Miten teen ravitsemusohjausta?

Minun piti itse asiassa laittaa ihan muu blogautus, mutta inspiroiduinkin enemmän tästä Leena Putkosen vieraskirjoituksesta ja kun Anettekin kirjoitti oman versionsa niin ajattelin hieman kertoa asiakastyöstäni - osin koska teema on tärkeä ja osin koska huomenna luennoin samasta aiheesta eli homma on ns. takaraivossa. Mutta miten ravitsemusohjausta tehdään asiakkaan vastaanotolla. Tämä on vain minun tapani ja jokaisella on omansa - mutta luulisin, että aika samalla tavoin tätä useimmat ravitsemusasiantuntijat tekevät?

Minun näkökantani on tietysti yksityispuolen vastaanotto, jossa on joitakin eroja julkisen puolen vastaanottoon. Mitä ne lopulta ovat - voin kuvitella niitä, mutta jätän haluattessa sen niille jotka julkisella puolella toimivat. Mutta tuskin mitään isoa eroa lopulta on.

Miten aloitetaan?

Kun asiakas kävelee sisään, minulla ei ole ainuttakaan ajatusta mitä "hänelle pitäisi tehdä". Vaikka tietäisin hänen painonsa ja terveyskarttansa kaikilta osin, niin en ole laskemassa hänen verenpaineitaan, painoaan tai tekemässä muutakaan. Asiakas kertoo mitä hän toivoo ja vain sitä lähdemme sihtaamaan. Vastahakoisempien asiakkaiden kohdalla (=joku usuttanut) pohdimme onko mitään mikä omassa olossa kismittää tai missä toivoisi parannusta. Harvempi ihminen on siinä tilassa, ettei mitään toiveita mistään ole ja sitten päästään sieltä eteenpäin. Oli asiakkaan tavoite mikä vain, niin en ole kovinkaan huolissani siitä, että minun "pitäisi" olla huolissani joistakin muista terveyden/hyvinvoinnin osa-alueista kuin asiakas itse on. Itse ainakin yritän pelata sen verran laaja-alaisilla muutoksilla, että minkä tahansa asian vuoksi asioita sitten muutetaankin niin koko terveys ja olo siinä lopulta kuitenkin paranee. Roolini ei ole verenpaineen, kolesterolien tai muiden arvojen päivittely jos ne eivät asiakkaan toivelistalla ole - ja useimmiten niiden osalta saa rauhoitella yksioikoisia tulkintoja.

Okei, asiakkaan tavoite on nyt määritelty ja sitten katsotaan syömistä, syömisajatusta ja syömishistoriaa. Sieltä sitten yritän arvioida mitkä tekijät syömisessä olisivat olennaisia hänen tavoitteensa kannalta ja esittelen nämä olennaiset asiat, joita yleensä on 2-4 (aika usein syömisajatus, ateriarytmi, kasvikset, kunnon ateriat, ruuanlaitto itse). Asiakas sitten niistä valitsee mistä teemoista hän haluaisi lähteä liikkeelle ja miten se voisi toteutua - ja minä peilailen ajatuksia ja ehdottelen jos tarvetta on. Tämän pohdinnan seurauksena asiakkaalla on tulevalle kuukaudelle 1-3 tehtävää syömisessään (joskus muissa elintavoissa) joiden kanssa aloitella.

Pääsääntöisesti tämä riittää ja minun ei tarvitse ottaa kantaa mitä ruokavaliotyyppiä asiakkaan kannattaisi noudattaa - se päätyy sellaiseksi kun asiakas sen parhaaksi kokee. Eli minulla ei ole jotain ajatusta jostain ruokavaliotyypistä tai HH-Prot-Rasva jakaumasta johon asiakkaan syömistä haluaisin ohjata. Ja varmaankin siksi etten pohjimmiltani usko noihin syömisen määrittelyihin lainkaan - ne ovat vain käyttökelpoisia keskustelutermejä mutta oikeasti ruokavalion tavoitteet saadaan syömällä ruokia, tietyllä ajatuksella ja tietyillä rytmeillä. Ruokavaliotyypeissä on sitten valinnanvaraa.

Joskus voi olla tarpeen todeta, että "tuon tavoitteesi kannalta vegaaniruokavalio ei ole kyllä se suositeltavin","sun ei kannata kyllä olla liian tarkkana olla näiden hiilihydraattien kanssa" tai "ei tää kuule näin vähärasvaisella sulle oikein onnistu" Mutta käytännössä asiakkaan mieltymykset ja aatemaailmaa valitsevat ruokavaliotyypin ja minä jeesaan miten siitä saa toimivan - koska ohjauksessani korostetaan varsin paljon asiakkaan makua, syömisen yleistä joustavuutta ja kaikki-on-sallittua-mentaliteettia niin ei tässä mihinkään ääripäihin missään suhteessa yleensä asiakas päädytä. Ja hyvä niin, koska eipä se koskaan tunnu olevan tarpeellistakaan ainakaan minun asiakasryhmilläni.

Ja jatkuu..


Aika usein tapaamme tulevien kuukausien aikana kerran kuukaudessa tai parissa, katsomme miten opettelu on mennyt, muutetaan ehkä jotain, jatketaan entisiä tehtäviä ja otetaan uusia sitä mukaa kuin tarvetta on. Noin pääsääntöisesti kukaan ei kuukaudessa opi yhtään asiaa syömisessä vaan muutokset ovat pikkuhiljaa paranevia, jossa 3-6 kk aikana on jo opittu paljon mutta 1 kk jälkeen ollaan vielä ihan lähtökuopissa ja ehkä eniten on ehkä kehittynyt ajatus siitä mihin suuntaan olisi hyvä olla menossa. Lopputuloksena on yleensä asiakas joka on parantanut syömisessään ehkä yleensä 2-5 teemaa ja on saavuttanut tavoitteensa tai on ainakin niin vahvasti matkalla sitä kohti että uskon hänen löytävän loppuun itse.

Ja mites se karppaus


Laitetaan kappale VHHstakin, koska se oli Leenan ja Anetten juttujen juoni. Tässä blogautuksessa tämä osio on aika irrallinen ja saatan sen joskus deletoidakin kun aika on ajanut teeman ohi. Mutta miten törmään VHH:on työssäni?

Voisi sanoa, että VHH suuntaan siirtyminen monessa tilanteessa auttaa painonhallintaa, terveyttä ja ahmimistaipuvaisuutta. Mutta en näe asiaa siten. Kun lisäämme kasviksia, vaihdamme mehuja/limuja muuhun juotavaan, sihtaamme kunnon aterioihin voileipävälipalojen sijaan, asiakas tykkää syödä vähän rasvaisempaa/öljyisempää ruokaa ja painotamme proteiinia niin toki siinä hiilarin osuus laskee - mutta en vain koe sitä VHHna, jonka laittaisin alkamaan vasta jossain alle 100 g hiilareilla, johon aika harva asiakas tuntuu itseohjautuvan. Näitä alle 100 g hiilareita tulee kyllä testattua mutta aika harva asiakas sinne lopulta haluaa jäädä.

Enimmäkseen kokemukseni VHhsta ovat kuitenkin ongelmalähtöisiä. Eivät vastaanotolle tule henkilöt, joilla on syömisen osalta asiat kunnossa, VHH:lla tai ei. Ja noin yleisenä kokemuksena voi todeta, että ihmisten omat näkemykset karppauksen toteutuksesta kattaa kyllä kaikki mahdolliset variaatiot - vaikka noin äkkiseltään asiakas, jonka ruokavalio oli liki-täys-vegaani ja hiilarit laskematta yli 60 E% hiilareita. Tässä tapauksessa karppauksen kokemus tuli siirtymisestä entistäkin tiukemmin vain täysjyväisiin viljoihin ja hiukan löystämisessä että rasvan osuus sai nousta minimaalisesta edes hitusen ylemmäs. Öljynä. Ja sitten on toki myös näitä pekoni-juusto innostuneita, joille rehut ei niin uppoa. Myös se, että ahmimistaipuvainen on alkanut ahmimaan tummaa suklaata on koettu karppaukseksi. Mutta ei näissä mitään hassua ole - tällaisia me ihmiset olemme ja ihan samalla tavoin voisi esitellä kuinka ihmiset toteuttavat "suositusten mukaista ruokavaliota" kun ainoa täyttyvä kriteeri kymmenestä on vähärasvaisten tuotteiden valinta.

Eli detaljimmin kaikenlaisia karppauskokemuksia on ollut. Mutta jos nyt jotenkin yrittäisin yleistää niin ehkä seuraavanlaisia ongelmaryhmiä on:
- urheilijat ja todella paljon liikkuvat, jotka käyttävät VHHta "kiinteytykseen" mutta joka ajaa heidät ylikuntoon (energiavajeen ja VHH:n erittely taustalla vaikea erottaa, mutta todennäköisesti molemmista on kysymys)
- ahmimistaipuvaiset, jotka hakevat VHHsta apua. Sitä usein tuleekin, mutta homma ei ratkea koska se on pohjimmiltaan enemmän ajatuksellinen, jota VHH:on liittyvä hiilarinkarttodogma joillakin jopa vahvistaa.
- anorektisesti oireilevat, jotka ovat hiilarikammoisia ja kokevat karppaavansa. Nykyään hiilarikammo on jo ohittanut minusta hitusen rasvakammon syömishäiriöpuolella. Pahimmassa tapauksessa ne ovat molemmat.
- laihdutushakuiset jotka ovat karpanneet mutta liian vähäisillä kasviksilla ja ehkä innostuneisuuden ylilyönneillä joissakin rasvaissa ruoka-aineissa (pähkinät, juustot tms.) eivätkä ole laihtuneet ja joskus lihoneet.
- ja noin laajemmin sääntöihin hirttäytyjät. Ei syömistä saa kuntoon kenenkään sääntöjä sananmukaisesti noudattamalla. Näitäkin sitten löytyy jotka karppaa tismalleen kirjojen ohjeiden mukaan ja siksi eivät ole löytäneet omaa syömistapaansa ja tuskailevat syömisen vaikeuksien kanssa.

Ehkä tuossa nuo keskeiset ongelmaryhmät. Mutta kuten todettua - ne jotka ovat löytäneet sopivan tavan toteuttaa VHHta eivät vastaanotoille tule ja nämä ongelmat päällimmäisenä nousevat esiin.