keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Lautasen syöminen aina tyhjäksi - huono idea

Monilla ihmisillä on syömisessään ajatus, että lautanen olisi hyvä syödä tyhjäksi. Tämä tulee varsin selvästi esiin kun asiakastyössäni käyn varsin tarkasti läpi miksi monenlaiset asiat syömisessä tapahtuvat ja yksi pohdittavista asioista on kyky kuunnella kehoa ja sen sisällä mm. se lopetetaanko syöminen silloin kun se sopivaalta kehon tai kylläisyyden kannalta tuntuu. Aika usein ei lopeteta, koska lautanen olisi muka hyvä syödä tyhjäksi. Se on aikamoisen huono ajatus hyvinvointia lisäävän syömisen näkökulmasta ja viime aikoina ilmiössä on myös painetta mennä yhä huonompaan suuntaan. Haluaisin tätä kehitystä jarrutella.

Ja noin muutenkin jos lautaselta syödään AINA kaikki ruoka niin pidän sitä ongelman mahdollisena merkkinä - yleensä jännitteiselle ruokasuhteelle tai liian kovaa nälkää ylläpitäville elintavoille. Eli kannattaa miettiä aterioilla mistä syystä syöminen loppuu siihen mihin loppuu.

Taustat lautasen tyhjentämiselle

Onhan se melkoisen kliseinen tausta, mutta oikeasti monen keski-ikäisemmän muistissa elää yhä vahvana lapsena kuultu oppi, että lautanen pitää syödä tyhjäksi jotta Afrikan nälänhätäalueille riittää ruokaa. Jätän jokaisen omaksi pohdittavaksi tarkemmat nyanssit miten ihmeellisen logiikkaketjun kautta se lautaselta omaan suuhun syöty "ylimääräinen ruoka" olisi säästänyt ruokaa nälänhätäalueille, mutta vaikka tärkeistä ja jopa vakavista asioista onkin kyse, niin jätän tämän tällä kertaa koomikko ISMOn harteille:


Nuoremmat ovat ehkä säästyneet näiltä afrikkapuheilta ja olikin minusta jossain kohtaa välivaihe, jolloin taipumus tyhjentää lautasta oli ehkä vähenemään päin. Mutta nyt jää fiilis, että se on taas nousussa ja tällä kertaa syynä on ruuan ympäristövaikutus. Lautanen pitää syödä tyhjäksi, jotta säästetään ympäristöä. Äskeisen videoklipin tavoin voisi tässäkin kysyä, että jos se ruoka kuitenkin on siinä lautasella jo niin kuinkas sen syöminen ympäristöä säästää.

Sitä voi debatoida enemmänkin, mutta käytännön tosiasia asiakastyössä on huomata, että monelle on kasaantunut paineita syödä lautaselta kaikki ruoka ja pahimmillaan sekä nälänhätä- ja ympäristöteemat ovat samaan aikaan takaraivossa. Olen myös huomannut, että tästä irtautuminen on joillekin varsin vaikea prosessi - kun tarpeeksi syvälle on iskostunut "kaiken syömisen" ajatus niin syyllisyys irtautuessa on alkuvaiheessa suurta.

Ammoin lautasen tyhjentämispaineisiin saattoi liittyä myös sodanjälkeisten ajan ruokapulan jäänteitä ("syö nyt kun sitä on") ja jopa kömpelöitä tunteidenosoituksia tai kohteliaisuusyömistä ("syön nyt kaiken että hän on tyytyväinen"). Ja kaikenlaista muutakin. Ei näistä täysin ole irtauduttu, mutta kaipa nykyään se pääsyy lautasen tyhjentämiseen on kyse hyvää tarkoittavista ajatuksista siitä, että osattaisiin annostella ruokaa paremmin, vähentää turhaa ruokahävikkiä ja siten tukea ruuan globaalia riittävyyttä ja pienentää ruuantuotannon ympäristötaakkaa. Kaikki tuki sille. Mutta entäs jos se ruoka nyt on siinä lautasella mutta tuntuu, että on jo syönyt sopivasti?

Sopiva annostelu vs. lautasen tyhjentäminen

Sehän on hyvä ajatus, että otetaan ruokaa sopiva määrä. Mutta aina ei voi itse annostella ja ei sellaista oraakkelia olekaan, joka aina voisi tietää ruuan annostelun hetkellä, mikä on sopiva määrä ruokaa ja missä kohtaa ruokaa ei enää syödessä tee mieli. Siinä voi kehittyä tietysti, mutta jos on hyvä kuuntelemaan kylläisyyttä niin joskus lautaselle vain jää ruokaa. Ja voi tietty ajatella, että aina ottaa varmuudeksi vähän ruokaa ja hakee sitten lisää jos tarvitsee... Ja kouluissa on eri tilanne kuin työpaikkaruokalassa.. Ja.. Kylläkyllä, mutta tilanteita on moneen junaan ja joskus lautasella on ruokaa, joka ei tunnu enää tarpeelliselta.

Joten miten sitten siihen pitäisi suhtautua kun lautasella on ruokaa mutta ei tekisi enää mieli. Vastaus on minusta kristallinkirkas - sitä ei kannata syödä. Se menee sitten biojätteeseen joka menee sitten jonnekin.  Ja syy hyvän syömisen näkökannalta on se, että hyvä kehon kuuntelukyky on hyvän syömisen keskeinen ennustaja ja tässä nimenomaisessa esimerkissä meillä on toisaalta orastavaa, mutta toisaalta täysin yksimielistä tutkimusnäyttöä (1,2,3) siitä, taipumus syödä lautanen tyhjäksi suurentaa annoskokoa ja liittyy painonnousun riskiin.

Odotan mielenkiinnolla keksiikö joku hyvän selityksen, mutta minä en keksi ainuttakaan hyvää syytä miksi lautaselta pitäisi aina syödä kaikki ruoka. Se ei opeta kehon kuuntelua, se ei auta minusta juuri mitään, mutta se voi kyllä luoda syömiseen vääristymiä ja jännitteitä, jotka vievät pois kohtuudesta ja syömisen ilosta. 

Syömisen jännitteenä yksi monien joukossa

En nyt väitä että kyseessä olisi valtakunnan tason suurongelma, mutta niillä yksilöillä joilla tätä esiintyy niin vaikutus esimerkiksi painoon voi olla suht isokin. Mutta vaikka juuri tätä ajatusmallia ei joillakin ole, niin tämä liittyy siihen tärkeään teemaan jossa omassa syömisessä opetellaan irtautumaan kaikenlaisista haitallisista jännitteistä mitä sinne on päässyt kertymään. Ja jokaisen on välillä hyvä pohtia miettimään syömisessään välillä miksi syön kuten syön - mikä on omaa valintaa, mikä on kehon kuuntelua ja mikä kaikki onkin ulkopuolista painetta. Koska ulkopuolista painetta kyllä piisaa ja jos ei niitä pysähdy miettimään niin aika heitteillä voi syöminen olla.

PS. Ottamani ruokamäärästä veikkaisin lonkalta että 80 % kerroista syön mitä otan, 10 % jää ruokaa ja 10 % haen lisää. Tai jotain sinnepäin. Miten sinulla?


18 kommenttia:

  1. Lautasen tyhjäksi syömisellä on suora vaikutus biojätteen määrään... Vaikka ei olekaan suurin jätteen syntysyy, se on silti syy siihen että en mielellään jätä ruokaa syömättä. Henk. koht. ongelmaa ei yleensä ole itse ottamani ruuan kanssa, ravintolassa suurempi ongelma kun annokset on välillä ihan jättimäisiä.

    VastaaPoista
  2. Itse syön aika isoja annoksia paikallisessa lounasravintolassa.

    Tuntuisi äärimmäisen nololta ottaa ruokaa jätettäväksi, kun paikalla on kuitenkin mennyt sen valmistamiseen paljon vaivaa. Lisäksi syön sen verran paljon, että paikka edes tuskin tekee omilla ruokailuillani voittoa.

    Mielestäninon järkevämpää opetella sulattelemaan myöhemmin ruoka pois kuin kokea syyllisyyttä siitä että tuli syötyä liikaa.

    Ajatus siitä että syöminen pitäisi aina lopettaa heti nälän loppuessa on mielestäni juurikin sitä rajoittavaa ja ahdistavaa ajattelua syömisestä, josta pitäisi päästä eroon.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi en puhunutkaan syömisen lopettamisesta nälän loppuessa vaan lopettamisesta silloin kun ei tee enää mieli syödä. Syöminen senkin jälkeen kun ei tee mieli syödä - siitä on kyse.

      Mitä enemmän tätä asiaa on tullut juteltua niin sitä enemmän ihmetyttää kuinka monien mielestä syöminen lukuisten ulkoisten asioiden vuoksi on ok (nolottaa, mitä joku muu ajattelee, tekeekö firma voittoa ja paljon muuta) mutta syöminen enemmän kuin itse haluaisi ei ole ongelma. Se on hämmentävää ja siksipä aihetta pitää jatkaa :)

      Poista
    2. Ruokailuun (samoin kuin suomessa välillä myös alkoholin nauttimiseen) liittyy usein sosiaalisia odotuksia. Riippuu varmaan näkökulmasta ovatko nämä asiat ok vai ei.

      Mielestäni syöminen on sosiaalinen tapahtuma, jossa on mukava syödä myös näiden odotusten mukaisesti. Onnistunut painonhallinta ei mielestäni vaadi sitä, että joskus ei voisi syödä myös enemmän.

      Itselle tulee mieleen aiheesta kilpasyömäri Jesse Pynnönen (esim https://www.youtube.com/watch?v=KkocYWkwMgA), joka on itselleni esimerkki siitä, että syöminen ei ole loppupeleissä ihan niin tarkkaa touhua.

      Teetkö ajoittaisesta yli oman tarpeen syömisestä tässä liian isoa asiaa?

      Poista
    3. "Teetkö ajoittaisesta yli oman tarpeen syömisestä tässä liian isoa asiaa?"

      Pohjimmiltaanhan en näe isompana ongelma ajoittaista yli oman tarpeen syömistä - vaikka se tutkimuksissa painonhallinnan vaikeuteen keskimäärin liittyykin.

      Se mistä olen valmis tekemään ison asian on, se että ihminen ei voisi lopettaa syömistä silloin kun häntä ei enää huvita syödä. En hirveästi arvosta jännitteitä joiden seurauksena ihminen taipuu tekemään muuta kuin itse haluaisi.

      Poista
    4. Suomessa pidetään tärkeänä, että lapsi syö nurisematta aikuisen annosteleman ruoka-annoksen loppuun. Vielä 2000-luvun alussa ainakin joillain paikkakunnilla lapsia istutettiin pöydässä kunnes ruoka oli syöty tai sitten oikein syöttämällä syötettiin lautaselta se, mitä lapsi ei jaksanut tai halunnut itse syödä. Kyllähän lapsia kehutaan reippaiksi ja kilteiksi kun he syövät lautaset tyhjäksi. Lapselle muodostunee mielikuva, että hän on rakastettavampi jos syö lautasen tyhjäksi?


      Minulla itselläni on ollut lapsesta lähtien muita ihmisiä pienempi ruokahalu per ruokailukerta. Minulle sopii parhaiten syödä viisi pienehköä ateriaa päivässä. Muistan, että äitini yritti kaikkensa saadakseen minut syömään yhtä paljon kuin samanikäinen serkkuni söi. Minulla oli huono ruokahalu ja Ramavit sekä riisimurot kerman kera sekä punaiseen maitoon keitetty suklaamannapuuro olivat kai äitini epätoivoisimpia yrityksiä saada minun painoni lisääntymään.

      En vieläkään ymmärrä, miksi naisille on tärkeää mitata äitiytensä hyvyyttä lapsensa syömisen ja painon perusteella? Lapset tulevat samalla leimatuiksi tuossa kilpailussa. Koska omat lapseni ovat olleet samanlaisia "vähäruokaisia"/"ronkeleita" kulloinkin asiaa pohtivan henkilön mielestä.

      Poista
  3. Voi kun olisikin sellainen tilanne, ettei tee mieli syödä. Minun aivoni toimivat omituisesti. Jos mahassa on huono olo, yritän parantaa sitä syömällä jotain, minkä luulen siihen auttavan - tulos ei juuri koskaan ole kuitenkaan toivottu.
    Lisäksi sairastan lihastautia ja jaloissa on usein heikotuksen tunnetta ja jälleen aivoni sanovat, että tuntuu kuin olisi alhainen verensokeri, joten syö hyvä ihminen jotain.
    Verensokerini kanssa on myös vähän ongelmia. Sokerirasitustestissä 2 h arvo oli alhaisempi kuin paasto arvo. Joskus tämä aiheuttaa ruokailun jälkeen tilanteen, että alkaa heikottamaan ja jälleen tekee mieli syödä.
    No ilman lääkkeitä vielä mennään, mutta mieliteko on paheeni. Jospa oppisin jollain konstilla vielä, ettei aina tarvitse syödä, kun mieli tekee. Lautaselleni ei kuitenkaan ilmesty sellaisia ruokia, joita en halua syödä. Minut on myös opetettu siihen, että ota mieluummin ruokaa lisää, kuin kerralla liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinassasi on muutamia sellaisia elementtejä joiden vuoksi tilanteesi menee kategoriaan sen verran monia asioita samaan aikaan että ravitsemusterapeutin vastaanotolla käynti voisi auttaa.

      Asiat ovat ratkaistavissa, mutta monimutkaisemmat tapaukset harvoin kerralla, harvoin ilman hyvää osaamista ja harvoin yksin.

      Poista
  4. Niinpä. Olisikohan siitä verkkovalmennuksesta apua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siitä monille ollut, 80-93 % kurssiryhmästä riippuen suosittelisi muille.
      https://hyvinvointiverkko.fi/index.php/verkkovalmennukset/jaahyvaiset-jojoilulle-verkkokurssi/

      Poista
  5. Minun lapsuudessani 50-luvulla opetettiin syömään lautanen tyhjäksi siitä yksinkertaisesta syystä, että vain muutamaa vuotta aikaisemmin ruuasta oli oikeasti ollut pulaa. Minun vanhempani olivat viisaita, koska he opettivat, että lautanen pitää syödä tyhjäksi, jos annoksen on itse ottanut. Jonkun toisen täyttämästä lautasellisesta sai jättää syömättä, jos ei jaksanut (sivumennen sanoen, se, että "ruoka ei ollut hyvää", ei tuohon aikaan ollut mikään syy). He toisin sanoen opettivat olemaan ahnehtimatta, mikä olisi hyvä opetus tänäänkin aika monille. Ei esimerkiksi työpaikan lounaspöydässä tarvitse kerralla mättää lautasta täyteen, koska buffet-pöydässä on ideana se, että voi hakea lisää, jos haluaa.

    VastaaPoista
  6. Ruokahävikin välttämiseksi ruokaa ei saisi mennä jätteisiin. Parempi siis valmistaa ja ottaa lautaselle vain sen kokoisia annoksia jotka syö. Suomessa ruokahävikki on 400 miljoonaa kiloa ruokaa vuodessa, ja suurin osa tulee nimenomaan kotitalouksista. http://www.saasyoda.fi/ruokah%C3%A4vikki-suomessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei voi itse valita annosta ja täydellinen etukäteisarvio on utopiaa. Dogmana "lautanen pitää syödä tyhjäksi" on minusta siksi huono. Jutussa oli oma kappale tästä jonka ehkä luit. Kannatan ruokahävikin välttämistä tietysti, en vain kannata sitä aina, kaikkialla ja hinnalla millä hyvänsä.

      Poista
  7. On mielenkiintoista verrata tätä 'lautanen pitää syödä tyhjäksi' -vaatimusta tapoihin toisessa kotimaassani Kreikassa. Siellä jos syö lautasen tyhjäksi, luulee ruoan laittaja tai tarjoaja, että ruokaa oli liian vähän. Historiallisesti ero lienee siinä, että ruokaa, ainakin esimerkiksi Kreetalla on ollut yllin kyllin, koska joka vuodenaikaan kypsyy jotakin. Suomessa taas on usein halla vienyt sadon, lehmät menneet umpeen ravinnon puutteessa jne. Viime sotien aikainen ja pitkään jälkeenpäin jatkunut ruokapula on vaikuttanut usean sukupolven suhtautumiseen ruokaan, ja saanut osaltaan aikaan tuon täysin hölmön vetoamisen 'Afrikan nälkäänäkeviin'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Olen kuullut tuon esimerkin myös. Joka maalla on omat kulttuurinsa ja tarinansa.

      Poista
  8. Afrikan nälänhätä, ruokahävikki, tuhlaaminen..siinäpä muutama syy miksi olen välillä syönyt muidenkin lautaset tyhjäksi...hintana paha olo ja ylipaino. Ottamastani ruokamäärästä 99,99% syön kaiken. Hyvin hyvin harvoin jätän mitään.

    VastaaPoista
  9. Kun pikkulapselle opettaa uusia makuja, voi "syödään lautanen tyhjäksi" kummuta siitä, että lapsi syö lautaselta muuten vain tutuimmat tai eniten mielihyvää tuottavat ruoat. Eli päin vastoin ruoan jättäminen ei kumpua sosiaalisista odotuksista vain sisäisestä tunteesta, että syönpä vain tuon rasvaisen ja makean asian ja jätän syömättä vihannekset. Voisi toki tarjota ensin ne vihannekset, mutta se ei ole normaali käytäntö aikuisellekaan.

    VastaaPoista