keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Laihduttamisen lopettamisesta - ja jos ei aloittaisikaan

Kun kaikki muu on kokeiltu niin kuulen useinkin vastaanotolla minun olevan viimeinen mahdollisuus onnistuneeseen painonhallintaan. Ja keinoja löytyy aina - paljon. Ja jälkikäteen olen useinkin kuullut "pelastaneeni" jonkun elämän - no en tietysti ole, mutta ihana palautehan se on silti.  Mutta koko tuossa hommassa on turhan usein yksi jännä juonne - IHMISET KOKEILEVAT IHAN VIHOVIIMEISEKSI SITÄ MITÄ PITÄISI KOKEILLA ENSIMMÄISEKSI!!

Tänään tulee telkkarista klo 22 TV 1:ltä ohjelma laihduttamisen lopettamisesta – hyvä! Jos aloittaa ajanlaskun Rentoa Painonhallintaa kirjan tekemisestä, niin takanani on noin 10 vuotta aktiivista viestimistä laihduttamisen lopettamisesta. Siitä, että laihduttaminen vain syömällä vähän on hemmetin huono ajatus. Ja laihduttaminen miettimällä vain syömistä ja liikkumista on yhtä huono ajatus kun kyse on niin paljosta muustakin. Ja ylipäätään laihduttaminen laihduttamalla on keskimäärin huono ajatus, mutta toki vaihtoehto joka jätetään erikoistilanteisiin eikä ykköslinjan ratkaisuksi.

Aloin miettimään onko jotain muuttunut näiden 10 vuoden aikana. Jotain, vähän. Suosituksemme ja asiantuntijamielipiteet ovat kääntäneet pitkälti selkänsä laihdutukselle ja tervehenkisiä elintapakuvioita pyörii siellä sun täällä terveydenhuollossa ja yksityispuolella. Nyt viimeisen vuoden aikana tervehenkiset viestit mediassakin ovat lisääntyneet. Mutta sitten käytännössä kuitenkin aika vähän on muuttunut. Ihan samalla tavalla se laihduttamisen ajatus on minusta yhä aivan liian tiukka, sitä-sun-tätä ei pitäisi syödä ja ajan henki on että ihan oikeasti uskotaan, että jossain fitness -tyyppisessä tekemisessä on järkeä pysyvään painonhallintaan. Tai ehkei uskota, mutta toiveet on niin kovat että yritetään. Ihan samalla tavalla fokus on auttamattoman lyhyt ja "onnistumiseksi" ajatellaan laihtumista parissa kuukaudessa vaikkei sillä oikeasti mitään tekemistä pysyvän painonhallinnan kannalta ole - se oliko tekemisessä järkeä arvioidaan muutamien vuosien päästä. Ihan samalla tavalla fokusoidaan siihen mitä ei pitäisi syödä vaikkei se niin tärkeää ole - näiden 10 vuoden aikana rasvakammo ehti vakiintua hiilarikammoksi ja siinä mentiin ehkä ojasta allikkoon. Kokonaisuudessaan siis orastavasti parempaan päin, mutta kovin vähän.

Ymmärrän, että ne ekat laihdutukset ovat ylilyöntejä. Ymmärrän, että alussa homma voi näyttää juuri niin simppeliltä kuin jotkut luulevat sen olevan – syö vain vähemmän ja liiku enemmän. Itsekurikysymys katsos - hehhee.  Mutta sitä aina toivoisi, että jo parin epäonnistuneen (= paino nousi takaisin) kerran jälkeen herättäisiin siihen, että ”ei tämä nyt taida toimia yhtään, olipas surkea systeemi, pitäisiköhön tehdä kuten suositellaan”. Herättäisiin vähän aikaisemmin, että tulipa tehtyä ylilyönti, mikä meni vikaan ja mitä vältän jatkossa. Ihannetapauksessa ei tehdä ylilyöntejä lainkaan. Tätä varten tein lyhyen muistilistan niistä asioista, joita sopii miettiä kun laihduttamista miettii.

Systeemeistä:
- jos systeemi kieltää sinulta jonkin syömisen mitä haluat syödä niin systeemi on todennäköisesti huono
- jos joku systeemi saa sinut stressaamaan tai jopa ahdistumaan enemmän syömisestä niin se on huono
- jos joku systeemi saa sinut himoamaan herkkuja tai ruokaa niin se on huono
- jos joku systeemi laukaisee sinulla enemmän ahmimisia niin se on huono
- jos systeemi "pakottaa" sinua johonkin mitä et haluaisi tehdä niin se lienee huono
- jos systeemi kehottaa tekemään juuri kuten he sanovat se lienee huono. Hyvä systeemi antaa raamit, joiden sisällä asioita voi tehdä monella tavalla ja etsiä itselle sopivan
- jos systeemi puhuu nopeista tuloksista niin se todennäköisesti ei puhu pysyvistä tuloksista. Valmistaudu laihtumaan jatkossa uudelleen
- jos jokin systeemi luo syömiseesi tunnelman, jossa alat kokemaan syyllisyyttä syömisestä tai liikkumattomuudesta niin se on todennäköisesti huono
- jos systeemissä ei syödä ruokaa niin voi olla vaikea oppia syömään fiksua ruokaa fiksulla otteella
- jos systeemi ei puhu jaksamisesta, unesta, stressistä osana painonhallintaa niin se on lienee huono
- jos systeemi sanoo että sinun pitää tsempata ja ne tsemppaajat on niitä onnistujia niin se lienee huono

Sinä:
- et ole joko tai tyyppi - mutta olet jos teet joko tai tyyppisesti asioita tyyliin karkkilakko
- et ole selkärangaton - ohjeet olivat vain joustamattomat
- et ole kärsimättömämpi kuin muutkaan - kaikkihan haluavat laihtua nopeasti mutta painosi ratkaisu on sitä nopeammin käsillä kun hyväksyt ettei se ole järkevää
- vain luulet tarvitsevasi motivoivan startin kuten muutkin - oikeasti se vain hyydyttää sinut kuten muutkin muutoksen alkumetreille
- ansaitset parempaa kuin nihkeää kituutusta ja syyllisyyttä - olet pitkällä siinä vaiheessa kun yrität muuttaa elintapoja muttet suostu luopumaan hyvinvoinnistasi ja omista mieltymyksistäsi.

Listoja voisi jatkaa loputtomiin, mutta lähdetään noilla liikkeelle ja lisäillään sitä mukaa kun te lukijat ehdotatte lisää asioita listalle!






13 kommenttia:

  1. Aivain loistava listaus, samoilla linjoilla ollaan! Kiitos! Onhan tämä edelleen vähän semmosta puskista huutelua tämä omien rentojen ajatusten kaupittelu. :)

    VastaaPoista
  2. Hieno listaus. Tämänkin kun saisi sulatettua sydämeensä niin että osaisi luopua kaikista kielloista ym. Ne ovat todella syvällä selkäytimessä. Voisin jopa verrata siihen kun on ollut jossain uskonlahkossa ja siellä on syötetty mieleen ja aivoihin asioita, ei ne lähde hetkessä pois. Niistä täytyy oppia pois. Mitähän muita konstia voisi olla sisäistää ja oppia pois kuin lukea ulkoa tuo lista :-)? Kiitos kovasti tästä listasta.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus ja samoilla ajatuksilla olen! Jos painonhallinta ei kestä normaalia elämää, niin se on huono!

    VastaaPoista
  4. Jaoin tämän Facebookissa. Saatteeksi laitoin näin: "Yleisesti ottaen - jos sallittaisiin enemmän. Ei ehkä vakuuttavin suositus näin satakiloiselta, mutta kerronpa, että kaksi vuotta sitten se oli 105kg ja nyt kun takana on ehkä elämäni stressaavin vuosi - paino ei ole silti noussut yhtään. Tämä on minun tapani."

    VastaaPoista
  5. Mikähän tähän olisi ratkaisu: syön aamupalan, lounaan, välipalan, illallisen ja jotain pientä iltapalaks. Ongelma on että varsinkin lounaalla ei meinaa ruoka millään maistua, mutta ennen illallista on ihan törkee nälkä ja tässä kohdassa pahin retkahdusriski. Minulla on matalat verenpaineet, joten pakko syödä säännöllisesti ettei ala huimaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä todennäköisesti jossain kohtaa syöminen on vähän kevyttä: aamiainen, lounas tai välipala.

      Poista
  6. Aloin miettimään näitä kohtia:jos systeemi kieltää sinulta jonkin syömisen mitä haluat syödä niin systeemi on todennäköisesti huono
    - jos joku systeemi saa sinut stressaamaan tai jopa ahdistumaan enemmän syömisestä niin se on huono. Mitä tehdä kun olen kasvissyöjä eettisistä syistä ja silti tuntuu että keho "huutaa/kaipaa" joskus lihaa/kalaa? Välillä tulee ihan himo mutta hillitsen itseni koska en halua syödä eläimiä, vastustan teurastamista ja en haluaisi syödä eläimiä. Pitäisikö kuunnella siis järkeä eli kehon viestejä vai tunnetta eli omatuntoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän on itse luomasi "systeemi" joten vastaus on normaaliakin enemmän ihan siellä päässä. Mutta itse en oikein innostu 100% linjauksista vaan joustavammista otteista ja sanoisin, että noilla tuntemuksilla voisi miettiä vielä uudelleen olisiko sittenkin vain enimmäkseen kasvissyöjä vai pitääkö olla 100% kasvissyöjä.

      Poista
  7. Terve!

    Olen seurannut läheltä erilaisia jojoiludiettejä pitkään. Olen sinun kanssa osittain samaa mieltä, mutta silti laihdutuskuurivastaisuutesi on liian isoa.

    Lyhyestäkään kuurimuotoisesta painonpudottamisesta ei tavallisesti ole elimistölle haittaa tai vahinkoa, vaan pikemminkin päinvastoin. Lyhyt laihdutuskuuri ei kuitenkaan voi koskaan olla kokoratkaisu. Jokaisen kuurin jälkeen on odottamassa tuhansia päiviä, jolloin kuurin vaikutukset on helppo mitätöidä.

    Painopiste pitää silti olla siinä, miten järkevästä painonhallinnasta saa elämäntavan jota on mukava noudattaa.

    -Valitse kauppareissun tekomuodoksi kävely, ei autoa
    -Käytä tahdonvoimaa enemmän kauppareissuilla kun keittiössä
    -Syö niin monipuolista ruokaa, että elimistöllä on tarvittava määrä vitamiineja

    Painonpudotuksen aloittaminen vaatii AINA tahdonvoimaa. Nopea onnistuminen tuo lisää motivaatiota, joten siksi nopea alkulaihtuminen on tärkeää. Samalla pitää kuitenkin pyrkiä luomaan rutiineja, jotka edesauttavat tulevaisuutta ilman että niiden noudattaminen tuntuu raskaalta.

    Fake it till you make it!

    VastaaPoista
  8. osaatko sanoa anoreksiassa miksi paino ei nouse vaikka bmi13ja kalorit2000paikkeilla liikunta n2h kävely päivittäin?meneekö kaikki säästöliekin pourkuun vai obko energia yksinkert liian vähän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei paino nouse niin sitten vaan ei ole tarpeeksi energiaa suhteessa kulutukseen. Ja jos kyseessä on ihan syömisen lisäämisen alkuvaihe niin lisäenergia menee ensin säästöliekin purkuun ennen kuin paino muuttuu.

      Eli jos ei paino muutu niin sitten vain rauhoittamaan tuota liikuntaa joka haiskahtaa vähän pakkoliikunnalta ja syömistäkin vielä enemmän - kyllä se paino alkaa jossain vaiheessa tulemaan mukaan.

      Poista
  9. Kiitos mielenkiintoisesta näkökulmasta syömiseen ja syömättömyyteen. Itse olen laihtunut pari kertaa noin 20 kg. Ensimmäinen kerta tapahtui siksi, etten ehtinyt syödä, kun eräs työprojekti vei kaiken ajan, ja ruuanlaittaja oli laiska. Kun projekti loppui, paino palasi hiljalleen. Sitten polvet alkoivat pettää. Halusin kulkea ilman polviproteeseja vielä muutaman vuoden. Päätin laihtua syömällä vähemmän, alkuun todella vähän. Kun nälkä iski, join ensimmäiseksi lasin vettä. Ja sitten taas lasin vettä. Laihtumisen alkuvauhti oli hyvä ja motivoi jatkamaan. Jätin kaiken joutavan kalorilisän pois. Pääsin tavoitteeseeni ja olen pysynyt siinä. Bonuksena tuli se, että jo diabeettiselle tasolle kohonnut verensokeri laski normaaliksi. Kansanterveydellisesti ylipaino ei valitettavasti ole vain ”kilot, jotka itse kannan”, vaan tuo tullessaan vuosien kuluessa sairauksia, jotka aiheuttavat paitsi kärsimystä kilojen kantajalle, myös kuluja yhteiskunnalle.
    Valinnoistahan tässä on kyse. Esim. makeannälkään saattaa tulla mieleen suklaa. 45 g maitosuklaapatukka sisältää noin 240 kcal. Jos korvaa suklaan vaikka kuinka makealla hedelmällä, saa makeaa vatsantäytettä yleensä alle puolella tuosta energiamäärästä. Banaaneja on käytännössä aina tarjolla, 45 g sisältää 26 kcal energiaa. Kypsä banaani on makoisa välipala, ja huoletta voi syödä koko herkun, jos vertaa suklaapatukkaan. Lopputalvesta tarjolla on toista makeaa, persimonhedelmiä, energiapitoisuuus 77 kcal/100 g eli 35 kcal/45 g. Aika paljon hedelmäksi, mutta vajaan parin sadan gramman hedelmästä tulee silti alle 150 kcal ja enemmän mahantäytettä kuin suklaasta. Vähemmän makeaa tuoretta kasvikuntaa voi käyttää ruokana aika huolettomasti. En ole kasvissyöjä, syön kalaa ja joskus lihaakin. Mutta vihanneksissa ja hedelmissä mahantäyttösuhde energiamäärään verrattuna on ylivoimainen.

    VastaaPoista
  10. Mitä mieltä pöperöproffa on lihavuusleikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä, ruokavaliosta jne?

    VastaaPoista