torstai 22. elokuuta 2013

Health at every size +, laihtumisen vastustaminen -

Helsingin Sanomissa oli hiljattain artikkeli, jossa eräs keskeinen teema oli maailmalla Health At Every Size (HAES) konseptillakin tunnettu ajatusmalli ja oikeastaan jopa (poliittinen) liike. Ja HAES on mainio asia, joka haluaa vähentää painofokusta ja -diskriminointia yhteiskunnassa ja siirtää huomiota pois painosta kohti elintapoja. Eli jos olet ylipainoinen niin ei auta miettiä painoa ja LAIHDUTTAA vaan oli painosi mikä vaan niin keskitytään terveellisiin ja nautittaviin elintapoihin. Minähän olen tietysti tismalleen samaa mieltä ja voikin sanoa, että HAES on elintaparintamalla yhtälailla puhumaani "rentoa painonhallintaa" tai intuitiivista syömistä. Tervettä ja hyvinvoivaa elämää, joka sivussa usein laihduttaakin. Tosin tutkimuksissa (1,2,3) se laihtumispuoli on jäänyt ohueksi mutta käytännön työssäni vastaanotolla sekin tulee kuvaan - ehkä tutkimuksissa ryhmäohjaus ei pysty pureutumaan yksilötasolle riittävästi ja aikaa prosessille ei ole asiaankuuluvasti.

Mutta mikä näkökulma?
Eli HAES hyvä! Mutta HAESin liepeillä pyörii monenlaista ajatusmallia ja variaatiota teemasta: mm. "fat liberation" ja "fat acceptance". Suomessa tällainen ajattelu on vielä ollut aika marginaalista ja vain ajoittain näkyvää - mutta jos ilmiö voimistuu niin minua kiinnostaa mikä näkökulma tulee vallitsevaksi. Koska toinen lähtökohta aiheessa onkin laihtumisen vastustaminen aika kategorisesti (ks. edellisen linkin Debates within the movement). Vaikka painosyrjintää ja painon nykyistä ylikorostumista vastustankin voimakkaasti, niin tätä variaatiota en vain voi kannattaa - ja tähän variaatioon kuitenkin useammin törmään kun joku sanaa HAES käyttää. Ja kannanpa tällä kirjoituksella korteni kekoon, että jos HAES -keskustelu Suomessa yleistyy niin se alkuperäinen variaatio teemasta olisi niskan päällä eikä tuollainen vastahankaisuus.

Laihtumisen vastustamisen ja laihduttamisen välissä on paljon tilaa
Ja miksen kannata laihtumisen vastustamista? Työssäni ykköstavoitteeni on ihmisten hyvinvointi - ja vaikka lihavuustutkija olenkin niin ykköstavoite ei ole laihtuminen - saattaa se kyllä sitten pian siinä perässä olla jos/kun asiakkaani niin haluaa. Mutta en minäpäätä asiakkaan laihtumishalua vaan asiakas päättää. Olisi täysin OK jos törmäisin reilusti ylipainoa omaavaan henkilöön, joka pienen juttelutuokion perusteella on selvästi tyytyväinen oloonsa eikä kaipaa mitään muutosta - enkä taatusti hänelle laihtumista tuputtaisi. En usein ole törmännyt sellaiseen henkilöön (tietysti tästä avautuu uusi keskustelu yhteiskunnan paineista joka sekin tärkeää mutta fokus...) - mutta varmasti heitä on.

Yleensä keskustelussa HAES- tai fat liberation -henkisten ihmisten kanssa tulee olo, että toisaalta jotakin muutosta haikaillaan, mutta samalla vastustetaan laihtumista, koska aiemmat kokemukset kitukuureista ovat olleet niin huonoja. Vastustetaan laihtumista, koska luullaan sen tarkoittavan nälkää, väsymystä, hiustenlähtöä, ruokakieltoja, raskasta liikuntaa ja typerryttävää pojojen/kalorien laskemista. Kitukuureilua, ruokakieltoja ja syömisen huonoa omaatuntoa pitääkin vastustaa. Ja samalla tietysti vastustetaan painosyrjintää ja painoon keskittymistä kaikissa asioissa - ja niitä pitää vastustaa. Mutta miksi ihmeessä monille sivujuonteena tulevaa laihtumista pitää vastustaa?! Koska fat liberation -liikkeen lieveilmiönä törmään välillä ihmisiin, jotka fat liberation -henkisestä ajattelumallistaan huolimatta kuitenkin ehkä haluaisivat laihtua ja tuskailevat tämän ristiriidan kanssa. Turhaan, sillä siellä on olemassa välimuoto - oman hyvinvoinnin parantaminen, joka sivussa monia laihduttaa.

Toinen syy miksi innoituin tähän blogautukseen on, että vain paria päivää ennen Hesarin juttua sain palautetta asiakkaaltani, jolla oli juurikin tämänkaltaista HAES/fat liberation -taustaa ja joka poti huonoa omaatuntoa halustaan laihtua. Ja kun Hesarin juttu tuli, niin blogautukset ainekset olivat kasassa. Katsotaanpa mitä asiakas halusi kertoa (lupa tietysti kysytty):

********************************************************
"Hei Patrik!
Olin viimeksi vastaanotollasi kevään lopulla, ja puhetta oli, että
tulen seuraavaksi kesän aikana. Valitettavasti rahalliset ja ajalliset
syyt estävät suunnitelman toteutuksen, ainakin nyt toistaiseksi.

Halusin kuitenkin sanoa kiitos. Tapaamisemme ovat antaneet paljon.
Tapasi tehdä asiakastyötä on mainio, kannustava ja itsenäisyyteen ja
omaan ajatteluun rohkaiseva. Puolisentoista vuotta on kulunut siitä
kun ensimmäistä kertaa tulin vastaanotollesi ja muutoksia on
tapahtunut - korvien välissä ja nyt vähitellen kehossakin.

Olen vähitellen malttanut keskittyä ihan muihin asioihin kuin painoon
ja ulkonäköön. Olen löytänyt uusia ja uusvanhoja mielenkiinnon
kohteita ja uppoutunut niihin. Nukun enemmän ja stressaan vähemmän.
Pidän parhaani mukaan perusasioista kiinni - säännöllinen
ruokailurytmi, kunnon ateriat, runsas hevi - ja nautin syömisestä,
mutta ruokailuaikojen ulkopuolella en asiaa juuri ajattele.

Oivalsin hieman Kuukausiliitteen taannoisen jutun otsikon tapaan, että
ylipainon ylläpitäminen on kovaa työtä - vartaloni ei siis ole
geneettisesti ohjelmoitu olemaan tietynlainen, tai itsepäisesti
jostain syystä vastusta niitä Täysin Oikeaoppisia Muutoksia joita
teen, vaan omat valintani ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat suoraan
siihen, miltä näytän ja miltä minusta tuntuu. Sokeita pisteitä on siis
ollut, mutta katse kirkastuu vähitellen.

Pipo on löysääntymään päin ja elämä on hauskaa ja nautinnollista.
Siitä Sinulle lämmin kiitos!"

(linkki oma lisäykseni)
******************************************************

Tässä palautteessa on minusta ylipäätään hyvä esimerkki minkälaisista elämän osa-alueista painonhallinnassa on kyse. Ja ei tuo nyt varmaan kauhean vastuttevalta asialta kenenkään mielestä näytä. Ja me olimme kuitenkin hakemassa laihtumista - toki pysyvyys ja hyvinvointi edellä mikä voi joskus olla verkkaista painonlaskua. Eikä tämä ole vain minun linjaukseni. Olen linkkien takaa löytyvien Mustajoen ja Pietiläisen kanssa parhaillaan viimeistelemässä uutta lihavuuden hoidon ohjeistuskirjaa ja sen henki on pitkälti samanlainen - esim. sunnuntain Hesarin sitaatti:"Pietiläinenkin on sitä mieltä, ettei pelkkiin kiloihin pidä tuijottaa. Tärkeämpää on terveys ja hyvinvointi."

Loppukaneetti
Elämänlaatua heikentävää laihduttamista, painosyrjintää ja painon ylikorostumista pitää vastustaa. Mutta keksiikö joku lukija hyvän syyn miksei kannata laihtua järkevästi ja maltillisesti jos kuitenkin haluaa?

UPDATE 2021: Kirjoittamisen ja nykypäivän välillä onkin ehtinyt tapahtua paljon. Pinnan alla muhinut HAES -henkisyys sai purkautumiskanavan 2016 YLEn ja kansanterveysjärjestö KKI:n yhteisprojektissa jossa olin mukana elintapavalmentajana ohjelmassa "Jenny ja läskimyytinmurtajat" jossa toteutettu painonhallinnan elintapavalmennus (joka vastaa muuten täysin vuoden 2021 Lihavuuden Käypä Hoito elintapasuosituksia) sai Jenny Lehtisen, Saara Sarvaan ja koko YLEn hienon tiimin aktivoitumaan siihen että kehomyönteisempi ja lempeämpi painonhallintaote tarvitsee lisää ääntä ja voimaa. Ja syntyi jatkohanke (YLE ja KKI) Vaakakapina joka minusta hienosti kanavoi ja toteutti sen mitä itse ja monet muut olivat vuosia yrittäneet - nosti uudenlaisen painonhallinta-ajattelun vahvasti tapetille ja tavalla joka tuntui muuttaneen ajatuksia ja käytäntöjä terveydenhuoltoa myöten. Tökerö painopuhe minkä 10 v sitten pystyi naamioimaan "kyllä näistä asioista pitää voida puhua vaikka lapsillekin" tai "minä kyllä uskallan sanoa jos on ylipainoa" muuttui hyvin nopeasti siksi mitä se on - harkitsematonta, ammattitaidotonta, haitallista ja tökeröä painopuhetta.

Kehopositiivisuus on siis lopulta termi joka asiassa käytössä on. Ja se on vahvasti mukana painokeskustelussa kuten kuuluukin. Pohjimmiltaan asia on hyvin yksinkertainen: jokaisella on oikeus olla tyytyväinen itseensä ja kehoonsa täysin riippumatta paljonko kiloja on. Mutta kuten yo blogautuksessa kuvaan ja runsas keskustelu on osoittanut niin toisinymmärryksiäkin tapahtuu - mutta eiköjän nuo ajan kanssa oikene. Olen tyytyväinen että kehopositiivisuus on vahvistunut, sillä on Suomessa lukemattomia upeita puolestapuhujia ja se on pystynyt pitämään blogautuksessa puhutun toivotun suunnan minusta hienosti.
UPDATE 2021 PÄÄTTYY



PS. Tietysti osa fat liberationin ajattelumallia on se, että yhteiskunnalliset arvot muuttuisivat siten että reilusti ylipainoiset eivät kokisi painetta ja halua laihtua. Ihan kaunis ajatus tämä, tosin voi olla aika pitkä tie. Mutta ei ylipainoisten halu laihtua lähde pelkästään yhteiskunnallisesta paineesta - siltä se kyllä varmaan nyt tuntuu kun paine on valtava. Mutta on siellä oikeasti jaksamiseen, toimintakykyyn ja terveyteenkin liittyviä tekijöitä miksi ihmiset haluavat ja kannattaakin laihtua. Reilusti ylipainoinenkin voi olla terve, mutta useammin ei ole kun annetaan ajan kulua.