Miten intuitiivinen syöjä olet?

maanantai 27. elokuuta 2012

Blogikirjoituksia muualla

Kun ei ole oikein löytynyt rakoa kirjoitella uutta asiaa, niin laitanpa jakoon muutamat kirjoitukseni muilta saiteilta.

KKI on mainio organisaatio, jonka kanssa olen tehnyt monenlaista vuosien varrella. Harvapa taitaa tietää mm. että vuonna 2005 tekemämme painonhallintakalenteri ja sen ympärille rakentunut konsepti voitti WHO:n painonhallintapalkinnon. KKI viime vuosien iso hanke on ollut SuomiMies ja niiltä kytköksiltä löytyy tällainen tuore blogautus:
Kokemuksia äijien elintapamuutoksista

Osana kansallispuistokummipuuhia kirjoittelin hieman sienestämisestä, tosin suomeksi mutta enpä löydä natiivina mitään vaan tämän käännetyn version:
The overlooked superfood

Hyvis on hanke Itä-Suomessa, jossa paikalliset sairaanhoitopiirit pyrkivät parantamaan ja tuomaan palvelujansa verkkoon. Olen lämpimästi tämän kehityksen kannalta kunhan se toteutuu hyvin. Huonosti toteutettunahan ja kyynikoiden mielestä toiminta vaikuttaa vain siltä, että ihmiskontaktit vähenevät ja hoidon laaru heikkenee. Mutta hyvin toteutettuna kyseessä on uusi hyvä toimintatapa vanhan perinteisen toiminnan rinnalla ja tästä on kyse. Toivon hankkeelle menestystä ja verkkopohjaisen asiakaspinnan laajentamista - ja siksi hankkeessa olenkin pieneltä osin mukana. Siellä kirjoittelen blogeja jonnin verran ja ensimmäinen niistä on tällainen tuttu yleiskatsaus ennen pienempiä teemoja:
Näe dieettien ja nippelin läpi hyvän syömisen ytimeen




maanantai 13. elokuuta 2012

Proteiinipatukat


Käytän proteiinipatukoita...




Kesällä useampikin toimittaja intoutui kyselemään proteiinipatukoista, kun oli ilmennyt että tuotteiden suosio on vahvassa kasvussa. Oma tiivistetty kantani niihin on, että paljon harjoittelevat voivat niitä ajoittain käyttää helpottamaan välipaloja ennen ja jälkeen harjoittelun - mutta jos henkilöllä on syömisessä fokus painonhallinnassa, hyvinvoinnissa tai terveydessä niin ei proteiinipatukoiden mikään kovin rutiiniratkaisu välipalaksi kannattaisi olla. Tämä on siinä mielessä keskeistä, että täysin mutuna luulen että iso osa tuotteiden myynnin kasvusta johtuu juuri tämän painonhallinta/hyvinvointisektorin käyttäytymisestä. Omat kommenttini aiheeseen vaikuttavat varmasti monen tuotteita käyttävän mielestä vähän nihkeiltä ja ajattelin muutaman sanan aiheesta turista lisää.

Proteiinipatukan anatomia
Hyödyllisin paikka arvioida proteiinipatukoita on minusta katsoa niiden valmistusaineluetteloa, jossa sisältö pitää olla esitettynä suuruusjärjestyksessä ja lista antaa muutenkin kuvaa tuotteesta. Melkein kaikissa patukoissa sisältö tiivistyy kolminaisuuteen 1) jotain proteiinia/proteiiniseosta 2) suklaata ja/tai sokereita ja 3) sidosaineet ja makuaineet. Paremmissa tuotteissa proteiinia on enemmän ja heikommissa sitten sen verran vähän, että sokeripatukka voisi olla parempi nimi. Variaatioita näistä kolmesta teemasta on yhtä monta kuin patukoitakin ja hiukka oma lukunsa ovat "vähähiilihydraattiset" patukat, joissa usein on pientä kommervenkkiä kun käytössä on pitkälti hiilihydraatinomaisesti käyttäytyviä ainesosia kuten glyserolia (lasketaan silti rasvoihin), sokerialkoholeja, polydekstroosia tai muita ainesosia, joiden avulla ravintosisältö voi näyttää hiukka erilaiselta kuin  mitä kehossa lopulta tapahtuu.

Käyttökohteet
Mutta tiivistettynä siis: yleensä hyviä proteiininlähteitä antaen 20-40 g proteiinia ja ympärillä sokeria vaikkapa 15-30 grammaa. Mukana voi olla lisättynä vitamiineja/mineraaleja ja toisaalta mukana on myös jo raaka-aineiden kautta rasvoja, jotka eivät kuulu laadukkaimpiin - mutta jätän nämä hilut hiukka huomiotta.

Proteiinille on tietty paljonkin käyttökohteita ja urheilua harrastaville ja varsinkin treenin jälkeiseen palautumiseen sokerit eivät ole mikään mörkö, niitä jopa joskus halutaan. Urheilussa ja tavoitteellisessa kuntoilussa patukat siis OK.

Mutta painonhallinta ja hyvinvointi? Vaihdetaanpa proteiinipatukan tilalle toisenlaisen välipala samanlaisin ravitsemuksellisin speksein: 150 g raejuustoa ja 40 g Dumle -karkkeja (tai melkein mitä vaan karkkeja) on pitkälti sama asia ja samalla syy miksi käytän proteiinipatukan kohdalla usein lausetta "vähän parempi karkkipatukka". Jos me nyt alamme suosittelemaan hyviä välipaloja laihduttajalle tai yleiseen hyvinvointiin niin en minä kyllä näe tätä komboa mitenkään korkealla hyvien välipalojen listalla. Aika monen mielessä ensimmäinen kysymys olisi varmaan "mitä hittoa ne Dumlet siellä tekee?!? eikö sinne keksitä muka mitään parempaa tilalle?". Ja keksitään toki.

Monella tapaa tuntuukin, että kun usein kuulee sanottavan proteiinipatukkaa hyväksi välipalaksi niin se vertautuu suklaapatukkaan - ja verrattuna siihen tottakai se on parempi valinta. Mutta  verrattuna ruokavälipaloihin se on kyllä laadullisesti aika heikko esitys. Tottakai ymmärrän, että välillä on kiire ja patukka on helppo olla mukana ja syödä. Ja tottakai niitä voi käyttää välipaloina - mutta kunhan ei silti olisi illuusiota, että kyseessä on laatuvälipala vaan mieluummin olisi sellainen ajatus, että joskus kun on hässäkkää käytän patukkaa mutta kun on aikaa yritän syödä jotain parempaa.


Välipalan anatomia
Toinen hiukka epäoleellisempi pointti välipalassa on, että siellä olisi hyvä olla myös hedelmää, marjaa tai kasvista mukana jos tavoitteet ovat painonhallinnassa tai hyvinvoinnissa. Oikeaa virallista ja parasta välipalaa ei olekaan, mutta yleissääntönä pitäisin tuon keventävän ainesosan mukanaoloa suotavana useimpien ihmisten tavoitteissa. Toki voi syödä patukan ja hedelmän - ja se onkin minusta parempi kuin pelkkä patukka - mutta monen käytössä proteiinipatukka on sellaisenaan ja se keventävä elementti jää puuttumaan välipalasta.


Karkin korvikkeena
Aivan toinen asia sitten on se, että jotkut käyttävät patukoita karkin korvikkeena. Ja mikäs siinä jos se mielekkäältä tuntuu. Mutta noin pitkässä juoksussa syömisessä ja herkkujen kohtuuden hallinnassa on kyllä sellainen näppituntuma (on siihen viitteellistä tutkimustakin) että on parempi, että kun syödään herkkuja niin sitten syödään sitä mitä halutaan syödä eikä etsitä sille korvikkeita. Tämä liittyyy siis siihen, että jos on suklaanhimo ja sitä paikataan proteiinipatukoilla, niin se suklaa pysyy siellä taustalla edelleen kiellettynä hedelmänä joka odottaa ihmisen heikkoa hetkeä laukaistakseen suklaakohtauksen. Lyhyellä aikavälillä karkin korvaaminen voi tuntua toimivalta, pitkällä aikavälillä veikkaisin että joillain toimii mutta useammalla ei.

Proteiinivalmisteet muutoin
Proteiinivalmisteillehan on muutoin kyllä paljonkin ihan hyviä käyttökohteita ja varsinkin joissakin erityistilanteissa (sairaudet, ikääntyvät..), joissa ravinnonsaanti on vaakalaudalla ne ovat jopa alikäytettyjä. Mutta patukka vaan on vähän heikko kuljetusalusta proteiinille ja esimerkiksi nestemäisistä proteiinivalmisteista tuon hyvän proteiniin saa paremman ilman ylimääräistä tauhkaa.

Sinällään tässäkin on kyse samasta ilmiöstä kuin monessa muussakin ruoka-aineryhmissä. Lapsuutemme suht' maalaisjärkiset rajaukset ruoka-aineiden fiksuudessa hämärtyvät yhä enemmän kun perushyvien ruoka-aineiden prosessointi heikentää niitä ja perushuonoja aineksia tuunataan vähän fiksummiksi. Ja kuluttajan on koko ajan vain hankalampi enää arvioida mikä on fiksu valinta ja mikä ei. Enimmäkseen perusraaka-aineissa ja niistä tehdyissä tuotteissa pysyminen mahdollisuuksien mukaan on aina simppeli ratkaisu, niin ei tarvitse miettiä onko tämä keksi tai patukka nyt hyvä vai ei.