Sivut
Hiekkalaatikon henki
Lukijoiden ajatuksia
Näyttäisi siltä, että blogin lukijoilla on välillä sanottavaa joka ei sinällään sovi erityisesti minkään blogautuksen aihepiiriin. Joten ajattelin laittaa tänne oman osion jossa voitte kertoilla mitä mielessänne on tai jos haluatte tietää jostakin asiasta mitä minun mielessäni on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Aloitetaanpa tämä osio.
VastaaPoistaMieleen tulee, että voisiko ruoka olla vain ruokaa, ei harrastus, intohimo, elämäntapa tai nautinto. Ruualle ja syömiselle asetetaan kauheasti sääntöjä ja latauksia. Syömisen pitää olla sosiaalista ja nautittavaa, ruuan terveellistä ja maittavaa sekä vielä kauniisti esille laitettua.
Lapseni syö parhaiten ja monipuolisimmin kun syödään ulkona ilman pöytää niin, että jokainen etsii oman paikkansa ja ei tarvitse istua paikallaan vaan välissä voi vaikka vähän tanssiakin. Ei siis niin kun opetetaan eli kauniisti omalla paikalla ja hyvillä pöytätavoilla pöydän ääressä perheen kanssa. Jossain näin joskus juttua jostain (ihanan epämääräistä) aasian kulttuurista, jossa syöminen ei ollut sosiaalista vaan jokainen etsi itselleen sopivan paikan ja jäin miettimään onko siellä eroa ruuansääntelyongelmissa tai syömishäiriöissä verrattuna länsimaiseen sosiaalisen kulttuurin syömiseen.
Kiitos kommentista. Itse asiassa suurinpiirtein tuon tapaisesta teemasta aloittelin joskus juttua mutta loppui aika kesken enkä siihen sittemmin ole palannut. Olisin kyllä palannut mutta taidan tehdä sen nopeammin koska alustuksesi toi heti ajatuksia muutamasta asiasta joita siinä ei muuten olisi ollut.
VastaaPoistaMutta kyllähän siinä tullaan lopulta aika pitkälle siihen johtopäätökseen että mitä enemmän syöminen on riisuttu kaikesta roinasta ja paljosta asiallisestakin niin sitä paremmin syöminen tuppaa toimimaan. Joten tuo kuvailusi ei varmasti mitenkään pahasti pielessä ole.
Hei!
VastaaPoistahaluaisin kovasti kiittää ihan loistavista kirjoistasi ja ylipäätään kaikkien juttujesi tervehenkisestä meiningistä, millä on itselleni ollut viime kuukausien keventämisprojektin aikana ihan valtavan suuri ja hyvä vaikutus ja merkitys! Kirjoja lukiessa tulee jatkuvasti tunne, että "Kappas vain. Näinhän se tietysti meneekin" ja homma oikeasti toimii lähes järkyttävän hyvin. Voisin varmaan kirjoittaa kaikista oivalluksista kilometrin, mutta ehkä tärkein on se, että aina ennen kun olen niinsanotusti laihduttanut eli alkanut jotenkin toteuttaa käytännössä sitä päätöstä, että painon pudotukseen haluaisin pyrkiä, olen aina ollut samalla kasvavasti salaa aivan kauhuissani siitä, että en tule ikinä selviämään siitä ns. normaalista ajasta, jolloin olen vihdoin saavuttanut sen tarunhohtoisen ajan, jolloin olen oikeassa painossa ja sitä pitäisi sitten säilyttää. Ja sitten parin viikon kitkuttelun jälkeen olen antanut periksi ja lihonut kyllä tarkemmin ajatellen tosiaankin joka kerta sitten vain lisää suhteellisen pian.
Superkiitoksia!
terveisin nimimerkki Ihmeiden aika ei olekaan ohi
Hei taas!
VastaaPoistaMinua kiinnostaa liikunnan ja painonpudotuksen yhteys. Olen lukenut kirjojasi ja ymmärtänyt, että laihduttaminen ei ole kovin tehokas tapa pudottaa painoa. Toisaalta liikunta on kuitenkin tärkeää laihdutustuloksen ylläpitämisessä. Mistä tämä "eriparisuus" johtuu?
Luin jostakin (ihan asialliseltä taholta) että yksilöiden välillä on hirveästi vaihtelua siinä kuinka paljon liikunnan avulla laihdutaan - jotkut laihtuvat hirveästi, jotkut eivät juurikaan. Asia kiinnosti sen verran, että kaivin netistä artikkelin, jossa esitettiin erialaisia ajatuksia siitä, mistä tämä vaihtelu voisi johtua (artikkelin tiedot lopussa).
Mitä ajattelet ko. problematiikasta?
Obesity Management
Factors that may impede the weight loss response to exercise-based interventionsobr_621 671..680 S. H. Boutcher and S. L. Dunn
Anonyymi: nämä palautteet aina lämmittävät vatsaa. Kiitos siitä.
VastaaPoistaSatu: veikkaisin että tämän takana on se, että liikunnalla on kyllä oma pieni hyötynsä, joka vieläpä todennäköisesti tulee enemmän näläntunteen tarkentumisesta ja aineenvaihdunnalisista efekteistä kuin kalorikulutyksesta itsessään. Mutta tämä vaikutus on pieni ja lyhyen aikavälin tutkimuksissa on aina hirveä (=liian kova) laihdutusvauhti päällä - puolen kilon viikkolaihdutuksesta ylöspäin. Tuossa kovassa tahdissa moni tärkeä mutta kalorirajoitusta tai syömisen selvää vähentämistä hienovaraisempi asia jää huomaamatta tai sen rooli vaikuttaa pieneltä. Ja tulee mielikuva, että se on suhteessa tehoton - ja onkin jos tavoite on laihtua 0,5-1 kg viikossa.
Pidemmissä tutkimuksissa nämä edut sitten vasta tulevat esiin, kun nuo alkuvaiheen kovat pyristelyt ovat jääneet pois eivätkä enää peitä hienovaraisempia vaikutuksia. Liikunnan ohella mm. stressinhallinnalla on sama efekti. Ei oikein hyötyä lyhytaikaisessa laihdutuksessa, ehkä keskeisin vaikuttaja pitkän aikavälin laihdutuksessa.
Nyt kun hiljalleen ehkä alkaa tulemaan ulos laihdutustutkimuksia, joissa maltillinen tahti on pidetty alusta asti, niin veikkaan että liikunnan rooli lyhyelläkin aikavälillä voi nousta suhteessa suurempaan merkitykseen. Mutta ei se silti muuta liikunnan perusprinsiippiä laihdutuksessa: ilman liikuntaakin voi laihtua, mutta liikunta hieman helpottaa ja nopeuttaa laihtumista jonka takia sitä kohtuudella ja mukavasti kannattaa harrastaa. Mihinkään tympeään kalorisaalistukseen ei kannata ryhtyä tai menetetään monet nälkä-aineenvaihduntaedut.
Moi!
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta blogista!
Minua kiinnostaisi kuulla mielipiteesi superfoodeista. Ilmiönä sekä ihan ravintona.
Hei,
VastaaPoistaluulenpa etten taida tehdä niistä omaa juttua koska pidän sitä kohtuuturhana hypenä - mutta vastaan lyhyesti tässä.
Omin sanoin olen sanonut jotain täältä löytyvästä linkistä:
http://www.uusimusta.fi/etusivu/2011/4/13/kun-superfoodista-tuli-bisnesta.html
(ja ei sit mitään kommentteja räjähtäneestä habituksesta - opin etten enää mene kuumeessa haastatteluun edes nappien voimalla :) )
Ja kirjoittuna. Superfoodit on pääsääntöisesti fiksuja ruoka-aineksia, joita meillä ei ole vain käytössä. Mutta ei ne mitään superterveellisiä ole vaan terveellisiä siinä missä pähkinät, marjat ja monet luonnontuotteet tuppaa olemaan. Jos niistä tykkää eikä ne tyhjennä lompakkoa niin ilman muuta kannattaa syödä. Ja jos ne ei oikein innosta, niin ei ole mitään syytä niitä syödä. Ihan perinteiseillä luonnon antimilla pärjäilee hyvin.
Välipalat?
VastaaPoistaHei,
Minua kiinnostaisi tietää ajatuksesi välipalojen sopivasta energiasisällöstä. Usein painonhallintaohjeissa neuvotaan syömään kunnon aamupala, lounas ja päivällinen ja pari välipalaa, jotka voivat olla jotain pientä, kuten hedelmä tai jogurtti. Itse en käsitä, miksi välipalan pitäisi olla energiasisällöltään jotenkin pienempi kuin aterioiden, sillä eihän tasainen syöminen toteudu tällä tavalla.
Itse pidän nälkää loitolla parhaiten syömällä 5 kertaa päivässä noin 400 kcal aterian, eli välipalatkin ovat reilun kokoisia (en laske kaloreita ja tämä toki vaihtelee päivästä toiseen, mutta idea on kuitenkin se että syön 5 suunnilleen samankokoista ateriaa). Riippuu tietysti ihmisestä mikä tapa kenellekin sopii, mutta kannattaisiko kuitenkin joskus puhua siitä, että välipalan ei välttämättä tarvitse olla ihan pieni?
Hei,
VastaaPoistaLopetin lihan syönnin n.28 päivää sitten ja olen saanut kovasti huolehtivia varoituksia,
että ihminen tarvitsee lihaa selvitäkseen.
Olo on tosi hyvä ja paino on hiljalleen menossa
alaspäin. Olen yrittänyt lueskella kirjallisuutta ja nettiartikkeleita, siellä puhkuu lihansyöjät, että ilman lihaa ei pärjää ja kasvis-syöjät, että ilman lihaa parjää mainiosti. Mikä on totuus?
-Mielenrauhaa etsimässä-
Haa, tämä osio meinasi unohtua...
VastaaPoistaAnon: tasaisen syöminen on tärkeää, mutta sen voi tehdä tosi monella tapaa hyvin. Sinun tapasi on yksi. Se on kyllä totta että ihmisten mielikuvat välipaloista ovat usein turhan pienet. Pelkkä hedelmä välipalana ei yleensä auta nälänhallintaa tilkan vertaa. Voisinpa blogauttaa tästä joskus.
Tuuli: ilman lihaa pärjää mainiosti. Toki lihan poisjääminen tarkoittaa lisähuomiota tietyissä asioissa (proteiini, rauta jne..) mutta eipä ne yleensä ole ongelma jos taustalla on terve syömisjataus ja monipuolinen ja tiedostava kasvisruokavalio.
Kasvisruokavalioissa itseäni aina mietityttää se pohjamotiivi. Jos se on eettinen tai ekologinen motiivi niin peruste on hyvä. Jos se on terveys tai painomotiivi niin sitten se on huterammalla pohjalla.
Taidan olla huteralla pohjalla. Motiivini on osaltaan ekologinen, mutta suurelta osaltaan terveydestä/ painosta kumpuava... No, ainakin tässä oppii tekemään hyvää kasvisruokaa ja ymmärtää, että liha ei ole se lautasen
VastaaPoista"kunkku", vaan ne kasvikset!
Jatkamme huteralla pescovegetaristi(:-D)pohjalla, kunnes putoamme ja kiitokset mielenrauhaa tukevasta vastauksesta, sekä erittäin tietorikkasta blogista!
Heh, no onneksi se huteruus on vaan teoreettisella pohjalla tarkoittaen että terveellisen painonhallintaruokavalion voi yhtä hyvin toteuttaa myös lihaa sisältäen. Ei niin, että kasvisruokavaliossa olisi mitään vikaa - se ei vain ole ainoa tai paras systeemi.
VastaaPoistaMutta varmasti tuota kautta on helppo opetella maukasta ja runsasta kasvisten käyttöä pysyi linjalla jatkossa tai ei.
Hei!
VastaaPoistaTäältäkin löytyy yksi painon kanssa kamppaileva, joka on kokenut tekstisi varsin hyödyllisiksi. Olen lukenut tekstejäsi säästöliekiestä ja aineenvaihdunnasta, mutta minulla on asiaan liittyen silti tapauskohtaisia kysymyksiä.
Eli vaikka ylhäällä sanoinkin, että minulla on ongelmia painon kanssa, en ole varsinaisesti lihava. Olen 168cm pitkä ja 63 kg painava naisenalku. Tiedän siis olevani käytännössä normaalipainoinen.
En tiedä voinko varsinaisesti sanoa, että minulla on ollut syömishäiriö, mutta yritin 14-vuotiaana laihduttaa syömällä vain kolma palaa ruisleipää päivässä. Sain pudotettua muutaman kilon, mutta sen jälkeen luonnollisesti ahmin ja painoni vakautui noin 56-kiloiseksi, josta yritin laihduttaa edelleen. Välillä sain muutaman kilon pois, mutta lopulta alkoholikokeilut ja epäterveelliset herkut johtivat painonnousuun.
Olen melkeimpä nyt kolme vuotta yrittänyt pudottaa painoa. Nyt olen luopunut hulluista dieteestä, yritän vain liikkua säännöllisesti ja syödä terveellisesti ja siloin kun olen nälkäinen. Haluaisin vähintään takaisin tuohon 57 kiloon. En kuitenkaan ymmärrä miksi painoni on kesästä vain noussut kaksi kiloa? Liikun tosiaan viisi kertaa viikossa, syön terveellisesti, en television ääressä ja melko säännöllisellä ruokarytmillä. En syö oikeastaan mitään makeita herkkuja, en myöskään juo kaloreita erikoiskahveissa, alkoholissa ym, koska ei ole mitään sellasia mielihaluja ja haluaisin tosiaan pudottaa painoani. Ruokavalioni koostu pehmeistä rasvoista, täysjyväviljasta, hedelmistä, vihanneksista, maito ja soijatuotteista. Punaisen lihan sijasta syön usein kanaa ja kalaa.
Voiko olla mahdollista, että olen vain sekottanut aineenvaihduntani? Kohta alan kääntyä jo ravintoneuvojan puoleen en vai ymmärrä miksen onnistu. Voi olla, että olen vain sokea omille virheilleni, mutta tiedätkö mitään mikä voisi auttaa?
Kiitos jo etukäteen jos jaksoit lukea toivottasvati teksti ei ollut kauhean sekavaa :)
Hei,
VastaaPoistaolen apteekkien hyllyiltä bongannut ravintojuomia, joita myydään edistämään leikkauksen jälkeistä paranemista. Minkään sairaaloiden, edes yksityisten verkkosivuilta en ole löytänyt kuitenkaan mitään esimerkiksi urheiluvammojen tai tuki- ja liikuntaelinleikkausten jälkeisiä ravitsemussuosituksia. Mitä mieltä olet oheisen linkin referaatista ja siinä olevien lähteiden laadusta? http://www.shoulderdoc.co.uk/article.asp?article=1441§ion=82
Proteiinin tärkeyden ja kollageenisynteesiin vaikuttavien aineiden osuuden ymmärrän, mutta tuo antioksidanttipuoli mietityttää...
Mitä mieltä olet antioksidanttimittausten luotettavuudesta ja onko niissä mittauksissa yleensäkään mitään järkeä?
Eittäin hyvä aihe. Pahaa pelkään, että tässä maassa ei ole ketään joka olisi oikeasti osaaja tässä leikkausten jälkeisessä ravitsemushoidossa. Eli henkilö, joka osaa ravitsemusta, seuraa tutkimusta ja tekee käytännön työtä paljon. Koska en ainakaan itse sellaista tiennyt niin itse yritin alkaa opettelemaan asiaa ja aloin pitämään vastaanottoa OMT-klinikalla trauma-leikkaustapauksia odottaen. Lopetin sen kuitenkin kun laihdutus oli jatkuvasti teemana eikä se mitä hain.
PoistaEli itsekin aiheessa vain teoreettikko ja se on aina huono lähtökohta. Mutta siltä pohjalta sanoisin, että kyllä linkin jutussa on paljonkin perää ja ihan asiallisia viitteitä siellä oli - tottakai se markkinointimateriaalina korostaa jotain liikaa mutta paljon perää silti. Kyllä tosi monet ravitsemuskomponentit vaikuttaa toipumiseen ja niiden kannattaa olla kunnossa. Kysymys on lopulta enemmän siitä olisiko kuitenkin lopulta järkevintä tavoitella parasta mahdollista syömistä eikä tyytyä siihen että heikkoa ruokavaliota yritetään paikkailla sieltä täältä. Ja ruoka vienee selvän voiton ja ravintolisissä nousee heti paljon kysymysmerkkejä - mutta kyllä sellaisille tarvettakin on. Antioksidanttien linkki immuniteettiin on kyllä aika selvä ja hyvä antioksidanttikapasiteetti on varmasti tärkeä tekijä leikkaustoipumisissa - mutta siinäkin kysymys ruoka vs. ravintolisä on aiheellinen ja ruoka vienee selvän voiton (vrt. blogautukseni antioksidanteista). Eri asia jos ruoka ei maistu lainkaan jostain syystä.
Tuo on kyllä kiehtova ja kokeellinen alue.. Ehkä pitäisi uudestaan kokeilla asiakastyötä tuolla sektorilla.
Antioksidanttitutkimuksissa riippuu ihan mitä mitataan ja miten. Mutta skeptinen olen isossa mittakaavassa.
Kiitos Patrik kovasti vastauksesta!
VastaaPoistaOlen tyytyväinen, että painotat tuota ravitsemuksen osuutta. Pitäisi fysioterapeuttien ja lääkärien tehdä yhteistyötä ravitsemusterapeuttien kanssa tällä sektorilla. Kovassti painotetaan leikkauksen jälkeistä kuntoutusta, että se määrää tules-leikkauksissa 50% lopputuloksesta. Mutta jos ei ole rakennuseväitä eikä inflammaatiota kurissa pitäviä vitamiineja eikä hivenaineita ravinnossa niin heikoilla ollaan.
Sairaaloissa ravitsemusterapeuttia konsultoidaan siinä vaiheessa, kun on liian lihavia ihmisiä leikattaviksi, mutta muut saavatkin sitten vain haavanhoito- ja jumppaohjeet. Ja lääkkeet...monet leikkauksen jälkeen käytettävät kipulääkkeet, etenkin opioidit, aiheuttavat pahoinvointia ja ummetusta.
Toivon, että aihe kiehtoo sinua niin paljon, että saataisiin edes jotain ohjeistusta tällekin saralle :)
Huomenta, lueskelen tässä hiihtolomalla kirjaasi "Vinha perä" ja olen ilahtunut lukemastani. Kaikkein eniten siitä ajatuksesta, että voisi lopettaa syyllistävän ja kielteisen ajattelun omasta kehosta. En ole vielä lukenut kirjaa ihan loppuun, joten voi olla että sieltäkin löytyy vastaus, mutta kysynpä silti: mitä tuumaat mindfulnessista ja hyväksymis-omistautumisterapian keinoista? Onko niillä yhteyksiä ajatteluusi? Jotkut ajatuksesi tuntuvat aika samanhenkisiltä.
VastaaPoistaSuosittelen pöperöproffaa sivistämään itseään ja katsomaan Pasilan "Schaibaajat" jakson, jossa maailmalla levinnyt extreme-ruokavalio saapuu Suomeen. :D
VastaaPoistaLöytyy Areenasta:
http://areena.yle.fi/video/1330699900455
:D
PoistaViimeistään siinä vaiheessa kun ruoka-asiat löytyy tuon tyyppisistä niin tietää että homma on mennyt yli oikein huolella.
Moi Patrik!
VastaaPoistaEn tiedä oletko jo kuullut eräästä tuoreesta väitöskirjasta, mutta tällaiset linkit levisivät eilen facebookissa melko tehokkaasti: http://www.abo.fi/public/fi/News/Item/item/5417 ja http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkimus+Yli+puolet+suomalaisnaisista+laihduttaa/a1305557750600?ref=fb-share
Voisitko kirjoittaa bulimisesta käyttäytymisestä ja siitä mitä se tekee terveydelle? Ja myös ettei se ole ehkä ihan paras tapa tiputtaa painoa...
Uutisissa taidettiin olettaa, että kaikki tietävät oksentamisen olevan paha juttu, mutta pari kaveriani oli ihan oikeasti sellaisella asenteella että "no mitäs pahaa siinä on?", niin huolestuttaa että mitä moni muu ajattelee tästä. Olisi hyvä saada tästä aiheesta asiantuntijan puheenvuoro, jota voisi sitten linkata eteenpäin :)
Kiitos!
Hei Senja,
Poistaen itse asiassa nähnyt tätä. Tulokset ei silti yllätä vaikka ovat karua luettavaa. Voisinpa hyvinkin tästä blogauttaa ja perusteluna ei olisi niinkään se mitä se tekee terveydelle (ei mitään hyvää tietty..) vaan enemmän se että se on saletisti osa ongelmaa eikä ratkaisua vaikka lyhyellä aikavälillä siltä voi henkilöstä tuntuakin.
Pari asiaa näin kevään korvalla...
VastaaPoistaLuotan siihen, että se, mitä sanot, pitää paikkansa, eli että nimenomaan maltillisilla, miellyttävillä muutoksilla aikaansaadaan pysyviä tuloksia. Mutta sanoisitko pari viisasta sanaa kärsimättömälle sielulle, jolle kuitenkin silloin tällöin tulee uskonpuute ja sisäinen tuhahdus "entä jos se toimiikin MUILLE mutta ei MULLE?!"
Toinen asia on Suurensuuri Kiitos. Ensimmäistä kertaa luen Lihavuuden Käypä hoito -suositusta - http://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi24010.pdf - ja etenkin sivun 9 taulukossa olevat monet asiat tuntuu niin päättömiltä sen jälkeen, kun on lukenut Sun kirjoja. Tuntuu, että virallinen kanta nojaa kieltäymykseen, itsekuriin ynnä muihin. Ei hyvä.
Tuo on tosi yleinen ajatus, että "ehkä muilla mutta ei saletisti mulla". Vastaukseni siihen on, etten usko kenenkään uskovan asioita vain siksi että minä niin sanon - enkä pysty aina vakuuttamaan että edessä oleva suunta on oikea. Mutta yleensä omista kokemuksista voi hakea sen ettei vanhempi systeemi ainakaan toiminut ja jotain muuta on pakko kokeilla. Eli uskonpuutteessa lähinnä kehotan miettimään muita vaihtoehtoja ja kokemuksia niiden toimimisesta - lopputuloksena kokemus "en tiedä mitä on edessä, mutta historia kertoo ettei aiempikaan toiminut. " Se yleensä riittää. Hyvin nuorilla kokemusta ei aina ole ja se on vaikeampaa. Näyttää siltä, että jotkut virheet pitää ensin tehdä ennen kuin niistä voi oppia.
PoistaJuu tuo suositusten tulkinta syömisen hallinnasta on tällainen debatti joka alituiseen nousee esiin. Luotan että ajan kanssa suunta on vapautuneempaan päin. Kuvaamassasi taulukossa syömisen hallinta ei todellakaan edusta omaa ajatustani.
Kiitos hyvästä vastauksesta, Patrik!
PoistaTerve.
VastaaPoistaEn tiedä oletko jo ketoosista, karppaamisesta ja hedelmien välttelystä blogannut. Tämä kuitenkin on semmoinen, mistä käydään hurjan mustavalkoista keskustelua tälläkin hetkellä mm. kalorilaskuri.fi foorumilla.
Kovasti haluaisin tähän kohtaan pöpöröproffan järjen jääntä. Kun itse niin kovin mielelläni niitä hedelmiäkin söisin -- enemmän kuin sen yksi, mikä kuulemma on sallittua. :(
Niin, ja siitä ketoosista, kun anoreksian sairastanut varoittaa, että silloin voi olla väärin perustein semmoinen ylienerginen olo, niin karppi sanoo ettei voi mitenkään verrata ketoosia anoreksiassa ja muuten. Että onko se ketoosi täysin OK ja terveellistä vai ei?
Jep, kyllä tästä jotain voisi sanoa. Mutta kyllähän niitä hedelmiä saa enemmän kuin yhden syödä.. Ketoosi ei pääsääntöisesti ole mikään ongelmakaan mutta sen etujakin minusta liioitellaan ja sekoitetaan muihin tekijöihin. Vähähiilihydraattinen on ihan OK mutta ketoosiin väkisin pyrky kyllä kertoo mielestäni vähän yksioikoisesta ajatuksesta siinä. Eli koeta vain syödä kuten sinulle sopii ja sitten olet ketoosissa tai et.
PoistaKiitos nopeasta reagoinnista! :) (Eipä muuten terveydenhoito yleensä näin nopeasti reagoi, mutta toisaalta en olekaan asiakkaasi ;) )
PoistaOlisi tosiaan hienoa, jos voisit sitä joskus selittää, että mikä se ketoosi oikein on ja onko oikeasti olemassa eri ketooseja. Kun tosiaan tämmöistä väitettä on esitetty, että ravinnon puutteesta aiheutuva (esim. anoreksiassa tai rajusti laihduttaessa) ketoosi olisi ihan eri asia kuin ketoosi, joka aiheutuu karpatessa. Tietysti seuraus on eri, jos ravintoa ei tule tarpeeksi -- sen minäkin ymmärrän. Mutta onko todella olemassa erilaisia ketooseja?
Joo mutta minä taidan syödä tänään vielä banaanin, vaikka jo omena ja mandariini menivätkin. :)
Kiitos! UPEETA että olet täällä vastailemassa!! :)
Oikein hyvää pääsiäistä!
Eipä ole kauaakaan kun ruoka-alaa opettava ammatti-ihminen sekoitti termit ketoosi ja ketoasidoosi, kun kuuli minun karppaavan. "...se ketoosi kun on niin vaarallinen, diabeetikoillakin... blaa, blaa..." Olin silloin sen verran noviisi, että en osannut selittää vastaan, vaan piti mennä jälkikäteen lunttaamaan, mikä on mitäkin.
PoistaHeippa,
VastaaPoistaolen 17-vuotias tyttö ja olen kärsinyt epänormaalista suhtautumisesta ruokaan nyt yli 2 vuoden ajan. Kaikki alkoi kun yritin laihduttaa ja onnistuin siinä liiankin hyvin, sain itselleni vuodessa aikaan ortoreksian omaisen tilan, sitten minua oltiin passittamassa johonkin suljettuun syömishäiriö klinikalle jonne en lainkaan halunnut mennä mutta en halunnut lihoakaan, päätin siis ennen joka viikkoista kouluterveydenhoitajan toimittamaa punnitusta ahmia kaikki talon ruuat jotta olisin punnitsemistilanteessa mahdollisimman painava, painoni näin "pysyi" siedettävän rajoissa eikä terveydenhoitaja lähettänyt minua mihinkään hoitoon. Olin varmasti typerä kun en myöntänyt ongelmiani silloin, koska pian ahmimis käyttäytyminen tuli tavaksi ja painoni on heitellyt 44 kilosta 58 kahden vuoden sisällä, käyttäytymiseni ruokaa kohtaan on stressaavaa itselläni ja joudun jatkuvasti esittämään vahvaa koska kukaan ei tiedä ongelmieni laajuudesta koska olen nykyään melko normaalipainoinen, haluan apua mutta en tiedä mistä sitä hakea koska terveydenhoitajalle juttelu tuntuu kauhealta ajatukselta koska en pidä hänestä. Minua vain pelottaa hirveästi etten ikinä pääse tasapainoon syömisen, liikunnan ja elämäni kanssa, tunnen olevani joskus täysin umpikujassa, onko sinulla ehdotuksia mitä minun kannattaisi tehdä?
Hei,
Poistavaikka kuinka varmaan haluaisit selvitä itse asiasta, niin se ei ole järkevää. Tasapainoon kyllä voit päästä ja pääset, mutta se edellyttää kyllä hyvää ohjausta. Hyvän ohjauksen mahdollisuuteen taas vaikuttaa aika paljon missä päin asut? Kun en sitä tiedä niin en oikein osaa sanoa mistä jatkaa. Eli voisit infota sen, niin saattaisin osata neuvoa jatkoa.
Mutta joka tapauksessa ehdotan, että avaat vanhemmillesi syömisen nykyisen tilan, sillä tarvitset heitä joka tapauksessa vähintäänkin maksamaan tulevat hoitosysteemit (tai näin oletan). Ja noin muutenkin tietty vanhempien on vaikea auttaa jos eivät tiedä ongelmaasi.
Sinällään tuntemuksesi ja tapahtuneet ovat ihan normaalia syömishäiriön jatkumoa. Osaavat henkilöt pystyvät kyllä auttamaan sinua. Yksin siinä on helposti edessä vuosien tai vuosikymmenien ongelma.
Asun Hyvinkäällä
PoistaJa haluan kovasti apua, olisin kovin kiitollinen neuvoistasi!
PoistaHei,
Poistakun kuitenkin asut pääkaupunkiseudun lähellä niin ehdotan että otatte yhteyttä Syömishäiriökeskukseen Helsingissä
http://www.syomishairiokeskus.net/
, jossa itsekin olen töissä. Sovitte ensitapaamisen joko minun tai muun terapeutin kanssa, jotta pääsee asian pohdinnassa alkuun. Mutta tämä on yksityinen sektori, joka kyllä maksaa - etuna on nopea avun saanti ja asiaan keskittyneet ihmiset.
Jos julkista terveydenhuoltoa päätätte käyttää niin koettakaa edes jotenkin päästä vähintään ravitsemusterapeutille ja mielellään myös terapiaan tilannearviointiin. Ja kun HUS:in alueen sisällä olette niin lähetettä HUS:n syömishäiriöklinikkaan, jossa on myös osaavaa väkeä.
Heippa,
Poistaolen tämä sama tyttö, joka kirjoitti viime kesänä. Tulin tänne etsimään taas neuvoa, koska tuntuu aivan yhtä ellei jopa enemmän toivottomalta kuin n. vuosi sitten. Viestisi jälkeen olen hakenut apua, olen käynyt 2 psykologilla, 2 erikoissairaanhoitajalla, ravitsemusterapeutilla ja 1 psykiatrilla. Kaikki vain pompottavat minua paikasta toiseen, eikä kotipaikkakunnaltani kuulemma löydy minulle apua. Syömisongelmat ovat laajempia, ja kuluneen vuoden aikana on tullut itsetuhoisiakin ajatuksia. Kukaan ei osaa auttaa. Eniten apua on ollut matematiikan opettajastani, joka huomasi pahanoloni ja kysyi tahdonko että hän auttaa hakemaan apua. Hän on ainut joka on pysynyt vierellä, mutta kai hänelläkin on melko toivoton olo, kun ei voi ihmeitä tehdä. Syön jaksoittain liikaa ja liian vähän, paino on nousut 60 kiloon ja tunnen itseni hirveäksi. Ahmin, paastoa ja oksentelen ja vaikka kuinka koitan noudattaa tervettä ruokavaliota, repsahdan enintään viikon päästä vanhoihin malleihin. Iljettää oma voimattomuus ja itsehillinnän puute. Olen tällä hetkellä jonossa Järvenpään nuoriso mielialapolikliniikalle, mutta sieltä ei ole kuulunut mitään, ja jono on varmasti pitkä, enkä yhtään enää jaksa. En kestä uutta kesää ja vuotta tätä samaa kidutusta. Ensi lukuvuosi olisi tärkeä, kun ylioppilaskirjoituksetkin alkaisi, enkä halua pilata elämäni kokeita tämän kaiken takia. Se mitä kai koitan kysyä on että onko minulla oikeasti edes toivoa? Miten siellä syömishäiriökeskuksessa kanssani edettäisiin? Olin viime vuoden lopussa Eiran lääkärikeskuksessa syömishäiriöihin suuntautuneen psykiatrin hoidossa, ja se ei auttanut, tapasimme kerran kuukaudessa ja hän laittoi minut syömään Seronilia, ja minusta tuli vain entistä huonovointisempi. En vain ymmärrä miten niin yksinkertainen asia kuin syöminen voi olla tällaista helvettiä.
Hei,
VastaaPoistaOlet kirjoitellut urheilijan ruokavaliosta, ja sitä koskien löytyykin kaikennäköisiä oppaita ym. Minua kiinnostaisi kuntoilijan ravitsemus ja rytmitys. Itse kuntoilen 4 kertaa viikossa, 2 kertaa tehokkaalla 2-osaisella kuntosalitreenillä ja 2 kertaa ryhmäliikunnassa (intervalli/spinning/crossing). Varmaankin on hyvä noudattaa tasaista ateriarytmiä ja lautasmallia, mutta eniten kiinnostavat välipalat. Itse syön puolisen tuntia ennen treeniä lähes poikkeuksetta pienen kinkkuvoileivän sekä ½ purkkia rahkaa ja 10 g heraproteiinia. Välittömästi treenin jälkeen syön kuivahedelmiä (patukka tai pieni rusinapurkki), purkillisen rahkaa sekä low-carb proteiinipatukan. Tiedän että fruktoosi ei varmasti ole paras palauttava hiilari, mutta onko se normikuntoilijalle aivan ok? Ja noita patukoita menee mulla joka treenipäivä, mitä olet niistä mieltä? Syön niitä koska tykkään niistä ja ne on helppo ottaa mukaan? Vai olisivatko juomat parempia?
Sitten vähän kalorimääristä: Olen 161 cm pitkä ja painan 50 kiloa, ja tarkoitus on kohottaa hieman painoa. Liikun tuon 4 kertaa viikossa ja pyrin syömään treenipäivinä 2800 kaloria, lepopäivinä 2500. Kerran olin rasvaprosentin mittauksessa salilla ja minua kehotettiin syömään 2000 kaloria päivässä niin silloin paino kohoaa. Syönkö siis nyt ihan liikaa? Tykkään kyllä syömisestä ja tuo määrä uppoaa aika helposti. Painokin on noussut maltilla; välillä tuntuu että se on vähän jämähtänytkin vaikka syön noin paljon...
Hei,
Poistasinulla on tuossa varsin hyvä setti kaikella tapaa enkä lähtisi sitä muuttamaan jos se tuntuu luontevalta ja paino tulee hiljalleen ylös.
Nämä fruktoosi vs. muut palautumisessa alkaa olemaan jo sen verran hifistelyä että välttäisin niiden pohdinnan niin pysyy iso kuva paremmin hanskassa. Patukoita en suosittelisi rutiiniratkaisuksi kun ne on kuitenkin puoliksi karkkia - ja itse asiassa vain kuivahedelmillä ja rahkallakin pärjäisit hyvin eli se patukka näyttää vähän turhalta jos kunnon ruoka on kuitenkin tulossa perässä. Sanoisin ehkä, että pidä se patukka siellä mukana painonnoston nimissä vielä mutta orientoidu siihen, että joku päivä sen tilalle voi tulla jotain muuta. Vaikka sitten palautusjuoma tai ruokaa, joita molempia pidän patukkaa parempana vaihtoehtona.
Niin ja 2000 kcalilla ei painot nouse mihinkään treenaavilla ja normipainoisilla. Kalorit kuulostaa ihan hyviltä tässä vaiheessa.
Hei!
VastaaPoistaOlen 32-vuotias kahden lapsen äiti. Esikoinen on 4-vuotias ja nuorempi 6 kk. Viimeisen raskauden jälkeen painoa on jäänyt n.7 kg, joka ahdistaa minua välillä kovastikin. Luin keväällä kaikki kirjasi ja olen todella innokas opettelemaan uuden tavan syömiseen. Tällä hetkellä painan 57 kg, pituutta on 152 cm. Normaalisti painan 50-53 kg. En ole koskaan ollut ylipainoinen, raskaudet on tuoneet nämä kilot ja ennen viimeistä raskautta sain pudotettua kaikki mitä edellisestä oli jäänyt. Ongelmana koen itselläni oman syömisen kyttäämisen, syyllisyyden, "morkkiksen". En pysty syömään niin rennosti kuin haluaisin. Omista ruoka-ajoista on välillä mahdoton pitää kiinni, kun lapset tarvitsevat minua, niin syöminen saa odottaa.. En käytä kevyttuotteita juuri lainkaan, rasvanakin käytämme voita sekä kylmäpuristettua rypsiöljyä. Vuosi sitten karppasin ja sen myötä aloin käyttämään "täyttä tavaraa" lightien sijaan :) Kymmenisen vuotta sitten kun olin opiskelemassa toisella paikkakunnalla laihduin useita kiloja, vaikka söin todella runsaasti kouluruokaa, enkä muutenkaan laihduttanut. Toki kuljin melkein kaikki matkat mäkisessä maastossa pyörällä tai kävellen, eli kulutinkin varmaan aika paljon.. Sillon painoin 47kg, mikä tuntui tosi hyvältä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tällä hetkellä minulla ei ole mahdollista päästä liikkumaan niin kuin haluaisin, koska olen suurimman osan ajasta lasten kanssa keskenään. Normaalisti olen käynyt ohjatuissa jumpissa 1-2 krt/vko. Eli koen, että ruokavalio on ainut keino laihtua ja kun en voi kauheesti laihduttaakaan kun imetän vielä.. :) paitsi terveellisesti! Toivoisin, että voisit antaa jotain vinkkiä kiireiselle kotiäidille, joka haluaisi nyt saada puntarin lukemat laskemaan päin. ps. Välillä kokeilin ruokien punnitsemistakin, mutta sitten tuli tunne, että nyt menee yli! Haluan oppia syömään niin, että ruoka on osa elämää, mutta se ei hallitse sitä ja todellakin niin, etten tunne syyllisyyttä mistään mitä suuhuni pistän. Syön pääasiassa normaalia kotiruokaa, kasviksia olen lisännyt niin, että syön niitä sekä lämpimänä että kylmänä. Myös hedelmiä syön. Käytän runsaasti erilaisia maitotuotteita, sekä juon paljon vettä n.2-4 l/vrk. Toivottavasti sait jonkinlaisen kuvan ruokailutavoistani.
Kiitos todella hyvistä kirjoista ja sivuista!
Näin kesken kesäloman kotipiipahduksen laitan vain lyhyen ajatuksen.
PoistaKyllä se ydinongelma taitaa olla kuvaamasi rytmittömyys, joka tuossa tilanteessa on toisaalta ymmärrettävää ja toisaalta sitä voi myös parantaa. Rytmittömyys on varmasti ydinongelmasi, jos tunnistat usein nälän pääsevän kovaksi tai iltaan kasaantuu mielitekoja/napostelua. Sen syyllisyyden poistamiseksi ehkä parasta olisi, että pääisit lähelle sellaista ajatusta, että sinun pitää syödä ajallaan, kunnolla ja laadukasta ruokaa. Ne ovat asioita joihin nyt satsaat - mutta toisaalta koetat lopettaa murehtimista. Saat syödä sen verran kuin haluat, välillä huonostikin mutta enimmäkseen kuitenkin arjen ruuat ovat paremmin ajallaan. Jotain tuollaista kokonaisuutta.
Voi olla, että teillä rytmit ei natsaa niin, mutta aika useinhan 4-v lapsen syömisrytmi on se mikä aikuisellekin olisi hyväksi ja pienempikin alkaa tulemaan hiljalleen samalle taajuudelle. Joten ajatus, että sinä syöt silloin lapsetkin tarvitsevat ruokaa voisi helpottaa arjen hallintaa.
Sitten on tietysti väsymys yksi tekijä joka voi vaikuttaa. Mitä väsyneempi, sitä enemmän syö - sille ei voi tuossa tilanteessa oikein mitään muuta kuin yrittää jatkuvan "uhrautumisen" (enkä nyt tarkoita sinä uhraudut mutta jotkut niin tekevät) sijaan järjestää itsellekin välillä latautumisen paikkoja ja tiedostaa että kokonaisuudessaan tilanne helpottaa ajan kanssa ja helpottaa samalla painonhallintaa.
Kiitos paljon vastauksesta!
PoistaTähän tulokseen olen nyt ajan myötä itsekin tullut, että ruokailurytmi on minulla hukassa. Huomaan, että lounaan ja ehkä päivällisenkin syön yhdessä 4-v lapsen kanssa, mutta muut syömiset syön itse miten sattuu, vaikka huolehdin lapsen ruokailut ja se kostautuu myöhemmin napostelulla. Nyt olen saanut aloitettua lenkkeilyn ja olen alkanut myös tehdä vähän lihaskunto harjoituksia, tästä olen saanut hurjasti uutta energiaa ja puhtia itselleni ja omaan hyvinvointiin. Mainitsemasi väsymykseen liittyvä syöminen pitää kyllä niin paikkaansa, sitä oikein ahmii kaikkea rasvaista ja sokerista kun oikein väsyttää! Olen alkanut myös panostamaan omaan nukkumiseeni, menen hyvin aikaisin nukkumaan, että jaksan paremmin huolehtia itsestäni ja lapsistani. Kirjoituksestasi sain hurjan paljon lisää uskoa itseeni ja siihen, että ajan kanssa asiat varmasti helpottuvat ja tulen onnistumaan painonhallinnassani. Kiitos tuhannesti ja mukavaa lomanjatkoa! :)
Hei!
VastaaPoistaOlisin kiinnostunut tietämään missä painoindeksissä määrätään yleensä totaallinen liikuntakielto. Oma tilanteeni on aika ohkainen, mutta itse en uskalla lopettaa liikkumista ja lääkäriin en ole yhteydessä. Kärsin siis anoreksiasta ja paino on alhainen. Yleensäkin liikunnan kuluttavat vaikutukset kiinnostavat. Kärsin pakkoliikunnasta ja seison paljon. Ja jos seison, niin teputan kokoajan paikallani. Tätä teen alitajuisesti kulutusmielessä. Kuluttaako paljonkin vähemmän, jos jätän paikoillaan kävelemisen pois kuin vain seisoisin tai jos seisomisen sijaan istuisin? Typeriä asioita, mutta sairaalle mielelle todella tärkeitä. Kiitos hienosta blogista! :)
Huomasin että tähän ei jostain syystä ole vastattu. En ole ravitsemusasiantuntija, ja on ihan väärin tulla vastaamaan toiselle esitettyihin kysymyksiin, mutta haluaisin sanoa:
PoistaYmmärrän että sairaudellesi on oleellista paljon kuluttaa istuessa, seistessä tai paikoillaan kävellessä, mutta terveytesi kannalta ajatellen se ei saisi olla oleellista. Miten selviydyt mistään muusta jos et voi istua keskittyen johonkin muuhun kuin kulutukseen? Voitko opiskella/tehdä töitä? Tai pystytkö keskittymään sellaisen kirjan lukemiseen, joka kertoo kuinka hakoteillä ajatuksesi ovat? Tarvitseeko sinun muun pakkoliikunnan lisäksi vielä seistäkin, jos kuluttaisit parit kalorit verrattuna istumiseen? Olet jo nyt alipainoinen. Istuminen vs. seisominen-asetelma ei painoosi vaikuta, uskaltaisin näin sanoa. Tuollainen kulutusajattelu on kyllä kuormittavaa. Toivottavasti saat siihen apua. Kohta varmaan koko maailma kävelee kupukalorimetrit päällä ympäriinsä tarkkaillen monta kaloria mihinkin tekemiseen menee. Luulenpa että sekään ei ketään helpottaisi.
Hei Tahra, kiitos vastauksestasi!
PoistaKyllä, tuo kuvaamani pakkoliikunta oli todellakin elämääni rajoittavaa, keskittymiskyky oli nollassa. Nyt voin kuitenkin ilokseni todeta, että tuon viestin kirjoittamisesta tilanne on mennyt eteenpäin, siis positiiviseen suuntaan. Pakkoliikunta ja saisominen ovat jääneet historiaan. Koska lääkäri uhkaili jo nenämahaletkulla, päätin koittaa, mitä tapahtuu, jos vain olen. Nyt tilanne on sitten tämä: vaikka en enää seisoskele turhia tai kävele paikallani, ja teen vain pienen kävelyn kerran päivässä, ei painoni ole räjähtänyt käsiin, päinvastoin. Nyt elämä on rennompaa ja paino nippa nappa nousee, joten syömisiä pitää entisestään lisätä. Sairaus nosti liikunnan merkityksen korokkeelle, mutta vasta nyt olen huomannut, että kaikki se vöyhötys on ollut aivan turhaa ja kahlitsevaa. Nyt tsemppaan tiellä kohti terveyttä! Hyvää joulunodotusta! <3
Tulipa mieleen yhtenä päivänä kaupassa käydessäni, mikä vaikutus ihmisten ruokavalintoihin on ruokien sijoittelulla kaupassa.
VastaaPoistaHedelmät ja kasvikset ovat tavallisesti heti ovesta tullessa ensimmäisenä. Niitä ei voi ostaa heräteostoksina, vaan niiden hankinta täytyy olla suunniteltu etukäteen. Ei sitä kassalta enää lähde hakemaan pussillista porkkanoita, vaikka se jostakin syystä vasta siellä sattuisi mieleen tulemaan.
Omassa lähikaupassani olen tehnyt sen oudon havainnon, että olut- ja siideritölkkejä löytää mitä omituisimmista paikoista, kuten näkkileipä- ja juustohyllyjen välistä. Juomahyllyt ovat siis vielä ihan erikseen.
Olen löytänyt tavallisille sipseille paremman vaihtoehdon: ruissipsit, joita nakerran silloin tällöin. Koska ne ovat "sipsejä" ja niitä käytetään samalla tavalla, loogista olisi etsiä niitä sipsihyllyiltä. Mutta kas kummaa, aika moni kauppias sijoittaakin ne näkkileipähyllyn viereen - ovathan ne tavallaan "maustettua näkkileipää". Sipsihyllystä parempi vaihtoehto voisi kuitenkin kulkeutua helpommin matkaan, näkkileipien seasta niitä pitää osata etsiä.
Varmaan kallispalkkaiset markkinatutkijat ovat hyvinkin tarkkaan laskeneet, minkälainen sijoittelu kaupassa tuo parhaan tuoton. Joku voisi puolestaan tutkia, minkälaisella sijoittelulla saataisiin kuluttajat tekemään hyvinvoinnin kannalta parempia valintoja.
En tiedä onko kallispalkkaisia (tuskin), mutta kyllähän ne on tosiaan varsin tarkkaan tutkittu millä sijoittelulla kauppa myy eniten ja käytännössä sitä tuunausta tehdään kaupoissa varmasti jatkuvasti. Ja näin on ollut jo vuosikymmeniä.
PoistaMutta enpä tiedä minkä verran on tutkittu sitä, millä sijoittelulla saataisiin hyvinvoinnin kannalta parempia valintoja. Varmaan kaupan asiantuntijat pystyisivät senkin arvioimaan, mutta eihän heidän intresseissään tietysti tämä asia ole käytännössä.
Mutta tämä on blogautuksen arvoinen aihe. Kiitos ideasta.
Tätä eräässä omassa kommentissani hieman sivusin. Voivatko geenit vaikuttaa siihen, miten asioita maistamme ja sitä kautta lisätä halua syödä tai toisaalta olla syömättä?
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/ulkomaat/Painonnousun+taustalla+saattaa+olla+heikentynyt+makuaisti/a1305602767175
Kyllä geenit siihen varmasti vaikuttavat, siitä ei ole epäselvyyttä. Se kuinka merkittävää se lopulta on - siinä olennainen kysymys, sillä painoon vaikuttaa satoja eri asioita ja pieni osa niistä lopulta on keskeisiä useimpien ollessa hyvin vähän vaikuttavia.
PoistaGeenien kokonaisvaikutus on tietysti aika suuri, mutta niiden yhdelle ominaisuudelle kuten tälle en isoa roolia osaa nähdä. Mutta aina löytyy se muutama tyyppi, jolle juuri tämä yksittäinenkin asia voi olla tärkeä.
Entinen urheilijakroppani on kehittänyt ikiliikkujan, joka ei näköjään tarvitse lainkaan energiaa siirtääkseen 70 kiloisen ruhon paikasta A paikkaan B. Siirto tapahtuu juosten ja matkaa on 15,7 km. Tätä siirtelyä tapahtuu viikossa 4 kertaa. 4:llä muulla kerralla ruho liikkuu maastopyörällä tai peruskestävyysalueen kävelymatkoilla (aikaa näihin kuluu 1h-2,5h)
VastaaPoistaIkiliikkujaa tankataan terveellisesti: aamuisin kaurapuuroa, lounaalla salaattia+kalaa/lihaa/kanaa ja maitotuotteita. Välipaloina hedelmiä tai maitotuotteita(vähärasv.) Illallinen koostestaan saman laadun tuotteista kuin lounaskin. Iltapala:hapankorppuja juustolla (enempää kuin 4 en ole syönyt).
En syö pullaa, en kekseja, karkkeja tms. En välitä makeasta. Laskin piruuttani päivän energiasaannin ja sain tulokseksi n.1500 Kcal. Treenaan 8h / viikko. Olen 168 cm 39v tyttö. Terveystarkastuksessa kaikki arvot olivat kunnossa, lukuunottamatta verenpainetta (sekin yllättävää tällä liikunta määrällä)Paino ei vain laske. Mikä mättää?
Näillä tiedoilla en voi tietää mikä mättää, mutta kun miettii että laihtuminen ja painonhallintaa vaatii jonkinlaista tasapainoa myös eikä vain kaloripeliä niin ensin alkaisin miettimään, että onko sulla asiat ns. balanssissa. Nyt sanoisin, että syöt liian vähän ja vaikuttaisi myös että rasvan saanti voi olla liian vähäinen.
PoistaJos haluat laskea kaloreita niin reknaa jossain että vajeesi olisi luokkaa 500 kcal. Nyt se on enemmän. Ja tsekkaa ettei ruokavaliossa ole alle 30 E% rasvaa. Vaikkapa Kiloklubissa nämä on helppo tsekata.
Mitä mieltä olet tv:n laihdutusohjelmista? Auttavatko ne painonsa kanssa kamppailevia, vai onko niistä pikemminkin haittaa? Antavatko ne hyödyllistä tietoa vai ovatko enemmänkin sosiaalipornoa?
VastaaPoistaAjattelen nyt esimerkiksi sellaisia ohjelmia ja sarjoja kuten Suurin pudottaja, Olet mitä syöt ja Dieetit vaihtoon.
Minusta tuntuu, että ainakin Suurin pudottaja (amerikkalaisversio varsinkin) antaa ihmisille epärealistisen kuvan siitä, kuinka paljon on mahdollista viikossa laihtua. Katsojat ovat todennäköisesti ensinnäkin puolta pienempiä kuin ohjelmaan osallistujat. Toiseksi ohjelmassa harrastetaan rankkaa (minun mielestäni reilusti ylipainoisille turhankin rankkaa) liikuntaa lähes kokopäivätoimisesti. Ruuasta ei juuri puhuta, mutta ihan varmasti ohjelmassa nähdyt tulokset eivät ole syntyneet pelkällä hikirääkillä.
Laihdutus myy ja kelpaa viihteeksi varsinkin silloin, kun sitä saa katsella sivusta. Onko ohjelmien suosion syy tirkistely ja mahdollisuus tuntea sosiaalista ja moraalista ylemmyyttä osallistujiin nähden, vai etsitäänkö niistä ratkaisuja omiin ongelmiin?
Kyllä nämä ohjelmat antavat yleensä varsin epärealistisen kuvan siitä mistä pysyvässä painonhallinnassa useimmiten on kysymys. Näen niistä olevan ihan selvästi enemmän haittaa kuin hyötyä vaikka hyötypuolelle aina jaksetaan nostaa niiden "motivoiva" vaikutus. Mutta siitä on aika vähän hyötyä jos motivoituu tekemään vähän vääriä asioita.
PoistaHei,
VastaaPoistalienetkö huomannut tutkimuksen päivän Hesarin nettisivuilla:
http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkimus+Mitä+kauemmin+on+ylipainoinen+sitä+vaikeampi+on+laihtua/a1305610724351
Onko tämä kokemuksesi mukaan totta? Jos on, onkohan syy fysiologinen vai psykologinen?
Hei,
Poistaen ollut nähnyt. Nuo rottatutkimukset ohitan yleensä muutenkin vaikka aina sieltä jotain olennaista voikin löytyä. Sinällään kyllä juuri noin eli kyllähän se laihtuminen käytännössä vaikeutuu mitä pitempään tilanne pysyy yllä.
Linkissä oli lähinnä fysiologiaa. Käytännössä se on aika varmasti sekä fysiologiaa ja psykologiaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIhan yleinen kokemus kuten sanoit ja tälle on selitys jonka kirjoitan paremmalla ajalla tähän mutta saatan myös blogauttaa siitä. Mutta lyhyesti sanottuna se on nälän normalisoitumista ja se rauhoittuu kun alat syömään riittävästi. 1500 kcal ei sitä ole.
PoistaHei Patrik!
VastaaPoistaHaluaisin kysyä syömisen rentouden opettelusta.
Olen opetellut parempaa syömistä jo useamman vuoden eikä minulla ole normaalisti mitään vaikeuksia esim. saada palloja vihreiksi kiloklubin laskurilla. Jos syön hyvin, minulla ei ole erityisiä syömishimoja tai vastaavaa. Herkkuja kuten suklaata syön n. 3 krt / viikko.
Koko homma kaatuu kuitenkin kuin korttitalo jos elämässäni on stressiä (ja välillä sitä on todella paljon) ja syön jonkin aikaa käytännössä vain herkkuja ja roskaruokaa. Voisiko tämä olla merkki siitä, että alitajuisesti kuitenkin rajoitan syömistä jollain tavoin?
Onko se luonnon laki, että stressaantuessan ihminen rupeaa heti syömään huonosti? Jotkuthan menettävät ruokahalunsa, kuten esim. siskoni..
Kyllä paha stressi tuppaa viemään syömistä suuntaan tai toiseen vähän kaikilla - ali- tai ylisyömiseen. Mutta ihannetilassa tuon seuraukset eivät käytännön tasolla esim. painossa ole kovin suuret - muutamia kiloja ehkä.
PoistaMutta ns. syömispaketin romahtaminen on kyllä merkki siitä, että joku palikka ei ole vielä arjessa ihan kohdallaan. Tuntematta tarkemmin mahdoton sanoa mikä se olisi sinulla, mutta ihan mahdollista on että olet opetellut asioita parempaan päin muttet ole ihan maalissa vielä eli sokeita pisteitä ja puolivälissä oloa oppimisessa on yhä jäljellä. Se on varsin yleistä kun asiaa opetellaan itsekseen, kaikkea ei ehkä nähdä ja on vaikea arvioida milloin joku on tarpeeksi hyvin opeteltu.
Joku ulkopuolinen voisi nähdä paremmin asian. Käy jollakin ravitsemusasiantuntijalla tai sitten pitkä juttelu tervehenkisen tutunkin kanssa voi auttaa ongelmien havainnoinnissa.
Oon tässä yrittänyt Kiloklubissa parin kuukauden verran hakea terveellistä, kohtuullista ja nautinnollista tapaa syödä. Paino ei oo pudonnut, mutta eipä oo tullut lisääkään. Mua kuitenkin vähän ahdistaa se , kun toisaalta pitäis saada pallot vihreiksi, eli kiinnittää huomiota ruuan laatuun, ja toisaalta korostetaan sallivuutta. Salli siinä sitten pienet poikkeamat yltiöterveellisestä ruuasta, kun pallukkarvi kirkuu punaisena ja tuntee itsensä luuseriksi heti kun syö vaikka yhden vaalean sämpylän. Siis kysymys kuuluu, onko tärkeämpää ne vihreät pallot (= terveellinen ruoka) vai pikkuhiljaa opetteleminen oikeaan suuntaan ? Ymmärrän, että kaikki on yksilöllistä ja on vaikea vastata kun et tiedä taustatietoja minun tapauksessani. Kiitos kuitenkin tervejärkisistä ajatuksistasi laihdutusasioissa.HYVÄ KUN JOKU PUOLUSTAA NORMAALIUTTA JA KOHTUULLISUUTTA TÄSSÄ HULLUSSA MAAILMASSA...
PoistaOpetteleminen on tärkeämpää. Kyllä siellä on jossain juttua siitä ettei niissä palloissa ole tavoite olla aina vihreinä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJep, aivan paltteerallaa lukemiahan liki kaikki mittarit antavat.
PoistaHei!
VastaaPoistaTänä syksynä on ollut paljon puhetta ylipainoisista raskaana olevista (itsekkäistä) naisista jotka ei välitä vauvansa tulevaisuudesta. Osaisitko jotain kommentoida miten suuri vaikutus äidin ruokavaliolla on vauvan syntymäpainoon? Kumpi pahempi, ylipaino raskauden aikana vai jatkuva stressi ja syyllisyys syömisestä? Painoindeksini ennen raskautta 25, ja neuvolan mukaan painoni ei saisi juuri nousta raskauden aikana
No onhan äidin syömisellä vaikutus lapsen syntymäpainoon ja moneen muuhunkin lapsen statukseen. Ihannemaailmassa syöminen on aina balanssissa ja laadukasta. Eli ihan asiallista on ohjata syömistä neuvolastakin.
PoistaMutta sitten toinen puoli on, että ihmisten kokemukset jatkuvasti kielivät myös aikamoisesta ymmärtämättömyydestä toisaalta suositusten tulkinnasta ja siitä miten asiakkaille syömistä viestitään. Oikeastaan aika horroria kuuleekin. Ensinnäkin heti kun suositusrajan yli mennään niin saattaa tulla turhan jyrkkiä reaktioita ja ohjeistukset ovat pahimmillaan just tuota "paino ei saa enää nousta". Se on täysin kohtuuton vaikutus raskauden aikana ylipäätään ja vielä enemmän kun miettii monen elämäntilannetta. Parempi olisi jättää heittämättä tuollaisia syyllistäviä onelinereita ja antaa viimeisen päälle ohjeet elintapoihin, jotka sitten vaikuttaa painoa tasaavasti. Mihin ei riitä yleensä eväät eikä aika kun neuvolatyöntekijöillä on aika epäkiitollisen laaja työkenttä.
Vastaukseni: jatkuva stressi ja syyllisyys on huonompi asia kuin ylipaino. Ja mikä tärkeintä se syyllisyys ja stressi ei auta sitä ylipainoa vaan yleensä pahentaa sitä. Parasta on löytää tasapaino että koetetaan tehdä jotain vähän paremmin ilman syyllisyyttä ja stressiä.
Tervehdys,
VastaaPoistaKannustava suhtautuminen laihduttamiseen ja kuntoiluun on mielestäni ihan jees, mutta onko niin, että kaikki lihavuus johtuu / on vain tahdosta ja omasta "huonosta" asenteesta kiinni... esim. mitä mieltä olet blogikirjoitus Tahdonvoimaa / Pornovartalot ja Superdieetti esittämistä ajatuksista ? Minussa ne herättävät tosi syyllisen olon ja tunteen siitä, etten tule koskaan onnistumaan laihtumisessa
En ole lukenut noita blogautuksia, mutta ylipaino johtuu ylivoimaisesti ihan muusta kuin asenteesta ja tahdosta. Käsittelen aihetta mm. tässä jutussa
VastaaPoistahttp://www.patrikborg.blogspot.fi/2012/02/onko-ylipaino-oma-moka.html
kiitokset vastauksesta, tutustun tarkemmin ajatuksiisi
VastaaPoistaKävin tutkimassa tuota osiota, itku pääsi. Kolahti kovasti omalle kohdalle nuo jutut, kymmeniä kiloja on elämän aikana tullut laihdutettua ja varmaan paljon käsittelemättömiä, lapsuuteen liittyviä asioita löytyy minunkin menneisyydestäni. Osa syyllisyyden taakasta vierähti kuitenkin harteilta, se itsensä loputon mollaaminen on eräs syöpöttelemään (vaikkakaan en esim. ahmi tai ole bulimikko) ja itsensä siten turruttamaan ajavista virheajatuksista ainakin minulla
VastaaPoistaOlisin kiinnostunut kuulemaan lihomiseen vaikuttavista ei-niin-tunnetuista tekijöistä. Esim. mitä vaikutuksia on iällä, hormonitoiminnan muutoksilla, ruokavaliomuutoksilla jne.
VastaaPoistaItse olen normaalipainoinen (nyt 168 cm, 62 kg), mutta parin vuoden sisällä on tullut 2 kiloa lisää lyhyessä ajassa eli n. kuukaudessa, vaikka kalorimäärissä ei tapahtunut lisäystä ja ruokavaliota rukattiin terveellisempään(!) suuntaan. Ikää on kuitenkin 38 v ja hormonitoiminnassa tapahtui samaan aikaan muutoksia ehkäisypillereiden lopetuksen myötä. Kilot eivät ole lähteneet, vaikka olen niitä yrittänyt syömisiä vahtimalla (Kiloklubissa) hävittää. Itse en muuta syytä ole keksinyt kuin ehkä aineenvaihduntamuutokset iän myötä, mutta olisi hauska tietää, onko tutkimuksia aiheesta tehty ja mitä muita syitä voisi olla olemassa.
Olen pitkään pohtinut sitä, miksi työpaikkaruokalassa syömisen jälkeen nälkä tulee usein 'aivan liian pian'. Esim. tänään söin yhden maissa, ja kolmelta oli jo nälkäinen olo, ja puoli neljältä vatsassakin kurnii.
VastaaPoistaAteria:
Puoli kukkuraista lautasellista raaste/salaattipöydästä: jäävuorisalaattia, porkkanaa, lanttua, paprikaa, muutama papu, jne. (Kastike jäi tällä kertaa ottamatta).
Kauhallinen ruisriisiä, ja 1,5 kauhallista nautaa smetanakastikkeessa (kalastelin enimmäkseen lihanpaloja, vähemmän soossia.
Lasi piimää, lasi vettä, siivu vaaleaa leipää ja 1 täysjyvänäkkäri levitteellä. Jälkkäriksi tee sokerilla.
Minulla on muutama hypoteesi siitä, miksi nälän tunne tulee, mutta missä näistä on järkeä?
a) ruoka ei oikeasti ole tarpeeksi ravitsevaa, varsinkaan rasvan/proteiinien osalta (esim. seiti voisi olla tällainen, mutta liha smetanakastikkeessa?)
b) toimistotyöläisenä en juuri liiku, joten ravinteet eivät päädy kiertoon kunnolla ->näläntunne tulee aiemmin
c) minulla on tylsää, joten havainnoin nälkää jo aiemmin
d) ruoka oli ravitsevaa, mutta ei erityisen hyvää, joten tyytyväisyys syömisestä jäi saamatta, ja näläntunne tulee aiemmin.
e) olen loman jälkeen toista päivää töissä, ja elimistö ei ole vielä sopeutunut uuteen ruokarytmiin - lomalla kun syödään vapaammin.
Olisi kiva jos voisit kirjoittaa näistä asioista. Hyvähän se on opetella syömään näläntunteen mukaan, mutta entä jos tuntuu että siihen ei voi luottaa?
Kaikkein todennäköisin on f) aamiaisesi on liian kevyt tai lounaasi on liian myöhään tai muutoin aamiaisen ja lounaan väli liian pitkä.
VastaaPoistaJos olet varma ettei näin voi olla, niin noista vaihtoehdoista c ja e voisi periaatteessa olla takana mutta veikkaan jotain muuta.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSanon minkä vaan luvun niin nämä arviot on hatusta vetäistyjä ja se taso pitää itse hakea. Mutta jossain 2300-2500 haarukassa se voisi olla.
PoistaMuuten, jos on ajatus ettei halua lihoa grammaakaan niin todennäköisesti tulee ongelmia. Noin tiukka ajatus estää riittävän syömisen joissakin tilanteissa ja johtaa sitten liikasyömiseen. Jos ajatus olisi, että koetellaan suurinpiirtein pysytellä näissä lukemissa niin se olisi jo paremman kuuloinen.
Mä en enää löydä kyseistä kirjoitusta, mutta jossain tekstissä kirjoitettiin herkkujen ahmimisesta että kun mopo lähtee käsistä niin "sitten syödään melkein kaikki herkut, mitä kotona on" tai tähän tapaan... ja jäin miettimään että onko se jotenkin häiriintynyttä ettei pysty säilyttelemään kotona koskaan mitään herkkuja vaan kaikki syödään heti? Meillään syödään herkkuja (eli karkkia ja naksuja) varmaan pari tai muutaman kerran viikossa niin että ostetaan karkkipussi tms. ja hotkaistaan se heti kun kauppakassi on tyhjennetty. En ole kyllä nähnyt tätä ongelmana vaan ihan hyvänä käytäntönä että ei tule syötyä liikaa. Tarvitsenko jotain terapiaa..?
VastaaPoistaTämä on nimittäin sama juttu mulla ja miehelläni. Mulla on kyllä ongelmainen tausta, pienestä asti paksu koulukiusattu-yksinäinen-onneton-salasyöppö jne. Satasesta nyt päässyt normaalipainon rajojen sisään. Mieheni sen sijaan on ruokaongelmaton triathlonisti, joka käyttää elintarvikkeita kisakireän kroppansa funktionaalisena polttoaineena. Ihan vastakkaisista taustoista siis molemmilla menee näin että herkut tulee ja menee saman tien. Tarvitsemmeko jotain koulutusta että pystyisimme säilyttelemään herkkuja kotona :D
Oppiahan voi aina eli jos vaikka itse/miehesi haluaisi useamminkin syödä herkkuja mutta "kohtuudella" niin se olisi opeteltavissa. Tai jos tilanne on se, ettei herkkuja voi ostaa kotiin säilöön. Mutta jos et näe itse asiassa mitään ongelmaa niin en minäkään.
Poistahttp://www.hapilabs.com/products-hapifork.asp
VastaaPoistaMelkeinpä arvaan mitä mieltä Patrik on tästä tuotteesta, mutta pakko oli linkittää vaikkapa vaan päivän huumoripläjäykseksi.
:) Ihan hauska. Eikä nyt ihan usvainen keksintö, tuolle voisi joillakin harvoilla jopa keksiäkin jotain käyttöä. Mutta ilman selviää tietty aina.
PoistaJos ei olisi noin vaivalle tehdyt sivut niin haarukkaa voisi silti luulla pilaksi kun se kävijätrackeri näytti alkavan laskemaan kävijöitä vasta aprillipäivänä. Aika näyttää :)
Haluaisin kysyä... Laihtuuko jo merkittävästi alipainoinen (bmi 16.5) 17-vuotias tyttö jos hän liikkuu kuusi kertaa viikossa reippaalla/nopealla tahdilla juosten (juoksua joka päivä 43 min ma-la) ja hän söisi joka päivä kaurapuuron, mansikkarahkaa myslillä lasissa ja appelsiineja 3-5 kpl päivässä? Kerran viikossa lepopäivä, lukuun ottamatta lepopäivän noin puolen tunnin kävelylenkkiä. Yllämainittu on esimerkki, ei kovin terveellinen, mutta voiko tyttö laihtua muutamassa viikossa esimerkiksi 40 kiloon? Oli ihan pakko kysyä...
VastaaPoistaLaihdut, et nyt parissa viikossa mutta ajan kanssa kyllä. Toivon todella ettet näin tee, noista lukemista minkäänlainen painonlasku ei tuo muuta kuin pahaa.
PoistaKiitos sinulle.
PoistaUSA:ssa on jo pitemmän aikaa ollut gluteiinihysteria. Itse en uskonut gluteiinin haitallisuuteen lainkaan (poislukien keliaakikot tietenkin), mutta joulukuussa PubMediin putkahti tutkimustulos, jonka mukaan gluteiinilla näyttää olevan yhteys painon lisääntymiseen.
VastaaPoistaSoares FL, de Oliveira Matoso R, Teixeira LG, Menezes Z, Pereira SS, Alves AC, Batista NV, de Faria AM, Cara DC, Ferreira AV, Alvarez-Leite JI. Gluten-free diet reduces adiposity, inflammation and insulin resistance associated with the induction of PPAR-alpha and PPAR-gamma expression. J Nutr Biochem. 2012 Dec 17.
Olen nyt itse ihan mielenkiinnosta kokeillut gluteiinitonta ruokavaliota viisi päivä ja alan uskoa jopa väitteisiin, että viljat aiheuttavat riippuvuutta, sillä niin kauhea puuron ja leivän tuska minulla on ollut. Tietääkseni ei kuitenkaan ole vielä tehty tutkimuksia, joissa olisi todettu viljojen aiheuttavan riippuvuutta, vaikka netissä niiden opiaattityyppisistä vaikutuksista on keskusteltu. Saapa nähdä, kauanko vieroitusoireeni kestävät.
Tervehdys, ja kiitos uudesta kirjastasi!
VastaaPoistaWellness Hyvän olon avaimet (Patrik Borg ja Juhapekka Tukiainen 2012).
Selkeä ja tiivis pakkaus: painonhallinta-liikunta-terveys-hyvä olo. Pelkkää faktaa tiiviisti ja konkretiaa. Asenteet kohdillaan ja tyyli selkeä ja rentokin. Hifistelyn sijaan järkevät, perustellut käytännön ohjeet syy-seuraus-suhteineen...
Kirjan sisältö on alan ydintietoa, vaikka nimi ja ulkoasu ensivaikutelmaltaan tavanomaista hyvinvointi-huttua.(Sori)
Kannattaa ehdottomasti lukea, vaikka alan ammattilaistenkin. Konkreettista materiaalia asiakastyöhön. Erittäin pätevä kirja! Lähdeviitteiden puuttuminenkaan ei haittaa.
Kiitos!
Kiva kuulla. Niin kyllä kai se on uusi kirjani vaikken itse sitä sellaiseksi miellä kun se tavallaan oli tilaustuote yritykselle. Mutta silti se on tietty kirjoitettu kuin se olisi "omani".
PoistaOdotan mielenkiinnolla artikkeliasi, joka käsittelisi tv:n painonpudotusohjelmia! Ainakin amerikkalaiset versiot ovat minusta kamalaa huttua. Kenellä ihmisellä on aikaa ja mahdollisuutta ns. normielämässä vääntää salilla 6h päivässä??? Järkyttävän ylipainoiset ihmiset pistetään tekemään alusta asti rääkkiä, joka ei voi olla hyväksi esim. polvinivelille. Sitten niillä PT:llä on sellainen "mä olen niin pettynyt" -vakioilme, joka muistuttaa lähinnä koiranpentua, jolta on viety lelu pois. Treenitauosta tehdään hirveä haloo ja pettymyksen aihe, mutta ravinnosta ei puhuta mitään. Kerran BL:ssa tuli "vinkkinä" nälkäisyyteen, että ota ksylitolpurkkaa (ja tuote-esittely oli tietysti hyvin esillä), ei esim. ota hedelmä tai porkkana. Jutta G:n porukat on taas sitten näitä "rahkaa ja raejuustoa" -osaston fakki-idiootteja, jotka koulii kaikkia samoilla askeettisilla (=ankeilla) fitness-metodeilla. Briteillä on mielestäni sen sijaan ihan viisaitakin laihdutusohjelmia (tai olisko ne pikemminkin elämänmuutosohjelmia), esim. "Olet mitä syöt" tai "Dietit vaihtoon".
VastaaPoistaJutan ohjelmassa on minusta todella yksipuolinen käsitys liikunnasta laihdutuksen tukena. Hirveä määrä salitreenia reippaasti ylipainoiselle ihmiselle. Itse olen trainerina työskennellyt ja hommat on hodettu ihan toisinpäin: treenaamisen aloitus on tehty nimenomaa aerobisen liikunnan avulla. Aluksi kävelylenkkejä ja nekin varsin lyhykäisiä. Niiden kestöa pidennetty pikkuhiljaa, kun hapenotto on parantunut ja liikkuminen helpottunut on otettu mukaan muita treenejä (voima, lihaskunto ja lihashuolto). On aivan absurdia kuvitella, että vuosia täysin liikkumaton ja huonokontoinen ihminen hyötyy "Boot Camp-tyylisestä" liikunnasta pitkällä tähtäimellä. Opettelu parempiin ja terveellisempiin elämäntapoihin askel kerrallaan on satavarmasti parempi( ja kestävämpi) vaihtoehto kuin tämä Jutan extreme-hörhöily.
PoistaBriteillä näyttää olevan enemmänkin inhorealistinen kauhuskenariolähtökohta - ajattelen nyt esimerkiksi dokumenttisarjaa Lihavaakin lihavampi. Siinä kaksi nuorta huomattavan ylipainoista englantilaista vietiin ensin Brasiliaan (?), sitten Kuwaitiin tutustumaan omaan tulevaisuuteensa (siinä tapauksessa, että jatkavat entiseen tapaan).
VastaaPoistaOhjelmassa oli ihan asiallistakin tietoa, mutta lähikuvat säärihaavoista ja lihavuusleikkauksesta olivat minulle liikaa. Dieetit vaihtoon -ohjelmassa kauhukuvilla pelotellaan lähinnä laiheliineja, ja monille tuntuukin tulevan yllätyksenä se, että myös liiallinen laihuus saattaa vahingoittaa terveyttä.
Olet mitä syöt -formaatin vikana on minusta se, että uusi ruokavalio on liian radikaali kaikkine viherpirtelöineen ja kookosrasvoineen. Ohjelmassa annetaan se mielikuva, että ne ovat välttämättömiä terveelliselle ruokavaliolle, mitä ne eivät ole.
En enää jaksa katsoa Ylipainoinen- tai Suurin pudottaja -ohjelmia, koska niissä annetaan aivan väärä kuva laihduttamisesta. Kyllä kai sitä nyt kuka tahansa laihtuu jossain leirillä, missä harrastetaan hikirääkkiä työpäivän verran ja ohjaajat ovat koko ajan piiskaamassa, mutta kun palaa omaan arkielämäänsä, jossa pitää selvitä työstä, perheestä, harrastuksista ja ihmissuhteista, onnistuminen ei aina olekaan yhtä täydellistä.
Tämän aamun Hesarissa oli lukiolaispojan kirjoitus siitä, kuinka laihduttamisen ihannointi pitäisi lopettaa ja lehtien laihdutusjuttuihin lisätä samanlainen terveysvaroitus kuin tupakka-askeissa on. Hurrasin sille mielissäni ja mietin, milloin mediataloissa ymmärretään sama. Ilmeisesti kukaan ei uskalla ottaa riskiä, ettei lehti enää menisi kaupaksi, jos tammikuun teema olisikin jokin muu kuin laihdutus.
Hei
VastaaPoistaOlen 63 vuotias naiseläjä. Olen koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen toki nuorempana hyvin lähellä normaalipainoakin. Lapsuudessani oli harvinaista, että kodeissa syötiin salaatteja tai muuta kevyempää ruokaa, mutta äitini oli siinä suhteessa sangen valistunut. Lapsuuteni oli kaikinpuolin onnellinen eikä sieltä ole jäänyt sen kummemmin ruokailuun kuin muihinkaan asioihin ongelmia.
Isäni eläessä me harrastimme myös liikuntaa: hiihtoa ja luistelua talvisin sekä uintia ja tennistä kesällä. En kuitenkaan ole koskaan ollut innokas liikkuja ja isäni kuoltua ollessani 18 jäi liikunta tosi vähiin.
Nykyään olen lihava. Painoindeksi on päälle 40, mutta olen terve. Sokeriarvoni ovat kunnossa, verenpaineeni ei ole kohonnut eikä polvet tai lonkatkaan vaivaa. Käyn 3 x viikossa kuntosalilla ryhmäliikunnassa. Olen naurattanut ystäviäni sillä, että hyvä itsetunto on pahin esteeni laihtumiselle, sillä viis veisaan siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Minulla on ihana aviomies ja paljon ystäviä enkä ole koskaan kokenut olevani syrjitty tai kiusattu painoni vuoksi. Mikäli joku ei minusta tällaisena pidä, on se hänen ongelmansa ei minun.
Luin kirjoituksesi Onko ylipaino oma moka ja omalla kohdallani voisin sanoa, että jos nyt ei vallan moka niin herkuttelun syytä kuitenkin. Minua on aina ihmetyttänyt, kun asiantuntijat pääsääntöisesti puhuvat vain tunnesyömisestä lihavuuden syynä. En allekirjoita omalla kohdallani sitä, sillä en karkota menneisyyden haamuja tai nykyisyyden pahoinvointia syömällä, koska sellaiseen ei ole tarvetta. En voi pahoin enkä ole stressaantunut, mutta pidän hyvästä ruoasta, jäätelöstä ja suklaasta. Ne maistuvat hyvältä ja siksi niitä syön. Miksi syytä pitäisi aina hakea korvien välistä? Lopetin 35 vuotta kestäneen tupakoinnin kuin seinään tarvitsematta mitään korvaavia aineita, kun en kokenut minkäänlaisia vieroitusoireita. Uskoisin siis omaavani tarpeeksi luontoa myös laihduttamiseen, mutten ole viitsinyt siihen ryhtyä. En suostu kantamaan huonoa omaatuntoa tai tuntemaan itseäni muita huonommaksi lihavuuden vuoksi, sillä se ei heikennä ihmisarvoani.
Hei! Onko olemassa jotain ruokavalio-suosituksia kroonista suolistotulehdusta (crohnin tauti tms) sairastavalle? Mitkä voisivat olla suositeltavia tai välteltäviä ruoka-aineita? Olen kuullut että maitotuotteet ja sokeri olisivat vältettäviä, ja eräs tuttava kertoi syövänsä litroittain puolukoita, koska ne ovat hyväksi tässä sairaudessa. Mitään virallisia ohjeistuksia en ole koskaan saanut, joten olisi mielenkiintoista kuulla voiko ruokavaliolla hidastaa taudin etenemistä ja vähentää syövän riskiä?
VastaaPoistaUusimmassa Kodin Kuvalehdessä geriatrian erikoislääkäri antaa ravitsemusneuvoja muistisairauksien ehkäisyyn. Artikkelista jäi vaivaamaan lause " En laihduta, mutta syön vuorokaudessa 2000-2500 kaloria ja lopetan syömisen, kun minulla on vielä vähän nälkä. Kun oman elimistön totuttaa pieneen nälkään, ei tule ahmittua ja paino pysyy hallinnassa.
VastaaPoistaEikö jatkuva nälkä juuri saa ihmisen ahmimaan? Luulisin että noihin kalorimääriin pystyy syömään itsensä ihan kylläiseksi asti oikeilla valinnoilla.
Olen käsittänyt että painohallinnassa on olennaista syödä kerralla sen verran että ei ole nälkä 3-4 tuntiin. Kannattaisiko kuitenkin totutella nälkään, ja kuinka kauan tottuminen voisi kestää??
Tervehdys Patrik! Meillä tuli puhetta laihduttelusta ja sen pysyvästä aineenvaihduntaa hidastavasta vaikutuksesta. Onko tämä tieteellisesti todettu? Siis voiko olla, että jos nuoruudessaan on kovasti jojo-laihdutellut, on sitä kautta loppuiäksi 'pilannut' aineenvaihduntansa? Kiitos jo etukäteen! terv. Ou nou
VastaaPoistaNo ei siinä mitään pilattu ole mutta ehkä vähän pienemmällä kulutuksella kroppa kulkee. Jos jojoilun aikana on painot laskeneet nopeammin kuin mitä se paino on tullut niin se tarkoittaa että lihasmassa on jojoilujen seurauksena vähentynyt. Ja näin se usein on mikä tutkimuksissakin nähdään - kyllä siellä silloin on heikompi aineenvaihdunta tullut.
PoistaMutta jos senkin haluaa korjata niin jatkossa sitten ottaa lihaskuntoharjoittelun osaksi omaa liikuntaa niin homma kyllä korjaantuu. Ja ei tietty enää jatkossa laihduta millään hirmuvauhdeilla.
Kiitos hyvästä ja napakasta vastauksesta. Tietoa viety eteenpäin! :)
PoistaHuh! (toinenkin jojo huokaisi helpotuksesta :))
PoistaMikä on näkemyksesi nyt niin trendikkäästä bikini fitness -kisoihin pyrkimisestä? Blogimaailmassa ainakin iso juttu ja olipa yhdessä laihdutusohjelmassakin vaikeasti ylipainoinen, jonka haaveena oli bikinikisat. Tuleeko viimeisetkin rasvat kehosta tiristävästä tiukasta kisadieetistä ja kisojen välillä tapahtuvasta lihomisesta metabolista tuhoa?
VastaaPoistaHei, kiinnostaisi maiden väliset erot ravintosuosituksissa.
VastaaPoistaEnglannissa hedelmät ja kasvikset luetaan samaan ryhmään ja kansanomaisesti ruokapakkauksissakin lukee "1 of your 5 a day", eli päivän suositus olisi 5 annosta kasviksia TAI hedelmiä, ja näihin lasketaan myös tuoremehut. Suomalaisten taas hiilaritietoisuus on aivopessyt minut ajattelemaan, että kasvikset eivät ihan rinnastu hedelmiin.. Mutta onko tällä kokonaisuuden kannalta suurta merkitystä, söisikö 5 makeaa hedelmää vai 5 annosta vihersalaattia?
Katsoin televisiosta taannoin dokumenttia, jossa sanottiin, että 10-15% painostaan laihduttanut ihminen joutuu syömään 20% vähemmän (pysyäkseen painossaan), kuin samanpainoinen ihminen, joka ei ole koskaan ollut lihava. Etsin netistä aiheesta lisää, ja löysinkin linkin
VastaaPoistahttp://www.drsharma.ca/obesitywhy-is-it-so-hard-to-maintain-a-reduced-body-weight.html
Kaikenkaikkiaan masentavaa tietoa (tässä saa loppuikänsä olla "dieetillä")ja selittää hyvin, miksi karistetut kilot tulevat takaisin.
Olen 160 cm pitkä nainen ja laihduttanut 73 kilosta 64 kiloon. En siis voi syödä kuin normaali 64 kiloinen, vaan 20% vähemmän. Miten vähän minun tulisikaan syödä (tai kuinka paljon lisätä liikuntaa), jos vielä haluaisin laihtua 5 kiloa...ja jos huomioon ottaa vielä iän, eli hidastuneemman perusaineenvaihdunnan (ikää 41v)
No niin tai näin, olisi mielenkiintoista jos blogauttaisit aiheesta, uskon että kiinnostaa muitakin ja yllättävän vähän asiasta on mediassa loppujen lopuksi ollut.
Nämä tulokset on saatu tutkimuksista kun laihdutusta on vedetty tasolla 800 kcal/vrk eli pussikeittolinjalla. Se on monesta syystä kyseenalainen tapa laihduttaa ja tämä on sen yksi ulottuvuus, että ne vetävät elimistön aikamoiseen tilaan ja laihdutuksen laatu on heikko. Näitä perusteita on rivien välissä ainakin blogautuksissani: Nälkävelka, ei alle 1500 kcal ja Säästöliekki.
PoistaTutkimuksia aiheesta juurikaan ole tilanteessa jossa laihdutus on toetutettu maltilla ja laadulla sekä ruokavalion ja liikkumisen kohdalla. Tutkimustiedon puuttuessa hypoteesini on, että hyvän laihdutuksen jälkeen sille 64 kg:lle riittää syöminen kuten 64 kg:n syö. Tai ainakin hyvin lähellä sitä.
Moi Patrik!
VastaaPoistaOlen tennisakatemian oheistoimista (fyysinen harjoittelu, kehonhuolto, ravitsemus, psyykkinen valmennus..) vastaava valmentaja. Urheilijat ovat 11-18 vuotiaita Suomen huippuja, maailmanhuippu tähtäimessä.
Kiinnostaisi näkemyksesi huippu-urheilijoiden erikoisruokavalioihin. Saako niillä kilpailuhyötyä ja jos saa niin kuinka paljon?
Esimerkiksi Novak Djokovic on puhunut, että gluteiiniton ruokavalio on selkeästi parantanut hänen suorituskykyään tenniksessä.
Yst Aki Mäkelä
Toki niillä saa kilpailuhyötyä - ja riippuu lajista kuinka paljon mutta aina saa. Mitä enemmän laji painottuu fyysisiin ominaisuuksiin niin sitä isompi hyöty on. Mutta on selkeä hyöty puhtaissa taito-tarkkuuslajeissakin.
PoistaSe on sitten semantiikka onko urheilijan erinomainen syöminen erityisruokavalio vai ei. Meinaan että kun syöminen pitää kuitenkin aina sovittaa yksilöllisesti ja kokemuspohjaisesti niin en minä sen saman tekemistä urheilijalla osaa mieltää erikoisruokavalioksi vaikka lopputulos siltä saattaa vaikuttaakin. Vaikka nyt tuo esimerkkisi.
Aika monen sadan urheilijan syömisiä olen nähnyt ja vain yhdellä on lähtötilanteessa ollut kaikki kunnossa jos mietitään ihan hiomisia myöten. Ei sattumaa että hänellä oli taskussa myös arvokisamitaleita varsin kilpaillussa lajissa - kaikki muukin oli tehty viimeisen päälle, mutta kyllä siinä syöminenkin on ollut mukana. Eli kyllähän urheilun syömisessä parannettavaa on monella tasolla - mutta niin on tietty urheilumaailman kaikilla osa-alueilla.
Kun nyt urheiluun päästiin niin mitä neuvoisit tällaiselle:
VastaaPoista- syö kyllä kunnon aamiaisen, lounaan ja päivällisen
- silti hyppää koko illan ruokakaapeilla ja syö melkein mitä löytää
- ei halua nähdä vaivaa vaan syötävä voitava vain poimia suuhun, esim. leipä ja hedelmät, kysyttäessä aina "emmätiiä" mitä haluaisi
- ei kiinnostusta korrektiin ravitsemukseen, voi syödä pelkkiä kakkuja, keksejä, karkkia kovankin treenin jälkeen
- näyttää vinttikoiralta ja vetää hirmuisia tuloksia triatlon/maratontreeneissä eikä ole ongelmia palautumisen + kokopäivätyössä + opiskelussa jaksamisen yms. kanssa.
Mun pitäisi keksiä, mitä tuolle miehelle syöttää ja mitä siellä kaapissa pitäisi olla...
Lyhyt vastaus on odota miehen omaa motivaatiota äläkä ota painetta itsellesi. Hyödyttävämmässä vastauksessa ehdottaisin kaappiin jykeviä mutta fiksumpia välipala-aineksia kaappiin: pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä...
PoistaMitä tehdä jos yrittää saada hoikan kropan? Lenkkeilen 2h päivässä 3 kertaa viikossa uin luistelen ja yritän minimoida sokerit ja rasvat mutten ole hoikistunut vielä yhtään 2 viikon aikana. Teenkö jotain väärin?
VastaaPoistaNo rasvojen minimointi ei ainakaan ole järkevää. Ja 2 viikkoa ei ole vielä mikään aika arvioida tekemisen laatua jos puhutaan järkevistä muutoksista. Ehdotan että ajan kanssa luet laihdutus tägättyjä blogautuksiani.
PoistaHaluaisin Patrik kuulla mielipiteesi naisen muodoista :)
VastaaPoistahttp://www.leninimports.com/sophia_loren_gallery_25.jpg
Esimerkkinä linkissä Sophia Loren. Myös Marilyn Monroe ja muut viiskytluvun kaunottaret. Nykymittapuulla he olisivat läskejä. Etenkin reidet olisivat osastoa taivas varjele, ei todellakaan päivä paista reisien välistä seistessä.
Mutta: näillä kurvikkailla naisilla on tiimalasivartalot eli runsaiden rintojen ja muodokkaan takapuolen välissä selvästi erottuva vyötärö ilman vatsamakkaroita. Jos vertaa nykypäivän keskivertonaiseen, jolla on vastaava määrä paljoutta vartalossa, niin nykyään se ryllyy mahamakkaroina.
Kun tykkäät spekuloida näillä jotain siellä on -jutuilla niin olisiko tähän jotain teoriantynkää? Tällähän on yhteys myös terveyteen, koska eikö juuri naisilla ole todettu ahteriosastoon kertyneen rasvan olevan kohtuu haitatonta kun taas keskivartalolihavuus juurikin on haitallista. Toki tuolloin pidettiin korsetteja enemmän kuin nykyään, mutta selittääkö se kaiken, koska kyllä vartalon muodon muuttaminen pysyvästi vaatii kovaa työtä?
Ei tuo kuva kyllä ylipainoiselta näytä - ja ajatus, että päivän pitäisi paistaa reisien välistä on aika anorektisen kulttuurin tuotos.
PoistaTuo vatsoittuminenhan on ihan todettu ilmiö ja siihen tosiaan liittyy terveysriskejä. Miksi näin käy? Kyllä sitä on tutkittu ja se todennäköisesti on monen tekijän summa. Liikunnan vähäisyys, unenpuute, stressi ja alkoholi ovat esimerkkejä painonhallinnan ongelmista jotka tuunaavat aineenvaihduntaa vatsoittumisen suuntaan. Ja näillä kaikilla osa-alueilla nykynainen - toki mieskin - on keskimääräistä heikommissa kantimissa. Varmaan muitakin tekijöitä on, mutta nuo nyt ainakin ovat epäilyjen alla.
Juu, ei toki ylipainoiselta, mutta nykykriteereillä kyllä silti läskiltä varsinkin jos elokuviin haluaisi esiintymään...
PoistaEnpä tiennyt että tätäkin on tutkittu. Eli periaatteessa siis taustalla samoja tekijöitä kuin ylipainon takana noin muutenkin.
Mutta kun näin on jo käynyt, laihtuessa sitten ensin lähtee kuitenkin kaikki muu ja mahamakkarat sinnittelee viimeiseen asti etkä silti saa tiimalasikroppaa.
Hei Patrik!
VastaaPoistaHankin juuri Ruohonjuuresta valtavan purkillisen CocoVin kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä, jota ajattelin aluksi kokeilla ulkoiseen käyttöön ihonhoidossa. Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla mitä mieltä olet kookosöljyn terveellisyydestä sisäisesti nautittuna, siitä tuntuu liikkuvan paljon erilaista tietoa. Onko kookosrasvan tyydyttyneet rasvat yhtä haitallisia kuin esim. eläinperäinen rasva vai onko niissä eroja? Vaikuttaako kuumennus (esim. paistaminen) kookosrasvan terveysvaikutuksiin?
Oman kookosöljyni koostumus on 93% tyydyttyneitä rasvoja, 6% kertatyydyttämättömiä ja 1% monityydyttymättömiä rasvoja.
Monissa ohjeissa kehotetaan syömään hiilihydraatteja aamulla, iltaa kohden rasvoja ja joka aterialla proteiineja. Onko siihen joku syy, miksi rasva olisi erityisen hyvä illalla ja hiilihydraatti-pitoinen ateria aamulla?
VastaaPoistaJossain päin maailmaa kuulemma ei erotella aamiaista, lounasta, päivällistä jne vaan kaikki ateriat koostetaan hyvin samantapaisesti. Mietin että onkohan tämä meidän jaottelu edes tarpeen?
Ei ole tarpeen miettiä näitä. Niissä saalistellaan yleensä yksittäisiä hormonivasteita mutta lopullinen hyöty on kyseenalainen. Minusta tasaisesti kaikkea on aika hyvä lähtökohta mutta ei siitäkään mitenkään tarvitse kiinni pitää jos muuta tekee mieli tai muu tuntuu sopivan
PoistaYleisessä keskustelussa heitellään helposti sellaisia väitteitä kuin että suomalaiset syövät enemmän eineksiä kuin vaikkapa ruotsalaiset tai amerikkalaiset, tai jopa enemmän kuin mikään muu kansa maailmassa. Toinen samanlainen väite koskee pikaruokaa, erityisesti pitsoja ja hampurilaisia.
PoistaOnko näistä asioista olemassa kansainvälistä selvitystä? Minä en ole sellaista onnistunut löytämään. Ravintotase ei ota tällaisiin asioihin kantaa, siinähän on vain tärkeimmät ruoka-aineryhmät, eikä se kerro, missä muodossa mikin on nautittu.
Minua aina vähän ärsyttää, kun ihmiset ihastelevat jotain Ranskaa tai Italiaa, missä on pikkukauppoja ja -toreja, ruokatavarat ostetaan tuoreena kukin omasta erikoisliikkeestään tai suoraan tuottajalta ja ruoka valmistetaan kotona.
Vertailu on epäreilu ainakin kahdesta syystä, ei kun kolmesta, ilmasto oli unohtua: Suomessa on pitkät etäisyydet ja vähän väkeä, ei täällä ole markkinoita sellaiselle tarjonnalle kuin etelämpänä, suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta. Etelän maissa ruuan laittavat äidit tai isoäidit, jotka hoitavat kotia päätyökseen, suomalaisista naisista suurin osa on kokopäivätyössä kodin ulkopuolella. Etelän mammoilla ja nonnilla on aikaa kierrellä ensin puoli päivää kauppoja, ja sitten käyttää toinen puoli päivää kokkaamiseen.
Siitä huolimatta, että meillä käytetään enemmän valmisruokia, ravitsemustilanne on parantunut niistä ajoista, kun meilläkin useimmat äidit olivat kotona. Ilkka Malmbergin mainio juttu uusimmassa Hesarin kuukausiliitteessä muistutti, kuinka paljon monipuolisemmin nykyisin syödään kuin 30, tai varsinkin 60 vuotta sitten. Käsi ylös, kuka 1983 tiesi, mikä on rucola?
Millä eroon viikkoperusteisesta jojoilusta? Pari kuukautta on jo menty sillä kaavalla, että viikolla laihdun kilosta kahteen ja viikonloppuna lihon sen takaisin. Aloittaen joka maanantain uudestaan nollasta. Eihän se läskiä noin lyhyellä aikavälillä ole - vuorokaudessa voi hävitä tai ilmestyä yli kilo - mutta laihtumiseen asti ei tällä meiningillä päästä kun edes neste ei häviä.
VastaaPoistaSyön välimerellisen ruokavaliomallin mukaan, säännöllisesti neljä kertaa päivässä, ruoka on hyvää, nälkä ei ehdi tulla, verensokeriheikotuksesta en edes tiedä miltä se tuntuu... herkkuja menee melkein joka päivä. Ja se on se ongelma. Arkena niitä menee ruoan lisäksi sopivasti vähän. Viikonloppuisin keikkaa niin päin että herkkujen lisäksi menee vähän ruokaa.
Kotiviikonloput ovat ok, mutta nyt koko kevät on joka viikonloppu ollut matkoja, vierailuja, juhlia, kyläreissuja yms. jatkuvasti jotain. Ja mun asennevamma on että kun on "jotain" niin jes! all bets are off ja saa sikailla! Ja yhdestä kyläreissusta tulee koko viikonlopun sikailuputki (vrt. ryyppyputki). Seminaareissa saa hotkia pullaa, nyyttäreissä saa syödä notkuvasta herkkupöydästä minkä jaksaa, krapulassa saa syödä pitsan ja suklaakakun jne. Ja kun alottaa niin samaan konkurssiin menee aina koko viikonloppu. Millä tällaisen kierteen saa poikki?
Hei! Kiitos mahtavasta blogista & kirjoista. Olen saanut niistä irti enemmän kuin mistään aiemmasta laihdutusinformaatiosta ja oloni on ensimmäistä kertaa elämässäni toiveikas tämän ongelman suhteen.
VastaaPoistaVarsinainen kysymykseni koskee kasvisten lisäämistä maukkaasti. Voisitko millään luetella mahdollisimman monia ihan konkreettisia keinoja, miten se tehdään? Jossain kirjoistasi puhuit lämpimistä salaateista, mutta olisin kiitollinen kaikenlaisista vinkeistä. Haluaisin opetella syömään kasviksia todella runsaasti, mutta jotenkin arjen pyörityksessä kasvisten käyttö menee herkästi yksipuolisille raiteille ja alkaa siten maistua puulta.
Kiitos vastauksesta jo etukäteen ja tsemppiä erittäin tärkeään työhösi!
Tämä on yksi työläimpiä prosesseja asiakastyössäkin, joten et ole yksin. Käytännössä opetellaan valmistamaan ruokia, jotka maistuu hyvältä, tulevat nopeasti ja joissa on kasvikset mukana. Tavoitteena saada ainakin viisi tällaista ruokaa plakkariin, mikä käytännössä tarkoittaa ainakin 10-20 uuden ruuan kokeilua. Ihan vain ideointia kokkauskirjoista, omasta päästä tai mistä vain - kaikki on sallittua kunhan lopputulos on, että rehuja on enemmän. Työläys tulee tuosta kokeilujen määrästä ja siitä, että prosessi ottaa omat voimansa.
PoistaJa sitten osa ruuista kannattaa olla sellaisia, jotka koostetaan pakasteaineksista eli ainekset ovat aina valmiina kotona.
Olisi kiva antaa vinkkejä, mutta asiakkaat päätyvät aivan parahultaisesti erilaisiin ratkaisuihin erilaisista pannupaistoksista (vaikkapa katkarapua, he-ma-pa, öljyä, shiliä salaattipohjan päälle) wokkiruokiin. Ei kun kokeilemaan mikä itsellä toimii.
Pari kysymystä:
VastaaPoista1. Tämän päivän Keskisuomalaisessa oli juttu lihavuusleikkauksista. Käsitin artikkelista, että järjestys on seuraavanlainen: yleislääkärin lähetteellä sisätautilääkärille, joka päättää onko soveltuva leikkaukseen ja lähettää ravitsemusterapeutille. Siis MITÄ? Eikö lihavuusleikkaus ole aina viimeinen oljenkorsi, kun kaikki keinot on jo kokeiltu? (itse en laske ihmedieettejä keinoiksi). Eikö ravitsemusneuvonnan mahdollisuuksia kokeilla ensin vai miten se oikein menee? Olen jotenkin rajoittunut ajattelultani varmasti, mutta en vain ymmärrä mihin noita leikkauksia tarvitsee, kun laihduttaminen onnistuu kyllä luomunakin jos siihen saa tukea ja neuvontaa. Vielä enemmän ihmetyttää jos kriteereinä ei olekaan se etteivät perinteiset laihdutuskeinot ole toimineet (ne kyllä toimivat, kenenkään keho tuskin on niin eriskummallinen etteivät fysiikan lait päde). Syömishäiriöisille ei kaiketi lihavuusleikkauksia tehdä, mutta toisaalta minun mielestäni sairaalloiseen lihavuuteen ei päädy ilman jonkintyyppistä syömishäiriötä. Olisi kiva kuulla miten tuo homma on organisoitu ja sinun mielipiteitäsi siitä. (Kukaan ei tunnu muistavan jokaisen yksilön omaa mahdollisuutta vaikuttaa terveydenhuollon kustannuksiin ja omaan elämänlaatuunsa pitämällä huolta itsestään vaan lekurit ja kirurgit hoitavat sitten kun tilanne on riittävän paha.)
2. Voisitko kirjoittaa raskausajan ruokavaliosta että mitä EI saa syödä/juoda? Alkoholin täyskielto on tiedossa, mutta monella tutulla ollut niin radikaalisti rajattu ruokavalio raskausaikana, että mietityttää ovatko ne kaikki tarpeen oikeasti. Joku simppeli lista voisi auttaa naista mäessä melkoisesti. Kofeiinikin jossain lööpissä määriteltiin vaaralliseksi sikiölle, mutta vuosikymmeniä on kahvijuopoille suomalaisille syntynyt ihan kelpojälkeläisiä. En jaksanut lukea sensaationhakuisesti kirjoitettua kyseistä iltiksen juttua.
1) Kyllähän lihavuusleikkauksen pitäisi olla se viimeinen oljenkorsi - en osaa siihen oikein muuta sanoa. Mutta se on kyllä totta ja minustakin varsin mielenkiintoista että mm. ahmimishäiriö on kontraindikaatio lihavuusleikkaukselle mutta käytännössä isolla osalla reippaan kokoisista ihmisistä on jonkin sortin ahmimishäiriö. Mielipiteeni yleisesti aiheesta on, että monia leikattuja voitaisiin hyvällä hoidolla auttaa ja leikkausta ei tarvita - mutta käytännössä lihavuuden hyvä hoito on Suomessa harvinaista ja hoidon paremmalle organisoinnille on huutava tarve. Mikä on lihavuustutkijoiden alituinen viesti ja näkyy mm. tässä jutussa:
Poistahttps://nyt.fi/20130322-viidessae-vuodessa-58-kiloa-lisaeae-todella-lihava-vihaa-sovituskopin-peiliae/
2) Raskausajan ruokavalio tässä mielessä.. hmm. mietin asiaa mutta ei ole parasta aluettani.. Meidän saama lista oli varsin järkevä ja inhimillinen ja sitäkin sovelsimme tyyliin, että jos nyt savukalat ja jotain muuta jossa riskit ovat tunnetusti suuret vältetään. Puheita olen kuullut 3-4 sivun kieltolistauksista mutten ole koskaan sellaista nähnyt - sellainenhan nyt on väkisinkin yliöyänti jos niitä on. Kunnallisia eroja lienee... Joka tapauksessa ns. viralliset suositukset ovat minusta tässä asialliset vaikka niissäkin pientä sovellusvaraa varmasti on - mutta kyllä minä noita ruokamyrkytysasioista pitäisin vältettävien listalla: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/ravitsemustietoa/suomalaiset/raskausaika/valtettavat_elintarvikkeet
Kofeiiniuutinen oli tosiaan susi ja kommentoinkin sitä FB:ssä. Tuossa yllä linkissä se on asiallinen.
Lihavuusleikkaus ei voi olla ensisijainen laihdutuskeino, koska resursseja laajamittaisiin leikkauksiin ei ole. Lihavuusleikkauksiin ei pääse, ellei ole todella ylipainoinen. Lisäksi ennen leikkaukseen pääsyä pitää saada painoa alas, koska leikkauksen jälkeen pitää pystyä pitämään uusi mahalaukku pienenä. Leikkaukseen on aika vaikea päästä, ja kaikilla on laihdutusyrityksiä takana. Olen kuullut myös tapauksesta, jossa ihminen laihtui leikkaukseen laihduttaessaan niin paljon, etteivät kriteerit enää täyttyneet. Hyvä niin.
PoistaRaskausajan ruokavaliossa kiellettyjen listalla toisena oli inkivääri. Sitä käytetään kuitenkin monissa maissa tavallisissa ruoissa, joita äidit kautta aikojen ovat käyttäneet, esimerkiksi Aasiassa. Johtuuko tälle listalle päätyminen nimenomaan siitä, että inkivääri vähentää pahoinvointia ja sen käyttö raskauden alussa voisi olla suurta? Rohdoksia oli myös käsitelty, mutta inkiväärin sukulaiset maustekurkuma ja kardemumma eivät olleet listalle päätyneet.
Hei taas! :-)
VastaaPoistaPitäisikö mun nyt ruveta pätkäpaastoamaan kun se on niin kovassa huudossa tällä hetkellä? Pätkäpaastolla on kuulemma tieteellisesti todistettuja hyötyjä (joita en ole vaivautunut selvittämään), tarkoittaako se nyt että minun pitäisi esim. unohtaa säännöllisten aamiaisten syöminen? Jatkuva syöminenhän vain lihottaa!
En ole oikeasti ryhtymässä pätkäpaastoamaan, mutta haluaisin mielipiteesi aiheesta koska pätkäpaastoilu vaikuttaa minusta kovasti uusimmalta laihdutustrendiltä joka menee ohi jossain vaiheessa kun tilalle tulee jotain muuta...
Minusta pätkäpaasto on hölmö sana silloin, kun tarkoitetaan alle vuorokauden mittaista syömättömyyttä. Jokainen normaalia vuorokausirytmiä noudattava paastoaa vähintään 7-8 tuntia joka päivä, tai oikeastaan joka yö, eikä sitä tähän mennessä ole paastoksi sanottu. Englanninkielen sana "breakfast" muistuttaa tästä, aamiaisella "katkaistaan paasto".
PoistaHarvemmin syömisessä on ideaa silloin, jos on opeteltu syömään käytännöllisesti katsoen koko ajan. Hampaillekaan ei ole hyväksi jatkuva happohyökkäys, mutta toiset tarvitsevat ruokaa tiheämmin kuin toiset.
Aina kun kuulen jonkin väitteen "XX laihduttaa/lihottaa", katson ympärilleni ja mietin, miten väite pätee tuttaviini. Esimerkiksi harvoin tai usein syövissä on kokemukseni mukaan yhtä paljon laiheliineja kuin pullukoitakin. Jotkut jättävät lounaan väliin, etteivät lihoisi ja käyvät iltapäivällä vähän väliä pullakahvilla tai välipala-automaatilla karkkiostoksilla.
Minulla oli yhdessä vaiheessa tapana pitää sunnuntaisin hedelmäpäivä, jolloin söin vain hedelmiä ja jugurttia, tarkoituksena saada maanantaisen punnituksen painolukema vähän siedettävämmäksi. Yleensä siitä seurasi lievää törkeämpi mässäily maanantaina, joten lopetin oman "osittaispaastoni".