tag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post5865138727039079815..comments2024-03-27T13:37:43.437+02:00Comments on Pöperöproffa: Pisto sydämessä - ärsyttävääPatrik Borghttp://www.blogger.com/profile/10937695113963300620noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-29475271713339795442011-06-18T10:27:49.339+03:002011-06-18T10:27:49.339+03:00Tuo syyllistymättömyysjuttu on kyllä iso ja tärkeä...Tuo syyllistymättömyysjuttu on kyllä iso ja tärkeä asia, minun täytyy ajatella sitä joskus kun aivo suostuu toimimaan kunnolla. Kun miettii, että luultavasti aika iso osa meistä on kasvatettu syyllistämällä. "syö lautasesi tyhjäksi, etiopialaislapset eläisi viikon sillä mitä nyt meinasit jättää" jne. <br /><br />Nykyäänhän iso osa ruoan ympäristövaikutuksista tulee siitä, että ruokaa menee hukkaan. Siis ihan suoraan roskiin, ketjun kaikissa vaiheissa. Toinen hukkaan menemisen tapa on sitten se, että ihmiset syövät liikaa. Periaateessa jokainen ylimääräinen kalori ja sipsipussi on ympäristölle täysin turhaa kuormaa. <br /><br />Syyllistämisen sijasta voitaisiin siis vedota ihmisten synnynnäiseen ahneuteen ja nuukuuteen; siihen, ettei ruokaa menisi hukkaan eikä ostettaisi turhuuksia muuta kuin erikoistilanteissa -ihan niin kuin ainakin minun lapsuudessani 80 -luvulla toimittiin. Ongelma on se, että me elämme nykyään kuin jokainen päivä olisi synttäri ja joulu. <br /><br />Sellaisen osta vähemmän, mutta parempaa -ajattelun voisi hyvin verhota itsensä hemmottelun ajatukseen. <br /><br />Näin muuten tuon Hannan Tom Yam -keiton ohjeen ja pähkäilin, ilkeänkö tehdä sitä ja ostaa katkarapuja... kun katkaravut on ainoa "kalaruoka", mitä voin syödä. Maailma varmasti tuhoutuu, jos syön kerran kuussa katkarapuja. ;)<br /><br />*P*Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-21928257242592793772011-06-16T15:54:39.352+03:002011-06-16T15:54:39.352+03:00Satuin juuri eilen lukemaan päättyneen Suomalaisen...Satuin juuri eilen lukemaan päättyneen Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman vetäjän bloggauksen samasta aiheesta: Puolivirallista ruokaa, Ravitsemussuosituksiin ympäristönäkökulma? <br />http://marjapuuro.blogspot.com/2011/05/ravitsemussuosituksiin-mukaan.html<br />Kirjoitus vahvisti käsitystäni etteivät ravitsemussuositukset ja ympäristöasiat ole ainakaan kovin räikeästi eturistiriidassa: "Jo se, että söisimme nykyisten ravitsemussuositusten mukaan, tuottaisi MTT:n tutkimuksen mukaan 16% vähemmän ilmastopäästöjä kuin keskiverto suomalaisen sekasyöjän ruokavalio."<br />Joten ei varmaan ole huono ajatus yhdistää ravitsemuksellisuus ja ympäristötietoisuus ruokatietoisuuden levittämisessä. Itse olen potenut pientä syyllisyyttä banaanien ostamisen kohdalla.Maarit Laurinenhttps://www.blogger.com/profile/05989282651475397969noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-251038412828438622011-06-16T13:31:59.293+03:002011-06-16T13:31:59.293+03:00Minulle tuli mieleen yleinen ajatus syömisen muuto...Minulle tuli mieleen yleinen ajatus syömisen muutoksista: siihen pitää olla valmis. Vaakakupissa on kaksi asiaa, joista toinen muuttuu jostain syystä tärkeämmäksi ja painaakin yhtäkkiä entistä ykkösvalintaa enemmän.<br /><br />Jos muutakin syömistä voi muuttaa ilman syyllisyyttä, miksei se onnistuisi aivan samoin myös muutoksissa ekologisin perustein?Johnanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1859167001860177696.post-27277439077942323732011-06-16T11:34:39.306+03:002011-06-16T11:34:39.306+03:00Mun mielestäni vastareaktioita saataisiin ehkäisty...Mun mielestäni vastareaktioita saataisiin ehkäistyä välttämällä tiedotuksessa ehdottomuutta, asioiden luokittelua kokonaan kielletyiksi. <br /><br />Ainakin laajemmassa mittakaavassa parempia tuloksia voidaan saavuttaa tarjoamalla haitallisiksi luokitelluille ruoille vaihtoehtoja sekä korostamalla sitä, että jo vähentäminen on hyvä juttu. Tällöin ehkä useampi ihminen voisi oikeasti tehdäkin jotain. Ekologinen vastuu ei silloin myöskään kasautuisi vain niiden harteille, jotka vetävät asiat äärimmäisyyteen ja toimivat purismin pisaroina välinpitämättömän massan muodostamassa meresssä. <br /><br />Pragmaattisuus ja kohtuus siis ennen kaikkea. Sait tosin minullekin pistoksen rintaan, joten taidanpa motivoida itseni vaihtamaan tom yam -keiton katkikset kalapaloihin. Onneksi tämä ei ole suuri menetys (muuten kuin rahallisesti). Tyypilliset pakastekatkaravut ovat aika mälsän makuisia, joten kun ostan jatkossa harvemmin katkiksia, panostan vain tuoreisiin jättikatkarapuihin. <br /><br />-HannaHighway to Healthhttps://www.blogger.com/profile/01424491386750926546noreply@blogger.com