

      Poista
    2. Pysyvä kilpirauhasen vajaatoiminta on anorektikoilla yleinen vaiva, joka on jäänyt päälle toipumisesta huolimatta. Kilpirauhanen on yleensäkin yksi herkimmistä elimistä menemään "rikki" ja joitakin poikkeuksia lukuunottamatta lääkitystarve on lähes aina pysyvä. Kaipa teoriassa ruokavalio voi vaikuttaa hyvin lievään vajaatoimintaan. On olemassa kilpirauhasen toimintaa edistäviä ja hidastavia ruoka-aineita. Näillä on kuitenkin varsin kosmeettinen merkitys, kun elimistö alkaa todella kärsiä vajaatoiminnasta. Hormonikorvaushoito (=lääkitys) on ensisijainen ja tehokas hoitokeino.

      Poista
  42. Joku on saattanut tämän jo mainitakin, mutta sitten on vielä käänteisen T3 hormonin ongelma (rt3), kuten minulla on. Oireina tavalliset vajaatoiminnan oireet, arvot viitteissä. Rt3 -koetta ei tehdä Suomessa enää lainkaan (mdd:n kautta voi lähettää näytteen jenkkeihin tutkituttavaksi). Rt3 -ongelmaa (a.k.a Wilsonin syndrooma) vähätellään täällä ja monet kärsivät siitä syystä turhaan. Minä ja muut sairastavat tiedämme sen olevan totta, koska olemme saaneet avun tietynlaisesta hoidosta (hoito, jota suurin osa endoistakin päivittelee). Uskon, että Suomessa kärsii lukuisia ihmisiä turhaan hirvittävästä listasta outoja ja rampauttavia oireita, koska rt3 -ongelmaa ei oteta todesta. Yksi "ärrävian" aiheuttajista on juuri kropan vetäminen stressiin ns. vääränlaisella laihduttamisella.
    Itse olin 15 v ilman diagnoosia ja elämäni ei ole ollut elämää. En voi liikaa painottaa, miten paljon lisänäkyvyyttä ja asiantuntijoita ko. sairaus Suomessa tarvitsisi!

    VastaaPoista
  43. Olen 45 v mies. Kävin eilen labrassa kilpparikokeissa ja lääkäri soittaa tuloksista minulle ensi tiistaina. Pari viikkoa sitten kävin tk-lääkärin vastaanotolla ja mm. ainaisen väsymiseni ja masennuksen vuoksi hän tarkasti milloin minulta ollaan otettu kilpirauhaskokeet. Kertoi, että vuosi sitten ja ne näyttivät että arvoni olivat koholla. Kiireellä googlasin kilpirauhasen vaajaatoimintaa käsittelevät artikkelit ja huomasin, että heille on omat sivunsakin. Tuntui aivan järkyttävältä, miten moni asia loksahti kohdalleen. Eli lähes kaikki oireet tunnistin itsessäni ja nyt sitten toivon, että eiliset koetulokset olisivat koholla. En toivo tietenkään sairastavani kyseistä sairautta, mutta toivon että sitä kautta lääkkeillä saataisiin oloni kohdalleen. Nyt jännitän tietysti aivan sikana, millaisia arvoja kokeet näyttävät. Siitä nousi yksi kysymys mieleeni. Jos kerran vuosi sitten arvoni olivat jo koholla, niin miksi silloin ei puututtu asiaan millään tavoin? Eikö ole resursseja puuttua, onko rahat loppu, eikö kasvoni miellytä lääkäriä? Miksi? Elämäni on ollut yhtä helvettiä menneen vuoden ajan? Miksi?

    VastaaPoista
  44. Moikka!

    Olen tässä jo pidemmän aikaa hypännyt lääkärissä milloin mistäkin oireesta. Nyttemmin syksystä kyllästyin ja kirjoittelin kaikki oireeni ylös parin viimeisen vuoden sisältä. Päätin hivenen googlettaa ja katsoa mitäs sieltä netin ihmeellinen maailma mulle tarjoaisi sairastettavaksi. Ja sieltä se löyty, kilpirauhasen vajaatoiminta. Tutkin miljoonia eri sivuja, luin kaiken mahdollisen tiedon kaikesta. Oireet joita kuvailtiin kilpirauhasen vajaatoimintaan kuuluviksi löytyikin sitten kaikki minulta. No tästä rohkaistuneena otin puhelun työterveyteen ja hoitaja laittoikin lähetteen labrakokeisiin. Kokeet otettiin tsh:1,19 ja t4v:14,9. Arvosi ovat normaalit, olet siis terve/luulosairas. En antanu periksi vaan jatkoin pommittamista, jaksamiseni on koko ajan äärirajoilla ja tuntuu että teen töitä joka päivä yli omien voimavarojen. Kävin erilaisissa tutkimuksissa, gynekologilla ja miljoonissa veri/virtsa näytteissä...kaikki kunnossa, vaikka ei todellakaan ole. Inttämisen jälkeen työterveyslääkäri otatti uudelleen kilppariarvot+ taas kaikkea muuta mukavaa 6 putkiloa verta. Kilppareiden mittausten välissä oli aikaa vajaa 2viikkoa. Tänään kuulin tulokset tsh:0,99 ja t4v:11. Saas nähä mitä lääkäri on noista mieltä. Itse ajattelen, että aika raju pudotus tuossa t4v arvossa, vai mitä mieltä te olette? En ymmärrä miksi en voisi edes kokeeksi saada tyroksiinia, kyllähän sen sitten näkisi jos se ei sopisi. Olen "lihonnut" parin kuukauden sisällä vajaa 10kg (olen edelleen normaalipainoinen). Liikun säännöllisesti 4-5kertaa vk:ssa kerta suorituksena yleensä spinninkitunti+muuta saliohjelmaa puolitoista tuntia tai sitten ajan kotona kuntopyörällä keskimäärin 40-50km, eli harrastan siis OIKEASTI liikuntaa. Syön vähän, yleensä ehkä puolet siitä mitä normaali aikuinen ihminen pv:ssä syö. Tuntuukin että tulleet kilot ovat enemmänkin nestettä kuin läskiä. Olen niin turhautunut, kun en vaan saa apua mistään... Kai se on vaan luovutettava, otettava sairaslomaa ja nukkua ongelmat pois :(!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prässää vaan hoitokokeilua.

      Poista
    2. Etsi käsiisi funktionaalista lääketiedettä edustava lääkäri, mene hänen vastaanotolleen ja saat oikean hoidon itsellesi. Myös ruokavaliosi tulee tarkistaa. Rahaa kuluu, mutta vointi paranee. Oman prosessini aloitin vuosi sitten ja nyt alan olla takaisin elävien kirjoissa...

      Poista
    3. Pitkäkestoien rankka aerobinen on iso stressi elimistölle, eikä ehkä paranna tilannettasi vaan päinvastoin. Voisit kokeilla painoharjoittelua, ja lyhytkestoista 20-30 min HIIT-harjoittelua, jossa elimistö ei stressaannu niin paljon kuin pitkässä tasarasitteisessa aerobisessa.

      Poista
  45. Onko kokemuksia, että kilpirauhasvaivaan viittaavat oireet väsymys ja vetämätön olo sekä muistihäiriöt helpottaisivat jos on onnistunut laihduttamaan jollain konstilla muutaman kilon? Tunnistan monia täälläkin lueteltuja oireita itsessäni, mutta muutama kuukausi sitten voin jo paljon paremmin kun sain 7 kiloa painoa pois. Nyttemmin on tullut takaisin pari kiloa ja olo tuntuisi menevän huonompaan päin. En yhtään halua vähätellä tätä sairautta, mutta kun olen saanut testissä vain niitä rajoissa olevia arvoja, elän toivossa ettei oikeasti olekaan kyse kilpirauhasesta vaan yksinkertaisesti ylipainosta.

    VastaaPoista
  46. Kirjoittelin tuossa elokuussa kun olin juuri aloittanut hoitokokeilun (Thyroxin) normaaliarvoissa olevista arvoista huolimatta. Seurantakäynnillä arvot olivat parantuneet ja olo myös, joten sain virallisen diagnoosin. Olen syönyt selvästi aiempaa enemmän, mutta paino on kääntynyt laskusuuntaan, pari-kolme kiloa on sulanut pois ilman muita toimenpiteitä kuin perusterveellinen ruokavalio. Funktionallisen lääketieteen lääkärin kehoituksesta kokeilin myös gluteiinitonta ruokavaliota, joka vähensi vatasavaivoja ja turvotusta. Vaikka minulla ei ole keliakiaa, kärsin ilmeisesti vehnäintoleranssista, joten olen nyt karsinut vehnän ruokavaliosta. Ruista voin onneksi syödä ilman oireita. Eikä se yksityislääkärillä käynti kokeineen ollut edes niin kallista kuin pelkäsin ja jatkossa voin uusia reseptin työterveydessä.

    VastaaPoista
  47. Minullakin kilpparin vajis ollut n. 5 vuotta. Silloin se alkoi hirveän stressin seurauksena(näin oletan) ja lihoin 20 kg parissa vuodessa. Lääkitys saatiin kuntoon. Liikun ja olen aina liikkunut aktiivisesti, mutta paino ei laske mikäli en ole tarkkana syömisten suhteen. Alkoholin jätin viime kesänä sekä sokerinsyöntiä olen vähentänyt jo pitempään. uskon että voi päästä normaalipainoon takaisin, mikäli syön terveellisesti koko elämäni. Kilpparin vajiksen takia en voi repsahdella syömisissä juuri koskaan, koska en saa aineenvaihduntaa niin nopeaksi enää kuin ennen että paino pysyisi kontrollissa. Ennen vajista ja stressikautta laihduin 68 kiloiseksi, normaalipaino ollut aina sen 75kg. Nyt 97 kiloa. Luulen että minun huonontunut insuliiniresistanssi aiheutti myös osaltaan vajiksen, join myös nuorempana alkoholia 18-26 vuotiaana joka vkloppu runsaita määriä. Enää en kestä alkoholia juuri lainkaan, enkä myöskään kovin suuria määriä sokeria tai rasvaisia ruokia. Nyt on hyvä ja terve olo,painosta viis :)

    VastaaPoista
  48. Paljon olen kuullut, että esim. fitnessiä ja hyvin alhaisilla kaloreilla laihduttaneet ovat sairastuneet kilpirauhasen häiriöihin. Itse laihdutin lasten saannin jälkeen pari kertaa Painonvartijoissa 10 kg, kun aloitin säännöllisen liikunnan, lisäsin proteiinin määrää, koska tuntui, etten jaksa liikkua Painonvartioitten ruokavaliolla. Kolmisen vuotta painoni oli normaali suurinpiirtein lautasmallia toteuttamalla ja sydänystävällistä ruokavaliota noudattamalla. Kunnes sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan. Lihaksista katosi voima, henkeä ahdisti ja laihduin, vaikka söin kuin hevonen. Kun liikatoimintalääke alkoi auttaa, lihoin nopeassa tahdissa 12 kg, jolloin minulla oli ylipainoa noin 7 kg. Tuo paino ei ole koskaan lähtenyt, sairastumisesta on nyt 5 vuotta aikaa. Kilpirauhaseni poistettiin kaksi vuotta sitten, samassa yhteydessä äänihuuleni halvaantuivat, jonka seurauksena en voi harrastaa aerobista liikuntaa juuri lainkaan (äänihuulet eivät avaudu kuin 3 mm, terveillä hengitysrako on 1,5 cm). Nyt ylipainoa on painoindeksin mukaan 14 kg, vaikka kilpirauhasarvot ovat viitteissä. Ylipaino haittaa terveydellisistä syistä, minulla on myös fh-tauti sekä verenpainelääkitys ja laktoosi-intoleranssi. Mutta aiheessa pysyäkseni, minä olen siis sairastunut laihduttamisen jälkeen. Liekö tuolla yhteyttä vai ei..

    VastaaPoista
  49. Aloitin laihdutuksen 11-vuotiaana. Seurasi kymmenen vuotta jojoilua, vesipaastoja, ahmimista...21-vuotiaana sain diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, olen nyt 31-vuotias ja vajaatoiminta on entistä selvempi asia vaikka olenkin lääkityksellä ollut. Vajaatoiminnan seurauksena mm. ollut masennusta jne. Ajattelin jo silloin 10 vuotta sitten että no niin, nyt olen laihdutuksen seurauksena sekoittanut oman kehoni luonnollisen toiminnan niin, että sairastutin itseni. Enkä siis tainnut olla ihan hakoteillä tässä ajatuksessa. Pelottavaa. Kumpa kukaan nuori ei koskaan aloittaisi laihdutuskuuria. Siis nimenomaan näitä kuureja. Ne lihottavat ja sairastuttavat pitkällä aikavälillä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olisinpa tyytynyt pariin liikakilooni ja jatkanut normaalia elämääni. Sen sijaan aloitin jojolaihdutuksen, ja tänä päivänä on kaikenlaista terveysongelmaa ja 60 kilon ylipaino...

    VastaaPoista
  50. Paljon mielenkiintoisia kommentteja ja surullista, ettei oireisiin kaikkialla suhtauduta vakavasti. Itselläni todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta syksyllä 2012, kun menin työterveyshuoltoon ihan muista syistä (keliakiepäily eli pitkään jatkuneet vatsakivut ja vatsan turvotus). Labrakokeissa sitten selvisi tämä, mutta keliakiaa ei (onneksi) todettu. Tyroxin lääkitys on jonkin verran parantanut kilpirauhasarvojani ja arvoja seurataan nyt alkuun 6kk välein työterveyshuollossa. Leivän syönnin olen (vatsaoireiden vuoksi) jättänyt aivan minimiin, mikä on auttanut vatsakipuihin ja turvotukseen. Hieman mielenkiintoista on ehkä se, ettei minulla oikein ollut mitään vajaatoimintaan liittyviä oireita enkä lääkityksen aloittamisen jälkeen ole myöskään huomannut mitään eroa voinnissani. Ehkä vajaatoiminta näin vähän sattumalta todettiin ennen kuin oireita ehti edes tulla... Vajaatoiminnasta muille kertoessani olen saanut huomata kuinka valtavan yleinen vaiva tämä tuntuu olevan, ainakin naisten keskuudessa. Äidilläni oli kilpirauhasen vajaatoimintaa, ymmärtääkseni tämä voi myös olla perinnöllistä. Näiden aiempien kommenttien perusteella alkoi kiinnostaa voisinko jotenkin ruokavaliollani vaikuttaa itse enemmänkin asiaan, vaikka vointi onkin ok...

    VastaaPoista
  51. Olen nyt 22-vuotias nuori nainen ja minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta noin 5 vuotta sitten. Diagnoosin saaminen oli erittäin vaikeaa, ja ramppasin lääkärillä erittäin usein suuren väsymyksen ja turvotuksen sekä nopean painonnousun takia. Olen sairastanut anoreksiaa, jonka jälkeen tämä sairaus alkoikin. Syömishäiriööni vedoten lääkärit verikokeita ottamatta vain väittivät sen liittyvän psyykkisiin ongelmiin ja masennukseen, ja minulle syötettiinkin vahvoja masennuslääkkeitä. Kyllä se toki vähän psyykkeen päälle kävi kun paino nousi hurjaa tahtia, ja syömishäiriöstä toipuminen oli edelleen kesken, se oli vaikeaa aikaa se. Mutta onneksi sitten muutamien kuukausien taistelun jälkeen vihdoin sain diagnoosin ja lääkityksen, sen jälkeen paino palautui jälleen normaaliksi ja elämänlaatu parani. Mutta uskoisin että alipainoisuudellani ja sairaalloisellla laihtumisellani oli vaikutusta kilpirauhasen vajaatoiminnan puhkeamiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu varmaan on ollut hankalaa tuossa vaiheessa, mutta onneksi nopea diagnoosi lopulta kuitenkin. Tämä anoreksia ja kilpirauhasen vajaatoiminta jopa toipumisen jälkeen on aihe, jonka taidan ottaa blogautuslistalle. Kyllähän se yhteys todetaankin siellä sun täällä.

      Poista
    2. Tosissaan kiinnostaisi anorexian ja bulimian toipumisen jälkeen jäävät vaikutukset kilpirauhasen ja muihinkin elimistön toimintoihin. Olettaisin kylmien käsien, matalan sykkeen ja yleisen heikotuksen olevan jäänne elimistön kovasta kohtelusta.

      Poista
  52. Mulla on hieman erilainen kokemus vajiksen diagnosoimisesta.
    Olen aina ollut hoikka enkä siten ole koskaan laihduttanut (38v nainen), olen aina ollut painoindeksin alarajoilla.

    Tämän vuoksi en saanut kilpparilääkkeitä vaikka TSH arvo liian korkea ja selvästi yli rajojen. Lääkärin mukaan kuulemma kaikki lihovat vajiksella ja minä en ollut, joten ongelmaa ei siten ollut olemassa. Muilla oireilla ei ollut mitään merkitystä, koska olin liian hoikka ollakseni vajiksella.

    No lopulta sain lääkkeet toiselta lääkäriltä, mutta pitkään siihen meni. Nyt ongelmana on liian nopea aineenvaihdunta joten olen entistäkin hoikempi, ja urheilu on pakko ollut jättää minimiin. Mutta parempi näin kuin ennen.

    Tsemppiä kaikille!

    VastaaPoista
  53. Minulla on ollut samanaikaisesti sekä ylitoiminta että vajaatoiminta. Outoa. Mutta söin samaan aikaan sekä liika- että vajaatoimintalääkkeitä. Kilpparioireisilla muutenkaan oireet eivät aina mene yksiin eli että vajaatoiminnassa olisi aina se tietty lista jne., vaan voi olla sekaisin oireita.

    Perussairauteni takia laihduin yli 10 kg yhtäkkiä ja kun sitten se perussyy hoidettiin tai jo samaankin aikaan lääkäri löysi myrkkystruuman eli kilppari oli stressistä mennyt sekaisin. Multa (nuori nainen) jouduttiin poistamaan kilpirauhaset eli nuo äärettömän tärkeät hormonintuottajat. Lihoin heti n. 15 kg ja siitä vähän vielä ja kropan muoto muuttui kamalaksi. Tajuaa heti, että on aineenvaihduntahäiriö kun minua katsoo. Lisäksi mulkosilmät tulivat Basedowin myötä. Ja iho-ongelmat ym.

    Nyt vuosien tylsien ja kovien oireiden jälkeen (tärinät, yöhikoilut, uupumus, ei nälän säätelijää, raivokohtaukset, raju kylmänarkuus, täydelliset muistikatkokset ja häiriöt, keskittymiskyvyn häviäminen, vilkkaus, ärsytysoireet, masis, unen riittämättömyys jne.) vaadin lääkäriltä liothyroniinia ja kokeilin sitä pari kk. Nyt minulle tuli takaisin ruokahalun säätelyä ja hieman valoisampaa oloa. En muista tällaista vuosiin olleen. Mutta lääkäri sanoi arvot nähtyään, että voin ihan hyvin palata takaisin vanhaan lääkkeeseen /Thyroxin, koska ei ole perusteita jatkaa tuota liothyroniinia. Teen kokeilun, mutta jos taas palaan entiseksi elämättömäksi minukseni, jotain pitää tehdä. Jos jaksaa......

    Tiedän työni kautta (terv.huolto), että kilpparioireisia ihmisiä on todella paljon! Ja tiedän myös vuosien kokemuksella, ettei tästä tautitilasta tiedetä juuri mitään ja siksi olemme heitteillä!

    VastaaPoista
  54. olen kuullut että joillakin fitness urheilijoilla on puhjennut vajaatoiminta. osasyynä ilmeiseti kova kisakauden dieetti jonka jälkeen saatetaan taas mässäillä ihan huoletta. en kyllä ihmettelisi jos bulimia, anoreksia ja muut syömishäiriöt aiheuttaisivat kilpparin ongelmia. onhan se kroppa varmaa todella kovilla.

    VastaaPoista
  55. ystäväni laihdutti karppaamalla varmaan 15 kiloa. sitten painoa rupes tulemaan kovaa tahtia takasin varmaan lähemmäs 10 kg. ystävälläni oli hirveä turvotus kuin raskaana olis ollut ja rupes ravaaman lääkärillä eri oireitten kanssa. sitten lopulta löytyi "lievä" vajaatoiminta. Ystävääni on erittäin vaikea saada yhteyttä, hän ei jaksa aina vastata eikä tavata.välillä tuntuu että hän hädintuskin jaksaa työstään suoriutua. on kurja seurata sivusta mutta jos hän ei halua koelääkitystä/ tai saa sitä, en tiedä.

    VastaaPoista
  56. pakko kysyä onko kenelläkään suolisto/vatsaoireet ollut ensi oireita? ja minkä laisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vajaatoiminnan tyyppioire on ummetus, mutta voi oireilla myös ripulina johtuen vajaatoiminnan vaikutuksesta suoliston tahdostariippumattomaan lihaksistoon (kertoi eräs endokrinologian kirja). Itsellä oli tätä jälkimmäistä vuosikausia kunnes sain lääkkeet.

      Poista
  57. Hei,

    minulla ensimmäiset oireet olivat juuri vatsaan liittyviä. Lisäksi oli väsymystä, mutta sitä en silloin (yli 10 vuotta sitten) osannut valittaa lääkäreille. Syyttelin itseäni laiskaksi ja yritin piilottaa väsymystä. Vatsaoireita tutkitiin, mutta mitään selitystä ei kivuille ym. löytynyt. Sitten alkoivat mm. kovat nivelkivut ja päädyinkin muutamaan otteeseen reumatutkimuksiin. Kaikki oli kunnossa. Lääkärit arvelivat, että olen herkkä tai nivelkivut liittyvät stressiin. Jne. Vasta muutama vuosi sitten sain diagnoosin yksityiseltä puolelta. Vatsa ei enää reistaile kuten ennen, eikä niveliin juurikaan satu. Hetkittäin väsyttää ja etenkin aamuisin kroppaa kolottaa, mutta muuten lääkitys on tainnut pikku hiljaa tehota.

    Haluaisin kuitenkin kysyä teiltä muilta, onko teillä liikunnan kanssa ongelmia? Itse olen aina ollut urheilullinen ja harrastanut monia lajeja. Viimeiset vuodet ennen diagnoosia urheilu alkoi jäämään ja nyt viime vuoden lokakuussa päätin nostaa kuntoani. Olen muutamaa flunssakautta lukuunottamatta kuntoillut 2-4 kertaa viikossa, mutta tuntuu, että kunto ei nouse. Kun juoksen 500 metriä, haukon henkeä. Jumpassa kun nostetaan alussa sykettä, alkaa sydän jo tempoilla siihen malliin, että täytyy pitää pieni paussi. Voin silti viedä läpi kaksikin jumppaa putkeen, mutta joudun vähän väliä pitämään taukoja. Onko kellään neuvoa siihen, miten saisi kuntoa nostettua ja onko muilla samanalaisia tuntemuksia/kokemuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla voi olla myös ylikunto, jos kuntolet liikaa ja liian stressaavia (pitkäkestoisia tasaisesti raskaita aerobisia) lajeja. Koita vaihtaa osa aerobisesta kuntosaliin, ja vähennä ja lyhennä aerobista vaikka 20-30min HIITiin. Ensin pidä tarpeen mukaan kunnon lepotauko liikunnasta ja sitten sykettä ym. jaksamista kuunnellen eteenpäin. Älä ihmeessä vedä kahta jumppaa peräkkäin, jos olo on tuollainen, ihan hullua! Todella stressaavaa keholle ja vaarallistakin.

      Poista
  58. Graaah. Ihan pahaa tekee lukea näitä. Mulla täsmäävät kaikki oireet kilppariongelmiin, mutta työterveyslääkäri työnsi kouraan nukahtamislääkkeitä, koska kilppariarvot ja täysverenkuva olivat viitearvojen sisällä - oireista viis. Lukuunottamatta taas sitä, että jos täysverenkuvassa katsotaan niitä arvoja, jotka ovat viitearvojen reunamilla, niissä saattaa olla näkyvissä jotain lisämunaisen ongelmiin liittyvää.
    Eli täälläkin siis ollaan kuntoiltu 4-5h per viikko ja stressattu vuorotyöllä. Ravintopuoli on satavarmasti kunnossa, käyn säännöllisesti ravintoterapeutilla. En ole sanamukaisesti laihduttanut, vaan ekat 10 kiloa lähtivät ihan perusterveellisellä ruokavaliolla. Nyt kaikkien oireiden puhjettua lievillä miinuskaloreilla paino nousee liikunnan määrästä tai laadusta huolimatta pikku hiljaa.

    Heinäkuun laussa lääkärille. toivotaan, että ymmärtää yskän.

    VastaaPoista
  59. Jos tämä asia vielä mietityttää niin kirjassa Werner & Ingbar's The Thyroid: A Fundamental and Clinical Text on sivulla 209 luku nimeltä Changes in HPT-axis During Fasting. Löytyy Google Booksista luettavaksi!

    VastaaPoista
  60. Anteeksi , mutten jaksanut lukea kaikkia kommentteja.
    Se mikä on noussut pääasiallisesti mieleeni on kysymys: Kannattaisiko mennä yksityiselle lääkärille, vaikka se tulee kalliiksi, mutta jotain sentään tapahtuisi.

    Minulta on poistettu kilpirauhanen ja arvot on kuulemma "OK" ja olo on melko hyvä. Mutta vyötärölle on tullut liikaa senttejä ja se taas haittaa elämää.
    Paino melkein 20kg liikaa.
    Nyt aloitin keto karppauksen, joten kohta puolin nähdään kuinka käy.
    Toivoen parasta.

    VastaaPoista
  61. Minulla kilpirauhasen vajaatoiminta alkoi vaikea-asteisen syömishäiriön seurauksena. Nyt tilanne syömishäiriön suhteen on parantunut (onneksi,kovin oli pitkä tie), mutta silti syön kilpirauhashormonia.

    VastaaPoista
  62. Itselläni oli vuosikausia selkeät hypotyreoosin oireet mutta viitearvoissa on pysytty aina kilpparikokeissa. Vuosia aiemmin tuli myös fibromyalgiadiagnoosi. Olen aina syönyt suht terveellisesti, kasvispainotteisesti ja liikkunut paljon. Esikoisen mentyä kouluun meillä oli todella hankala syksy - syyksi paljastuivat opettajan mielenterveysongelmat - jolloin laihduin tahtomattani parissa kk:ssa liki 10kg ja 'pörräsin' 24 h/vrk. Silloin todennäköisesti käväisi hypertyreoosin puolella, sen jälkeen alkoi kasvaa struuma. Edes silloin ei arvoissani ollut vielä vikaa! Lopulta ymmärtäväinen työterv.lekuri suostui tyroksiinikokeiluun, ja muutuin takaisin 'oikeaksi ihmiseksi' parissa viikossa, myös fibron oireista katosi n.80% ja struuma pieneni muutamassa kuukaudessa. Ravinnolla on edelleen suuri merkitys: punainen liha, rasvat, liika suola/sokeri jne. sotkevat olon täysin. Sain vähän tyroksiini aloittamisen jälkeen vaikean astman ja muita hurjia oireita sekä lopulta monikemikaaliherkistymisen työpaikan sisäilmaongelmien vuoksi, ja nyt jälkeenpäin epäilen että home- ym. myrkyillä saattaa olla oma osansa myös kilpparin toiminnan häiriöissä - tai yhteisvaikutusta muiden terveysongelmien, esim. astman puhkeamisessa. Ravinnon laatu (ja määrä!) ovat nyt yhä tärkeämpi osa hyvinvointiani, erityisesti erilaiset lisäaineet ja mm. keinomakeutusaineet (joita ei aina edes merkitä kunnolla pakkauksiin!) ovat osoittautuneet ongelmallisiksi. No, nyt on aikaa paremmin paneutua siihenkin asiaan koska en enää pysty käymään minkäänlaisessa työssä...

    VastaaPoista
  63. Anne Ruotsalainen21. helmikuuta 2014 17.25

    Minulla on monen vuoden ajan ollut kilpirauhasarvot normaalirajoissa. Väsymys ja vaikeus pudottaa painoa ovat mm oireina. Syön mielestäni suht terveellisesti. Pari viikkoa sitten arvot otettiin jälleen, ja sama tulos, arvot normaalirajoissa. Kysyin lääkäriltä eikö voitaisi jo kokeilla lääkitystä. Ensin myöntyi, mutta sanoi että otetaan kontrolli parin kuukauden kuluttua. Kun katsoin klipparin oireita netin avulla, niitä löytyy minulta monia. Niihin on niin vuosien mittaan tottunut, etten niitä oikein ole osannut vastaanotollakaan puheeksi ottaa, ja kun ei niistä ole kysytty. Meillä on lääkärin kanssa hieman kielimuurivaikeuksia, mutta toivon että silloin parin kuukauden kuluttua pidän puolia ja lääkitystä kokeillaan. Näin elämänlaatuni voisi huomattavasti parantua. Harmittaa jo valmiiksi jos lääkitys auttaa ja elämänlaatu paranee. Juurikin siksi ettei lääkitystä aiemmin ole kokeiltu. ;-) No, hieman olen aikaani edellä, enkä kyllä malttaisi edes tuota paria kuukautta odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka arvot ovatkin ns normaalirajoissa, lääkärin tulisi KUUNNELLA potilaan OIREITA. Ja lääkitys pitäisi ehdottomasti aloittaa, varsinkin jos on selkeitä vajaatoiminnan oireita (palelua, painonnousua, hiukset ohenee, iho kuivuu, kynsiongelmia, muisti pätkii, saamattomuutta, hajamielisyyttä, unohtelua, silmäongelmia, nivelvaivoja, sormet turrana öisin, masentuneisuutta jne jne...)

      Poista
  64. Mietin voisiko tästä tulla itseään pahentava kierre? Eli jos on kilpparin vajaatoimintaa, laihdutus normaaleilla vajeilla on hankalaa ja ihminen kasvattaa vajetta. Voiko jatkuva vaje-kaloreilla oleminen entisestään pahentaa kilpparin vajaatoimintaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin varmaan voisi käydä jos ei vajaatoimintaa tunnisteta.

      Poista
  65. Hei,

    minulla on todella vaikea tilanne nyt.

    Paino tasan 3v sitten 47kg pituus 162cm. Oireet alkoivat kesällä 2011 ja huolimatta runsaasta liikunnasta (1-3h/pv) ja terveellisistä (ehkä tosin liian niukasta energiansaannista) ruokailutottumuksista paino alkoi nousta ja kasvoissa alkoi näkyä pian turvotusta, en tunnistanut itseäni peilistä.

    Paino syksyllä 2011 52kg, endokrinologi suostui aloittamaan tyroksiinin joulun alla -11. Oireet kuitenkin pahenivat tuolla lääkkeellä, paino vuosi myöhemmin 11/12 jo 56kg.

    Vaihdettiin yhdistelmähoitoon tyroksiini+liothyroniini (100ug+10ug). Paino laski parissa viikossa 52kg:oon mutta muutama viikko myöhemmin taas alkoi hieman nousta. Lion määrää nostettiin hieman ja tyroksiinia laskettiin 6vk välein, samaa sahausta paino laskee sitten nousee.

    Vuosi sitten 4/13 tyroksiini jätettiin pois tilalle pelkkä lio aluksi 25ug, nostoja 3-5pv välein. Paino huhtikuussa -13 56kg, heinäkuussa lio jo 135ug ja paino 50.5kg! Energiatasot normaalit ja tunne siitä että jes, tämä auttaa minä paranen sittenkin!

    Mutta, sitten piti alkaa lioa laskea jotta voisi kokeilla olla ilman lääkettä tai vaihtaa takaisin yhdistelmään. Lääkkeen lasku aloitettiin heinäkuun lopulla, paino nousi lineaarisesti samalla kun lääkettä laskettiin.

    Joulun alla lio 65ug ja paino 57kg, pahin tähän mennessä ja kuvittelin etten enää voi paisua :( Mutta, sitten laskettiin lioa vielä 35:een, ja tammikuussa paino jo 61kg!

    Kokeiltiin tyroksiini+lio yhdistelmää uudestaan helmikuun alusta, paino nousi hetkessä 64kg:oon.

    Nyt paino 64-65kg, aloitin reilu vk sitten armour thyroidin (2+2grainia). Vielä ei havaittavaa muutosta parempaan/huonompaan.

    Olen kuin elävä kuollut. Urheilijatyttö joka on tottunut olemaan pieni ja siro on paisunut lyhyessä ajassa muodottomaksi, vaatteet eivät enää mahdu päälle, nillkoja turvottaa niin ettei kehräsluita näe, rasitusvammoja tulee herkästi ja treenistä ei palaudu millään.

    Elämästä on tullut taistelua häpeää, väsymystä ja itseinhoa vastaan. Vaikka kuinka yrittää, syödä ja liikkua ja treenata kuten aina ennenkin, ei tämä näy ulkomuodossa/energiatasoissa mitenkään :'(

    Onko kellään kokemuksia armourista tai vastaavasta, onko mitään neuvoa vaikuttaako liian niukat hh tai rasvat, karppaus/vhh, tai jokin muu ruokavalio tai lääke tai mikä tahansa? Olen niin epätoivoinen, tekisin mitä tahansa että olisin taas terve :'((

    Niin, ja minulla ongelmat alkoi kun vähensin energiansaantia ja hiilareita ja treenasin hulluna kestävyyslajeja monta tuntia päivässä...kaduttaa että olen pilannut kaiken

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi itku tuli tätä lukiessa, niin paljon voin samaistua.. Mulla ei noita lääkevaihteluita tosin noin paljoa ole ollut, mutta muuten samoilla linjoilla.

      Mutta ennen diagnoosia alkoi kiot lisääntyä, ja tälläkin hetkellä 2 vuotta diagnoosista, olen 10 kiloa painavampi kun enne oireiden alkua. Koko ikäni olen harrastanut liikuntaa ja suurimman osan ajasta väh. 5 kertaa viikossa. Kilpirauhasen vajaatoiminan johdosta kuitenkin lopetin rakkaan harrastukseni, johon en sittemmin ole pässyt takaisin.

      Kuntoilu ja terveellinen elämä ovat siitä huolimatta jatkuneet, ja nyt viimeisen vuoden sisällä enemmän kun aikoihin. Todella säännöllistä treeniä ja oikeaoppiset ruokailut. Paino ei kuitenkaan liiku mihinkään?

      On turhauttavaa väsymyksestä huolimatta mennä sinne salille ja pitäää kiinni terveellisistä elämäntavoista, kun pitkälläkään aikavälillä ei tapahdu mitään muutosta.

      Poista
  66. Kysyit millä diagnoosin saamista vois nopeuttaa. Yksi keino on vaatia verikoe, josta näkyy onko menossa aktiivinen kilpirauhasen tulehdus. Kilpirauhasen autoimmuunien sairauksien yhteydessä vereen muodostuu autovasta-aineita kilpirauhasen peroksidaasia vastaan (TPOAb). Jos nämä on koholla, se kyllä vahvistaa diagnoosin, jos oireitakin on. Näin kävi meillä, yksityinen endokrinologi heti otti tuon kokeen,kun kilppariarvot oli rajoilla ja oireitakin oli. Usein kuulemma tuo autoimmuunitulehdus vuosien myötä tuhoaa kilpparia, kunnes sitten vuosien päästä vihdoin raja-arvot ohitetaan. Lisätietoa löytyy esim. Kilpirauhasliiton sivuilta:
    http://www.kilpirauhasliitto.fi/index.php/kilpirauhassairaudet/asiantuntijoiden-kirjoituksia/132-kilpirauhasen-vajaatoiminnan-oireet-ja-toteaminen-ulla-slama-kilpi-42011.html
    (Tuo autoimmuunityreoidiitti on perinnöllinen, joten jos on lähisuvussa, todennäköisyys että itselläkin on on aikas suuri.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikon vinkki: Jos suvussa on kilppariongelmaa, testi kannattaa tehdä ainakin ennen raskautta vaikkei itsellä olisi (vielä) mitään siihen viittaavia oireita. Jos autoimmuuni kilpirauhasen tulehdus on meneillään (TPOab koholla), se saattaa vaikuttaa sikiöön vaikka äidillä ei vielä mitään oireita olisikaan. Tästä löytyy webistä paljon tietoa ja jonkinlainen yhteenveto myös suomen endokrinologien webbisivuilla: http://endokrinologiyhdistys.yhdistysavain.fi/arkisto/endopaivat-2007/tpo-maaritys-kaikilta-raskaana-o/

      Poista
  67. Hei!
    Luin vähän tätä blogia ja haluaisin sanoa kaikille kvt tai sh kanssa elävälle tai jälkimmäisen kohdalla kamppailevalle, että sain itse kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisesti syömishäiriön seurauksena!
    (itse epäilen vahvasti mutta en ole todentanut tai kysellytkään asiaa lääkäriltä)
    Kenties kv tutkiminenkin vuonna 2014 on vielä niin aikaisessa vaiheessa.
    Mitähän asiasta sanotaan 10-20 vuoden päästä?

    VastaaPoista
  68. Hei! Itselläni todettiin kilpparin vajaatoiminta tuossa toissapäivänä. Sairastin anoreksiaa bulimisin kausin noin 7 vuotta. Toivuttuani aloin oireilla toisin: Oli ummetusta, iho-ongelmia, loputon väsymys, silmien ja kasvojen turvotus, alhainen ruumiinlämpö jne. Sain vastikään kuulla, että ollessani anoreksian takia osastojaksolla, kilppariarvot mitattiin myös ja näyttivät vajaatoimintaa, mutta kukaan ei tehnyt asialle mitään. Ilmeisesti pantiin anoreksian piikkiin (?). Uskon vahvasti että syömishäiriöni on ollut jossei koko- nin ainakin osasyyllisenä kilpparinvajaatoimintaan. Lisää tutkimuksia kaipaan :)

    VastaaPoista
  69. Itsekin vajatoiminnasta kärsivänä ihmettelen suuresti tuota lääkärien vastahakoisuutta aloittaa Thyroxinin lääkekokeilu. Mitään estoja lääkäreillä ei tunnu olevan kirjoittaa masennuslääkettä ja/tai nukahtimisongelmiin lääkettä. Mikä ero lääkkeissä? Ilkeänä ehdotan, että Thyroxinin kirjoittaminen on lääkäreille vähemmän kannattavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minkään lääkkeen kirjoittaminen ole lääkäreille kannattavaa, eikä se ole lääkkeen kirjoittamisen tai kirjoittamatta jättämisen syy. On tietysti kurjaa, jos lääkäri ei onnistu kertomaan potilaalleen, miksi ei jossakin tilantessa tiettyä lääkettä määrää. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat yleisiä, tavallisia oireita ja tuntemuksia, jotka usein johtuvat myös muista syistä. Jos kilpirauhasarvot ovat normaalit ja Thyroxin-lääkitys aloitetaan kokeilumielessä varmuuden vuoksi, se aiheuttaa usein alkuun olon paranemisen plasebo-vaikutuksen vuoksi. Kun "teho" sitten hiipuu, ajatellaan helposti, että Thyroxin ei toimikaan riittävän hyvin vaan tarvitaan muita, erityiskilpirauhaslääkkeitä tilannetta korjaamaan, vaikka alunperin olisi lähdetty koko hoitoon ilman syytä ja noidankehä pettymyksineen on valmis. Siksi olisi tärkeää paneutua myös niihin muihin tekijöihin, jotka aiheuttavat väsymystä, painonnousua ja muita murheita. Välillä on kuitenkin helpompi uskoa kilpirauhasongelmiin, kuin etsiä syitä muualta ja silloin voi kokea että lääkäri "pihtaa" lääkettä, vaikka tarkoitus on ollut aivan toinen. Samankaltainen tilanne voi olla, kun potilas toivoo virusinfektion hoitoon antibioottikuuria, eikä saa sitä, koska se on väärä lääke virustautiin. Silloinkin voi pettyä, erityisesti jos lääkäri epäonnistuu potilaan kohtaamisessa, kuuntelemisessa ja päätöksensä syiden kunnollisessa selittämisessä. Mutta siis, rahasta ei kyllä ole kyse ja kilpirauhasongelmat on tosi hankala kapitteli kaikenkaikkiaan.

      Poista
  70. Olet ehkä kuullut, että jos viitteet ovat juuri ja juuri rajoilla ja on paljon ko. tautiin viittaavia oireita, niin silloin voi ehkä jopa olla kyseinen tauti. Mutta pointtinahan on se, että Thyroxinia pihdataan aika yleisesti, mutta masennuslääkkeitä jaellaan hyvinkin reippaasti. Miksi näin? Miksi ei pihdata masennuslääkkeitä? Miksi aina väsymys on masennusta?

    VastaaPoista
  71. En usko että ravinnolla on kovinkaan paljon tekemistä kilppariongelmien synnylle. Oma vajikseni alkoi influenssan ja jälkitautina tulleen tulehduksen seurauksena. En osannut yhdistää painonnousua kurkkukipuun koska olin iloinen aluksi pienestä painonnoususta, pikkuisen alipainoinen kun olin. Paino nousi kuitenkin 3 kuukaudessa 2vaatekokoa, joka tietysti pisti laihdutuksen päälle. Olin 10 vuotta samassa painossa, kun yllättäen 2vuotta sitten muuton jälkeen paino alkoi taas nousta ja muutkin oireet pahenivat. Nyt olen seurannassa koska epäilys syövästä tuli viime keväänä. Lääkäri tosin sanoi ettei tähän kuole..olen nyt taas muuttamassa, toivottavasti tilanne paranee. Olen päätellyt vuosien varrella, että syy koko 'epidemiaan' on joko joku puutostauti tai myrkky. Valitettavasti olen tuon myrkyn kannalla. Voi sanoa että olen kokeillut kaikkea ja yhden kerran myös täysin selittämättämästi laihtunut. Sain tuona keväänä beetasalpaajat migreenin estoon, mutta sain niistä valitettavasti astman joten jouduin loppuelämän kieltoon tuon ihmelääkkeen osalta. Olen miettinyt tuota beetasalpaajan osuutta, sillä voi olla osuutta asiaan, vaikuttaa kuulemma kilpirauhaseenkin

    VastaaPoista