Miten intuitiivinen syöjä olet?

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Annos tai kaksi alkoholia iltaisin - stressiä vai nautiskelua?

Jatkan vielä lyhyesti edellisen blogautuksen alkoholiteemaa, koska en saanut omaa asiakaskokemustani stressin osalta siihen luontevasti mukaan. Tällainen keskustelu käydään vastaanotolla kovin usein pienillä variaatioilla:

Nyt
Minä: Miten noi illan 1-2 viinilasia/olutta/napsua? Niitä näyttää olevan jokaisena päivänä, sattuiko se vain nyt näin vai otatko useimpina iltoina jotain?
Asiakas: Kyllä se melkein joka ilta on.
- Mikä sun fiilis on, että miksi ne on siellä?
- Se vaan tuntuu jotenkin hyvältä. Vähän nautiskelua päivän päätteeksi. Ja kyllä se rentouttaa mukavasti.
- Niin se nautiskelupuoli on ihan ok, mutta se rentoutuspuoli mua mietityttää. Meinaan, että jos se rentouttaa päivän stressistä, niin käytännössä lääkitset siinä stressiäsi. Ja ongelma on, että tuo lääke auttaa siinä hetkessä mutta heikentää samalla unen laatua ja lopulta vain lisää stressiä. Jos se on nautiskelua niin tuohan on nippanappa kohtuukäytön sisällä, joten en mä sitten siitä niin hirveän huolissani olisi. Joten tämän sanomisen jälkeen mitä luulet minkä verran siinä on sitä nautiskelua takana ja minkä verran stressiä?
- Hmm.. kyllä mä sen enemmän sellaisena fiilistelynä koen. Vaikka stressiä vähän onkin niin en mä näe, että sen takia.
- Hyvä jos noin on. Mutta aika usein on kuitenkin niin, että kun vähän tonkii niin se onkin lopulta stressin hoitoa. Ja silloin kannattaisi purkaa sitä stressiä aiheuttavaa asiaa, koska lopputulos on niin paljon parempi. Miltä susta tuntuu jos nyt vaikka heitän ajatuksen, että älä tänään ota kuitenkaan?
- No vähän sellainen, että miksi? Mutta on siinä samalla sellainen jotenkin orpo olo. Ei niin etten voisi olla ilman, mutta jotain sellaista.
- En nyt tosiaan ole aiheen asiantuntija, mutta sen verran on kokemusta että kyllä se vähän haiskahtaa muultakin kuin vain nautiskelulta.
- Jaa.. (hieman epäuskoisesti)
- Mä ehdotan nyt niin, että kun me joka tapauksessa pohdittiin äsken tuota sun työkuviota (yhtä hyvin mielialaongelmat, ihmissuhde, uni tms) ja sovittiin että menet työnohjaukseen, niin katsotaan mitä siitä irtoaa. Jos se stressi kumpuaa töistä ja saat siihen jeesiä, niin sittenhän sen näkee miten se heijastuu alkoholiin.
- OK.

Puolen vuoden päästä
Asiakas: Siitä työnohjauksesta oli muuten tosi paljon hyötyä. Enemmän kuin uskoinkaan.
Minä: Hyvä niin. 
- Ja alkoholin käyttökin on vähentynyt ihan radikaalisti ihan itsestään. Ei ole vaan tehnyt mieli. Joten kai se sitten stressin lievitystä olikin.
- Niin. Niin se vaan tosi usein on jos päivittäisestä tissuttelusta on kysymys.

Pointti
Jutun pointtihan on vanha tuttu. Stressiä lääkitään alkoholilla ja moni ei edes tiedosta sitä. Aihe on tasaisesti esillä ja hiljattain oli Jari Sarasvuon vuoro nostaa kissaa pöydälle. Itse ajattelen lähinnä niin, että jokaisen liki päivittäin alkoholia ottavan kannattaisi pohtia mistä se homma kumpuaa. Ymmärrän alkoholin nautiskelun ihan hyvin enkä halua sitä moralisoida - mutta päivittäinen käyttö kovin usein on jotain muuta kuin nautiskelua. Ja stressijuomistaan korjanneet asiakkaat hehkuvat sellaista energiaa, että aika vaikea on todeta ettei tätä selvittelyä kannattaisi tehdä - ja en suosittele asian kanssa painimista yksin. Me ihmiset olemme kovin sokeita itsellemme.

PS. Ja lienee selvää esimerkistä, että kuvasin enemmän tällaisia ongelmakäytön rajatapauksia. Toki Suomi on täynnä ihmisiä, joilla ongelma ei ole spekuloinnin asia vaan selviö. Jos joku ottaa 4 kaljaa/viinilasia illassa niin ei siinä tarvitse miettiä onko se nauttimista vai jotain ongelmallisempaa.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Laihdutuksen vähän puhutut apukeinot

Painonhallinnassa on tutkittu ja kokeiltu kaikenlaista, mutta yllätyksiä riittää tälläkin saralla. Ajattelin esitellä muutamia nykytutkimuksen käytännön sovelluksia jos intoa keskeisten elintapamuutosten jälkeen jää jäljelle pienille kokeiluille. Olen pitkälti erilaista pikkusäätämistä vastaan, mutta jos halua hifistelyyn on, niin on parempi että se sitten keskittyy tutkitusti toimiviin keinoihin.

Hei katso, ilman käsiä!
Jo muutamassa tutkimuksessa on havaittu, että ilman käsien käyttöä tapahtuva syöminen johtaa nopeampaan kylläisyyteen ja vähentää syömisen määrää. Esimerkiksi jonkun syöttäessä ruokaa kylläisyys saapuu nopeammin ja päivän syöminen kohtuullistuu merkittävällä tavalla omin käsin syömiseen verrattuna. Toisessa tutkimuksessa ruuan syöminen lautaselta kumartumalla ja ilman käsiä toi kylläisyyden 23 % pienemmällä ruokamäärällä. On myös havaintoja, että tällä tavalla pystytään ohittamaan nälänhallinnan mekanismeja, jotka yleensä iskevät vähäisestä syömisestä takaisin nälkänä ja makeanhimona. Eli tämä on todennäköisesti laihdutusta, jossa laihdutustuloksen pysyvyyden voi olettaa olevan normaalia parempi.

Ei tämä täysin uusi asia toki ole. Periaatteessahan samankaltaisia havaintoja on ollut pitempään muiltakin elämän osa-alueilta. Lapsien kohdalla tiedetään, että ruuan syöttäminen vähentää lapsen syömistä. Teoria saa vahvistusta aiemmista havainnoista, että pillin avulla imetty ravinto - tutkimuksissa yleensä sosekeitto tai pirtelö - tuottaa paremman kylläisyyden kuin lusikalla syöty.

Miksi ilman käsiä syöty tai toisen syöttämä ruoka laihduttaa? Varmuutta ei ole ja selityskandidaatteja on useampia. Vahvimmalla pohjalla on ns. "motorinen teoria", jonka mukaan  käden suuhun ruokaa vievä liike on keskeinen insuliinitason kohoamisen valmistelija eli kädenliike valmistaa kehoa ravinnonsaantiin ja sen siirtämiseen varastoihin - ravinnonsaanti ilman tätä käden liikettä johtaa syödyn ravinnon suurempaan verensokeria kohottavaan vaikutukseen ja parempaan kylläisyyteen.

Amerikan ihmemaassa tästäkin on tietysti jo kaupallisia sovelluksia kuten syöttöpalvelun sisältyminen mm. paikallisten laihdutuskeskusten ja "fat campien" toimintoihin. Koska vaste on kuitenkin melko yksilöllinen, niin järkevimmältä tuntuu kokeilla vaikutusta ensin kotona itse tai lähipiirin avustamana. Tutkimusten mukaan vielä muutama syöttökerta ei tuota havaittavaa eroa, mutta jo muutaman päivän sisällä selviää onko tämä sinua auttava laihdutuskeino vai ei.

Ruokapumppu osaksi ruuanlaittoa?
Jo kymmenen vuotta sitten julkaistiin mielenkiintoinen tutkimus kuinka ilman lisääminen ruokaan johti kylläisyyteen 12 % pienemmällä energiamäärällä. Kyseessä oli uudenlainen sovellus perinteisestä energiatiheyden käsitteestä eli miten tietyssä määrässä ruokaa on lopulta vähemmän energiaa. Sittemmin myöhemmät tutkimukset ovat vahvistaneet tämän havainnon, metodia on kehitetty tehokkaammaksi ja ilman pumppaaminen ruokaan on vakiintunut tutkimusmaailmassa yhdeksi monista keinoista huijata elimistön nälänsäätelyä. Tieto on kuitenkin jäänyt melko lailla tutkimusmaailmaan, sillä kuluttajakäyttöön sopivia ruokapumppuja ei ole juuri näkynyt. Vaikeutena prosessissa on ollut kehittää pumppausmekanismi, joka levittää ruokapumppauksessa mukana tarvittavan elintarvikeliiman (E 666) riittävän tasaisesti tuotteseen - ilman sitä pumpattu tuote ei pysy kasassa. Vaikeudet on kuitenkin saatu voitettua ja nyt ensimmäiset kaupallisetkin sovellukset ovat jo saapuneet markkinoille.
Ensimmäinen markkinoille tulleista ruokapumpuista.
Tyypillisesti ruokapumpuilla pystytään - tuotteesta riippuen - lisäämään ruuan tilavuutta 30-100%. Tätä suuremmaksikin ruoka saadaan mutta aistinvaraisen laadun kustannuksella. Arviot syömisen vähenemisestä vaihtelevat 20-40 %:n välillä. Ruokapumppaus sopii erityisen hyvin tiivispintaisille ruoka-aineille kuten hedelmille, paistetuille ruoka-aineille mutta oikeastaan ainoa ruoka-aineryhmä, jossa vaikutusta ei näy ovat nesteet ja huokoiset ruuat kuten leipä. Monissa makeisissa vaikutus on myös suuri, mikä miellyttänee makeanhimoisia.
Esimerkkejä ruoka-aineista, joiden energiatiheyttä pystytään suuresti muuttamaan ruokapumpulla.
PS. Aiemmin esittelin samassa sarjassa myös tämän metodin.