Kalorilaskennan virheet - perusaineenvaihdunnan arviointi

Kalorilaskenta on epätarkkaa. Niin monella tavalla. Ja pääsääntöisesti sitä en suosittele, mutta jos lasketaan niin silloinkin rajatun aikaa kun on saatu se mitä haettiin - ja sitten siirrytään taas kehon kuunteluun. Olen aiemmin kirjoittanut kalorilaskennasta ja sen epätarkkuudesta ja myöskin kalorilaskennan yleisistä karikoista. Ravinnonsaannin virhelähteiden arvionnissa tykkään myös Precison Nutritionin tekemään havainnetauluun, joka päätyy toteamaan että ravinnon kalorisaannin arvioinnissa voi tulla 25 % heittoa todelliseen.

Mutta tämäpä ei ole syy blogautukseen vaan se, että haluan jättää pysyvämmin blogiini näkyville pienen muistutuksen siitä, että energiankulutuksen arviointi se vasta haastavaa onkin. Ja ihan tarpeeksi haastetta on arvioida käytännössä perusaineenvaiduntaa eli sitä kulutusta, joka kuluu vaikka koko päivän makailisi. Kun lähdetään liikkeelle perusaineenvaihdunnan arviosta niin liki KAIKISSA normielämän tapauksissa kulutusta arvioidaan jonkin ennusteyhtälön avulla - oli kyseessä nettilaskuri, kehon koostumusvaaka tai muu härpäke.

Ennusteyhtälöiden olisi parempi olla hyviä, mutta kun ne eivät ole. Ei ole ihan harvinainen tilanne vastaanotolla, että asiakas kertoo jonkun laitteen antaneen hänelle perusaineenvaihduntatuloksen - ja sitten asiakas on hiukka hämillään kun en siitä lukemasta paljoa perusta. Esimerkiksi uudessa koostetutkimuksessa katsottiin erilaisten ennusteyhtälöiden tarkkuutta (suhteessa oikeasti mitattuun) ylipainoisilla ja todettiin, että riippumatta yhtälöstä keskimäärin puolella ihmisistä perusaineenvaihdunnan yhtälö pysyi +- 10 % sisällä mitatusta - eli kuinka monella virhelähde oli suurinpiirtein luokkaa +- 200-300 kcal.

Puolella virhelähde pysyi siis aika pienenä, mutta sitten on se toinen puoli ihmisiä joilla virhelähteet voivat kasvaa varsin suuriksi. Esimerkkinä alla olevassa kuvassa on FAOn perusaineenvaihduntayhtälö - joka pärjäsi tutkimuksessa hyvin verrattuna muihin yhtälöihin - ja sitä katsomalla näkee hyvin kuinka aika monella ihmisellä virhelähteet perusaineenvaihdunnan arviossa on yli 500 kcal ja onpa joukossa 1000 kcal molemmin puolinkin olevia virhearvioita. Aikas isoja virheitä jos vertaa siihen, että kalorilaskennalla usein yritetään laskea 400-1000 kcal energiavajeita.

FAO:n yhtälöllä arvioidun ja mitatun perusaineenvaihdunta erot eri painoindeksiluokissa. Jos mittaukset ja arviot olisivat tismalleen samoja niin kaikki kuvakkeet olisivat nollaviivalla - nyt ali- ja yliarviot näkyvät nollaviivan molemmin puolin olevina kuvakkeina. Kuva julkaisusta Marra ym. Prediction and evaluation of resting energy expenditure in a large group of obese outpatients. International Journal of Obesity 2017.

Virhe tietty vain kasvaa kun monissa käytännön työn kulutusarviomenetelmissä tämän perusaineenvaihdunnan päälle lisätään jokin PAL-kerroin, josta saadaan päivän ns. peruskulutus. PAL-kertoimet ovat yleensä luokkaa x1.3-2 ja jos virhelähde oli alunperin isomman sorttinen niin PAL-kertoimen avulla se virhe vain kasvaa.

Toki tässä tutkimuksessa mukana oli vain selkeästi ylipainoisia ja mitä ylipainoisempia oltiin sitä epätarkempia olivat arviot. Ja normaalipainoisemmilla absoluuttiset virhelähteet ovat hitusen pienempiä. Mutta kyllä ne aika isoja voivat olla kaikilla.

Ja mikäs tämän blogautuksen pointti oli? Tämä on vain yksi nyanssi siinä, että jos käytät kalorilaskureita tai saat jostakin perusaineenvaihduntalukemia niin ota ne kovin suuntaa-antavina lukuina. Jos laskenta ja kehomuutokset menevät synkassa niin kiva. Ja jos laskenta sanoo yhtä, mutta kehon muutos toista niin ongelmaa voi elintapojen tekemisessä, elintapojen laskemisessa mutta myös yksilölliseen variaatioon taipumattomissa laskentakaavoissa.