keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Plasebo syömisessä


Näin jälkikäteen luulen, että olen kokenut plaseboa syömisessä


Opiskeluajoista lähtien kaverini ovat aika ajoin kyselleet tai kertoneet ravinnosta jotain ja aika stereotyyppisen mieskeskustelun tavoin en tietenkään yleensä ole halunnut antaa mitään asiallista tai hyödyllistä vastausta. Ja kaikkein yleisin vastaukseni on tainnut olla "toimiihan se jos sä uskot sen toimivan" koska olen saanut sitä jo takaisinkin useamman kerran muissa aiheissa. Vaikka tuo vastaus on ollut lähinnä keino välttää asiallinen vastaus niin tottahan siinä on aina toinen puoli.

Nykyään mielen voimaa pidetään melko itsestäänselvyytenä monessa asiassa ja termi plasebo on tuttua kauraa kaikenlaisessa hoito- ja lääkekeskustelussa. Mutta syömiseen sitä ei juurikaan ole liitetty - mikä on hiukka outoa, sillä ihan samalla lailla plasebo toimii syömisessäkin. Ja toimii muuten treenissäkin, mutta pysytellään nyt syömisessä. Plasebovaikutuksen perusajatushan on, että kun ihminen odottaa saavansa jonkin vaikutuksen niin hänen odotusarvonsa johtaa psykofyysisiin muutoksiin, jotka myös johtavat odotetun vaikutuksen toteutumiseen. Ja kyseessä ovat todellakin myös fysiologiset eli kehon vaikutukset, plasebo ei missään nimessä ole vain mielentila tyyliin "sä vain luulet asioiden olevan paremmin mutta ei ne oikeasti ole".

Plasebo syömistutkimuksissa
Plasebon vaikutusta syömisessä on tutkittu melko vähän, mutta riittävästi jotta voimme sanoa sen olevan keskeinen vaikuttaja aina kun ihmisten syömiseen vaikutetaan tai ihminen vaikuttuu jostakin alkaessaan muuttaa syömistä. Esimerkiksi tutkimuksissa se näkyy näin:

- kun ihmisille tehdään sama pirtelö, mutta toiselle ryhmälle näytetään enemmän ja toiselle vähemmän aineksia mistä se olisi tehty niin pirtelö tuottaa paremman kylläisyyden niillä, jotka luulivat sen sisältävän enemmän tavaraa (viite)
- ja taas kun annetaan kaikille sama 380 kcal pirtelö, mutta kerrotaan niiden sisältävän joko 140 kcal tai 620 kcal niin nälkähormoni greliini laskee enemmän niillä jotka luulivat syöneensä tukevamman pirtelön. Hyvä esimerkki juurikin plasebon fysiologisista vaikutuksista (viite)
- tiedetään noin yleisestikin, että se miten kylläisyyttä tuovaksi jokin ruoka luullaan vaikuttaa myös siihen miten hyvin se kylläisyyden tuottaa (viite). Tätä mielikuvaa pystytään ainakin aluksi myös juksaamaan monin tavoin mm. painavammat ruokapakkaukset koetaan paremmin kylläisyyttä tuoviksi (viite). Kylläisyys on siis lyhyellä aikavälillä aika hyvin huijattavissa.
- ahmimishäiriön oireilu vähenee samalla tavoin plasebolla kuin lääkkeellä, jonka ominaisuuksiin kuuluu parempi kylläisyyden kokemus ja oletusarvo ahmimisen vähenemisestä (viite)
 - suorituskykyyn liittyvissä ravintolisätutkimuksissa pelkät plasebovalmisteetkin ovat parantaneet suorituskykyä (viite)
- pitkäkestoisessa rasituksessa hiilihydraattien riittävyys tulee keskeiseksi tekijäksi. Tutkimuksessa, jossa keho oli kovilla hiilihydraattia saaneet jaksoivat selvästi parhaiten - mutta ne jotka luulivat saaneensa hiilihydraattia jaksoivat kuitenkin hieman paremmin kuin ne jotka tiesivät etteivät sitä saaneet (viite)
- pienellä varovaisuudella (en löydä alkuperäistutkimusta) voi myös esitellä kokeen, jossa ihmisille annettiin plaseboa ja sanottiin sen sieppaavan rasvaa. Lisäksi kehotettiin syömään hyvin ja liikkumaan. Tämä postimyynnistä tuttu resepti laihdutti ihmisiä ja he olivat äimistyneitä kuulleessaan etteivät pillerit itse asiassa tehneetkään mitään.
- jne.. nuo äskeiset nyt tulivat ensin vastaan mutta on niitä lisääkin

Pointti on, että plasebo on syömisessä mukana. Mitä enemmän uskot jonkun syömisen johtavan johonkin lopputulokseen, sitä todennäköisemmin niin myös käy. Ilmiö ei tietysti ole kaikenkattava ja kaikkia sairauksia parantava, mutta monella tasolla vaikutuksia kuitenkin nähdään. Plasebon merkitys on tietysti tutkimuksissa tiedostettu jo tutkimuksia suunniteltaessa - siitä huolimatta tulee aika ajoin vastaan tutkimuksia joita lukiessa tulee mieleen, että tässä voi olla plasebokin selittämässä tuloksia eli jotakin keskeistä plasebotekijää ei ole kontrolloitu. Mutta eihän tutkimusmaailma koskaan täydellinen ole.

Miten suhtautua plaseboon?
Eli syömisen plasebo on joka puolella ihmisten syömiskäyttäytymisessä. Ongelma on tietysti se, että käytännössä on mahdotonta tietää mikä osa ihmisten kokemuksesta on plaseboa ja mikä "aitoa" hyötyä. Yksi julistaa voivansa loistavasti juuri tällä ruokavaliolla, joku toinen sai avun juuri tästä ravintolisästä, kolmas toteaa juuri tämän ruuan aiheuttavan oireita ja neljäs luki jostakin superyksinkertaistetun mallin miten elimistö toimii ja miten pitäisi syödä ja siitä saadulla luottamuksella menee eteenpäin. Kokemukset voivat olla "todellisia" tai plaseboa. Hankala asia, jos haluaa heti tietää kumpaa siinä on enemmän.

Itse suhtaudun asiaan aika pitkälle niin, että lyhyellä aikavälillä eli muutamien kuukausien syömiskokemuksissa asiat voivat selittyä sekä aidosti tai plasebolla. Tietysti jos kokemukset ovat olleet hyvät niin siten kannattaa jatkaa mutta tulevaisuudensuunnitelmia ei sillä hetkellä kannata vielä kirjoittaa kiveen. Ajan kanssa plasebo haihtuu - elimistö kalibroinee ja realisoi hiljalleen vaikutuksia - ja todellisuus alkaa paljastumaan pinnan alta. Asiat voivat jatkua yhtä ruusuisesti kuin ennenkin mutta yhtä hyvin ongelmat alkavatkin nostamaan päätään ja asioita kannattaa muuttaa.

Ehkä tästä voi myös ottaa sellaisen näkökulman, että jos muutatte jotain syömisessänne ja saatte upeita kokemuksia, niin ei heti ensikuukausina kuitenkaan kannata hirveästi julistaa lähipiirille miten asiat pitää hoitaa - voipi olla, että vuoden päästä olisitte taas aika eri mieltä. Tosin vaikka se toimisi pidemmälläkin aikavälillä niin ei sitä silloinkaan kannata tehdä, kun ei kukaan jaksa sellaista kuunnella :)

Plasebo syömisohjauksessa
Lääkärit ovat plasebon konkareita. Tutkimuksessa noin puolet lääkäreistä on kertonut määränneensä asiakkaalle plaseboa ja tämän ymmärtää hyvin vaikka asiaa voisi tietysti myös kritisoidakin. Mutta kun voi kuvitella, että vastaanotolla istuu maksava asiakas jonka olemus vaatii jotain konkreettista "lääkettä" ja samalla joskus lääkäri ei voi tietää mitä pitäisi tehdä, mitään ei kannata tehdä tai se mitä pitää tehdä on elintapamuutos niin voi kuvitella että on aika helppo heittää joku resepti asiakkaan mieliksi ja samalla tiedostaen että siitä voi olla iloakin.

Mutta ihan samalla plasebo liittyy ravitsemusasiantuntijan työhön. Plasebovaikutus on joka tapauksessa läsnä ohjauksessa - kyse on lähinnä siitä käyttääkö sitä vai ei ja miten käyttää. Ravintolisien ohjeistaminen olisi todennäköisesti helppo tapa tuoda plasebovaikutusta, mutta yhtälailla vaikutusta voi todennäköisesti saada olemalla asiakkaalle vakuuttava. Itse en ohjeista ravintolisiä plaseboksi - tai ehkä joskus huippu-urheilijoilla on tullut joitakin kiikun-kaakun hyödyllisiä ravintolisiä tullut "hyväksyttyä" osin plaseboperusteella mutta silloinkin kyse on ollut enemmän siitä että se on jo ollut käytössä tai urheilija on sitä jo itse pohtinut. Mutta tutkimuspohjalta on aika varmaa, että napeista saisi plasebohyötyjä. Tutkimuksissa on usein havaittu myös, että erilaisilla laitteilla saadaan pillereitäkin suurempi plasebohyöty - vaikea arvioida onko tässä syömiselle sovellusta, ehkä jokin mittari tai laskuri voisi olla? Myös asiakaskontaktin määrä on suhteessa placebovaikutukseen - mitä enemmän sen isompi vaikutus. Jos itselläni olisi niin runsaasti vastaanottopäiviä että olisi mahdollista ottaa monia usein vastaan, niin aivan varmasti tätä joillakin asiakkailla hyödyntäisin enemmän esimerkiksi sellaisilla, joilla uskonpuute voisi olla muuten lähellä tätä käyttäisin. Mm. rennomman painonhallinnan kohdalla se uskonpuute monilla on alussa ennenkuin se alkaa toimimaan, siitä muuten lisää joskus.

Mutta jokaisella ravitsemusohjaajalla on ohjauksen plasebovaikutus otettavissa. Luomalla asiakkaalle mielikuva, jolla hän lähtee vastaanotolta toiveikkaana ja luottavaisena on varmasti huima vaikutus jatkoon - sitä voi kutsua motivoinniksi tai muuksi mutta juuri se on ohjauksen plaseboa. Tapoja on varmasti monta: joku vähän hehkuttaa, joku tsemppaa, joku huokuu uskottavaa habitusta, joku tietoa ja kokemusta - itse yritän luoda mahdollisimman realistisen tilannekatsauksen ja realistisen tien ulos ilman mitään hypeä ja tuottaa luottamusta ja uskoa parempaan sitä kautta, että reitti eteenpäin on selvä. Ei aina helppo, mutta selvä. Pointti on kuitenkin, että jos asiakas lähtee vastaanotolta epäilevänä ja epätietoisena niin iso hyöty on jätetty ottamatta. Jokainen toimija varmaan opettelee tätä viimeiseen työpäiväänsä asti, mutta tärkeintä on ehkä tiedostaa asia ja kehittyä.

PS. Hyvä juttu placebosta ylipäätään on minusta tässä.

PSS. Niin ja plasebohan tuntuu toimivan vaikka se tiedostetaankin, joten tämän kirjoituksen ei pitäisi olla mistään pois.

17 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu, Patrik! Ja samalla tosi masentava, sillä siinä missä sinä kirjoitat plasebon positiivisista vaikutuksista, minä tunnistan sen negatiivisia vaikutuksia itsessäni.

    "Kun lounaan jälkeen jää tällainen olo, kohta on taas nälkä", ajattelen. Ja kas, pianhan se nälkä taas tulee. "Tuo ruoka ei ainakaan pidä nälkää, sehän on nyt koettu vaikka kuinka monta kertaa", pohdin. Ja niin käy: ei se mitään nälkää pidä.

    Osa ajatuksista on tietoisia ja niihin voi vaikuttaa. Osa on kuitenkin hyvin piilossa, sillä ne ovat vuosien aikana muuttuneet tavoiksi. Miten ihmeessä niihin pääsisi kiinni?

    Syöminen on vaikeaa ja muutos kamalan hidasta. Argh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on että toimii juuri näinkin. Ja juuri tuo on yksi syy miksi tarkoitus on usein riisua syömisestä hirveä määrä turhaa ajatteluroinaa. Miten siihen pääsee kiinni? - vastaus olisi tolkuttoman pitkä ja jatkuvasti löydän siihen uusia keinoja käytännön kokemusten kautta. Joten sovitaan että eläkkeeltä blogautan asiasta mielipiteeni kun minulla on parempi ja tiivistetympi vastaus.

      Poista
    2. Sitä odotellessa. ;D

      Poista
    3. Ihan sama kokemus. Kun oon lisänny kasvisten syöntiä, tuntuu että nälkä kasvaa koko ajan (ja kyllä syön muutakin kasvisten lisäksi). Joskus tosin en oo iha varma onko kyse kuvitelmasta vai siitä, että nälkä ehti liian kovaksi ja verensokerit ehti laskea, eikä se proteiini & kasvispitoinen lounas nosta sitä verensokeria tarpeeks nopeesti ja siks jää se hirvee makeenhimo päälle vaikka maha ois ihan ähkytäynnä.

      Antakaa tänne semmosta plaseboa että mie kuvittelen verensokerin nouosevan ja kylläisyyden tulevan. KIITOS! :)

      Poista
  2. Mielenkiintoista! Siis nälän psykologinen aspekti. Mä juon aamulla kahvin, käytän koiran tunnin lenkillä ja syön aamiaisen lenkin jälkeen. Mulla ei ole koskaan lenkillä nälkä, mutta heti kun tulen kotiin ja tiedän, että nyt voi syödä -> pang, nälkä. Jos illalla olen syönyt vähän, nälkä saattaa alkaa jo lenkillä, mutta vasta loppupäässä kun melkein koti jo näkyy.

    Sama juttu jos heiluu jossain harrastuksissa vähälläkin syömisellä, nälkä ei ole niin kauan kuin pysyy liikkeellä tekemässä jotain. Mutta heti kun tulee kotiin niin johan iskee nälkä. Tai viimeksi kiireisessä talkoohommassa kun joku sanoi "nyt pidetään ruokatauko" -> pam, samantien nälkä.

    Ja toisinpäin: jos vain makoilen kotisohvalla niin koko ajan on ehkä pieni nälkä ja ehkä vois hakea jotain pientä ja vieläkin hiukan nälkä vaikka just otin lisää sitä ja tätä... Eli mulla toimii laihdutukseen se, että pysyn poissa kotoa puuhastelemassa jotain! (En kylläkään ole ylipainoinen.)

    En sitten tiedä, johtuuko tämä siitä että niin kauan kuin pysyy liikkeessä, elimistö keskittyy tekemiseen ja jättää nälän huomiotta, vai siitä että aivot eivät turhaan rekisteröi nälkää silloin kun syömään ei pääse kuitenkaan ja päästävät sen tietoisuuteen vasta kun on mahdollisuus ottaa ruokaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu näitä esimerkkejä on paljon ja ne ovat vänkiä. Selityksiä on kaikki nuo mitä mainitsit ja päälle muita. Mutta niistä tulee myös tärkeitä käytännön johtopäätöksiä - mm. kotisohvamakoilu ja napostelu assosiaatio on itselläni kääntynyt sellaiseksi että jokaisella on hyvä olla jotain kiinnostavaa tekemistä. Kiinnostavat asiat vievät pois turhan huomion ruuasta - tarkoitus ei ole väkisin tehdä muuta ettei olla jääkaapilla vaan ihan osana normaalia hyvinvoivaa ja antoisaa elämää on mielekästä tekemistä. Ja sivujuonteena se auttaa syömistä.

      Poista
  3. "tarkoitus ei ole väkisin tehdä muuta ettei olla jääkaapilla vaan ihan osana normaalia hyvinvoivaa ja antoisaa elämää on mielekästä tekemistä. Ja sivujuonteena se auttaa syömistä."

    Hyvä pointti, itse tätä harrastin todella pitkään, kun kellotin syömäaikoja. Seurauksena mm. se, ettei mikään tekeminen meinaa enää tuntua mielekkäältä, koska se aiemmin toimi nälän siirtäjänä (ja todennäköisesti syynä oli oikeasti nälkä, eli puoliteholla yritti tehdä jotain). Seurauksista kärsin edelleen.

    Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos tästä! Itse uskon todella vahvasti mielen voimaan ja plasebovaikutukseen.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista todellakin! Voihan olla, että osa vaikkapa vihannesten ja muun terveellisen ruuan piristävästä vaikutuksesta tuleekin plasebon kautta.

    Mutta päinvastainenkin esimerkki löytyy omasta kokemusgalleriastani: karppaus. Olin vuosia sitten todella kovassa karppiuskossa ja sain tsemppiä amerikkalaiselta alan foorumilta. Karppasin puoli vuotta. Olo oli koko ajan huono ja lihoin puolen vuoden aikana pari kiloa. Mutta puoli vuotta siis jaksoin silti olla kyseisellä ruokavaliolla, kun foorumilla vakuuteltiin, että kohta se olo kohenee huimasti ja paino lähtee vierimään alas kuin vesiputous - ja uskoin tsemppareitani. Plasebovaikutuksen olisi pitänyt olla siis kova, mutta ei silti toiminut omalla kohdallani.

    VastaaPoista
  5. Mikäs mahtaa Patrik olla gluteenittomaan ravintoon siirtymisen plasebovaikutus esim. mahavaivoissa ja muissa hyvinkin psyykkisissä vaivoissa?

    Mietityttää, kun ei tutkimusten mukaan gluteenista tai viljoista ylipäätään suurelle osalle haittaa ole kohtuullisina annoksina...
    http://www.pronutritionist.net/gluteeni-ja-vehna-monien-sairauksien-ainoa-syy-ei-kai-sentaan/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillakin tämä on varmasti osa kokemusta. Kuten sanoitkin niin maha-suolistovaivoissa on niin paljon psyykettäkin mukana että plasebon vaikutuksen on melkein pakko olla suuri.

      Poista
  6. Kirjoitus oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Huomasin juuri tänään moisen (olipa sitten plaseboa tahi ei) - lisäsin raejuustoa aamupuuron sekaan ja kappas vaan kun nälkä ei vaivannutkaan töissä niin aikaisin, kuin ennen. Niin paljon, kun siitä on kuunnellutkin juttuja, siihen itse uskoi ja tulos oli tämä. Oli tulos seurausta mistä vaan, olen tyytyväinen - toistaiseksi.

    Voi, kun todella toimisikin kyseinen plasebo itselläni painonpudotuksessa... Jos uskon vakaasti siihen että saan puolessatoista vuodessa lähemmäs 50 kiloa karistettua, onnistuisinkin... tosin kun puhun asiasta, en puhu enää "yrittämisestä" vaan "tekemisestä", joten kaipa siinäkin on jo jotain muutakin, kuin pelkkää plaseboa.. Kiitos tästä!

    _________________________________
    pieninaskelintulevaan.blogspot.fi

    VastaaPoista
  7. Ruokaan liittyvä "ajatteluroina" on tullut laihdutuksen myötä hyvin tutuksi. Miten paljon henkilökohtaisia ja muiden luomia merkityksiä ruokiin liittyykään!

    Nyt olen siirtymässä vähähiilihydraattisesta ruoasta (alkoi jo pää hajota siihen hiilarien laadun ja määrän kyttäykseen) rennompaan painonhallintaan. Olen syönyt mitä haluan, vaikka se ensimmäinen uuniperuna ja sekaleipä oli aiheuttavinaan sokerihumalaa ja selkäkipua... Mutta epäilen, että jokin elämästä huolettomasti nauttiminen siellä vain päätä huimasi ja syyllisyys jälkeenpäin kolotti :)

    Lisäksi "rennot" ruokailut ovat tuntuneet tuhdeilta, mutta ovat sisältäneet paljon vähemmän kaloreita kuin mielikuvissani, eli tietämättäni söinkin vähemmän :)

    VastaaPoista
  8. Mä käytän myös taktiikkaa "lyärään eteen semmonen rätinki missä lukee ettei sulla VOI olla nälkä".

    Eli lasken kaloreita, syön 500 kcal setin (kolme kertaa päivässä ja vaikka laihdutan niin tossa on vielä vähän varaa iltapalaankin) ja jos joku pikkunälkä inisee jotain niin älä edes yritä, syötiin 500 ja se riittää piste. Tiedän että se riittää, tiedän koska on seuraava ruoka ja kun on systeemi niin ei kannata sotkea sitä hotkimalla mitään ylimääräistä.

    VastaaPoista
  9. Minun kokemuksen mukaan veren sokerin järkevällä säätelyllä on suuri merkitys näläntunteisiin.
    Liian alhaisilla hiilillä en jaksa ja liian suurilla en taaskaan jaksa. Suomalaisia marjoja sun muita antioksidirikkaita sokerinlähteitä tarpeeksi sunteutettuna aktiivisuustasoon ja laadukkaat proteiini-ja kasvislähteet siinä sivussa, niin kohdallani homma toimii upeasti.

    Erilaiset tulehdukset ovat kadonneet ja minullahan oli aika reippaat ja monimuotoiset iho-ongelmat. Iho-ongelmien pääasiallinen syy oli vilja ja seuraavaksi sokeri.

    Välillä syön vasta illalla ja välillä muutaman tunnin välein. Tuntuu olevan miinulle tarpeetonta luoda mitään systeemiä tai pakottaa itseäni mihinkään. Ja se, että välillä on nälkä tuntuu olevan sekin ihan normaalia.

    Ja syömään minäkin olen harjoitellut uudemman kerran aikuisiällä, koska elämä vei ja kaikki maistui, kunnens ei enää mikään maistunut.

    Minulla on taas muutama kilo pudotettavaa, koska syksyllä hankin hieman lihaa ja samaan syssyyn toki hieman rasvaakin.
    Ei nälkää, paniikkia vaan aikalailla seesteinen ja miellyttävä olo. En laske makroja enkä muutenkaan käytä juurikaan aikaani asian pohdintaan. Ja väittäisinkin, että tällä stressittömyydellä on myös lusikkansa sopassa, kun paino putoaa vajaan kilon viikossa. Siis ihan itsestään.

    VastaaPoista
  10. Tätä plasebovaikutusta hyödynnetään mm. tietoisesssa syömisessä, syömisen psykologiassa ja toisaalta oikeastaan, niinkuin sanoit, ohjaaminen on jossain määrin plasebovaikutusta. Vai voitaisiinko sanoa, että ravitsemusohjaus/terapia on hoitoa, joka on tehokkaampaa kuin mikään lääke, ravintoaine jne. Olen miettinyt ja keskustelut asiakkaiden kanssa, mikä on lihavuusleikkauksien plasebovaikutus? Kirurgiallahan on vahvin plasebovaikutus. Leikkauksen jälkeen todella fysiologia muuttuu ja mieliteot hiukan helpottavat, mutta muutaman vuoden jälkeen teho selvästi hiipuu ja osa lihoo jälleen. Onnistujat uskovat leikkaukseen, mutta samalla myös aidosti muuttavat tapojaan ja saavat ehkä seurantaa (lisää plsaboa?). Onnistuja ovat myös niitä (ihan vaan oma näkemys) jotka hakevat myös tukea, miettivät elämän muutosta laajasti ja tekevät oikeasti todella kovasti töitä. Mitä enemmän yirtämme löytää vastauksia kylläisyyteen tai vaikka terveellisimpään ruokavalioon, sen vahvemmin tulee ihmisen mieli, psyyke mukaan kuvioon. Pisimpään elävät ne jotka ovat parisuhteessa ja sosiaalisesti aktiivisia - onnellisia? Syömisessä on varvasti tuntee mukana ja todella ohjauksen merkitys on suuri. Myötätuntoterapia, hyväksymis- ja omistautumisterpia ja muut ns. uuden aallon kognitiiviset terapiat pureutuvat juuri tähän: mielen muokkaamiseen, jota sanomme plasebksi jos kyseessä on lääketutkimus.
    Minä tunnutan olevani ihan puhtaasti plasebo-ravitsemusterapeutti, kannustan, motivoin ja kuljen rinnalla. Joskus sanon jotain viisasta ruuasta, syömisestä ja ateriarytmistä, mutta aika usein toimin peilinä ja reflektoin asiakkaan ajatuksia. Ihan hyvin tuloksin, pelkkää plaseboa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen varma että jokainen hyviä tuloksia aikaansaava ohjaaja käyttää placeboa hyödykseen. Tiedostaen tai tietämättään, strukturoituna tai ei-strukturoituna. Mutta se on siellä ja se on osasyy miksi he saavat hyviä tuloksia.

      Poista
    2. Voi kun syömishäiriöisen läheisenäkin osaisi antaa sitä positiivista plaseboa. Käytännössä vain usein käy päinvastoin, kun itse panikoi, ahdistuu, tuputtaa, vahtii ...
      Myös läheiset tarvitsisivat pienen terapian ja ehkä myös kurssin aiheesta kuinka olla tueksi.

      Poista