Miten intuitiivinen syöjä olet?

perjantai 2. joulukuuta 2016

Sokeririippuvuus

Viime aikoina sokeririippuvuudesta on ollut paljon uutisia. Tämä on lähellä sydäntä, kun aihe on iso osa asiakastyötä ja haluaisin ymmärryksen tässä lisääntyvän niin että mahdollisimman moni saisi apua.
Olen asiaa sivunnut aiemmin ruoka-addiktiokirjoituksessani ja sama pätee edelleenkin: sokeri ei yksinkertaisesti näytä aiheuttavan fysiologista riippuvuutta, mutta monenlaiseen syömiseen voi tietenkin tulla ongelmallinen riippuvuussuuhde. Tämän riippuvuussuhteen syntymiselle näyttää olevan monia taustatekijöitä, mutta eräs keskeinen ennustaja on se että kyseinen on ruoka on psykologisesti "kielletty" ja sen saatavuus on vain ajoittaista (karkkilakko) - nämä molemmat luovat ruualle huomattavasti normaalia korkeamman palkintoarvon, jonka vuoksi sitä halutaan normaalia enemmän. Asiaa ei tietysti helpota jos taustalla on laihduttajan energiavaje, joka entisestään lisää himoa. Eli laihduttaja+karkkilakko+"ei pitäisi syödä karkkia" -ajattelu on melko takuuvarma resepti ruokariippuvuuden kokemuksen syntymiseen. Ensimmäisillä laihdutuksilla ongelma ei vielä yleensä lähde käsistä mutta ajan kanssa kyllä.

Tietysti se mihin se suhde muodostuu on useimmiten makeaa ja makean ja rasvaisen kombinaatioita, mutta yhtälailla voin asiakastyöstä sanoa, että ongelmallinen ruokasuhde kiteytyy joillakin suolattuihin pähkinöihin, sipseihin, popcorneihin - jopa juustoasiakas on tullut vastaan. Se mitä "sokeririippuvuudeksi" koetaan voi olla syömisriippuvuus - ja se on kyllä melkein päällekkäinen tutumman ahmimishäiriö (BED) termin kanssa. Ja tästä pari huomiota:
1) Jotkut uskovat sokerin fysiologiseen addiktiivisuuteen, tuoreet tutkimuskatsaukset eivät usko. Tutkimuslinkkejä heitellään ja harva muuttaa mieltään. Mutta.. minä teen jatkuvasti työtä tämän asiakasryhmän kanssa ja ihan rutiinisti "sokeriaddiktit" muuttuvat sokerin kohtuukäyttäjiksi ja käytön hallitsijoiksi kun syömistä ja ajatusmaailmaa laitetaan kuntoon. Ja nämä ovat niitä, jotka uskovat lähtötilanteessa, että kohtuus "ei varmaan tule toimimaan mulle..". Nämä ovat ihan rutiinia monelle ravitsemusosaajalle ja syömisen psykologiaan perehtyneelle, ei mitään poikkeustapauksia.
Ei kai oikeasti addiktiota aiheuttavien aineiden kanssa näin käy. Miten sokerin fysiologiseen addiktiivisuuteen uskovat selittävät tämän?
2) Jotkut ihmettelevät onko sen nyt niin väliä onko kyse sokerin addiktiivisuudesta vai syömisriippuvuudesta. No sillähän on KAIKKI merkitys, kun miettii miten asia ratkaistaan. Jos kyseessä olisi sokerin addiktiivisuus niin sitten sitä varmaan kannattaisi vältellä ja ongelma häipyisi. Mutta kun kyseessä on syömisriippuvuus niin ongelma ratkeaa pysyvästi ihan muilla keinoin kuin sokeriin tuijottamalla - ruuan palkintojärjestelmien normalisoiminen paremmalla syömisellä, paremmilla syömisajatuksilla, stressinhallinnalla ja tunteiden säätelyn pohdinnoilla.
3) Kyllä, koettuun sokeriaddiktioon voi ottaa etäisyyttä kokeilemalla olla hetken ilman. Jotkut ovat lopettaneet makean käytön kokonaan pitemmiksi ajoiksi ja kokevat saaneet apua siitä, että ovat kokonaan ilman. Onnistuneessa tilanteessa tällaisen etäisyydenoton jälkeen hiljalleen livutaan joustavampaan ja levollisempaan ruokasuhteeseen - jolloin ennustan hyvää jatkoa. Mutta aika usein "lakon" jälkeen ihmiset jumittuvat liian tiukkaan "sokerikontrolliin" mikä on kyllä aikapommi, joka odottaa heikkoa hetkeä ja on iso riski, että vuosikausienkin sokerittomuus tai kielteinen makeasuhde pamahtaa silmille elämän vaikeammassa hetkessä. Kieltäymys kun kuitenkin kasvattaa himoa. En sano, ettei joillakin voi toimia pitkään mutta yhtälailla tiedän lukemattomia tarinoita, joissa usean vuoden sokerittomuus on pamahtanut silmille. Että ainakaan puolen vuoden sokerittomuuskokemuksella ei kannata julistaa ongelman olevan poissa. Toivon toki parasta.
4) Makeanhimon hoidon ydinasia on riittävä ja tasainen syöminen, laadukkaampi syöminen, stressinhallinta ja tunteiden säätely muilla kuin ruuan keinoin. Kohtuus onnistuu jos nämä toimivat paremmin, mutta yhtälailla totaalivälttäminenkin onnistuu jos ne toimivat. Tämä on ihan peruskauraa tarinoissa "muutin ruokavalioni, jätin sokerin kokonaan pois ja kaikki menee nyt hyvin". Kun muuttaa ruokavaliotaan paremmaksi niin sokerin välttäminen alkaakin toimia ja ymmärrän nämä kokemukset. Mutta silloin alkaa kohtuuskin toimia.
5) Jos joku ehdottaa ratkaisuksi vain sokerin välttämistä niin kehotan juoksemaan karkuun. Työkalupakissa pitäisi olla muutakin. Itse käytän yleensä alussa kontrolloitua otetta ja myöhemmin sallivuutta. Mutta joskus välivaiheena myös totaalikieltoa esimerkiksi kuukaudeksi ja sitten palataan joustavampaa. Voin kuvitella speksit, joissa suosittelisin totaalikieltoa hyvin pitkäksikin aikaa, mutta käytännössä tämä tilanne ei ole vielä realisoitunut sen yli 10 v aikana kun hommaa olen tehnyt. Mutta yleislähtökohta: miksi suositella sokerittomuutta kun kohtuus on mahdollista oppia?
6) Terveyden kannalta on parempi mitä vähemmän sokeria saa. Mutta elämä on muutakin kuin terveys. Hyvä syöminen on myös makua, stressittömyyttä, elämyksiä, kokemuksia ja joustavuutta. Totaalikiellot missään asiassa rimmaa niiden kanssa aika heikosti. Mutta jos vetää sokeritonta, homma menee hyvin eikä koe jäävänsä mistään paitsi niin tietysti ei väkisin tarvitse makeaa syödä.
Paljon olisi sanottavaa lisääkin, mutta ehkä muulloin. Mutta tiivistys loppuun: kohtuus sokerissa on opeteltavissa! Ja puhutaan mieluummin olennaisesta eli laadukkaasta yleissyömisestä, hyvästä ruokasuhteesta, stressinhallinnasta ja tunteiden säätelun taidoista. Siellä se hyvinvointi on muutenkin, ei siinä saako sokeria 0, 10 vai 30 g päivässä.