tag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post5938414823814161896..comments2024-03-27T13:37:43.437+02:00Comments on Pöperöproffa: Syömishäiriötä ja mediaaPatrik Borghttp://www.blogger.com/profile/10937695113963300620noreply@blogger.comBlogger10125tag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-2873458171392784442011-08-10T20:28:15.521+03:002011-08-10T20:28:15.521+03:00Hyvä blogikirjoitus, itse asia ikävä. Olen tutustu...Hyvä blogikirjoitus, itse asia ikävä. Olen tutustunut syömishäiriöihin niin lähipiirin kuin ravitsemusterapeutin töidenkin kautta. Väittäisin, että lähipiirin kautta tutustuminen on auttanut työpuolella melkoisesti. En väitä ymmärtäväni, mutta ainakin yritän enkä todellakaan arastele keskustella ja kysellä ikävistäkin asioista. Olen itse huolissani tasaveroisesti anorektikoista, bulimikoista ja BEDiläisistä tai ihan nyt minkälaista syömishäiriöitä potevista ja heidän hoidon saantimahdollisuuksista ja hoidon laadusta. Samaa viestiä edellä kirjoittavien kanssa, että pitkäjänteistä tiimihoitotyötä aikuistenkin puolelle. Nuorten puolella sitä tuntuisikin olevan paremmin saatavilla (tämä tietysti alueellinen seikka). <br />Hyviä havaintoja tänne tullut BED-potilaiden diagnosoinnista ja hoidosta. Omien potilaiden kohdalla taustalla on usein ollut mielialaongelmia ja lähes ainoa hoitokontakti tuntuu olevan mielenterveystoimiston psykiatriin, joka läpsäyttää pillerireseptin kouraan. Jos niin hyvin on asiat, että potilas on terapiassa, saatan hieman kysellä, että oletteko keskustelleet syömishäiriöstä. Vastaus on monesti, että eipä juuri, kun on niin paljon muutakin puhumista (mielialapuolella). Siis jos psykologi ei keskustele syömishäiriöistä ja ravitsemusterapeutti ei syystä tai toisesta uskaltaisi asiasta puhua, niin taitaa hoito tyssätä alkuasetelmiinsa? Toki varmasti tarkotus on, että psykiatrinen hoito etenee asteittain, eikä kaikkia seikkoja voida käsitellä. Mutta jos osa syy masennukseen on oma paino, vaikea kai sitä on täysin sivuutaakaan?<br />Itse olen kitissyt naistenlehdille ja mm. Marimekolle liian laihoista malleista. Olen myös peruutellut tilauksia ja perustellut sen sillä, ettei kiinnosta katsella alipainoisia naisia esittelemässä vaatteita. Onhan se vähän sama kuin huutelisi tuuleen, mutta ei se haittaakaan tehdä edes joku siellä toimituspäässä tietoiseksi omasta näkökulmasta.Leena Putkonenhttps://www.blogger.com/profile/01890742305534191631noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-12139980910449670422011-08-02T23:05:19.553+03:002011-08-02T23:05:19.553+03:00Minulle kävi juuri noin, että anorektisesti oireht...Minulle kävi juuri noin, että anorektisesti oirehtiessani 14-17-vuotiaana ainoa hoito, mitä sain, ja senkin vanhempieni aloitteesta enkä suinkaan kouluterveydenhuollon, oli punnitukset koulupolilla yht. 4 kertaa. Lisäksi kävin kerran yksityisellä psykiatrilla, joka vakuutti vanhemmilleni, että oli tehnyt töitä Anorektikoiden kanssa ja minä en ollut sellainen (olin sillä hetkellä yhden kilon päässä alipainosta ja paastonnut pari kymmenen päivän putkea), joten ei huolta.<br /><br />Nyt sitten 27-vuotiaana kulutan yhteiskunnan varoja työkyvyttömänä, painoindeksini on 45 ja kärsin pahasta ahmimishäiriöstä. Olis varmaan tullut halvemmaksi hoitaa mut murrosikäisenä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-29217729658680200352011-08-02T16:10:08.883+03:002011-08-02T16:10:08.883+03:00Kiitoksia ajatuksista.
Matti. E-EPA ei todellaka...Kiitoksia ajatuksista. <br /><br />Matti. E-EPA ei todellakaan yksinään paranna anoreksiaa ja edes Aytonin sinällään kesy tutkimus ei niin väitä. Osana muuta ruokavaliota ihan ok ja käytetty lisä mikä on järkevää vaikka aiheen systemaattinen katsaus ei enimmäkseen hyötyä edes nähnyt. Eikä ihme. <br />Anoreksiassa on kyse niin paljon muusta kuin ravitsemustilan korjaamisesta.Patrik Borghttps://www.blogger.com/profile/10937695113963300620noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-6460824545604717082011-08-02T11:21:56.582+03:002011-08-02T11:21:56.582+03:00Uskoisin, että Hesarin jutut lähtivät liikkeelle a...Uskoisin, että Hesarin jutut lähtivät liikkeelle anoreksian hoitoa kritisoivasta mielipidekirjoituksesta. Aika usein tuntuvat tämän tyyppisiin juttuihin saavan aiheen jostain mielipidekirjoituksesta, viimeksi raiskausten osalta.<br /><br />Olen aivan samaa mieltä median vastuusta! Muistan kun kauan sitten prinsessa Victorian "läskejä" ensin kauhisteltiin. Että onpas Victoria päässyt lihomaan. Kohta kirjoitettiin, että hirveää kun Victorialla on anoreksia ja oltiin niin maan sympaattisia.<br /><br />Itse lakkasin jo siinä n. 20 vuoden kieppeillä lukemasta naistenlehtiä. Joka numeron laihdutusjutut aiheuttivat niin suurta ahdistusta. Minulla kun on taipumusta viedä asiat liian pitkälle ja hakea elämänhallintaa kroppaani kontrolloimalla.<br /><br />Mieluusti lukisin myös laihduttamiseen / terveelliseen syömiseen liittyviä juttuja, jotka eivät lähtisi siitä ajatuksesta, että lihavat ihmiset ovat rumia, ällöttäviä ja tyylitajuttomia. Eihän tuollaista missään ikinä julkisesti kirjoiteta, mutta asenne on luettavissa rivien välistä. <br /><br />Kaksinaismoralistisesti toimittajien mielestä tupakointi vaikuttaa yleensä olevan tyylikästä ja älykköjen pieni pahe, joka pitäisi siitä syystä sallia. Sen sijaan lihavuus on luusereiden juttu, ja kaikki lihavuuteen johtava pitäisi kieltää.<br /><br />Vähän kärjistetysti sanottu toki, mutta on aika kamalaa, ettei voi edes puhua lihavan ihmisen oikeudesta olla tyytyväinen omana itsenään (eikö se ole jokaisen perusoikeus?) ilman, että syytetään lihavuuden ja epäterveiden elämäntapojen ihannoinnista. Kaiketi asennemuutos lehtijutuissa voisi vaikuttaa tähän, mikä näkyy arjen tasolla keskusteluissa ihmisten kanssa. Lihavalla ei tosiaan saa joidenkin mielestä olla tasaveroisia ihmisoikeuksia.Elinahttps://www.blogger.com/profile/17698075526127663685noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-6303256255867394942011-08-02T11:20:17.079+03:002011-08-02T11:20:17.079+03:00Tätä kirjoittelua ja keskustelua näyttää vaivaavan...Tätä kirjoittelua ja keskustelua näyttää vaivaavan samanlainen tietämättömyys omega-3-hapoista kuin HS:n masennuskirjoittelua. Aivan kuin ns. asiantuntijat eivät lukisi ollenkaan tiedelehtiä. <br /><br />Englannin johtavan anoreksiapsykiatrin Agnes Aytonin hoitokokeissa ilmeni jo vuosia sitten, että E-EPA voi parantaa anorexia nervosaa – jopa kolmessa kuukaudessa. Aytonin työryhmän hoidossa seitsemästä anorektikosta kolme parani oireettomaksi ja muut neljä huomattavasti E-EPAlla ja vitamiini-hivenaineyhdistelmällä, joita annettiin muun hoidon lisänä kuoleman kielissä oleville potilaille. Tri Ayton kävi syyskuussa 2005 Helsingissä luennoimassa anoreksian hoidosta. Kun kerran nyt yleisesti myönnetään, että ns. käypä hoito on teholtaan kehnoa, tulisi käyttää hyväksi kaikkia turvallisia ja tehokkaita hoitomuotoja, myös E-EPAa ja muita ravintolisiä.<br />http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=19Matti Tolonenhttp://www.tritolonen.finoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-72167702988099930922011-08-02T09:57:44.232+03:002011-08-02T09:57:44.232+03:00Hyvä että että tästä tärkeästä ja valitettavan tod...Hyvä että että tästä tärkeästä ja valitettavan todesta ilmiöstä puhutaan ja kirjoitetaan: syömishäiriöiden hoitoon ei kartakaikkiaan ole riittävästi resursseja! Tällä hetkellä tilanne on se, että osa sairastuniesta joutuu odottamaan ja tulemaan "riittävän sairaiksi (lue todella huonoon kuntoon) ennen kuin hoitopiakka irtoaa. Moniammatillisia syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneita tiimejä todella tarvittaisiin lisää.<br /><br />Mitä asian toiseen puoleen eli median kirjoitteluun ja uutisointiin tulee, olen jo tainnut itse menetttää uskoni siihen että juttujenteon logiikka jotenkin muuttuisi sitä mitä se on. Eli että tärkeintä on aina nostaa esille kärjistettyjä mustavalkoisia joko-tai näkökulmia ja mielipiteitä, jotka ovat syömisen saralla omiaan lisämään syömishäiriöhinkin johtavaa ajattelua.Ehkä yritän Patrik siirtää itselleni osan muutosuskostasi.Sanna Talviahttps://www.blogger.com/profile/14766416235437664646noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-48204986038288164872011-08-01T10:43:25.347+03:002011-08-01T10:43:25.347+03:00Hyvä aihevalinta ja asiaa koko teksti. Olin tyytyv...Hyvä aihevalinta ja asiaa koko teksti. Olin tyytyväinen huomatessani taannoin Hesarin ottaneen syömishäiriöiden hoidon puutteet käsittelyyn. Tätä saisi kyllä luukuttaa laajemminkin mediassa, koska niiden vuosien aikana, kun itse olen ollut kosketuksissa kyseiseen sairauteen töiden puolesta, en ole havainnut mullistavaa kehitystä parempaan. Hoidon tarjonnan laajuudessa ja tarkkuudessa on niin paljon parantamista, että nyt voisi vähitellen alkaa tapahtua jonkinlaista järjestäytymistä. Varsinkin pienempien paikkakuntien auttamiseksi. Ehkä jonkinlainen konsultaatiojärjestelmä voisi olla hyvä ja syömishäiriöistä kärsiviä hoitavien erillinen työnohjaus. <br /><br />MahaTar otti mielestäni esille tärkeän osa-alueen. Ahmintahäiriöstä kärsiviä ei todellakaan tunnisteta ja auteta tarpeeksi. Minusta vaikuttaa kaiken asiallisuuden ohessa siltä, että niin fiksusti kuin mediassa anoreksiaa käsittelläänkin, on siitä tullut jollain tapaa glorifioidumpi sairaus, kuin esim. BEDistä. Alan olla kyllästynyt muun muassa stereotypiaan anoreksiaa sairastavista täydellisistä, älykkäistä neidoista, jotka ovat niin hyvällä itsekurilla varustettuja, että oireilevatkin sivistyneesti itseään piiskaamalla. Tuo imago jaksaa kiehtoa ihmisiä, vahvistaa salakavalasti pro-ana-skeneä ja tekee todellisen karhunpalveluksen kaikille sairastumisvaarassa oleville nuorille.<br /><br />Itse en haluaisi tarjota minkäänlaista ihailua perfektionismin, vaativuuden ja ylikontrolloidun suorittamisen erilaisille ilmenemismuodoille, sillä tällainen ilmapiiri on omiaan vahvistamaan näiden ongelmien leviämistä. <br /><br />Olet muuten niin oikeassa Patrik siinä, että pyykkiseen puoleen viittaaminen on arka juttu osalle niin asiantuntijoista kuin heidän asiakkaistaankin. Tämä on todella kurja ongelma, koska enpä tiedä ainuttakaan ihmistä, jonka keho olisi irrallaan mielestä ja jota voitaisiin auttaa monimutkaisissa ongelmissa ilman tuohon psyykkiseen puoleen "kajoamista".Highway to Healthhttps://www.blogger.com/profile/01424491386750926546noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-4509084842261756832011-08-01T09:04:00.190+03:002011-08-01T09:04:00.190+03:00Reijo: liittyen tuohon linkin artikkeliin ja tutki...Reijo: liittyen tuohon linkin artikkeliin ja tutkimuksiin niin sehän tässä periaatteessa hassua on, että jos katsotaan pitkän aikavälin painonhallintatutkimuksia niin näyttö joustavasta ja vapaasta syömisestä on aika kristallinkirkas. Valitettavasti suurin osa tutkimuksia on lyhyen aikavälin tutkimuksia ja fokus toiminnassa muutenkin liian lyhyt. Yksi surkuhupaisimpia tutkimusesimerkkejä aiheesta tuli juuri ulos <br />http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21164500<br />jossa tulos on, että mitä paremmin ohjeita noudatetaan sitä enemmän sitten paino nousee takaisin. Tämä on ihan tyypillinen ilmiö ja kertoo paljon siitä mikä laihdutusohjeissa on usein vialla. <br /><br />Mahatar: kyllä BED on varmaan varsin alitunnistettu, alihoidettu ja varmaan alipuhuttukin. Tutkimusten mukaan BMI:n ylittäessä 30 jo 30-40 % naisista oireilee BEDillä. Ja mutuna sanoisin, että kun mennään vähän ylemmäs painon kanssa niin melkein aina taustalla on BED jossain muodossa - eli se tulee vastaan todella paljon kun sitä kysyit. Joten kyllä aina pitäisi orientoitua reippaamman kokoisen asiakkaan kanssa juttelemaan tästä - mutta ongelma on usein että moni ohjaaja tuntee olonsa epämukavaksi hieman ylipsykolosoidunkin ahmimisen kanssa ja asiakas puolestaan ei aina halua asiaa kertoa. Joten se voi jäädä käsittelemättä ja sitten näprätään pikkujutuilla. Mutta kyllä osaaviakin ohjaajia on paljon jotka ottaa asian esiin. Niin ja kyllä tuota omaisuutensa syömistäkin tapahtuu...Patrik Borghttps://www.blogger.com/profile/10937695113963300620noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-20971422082754776092011-08-01T08:31:21.349+03:002011-08-01T08:31:21.349+03:00Lihavien syömishäiriö BED näyttää jäävän todella l...Lihavien syömishäiriö BED näyttää jäävän todella lapsipuolen asemaan, sillä useimmat kirjoitukset käsittelevät anoreksiaa ja bulimiaa. <br /><br />Ovatko lihavat ihmiset tässä(kin) asiassa väliinputoajia? Lihavan ihmisen kohdalla hoidetaan aina ensisijaisesti lihavuutta ja vasta sitten sen aiheuttajia. Ainakin minun kohdallani on näin tapahtunut. <br />Kuvio menee kutakuinkin näin: <br />Menen lääkäriin, aloitetaan keskustelu vaivasta (vaikkapa poskiontelontulehdus) ja päädytään siihen, että lääkäri on jo viittä vaille kirjoittamassa laihdutuslääkereseptiä. Kysymättä, haluanko sellaisen, tai lähetettä laihdutusleikkaukseen. Jos minulla olisi BED, niin se jäisi sivuseikaksi. Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole. <br />Samoin käy, kun käyn diabeteskontrolleissa...! Tohtori kaahottaa ihan jotain muuta, kuin diabetekseni hoitoon vaikuttavia asiota. Poistun vastaanotolta silmät ja korvat täynnä statiineja...entäs jos minulla olisi BED? Ronkuin kohtelusta blogissani otsakkeella Ähinää ja puhinaa, eräänlainen sairaskertomus.<br /><br />Anoreksia ja bulimia lienevät paljon helpompia tunnistaa terveyskeskuksessa, kuin lihavien ahmimishäiriöt. Siis ne, joita Adam Richman tekee rahasta, 3kg:n annoksia yhdeltä istumalta. Suomestakin löytyy vastaavan laatuisia immeisiä. Jotka syövät rahansa.<br /><br />Kertokaapa, ravitsemusalan ammattilaiset, että paljonko todellakin lihavuusongelmaa tai lihavien ahmimishäiriöitä oikeasti tulee vastaan ja hoidetaan?<br /><br /><br />-Massu<br />http://mahatar.blogspot.com/MahaTarhttps://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-90612211734531750682011-08-01T06:19:29.106+03:002011-08-01T06:19:29.106+03:00Olisi hienoa jos voisit kirjotella aiheesta useamm...Olisi hienoa jos voisit kirjotella aiheesta useamminkin. Moni voisi hyötyä osaamisestasi. Samalla jokunen potilaskin saattaisi saada vähän parempaa apua. <br /><br />Tämä on tärkeä lause: " - syömisen sosiaalisuus, nautittavuus ja joustavuus olisi arvona terveyden ja painonhallinnan edellä" . Tuon kun pystyisi itsekin jotenkin välitttämään. Onneksi kaikenkarvaiset kokkiohjelmat ja - blogit tuovat tätä puolta mukavasti esiin. <br /><br />Patrik, olet jo vuosia puhunut ja kirjoittanut joustavasta syömisestä. Olet tainnut olla pioneeri, nyt muuallakin taidetaan herätä :-) <br />http://www.nutritionj.com/content/10/1/9Reijo Laatikainenhttp://www.pronutritionist.netnoreply@blogger.com