keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Stressi voi laihduttaa ja lihottaa

Katselin hiljattaisen haastatteluni kommenttitulvaa, josta heräsi monia blogautusajatuksia jatkoon. Tässä yksi. Kommenteissa joitakin ärsytti se, että puhuttiin hankalien elämäntilanteiden lihottavasta vaikutuksesta vaikka he olivat laihtuneet. Tietenkään ei ole niin, että stressi aina lihottaa - juttu nyt sattui koskemaan ylipainon taustatekijöitä. Itse asiassa olennainen asia stressin ja painon suhteessa on se, että riittävän kova stressi voi sekä laihduttaa että lihottaa - erään tutkimuksen mukaan noin 40 %:lla paino nousee stressin seurauksena ja 40 %:lla paino laskee. Ja siis vain 20 %:lla paino ei muuttunut. Tiedossa on myös, että stressin myötä paino usein nousee sellaisilla joilla on valmiiksi jo ylipainoa, mutta hoikilla stressi useammin laskee painoa - ja vastaavasti hoikilla stressi vähentää syömistä, mutta ylipainoisilla lisää sitä. Kaikki nämä tietysti keskimäärin eikä aina yksilötasolla.

Puntit menevät väestössä suht' tasan minkä seurauksena on käynyt niin, että erilaisissa koostetutkimuksissa usein on päädytty toteamaan, ettei stressillä ole suurta vaikutusta painoon - vaikka keskiarvolukujen takana joidenkin ihmisten painoon se vaikuttaa suurestikin. Ja siten stressinhallinta ja mieliala-asiat osana painonhallintaa on jäänyt aiemmin aliarvostettuun rooliin, josta se onneksi on vakaasti nousemassa.

Stressi itsessäänhän voi tulla niin monesta asiasta, että en edes yritä tyhjentää teemaa - varsinkaan kun en alan asiantuntija ole. Mutta jos laittaa esimerkkejä asiakaskokemusten pohjalta niin tyypillisiä asioita ovat ihmissuhdeongelmat, kuormittava arki esimerkiksi suurperheessä tai työn ohessa omia vanhempia hoitaen, työstressi, työpaikkakiusaaminen, uniongelmat, sairaudet, rahahuolet, hyväksikäyttökokemukset, erilaiset traumat, akuutimmat elämänkriisit kuten läheisen kuolema/sairastuminen jne.. - kylkiäisinä sitten on tai ei ole diagnooseja mielialapuolelta. Listaa voi tietysti jatkaa paljon pitempäänkin, mutta kyllä te tiedätte mistä on kyse. Ei ole harvinaista, että noista on useampia samaan aikaan.

Kun nälkä katoaa
Tutkimusta stressistä ja nälän tuntemuksesta on vähän. Sanonpa kuitenkin, että stressi muuttaa nälän tuntemusta ja yleensä siten, että herkimmät nälän kokemukset vaimenevat - seurauksena aamiaisella ei ole nälkä tai muuten tyypillisiin ruoka-aikoihin ei yhtäkkiä tee enää mieli syödä. Joillakin syöminen kovassa stressissä voi olla etovaa tai tukalaa. Mekanismitasolla mahdollisia selityksiä näille kokemuksille on useampia - mm. stressin kohottama tai heiluttelema verensokerikortisolin lisääntynyt eritys jne.. - mutta nämä vain esimerkkeinä, sillä oikeasti on vaikea keksiä syömiseen keskeisesti liittyvää aineenvaihdunnallista tekijää johon stressi ei vaikuttaisi.

Eli stressin pääasiallinen vaikutus on, että herkkä ja "luonnollinen" nälkä vaimenee eikä tee mieli syödä normaalisti. Eikä varsinkaan terveellistä ruokaa. Stressin seurauksena melkein kaikilla ruokavalion laatu heikkenee ja sokeria, rasvaa, mehuja ja erilaisia naposteltavia tekee mieli ja syödään enemmän. Tämä voi johtua siitä, että stressi kohottaa tämänkaltaisten ruokien palkintoarvoa ja niiden syöminen voi toimia myös fysiologisesti stressiä vastaan.

Lopputulos tästä kaikesta on, että stressi tuntuu vähentävän normaalia nälkää - ajoittaiset kovat näläntunteet voivat kyllä seurauksena kasvaa joillakin. Ja stressi heikentää syömisen laatua. Ja mekanismit näiden ilmiöiden takana ovat moninaiset. Mutta miten osalla paino laskee ja osalla nousee?

Ulkoinen ohjautuvuus ongelmana
Ihmiset, joilla on joustavajännitteetön ja positiivinen ruokasuhde ovat todennäköisemmin niitä, jotka ovat hoikkia. Nämä ihmiset ovat samalla syömisessä enemmän "sisäisesti ohjautuneita" eli hyviä toteuttamaan elimistön tarpeita ja vähemmän alttiita ulkoisille ärsykkeille, joita nykymaailma on pullollaan. Näitä ihmisiä stressi näyttää useammin laihduttavan koska heidän ei vain tee mieli syödä - ja pitäisinkin tätä luonnollisena reaktiona stressiin. Tätä tukevat eläinkokeet, joissa stressin tyypillinen seuraus on laihtuminen. Eläimet kun harvemmin stressaavat syömisestään tai pohtivat siitä kovin monimutkaisia asioita ja eivät opi myöskään ongelmallisia syömisjännitteitä. Näin voimme selittää miksi hoikilla stressi laskee painoa.

Mutta miksi monien paino ja etenkin ylipainoisten paino nousee stressissä? Aivan ilmeistä on, että stressin painonnousuvaikutuksen takana on jonkinlainen stressin kanavoituminen syömiseen ja tämän ilmiön takana on usein enemmän tai vähemmän ongelmallinen ruokasuhde mikä nähdään tutkimuksissa tunnesyömisen, ulkoisen ohjautuvuuden tai tiukan syömiskontrollin tapaisten käsitteiden avulla. Näilläkään ihmisillä ei stressaantuneena nälkä toimi herkästi, mutta erilaisia "herkkuja" kyllä tekee mieli - milloin väsymykseen, milloin mielitekoon, milloin ketutukseen jne..  Tällaisella ajatusmalleilla varustetuilla ihmisillä on lähtökohtaisesti enemmän vaikeuksia syömisen ja painonsa kanssa. Ja juuri näillä ihmisillä stressi myös lihottaa eli näin selitämme ainakin osin tutkimushavainnon miksi stressi lihottaa jo valmiiksi ylipainoisia.

Tutkimusnäyttö aiheessa on moninaista, mutta itse summaisin tutkimushavainnot näin:
Jos arjessa syömistä pidetään tahdonvoimalla kasassa tai "lihottavia" ja "ihania" ruokia loitolla niin stressi on se voima, joka hajoittaa syömisen ulkoisen hallinnan voimavarat - ja sitten se ruoka ei enää pysykään loitolla vaan sitä todella tekee mieli, siitä haetaan lohtua ja sitä voidaan syödä paljon. 

Aika raaka yksinkertaistus mutta olkoon noin.

Fysiologiaa
Mutta ei kaikki tietysti vain syömisen psykologiaa ole. Kyllä fysiologiallakin on vankka sijansa painon ja stressin kytköksessä, mutta en näe sitä pääroolissa selittämässä blogautuksen pääpointtia - miksi stressi laihduttaa toista ja toista ei. Voisin nähdä monenlaisiakin mahdollisuuksia siellä, mutta nykytiedolla en pidä fysiologiaa pääselittäjänä. Otan kyllä vastaan ehdotuksia, jos jollakin hypoteesia tähän on!

Stressi ja painonhallinta käytännössä
On tullut useasti laihdutusasiakkaille todettua, että kun ihminen on tarpeeksi kierroksilla tai piipussa niin painonhallinnasta ja laihduttamisesta ei meinaa tulla oikein yhtään mitään. Periaatteessa monet uskovat tämän asian, mutta käytännössä asia kuitenkin joskus sivuutetaan. Toimii aika huonosti.
Jos tietää olevansa todella stressaantunut, väsynyt, piipussa, ahdistunut tai vastaavaa ja haluaa laihtua niin pitää tiedostaa stressinhallinnan merkitys - ja etsiä keinoja lievittää omaa stressiä. Joko itse tai hakemalla apua siltä alueelta, mistä stressi kumpuaa.

Mutta samalla pitää havaita, että stressi vaikeuttaa painonhallintaa etenkin niillä, joilla on vielä opettelemista syömisen joustavuudessa ja syömisen irrottamisessa asiayhteyksistä joihin se ei kuulu (esim. tunteiden hallinta). Eli pitää opetella syömisajatusta uusiksi.

Stressi + ongelmallinen ruokasuhde = paino-ongelmat 

Tuota yhtälöä kannattaa tuunata molemmista paloista.

PS. En ole mikään stressiasiantuntija, mutta on silti helppo sanoa että on stressiä ja stressiä. Jokaista joskus stressaa ja se on elämää.  Mutta sitten on myös paljon tarinoita, joita ulkopuolelta katsottuna ihmettelee miten ihminen on vielä toimintakykyinen. Ja me reagoimme stressiin eri tavoin. Eli ei olla liian hätäisiä toteamaan omien stressikokemusten pohjalta paljoakaan muiden stressistä.

Gallupin tulos:













7 kommenttia:

  1. Kiitos taas mahtavasta tekstistä. Osaat kirjoittaa ihailtavan maallikkotajuisesti sanomaa silti liikaa yksinkertaistamatta.

    VastaaPoista
  2. Yksi fysiologinen "laihduttava" tekijä on varmasti sympaattinen hyperaktivaatio. Kun elimistö on jatkuvassa taistele tai pakene -moodissa, ruoan näkeminenkin voi tehdä pahaa. Pätee siis erityisesti trauma- ja ahdistuneisuustyyppiseen stressitilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hyvä tietää. Kuvailinkin että törmää kyllä tähän ruuan etovaan kokemukseen ja juurikin tuollaisissa ahdistushenkisissä tilanteissa.

      Poista
  3. Tarpeeksi kovassa stressissä huomio kääntyy stressaavan tilanteen hoitoon eikä omiin syömisiin? Laihtuu kuin huomaamatta kun ei ole aikaa pohtia jääkaapin sisältöä ja herkuttelua. Eikä ehdi tai ei edes halua asioida kaupassa: etsii ruokakomerosta jotain syötäväksi kelpaavaa, että saa voimavaransa keskitettyä tärkeämpään.

    VastaaPoista
  4. Omalla kohdallani olen aika varma siitä, että voimakkaampi lihominen, ja varsinkin keskivartalon paisuminen (olen nainen), alkoi silloin, kun tein töitä aivan hullun lailla vuorotta, myös yöpäivystyksiä, eli pahimmillaan 24 tunnin vuoroja koko ajan joko kiireisenä tai jännittyneenä 'kaikkeen varautuneena'. En edes muista, miten söin silloin, mutta se tiedän, että saatoin noina vuosina luulla väsymyksen tunnetta näläksi...

    VastaaPoista
  5. Tämä olikin minulle tosi ajankohtainen kirjoitus! Olen kärsinyt jo jonkin aikaa kovasta stressistä ja ahdistusoireista, joista yksi on ollut etova olo ja siitä johtuva vaikeus syödä. Annoskokoni on pienentynyt huomattavasti, minkä seurauksena painokin on luonnollisesti laskenut joitakin kiloja (olen ollut tyytyväinen painooni eikä painon putoaminen ole tuntunut hyvältä vaan osittain jopa lisännyt stressiä). Olen kuitenkin onneksi pakottanut itseni syömään edes jotain, vaikka onkin ollut todella pahoinvoiva olo.

    VastaaPoista
  6. Olen laihtunut stressaantuneena, olen lihonut stressaantuneena. Mikä ero? Silloin, kun laihduin, olin niin kiireinen ja suuttunutkin itselleni, että ruokaa ei tehnyt mieli. Olin vihainen. Kun kilot sitten toisessa tilanteessa stressaantuneena karttuiva, laihdutusyrityksestä huolimatta, oli elimistöni niin jännittynyt, lihakseni niin tiukassa lukossa, etttei tällainen ruumis voi mitenkään toimi järkevästi. Kaikki, mikä sisään saapuu, jää jäykkiin lihaksiin varmistamaan elämän jatkumista. Solut kun ovat jo aikaa sitten pökertyneet tiedottomiksi! Kun mikään ei liiku, niin kaikki jää niille sijoilleen. Tätä teoriaa saa vapaasti arvioida. Kokenut kaiken kestää.

    VastaaPoista