perjantai 18. joulukuuta 2015

Liikunta ja paino, osa 1 - asennemaailma ja pysyvän liikunnan löytäminen

Aloitan blogisarjan liikunnan painovaikutuksista. Liikunnan merkitys painoon on tietty tiedossa - joskus yli- ja joskus alikorostaen - mutta minusta iso ajatus on joillakin hukassa ja paljon pieniäkin juttuja ei ole nostettu esiin. Minkälainen liikunta? Millä otteella? Miten paljon? Millä teholla? Ja kun näissä on aukkoja niin päädymme valitettavan usein liikkumiseen, joka on turhan tylsää, yksipuolista, tehotonta, raskasta ja pysyvälle painonhallinnalle jopa ongelmallista. Monet eivät pidemmän päälle löydä liikkuvaa minäänsä kun pusertavat niin kalorit, rasvanpoltot ja tämän päivän painonlasku mielessä. Syömisessä eräs painonhallinnan ongelman tiivistys on, että ihmiset yrittävät syödä vähemmän kun pitäisi yrittää syödä paremmin - yhtälailla painonhallinnan liikunnassa eräs ongelman tiivistys on, että ihmiset yrittävät liikkua enemmän vaikka pitäisi liikkua paremmin. Todettakoon lisäksi, että juttusarjan fokus on liikunta pysyvässä laihtumisessa ja painonhallinnassa - ja ylipainoisilla. Ei se onko ensi kesänä timmissä kunnossa, ei hardcore treenaajat tai optimaalinen kehonmuokkaus. Nekin ovat omaa työkentää, mutta nämä liikuntatavoitteet ovat minusta varsin hyvin jo esillä ja tarkoitus on nyt hahmottaa vähän toisenlaista kuvaa. Ei silti, kyllä jotain ajatuksia voi tarttua näihinkin tavoitteisiin.

Aihepiirin tutkimuksen liepeillä olen vuosien aikaan toiminut paljonkin, mutta Suomi on pullollaan minua parempia liikunta-asiantuntijoita. Mutta haluan nostaa esiin joitakin pointteja kun tavoitteena on pysyvän liikkumisen löytäminen ja sitä kautta pysyvän painonhallinnan tukeminen. Jaan blogisarjan erilaisiin liikunnan painovaikutusmekanismeihin ja sitten lopussa vedetään kaikki yhteen grande finale -blogautukseen ja käytännön johtopäätöksiin. Lähdetään aluksi liikkeelle ihan yleisestä ajatusmaailmasta ja liikkumisen mindsetista, sillä jos ajatus siitä mitä ollaan tekemässä on pielessä niin sitten on varmaan tekeminenkin.

Suomalaisten asenteet liikkumisessa
Asia nro 1: olemme liikkujakansaa. Tutkimukset ja käytetyt menetelmät vaihtelevat, mutta katsotaan asiaa miten päin vain niin kuntoliikunnan harrastamisessa tai hieman korkeatehoisemmassa aktiviteetissa olemme Euroopan kärjessa tai sen tahdissa. Katsokaa vaikka Suomen lukuja verrattuna muihin maihin ihan hauskassa globalphysicalactivityobservatory.com -sivustossa. Eli tiedämme liikunnan tekevän hyvää ja yritämme liikkuakin - ei kaikkialla ole ihan näin. Tietty emme keskimäärin silti tarpeeksi liiku.

Asia nro 2: olemme vähän totista liikkujakansaa. En nyt tarkoita, etteikö moni liikkuja olisi löytänyt liikunnan ilon - painvastoin rutinoituneet liikkujat ovat yleensä sen löytäneet. Mutta asenneilmastossamme on silti paljon tuloshakuisuutta ja suorittamisen meininkiä - ja se on ongelma etenkin niille, jotka omaa liikkumistaan vielä hakevat. Miettikää stereotyyppistä laihtumista toivovaa suomalaista, joka on pohtimassa miten liikunnalla voisi tukea omaa painonhallintaansa - pohtiiko hän mikä olisi kiva tapa liikkua vai pohtiiko hän mikä olisi tehokas liikunta laihtumiseen? Niinpä.. Voidaan myös miettiä tutkimusta, jossa kysyttiin liikunnan pääasiallisia motivaattoreita Euroopan monessa maassa. Suomalaiset päämotivaattorit olivat terveys, stressinlievitys ja ulkonaolo - mainioita valintoja, mutta katsokaapa silti minkälaisten syiden valinnassa emme olleet kovin hyviä:

Piti valita liikunnan tärkeimpiä motivaattoreita - jumbosija liikunnan ilossa ja melkein jumbo sosiaalisuusapektissa. Zunft ym. 1999. Perveived benefits and barriers to physical activity in an nationally representative sample in the European Union.

Just. Ja nimenomaan laihdutuksen parissa toimiessa siltä se turhan usein näyttääkin - yksin ja ei se niin lystiä aina ole. Jumppaa-pumppaa-lenkkii on kombo johon tämä monella tiivistyy. Ja nehän ovat mainiota liikuntaa ja voivat olla monelle se ratkaisu, mutta miksi ne laihdutushakuisilla tuntuvat olevan niin usein juuri nuo kun miettii loputtomia liikkumisen mahdollisuuksia: tanssi, sulkapallo, kävely, jooga, ratsastus, iltarastien suunnistus, pingis, aikuisvoimistelu, golf... Koska TEHOKKUUS!!  Kun pitäisi olla mielekkyys ensin ja sitten voi miettiä tehokkuutta - mutta ei aina tarvitse.

Ja elämän small talkiakin siivittää tehokkuusjorina. Kun vähänkään heilutaan niin joku alkaa höpöttämään miten taas "rasva sai kyytiä", "kalorit palaa", "kävi jumpasta" tai "tulipa päivän liikuntakin tehtyä samalla". Lasten kanssa hippaaminen, polttopuiden pilkkominen, kesäinen matonpesu, soutureissu, rantapelit, kauppakassien kanto kotiin, mustikkametsällä olo - joku loihtii ilmoille ennemmin tai myöhemmin miten tehokasta ja hyödyllistä taas oli liikkua. Olin ammoin Salzburgissa liikunta-alan kokouksessa ja eräänä ohjelmana oli patikointi läheisen vuoren päälle. Kuljin ulkomaisessa porukassa ja 2-3 tuntia noustiin vuorelle maisemia ja kotkia ihastellen sekä niitänäitä rupatellen. Reisiä hapotti ja hikeä pukkasi - mutta en kuullut sanaakaan rasvanpoltosta, kuntovaikutuksista tai vastaavasta. Huipulla sitten törmäsin suomalaiseen, jonka ensisanat olivat "Siinä kärysi kyllä aika läjä kaloreita". Ollaan me jotenkin hassuja päivittelijöitä tässä aiheessa.

Emme varmaan ole radikaalisti muita totisempia, meillä on liikunnassa esillä monia hyviä teemoja, rutinoituneet liikkujat varmasti tykkäävät liikunnastaan - mutta samalla meillä on olemassa liikkumisessa pohjavire, jonka seurauksena me mietimme liikaa sitä mikä on tehokasta ja turhan vähän sitä mikä tuntuu hyvältä ja tekee hyvää. Meille on pesiytynyt liikunnassa tehokkuuden ja suorittamisen kulttuuri ja elämyksellisyys onkin vähän hakusessa. Ja se on ongelma niille, joilla on vielä hakusessa oman liikkuvan elämäntavan etsintä.

Miten liikkua enemmän ja miten löytää mielekkyys?
Koska liikkuminen tekee kaikenlaista hyvää ja oikein oivallettuna on muutenkin lystiä, niin tietysti runsas liikkeellä olo on hyvä asia. Miten se sitten onnistuu? Helppo vastaus on pohtimalla mistä puuhastelusta tai liikunnasta oikeasti pitää ja mikä tuo hyviä fiiliksiä - ja tehdä johtopäätökset sen mukaan. On kuitenkin sekä tutkittua että loogista, että vain liikunta mitä teet voi auttaa painonhallintaa ja vuosikausia et tee mitään missä ei ole jonkinasteista mielekkyyttä ja hyvää fiilistä. Se mistä kukin kiksejä ja mielekkyyttä saa tuntuu olevan hyvin monenlaista - mutta kyllä sen tunnistaa siitä, että ajatus liikkeelle lähdöstä jossain määrin houkuttaa eikä ole pakkopullaa.

Ihan heti ei kuitenkaan kannata tehdä johtopäätöksiä ettei tykkää jostakin liikuntamuodosta vaikka olisi aiemmin kokeillut. Otetaanpa juonnoksi hieman tutkimushavaintoja:
1) Kokeneiden liikkujien suusta saattaa joskus kuulua, että "purista vaan, voi tuntua vähän pahalta mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu". Ongelma vain on, että näin näyttää käyvän hyväkuntoisilla mutta ei huonokuntoisilla ylipainoisilla - jos heille liikunta tuntuu pahalta niin se pääosin pysyy sellaisena. Esim. alkuvaiheessa hapoille meneminen ei pääsääntöisesti ole heille mielekästä ja vähentää liikunnan toteutusta jatkossa. Eli liikunnan pitäisi tuntua hyvälle jo tehdessä. Kuten yo. linkin suosituksessa lihavuuden liikuntaan tiivistetään "Exercise mode, intensity and duration should be tailored with enhancing positive affective responses in mind – rather than simply physiological outcomes." Ei fysiologista optimia vaan fiilistä.
2)  ..ja sitä fiilistä tunnutaan saavan sitä enemmän mitä enemmän sitä voi tehdä itse valitulla mielekkäällä tasolla/teholla. Heti kun on joku ulkopuolinen henkilö tai joku henkilön oma ajatus säätämässä liikunnan tehoa pois omalta mielekkyysalueelta niin mielekkyys kärsii (1,2,3,4 ja paljon lisää).
3)  ..ja kun mietitään miten suomalaiset treenaavat niin varsinkin huonokuntoisemmat menevät melkein aina liian lujaa tai eivät ainakaan osaa pitää leppoisampia treenejä - seurauksena paikat jumiin ja nautinto pois. Hymähtelin nähdessäni esimerkiksi tämän hyvän ohjeen juoksuharrastukseen "Näistä palauttavan (lenkin) pitäisi olla niin kevyt, että sen jaksaa milloin tahansa, eikä se tunnu jälkeenpäin juuri miltään." Hehee.. siis näytä minulle aloitteleva kuntoilija, jolla jonkin juoksulenkin jälkeen ei tunnu juuri miltään. Kyllä sieltä yleensä tullaan melkein aina aivan hapoilla kotiovelle - ja kuten samassa jutussa todetaan: "Suurin osa juoksuharrastajista harjoittelee liian kovaa ja liian paljon" Törmään jatkuvasti siihen, että sama ilmiö toistuu muuallakin. Eihän se voi laihduttaa, ellei vedetä itseä ihan piippuun.

Eli jos haluat löytää mielekkään liikunnan niin älä pilaa liikuntaa etukäteen vetämällä liian kovaa. Etsi jollakin tasolla mielekäs liikkumisen tapa ja taso ja karista turhat puristusajattelut pois - se on ihan tarpeeksi tehokasta niinkin.  Ja käyttäkää liikunnan asiantuntijoita, jotka voivat arvioida sopivaa aloitusta liikunnalle ja karsia pahimmat ylilyönnit ja riskitekijät pois heti alkuunsasekä luoda teille motivoivaa edistystä tuovan suunnitelman perinteisen jumituksen tilalle. Jos taustalla on jo monta liikunnan aloitusta ja lopetusta, mitään kehitystä kunnossa ei tapahdu tai liikunta on aina tsempaamista niin ainakaan ei kannata ylläpitää illuusiota, että itse tietää miten kannattaa liikkumisen lisäämisessä edetä. Moni on löytänyt juoksemisenkin ja saliharjoittelun ilon kun on käyttänyt hyviä ohjaajia. Ja vaikka käytätte ohjaajaa niin muistakaa silti kuunnella omia tuntemuksia ja mieltymyksiä - ja kertoa niistä ohjaajalle.

Enkä nyt tarkoita, että pitää koko ajan vaan hissutella ja varoa ettei hengästytä. Ei tietenkään. Liikunnan mielekkyys on yksilöllinen asia ja omien rajojen hätyytteleminen on monesti hyödyllistä. Tarkoitan ettei koko ajan mennä täysiä, ei vedetä kalorikulutukset silmissä uupumukseen asti ja ei liikuta tavalla joka ei oikeastaan ole kivaa. Liikkumattomien ongelma on, ettei mitään näistä tapahdu - mutta monen laihdutusta hakevan liikkujan ongelma on että ne tapahtuvat aivan liian usein.

Liikuntaa ei kannata myöskään jumittaa yhdellä tavalla vaan kannattaa etsiä useita mielekkäitä tapoja liikkua. Tietysti jo ihan terveyskunnon kannalta mutta myös liikkumisen tulevaisuuden kannalta - suomalaisessakin tutkimuksessa kolmen tai useamman liikunnan harrastajat olivat huomattavasti todennäköisimpiä liikkumaan paljon seuraavien vuosikymmenien aikana. Yhteen lajiin voi hyytyä ja varsinkin jos se ei olekaan kivaa. Kolmen mukavan liikkumistavan löytämisessä voi mennä tovi, mutta kun sen löytää niin käsissä on vahva kombinaatio. On kombosi sitten lenkki+kuntosali+kotivenyt tai sguash+jooga+seinäkiipeily. Paremmuuden tärkein pitkäaikainen määrittäjä on se mistä saat fiiliksiä niin, että teet sitä vuosia.

Yhteenveto
Liikkuminen voi olla niin mukava juttu, ettei kannata pilata sitä tekemällä siitä ikävää. Kun se ei ole ikävää, niin on mahdollisuus että teet sitä pitkään. Ja kun teet sitä pitkään, teet sitä paljon.

Muita teemoja jatkossa taitavat olla:
Liikunta ja paino - energiankulutuksen merkitys
Liikunta ja paino - liikunnan vaikutus nälän säätelyyn
Liikunta ja paino - liikunnan vaikutus stressiin ja jaksamiseen
Liikunta ja paino - liikunnan vaikutus hormonaalisiin toimintoihin
Liikunta ja paino - liikuntalajien merkitys
Liikunta ja paino - yhteenveto, miten kannattaa liikkua?

PS. Tämän blogautuksen kirjoittaja kuntoliikkuu jalkapallon, squashin, lenkkeilyn, satunnaisen salijumppailun ja karaten keinoin. Tykkää kaikista, etenkin pallopeleistä. Lenkille lähtö ei aina maistu ja voi olla jumia, mutta sitten ottaa vaan iisimmin ja siltä tuntuessa käveleekin niin kotiin tullessa onkin toinen fiilis.

PPS. Tämä oli aika kuntoliikuntapainotteinen näkökanta. Myöhemmissä sitten muita liikkumisen näkökantoja.


13 kommenttia:

  1. Minä löysin liikunnan vasta nyt keski-ikäisenä, kun vaihdoin toimistosta ruumiilliseen työhön. Se on saannut paljon hyvää aikaiseksi myös ulkonäöllisesti :). Lisäksi käyn salilla huoltamassa työssäni jumittuneita lihaksia.

    VastaaPoista
  2. Taidan palata tähän tekstiin muutamankin kerran :) Minä kun liian usein (lue lähes aina) mietin liikkumisen osalta, miten kuuluisi, kannattaisi ja olisi tehokkainta. Siinä menee liikunnanilo helposti kaukaa ohi.

    Viime kesänä liikuin nelisen kertaa viikossa melkoisen vaihtelevasti. Kahta kertaa viikossa en tehnyt samaa juttua. Ja tykkäsin kovasti! Olenkin yrittänyt aivopestä itseäni siihen, että saan liikkua just niin kuin musta hyvältä tuntuu, eikä niin kuin lehdissä lukee tai vaikka somessa sanotaan.

    Kiitos tästä blogista. Hitaasti mutta toivon mukaan varmasti etsin tietäni ikuisesta jojoilusta kohti rentoa painonhallintaa.

    VastaaPoista
  3. Sellainen pieni kommentti, että kun on kiireinen ja hälyisä elämäntilanne ilman omaa aikaa ja yltiösosiaalinen työ, on puhdasta nautintoa päästä lenkille yksin luurit korvilla, hyvän musiikin tahdittamana. Saa keskittyä pelkkään fyysiseen olemiseen, käy ihan meditaatiosta! Eli osalle meistä se sosiaalisuus liikunnassa on lähinnä häiriötekijä. Mutta samaa mieltä tekstistä. Miksi väkisin harrastaa jotain omasta mielestä ankeaa, kun vain kokeilee tarpeeksi niin varmasti jotain mukavaakin löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu näin tietty on. En pidäkään tuota yksin tehtyä liikuntaa ongelmana, enemmän sitä jos ei ole kivaa. Vaikka ei se haittaa jos osaan liikuntaa saa sosiaalisuuttakin mukaan mutta ei se vaan aina ole helppoa.

      Poista
  4. Tämäpä oli mukava lukea. Harrastan itse liikuntaa lähinnä huvin vuoksi enkä niinkään terveyden takia. Osa tutuista naureskeleekin lajeilleni (akrobatia, kiipeily jne.) "aikuisten leikkeinä". Liikkumiseni ei ilmeisesti ole riittävän vakavasti otettavaa että sitä voitaisiin laskea liikunnaksi. Mutta olkoon, kunhan itse tykkään :)

    VastaaPoista
  5. Osuit asian ytimeen ja voin samaistua moneen asiaan. Personal Trainerina lähes kaikilla on jonkinlainen painotavoite yleensä laihdutus ja tehokkainta lajia ja tapaa karistaa ne kilot halutaan löytää. Vaikka kuinka pitäisi esim Joogasta sinne ei mennä koska se ei polta rasvaa vaan vedetään sitten jumppa- tai saliöverit vaikkei oikein huvittaisi. Ja minne on kadonnut hyötyliikunta? Enemmän saisi aikaiseksi puuhastelemalla koko päivän tai vaikka siivoamalla kun istua koko päivän ja tulla sitten salille tunniksi vetämään hikirääkit. Lapsilla on tämä ihana liikkumisen ilo vielä tallella mutta minne se aikuisena katoaa? Harrasta sitä mistä pidät niin siitä tulee säännöllistä. Ja nimenomaan aloittaa rauhassa, jos ei ole 10v liikkunut ei voi alkaa käydä 5x juoksulenkillä viikossa. Kiitos kun suosittelit liikunnan ammattilaisiin hakeutumista; sitä varten olemme jotta saamme ihmiset liikkumaan turvallisesti, tavoitteellisesti ja etenkin miellyttävästi ja ilon kautta.

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirjoitus ja itse toivoisin tällä hetkellä että olisin uskonut aiemmin kun useammaltakin taholta (PT, sairaanhoitaja, ravitsemusterapeutti, ystävät) päähäni yritettiin takoa juuri tuota samaa asiaa. Että pitäisi liikkua vähemmän, ei liian tehokkaasti, muistaa lepopäivät... eli muistaa kohtuus ja järki. Silloin en kuitenkaan uskonut koska oma pää sanoi että kyllä kaikki menee hyvin (laihdutus tavoitteen kannalta) kun vaan liikut tarpeeksi usein, täydellä teholla ja syöt vähemmän. Ja kuinka väärässä olinkaan. Lopulta seinä tuli vastaan enkä jaksanut liikkua enää ollenkaan kun voimat oli kaikinpuolin nollassa.

    Nyt siis pidän taukoa kuntosalitreenauksesta ja kaikesta muusta liian tavoitteellisesta ja tehokkaasta liikunnasta. Ja toivon että jossain vaiheessa pystyn taas nauttimaan niistä ihan sen niiden tuoman hyvän olon takia eikä mielessä ole vaan kalorit, painon pudotus ja muu vastaava. Yritän korjata pieleen menneen syömisen ja palauttaa kadotetut voimat. Eniten suututtaakin se että löysin liikunnan ilon vasta 27 vuotiaana ja pilasin sen liialla tehokkuusajattelulla ja pakkoliikunnalla. Olisi kiva saada se ilo siihen tekemiseen takaisin jollain konstilla.

    VastaaPoista
  7. Todella hyvä kirjoitus. Olenkin liikkunut aina huvin vuoksi lähes nelikymppiseksi ja pysynyt kohtuu timmissä kunnossa läpi vuoden/vuosien. Mielekkyys pysyy kun on monta eri lajia (vuodessa yli 10 eri lajia). Tosin minulle se on helppoa kun nautin liikunnasta eikä tekeminen ole koskaan ollut pakonomaista. Ymmärrän toki niitä ketkä ei tykkää liikkua eikä löydä sitä omaa lajia helposti.

    VastaaPoista
  8. Minäkin liikuin pitkään vain laihduttaessani, ja silloin veren maku suussa. Parikymmentä vuotta sitten tajusin, että liikunnasta pitää pystyä nauttimaan, että sitä jaksaa jatkaa aina, ei vain kuuriluontoisesti.

    Sen jälkeen olen vähintään kokeillut ainakin pariakymmentä eri lajia, joista tällä hetkellä valikoimassa ovat kotivoimistelu, kävely ja jooga. Kävely on jopa niin tärkeää, että nyt kun on ollut liian kylmä ulkoiluun (vaikka muut varusteet riittäisivätkin, naama jäätyy!), olen kärsinyt unettomuudesta ja päänsärystä. Sisäliikunta tuskin korvaisi ulkoilun puutetta, raittiiseen ilmaan pitäisi päästä vähintään tunniksi joka päivä.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kirjoituksestasi ja blogistasi, se on mukavaa luettavaa kaiken ruoka&reenihössötyksen seassa ;)

    Itse olen aina ollut jossain määrin liikunnallinen, mutta säännöllistä ja nautinnolöista liikunnasta tuli vasta, kun muutin ajatusmalliani. Sen sijaan, että liikuin koska halusin näyttää hyvältä/laihtua/olla sosiaalinen yms. aloin tietoisesti harjoittelemaan sporttisen identiteetin rakentamista. Tavoittelin mielikuvaa itsestäni, johon kuului liikunnallisuus, joka kuitenkin määritelmällisesti on paljon sallivampi ja rennompi kuin esim. treenattu/hoikka/timmi jne.Aloin myös viljellä sanaa "liikunnallinen" arjessani, CV:ssä, kavereiden kesken,somepäivityksissä, jolloin se muodostui arkiseksi ominaisuudekseni. Nyt huomaan sen olevan osa identiteettiäni ja itsestään selvä asia johon otan aikaa arjessani. Myös ystäväni tiedostavat sen eivätkä ihmettele esim Levin "biletysreissulla" tekemiäni hiihtolenkkejä, koska "sellanen se on".

    Ehkä tämä voi olla vinkkinä muillekin, joilla liikunnan säännöllisyys vielä ontuu ja motivointi vie energiaa. :)
    Energistä kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta tarinasta. Luopuminen pinnallisista motiiveista ainakin takeawayna muille ja miksei muukin :)

      Poista
  10. Odotan innolla osaa "Liikunnan vaikutus nälän säätelyyn". Tykkään liikkua paljon ja monipuolisesti, mutta kun liikun enemmän, pyrkii painokin nousemaan sinne normaalipainon ylärajoille. Viime kesänä aloitin työmatkapyöräilyn, 16 km / päivä eli 80 km viikossa. Paino nousi muutaman kilon ja nälkä oli ihan koko ajan. Nyt sisäliikuntakaudella (erilaista tanssia ja jumppaa 3- 4 tuntia viikossa ja kävelyä sauvojen kanssa tai ilman) ei nälkä vaivaa ja nousseet kilot ovat tippuneet pois. Lihasta nuo kilot siis eivät olleet. ;)

    Siitä huolimatta aion taas kelien parannuttua palata pyöräilyyn.

    VastaaPoista
  11. Muilta osin olen samaa mieltä kanssasi, mutta ylipainoisissakin on meitäkin, joille se liikunnan ilo löytyy vasta omien rajojen etsimisestä ja ylittämisestä. Jos ajatuksena on aina ollut "ettei kuitenkaan pysty...", niin se kun huomaa pystyvänsä antaa todella paljon lisämotivaatiota. Huonokuntoisille tuo ei ehkä tuota iloa, mutta liian vähän puhutaan siitä millainen liikunta toimii hyväkuntoiselle ylipainoiselle.

    Vasta se, että aloin keräämään kaiken vajeen liikunnalla (keskimäärin 300 kcal/päivä, viikkoon mahtuu myös lepopäiviä) ja syömään kaikki muut kulutetut kalorit kokonaan, sai painon putoamaan. Syön siis noin 2000 kcal päivässä. Naiselle ehkä monen mielestä suuri kalorimäärä laihdutukseen, mutta tuntuu toimivan.

    Samoin kuin edellinen kommentoija, minäkin odotan tuota "Liikunnan vaikutus nälän säätelyyn" -osiota. Omalla kohdallani olen huomannut, että runsas ja välillä raskaskin liikunta auttaa tunnistamaan todellisen näläntunteen ja erottamaan sen jostain muusta. Ja kun liikuntapäiviä on viikossa neljä tai viisi, tuo vaikutus pysyy myös lepopäivinä.

    VastaaPoista