Miten intuitiivinen syöjä olet?

torstai 23. tammikuuta 2014

Kevyttuotteet

Taas ovat kevyttuotteet olleet otsikoissa ja lööpeissä näkynyt, että olisi löydetty jotakin uutta tietoa ja kevyttuotteista  ei olisikaan iloa laihduttajille. Osa minusta olisi ihan tyytyväinen tähän, sillä kevyttuotteet ovat sen verran pikkujuttu hyvässä syömisessä, ettei haittaa vaikka niiden painoarvo ihmisten mielikuvissa pienenisi. Mutta blogautus kuitenkin tuli, sillä vielä enemmän minua harmittaa virheellinen tieto. Jos aihepiiri on yhtään tutumpi, niin tylsempi tosiseikka kuitenkin on, ettei mitään uutta tietoa kevyttuotteista ole löytynyt ja kevyttuotteista edelleenkin voi olla iloa - mutta ne voivat myös auttaa lihomaan.


Tällä kertaa lööpit tulivat väestötutkimuksesta, jossa havaittiin että ylipainoiset ihmiset joivat enemmän light-limuja kuin hoikemmat ja ylipainoiset light-limujen juojat saivat ruuastaan enemmän kaloreita kuin tavallisten sokerilimujen käyttäjät. Väestötutkimuksista voi vetää syy-seuraus suhteita molemminpäin ja tästä tutkimuksesta voi olla sitä mieltä, että kyseessä olisi ilmiö jossa light-limut saavat ihmiset syömään enemmän ja lihottavat ihmisiä. Ja liikkeellä on paljon teorioita miksi näin olisi: aspartaami lisää nälkää (ei totta, oikeastaan hitusen päinvastoin), makeaan tottuminen (voi olla, mutta pitkälti mutua). Kevyttuotteista laajemminkin katsottuna on monia teorioita lihottavuudesta - esimerkiksi tuttu "kevyttuotteita käytetään kahta kauheammin" joillakin yksilöillä toimii näin, mutta keskimäärin tutkimukset eivät tue tätä ilmiötä.

Mutta enpä usko kevyttuotteiden olevan lihottavia. Uusi tutkimushavaintokin taitaa selittyä sillä, että ylipainoiset käyttävät enemmän kevyttuotteita laihtuakseen, mutta he käyttävät niitä tavalla joka vaikeuttaa syömistä. Kevyttuotteet eivät ole lihottavia sinällään, mutta jos niitä käyttää ongelmallisesti niin ne voivat olla.

Tutkimustaustaa
Väestötutkimuksissa nähdään melko systemaattisesti, että ylipainoiset käyttävät enemmän kevyttuotteita. Tämä pätee mainitusti kevytlimsojen käyttöön, mutta monenlaisten kevyttuotteiden käyttöön.
Jos haluaisi väkisin nähdä kevyttuotteet lihottavina niin voisi kaivaa esiin väestötason tutkimusnäyttöä, jossa esimerkiksi light-juomien käyttö ei yhdisty pelkästään ylipainoon vaan myös tulevaan lihomiseen. Mutta nämä ovat väestötutkimuksia, joissa siis syy-seuraus suhteista ei voi sanoa mitään ja näillä tutkimusnäytöillä ei kannata johtopäätöksiä rakentaa. Totesin jo, että loogisempaa on ylipainoisten runsaampi kevyttuotteiden käyttö ja käyttö ongelmallisesti kuin että selitys löytyisi "kevyttuotteet ovat lihottavia" selityksestä. Miksi näin?

Siksi, että silloin kun tullaan väestötutkimusten syy-seuraus spekulaation maailmasta kontrolloidumpiin tutkimuksiin, joissa syy-seuraus suhteet ovat selvempiä niin varsin säännönmukaisesti emme näe kevyttuotteiden lihottavan vaan hieman laihduttavan. Tämä on nähty sokeria vähennetteässä keinomakeutetuilla limuilla ja ruuilla ja vähärasvaisissa tuotteissakin näin lienee ottaen huomioon miten systemaattisesti ruokavalion rasvan vähentäminen on vähentänyt painoa kontrolloiduissa asetelmissa. Ja tämä on loogista kun mietitään niiden energiatiheysvaikutuksia.

Eli tutkimussynteesi on: kontrolloidut tutkimukset kertovat, että kevyttuotteet itsessään ovat kyllä "laihduttavia" verrattuna energiapitoisempiin vaihtoehtoihinsa mutta väestötutkimukset kertovat että ne eivät juurikaan auta ylipainoisia laihtumaan ja ehkä jopa päinvastoin. Voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta aika moni - ja laihdutustyötä tekevä varsinkin - voi havaita miksi näin on kun miettii kokemuksiaan.

Käytäntö selittää "ristiriitaa" - miksi jotkut hyötyvät, toiset eivät
Kontrolloiduissa tutkimuksissa kevyttuotteet tulevat yleensä osaksi muuta ruokavalio-ohjausta, jolloin ihmisiä kehotetaan syömään tasaisemmin ja laadukkaammin muutenkin. Ja tämänkaltaisessa asetelmassa, jossa syöminen on suht hyvässä tasapainossa nousee kevyttuotteiden pieni laihduttavuus suhteessa "tavallisiin" tuotteisiin esiin.

Miksi kevyttuotteet eivät sitten laihdutakaan ylipainoisia käytännön elämässä? No ensinnäkin, kevyttuotteiden laihdutusvaikutukset ovat kovin vähäisiä - muutaman kilon luokkaa keskimäärin ja valituilla kevyttuotteilla on eroa keskenään. Sokerilimujen suurkuluttajan siirtyessä light-limuihin voi odottaa useammankin kilon painovaikutusta, mutta kevytsipsien tai -popcornin valitseminen tavallisten sijaan ei heiluttane painoa lainkaan - energiavähennys on niin olematon. Koska kevyttuotteiden painovaikutus on parhaimmillaankin pieni, niin painonhallinnan ongelmat muualla syövät helposti tämän vaikutuksen. Ja näin siinä usein käy, sillä kevyttuotteiden suurkulutus on usein merkki siitä ettei käyttäjä ole oivaltanut jotain keskeistä painonhallinnasta vaan keskittää voimiaan kevyttuotteiden kaltaiseen pikkuseikkaan. Kevyttuotteiden suurkuluttajan painonhallintastrategia on usein vuosikymmenten takaa: vähemmän vain kaloreita tavalla tai toisella ja sitten sinnitellään. Ei huomiota jaksamiseen, ei korjata ateriarytmiä, ei etsitä joustavaa syömisajatusta, ei keskitytä ylipäätään olennaisiin asioihin vaan yritetään vain saada vähemmän kaloreita. Ja niin kauan kun nämä keskeiset asiat ovat pielessä niin paino ei laske ja todennäköisesti nousee - ei siinä kevyttuotteiden pieni painovaikutus asiaa muuksi muuta.

Kaiken lisäksi juuri äsken kuvatussa kokonaisuudessa kevyttuotteet voivat jopa auttaa lihomaan. Tyypillinen painonhallinnan asiakas tänäkin päivänä on henkilö, joka syö päivän aikana liian vähän - ja lopputuloksena löytää itsensä makeanhimon, iltasyömisen ja hallitsemattomuuden maailmassa. Jos tällaisella henkilöllä aamiainen on vaikkapa leipä keinomakeutetulla mehukeitolla, niin on aika helppoa sanoa että aamiainen on aivan liian kevyt ja mehukeiton olisi parempi olla sokerinen. Leipä sokeroidulla mehukeitolla on vielä kaukana laadukkaasta aamiaisesta mutta on se parempi kuin leipä kevytmehukeitolla, jossa olisi vielä vähemmän energiaa. Sama lounaalla - jos aikoo syödä lounassalaatin niin sen sitten parempi olla varsin ruokaisa eikä mikään kevyt kanasalaatti ultralight-majoneesikastikkeella. Surkea mutta yleinen strategia on nälän tai mieliteon yllättäessä sammuttaa sitä light-limulla - se sammuttaa tuntemuksia hetkeksi mutta kasvattaa nälkää vain myöhemmin. Esimerkkejä kevyttuotteiden ongelmakäytöstä ja lihottavasta käytöstä olisi muitakin, mutta eiköhän nämä hahmota ajatusta.

Ruuan energiamäärä on yksi keskeinen kylläisyystekijä ja kevyttuotteiden liika käyttö voi viedä kylläisyyden ulottumattomiin. On arkea havaita kuinka laihduttajat käyttävät kevyttuotteita liikaakin ja tavalla jossa ne eivät toimi. Kevyttuotteet "toimivat" kun tasapainoisessa kokonaisuudessa niillä saadaan aikaan maltillisia energiavähennyksiä. Mutta ne eivät toimi jos kevyttuotteet ovat liian kevyttä syömistä ylläpitävä tekijä.

Miten suhtautua kevyttuotteisiin?
Tästä sopasta pitäisi päästä johonkin helppoon käytännön sovellukseen. Minun sovellukseni on

"Valitse kevyttuotteita jos ne sopivat ajatusmaailmaan ja maku ei kärsi"

Aika simppeliä. Aina välillä törmää siihen, että kevyttuotteet eivät jotenkin istu asiakkaan arvoihin, "periaatteisiin" tai sitten niissä pelätään olevan jotakin huonoa - iänikuisena ja turhan yksioikoisena esimerkkinä "kun rasvaa on poistettu niin sokeria ja e-koodeja tullut tilalle". Nämä ovat yleensä aika tunnepohjaisia reaktioita, mutta koska kevyttuotteet eivät kuitenkaan mikään ruokavalion kulmakivi ole niin käytännön työssä yleensä tyydyn siihen että jos asiakas ei halua kevyttuotteita käyttää niin asia on sillä selvä. Sen verta yksinkertaista on koota järkevä ruokavalio ilman kevyttuotteitakin.

Makukriteerin perusteeksi riittäisi ihan itse maku - ruuan maukkaudessa ei kannata tehdä kompromisseja. Mutta on siinä toinenkin pointti eli maun mukaan valittuna kevyttuotteita ei näytä tulevan sinne liikaa (mikä joillakin vaarantaa kylläisyyden) vaan aika passelisti - useimmille löytyy joku 17% juusto, rasvaton maito, vähäsokerinen jogurtti tai mistä kukakin nyt pitää. Ja sitten kuitenkin pidetään kiinni siitä, että jos maku kärsii niin sitten ei valita kevyttuotteita. Jos ihan avarakatseisesti asiaa katsotaan (mikä ei aina toteudu) niin lähes järjestään asiakkaat päätyvät siihen, että jonkin verran kevyttuotteita saattaa olla mukana mutta ei liikaa.

Lauseesta kuitenkin ilmenee, että toivoisin joitakin kevyttuotteita valittavan. Yleisesti ottaen kyllä, vaikka joillakin on myös niin hyvä perusruokavalio ettei kevyttuotteille ole mitään tarvetta. Mutta usein ruokavaliossa kaikki ei ole näin mallillaan ja matka aika pelkistettyyn perusraaka-aineiden käyttöön voi olla aika pitkä. Jos niitä maustettuja jogurtteja, meetvursteja, juustoja ja sen sellaisia käytetään runsaasti niin ei haittaa hiukka vähentää runsaan sokerin ja tyydyttyneen rasvan kuormaa. Ei niistä mitään hyötyä ole.

Sovelluslausettani toteutettaessa tapahtuu käytännön työssä monenlaisia asioita. Tyypillinen laihduttaja vähentää runsasta kevyttuotteiden käyttöään ja löytää maukkaamman ja kylläisemmän tavan syödä. Syömishäiriöillä oireilevilla yleensä sama asia. Aiemmin syömisestä mitään välittämätön saattaa alkaa käyttämään joitain kevyttuotteita. Ja tämä oli blogautukseni pointtikin - sen sijaan että kevyttuotteet nähtäisiin vain hyvinä tai pahoina nähtäisiin, että tilanteesta riippuen ne voivat olla molempia. Mutta eivät koskaan ratkaisevan tärkeitä.


torstai 9. tammikuuta 2014

Lasten lihavuuteen puuttumisesta

PS. Ao. tarinan lähettänyt äiti oli viemässä tarinaansa myös mediaan esimerkkinä huonosta hoidosta ja ajattelin kantaa korteni kekoon jutun ulostullessa, että pahimmat ylilyönnit saataisiin kitkettyä lasten lihavuuteen puuttumisesta. En kuitenkaan koskaan nähnyt tarinaa ulkona ja blogautus unohtui. Tässä se nyt on jälkijättöisesti jos ei se tarina koskaan päivänvaloa nähnyt.

*********************************************************************************

Vaikka toisinkin voisi luulla niin aika huumorilla tulee otettua kaikenlaiset hölmöilyt mitä syömisessä ja painonhallinnassa tulevat vastaan - me ihmiset vaan emme ole aina kovin järkeviä. Mutta kierroksille minut saa kun aletaan puhumaan lapsien kohdalla tapahtuvista vääryyksistä. Ajoittain meiliin kolahtaa tämänkaltaisia tarinoita, joita ei vain pysty ottamaan huumorilla tai ymmärryksellä:

"Sain liitteenä olevan puuttumiskaavion tyttäreni terveydenhoitajalta (tyttöni ei ole lihava, mutta hänen pyöristyneeseen vatsaansa kiinnitettiin huomiota) ja kehotuksen tytölle itselleen pienentää annoskokoja. Tyttöni on oikein liikunnallinen ja harrastaa paljon liikuntaa, joten tästä ei tarvinnut huomauttaa. Kun ilmaisin toiveeni, että 7v tytön terveystarkastusvihkoon ei kirjoiteta tällaisia kommentteja vaan toivon ohjeiden tulevan suoraan vanhemmille eikä lapselle. Sillä seuraukselle, että sain kuulla olevani yhteistyökyvytön vanhempi. Vaikka ilmaisin huoleni, että jo jopa 10% tytöistä sairastuu syömishäiriöön ja jopa 5. oireilee, niin kuulin lihavuuden olevan paljon pahempi vitsaus, kun siihen kuitenkin sairastuu jo 20% lapsista. Eli aika nurinkurisessa maailmassa elämme, lihavuus on pahinta mitä elämässä voi tapahtua. 3. luokkalaiselle pojalleni annettiin taulukko, johon oli lueteltu kuinka monta kaloria missäkin tuotteessa on ja kuinka kauan täytyy liikkua, jotta kuluttaa ne. Taulukko oli tarkoitettu aikuisille."

Tässä on mennyt niin moni asia pieleen:
- ei 7-vuotiasta yksinkertaisesti voi kehottaa syömään pienempiä annoksia. Syömismäärän vähentäminen ei ole mukana keinona Lasten lihavuuden hoidon virallisissakaan suosituksissa ja erittäin hyvästä syystä - nimenomaan ruokamäärien vähentäminen johtaa kikkailuun josta syömishäiriöriskit kumpuavat.
- kaloripelin opettaminen 3-luokkalaiselle menee mielestäni suoraan rosvosektorille mutta jonkun mielestä se on ehkä harmaata aluetta - jonkun mielestä se ehkä on fiksujen valintojen opettelua, mutta minusta se on todennäköisesti opettamista siihen samaan kalorikikkailuun jonka kanssa vanhemmatkin joutuvat ongelmiin: en syö kunnon ruokaa niin säästyy kaloreita herkkuihin, kun syön tän on pakko liikkua tuon verran, tänään en liiku niin en saa syödäkään jne..
- tietysti asian pitää mennä aikuisten kautta ensin eteenpäin, tästä ajattelusta on suositusten perhekeskeisyys kaukana. Oli vain hyvä ajatus, ettei asiaa kirjoitettaisi terveystarkastusvihkoon (turha leimautuminen) vaan juteltaisiin asiasta vanhemman kanssa.
- ja muutakin..

Lihavuuden hyvä ehkäisy on samalla syömishäiriön ehkäisyä
Äskeinen tarina oli vain yhden ihmisen kokemus ja näkemys - vastapuolella voisi tietysti olla oma versio tarinasta. Eikä todellakaan ole tarkoitus väittää että tämä olisi yleistä - kyllähän ylivoimainen valtaosa kouluterveydenhoitajista on fiksua väkeä. Mutta kyllä näihin tarinoihin törmää sen verran, että on helppo sanoa lasten lihavuuden hoidon nimissä tapahtuvan välillä karmean kuuloisia asioita. Eikä se ole ihme kun tiedossa on, että aikuisten lihavuuden hoitokin on retuperällä niin eipä kummempaa voi odottaa lasten kohdalla. Ylikuormittuneessa terveydenhuollossa lihavuuden "hoito" kaikissa ikäryhmissä jää helposti tokaisujen ja prujujen jaon tasolle kunnon hoitoprosessien sijaan ja voi hyvällä syyllä pohtia onko niistä enemmän hyötyä vai haittaa. Ja tietysti päähaittana on syömisen häiriintyminen, josta välillä kuulee hieman ivallisiakin kommentteja "ettei nykynuorille saa sanoa mitään painosta kun heti muka pamahtaa syömishäiriö" (suora lainaus). Öö.. no ei tietenkään saa sanoa mitään typerää. Do no harm ja niinpoispäin. Entä perustelu siitä, että lihavuus on niin paha asia ettei syömishäiriötä voi liikaa varoa? Ei ylipainon ja syömishäiriön riskiä voi vertailla pahemmuudessa, mutta jos kuitenkin pitäisi niin kyllä syömishäiriö on paljon pahempi asia ja heikosti hoidettuna usein johtaa myös ennemmin tai myöhemmin ylipainoon. Onneksi tämä on turha vastakkainasettelu koska molempien ehkäisy voidaan yhdistää mutta kyllä se vähän ymmärrystä vaatii.

Mutta jos lähtisi tästä karusta arkitarinasta katsomaan eteenpäin kohti parempaa maailmaa. Suomessa on jo hyviä toimintamalleja lasten lihavuuden hoitoon: Mahtavilla muksuilla on pitkä toimintahistoria, Easy Sportilla on pääkaupunkiseudulla ilmeisen hyvä ote ja olen varma että Suomessa on muuallakin hyvää toimintaa ihan julkisen sektorin toimesta. Perhe edellä, vanhemmat edellä, iloa ja hyvää lisäten eikä syömisen kontrolloinnin kautta. Sitä hyvää toimintaa ja tukea vanhemmille vain kaivataan lisää ja nämä pienten lasten vastuuttamiset pois - ei vähemmälle vaan kokonaan pois. Eihän lasten lihavuudessa ole juuri koskaan kyse lapsen ratkaisuista eikä se niihin panostamalla ratkea. Kyllä siinä on kysymys vanhempien jaksamistilanteesta, kyvystä luoda rajoja ja käytänteitä, heidän esimerkistään ja kannustuksesta hyvinvoiviin elintapoihin - ja kaikenlaisesta muusta kodeissa tapahtuvasta. Esimerkiksi palkitessamme Easy Sportin vuoden painonhallintapalkinnolla Suomen lihavuustutkijoiden puolesta he (muistaakseni) totesivat esityksessään suurimman ongelman olevan ehkä vanhempien vanhemmuuden vähäisyydessä: rajojen vetämisessä ja käytänteiden luomisessa jne... En halua tällä ainuttakaan vanhempaa syyllistää vaikka todennäköisesti jonkun ruudun äärellä näin koetaankin - realistinen tilannekatsaus perheen dynamiikkaan on kuitenkin paikallaan jos oman lapsen ylipaino mietityttää. Täydellisiä vanhempia ei olekaan mutta jos jossain voisi olla parannettavaa niin sitä varmaan kannattaa koettaa parantaa itse tai muiden avulla.

Mutta siihen lihavuuden hoitoon ja puuttumiseen pienillä lapsilla. Siihen voi ja kannattaa puuttua - mutta ei puhumalla siitä ensin lapselle vaan vanhemmille ja katsotaan heidän kanssaan mitä asiassa voisi tehdä. Lasten lihavuuden hoidon suositustaulukossakaan kun ei ole ainoatakaan asiaa, mitä se 7-9 vuotias voisi yksin tehdä. Itse sanoisin, että aina kannattaa ensin katsoa mitä perheessä voitaisiin tehdä lasten terveellisempien elintapojen eteen ilman, että lapsi edes tietää että kyse on painonhallintatarkoituksesta. Joskus se on mahdollista - ja joskus lapsi tarvitaan mukaan tietoisellakin toiminnan tasolla. Mutta vanhemmat edellä.

Entäs jos se onkin oma vanhempi joka on itsekseen puuttumassa oman lapsen lihavuuteen? Kyllä siinä pitäisi olla vanhemmilla aika moni asia itse mietittynä ja muutettuna ennenkuin siitä lapselle tarvitsee puhua. Ja ihannetilanteessa ei puhutakaan - etsitään ja toteutetaan vain uusia perheen toimintatapoja jotka tukevat koko perheen parempaa jaksamista, yhdessäoloa, aktiivisuutta ja hyvää syömistä.